Olin suuressa putipuhtaassa isossa rakennuksessa, jossa olivat korkeat valkoiset seinät. Seinät johtuvat valkoisina, niin puhtaat ne olivat. Kaikkialla huokui käsinkosketeltava rauha. Ihmettelin missä olin, kun kuulin ihmisten ääntä.Tunsin olevani tunkeilija, joten etsin piilopaikkan, löysin saunan, jonka ylälauteille pakenin. Nuo kaksi vartijaa kävelivät saunan lasioven ohi, mutta eivät huomanneet minua, kun Painuin seinää vasten ja jotenkin ihoni oli seinän värinen, Olin siis alasti.
Heidän mennessä ohi, hiivin ulos käytävälle ja Katselin kauempaa,miten valkoisiin kaapuihin tai olisiko ne olleet hohtavanvalkoiset pitkät mekot paremminkin puetut ihmiset kulkivat onnellinen ilme kasvoillaan ja heistä huokui rauha. Rakkauden tuntu ympäröi heidät ja koko tilan,
Menin jonkun esteen taakse, en tiedä mikä tuo esine oli, oliko se hylly tms. Muutoin tila oli puhdas kaikesta.siellä ei ollut huonekaluja tms.
Joku johtajista, ehkä hän oli johtaja tai kuitenkin joku, joka valvoi valkoisiin puettujen kulkua, jpnkinlainen valvoja hän oli,niin hän huomasi minut ja kaksi näitä valvojaa tuli ottamaan minut kiinni, silloin yksi ylemmistä sanoi, hän siis oli näiden valvojien yläpuolella, niin hään sanoi, että päästäkään hänet, hän saattaa olla yksi valituista.
Silloin toinen minut kiinni ottamista vastasi, että eihän häntä eli siis tarkoitti minua, ole puettu. Tämä ylempi silloin sanoi, että pukekaa hänet.
En uskaltanut vastustella, mutta olin huolissani.
Valkoisiin puetut olivat pitkässä jonossa ja heidän kulkuaan valvottiin. Jono johdatettiin lattiassa olevaan aukkoon. Jokainen oli luottavainen ja onnellinen. Koko tilaa ympäröi rauha ja rakkaus. Tila oli hyvin valoisa.ikkunoita ei ollut. Eikä sähkövaloja.
Minut asetettiin myös valkopukuisten jonoon. Ihmisillä oli kasvoillaan ilme kuin naamio.Hymy ja autuus paistoi heidän kasvoiltaan ja kuin hypnoosissa he kävelivät kohti tuota alattiassa olevaa aukkoa.
Tuli minun vuoroni. Aukossa oli putki, kuin palomiesten laskutornissa siis sellainen , jossa putkea pitkin lasketaan alas. Sekin oli valkoinen.
Ihmisten laskiessa heidän vyötäisiltään kiinni olevat vyöt, kuin pitkät liinat liehuivat hyvin korkealla, niin korkealla, ettei nähnyt mihin asti nuo liinat ylettyvät, mutta ne eivät olleet kiinnittyneet mihinkään, vaan olivat menneet poikki. Ymmärsin, että ne oli katkaistu.
Tuli siis minun vuoroni. Ihmettelin aukon suulla kaukaa kantautuvaa ääntä, kuin valitusta. Katsoin ympärillesi ja ihmettelin, eivätkö toiset kuule sitä, mutta he eivät kuulleet tai jostain syystä välittäneet siittä.
Aloin laskemaan ränniä, valitus voimistui. Se oli nousevaa ja laskevaa, tuskallista. Ihmettelin tuota ääntä, mutten pelännyt.
Silloin näin ylhäältä putkea laskiessani, että alhaalla oli ahdasta, täysin harmaat ihmiset valittivat yhteen ääneen.He olivat pelkkää massaa.
Näin tasanteen seinässä, johon pääsin kiipeämään. Tasanteita pitkin pääsin takaisin ylös ja pois aukosta, jolloin minut huomattiin.
Lähdin juoksemaan oveja kohti, jotka aukenivat itsestään,se oli hissi, joka ei vienyt mihinkään.Hississä oli joka seinustalla itsestään aukeavat pariovet ja kun ne aukenivat,ne veivät toisiin samanlaisiin hisseihin ja jokaisessa hississä oli samanlaiset pariovet joka seinillä ja kun ne aukenivat oli taas vain samanlainen hissi.
Takaa ajajani ilmestyi hissin ovelle, hän oli johtaja ja huusi isoon ääneen Perkele!
Olin ansassa. Olisin huutanut Jeesusta apuun, mutta Jeesusta ei ollut.
Heidän mennessä ohi, hiivin ulos käytävälle ja Katselin kauempaa,miten valkoisiin kaapuihin tai olisiko ne olleet hohtavanvalkoiset pitkät mekot paremminkin puetut ihmiset kulkivat onnellinen ilme kasvoillaan ja heistä huokui rauha. Rakkauden tuntu ympäröi heidät ja koko tilan,
Menin jonkun esteen taakse, en tiedä mikä tuo esine oli, oliko se hylly tms. Muutoin tila oli puhdas kaikesta.siellä ei ollut huonekaluja tms.
