Pihkalan roturasistit teloitti Harmoisissa sänkyyn

Eikö ole kummallista kuinka nämä "raaimmat rodunjalostajat" tulevatkin aina juuri pappissuvuista!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Kianto

---

Lauri ja Martti Pihkala olivat entisiä Gummeruksia, pappissukua...

Oliko Tahko Pihkala mukana Harmoisten verilöylyssä?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Harmoisten_sairashuoneen_joukkomurha

http://www.youtube.com/watch?v=vLdMEWyIizs

Lauri Pihkala oli vänrikkinä joukkueenjohtajana "Padasjoen piruina" tunnetussa hiihtokomppaniassa, jonka johtajana oli luutnantti Väinö Teivaala.

Kare Kauko: Tahko Pihkala – Legenda jo eläessään. Porvoo: WSOY, 1975. ISBN 951-0-07282-6.

Sivut 11 ja 207-207

Erkki Palolampi kertoo:

"Täytyykö edes sanoa, että Pihkala - vänrikki ja joukkueenjohtaja - kuului tuohon komppaniaan.

>>Pataljoonan komentaja oli Viron kävijä, everstiluutnantti Hans Kalm. Hän oli koukkaaja kaksikymmentä vuotta ennen Motti-Matteja. Hän operoi saartoliikkeillä, jota taitoa ei valkoisessa armeijassa juuri tunnettu. Kalmin pojat ilmestyivät milloin missäkin vastustajien selkäpuolelle.

>>Näissä puuhissa Teivaalan komppania teki aikamoisia temppuja. Ja aina kekseliäs Pihkala oli eräiden temppujen mestari.

>>Ei ollut aina helppoa saada Pihkalaa kertomaan kokemuksistaan. Hän pyrki toisaalta vähättelemään omaa osuuttaan. Toisaalta huomasi selvästi, että kokemus oli ollut hänelle raskas. Hän koki tuon veljessodan järjettömän vihan sotana, syvästi inhimillisenä murhenäytelmänä. Mutta se oli käytävä."

http://www.hs.fi/nyt/artikkeli/Oliko Tahko Pihkala natsi ja 8 muuta kysymystä pesäpallosta /1135249027651

>>Oliko Tahko Pihkala natsi?

Lauri ”Tahko” Pihkala oli äärioikeistolainen jopa 1930-luvun Suomen mittapuulla: Pihkala kannatti rodunjalostusta ja halveksi avoimesti juutalaisia.

Harri Salimäen teoksessa Isänmaan ja urheilu-uskon mies – Lauri Pihkala modernin urheiluaatteen esitaistelijana (SKS, 2000) kuvaillaan Pihkalan suhdetta 1930-luvun aatemaailmaan:

”Tahkolla oli valtava ihailu kansallissosialistista Saksaa kohtaan, koska kansallissosialistinen liike lähti kurista ja järjestyksestä Vertlandin, isänmaan nimessä.”

Tahko Pihkala oli Pihtiputaan mummon jälkeläinen. :)

Mutta saimmehan me tuon jalon pelin, pesäpallon.

Heitettiinköhän välillä pesäpalloa vai pelasiko Gummerukset öisin kolopalloa tyttöparkojen jalkoväleissä? Sitten aamulla vain poks ja henki pois...

Hennalan vankileirillä Lahdessa teloitettiin laittomasti ainakin 216 punaista naista toukokuussa 1918. Teloituksiin vaikutti vahvasti rodunjalostusoppi, jonka mukaisesti rappeutuneiksi katsotut punaiset naissotilaat haluttiin tieten tahtoen tappaa, sanoo väitöskirjatutkija Marjo Liukkonen.

– Hennalassa rotuhygienia vaikutti hyvin paljon leirin vartiosta alkuvaiheessa vastanneen Pohjois-Hämeen rykmentin 1. pataljoonan sotilaisiin ja varsinkin upseereihin. Rykmentin johtajan Hans Kalmin läheisimpiä ystäviä olivat Lauri ja Martti Pihkala, jotka jo aiemmin tunnettiin rotuhygieenikkoina. Lauri Pihkala oli myös Kalmin neuvonantaja, kertoo Liukkonen, jolta on juuri ilmestynyt kirja Hennalan naismurhat 1918 (Vastapaino)

Pataljoonan rotuhygienian painotusten takaa löytyy Evon metsäkoulu, jossa opiskeltiin puiden ja metsien jalostusta. Kalmin pataljoonassa oli paljon juuri metsäkoulun oppilaita.

