Lainausta Risto Santalan kirjasta "Jumalan valtakunta On" (1983)
Kappale: Jumalan valtakuntaa vastaan hyökätään
"Valtaosa protestanttisten kirkkojen pappiskoulutuksesta tapahtuu yliopistoissa ja pappisseminaareissa, joissa kristillisen uskon kaikki keskeiset opetukset asetetaan ns. tieteen nimissä kyseenalaisiksi. Niissä kielletään järjestelmällisesti neitseestäsyntyminen, Kristuksen jumaluus, kolminaisuusoppi, sovitusoppi, Jeesuksen toinen tuleminen ja iankaikkinen elämä. Tosin sanotaan samalla, että näitä salaisuuksia pitää esittää vain valikoidulle kuulijakunnalle. Ne ovat sakastiteologiaa eivätkä kuulu saarnatuoliin. Tilanne on lopulta aivan skitsofreeninen: kirkossa ollaan toista ja elämässä toista.
Pahinta on se, että liberaaliteologian ehdoin harjoitettua teologiaa pidetään ainoana tieteellisenä jumaluusoppina. Jeesuksen aikana oli tapahtunut jotain vastaavaa. Juutalaisuus oli unohtanut profeetallisen julistuksen, joka kohdistui siveelliseen ja yhteiskunnalliseen rappioon, ja keskittynyt tooran eli lain tulkintaan. Eräät juutalaisetkin tutkijat tunnustavat, että laki oli monopolisoinut itselleen yksinoikeutetun aseman ja pelastususko ja messias-toivo oli syrjäytetty. Jeesus nuhtelikin lainoppineita siitä, että he olivat »vieneet tiedon avaimen».
Olisi naiivia kieltää tämä jumaluusopin nykytilanne. Tässä juuri näkyy, kuinka »taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen». Näin taivasten valtakunta »kärsii väkivaltaa», sitä sabotoidaan. Mitä lieneekään Jeesus ajatellut sanoessaan: »Kun Ihmisen poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?» (Luuk 18:8).
Meidät on pantu taistelemaan »evankeliumin uskon puolesta» (Fil 1:27). Kirkon tulee »pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa» (Tiit 1:9). Emme saa unohtaa, että Jumalan valtakunnassa vallitsee jatkuva sotatila. On väärin sanoa, ettei oppi ole tärkeää vaan elämä. Kummastakin on kysymys. Kummastakin olemme vastuussa. Nuoret kirkot alkavat tiedostaa kristinuskon piirissä tapahtuneen sisäisen luopumuksen. Yhä useammin kuuluu niiden kirkonjohtajien pyyntö, että lähetyskentille lähetettäisiin vakaumuksellisia kristittyjä, jotka pysyvät Raamatun opetuksissa.
On myös rohkaisevaa tietää, että vaikka juutalaisuudessa laki syrjäytti Raamatun pelastussanoman, varhaisemman synagogan opetuksissa on suhteellisen runsaasti viittauksia tulevasta liitosta, jonka Jumala tekee koko ihmiskunnan kanssa Messiaan kautta. Nämä irralliset, laajan perimätiedon keskeltä löytyvät sanat puhuvat Messiaan iankaikkisesta alkuperästä, hänen jumalallisesta olemuksestaan, kolminaisuusopista, jonka tosin vain Pyhä Henki voi kirkastaa, Messiaasta Jumalan oikealla puolella, josta käsin hän välittää kansansa rukoukset Jumalan telttavaarnojen sisälle, Messiaasta esirukoilijana ja uuden lain antajana, hänen kärsimyksistään ja siitä, kuinka hän on voittava kuoleman. Nuo irralliset maininnat Messiaan luonteesta liittyvät samoihin ennustuksiin, joissa me olemme tottuneet näkemään viitteitä Kristuksesta. Alkukirkko ei olisi voinut vedota Vanhaan testamenttiin Kristus-uskon todisteena, ellei tällaista perimätiedon vaalimaa odotusta olisi ollut itse juutalaisuudessa. Näihin kristillisen uskomme juuriin meidänkin tulisi syvemmin tutustua. Tällainen »juurihoito» voi koitua myös raamatullisen teologian avuksi. "
Kappale: Jumalan valtakuntaa vastaan hyökätään
"Valtaosa protestanttisten kirkkojen pappiskoulutuksesta tapahtuu yliopistoissa ja pappisseminaareissa, joissa kristillisen uskon kaikki keskeiset opetukset asetetaan ns. tieteen nimissä kyseenalaisiksi. Niissä kielletään järjestelmällisesti neitseestäsyntyminen, Kristuksen jumaluus, kolminaisuusoppi, sovitusoppi, Jeesuksen toinen tuleminen ja iankaikkinen elämä. Tosin sanotaan samalla, että näitä salaisuuksia pitää esittää vain valikoidulle kuulijakunnalle. Ne ovat sakastiteologiaa eivätkä kuulu saarnatuoliin. Tilanne on lopulta aivan skitsofreeninen: kirkossa ollaan toista ja elämässä toista.
