Pitääkö uskoa evankeliumi pelastuakseen?

Jos koko pelastus ei pidä paikkansa,
On muitakin uskontoja joissa on tuonpuoleinen elämä.

Ihmisen teot eivät ole mitään. Vain uskomalla Jeesuksen sovitustyön saamme syntimme maksettua. Toinen vaihtoehto on maksella niitä ikuisuuden helvetissä.

Jeesus on ainoa tie ja ainoa ovi. Kukaan ei omilla hyvillä teoillaan pelastu.

Kukako Jeesus oli? Jeesus oli Jumala. Jeesus tulee tuomitsemaan sinut ja minut ja kaikki maailman kansat, viimeisellä tuomiolla. Ajatelkaa, että Jumala tuli mitättömäksi ihmiseksi, vain sen takia, koska me ihmiset olimme niin täynnä syntiä ja matkalla kadotukseen. Jumala ei halunnut kenenkään hukkuvan, joten Hän lähetti ainoan poikansa maksamaan syntivelkamme. Ei ihminen pysty kaikkea tätä ymmärtämään ennen kuin kuoleman jälkeen. Siksi tarvitaankin uskoa. Kuoleman jälkeen ei enää tarvita uskoa, mutta pelastuminen on silloin liian myöhäistä. Uskomisen aika on nyt.

Jokaiselle ihmiselle on annettu oikeus mennä helvettiin kitumaan liekeissä ja tuskassa, janossa, nälässä, uupumuksessa, yksinäisyydessä ja katumuksessa, mutta miksi kukaan menisi sinne, kun vaihtoehto on äärettömän paljon parempi?

Jooel: 2:32 Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.

Hebr. 13:8 Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Usko ei ole (ainoastaan) asian totena pitämistä vaan ojentautumista sen mukaan mihin uskotaan.
Useinkin ihminen toteaa syntisyytensä vasta tultuansa uskoon. Synti on sydämen luopumista Jumalasta. Se on synti kun ei usko Jeesukseen.

Kun uskoo Jeesukseen, uskoo Häneen, joka Jeesuksen on lähettänyt.
Jeesus sanoo: pitäkää usko Jumalaan.
Kun turvaa Herraan: lapsen kaltaisesti, kaikki on Jumalan kädessä, silloin Jeesus tulee elämään Herraksi. Synnit on anteeksi annettu ja saa elää anteeksiantamuksessa Jumalan lapsena ja Jumalan silmissä vanhurskautettuna.

Room. 3:23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
3:24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

Room. 5:1 Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,

Tämä on toiminut myös ihmisille ennen Jeesuksen maanpäällistä vaellusta.

Joka on uudestisyntynyt uskoon, on hänellä vanhurskautus armosta uskon kautta täysi. Siihen ei tule itsellä mitään seuraavia 'suorituksia' , vaan matkaliitto on alkanut joka päivä Herraa seuraten.
Uskova on saanut sisimpäänsä Pyhän Hengen., 'Pyhän Hengen sinetin', ja tuntee olevansa Jumalan lapsi lapsen oikeuksin.

Sillä ei ole mitään merkitystä miten ihminen kääntyy ja tekee parannuksen, jos hän ei usko Jeesukseen, hän ei pelastu.

Voit yrittää tehdä hyviä tekoja ja sillä tavalla miellyttää Jumalaa.
On hyvä asia tehdä hyvää ja elää hyvin. Siitä kukaan ei voi sinua
nuhdella. Mutta jos sinä hylkäät Jeesuksen Kristuksen, sinä olet
tehnyt yhden vakavan synnin. Tämä synti kadottaa sinun sielusi
ikuiseen pimeyteen tuskaan ja kärsimykseen, pois Herrasta.

Ihminen, joka hylkää Jeesuksen Kristuksen, hylkää Hänessä Jumalan
joka tuli Jeesuksessa Kristuksessa pelastamaan meitä syntisiä ihmisiä.
Sen tähden Jeesuksen hylkääminen vie ihmisen ikuiseen eroon
Jumalasta. Silloin ihminen ei pääse nauttimaan mistään hyvästä koska
kaikki, aivan kaikki, hyvä tulee Jumalalta ihmiselle. Tässä ajassa
eläessämme kaikki hyvä on Häneltä ja Hänestä. Hän antaa aurinkonsa
paistaa niin hyville kuin pahoillekin ihmisille. Hän antaa sateensa
niin ateistin pellolle kuin myös uskovan pellolle.

