Kristillisissä uskontunnustuksissa ei taideta mainita mitään uskosta. Sen nyt voinee ymmärtää, koska se tunnustus on jonkinlainen uskon tiivistelmä, mihin uskotaan. Mutta mites armokin on jäänyt mainitsematta?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun ihmisen Poika, Immanuel, Kristus noin kaksituhatta vuotta sitten julisti sanomaa ja paransi ihmisiä. Teki siis heitä 'terveeksi',
ei Hän keneltäkään kysynyt etukäteen tunnusta
"uskoon" tai kysellyt kasteiden perään. Ei, ei laisinkaan, vaan armeliaisuuttaan hän ihmisiä paransi. Mutta tänäpäivänä, ei parannusta saa jos ei ole isoa tukkua rahaa mukana ja suurta tunustuslaattaa kaulassa, että sellainen se on nykyajan "armo" ja "usko", eli armotonta menoa kaikki tyynni ja joka ainoa virallinen uskonto on sitäkin täynnä. Katos vaan, tulikin tälläinen ylistys, uskon tunnustuksille, ihan puolikkaasta armosta ja aivan vahingossa, noh kai tämänkin vielä anteeksi saa. :)
kun aletaan hieman tutkia uskon kohteita, armo löytyy.
kun tunnustan uskovani Jeesukseen, tunnustan samalla, että Hän on täynnä armoa ja totuutta.
hmm...eikös se joka sunnuntai kirkoissa lueta uskontunnustus, jossa sanotaan:
..."ja Pyhään Henkeen,
pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden,
syntien anteeksiantamisen,
ruumiin ylösnousemisen
ja iankaikkisen elämän."
Niin siis toi "syntien anteeksiantamisen"...sehän on armo se.
Uskonsa tunnustaa ihminen, asia menee ihmiseltä päin Jumalalle, siksi ei puhuta armosta.
Kysymykseeni on jonkin verran vastattu. Valitsen niistä tämän.
>>Kristillisissä uskontunnustuksissa ei taideta mainita mitään uskosta. Sen nyt voinee ymmärtää, koska se tunnustus on jonkinlainen uskon tiivistelmä, mihin uskotaan. Mutta mites armokin on jäänyt mainitsematta?