Pahinta on se, että liberaaliteologian ehdoin harjoitettua teologiaa pidetään ainoana tieteellisenä jumaluusoppina. Jeesuksen aikana oli tapahtunut jotain vastaavaa. Juutalaisuus oli unohtanut profeetallisen julistuksen, joka kohdistui siveelliseen ja yhteiskunnalliseen rappioon, ja keskittynyt tooran eli lain tulkintaan. Eräät juutalaisetkin tutkijat tunnustavat, että laki oli monopolisoinut itselleen yksinoikeutetun aseman ja pelastususko ja messias-toivo oli syrjäytetty. Jeesus nuhtelikin lainoppineita siitä, että he olivat »vieneet tiedon avaimen».
Olisi naiivia kieltää tämä jumaluusopin nykytilanne. Tässä juuri näkyy, kuinka »taivasten valtakuntaa vastaan hyökätään ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen». Näin taivasten valtakunta »kärsii väkivaltaa», sitä sabotoidaan. Mitä lieneekään Jeesus ajatellut sanoessaan: »Kun Ihmisen poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?» (Luuk 18:8).
Meidät on pantu taistelemaan »evankeliumin uskon puolesta» (Fil 1:27). Kirkon tulee »pysyä kiinni opinmukaisessa, luotettavassa sanassa» (Tiit 1:9). Emme saa unohtaa, että Jumalan valtakunnassa vallitsee jatkuva sotatila. On väärin sanoa, ettei oppi ole tärkeää vaan elämä. Kummastakin on kysymys. Kummastakin olemme vastuussa. Nuoret kirkot alkavat tiedostaa kristinuskon piirissä tapahtuneen sisäisen luopumuksen. Yhä useammin kuuluu niiden kirkonjohtajien pyyntö, että lähetyskentille lähetettäisiin vakaumuksellisia kristittyjä, jotka pysyvät Raamatun opetuksissa.
On myös rohkaisevaa tietää, että vaikka juutalaisuudessa laki syrjäytti Raamatun pelastussanoman, varhaisemman synagogan opetuksissa on suhteellisen runsaasti viittauksia tulevasta liitosta, jonka Jumala tekee koko ihmiskunnan kanssa Messiaan kautta. Nämä irralliset, laajan perimätiedon keskeltä löytyvät sanat puhuvat Messiaan iankaikkisesta alkuperästä, hänen jumalallisesta olemuksestaan, kolminaisuusopista, jonka tosin vain Pyhä Henki voi kirkastaa, Messiaasta Jumalan oikealla puolella, josta käsin hän välittää kansansa rukoukset Jumalan telttavaarnojen sisälle, Messiaasta esirukoilijana ja uuden lain antajana, hänen kärsimyksistään ja siitä, kuinka hän on voittava kuoleman. Nuo irralliset maininnat Messiaan luonteesta liittyvät samoihin ennustuksiin, joissa me olemme tottuneet näkemään viitteitä Kristuksesta. Alkukirkko ei olisi voinut vedota Vanhaan testamenttiin Kristus-uskon todisteena, ellei tällaista perimätiedon vaalimaa odotusta olisi ollut itse juutalaisuudessa. Näihin kristillisen uskomme juuriin meidänkin tulisi syvemmin tutustua. Tällainen »juurihoito» voi koitua myös raamatullisen teologian avuksi. "
Vastaukset 7
Vanhimmat
7.81992 esitti Kotimaa-lehdessä uudemman 1992 raamatunkäännöskomitean sihteeri dosentti "eksegeetti" Aarne Toivanen perin oudolta kuulostavan väitteen:
"Minulle on tullut se vakaumus, että olisi kirkolle ja kristittyjen elämälle erittäin suuri voitto se, jos Raamattu nähtäisiin täysin maallisena ja täysin historiallisena kirjana."
Tässä tätä nyt sitten näkee jos työryhmiin käännöskomiteoissa osallistuu täysin ateisteja ja liberaaliteologeja, niin ei voi kovin hengellistä odottaa ja ymmärrystä siitä mitä raamattu todella haluaa meille kertoa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Toivanen
No onko tuo nyt uutinen, että LIBERAALIteologia noin toimii ja ajattelee?
On sitä KONSERVATIIVISTAKIN teologiaa olemassa.
Hyvä jos sinä näet ja huomaat, että mitä yliopistokoulutuksissa ja hallintoelimissä tapahtuu, kaikki ei tätä huomaa.
Niin ja mikä "pointtini on" se, että yleisesti ihmiset näkisivät millaisiin raamatuntulkintoihin ihmisiä ajetaan täällä suomessakin teologista yliopistoa myöten. Keskitytään kaikessa vain epäolennaisiin asioihin muka "tieteen" nimissä ja näillä muka "teeseillä" herätetään vain epäluuloja kaikessa raamatussa liittyvissä asioissa.
Ja vielä. On perin surullista huomata, että Suomen yliopistoissa toimii eksegetiikan opettajina sellaisia henkilöitä joiden pääasiallinen tavoite on vain uskomuksillaan yrittää ainoastaan murentaa ja horjuttaa raamatun arvovaltaa ja näin suoltaa nuorille teologeille epävarmuutta ja epätosia arveluja jos jostakin muka "tieteen" nimissä.
Ei tarvitse ihmetellä sitä, että meidän kirkkoihin ja seurakuntiin töihin tulee. ns. "leipäpappeja"!
On olemassa hyvää, konservatiivista, Raamatulle uskollista eksegetiikkaa.
Niin onneksi on...