Miksi kärsimys?
Jos Jumalalla on suunnitelma tehdä maailma, jossa luodut olennot elävät ikuisesti vapaana kaikenlaisesta kärsimyksestä ja "pahasta", niin miksi hän ei luonut heti kerralla sellaista maailmaa? Miksi hän loi maailman, jossa luodut kärsivät? Osa kärsii omasta syystään pahojen tekojensa seurauksena, osa syyttömänä mihinkään vääryyteen. Miksi?
Miksi maapallolla tapahtuu luonnonkatastrofeja, joiden seurauksena ihmiset ja eläimet kärsivät ja kuolevat? Miksi ylipäätään on sairauksia, kärsimyksiä ja kuolemaa? Miksi onnettomuuksia tapahtuu? Miksi jotkut syntyvät vammaisina ja sairaina? Miksi jotkut sairastuvat ja kärsivät? Miksi toiset saavat elää terveenä ja yltäkylläisenä pitkän elämän? Miksi?
Tällaisia asioita kyselevät ihmiset voivat päätyä joko Jumalan kieltämiseen (Bart D. Ehrman) tai pysyä entisessä uskossaan tai sitten he eivät ota kantaa siihen, miksi kärsimystä ja kuolemaa esiintyy ja onko Jumala olemassa vai ei. He keskittyvät oman elämänsä elämiseen ja tavoittelevat onnellisuutta, joka antaa tarkoituksen elämään. Hyvä niin, sillä eivätpähän tule ajatelleeksi elämänsä lyhyyttä ja mitä sen jälkeen tapahtuu.
Uskonnolliset ja teoreettiseen pohdiskeluun suuntautuneet etsivät vastauksia näihin kysymyksiin. On selvää, että maailma on tehty sellaiseksi paikaksi, jossa ihmiset ja eläimet kärsivät jopa ilman syytä ja kuolevat lopulta. Jumala on luojana sen kaiken takana. Toiset ovat sitä mieltä, että Jumalaa vastustavat kosmiset voimat ja saatana enkeleineen aiheuttavat kaiken kärsimyksen ja kuoleman. Kärsimys ja kuolema olisi siten hyvän ja pahan välisen taistelun seurausta.
Valistunut mieli joutuu tunnustamaan tosiasioiden edessä sen, että Jumala ei puutu kovin paljon tämän maailman tapahtumiin eikä ihmisten elämään. Kaikki toimii tiettyjen lainalaisuuksien ja niiden poikkeusten mukaan. Kenelle ihmiselle tahansa voi tapahtua mitä tahansa alkaen sikiämisestä ja jatkuen aina kuolemaan asti. Jumalan suojeleva käsi ei näytä olevan kovinkaan monen päällä niin kuin ei myöskään rankaiseva ja tuhoa aiheuttava "enkeli". Jumala antaa ihmisten elää omien mielihalujensa mukaan niissä rajoissa, jotka sallivat heidän toteuttaa itseään.
Jos Jumalalla on suunnitelma tehdä maailma, jossa luodut olennot elävät ikuisesti vapaana kaikenlaisesta kärsimyksestä ja "pahasta", niin miksi hän ei luonut heti kerralla sellaista maailmaa? Miksi hän loi maailman, jossa luodut kärsivät? Osa kärsii omasta syystään pahojen tekojensa seurauksena, osa syyttömänä mihinkään vääryyteen. Miksi?
Miksi maapallolla tapahtuu luonnonkatastrofeja, joiden seurauksena ihmiset ja eläimet kärsivät ja kuolevat? Miksi ylipäätään on sairauksia, kärsimyksiä ja kuolemaa? Miksi onnettomuuksia tapahtuu? Miksi jotkut syntyvät vammaisina ja sairaina? Miksi jotkut sairastuvat ja kärsivät? Miksi toiset saavat elää terveenä ja yltäkylläisenä pitkän elämän? Miksi?