Kuoleman jälkeen tilanne muuttuu. Uskosta osaton Jeesuksen
hylännyt ihminen joutuu pois Herrasta Jumalasta. Siellä ei ole enää
Jumalan antamaa aurinkoa lämmittämässä ja virvoittamassa henkeä
ja sielua. Siellä ei myöskään ole Jumalan antamaa vettä eikä mitään
muutakaan hyvää.Silloin se on kärsimys. Ajattele ikuisuus ilman mitään
valoa, vettä tai toivoa auringon noususta, sateesta ja paremmasta ilmasta.

Mennään sitten takaisin hyvillä teoilla miellyttämään Jumalaa.
ihminen, joka omilla teoillaan pyrkii ansaitsemaan Jumalan hyväksymisen
on hylännyt Jeesuksen ja Hänen tekonsa. Jeesus täytti Jumalan pyhän
lain vaatimuksen viimeistä piirtoa myöten. Hän teki sen mihin meistä
kukaan ei pysyt. Hän hankki meille sellaisen täydellisyyden että kun me
otamme sen vastaan niin vaikka olisimme olleet kuinka pahoja ihmisiä
tahansa, vaikka murhaajia, ryöstäjiä, pettäjiä, avionrikkojia, pedofileja
ja ties mitä, Jumala hyväksyy meidät täydellisesti ja me miellytämme
Häntä. Kaikki tämä yksinkertaisesti uskomalla Jeesukseen Kristukseen
ja ottamalla vastaan Hänen meille ansaitsema ja hankkima ansio.
Silloin me miellytämme Jumalaa.

Apostolien teot kertovat siitä, millä tavalla opetuslapset julistivat evankeliumia. He kertoivat Jeesuksen kristuksen kuolleista heräämisestä ja syntien anteeksiantamisesta häneen uskoville. He kehottivat kuulijoita parannukseen eli mielenmuutokseen ja kääntymiseen pois pahasta: synnin hylkäämiseen ja hyvän tekemiseen. He puhuivat myös tulevasta tuomiosta syntien anteeksisaamisen ja hyvän hedelmän tuottamisen ohella. Sanoman uskomisen palkkio on se, että ”jokainen joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu”: evankeliumin lupaus on iankaikkinen elämä.

Evankeliumin sisältö oli juutalaisille ja pakanoille muutoin sama, mutta juutalaisille pyrittiin osoittamaan kirjoituksista toteen se, että Jeesus on profeettojen ennustama Kristus: se Israelille luvattu iankaikkinen kuningas, jota nämä odottivat vapahtajakseen. Pakanoille puhuttiin yleisellä tasolla kaiken luoneesta Jumalasta ja siitä, että Jumala oli herättänyt Jeesuksen kuolleista ja oli tuomitseva kaikki ihmiset hänen kauttaan. Jeesus ei siis ole ottanut Jumalan asemaa tuomarina vaan Jumala on antanut hänelle vallan tuomita eläviä ja kuolleita sen mukaan, mitä on kirjoitettu Raamatussa.

Jeesus toimii pelastajana, vapahtajana, lunastajana, sovittajana, sanansaattajana, hallitsijana ja tuomarina Jumalan edustajana, hänen puolestaan. Jeesus käyttää kaikkea Jumalan arvovaltaa palvellessaan häntä hänen lähettinään ja valittuna kuninkaana, Kristuksena. Koska Jeesus edustaa Jumalaa maan päällä hänen näkyvänä kuvanaan, niin suhtautuminen häneen kertoo samalla ihmisen suhtautumisen Jumalaan. Jeesus samaistaa itsensä siinä mielessä Jumalaan, että se, miten ihmiset kohtelevat häntä, kertoo siitä, mikä on heidän suhteensa Jumalaan, joka on hänet lähettänyt. Jeesus ei silti väitä olevansa Jumala, vaikka uskoo Jumalan toimivan hänen kauttaan.

