Keskitytään vain hvyiin puoliin :) eli mitä hyvää on siinä kun aloittaa uuden ihmisen kanssa suhteen iässä 40 . Verraten siihen mitä sama peli oli 20 iässä :)
Aloitan:
- ei tarvitse miettiä enää lasten tekoja/tekemättä jättämisiä
- toisella on kokemusta naisista/miehistä ja yhdessäasumisesta eli ei tarvitse opettaa kaikkea, pitäen sisällään taloudenhoidon, raha-asiat, siisteyden ja makuukamaripuuhat (olettaen tietty että nämä asiat ovat edes jotenkin hallinnassa)
- joka asiassa ei tarvitse jännittää mitähän toinen ajattelee, uskaltaa olla enemmän oma itsensä olematta kuitenkaan mikään moukka.
- ei ole pelkoa siitä että toinen muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi kuin mitä hän on parikymppisenä ollut
- tietää toisen suhtautumisen alkoholiin, uskontoon, politiikkaan, tupakkaan jne. Nämä tuskin enää kovin paljoa muuttuvat. Jos nyt jo keski-ikäiselle on maistunut vuosien varrella liikaa alko, sen näkee päältäpäin vaikka toinen sanoisi mitä
Aloitan:
- ei tarvitse miettiä enää lasten tekoja/tekemättä jättämisiä
- toisella on kokemusta naisista/miehistä ja yhdessäasumisesta eli ei tarvitse opettaa kaikkea, pitäen sisällään taloudenhoidon, raha-asiat, siisteyden ja makuukamaripuuhat (olettaen tietty että nämä asiat ovat edes jotenkin hallinnassa)
- joka asiassa ei tarvitse jännittää mitähän toinen ajattelee, uskaltaa olla enemmän oma itsensä olematta kuitenkaan mikään moukka.
- ei ole pelkoa siitä että toinen muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi kuin mitä hän on parikymppisenä ollut
- tietää toisen suhtautumisen alkoholiin, uskontoon, politiikkaan, tupakkaan jne. Nämä tuskin enää kovin paljoa muuttuvat. Jos nyt jo keski-ikäiselle on maistunut vuosien varrella liikaa alko, sen näkee päältäpäin vaikka toinen sanoisi mitä
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oikeampi otsikko olisi, että mitkä on hyvät puolet jos aloitat suhteen 40v:n kanssa:)
Olen 40v nainen, ja oikeastaan kaikki miehet joita olen viime vuosina tapaillut on olleet lapsettomia ja itseä nuorempia, niin en löytänyt noista osuvia kohtia kuin kolmannen. Se hyvä juttu on, että tuntee itsensä, mistä tykkää, mistä ei, mitkä asiat on itselle tärkeitä jne. Henkisen puolen ja yhteyden merkitys on noussut tässä iässä tärkeämmäksi, eikä halua enää väkipakolla vääntäytyä itselle epämiellyttäviin asioihin ja tilanteisiin.
Mielenkiintoista. Eli ovatko nämä hiukan nuoremmat miehet vielä olleet epävarmoja haluavatko lapsia? Jos 30-35-v mies aloittaa seurustelun 40 naisen kanssa, lapsenteko on kyllä jo vähän myöhäistä?
Ihan uteliaana kysyn eivätkö he osanneet toimia naisten kanssa eli jos ovat asuneet naisen kanssa pitkään niin eikö määrätyt käytännön asiat ole olleet hanskassa? Kaupassa käymiset, siivoukset, raha-asioiden hoidot, arkijutut ylipäänsä ja tietysti sekin että tunnettaisiin naisen anatomiaakin? Toki näitä 3 minuutin miehiä riittää joka iässä mutta jos puhutaan fiksummasta mikä edes yrittää ottaa naisenkin huomioon?
Ihan hyvä aloituslistaus, tosin tuon kaiken ja vähän lisääkin voi tiivistää sanaan elämänkokemus.
Mukavinta parisuhteen kannalta on minusta kokemuksessa se, että molemat ovat myös ehtineet tehdä liudan virheitä aiemmissa parisuhteissaan, ja jos niistä on haluttu oppia, on kehitytty melkoisesti ihmissuhdetaidoissa ja myös ihmisenä.
Aivan. Jos on pettänyt esimerkiksi aiemmin, on toivottavasti oppinut että se ei kannata todellakaan. Opittu ehkä myös se, että jos läheisyys katoaa, eroa ei kannata pitkittää loputtomiin vaan luovuttaa.
Itse olen ainakin tehnyt 1. liitossani virheitä mitä en todellakaan aio toistaa tässä 2. liitossani.
On erinomaista aloittaa suhde vaikkapa 24v / 19v ikäisinä.
Molemmat ovat vielä joustavia eivätkä ole asenteiltaan urautuneita. Toisella on kokemusta naisista eikä toisella ole ollut miessuhteita.
Kaikki arkiseen elämään liittyvät periaatteet ovat saman suuntaisia.
Elämään antaa sisältöä tulevaisuuden suunnittelu johon kuuluu mm. parheen perustaminen. Suunniteltu lapsiluku antaa aihetta keskuteluun.