Tällaisia asioita kyselevät ihmiset voivat päätyä joko Jumalan kieltämiseen (Bart D. Ehrman) tai pysyä entisessä uskossaan tai sitten he eivät ota kantaa siihen, miksi kärsimystä ja kuolemaa esiintyy ja onko Jumala olemassa vai ei. He keskittyvät oman elämänsä elämiseen ja tavoittelevat onnellisuutta, joka antaa tarkoituksen elämään. Hyvä niin, sillä eivätpähän tule ajatelleeksi elämänsä lyhyyttä ja mitä sen jälkeen tapahtuu.
Uskonnolliset ja teoreettiseen pohdiskeluun suuntautuneet etsivät vastauksia näihin kysymyksiin. On selvää, että maailma on tehty sellaiseksi paikaksi, jossa ihmiset ja eläimet kärsivät jopa ilman syytä ja kuolevat lopulta. Jumala on luojana sen kaiken takana. Toiset ovat sitä mieltä, että Jumalaa vastustavat kosmiset voimat ja saatana enkeleineen aiheuttavat kaiken kärsimyksen ja kuoleman. Kärsimys ja kuolema olisi siten hyvän ja pahan välisen taistelun seurausta.
Valistunut mieli joutuu tunnustamaan tosiasioiden edessä sen, että Jumala ei puutu kovin paljon tämän maailman tapahtumiin eikä ihmisten elämään. Kaikki toimii tiettyjen lainalaisuuksien ja niiden poikkeusten mukaan. Kenelle ihmiselle tahansa voi tapahtua mitä tahansa alkaen sikiämisestä ja jatkuen aina kuolemaan asti. Jumalan suojeleva käsi ei näytä olevan kovinkaan monen päällä niin kuin ei myöskään rankaiseva ja tuhoa aiheuttava "enkeli". Jumala antaa ihmisten elää omien mielihalujensa mukaan niissä rajoissa, jotka sallivat heidän toteuttaa itseään.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minä uskon, että on olemassa korkean moraalin mukaisia lain käskyjä ja sääntöjä, joiden mukaan jokaisen ihmisen tulisi elää, jotta voisimme olla vapaat toinen toisellemme aiheuttamasta kärsimyksestä. Nämä lait ja normit on kiteytetty rakkauden kaksoiskäskyyn: "Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi." Kymmenen käskyä ovat myös hyvä moraalinen ohje, jota noudattamalla voidaan tehdä hyvää ja karttaa pahaa. Sen pitäisi johtaa "valitut" ikuiseen elämään, jos Raamatun kirjoitukset ovat totta ja elämä jatkuu ruumiin kuoleman jälkeen tavalla tai toisella.
Ihmisillä ei ole lupaa aiheuttaa omilla teoillaan ja laiminlyönneillään kärsimystä muille ihmisille. Tähän ovat kuitenkin kaikki enemmän tai vähemmän syyllisiä jossakin vaiheessa elämäänsä, kun alkavat ymmärtää hyvän ja pahan välistä eroa. Kysymys ihmisen omasta syyllisyydestä ja syntisyydestä saa jotkut ihmiset etsimään anteeksiantoa Jumalalta ja sitä uutta elämää, jonka Jumala Jeesuksen kristuksen todistajien mukaan voi antaa häntä etsivälle sielulle. Syntien anteeksisaamisesta ja pyhän hengen osallisuudesta todistaa se Jumalan rauha, joka tulee valitun ja kutsutun sydämeen. Muilta se rauha puuttuu.
