Labradoriannoutajan, kultaisennoutajan omistaja

yms isohkon koiran hankintaa miettivä tai sellaisen omistava.

Isohkolla koiralla on melko raskas ruumis, lihasmassaa jne.

Koira sairastuu aikuisena, jos se ei pennusta astisaa tasaisesti monipuolista liikuntaa. Myös vapaana juoksemista ja temmeltämistä. Nuorelle pennulle riehumisen ja liikunnan kesto mitoitettava siihen asti, kun se jaksaa. Kasvava pentu ei saa tehdä ylitse väsymysrajan, mielummin hieman ennen.

Isot koirarodut, labradori, kultainennoutaja jne tarvitsevat pennusta asti TASAISESTI liikuntaa. vartin lenkit EIVÄT RIITÄ eikä pihalla kolmen minuutin pyrähdys vapaana.

SYY:
Niillä on aika massiivinen ruumis, ja liikunta- ja tukielimistön pitää saada vahvistua TASAISELLA liikunnalla koko koiran nuoruuden, jotta tukielimistö (lihakset, jänteet, luusto) rasittuu ja kehittyy tterveeksi ja voimakkaaksi ja kykenee kantamaan koiran painon .

Jos koiran ulkoilun saanti on laiskaa omistajien taholta, tukielimistö ei vahvistu ja koiralle tulee aikuisuudessa virheasentoja, rasitusasentoja, nivelet, luusto, jänteet pettävät. Seuraa liikunta- ja tukielinten sairauksia.

EI PIDÄ OTTAA ISOMPAA KOIRAA, JOS EI ITSE OLE JO TAPAA JA TOTTUMUSTA TEHDÄ KUNNOLLISIA LENKKELJÄ JA ULKOILLA.

Koira ei voi lähteä yksin ulos. Laiskan omistajan ( ei tykkää eikä ole tottunut eikä' halua opetella kävelylenkkeillyä ja koiralle ajan laittamista) pyrähdyslenkit ja kerran viikossa saa juosta jossain -aiheuttavat vakavat seuraukset koiran tukielimistön terveydelle.

Koskaan ei ole myöhäsitä tehdä muutos parempaan. Aikuisen koiran terveyttä voi parantaa ja edistää. lenkkeilyn tulee olla tasaisesti riittävää, ei silloin tällöin. isomman koiran omistaminen edellyttää halua laittaa koirallensa aikaa yhdessä ulkoiluun ja lenkkeilyyn.

Ei isoa koiraa kannata hankia itselleen seuralaiseksi, kun istuu sohvalla tai selaa somea. Sellainen elämä ei ole koiran elämää ja se sairastuu, sen elämä on kärsimystä.