Ei todellakaan tarvitse jännittää kumppanin ajatuksia ja mielipiteitä missään asiassa.
Taaksepäin ajatellen, olisin 40v vaiheessa ollut jo hankala kumppaniehdokas vieraalle naiselle.
Syhteessa olisi esiintynyt kaikkia noita luettelemiasi mukamas positiivisia hankaluuksia.
Miten ihmeessä se on positiivinen asia, että toisella ON kokemusta suhteista ja toisella EI? Eikä tasa-arvoinen tilanne olisi ihanne?
Noh, allekirjoitan nuo kaikki mainitsemasi paitsi näitä :
- joka asiassa ei tarvitse jännittää mitähän toinen ajattelee, uskaltaa olla enemmän oma itsensä olematta kuitenkaan mikään moukka.
- ei ole pelkoa siitä että toinen muuttuu aivan toiseksi ihmiseksi kuin mitä hän on parikymppisenä ollut
Uskalsin olla ex-liitossani oma itseni - mutta lasten jälkeen ei ollut enää aikaa siihen. Ex kun ei liioin osallistunut mihinkään. Ex myös muuttui omaksi vastakohdakseen, vaikka sitä en pelännyt ikinä :).
40 suhteessa lisäksi on hyvää se, että voidaan asua erillään, ja tavata vain vkl tai lomilla. Eli silloin kun on aikaa, ollaan "kunnolla" yhdessä. Muuten voi keskittyä työhönsä, harrastuksiin, ystäviin jne.
"40 suhteessa lisäksi on hyvää se, että voidaan asua erillään"
Tarkennus; voi tietysti 20 suhteessakin asua erillään, mutta jos on lapsia, ja niitä minulla on liuta, niin harvemmin päädytään vaivatta ratkaisuun erillisasumisesta.
Riippuu varmaan siitä 40plussasta.
Olen aivan samaa mieltä kuin 7470 tuolla aiempana oli, että suhde on parempi ja helpompi aloittaa nuorempana. Kaikkien ihmissuhteiden peruslähtökohta on joustavuus, mutta yli nelikymppisillä sitä on entistä vähemmän epäonnistuneiden ihmissuhteiden ym.myötä syntyneen katkeruuden myötä. Nyt halutaan tehdä juuri niinkuin itsestä tuntuu hyvältä, silloin kun itsestä tuntuu hyvältä. Elämänkokemus ja itsetuntemus, joka olisi tosiaankin valttina myöhemmällä iällä suhteissa niin upeina positiivisina asioina ne pyyhkiytyy minä-minä ajattelun alle. Jonkin verran itsekäs on hyvä olla, mutta kun nyt ihan raivokkaasti puolustetaan sitä itsenäisyyttä. Ensimmäinen hankaluus ja kriisi, avot, se oli siinä ei kande yrittää, bye bye. Sorry, mutta niin paljon näen tuota ympärillä, että ite en halua enää kehenkään kiintyä, kehenkään tykästyä, kun on niin suuri todennäköisyys, että tuommoinen sieltä tulee vastaan. Sydän ei kestä sellaista pelleilyä. Jos onnistuit ydinperheessä niin onneksi olkoon, mutta jos et niin se oli kutakuinkin siinä.
Kyllä mä ainakin pyrin olemaan ja haluan olla avarakatseinen ja joustava. Toki mielipiteet on joissa en jousta, esim. uskonto/asumispuolella, mutta monissa asioissa voi vähän antaa periksi, ei tämä nyt niin haudanvakavaa ole. Kunhan se on molemminpuolista, eikä vain toinen jousta! Joskus sitä huomaa vertaavansa nykyistä miestä eksään, ajattelee että eksä olisi tehnyt niin ja näin, mutta ehkä tuo on normaalia. Omastani mielestäni en ole katkera, en myönnä ainakaan :) eikä mielestäni miehenikään.
1. avioliitossani tekemiä virheitä en aio toistaa tässä liitossa. Olen oppinut niistä.
Ennemmin olen yhdessä jonkun kivan miehen kanssa kuin asun sinkkuna.
Ja tehkää se avioehto jos naimisiin menette.
terv. Toisella kierroksella olevat, N47v ja mies 52v
=D =D
Me mieheni kanssa aloitimme suhteemme just 40 , mutta ei todellakaan mennyt, kuten sinun olettamustesi mukaan. =D
1. Me halusimme lapsia, joten koska ikää oli 40v, oli kiire. Saimmekin onneksi lapsen heti. (Minulla oli entuudestaan yksi lapsi, miehellä ei vielä.)
2. Miehelläni ei ollut mitään aiempaa kokemusta yhdessä asumisesta naisen kanssa. Oli toki seurustellut useita kertoja, mutta kotiaan ei ollut kenenkään kanssa jakanut.
3. Minä en ollut koskaan elämässäni polttanut, mutta 45 vuotiaana koukutuin. Nyt olen aktiivisesti lopettamassa!
Eli, kyllä 40 suhteet vaihtelevat PALJON! Aivan kuten nuorempienkin ihmisten suhteet.