Jeesus on Jumalan palvelija, ei itse Jumala. Jumala käskee ja Jeesus tottelee. Jumala on ”Kristuksen pää” ja siten ainoa totinen Jumala, joka on luonut yksin taivaan ja maan ja kaiken, mitä niissä on. Jeesus kristus, Nasaretilainen, on ihminen, jonka Jumala on herättänyt kuolleista ja korottanut sen jälkeen kaikkien luotujen herraksi. Jeesus käytti jo sitä ennen kaikkea Jumalan hänelle antamaa valtaa ja voimaa hänen edustajanaan maan päällä. Jeesus samaistetaan isän Jumalan kanssa tästä syystä jo profeettojen ennustuksissa: kun Kristus saapuu kansansa keskelle, niin silloin itse Jumala ilmestyy hänen ruumiissaan läsnäolonsa kautta, sillä Jumala asuu henkenä Kristuksen ruumiissa.

Sama "komentoketju" toimii myös niin, että ihmisten suhtautuminen Jeesuksen seuraajiin kertoo siitä, miten nämä suhtautuvat Jeesukseen ja hänen kauttaan isään Jumalaan. Jeesus käskee ja opetuslapset tottelevat. Se, mitä joku tekee Jeesuksen opetuslapselle, on sama kuin hän tekisi sen Jeesukselle ja isälle Jumalalle. Se ei tee Jeesuksesta ja hänen opetuslapsistaan Jumalaa, että heihin suhtautuminen verrataan Jumalaan suhtautumiseen. Jos joku torjuu luotaan pois Jumalan lähettilään, niin hän torjuu luotaan pois Jumalan, mutta tämä lähettiläs ei ole tietenkään itse se Jumala, jota hän edustaa hänen sanansaattajanaan. Kun sovitat tätä Jeesukseen ja opetuslapsiin, niin huomaat, miten ihmiset toimivat Jumalan edustajina maan päällä, mutta eivät ole itse se Jumala, jota he edustavat.

Jeesus ja valitut pyhät ovat tuomitseva ja hallitseva tulevaa maailmaa. Se ei tee heistä isän vertaista Jumalaa ja kaiken luojaa. Se ei tarkoita sitä, että he olisivat olleet olemassa ikivanhana taivaallisena henkiolentona ennen ihmiseksi syntymistään. Se ei todista heidän olevan jotakin muuta kuin ihminen. Jumala asuu heissä henkenä, mutta he eivät ole se Jumala, joka heissä asuu. Jumala asuu Jeesuksen kristuksen ruumiissa henkenä, mutta Jeesus kristus ei ole se Jumala, joka hänessä asuu.

Näin ymmärrämme sen, mikä on Jumalan ja Jeesuksen välinen suhde. Ymmärrämme myös sen, minkä vuoksi Jeesus vaati itselleen asemaa välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä. Se, miten ihmiset suhtautuvat Jeesukseen, kertoo myös siitä, miten he suhtautuvat isään Jumalaan.

Jos Jumala antaa syntejä anteeksi sellaisille, jotka ovat kuulleet evankeliumia, mutta eivät pidä sitä totena, niin se on hänen asiansa tai sanoisinko ”oikeutensa”. Evankeliumin sanoman totena pitämistä eli ”uskoa” tärkeämpää on elää muutoin Jumalan tahdon mukaan: tehdä hyvää ja karttaa pahaa Jumalan antamien ohjeiden ja käskyjen mukaan. Se on ollut aina Jumalan tahto ihmisiin nähden, mutta Jeesuksen kristuksen evankeliumi on ”uudessa liitossa” ihan uusi asia, jota kovin monet eivät nykyäänkään totena pidä, vaikka saattavat elää kohtalaisen nuhteetonta elämää.

Joidenkin ihmisten on yksinkertaisesti liian vaikea pitää totena asioita, joista ei heidän mielestään ole riittävästi näyttöä ja todisteita. Miksi heidän pitäisi uskoa Uudessa testamentissa mainittujen "silminnäkijöiden" todistukseen, kun he eivät tunne heitä eivätkä tiedä edes sitä, ovatko ne silminnäkijät olleet todellisia historiassa eläneitä henkilöitä vai eivät? Osa kirjoittajista ei ole nähnyt omin silmin niitä tapahtumia, joista he todistavat, joten he perustavat väitteensä muiden ihmisten todistukseen, eivät omiin havaintoihinsa. Mistä me voisimme tietää ovatko nekään kirjoittajat nähneet omin silmin Jeesusta ylösnousemuksen jälkeen, jotka väittävät hänet nähneensä?