– Jalostusoppeja on tässä taustalla. Eli että samalla lailla kun puita ja metsiä jalostetaan, pyrittiin jalostamaan myös ihmisiä.

"Kaikki naissotilaat tarkoitus teloittaa"

Rotuhygienian lisäksi naisten teloituksiin vaikutti Liukkosen mukaan se, että virolainen Kalm antoi suojeluskuntien toiveiden vaikuttaa leirin tapahtumiin.

– Hän päästi eri kuntien suojeluskuntalaisia valikoimaan leireiltä haluamiaan naisia ja miehiä.

Sotavankileirien johto ei ollut antanut lupaa vankien teloituksille. Ne oli kielletty kaikilla leireillä jo toukokuun alussa. Lisäksi valloitettujen alueiden turvaamisosaston päällikkö everstiluutnantti Rudolf Walden muistutti toukokuussa kahdesti Hennalan vankileirin päällikköä teloituskiellosta.

Liukkonen on löytänyt tutkimuksissaan 216 teloitettua punaista naissotilasta, mutta heitä voi hänen mukaansa olla enemmänkin. Hennalassa naisten ja miesten tuomioissa oli kaksoisstandardit.

– Miehiä kyllä teloitettiin todella paljon ja aivan summittaisesti, mutta naissotilaiden kohdalla pyrittiin teloittamaan kaikki.

Savolaisten aikana kohtelu parani Hennalassa

Hennalassa punaisten naissotilaiden kohtalo poikkesi tyystin muiden vankileirien tilanteesta. Esimerkiksi Tampereen leirillä ei tiettävästi teloitettu yhtään naiskaartilaista, sanoo historiantutkija Tuomas Hoppu, joka on kirjoittanut sisällissodasta useita teoksia.

Liukkonen uskoo, että Hennalan naissotilaiden ankaran kohtelun takana oli Kalmin pataljoonan koostumus.

– Se oli harvinaisen koulutettu pataljoona. Mukana oli maistereita, agronomeja, ylioppilaita, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. Kalmin upseerit olivat maaseudun sivistyneistöä.

Koulutetuilla ihmisillä oli myös tietoa rotuhygieniasta.

https://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2444019

Tuomas Hoppu piti eilen esitelmää Tampereella. Hän kertoi omana tietonaan että n. 260-270 punaista naista teloitettiin. Luku tuntuu tarkoituksenmkaisesti pienennetyltä.

Kyllä valkoiset oli julmia lahtareita, oikein kirjaimellisesti. Kianto teki tyhmyyttään palveluksen jälkipolville kirjoittaessaan kaiken tuon näkemänsä muistiin. Suomessa kauhistellaan jotain Serbian joukkomurhia ja samalla unohdetaan kuinka täällä lahdattiin paljon raaemmin noin 70 vuotta aiemmin.


Perusteen Kristuksen opin hylkäämiseen sodan ajaksi Kianto saa myös siitä, että myös papit, muun muassa Kiannon ystävä Arvi Järventaus, tarttuivat aseisiin: Me saimme äsken luvan – varmaankin sadaksi vuodeksi – luopua kristillisistä ihanteistamme: Suomen papit ovat siitä loistavimpina esimerkkeinä. Surmatkaa vihollisemme! he huusivat kuorossa ja vaihtoivat mustan kauhtanan harmajaan kenttäpukuun.

