Muistan Jprin selityksenä vapariudelleen kirjoittaneen, että hän arvelee ateismin tulevan lisääntymään ja olevan vallitseva pian myös yhteiskunnassa, ja että tavallaan se onkin, ja että hänestä on mukava edustaa tulevaisuutta.
Väistämättä tulee mieleen, että Jorista on kiva potkia maassa makaavaa kirkkoa, ja kuulua porukkaan, jossa voi täysin varmasti tuntea itsensä voittajaksi. Aivan kuin hän hakisi hyvitystä lapsuudessa koetuille nöyryytyksille. Joskus koulukiusatut toimivat noin ja siten heistä itsestään tulee kovimpia kiusaajia, jopa koulun jälkeenkin, kun muut ovat jo aikuistuneet.
Hyvä vaparien jäsen tai kannattaja, kuinka todeksi tunnet omalla kohdallasi tämän selityksen vapariudellesi?
Väistämättä tulee mieleen, että Jorista on kiva potkia maassa makaavaa kirkkoa, ja kuulua porukkaan, jossa voi täysin varmasti tuntea itsensä voittajaksi. Aivan kuin hän hakisi hyvitystä lapsuudessa koetuille nöyryytyksille. Joskus koulukiusatut toimivat noin ja siten heistä itsestään tulee kovimpia kiusaajia, jopa koulun jälkeenkin, kun muut ovat jo aikuistuneet.
Hyvä vaparien jäsen tai kannattaja, kuinka todeksi tunnet omalla kohdallasi tämän selityksen vapariudellesi?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Koulukiusauksen uhri voi tosiaan reagoida tuolla tavalla, mutta vähintään yhtä tavallista on se, että hän alkaa pontevasti vastustaa kiusaamista yleensä. Kirkko on kaikkein pahimpia kiusaajia, sillä kirjoitettu on: "he ovat minua kovin ahdistaneet nuoruudestani asti, mutta eivät he ole päässeet minusta voitolle." (Ps 129:2). Valtaansa menetettyään kirkon kiusaus on vähentynyt, muttei loppunut. Nyt kirkko kiusaa erityisesti mies- ja naispareja, jotka haluaisivat saada lailliselle avioliitolleen siunauksen alttarilla. He ovat todellisia kristittyjä, jotka kääntävät toisen posken heitä halveksuville nimikristityille sen sijaan että häipyisivät kiusaajien yhteisöstä. Homopareja siunaavat papit tekevät työtään rangaistusuhan alla. Milloin tähän työpaikkakiusaamiseen puututaan?
Aloittaja siis myöntää kirkon olevan kiusaaja?