Onko Uuden testamentin kirjoitusten todistus luotettava? Miksi monet silminnäkijät eivät ole itse kirjoittaneet todistustaan ylös jälkipolville, jos tämän asian totena pitäminen olisi sielun pelastumisen ehto? Jos ovat kirjoittaneet, niin miksi heidän kirjoituksiaan ei ole säilynyt meidän päiviimme asti? Miksi osaa kirjoituksista on muokattu jäljestäpäin? Jos Raamatun kirjoitusten on tarkoitus olla ”kokonaan totuuden sanaa” ja Jumala on valvonut tätä ”sanaansa”, niin miksi niitä kirjoituksia on kuitenkin muokattu? Miksi osa kirjoituksista on sanomaltaan muista poikkeava ja kyseenalainen? Miksi kirjoituksissa on niin paljon asiavirheitä ja ristiriitoja, jos ne kertovat kuitenkin samoista henkilöistä ja samoista tapahtumista?

Olen sitä mieltä, että joidenkin asioiden totena pitämistä pidetään liian tärkeänä asiana kristillisissä yhteisöissä, olivatpa nämä suuntaukseltaan ja opiltaan mitä tahansa. Pelastumisen ja kadotukseen joutumisen raja vedetään näissä yhteisöissä nimenomaan ”opin” totena pitämisen mukaan: ei sen mukaan, miten ihmiset elävät tätä elämää suhteessa lähimmäisiin ja Jumalaan. Myös niin sanotusti harhaoppisena pidetyt sanovat rakastavansa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään tai ainakin he pyrkivät siihen: miksi he valehtelisivat tässä asiassa? Jokaisen ihmisen elämä todistaa opillisia näkemyksiä enemmän Jumalan lapseudesta tai sitä vastaan, vaikka eivät opillisetkaan asiat merkityksettömiä ole.

Evankeliumilla tarkoitetaan yleensä kertomusta Jeesuksen kristuksen kärsimyksestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta syntiemme sovitukseksi ja sielujemme lunastukseksi. Sen totena pitämistä on pidetty perinteisesti pelastumisen ehtona nimeltään kristityissä yhteisöissä. Evankeliumin torjumista eli sen epätotena pitämistä on pidetty puolestaan kadotukseen johtavana ”syntinä”. Näin evankeliumin totena pitämisestä on tullut kristillisessä kirkossa pelastumisen ehto sen sijaan, että hyvät teot ja pahan karttaminen olisivat ratkaisevassa roolissa. ”Pyhitystä” ei sovi silti unohtaa, sillä ”ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa”, sanotaan ”pyhissä kirjoituksissa”.

Hyvän tekeminen ja pahan karttaminen ovat Raamatun kirjoitusten mukaan seurausta syntien anteeksisaamisesta ja pyhän hengen osallisuudesta. Ne eivät ole ”ansioita”, joilla saadaan synnit anteeksi ja varmistetaan paikka ”paremmassa ylösnousemuksessa”. Ne ovat Jumalan vaikutusta hänen lapsissaan: ”Jumalan armo kasvattaa” valittuja hänen tahtonsa tekemiseen elämän kaikilla osa-alueilla. Näin pidetään kiinni jo vanhan liiton kirjoituksista tutuksi tulleesta Jumalan tahdon tekemisestä merkkinä niissä, jotka saavat armon pelastua ikuiseen elämään. Vaikka kyse ei ole ansioista, niin on hyvän tekeminen ja pahan karttaminen tunnusomaista valituille Jumalan lapsille.

Vanhan testamentin aikana ei vaadittu syntien anteeksisaamisen ehtona uskoa kuolleiden ylösnousemukseen tai Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja kuolleista heräämiseen. Synnit saatiin anteeksi Jumalan armosta, kun syntiä tehnyt katui syntejään ja kääntyi niistä pois: hylkäsi syntinsä ja tuli mielenmuutokseen. Vaikka Mooseksen lain käskyihin kuului syntien sovitus niiden anteeksiantamiseksi, niin jokaisen yksittäisen syntiä tehneen vuoksi ei uhrattu eläimiä syntien sovitukseksi ja anteeksiantamiseksi. Jokavuotiset suuren sovituspäivän polttouhrit ja syntiuhrit toivat sovituksen kaikille syntiä tehneille ja mahdollisuuden päästä Jumalan yhteyteen. Ennen Mooseksen lakia tällaisia uhreja ei uhrattu, mutta synnit voitiin saada silti anteeksi Jumalan armosta.