Jumalan kutsun hylänneiden mielestä ihminen ei tarvitse anteeksiantoa Jumalalta, koska Jumalaa ei ole edes olemassa. Jumalaan luojana uskova tarvitsee anteeksiantoa Jumalalta, koska rikkomus hänen luomaansa ihmistä vastaan on aina rikkomus hänen luojaansa vastaan. Syntien anteeksisaamiseen ei riitä se, että pyytää syntejä anteeksi niiltä ihmisiltä, joita vastaan on rikkonut. Synnit pitää saada anteeksi Jumalalta joko suoraan sitä häneltä pyytämällä tai hänen valtuuttamansa ihmisen välityksellä (Jeesuksen kristuksen todistajan välityksellä). Meidän ei ole edes mahdollista pyytää anteeksi kaikilta niiltä ihmisiltä, joita vastaan olemme elämämme aikana rikkoneet. Osa heistä on kuollut tai emme tavoita heitä sen jälkeen, kun tunnemme rikkomuksemme ja syntimme. Niinpä ainoa tapa saada synnit anteeksi ja rauha sydämeen on pyytää anteeksiantoa Jumalalta, meidän luojaltamme ja isältämme.
Tämä kaikki ei vastaa siihen kysymykseen, miksi kärsimystä ja kuolemaa on maailmassa, sen sijaan, että Jumala olisi luonut kaiken kerralla hyväksi ja ikuisesti kestäväksi. Ehkä niin täytyi tapahtua, sillä tietyissä rajoissa vapaasti tahtovat ja toimivat luodut olennot rikkovat jossakin vaiheessa luojansa tahtoa vastaan, koska se on ylipäätään mahdollista: raja, joka voidaan ylittää, myös ylitetään. Elämän ylösnousemukseen pääsevät näkevät takautuvasti kaiken sen, mihin tottelemattomuus ja synti on ihmiskunnan johtanut. Niin he oppivat aiemmista synneistä ja aiemman maailman tuhosta sen, että syntiä ei ole hyvä kenenkään tehdä. Tämä mahdollistaa ikuisen elämän ilman että kukaan nousee kapinaan hyvää luojaa vastaan tulevassa maailmassa. Tämä ei selitä kuitenkaan sitä, miksi Jumala on luonut nykyisen maailman sellaiseksi kuin se on nyt.
Fundamentalistit uskovaiset ajattelevat, että maailma on joutunut pahan valtaan ihmisen langettua syntiin, mutta järkiperäinen selitys luonnonkatastrofeille sekä elämän ja kuoleman kiertokululle luonnossa on se, että Jumala on luonut kaiken alun perin sellaiseksi kuin millaisena sen nyt näemme – tosin me näemme maailman tällä hetkellä eliöiden ja maailman rappeutumisen tuloksen eli "muokatun maailman". Koska maailma ja eliöt rappeutuvat, voi se toisaalta ollakin seurausta saatanan puuttumisesta luonnon kulkuun ja maailmaan. Ehkäpä maailma on sittenkin annettu syntiin lankeamisen seurauksena pahan valtaan? Kukapa sen voisi nyt tietää? Siitä voimme kuitenkin olla varmoja, että "koko maailma on pahan vallassa" ja valitut on kutsuttu pois siitä pahasta maailmasta Jumalan pojan valtakuntaan.
Valheesi ei merkitse meille mitään.
"Miksi hän loi maailman, jossa luodut kärsivät?"
EI LUONUT. Kärsimys on syntiinlankeemuksen tulos, ei Jumalan luomisteko.
On ihan sama, onko kärsimys tullut maailmaan syntiinlankeamisen tuloksena ja jälkeen vai sitä ennen. Kärsimystä ja kuolemaa on silti maailmassa. Miksi? Eikö Jumala olisi halutessaan voinut estää kärsimyksen ja kuoleman tulon maailmaan?
Olen vahvasti sitä mieltä, että Jumala loi jo alussa ekosysteemin elämän ja kuoleman kiertokulun varaan. Niinpä Jumala on luonut osan eläimistä saalistajiksi ja osan saalistettaviksi. Eläimet kärsivät monin eri tavoin ennen kuolemaansa samoin kuin ihmiset. Se, onko ihmisen kärsimys ja kuolema syntiin lankeamisen tulosta vai ei, on kyseenalaista.
