Syyt omalle bodaukselle.

Hyvä kirjoitus. Itselläni melko samankaltaiset ajatukset. Olen 185cm pitkä, rakenteeni on melko kapea luonnostaa, ranteet ohuet, hartialinja kapea. Lihasten kiinnityskohdat ovat sellaiset, että lihakseni eivät juuri missään olosuhteissa voi näyttää pyöreiltä. Hauiksissa ei ole väliä kyynertaipeeseen tai rintalihaksissa mitään ihmeellistä capsia, mutta lihakseni ovat pitkänmallisia, joten niihin pitää kerääntyä todella paljon lihasmassaa ennenkuin muodot tulevat esiin. Rasvaprosenttikin on oikeastaan aina huidellut jossain 15-20% kohdilla, ja koen sen alentamisen olevan itselleni hankalaa ilman, että lihakset sulaa kokonaan pois. Olen saanut lihaksia kasvatettua kuluneen 15 vuoden aikana, mutta ei ne ole koskaan näyttänyt miltään erikoiselta näistä ominaisuuksista johtuen. Tosin onhan kehoni paljon paremman näköinen kuin ilman harjoittelua. Joidenkin mielestä en näytä treenatulta yhtään. Voiman puolesta genetiikkani on ihan ok, ei tosin mitään erikoista tasoa.

Genetiikasta voidaan olla montaa mieltä. Toisten mielestä se on pelkkää puppupuhetta ja selityksiä. Itse uskon, että se on ratkaisevaa. Olen ajatellut oikeastaan olevani keskitasoa tai hieman alle lihaskasvupotentiaalini osalta, hyvää tasoa voimaominaisuuksiltani ja kehnoa tasoa lihasten kiinnityskohtien ja muotojen osalta, sekä luuston mallista johtuen.

Treenaanko naisten toivossa? En enää. Joskus alta parikymppisenä se oli varmaan yksi pääsyy. Se ei oikeastaan enää kiinnosta hirveästi mitä mieltä naiset ovat kehostani. Olen naimisissa ja muutenkin oppinut sen, että valtaosa naisista ei niin kovin paljon välitä ulkonäöstä, siis sillä tavalla, että sillä olisi sen isompaa merkitystä pitemmän päälle.

Katu-uskottavuus on juurikin ehkä suurin syy treenaukselleni. Ja yksinkertaisesti se, että olen mieluummin hieman harteikkaampi ja kookkaampi kaikin puolin kuin luontaisesti ilman treeniä olisin. Se lisää itsevarmuutta ja toiset miehet suhtautuvat yleensä miehen kokoon aina kunnioittavasti. Pituutta kun kivasti löytyy niin leveyssuunnassa jokainen sentti on kotiinpäin. En ole aikuisiällä joutunut koskaan agression tai hyökkäyksen kohteeksi. Olen vieläpä luonteeltani hieman kuumakalle joskus ja sanon melko suoraan jos jokin asia jossain ottaa päähän. Tässä iän karttuessa tosin yritän jo ottaa hieman rauhallisemmin.

Työhyvinvointi on sitten minullekin tärkeää. Teen fyysistä työtä, jossa useimmat työkaverini väsyvät, mutta itse koen työn melko kevyeksi. En siis edes viitsi harkita lopettavani treenausta.

Yksinkertaisesti treeni on hauskaa, siitä tulee hyvä olo varsinkin psyykkisesti, se antaa itsevarmuutta, on mukava olla kookkaampi versio itsestään ja omata tarpeeksi voimaa selviytyäkseen arkielämän nostoista ja siirroista ilman, että tarvitsee joka paikkaan käyttää jotain apuvälinettä tai vaivata tuttavia.

Terveys ja olemisen keveys ensin.
Aktiiviaikana treeni oli tuloshakuista tähdäten painnonoston kisoihin. Silloin oli vielä pystypunnerrus mukana.

Rappiovuosien jälkeen havahduin terveysindikaattoreiden hälyytykseen.
Verenpaine ja kolestroli. Pahinta oli kun 60v ikäisenä alkoi mieskunto hiipumaan.

En ole koskaan bodannut sanan oikeassa merkityksessä mutta eivätpä salilla näkemäni nuoret heputkaan oikeasti bodaile vaikka he niin kuvittelevatkin.

Olen 74v ja vuosien saatossa lyhentynyt 176cm -> 172cm.
Painoni liikkuu 86kg - 87kg välillä. Marraskuussa rasva% oli 16,7 ja vatsaontelon viskeraalirasva 74,9 eli ikäluokkani viitealueen alarajalla.

Hiljalleen on annettava periksi. En enää tempaa enkä vedä leukoja lisäpainoilla. En myöskään tee pohjakyykkyä. Syväkyykyn painotkin ovat varsin vaatimattomia.
Viime vuoden puolella vedin maasta 200kg mutta se jääkin sitten lakipisteeksi.
Pystypunnerruksia, mavea, hack kyykkyjä tangolla, syväkyykkyjä, leuanvetoja ja paljon vatsaa monipuolisesti.
Koska käyn salilla 6krt/vko niin vierailen myös nuorison fittness puolella vemputtaen taljoja ja putkivempeleitä.

