...onteloammusten voima?
mihin perustui...
ihmettelijä23
7126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ammuksen muoto suuntasi räjähdysvaikutuksen yhteen pieneen pisteeseen, jolla oli hyvä panssarinläpäisykyky.
"Onteloammuksen toimintateoria on tunnettu jo vuodesta 1883 lähtien, vaikka sitä käytettiin sotilaallisiin tarkoituksiin vasta toukokuussa 1940 saksalaisten toimesta belgialaista Eben Emaelin linnoitusta vastaan."
Ontelopaukun viralliseksi keksijäksi historia nimeää Charles Munroen vuonna 1888. Tosin joissakin lähteissä on mainittu tätä ideaa käytetyn jo paljon aiemmin (1700-luvulla) kaivostöissä....
http://www.pkymasehist.fi/onteloammus.html
Eräs kirjallinen lähde on tietysti tämä Terän mainio kirja. Suosittelen kirjaa kaikille kesän 1944 Suomen sotatapahtumista kiinnostuneille.
Kirjassa on tarkat määrät Saksan materiaali- ja asetoimituksista Suomelle koko sodan ajalta ja paljon muutakin mielenkiintoista taustaa näille toimituksille.
Toinen Terän mielenkiintoinen kirja on Tienhaarassa, Syksyn 1940 tapahtumat Barbarossa-suunnitelman taustaa vasten, Otava 1962.
Martti V. Terä kertoo kirjassaan Kesäkuun kriisi 1944, Otava 1967, sivulla 31 maininnan suunnatusta räjähdysvaikutuksesta näin:
"Suunnattuun räjähdysvaikutukseen perustuva ilmiö oli tavallaan tunnettu, joskin tieteellisesti selvittämätön, jo ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Tällöin ilmiötä osoittavat havainnot oli tehty pioneeriräjähdystöiden alueella. Havaintoihin ei kuitenkaan kiinnitetty missään suurempaa huomiota, eikä ilmiön soveltamismahdollisuuksiin syvennytty ennen uuden sodan alkua."
"Meillä ensimmäinen kosketus suunnattuun räjähdysvaikutukseen oli saatu ainakin jo vuonna 1919. Vallisaaren asevarikosta oli lähetetty erilaisten räjähdysaineiden kokoelma opetustarkoituksiin käytettäväksi Pioneeripataljoona 2:lle. Asevarikon kirjelmään 7.9.1919, jossa varikon päällikkö selosti lähetystä pataljoonan komentajalle, sisältyy seuraava kohta, joka aseteknisen harvinaisuutensa takia on aiheellista esittää alkuperäisessä muodossaan."
SAA/4381:4
>> Räjähdysainekokoelmassa on mm. trotyylikappale, jonka yksi pinta on muodostettu syvennykseksi. Tällaisella kappaleella on se ominaisuus, että kun tämä ontto puoli asetetaan esim. 3 cm:n vahvuista teräslevyä vastaan ja räjäytetään, syntyy levyyn läpi. Saman kokoinen tasapintainen kappale tekee samaan levyyn vain syvennyksen. Syytä ei nykyajan tekniikka vielä ole kyennyt esittämään.
Tällaisia kappaleita voivat joukot itse tarvittaessa helposti ja vaivattomasti muovailla trotyylikuutioista.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/4362782/ontelopanos-vanha-keksinto
Saksalaiseen tuotekehittelyn nerouteen. Esim. Britithän eivät kyenneet parempaan kuin shrapnelleihin, eli ammuksiin joista haulit ropisivat painovoiman vetäminä alas. Siksihän brittien kypäräkin oli se leveälierinen lautanen, tarkoitettu suojaamaan alas satavilta hauleilta.
"Saksalaiseen tuotekehittelyn nerouteen."
Kyllä, siksi varmaankin briteillä oli olemassa samaiseen periaatteeseen pohjautuva pst-kranaatti jo vuoteen -40 mennessä, kaikki oli supergermaanien ansiota ;)
No, se avaintekijä yleensä jää ulos noista pop-kuvauksista, kuten yllä olevissa esimerkeissä. Tämä oli tietysti pinnoitteen (esim. metalli) lisääminen räjähdekavitaatioon, mikä lopulta teki ideasta hyödyllisen toiseen maailmansotaan tultaessa.
Kun onteloammus (kuva 1) syttyy, räjähdysenergia keskittyy suoraan ammuksen eteen (kuva 2). Tätä Monro-ilmiöksi kutsuttua tapahtumaa ei vieläkään ole täydellisesti selvitetty. Räjähdyskaasujen voimakas suihkuvirta osuu kohteeseen keskimä ärin 8 000 m/s nopeudella ja iskuvoima on n. 10 milj. kg/cm2. (kuva 3). Toimintaa tehostetaan pinnoittamalla räjähdysaine. Kun ammus räjähtää, pinnoitteesta syntyy sulasta metallista kostuva piikki (tiedemiehet kiistelevät siitä, onko se kiinteää vai nestemäistä; yleensä sitä kutsutaan plasmasuihkuksi eli sulan ja kiinteän aineen välimuodoksi). Tehokkaammillaan ammus on räjähtäessään juuri oikealla etäisyydellä kohteesta. Jos ammus syttyy liian lähellä kohdetta, plasmasuihku ei ehdi kunnolla muodostua ja ammuksen teho heikkenee jonkin verran. Jos se räjähtää liian kaukana kohteesta plasmasuihku hajaantuu ja menettää tehoaan. Tätä käytetään panssareissa hyväksi käyttämällä ohuita lisä panssarointeja (lisää edellä).
Koska ammuksen toimintaan ei vaikuta sen liikenopeus, ei ole väliä miten tai millä se toimitetaan kohteeseen; ammus voidaan asettaa vaikka käsin kohteeseen, sen vaikuttamatta ammuksen toimintaan. Ainoat muuttujat, jotka vaikuttavat ammuksen tehoon ovat räjähdysaineen ominaisuudet, ammuksen "ontelon" muoto ja etäisyys kohteeseen sen räjähtäessä. Lisäongelmana on ammuksen lennon vakauttaminen pyörimisliikkeellä. Pyörimisliike hajauttaa plasmasuihkua, laajentaa iskupinta-alaa ja siten heikentää ammuksen tehoa. Siksi onteloammuksia ei pitäisi vakauttaa pyörimisliikkeen avulla vaan käyttämällä siivekkeitä yms. ammuksen rungossa. Matala nopeus ja kunnollisen vakautuksen puute tekevät ammuksesta epätarkan aseen, jonka tarkkuus huononee merkittä västi etäisyyden kasvaessa. Kuitenkin, koska ammus ei tarvitse monimutkaista suuren lähtönopeuden antavaa laitetta toimiakseen, se on halpa ja kevyt pst-ase lähitorjuntaan.
http://pkymasehist.fi/onteloammus.html
-
MeAgain on bessewisseröinniltään vieläpä laskutaidotonkin.
Kiitos ilmeisesti yrityksestä (?) tukea sitä mitä sanoin, mutta ei vaadi ihmeellisesti laskutaitoa tietää, että käyttämäsi artikkeli on sanasta sanaan käännös, ilman linkkiä alkuperäiseen tosin, edesmenneestä englanninkielisestä saitista ;)
Asiat eivät tietenkään ole ihan niin mustavalkoisia kuin siinä esitetään. Esim. jo toisen maailmansodan aikana kokeet osoittivat, että kiertomomentti ei välttämättä ole pelkästään haitallinen, mutta käytössä olleet tykistöaseet vain eivät olleet räätälöityjä hyödyntämään kaikkia ilmiön aspekteja.