Vain hengellinen kuolema synteihin ja rikoksiin on varmuudella jokaisen ihmisen omaa syytä, mutta onko biologinen kuolema Aatamin tekemän synnin seurausta vai loiko Jumala ihmisen kuolevaiseksi jo ennen lankeemusta? Paavalilla näytti olevan tähän oma kantansa, mutta onko se oikea: en tiedä. Miksi ei olisi mahdollista, että Jumala teki Aatamista ja Eevasta kuolevaisia jo ennen heidän lankeemustaan, esimerkiksi edeltä tietämisen kautta? Miksi olisi pitänyt muuttaa perimää syntiinlankeamisen jälkeen?
On olemasssa tutkimuksia, joiden mukaan yksittäine eläinlaji siirtyy kasvissyöjästä lihansyöjäksi olosuhteiden muuttuessa. Jos esimerkiksi eläimelle tyypillinen ravinto hävitetään/katoaa voi eläin ruveta lihansyöjäksi. Näin kävi esimerkiksi yhdelle Uusi-seelantilaiselle papukaijalle, joka rupesi syömään lampaan lihaa kun sille ominainen ravintokasvi tuhottiin asutuksen tieltä. Nämä löydöt ovat laittaneet tutkijoiden mielipiteitä uusiksi siitä teoriasta, että eläimen tietynlaiset hampaat tarkoittaisivat automaattisesti sitä, että tuo laji olisi lihansyöjä tai kasvissyöjä. On myös huomattu, että geenit kytkeytyvät päälle ja pois ympäristö-olosuhteiden, kuten ravinnon mukaan. Näin esimerkiksi jollakin lintulajilla voi olla yhdellä alueellla lihansyöjän nokka mutta toisella alueella kasvinsyöjän nokka.
On mahdollista, että kaikki eläimet ovat voineet joskus syödä pelkästään kasviravintoa.
Oletko siis sitä mieltä, että kaikki maailman eläinlajit olivat alussa kasvissyöjiä? Elivätpä ne sitten maassa, meressä tai ilmassa ja olivatpa ne sitten selkärankaisia tai selkärangattomia, nisäkkäitä, kaloja tai hyönteisiä, jne.
Tarvitaan melko lujaa uskoa, jos noin uskotaan... se voittaa jopa ateistien "uskon" eli epäuskon. :-)
Eiköhän totuus ole kuitenkin se, että monet eläinlajit on luotu toisten lajien ravinnoksi jo syntymästä asti, niin että saaliseläimet syövät niiden munia ja jälkeläisiä ja vielä täysikasvuisia yksilöitä, koska ekosysteemi on jo alussa luotu toimimaan elämän ja kuoleman kiertokulun varaan?
Olisi meinaan maapallo täyttynyt tosi nopeasti tietyillä eläinlajeilla, jos niitä ei olisi syöty lainkaan tai jos valtaosa niiden jälkeläisistä ei olisi kuollut olosuhteiden johdosta ennen lisääntymiskypsäksi kasvua.
Jo pelkästään se, miten harvat yksilöt selviytyvät sukukypsäksi asti tuhansien ja taas tuhansien joukosta, kertoo siitä, että niiden ei ole ollut koskaan tarkoituskaan selvitä sinne asti. Ne on luotu toisten ravinnoksi ja antamaan ravinteita maaperään sekä hajottajille, jotka on luotu sitä tehtävää varten.
Sinun argumenttisi perustuu siihen, miten ekologia nykyään toimii. Minä en kiistä sitä, miten se nykyään toimii. Me emme kuitenkaan tiedä sitä, miten se toimi heti luomisen jälkeen, jolloin se toimi niin kuin Jumala sen tarkoitti toimivan. Kuten sanoin:
On MAHDOLLISTA, että kaikki eläimet ovat voineet joskus syödä kasviravintoa.
Mitä muuten sanot Jesaja 65:25, jossa kerrotaan uudesta maasta. Ajattelen, että tämä uusi maa on jotakin sellaista, mitä Edenissäkin aikanaan on ollut. Leijonia ja susia, jotka eivät ole siellä lihansyöjiä.
