20mm pst lahti

<<Heinrics halusi pienikaliiperisempaa kuularuiskua. >>

Tuosta pahasta Paukka-Heikki sai päälahtarilta 1 lk:n ristin rintaansa. Ainoat 1 lk:n ristit sai siis päälahtari ja Paukka-Heikki.

molemmat ristinsä ansioistaan Kannaksen ja Karjalan armeijoiden komentajana sekä yleisesikunnan päällikkönä.
Kaliiperikiista käytiin ennen sotaa H:n ja kenraali Grandellin välillä. Se viivytti valmistuspäätöstä noin kolme kuukautta.

Kivääri ei ole mikään 'kuularuisku'. Sivarit ei näköjään ole oikein perillä armeijan touhuista.

ei.mikään.ihme kirjoitti:

Kivääri ei ole mikään 'kuularuisku'. Sivarit ei näköjään ole oikein perillä armeijan touhuista.

KK on

Tuollainen 200 kappaletta L-39:ä olisi vaikuttanut siten,että neuvostopanssarit olisivat joutuneet pysymään etulinjan itäpuolella eikä ajelemassa suomalaisten takamaastossa.
L-39 ampui Puna-armeijan T-26:n läpi kaikista kulmista ja T-28 pysähtyi sivulta ja takasektorista.
L-39 painoi nelisenkymmentä kiloa eli se oli jopa yhden miehen liikuteltavissa.Naamiointi ja asemanvaihto oli paljon nopeampaa ja vaivattomampaa kuin panssarintorjuntatykin kohdalla.
L-39 koeammuttiin keväällä 1939 jolloin kaikille osallistuneille oli selvää,että sen tulivoima oli oleellisesti parempi kuin kilpailevien pienenmpikaliiperisten vaihtoehtojen.
Valmistuksesta päättävä kenu vitkutteli asian kanssa syksyyn saakka,ilmeisesti arvovaltasyiden takia!Hän henkilökohtaisesti oli raskaan konekiväärin kannalla.
Nuo menetetyt 3-4 kuukautta tekivät ratkaisevan loven Suomen panssarintorjuntaan.
Todennäköisesti Summa olisi pitänyt jos vihollisen panssarit olisi torjuttu jo viimeistään etulinjan tasalla.

Kenutmokaili kirjoitti:

Tuollainen 200 kappaletta L-39:ä olisi vaikuttanut siten,että neuvostopanssarit olisivat joutuneet pysymään etulinjan itäpuolella eikä ajelemassa suomalaisten takamaastossa.
L-39 ampui Puna-armeijan T-26:n läpi kaikista kulmista ja T-28 pysähtyi sivulta ja takasektorista.
L-39 painoi nelisenkymmentä kiloa eli se oli jopa yhden miehen liikuteltavissa.Naamiointi ja asemanvaihto oli paljon nopeampaa ja vaivattomampaa kuin panssarintorjuntatykin kohdalla.
L-39 koeammuttiin keväällä 1939 jolloin kaikille osallistuneille oli selvää,että sen tulivoima oli oleellisesti parempi kuin kilpailevien pienenmpikaliiperisten vaihtoehtojen.
Valmistuksesta päättävä kenu vitkutteli asian kanssa syksyyn saakka,ilmeisesti arvovaltasyiden takia!Hän henkilökohtaisesti oli raskaan konekiväärin kannalla.
Nuo menetetyt 3-4 kuukautta tekivät ratkaisevan loven Suomen panssarintorjuntaan.
Todennäköisesti Summa olisi pitänyt jos vihollisen panssarit olisi torjuttu jo viimeistään etulinjan tasalla.

Lue lisää

Sillä olisi voinut paukuttaa miljoonalinnakkeen kasemattien luukuistakin, toinen kätevä suoja Poppiukselle olisi ollut liekinheittimet. Bunkkerin katolla olsi paistettu russian ribsiä, nyt saatiin poppiuksen pataa, kun ryssät laittoi uunin päälle.

"L-39 painoi nelisenkymmentä kiloa eli se oli jopa yhden miehen liikuteltavissa."

Norsupyssy painoi tyhjänä 49,5 kg ja jos täysi lipas pantiin aseeseen niin paino nousi reilusti yli 50 kg.
Ei sitä yksi mies kovin hyvin liikuttele syvässä lumessa vaikeassa maastossa lisäksi haittana oli aseen muoto ja pituus. Jatkosodan aikana oli tapana, että kaksi miestä kantoi asetta toinen piipusta ja toinen perästä näin se kulki helpommin lyhyitä matkoja.

YksiVaikeaLiikutella kirjoitti:

"L-39 painoi nelisenkymmentä kiloa eli se oli jopa yhden miehen liikuteltavissa."

Norsupyssy painoi tyhjänä 49,5 kg ja jos täysi lipas pantiin aseeseen niin paino nousi reilusti yli 50 kg.
Ei sitä yksi mies kovin hyvin liikuttele syvässä lumessa vaikeassa maastossa lisäksi haittana oli aseen muoto ja pituus. Jatkosodan aikana oli tapana, että kaksi miestä kantoi asetta toinen piipusta ja toinen perästä näin se kulki helpommin lyhyitä matkoja.