Joku johtajista, ehkä hän oli johtaja tai kuitenkin joku, joka valvoi valkoisiin puettujen kulkua, jpnkinlainen valvoja hän oli,niin hän huomasi minut ja kaksi näitä valvojaa tuli ottamaan minut kiinni, silloin yksi ylemmistä sanoi, hän siis oli näiden valvojien yläpuolella, niin hään sanoi, että päästäkään hänet, hän saattaa olla yksi valituista.
Silloin toinen minut kiinni ottamista vastasi, että eihän häntä eli siis tarkoitti minua, ole puettu. Tämä ylempi silloin sanoi, että pukekaa hänet.
En uskaltanut vastustella, mutta olin huolissani.
Valkoisiin puetut olivat pitkässä jonossa ja heidän kulkuaan valvottiin. Jono johdatettiin lattiassa olevaan aukkoon. Jokainen oli luottavainen ja onnellinen. Koko tilaa ympäröi rauha ja rakkaus. Tila oli hyvin valoisa.ikkunoita ei ollut. Eikä sähkövaloja.
Minut asetettiin myös valkopukuisten jonoon. Ihmisillä oli kasvoillaan ilme kuin naamio.Hymy ja autuus paistoi heidän kasvoiltaan ja kuin hypnoosissa he kävelivät kohti tuota alattiassa olevaa aukkoa.
Tuli minun vuoroni. Aukossa oli putki, kuin palomiesten laskutornissa siis sellainen , jossa putkea pitkin lasketaan alas. Sekin oli valkoinen.
Ihmisten laskiessa heidän vyötäisiltään kiinni olevat vyöt, kuin pitkät liinat liehuivat hyvin korkealla, niin korkealla, ettei nähnyt mihin asti nuo liinat ylettyvät, mutta ne eivät olleet kiinnittyneet mihinkään, vaan olivat menneet poikki. Ymmärsin, että ne oli katkaistu.
Tuli siis minun vuoroni. Ihmettelin aukon suulla kaukaa kantautuvaa ääntä, kuin valitusta. Katsoin ympärillesi ja ihmettelin, eivätkö toiset kuule sitä, mutta he eivät kuulleet tai jostain syystä välittäneet siittä.
Aloin laskemaan ränniä, valitus voimistui. Se oli nousevaa ja laskevaa, tuskallista. Ihmettelin tuota ääntä, mutten pelännyt.
Silloin näin ylhäältä putkea laskiessani, että alhaalla oli ahdasta, täysin harmaat ihmiset valittivat yhteen ääneen.He olivat pelkkää massaa.
Näin tasanteen seinässä, johon pääsin kiipeämään. Tasanteita pitkin pääsin takaisin ylös ja pois aukosta, jolloin minut huomattiin.
Lähdin juoksemaan oveja kohti, jotka aukenivat itsestään,se oli hissi, joka ei vienyt mihinkään.Hississä oli joka seinustalla itsestään aukeavat pariovet ja kun ne aukenivat,ne veivät toisiin samanlaisiin hisseihin ja jokaisessa hississä oli samanlaiset pariovet joka seinillä ja kun ne aukenivat oli taas vain samanlainen hissi.
Takaa ajajani ilmestyi hissin ovelle, hän oli johtaja ja huusi isoon ääneen Perkele!
Olin ansassa. Olisin huutanut Jeesusta apuun, mutta Jeesusta ei ollut.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja toinen näkyni koski Jeesusta. Olin jossain rakennuksessa, jonku kotona. Kävelin huoneen ohi ja ovelta näin välähdyksen huoneen nurkassa.
Pysähdyin ovelle ajatellen valoa enkeliksi, mutta valosta astui esiin Jeesus. Hän lähti kävelemään minua kohti.
En nähnyt kasvoja. Mutta näin hohtavat vaatteet ja ojennetut kädet. Sanoin iloisena, että Jeesus ja kävelin Häntä vastaan ja otin Hänen ojennetuista käsistä kiinni.
Silloin valtava rakkauden ja täyttymys sekä kiitollisuuden tunne valtasi minut.
Halusin tehdä kaiken, mitä Hän tahtoo ja kysyin, mitä haluaisit minun tekevän?
Jeesus vastasi Pyydä syntisi anteeksi.
Silloin tunsin itseni niin syntiseksi, että tulin murheelliseksi.
Ajattelin, kuinka vaikeaa ihmisen on luopua synneistään ja Olin murheellinen myös siksi, kuinka suuren työn Jeesus on tehnyt ja kuinka ihminen pitää kiinni synneistään.
Yksi pyyntö vain, eikä muuta, mutta kuinka vaikeaa se on meille ihmisille.