Onko mahdollista, että kaikki eläimet on luotu alussa ikuisesti eläväksi: yhdenkään eläimen ei ollut tarkoitus kuolla, mutta niistä tuli kuolevaisia Aatamin syntiin lankeamisen jälkeen ja sen seurauksena?
Jos tuo kaikki on mahdollista, niin onko se todennäköistä?
En ota Jesajaa kirjaimellisesti... sehän on ristiriidassa Ilmestyskirjan kanssa muutenkin... sama taivas ja uusi maa, mutta Jesajassa ihmiset joutuvat synnin kiroukseen ja kuolevat, Ilmestyskirjassa kirous ja kuolema ovat silloin kadonneet... jos saisin valita, niin ottaisin Ilmestyskirjan uuden maan ja uudet taivaat Jesajan sijasta.
On se teidän jumala sitten kyllä melkoinen vejarikoijari, todella viddumainen sadisti. Suuttua nyt noin pienestä. Sairasta, ei jatkoon.
Noin pienestä ? voitko selittää ?
Jumalat ovat satuolentoja ja siksi he eivät voi tehdä yhtään mitään.
Jumalat ovat satuolentoja, mutta hän, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaiken niissä olevan, ei ole satuolento.
Asiaa+on+hieman+rajattava,+jotta+sen+käsittely+olisi+helpompaa.+Jätetään+nyt+aluksi+luonnonkatastrofit+pois+laskuista+ja+keskitytään+ihmiseen.+Minun+käsitykseni+on+se,+että+ihminen+nimen+omaan+tehtiin+elämään+ikuisesti.+
Jokainen laji pyrkii elämään ikuisesti, siinä kuitenkaan onnistumatta. Dinot johtaa vuosissa ihmistä toistaiseksi 1000:1.
Sen sijaa luonto, evoluutio, jumala, miksi sitä sitten haluatkaan kutsua, ei ole pätkääkään kiinnostunut yksilöstä. Eli turhaa rimpuilet mielikuvitusystäväsi mielisuosioon.
Miten synti saattoi ilmaantua Jumalan luomaan täydelliseen maailmaan ?
Onko Jumala Luojana myös synnin alkuunpanija ?
jumala olisi voinut estää synnin ilmaantumisen maailmankaikkeuteen luomalla pelkkiä robotteja, jotka tekisivät vain sitä mitä ne on ohjelmoitu tekemään. Mutta Jumala halusi luoda olentoja,jotka saattoivat vapaasti, omasta tahdostaan, vastata hänen rakkauteensa ja sellaiseen kykenisivät vain olennot, joilla on valinnan vapaus. Tällaisen vapauden antaminen luoduille merkitsi kuitenkin sitä että Jumala joutui ottamaan riskin, jotkut luodut olennot saattaisivat kääntyä häntä vastaan. Valitettavasti niin tapahtuikin. Ihmissuvun lankeemukselle oli ennen muuta ominaista epäluottamus Jumalaa ja hänen sanaansa kohtaan. Tämä epäusko johti tottelemattomuuteen, joka vuorostaan johti Jumalan ja ihmisen välisen suhteen rikkoutumiseen ja lopulta ihmisen eroon Jumalasta. Koko ihmiskunta on nyt mukana Kristuksen ja paholaisen välisessä suuressa taistelussa, joka koskee Jumalan luonnetta, hänen lakiaan ja hänen ylivaltaansa maailmankaikkeudessa. Tämä taistelu sai alkunsa taivaassa kun luodusta olennosta, jolle oli annettu valinnan vapaus, itsekorotuksen kautta tuli paholainen Jumalan vastustaja, joka johti osan enkeleistä kapinaan. Hän toi kapinahengen tähän maailmaan johtaessaan Aadamin ja Eevan syntiin. Ihmiskunnan pelastus riippui Kristuksen elämästä ja kuolemasta, sillä hän antoi henkensä lunaiksi syntiemme tähden. Tällä teolla hän osoitti oikeaksi Isänsä luonteen, lain ja hallituksen, jota vastaan paholainen oli esittänyt vääriä sytöksiä.