Erkylänkadun ja Munckinkadun kulmassa oli Tehon kauppa jossa Pyrhösen Kauko oli myymälänhoitajana , Vesitorninkatu15:ssa oli Ahjo ,myöhemmin Astikaisen kauppa . Munckinkadulla Haka-taloissa oli "Rotta-Ahjo" , Munckinkadun ja Hämeenkadun Kulmassa oli Hatakan kauppa jossa Laaksosen Pertsa oli lihamiehenä. Samassa talossa oli myöhemmin sahakauppa ,putkiliike ja kukkakauppa. Samassa kulmassa tien toisella puolen oli ennen Kasperin Pepen konttorikoneliikettä posti. Ahdenkallionkadulla oli ainakin Jokisen kauppa, Kivisaaren Oskun Myöh. Saarisen kauppa ,sekä Ahjo .
kauppoja ja baareja
Vessari
191073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Niin........ mikä idea tuossa sitten on ?
Miksi tuota tänne laitoit ?
Aloituksen idea on hyvä paikallishistoria kun ihmisiä kiinnostaa. Aiheesta on ollut parikin pitkää ketjua joskus paikannimiin ja yrityksiin liittyen. Se on vaan etsimisen paikka.
Ja ennen radan rakentamista ei ollut edes Hyvinkäätä. Helsingin ja Hämeenlinnan välissä vaan tyhjää mettää.
Todellisuudessa oli asutusta Hyvinkäällä ainakin 1550 luvulla tietojen mukaan nykyisen Hyvinkäänkylän alueella. Nykyinen Hyvinkään keskusta asemaseutuineen oli kartanoiden takametsää. Hyvinkään uusimpaan historiakirjaan kannattaa tutustua niin pysyy totuudessa.
Hyvinkää on Nurmijärven vanhimpia, ellei vanhin kylä. Sillä on aina ollut hyvä sijainti Helsinki-Hämeenlinna -maantien vieressä. Kymmenen talollista omisti maat Hausjärven rajalta Nurmijärven kirkonkylään.
Kirjoita lisää noista talollisista! Onko nykyisissä asukkaissa heidän jälkeläisiään? Olivatko he Ruotsin permanenttipäisten kuninkaitten suosikkipoikien/upseerien sukua?
Olin kansakouluaikana hiton heikko historiassa, kun en oppinut muistamaaan kaikkien sotapäälliköiden nimiä, jotka olivat karttakepillä hakkaavalle opettajalleni tärkeämpiä kuin itse historia.
Hyvinkäästä en tiedä juurikaan, tulin tänne kaukaa junalla. Nuo kymmenen tilaa olivat kai isossa jaossa merkityt tilat? Esim. Erkylän ja Ahdenkallion tilojen jako ja paloittelu on tehty kai myöhemmin?
Mistä saisin helpoimmin tuota tietoa?
Upouusi Hyvinkään paikallishistoria on nimeltään "Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset". Siitä saa paljon tietoa.
Hyvinkäänkylän alkuperäiset talolliset olivat tavallista kansaa, ja heidän jälkeläisiään elää siellä edelleen. Isojaossa noiden tilojen maista lohkottiin muistaakseni 30 tilaa, joista osa on nykyään Nurmijärven puolella. Hyvinkäänkylän kantatiloista yksikään ei ole enää saman suvun omistuksessa kuin ennen isojakoa.
Tämä ei koske Erkylää eikä Ahdenkalliota, vaan Hyvinkäätä eli Hyvinkäänkylää. Hyvinkää sijaitsi Nurmijärven puolella ja Erkylä ja Ahdenkallio Hausjärven puolella.
Lisäksi Kytäjän kartanon maita oli jopa Hyvinkäänkylää lähempänä kuin Erkylä. Nykyinenkin kylien raja näkyy kartoissa ja on koulupiirirajana jota nykyisin noudatetaan tarkemmin kuin vuosikymmeniä sitten. Noista perillisistä ei välttämättä kannata mennä vetoa lyömään kuin vasta dna-testien jälkeen. Uusista tutkimuksista kerrottiin äskettäin ja saattaa jollain olla kuninkaallistakin verta suonissaan.
Hyvinkään naapurikylän Kytäjärven historia poikkesi Hyvinkään historiasta sikäli, että se lahjoitettiin jo 1500-luvulla Tott-suvulle. Hyvinkään talot sen sijaan pysyivät talonpoikaisessa omistuksessa. Sitä en käy arvailemaan, keiden verta hyvinkääläisten suonissa virtasi ja virtaa, mutta maaomistuksen suhteen he olivat tavallista kansaa, eivät verovapaudesta nauttivia "Ruotsin permanenttipäisten kuninkaitten suosikkipoikien/upseerien sukua".