Lue lisää

Näin juuri. Tulihan tuota v. 1964 Pahkajärvellä kanniskeltua.

Boforsin piiska painoi 350 kg ja Pak40 vaati hevosvaljakon ja raivatut tuliasemat.

Eli auttamattoman vanhentunut oli panssarikivääri jo syntyissään. Aika oli ohi jo ajanut. Olisi A. Lahdella ollut aikaa keksiä sen sijaan jotain hyödyllistäkin, pikakiväärinkin suunnitteli sellaisen jonka suursuomalaiset soltaatit vaihtoivat mieluummin sotasaalis-emmaan sen paremman luotettavuuden- ja tulivoiman vuoksi.

Lahti suunnitteli maailman parhaan pikakiväärin L-34 "Sampo".
Ei kelvannut kenraaleille kun oli kaasumäntä.
http://www.jaegerplatoon.net/ALMOST1.htm

Suomessa myös kopioitiin Browningin 12,7mm konekivääri lentokoneaseeksi. Tulinopeus oli 1100 l./ min. Oli parempi ase kuin jenkkien!
Olisi ollut hyvä myös maajoukkojen käytössä ilmatorjuntaan.
( Käännös ):
"Perusaseiden paino: 24,25 kg
Yksi tynnyrilevy, jossa lehdet: 56 kg
100 pyöreää hihnan painoa: 13,2 kg
Polttonopeus: 1000-1100 kierrosta / minuutti
Bullet-nopeus: 700-835 m / s
Käämityksen pituus: 810 mm"
-https://www.warbirdforum.com/gun.htm-

Yhteinen kaliiperi NL:n kansa periytyi vuodesta 1918. Sodan päättyessä -44 ei venäläisiä kiväärejä juuri enää ollut, paitsi uutta sotasaalista.

Suurhyökkäys torjuttiin suomalaisin, saksalaisin ja venäläisin asein Puna-armeijan menettäessä valtavasti miehiä ja kalustoa.

Itsenäisyys säilyi stallarien ikuiseksi harmiksi.

Stallari Bupi onkin nyt "Lillepo"? Ei jutut silti parantuneet!

Stallari-lykkää-pötyä kirjoitti:

Yhteinen kaliiperi NL:n kansa periytyi vuodesta 1918. Sodan päättyessä -44 ei venäläisiä kiväärejä juuri enää ollut, paitsi uutta sotasaalista.

Suurhyökkäys torjuttiin suomalaisin, saksalaisin ja venäläisin asein Puna-armeijan menettäessä valtavasti miehiä ja kalustoa.

Itsenäisyys säilyi stallarien ikuiseksi harmiksi.

Lue lisää

<<Sodan päättyessä -44 ei venäläisiä kiväärejä juuri enää ollut, paitsi uutta sotasaalista.>>

Kyllä ne samat raudat oli uudelleen piiputettuina ja osa ns. pystykorviksi muunnettuina vielä ainakin 1950 -luvun alkuun käytössä.

http://www.jaegerplatoon.net/MAIN.html


http://www.jaegerplatoon.net/RIFLES1.htm


http://www.jaegerplatoon.net/RIFLES2.htm


Näitä lienee ollut enimmäkseen ja uuttakin tehtiin:


http://www.jaegerplatoon.net/RIFLES3.htm

hankitiin kotimaasta 145 902 kivääriä, ulkomailta ostettiin 68 976, sotasaalis 151 201, yht
366 079. Armeijan vahvuus pyöri siinä 400 000:n kieppeillä, kesää -44 lukuun ottamatta.

Jos tsaarinajan kiväärejä oli, niin hyvin vähän ja enimmäkseen koulutuskeskusten käytössä.

Neuvostoliitolla oli koko sodan ajan sama patruunakoko kuin suomalaisilla eli 7,62x54mm. Kivääreissä. Esim. Automaattikiväärissä SVT-40. Myös perinteistä pulttilukkoista Mosin-Nagantia oli käytössä kymmeniä miljoonia koko II-maailmansodan.

Luuliko "Lillepo" että venäläinen taisteli vuonna 1944 kalashnikov kädessä?

" Lahti 20mm. olisi pitänyt suunnitella jo alunperin niin että aseessa olisi ollut myös sarjatulimahdollisuus. Näin olisi asetta voitu käyttää myös ilmatorjuntaan kun siihen olisi voinut asentaa pyöreän lippaan joka olisi vetänyt enemmän kuin 20 ammusta."

Aimo Lahti suunniteli samasta 20 mm kalinperistä kaksipiipuisen 20 ammuksen lippailla varustetun it-tykin 20 Itk 40 VKT.

Aseessa vain oli tiettyjä ongelmia, sen runko ei kestänyt sarjatulella ampumista pitkään, vaan alkoi tulla hiushalkeamia.
Tarkoitin että koko ase olisi pitänyt jo 1930-luvun lopulla suunnitella myös sarjatulta ampuvaksi ja tehdä rungosta kestävämpi.

Siinä oli aivan onnettomat tähtäimet, että se menettelee optiikalla varustetussa telineessä tai pommikoneen paukkurautana. Tärkein käyttö sillä oli bunkkerien suuaukkojen hajottamisessa.