Voidaan ehkä ajatella niin, että nuo vanhan liiton uhrit toivat sovituksen myös niille ihmisille, jotka eivät kuuluneet Israelin kansaan eivätkä sen vuoksi tienneet syntien sovituksesta Mooseksen lain käskyjen vaatimien uhrien kautta, sikäli kuin muiden kansojen jäseniä pelastui tuona aikana. Miksi ei olisi pelastunut? Jos muiden kansojen jäsenet eivät voineet pelastua vanhan liiton aikana, niin miksi Israel ei yrittänyt käännyttää heitä juutalaisuuteen? Eivätkö syyrialainen Naeman ja Siidonin maan leskivaimo Sareptasta olleet otollisia Jumalalle Jeesuksen sanojen mukaan?

Uudessa liitossa Kristuksen uhri on korvannut ja tehnyt tarpeettomiksi kaikki vanhan liiton uhrit. Kristuksen uhri luetaan kaikkien niiden ihmisten hyväksi, jotka ovat saaneet syntinsä anteeksi tulemalla mielenmuutokseen ja kääntymällä pois pahuudestaan riippumatta siitä, ovatko he tietoisia evankeliumista vai eivät. Muinoin eläneiden ihmisten ei ole tarvinnut tietää mitään Kristuksen uhrista saadakseen syntinsä anteeksi ja voidakseen pelastua Jumalan armosta. Kristuksen uhri luetaan siten myös niiden hyväksi, jotka ovat kuolleet ennen Jeesuksen syntymää, kuolemaa ja ylösnousemusta kuolleista. Sen vaikutus on taannehtiva ja ulottuu kaikkiin ihmisiin kaikkina aikoina. Myös ne ovat voineet pelastua, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia Jeesuksen ajoista lähtien, mutta ovat eläneet Jumalan tahdon mukaan hänelle mieliksi.

Kristuksen uhriin ja kuolleista heräämiseen uskominen ei ole ollut edellytys syntien anteeksiantamiselle Vanhassa testamentissa eikä se ole välttämättä sitä nytkään. Jeesuksen opetuslapset saivat syntinsä anteeksi, vaikka eivät uskoneet Jeesuksen heränneen kuolleista: heidän piti nähdä ylös noussut herra omin silmin, ennen kuin he pitivät totena sen asian. Miten siis voisi olla oikein vaatia tuon asian totena pitämistä syntien anteeksisaamisen ehtona muilta ihmisiltä, jotka eivät ole nähneet herraa ylösnousemuksen jälkeen omin silmin? Sellainen ei kuulosta oikeudenmukaisen ja oikeamielisen Jumalan toiminnalta, että hän vaatisi tätä asiaa pelastumisen ehtona kaikilta ihmisiltä.

Jos joku vilpitön ja rehellinen ihminen ei voi pitää toteen näytettynä Jeesuksen heräämistä ylös kuolleista ja taivaaseen nousemista, niin voiko hän saada syntinsä anteeksi, jos kuitenkin katuu niitä ja kääntyy pois pahuudestaan: hylkää syntinsä? Syntien anteeksiantamiseen pitäisi riittää katumus ja kääntyminen pois pahasta niin kuin se on riittänyt kaikkina aikoina. Jeesuksen kristuksen tuoma sovitus luetaan sitten niiden hyväksi, jotka ovat tulleet mielenmuutokseen ja uskovat luojan olemassaoloon. Ateistit ja agnostikot eivät omasta mielestään tarvitse syntien sovitusta ja anteeksiantoa, joten heille Kristuksen uhrilla ei ole mitään merkitystä eikä vaikutusta, vaikka he eläisivät miten hyvin tahansa ”humaanien elämänarvojensa mukaan”.

Kysymys ei ole siitä miten joku tulkitsee raamatun sanoman tai saarnatun sanan. Tie Jumalan yhteyteen ei aukea hyvillä teoilla tai parannuksen teolla vaan kyseessä on Jumalan lapseksi syntyminen, eli uudestisyntyminen, jonka Jeesus selittää Nikodeemukselle Joh 3:ssa.

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.

Pähkinän kuoressa:
Jumala vetää ihmistä luokseen, jolloin uskon asiat alkavat kiinnostaa ja synnintunto heräilee.

Ihminen joko päättää sivuuttaa Jumalan kutsun, paatuu ja jatkaa omaa tietään. Tai antautuu tutkimaan kutsua ja kutsujaa.
Henki vetää ihmisen valinnan paikalle näytettyään maailman,synnin ja Jeesuksen ristintyön ja kysyy: Haluatko sinä seurata minua? Prosessi on aina henkilökohtainen, Jumalan juuri tätä ihmistä kohtaan suunnittelema kohtaaminen.