Seuraan palautuksia kellosta. Kun syke laskee alle 120:n niin uutta sarjaa putkeen. Alle 110:n en normaalisti laske.

Lihasta katoaa 1kg/vuosi vauhtia. Aloittamisena jälkeisen, ensimmäisen puolen vuoden aikana pääsin eroon sekä verenpaine-, että kolestrolilääkityksestä eikä mieskunto ole antanut aihetta epävarmuuteen.

Harrastuksen bonuksena pidän sitä, että hyväkuntoisena pystyn nauttimaan myös "rantoutumisviikoista".

Itselläni on taas niin tilanne että treenaan välillä ja välillä olen tauolla.

Ikää on 46 vuotta ja lähdin siitä että painoa lasken ja hioin lihaksia esiin jotka hankin nuoruudessani,olin pituudeltani 172cm mutta pituus on laskenut nyt 170cm ilmeisesti selän takia.

Painoa oli pahimmillaan 103kg mutta laskettelin sitä vähissä erin jolloin nyt se on tuossa 69 kiloa.Genetiikkani näyttää mielestäni olevan huippuluokkaa vieläkin vaikka ikää on,lihakset on selkeä piirtoiset ja muistuttavat Sylvester stallonea sekä franco Columbua sekä tummuuteni on yhtä tumma kuin edellä mainitut henkilöt.

Olen treenannut viimeksi salilla tammikuula,verisuonet näyttää hauisten päällä edelleen melkoisilta vaikka en jännitä käsiä,pohkeissa ja reisissä sekä kyynärvarsissa on näkyvillä paksut suonet,en halua näyttää isolta vaan timmiltä,aineita en koskaan käyttänyt,saleilla jos käyn niin saan muutamaan hetkeen ehkä kahteen kuukauteen itseni kovempaan kuntoon kuin kaverit jotka on käyneet pienen ikänsä ja ovat parhaimalla ikää eli nuoria vielä.

Luuni ovat kuin linnunluut siksi ne lihakset jotka roikkuvat yllä näyttävät suurilta moniin muihin nähden ,välissä ei ole läskiä juuri nimeksikään.

Useimmat huippu urheilijat eivät näytä samalta kuin olen vaikka nyt,vaikken treenaa tällä hetkellä.

Tässä on kuva francosta 46 vuotiaana siis saman ikäisenä kuin minä olen nyt,kohdalta 2min 9 sec,tässä kun vertaan itseäni niin franco ei ole vastaavassa kunnossa ja molemmat olemme 46v.

Samanlaisen ropan omaavia.

Mielestäni omaan poikkeuksellisen hyvän genetiikan lihasten osalta,muuten en.

Vaimonikin sanoi juuri että kroppani on kuin nuoren pojan.

Homoseksuaalisuus se pääsyy.

Yleinen hyvinvointi. Pää ja kroppa pysyy kunnossa. Osaksi itsetuntokysymys. Pystyn omistautumaan puntti ja ruokapuoleen hyvin koska olen ollut työttömänä. En käytä alkoholia juurikaan enkä polta mutta liikunnasta otan tosiaan kaikki irti.

Steroideita olen käyttäny mutta päätin lopettaa osin sen takia että mulla lapsia ja en halua riskeerata terveyttäni senkään takia. Nyt mennään natuna mutta kovaa nettivalmennuksella joka on vaikuttanut todella hyvältä ja on vaihtelua omiin vanhoihin treeneihin. Voimahakuista, suorituskykyä lisäävää treeniä jossa lihastenkasvu tuettua.

Itse olen vähän päälle 23v nuori mies, joka kiinnostui bodaamisesta viimevuoden puolella. Olen teininä käynyt satunnaisesti salilla kavereiden kanssa, mutta silloin ei ollut mitään selkeää ohjelmaa tai kirkasta tavoitetta. Luultiin vain että satunnainen salilla heiluminen ja sen jälkeen kebulla käynti ja karkin mässyttely tuottaisi tulosta. Sitten se vain jäi.

Nyt olen aloittanut tosissaan treenaamisen bodausmielessä, ja olen tehnyt itselleni muutamia treeniohjelmia, mutta pääasiassa sovellan niiden pohjalta viikoittain erilaisia liikkeitä pitäen kuitenkin tietyt perusliikkeet kutakuinkin samoina. Ruokapuoleenkin olen panostanut, mutta mielestäni on ihan turha vielä alkaa kaloreita laskea kun en mihinkään kisoihin ole menossa. Treenaan siis ihan omaksi ilokseni ja hyödykseni. Itsetuntoni on kohentunut tämän myötä huomattavasti, ja kohtalaisen vaikea masennuskausi tuntuu olevan jo historiaa :)

Tuloksia on syntynyt näiden muutamien kuukausien aikana ihan kiitettävästi, vaikka matkaa toki on siihen kroppaan, mistä haaveilen. Vielä vuosia. Vähäsen on rasvaa vatsalihasten päällä, muttei todellakaan paljoa. Karkin syönnin olen lopettanut kokonaan ja juon päivittäin vihreää sekä valkoista teetä. Tämän bodausinnostuksen myötä syttyi kipinä myös varsinaiseen terveysintoiluun.

Summa summarum: treenaan ihan omaksi ilokseni, jotta voin olla ylpeä itsestäni ja kohentaa itsetuntoani.