Kiannolta lainattu lausuma: ”Sodassa täytyy nauttia tappamisesta – muuten ei sota menestykään.

http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526209623.pdf

Punaiset eivät ansainneet Kiannon ja Wilkunan mielestä edes suomalaisen nimeä. "Onko vielä tässä maassa yleistä mielipidettä, joka pitäisi punikeita ’omina kansalaisina’? Ei ole eikä olla saa”, Kianto kysyy ja samalla vastaa artikkelissaan ”Eläköön sota!” Kiannon mukaan valkoiset tappoivat rehellisesti, punaiset kiduttaen: Mikä ihana tappelu! Kerrankin ryssiä, noita maan lutikoita rökittämään! Toista sataa vuotta olivat kynnet syyhyneet – ei oltu uskallettu, jopas viimeinkin nap-sahti. [--.] Pois ryssäläisriena Pohjolasta ja selkäsauna kaikille, jotka sen kataliin veljeilyverkkoihin ovat eksyneet! [--.] Tottakai oli korkeata kostaa, kun silmin näki, minkälaisten susien kanssa oltiin tekemisissä. Vihollinen rääkkäsi ja nautti, kurja, kidutus-kostostaan – valko-kaartilainen ainoastaan nautti rehellisestä tappamisesta. Tottakai me siitä nautimme – mitä me häntä tässä silaamaan tai salaamaan? Sodassa täytyy nauttia tappamisesta – muuten ei sota menestykään. Sehän on selvää. Ne, jotka rintaman takana maalaavat soturin eräänlaiseksi pyhimykseksi ja taivaalliseksi enkeliksi, valehtelevat vastoin oikeampaa uskoansa. Miksi kaunistella sitä, mikä jo on kaunista?



Miksi Kianto oli niin sairaan kiinnostunut punaisten kaatuneista? Hän kuvailee kirjassaan yksityiskohtaisesti jopa ammuttujen punaisten naisten veren tahrimat "veenuskiharatkin".

Kirjassa on sivulta 199 alkaen luku VIA MORTIS - TUONEN TIE ja siinä kuvataan ruumiita eri asennoissaan ja -paikossaan. Sivulla 202 on tuo kuuluisa "sysimustat, tuuheat veenuskiharat veren tahroissa..." -kuvaus.

Heti perään on sivulta 206 alkaen luku HÄVITYKSEN KAUHISTUS ja sama meno jatkuu. Kuvaukset on 1918 keväältä Raudun ja Antrean rintamalta.

Kirjassa kuvataan moneen otteeseen kuinka valkoiset ampui läjäpäin naisia, lapsia, vanhuksia ja haavoittuneita. Siis kaikkia joita pidettin punaisina.

Kiannon kirja julkaistiin vasta 10 vuotta tapahtumien jälkeen ja sittenkin sitä piti kuulema "siistiä".



Ilmari Kianto Elämän ja kuoleman kentältä.

Sotarunoilija Aarni Suursalon vaikutelmia vapaussodasta, Otava 1928

http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/kianto.htm

"Sodan vainajaröykkiöissä kiteytyi Suursalon käsitys sodasta, hyvän ja pahan välisestä taistelusta, johon kuului myös seksuaalinen elementti. "Lisää! Ja vielä vähän lisää! Verisiä ruumiita, murskattuja kalloja, ulosvuotaneita aivoja, käryäviä ruumiita, tapetuita, alastomiksi raastettuja naisia... Tuossa lepää tyttö, kaula puhki, kintut paljaina... Tuossa nuori nainen kyljellään, miehen turkishousut säärissään, sysimustat, tuuheat veenuskiharat veren tahroissa... Tuossa on ilmetty Kristus-tyyppi, mustat kähärät, musta parta - vasen kätensä painaa ikäänkuin suojellen murskattuja sukuelimiä... Monella kaatuneella uroolla ovat häpyosat näkyvissä."

Kirjallisuuden alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on "Toiset rakastavat, toiset vihaavat." Ilmari Kiannon tuotannon julkinen reseptio Suomessa ("Some love, others hate."

Kiannolta lainattu lausuma: ”Sodassa täytyy nauttia tappamisesta – muuten ei sota menestykään."

http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526209623.pdf

Televisiossa ja Yle Areenassa tulee dokumentti Hyvissä aikeissa. Pakkosterilointeja ja rodunjalostusta. Ja tämä on tapahtunut Suomessa. Katso ja ja järkyty!!!