Ei ole nuo 10 alkuperäistä tilaa enää samojen sukujen hallussa. Vaihtuvuutta on ollut paljon. 100 vuoden aikanakin on paljon vaihtunut omistuksia eli itsenäisyyden aikana. Krissi ja Nikkilä menivät konkurssiin ja muutenkin omistuksia vaihtunut. Äveriäät talot lahonneet pystyyn kun halpaa työvoimaa ei enää saanut, torpparit mukaan lukien. Äkkiseltäänen muista kuin yhden pysyneen 100 viimeistä vuotta samalla suvulla. Jääköön kuitenkin sanomatta yksityisyyden suojassa.
Historian vaiheissa ja väestön kasvaessa suurtilat kutistuivat. Kantatilojen koot pienenivät huomattavasti jo 1700-luvun lopulla isojaossa. "Torpparivapautus" alkoi vuonna 1918, eli torpparit ja mäkitupalaiset saivat lunastaa omikseen vuokratilansa. Sitä seurasi pian Lex Kallio eli maanlunastuslaki. Sotien jälkeen vuonna 1945 astui voimaan maanhankintalaki, jolla rintamamiehet ja siirtolaiset saivat asutustiloja. Lisäksi vuosisatojen aikana kantatiloja oli lohkottu veljesten kesken.
Kantatilojen alkuperäisten asukkaitten jälkeläisiä asuu Hyvinkäänkylässä edelleen,
Asuu paljonkin, mutta moniko heistä pitää jota piti 100 vuotta sitten. Alkuperäisten kantatiloja on edelleen olemassa, tosin useasti lohkottuna, mutta edelleen tunnistettavissa. Tilojen rakennukset muuttuneet useaan otteeseen mm. ison vihan ja Suomen sodan ansiosta. Aiheesta useampikin ketju, joten etsitään ettei tarvitsee samaa toistaa.
Ainakin yhdellä tilalla tuli viime vuonna 100 vuotta täyteen saman suvun hallussa. En tiedä kovin tarkkaan näitä uudempia asioita, eikä niiden julkinen esittely ole sopivaakaan. Olen viitannut isojakoa edeltävään aikaan puhuessani kantatilojen alkuperäisistä omistajista. Jos kiinnostaa, minkä kantatilan maihin oma tontti tai tila kuuluu, niin se käy ilmi tilan rekisterinumerosta.
Mä veikkaan että Linderien DNA:ta löytyisi. Aikanaan 70-luvun alussa kansakoulussa täytettiin Hyvinkää-aiheista kansiota (kuka muistaa?). Siinä oli kuva Mustion/Vihdin/Vanjärven tms. Linderistä, jolla oli seudun ensimmäisiä autoja. On ehtinyt paikasta toiseen heppakyytiä nopeammin.
Linder ajeli autollaan usein myös Hyvinkäällä. Silloin oli teillä paljon portteja ja veräjiä karjan takia ja pikkupojat tienasivat availlessaan niitä kun Linder tuli autoineen. Sisällissodan jälkeiset puheet olivat hänelle tuhoisia, kuten myös pelivelat.
Maanviljelys on enää harvojen huvia, sillä kun ei yksinään tahdo juuri enää elää. Maailma on aina muutoksen tilassa, aikaan maatalous oli Suomessa pääelinkeino, metsistä raivattiin peltoja. Metsät sinänsä olivat ennen paperiteollisuuden syntyä koko lailla arvotonta maata, koska puulla sinänsä ei arvoa ollut, kuin polttopuuna, mökkihirret toki aina sai pienemmästäkin metsästä.
Eikä työvoima ole enää ilmaista, vaan heille joutuu maksamaan palkkaa. Koneellistettunakin tarvitaan suuremmilla tiloilla ulkopuolista työvoimaa. Tukiaiset tosin avittaa.
Tukiaiset avittaa sen verran, että maajusseja sentään löytyy, ilman tukiaisia ei kukaan pystyisi hommaa pyörittämään täällä Suomessa.
Suurin osa viljelijöistä on sivutoimisia, joilla on ulkopuolinen työpaikka. Sivutoimisesta viljelystä he kuitenkin saavat tukiaisia pinta-alan mukaan, vaikka osa olisi "kesantona". Myös osa kuluista ujutetaan viljelytilan piikkiin ja sen myötä verovähennyksiin. Myös poistoilla kikkaillaan verotuksessa. Lypsykarjatiloille tuet ovat tarpeen jo huoltovarmuudenkin vuoksi ja he tekevät todella pitkää päivää ansionsa eteen.