Jos ihminen päättää antaa Jeesuksen kantaa rangaistuksensa ja antaa Hänelle elämänsä, Jumala uudestisynnyttää ihmisen Pyhän Hengen ja kasteen kautta lapsekseen (Jumalasta tulee Isä). Pyhä Henki asettuu asumaan ihmiseen ja tällä on yhteys Jumalaan, koska heidän välissään ei ole enää yhteyden rikkovaa syntiä (jonka Jeesus kantoi) vaan Jumalan silmissä ihminen on pyhä. Eli katsoessaan uudestisyntyneeseen ihmiseen Isä katsoo häntä Jeesuksen uhrin kautta ja näkee ihmisen yhtä puhtaana, pyhänä ja vanhurskaana kuin Jeesus on.

Jumala on valinnut käyttää uskoa tienä Hänen yhteyteensä. Tuo tie on Jumalan Poika itse, joka on yhtä Isän kanssa. Jumala oli Kristuksessa ristillä sovittaessaan koko maailman synnit.

Sana sanoo uskon olevan Jumalan lahja, eli usko Jeesukseen tulee Jumalalta. Se ei ole ihmisen "tyypillistä" uskoa, esim tieteellisen läpimurron aikaansaamaa uskoa johonkin teoriaan tai uskoa siihen, ettei puoliso petä,ystävä valehtele jne vaan kyseessä on Jumalan lahjoittama usko Jeesuksen ristintyöhön. "Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelatutaan".

Kristittynä elämisessä, on kyse ihmisestä, jolla henkilökohtainen suhde Jumalan kanssa. Ja tähän ihminen on alunperin luotukin, yhteyteen Jumalan kanssa ja siksi se on myös parasta mitä ihmisellä voi maan päällä (ja ikuisuudessa olla).

ELi taivaaseen eivät pääse hyvät ihmiset, vaan uudestisyntyneet,joissa Jumalan Henki asuu ja jotka ristiään kantaen Häntä seuraavat. Uudestisyntymässä pahasta ihmisestä ei tule hyvää ihmistä, vaan hengellisesti kuolleesta tulee elävä.

Kristinusko ei ole ollut aina samanlaista kuin mitä sen on nyt. Usko on kehittynyt ja muuttunut aikojen saatossa. Profeettojen, Jeesuksen ja apostolien usko poikkeaa paljon siitä, millä tavalla nykyään itseään kristittynä pitävät ihmiset uskovat Jumalaan ja Jeesukseen kristukseen, meidän herraamme ja Jumalan poikaan.

Jeesuksen opetuslapset uskoivat Jeesuksen olevan se Israelille luvattu kuningas ja Kristus, joka oli vapauttava kansansa vieraan vallan ikeestä ja hallitseva ikuisesti ”tulevassa maailmassa”. Tähän liittyi kiinteästi usko kuolleiden ylösnousemukseen, sillä fariseukset ja heidän kanssaan samaa mieltä olevat juutalaiset uskoivat ruumiin ylösnousemukseen ja sitä seuraavaan Jumalan valtakuntaan maan päällä, jonka hallitsija Messias-kuningas olisi oleva. Jeesuksen kristuksen kuolema ja ylösnousemus olivat heille todistus profeettojen ennustusten toteutumisesta, mutta he ymmärsivät tämän asian vasta sen jälkeen, kun Jeesus oli herännyt kuolleista ja selitti heille kirjoitukset, mitä niissä oli jo edeltä hänestä kerrottu.

Jeesuksen kristuksen opetuslapset ja apostolit uskoivat profeettojen ennustuksen ja herran itsensä todistuksen mukaan vain siihen, että Jeesus on vanhurskas mies, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista. He eivät uskoneet siihen, että Jeesus on ikivanha taivaallinen henkiolento tai Jumala itse, joka olisi tullut henkenä alas taivaasta neitsyt Marian kohtuun ja syntynyt ihmiseksi. Tämä on myöhemmin eläneiden katolisten isien ja varhaisten kirkkoisien keksintöä ja lisäystä Raamatun kirjoitusten ilmoittamaan evankeliumiin. Uuden testamentin vanhimmat kirjoitukset kuvaavat Jeesuksen pelkkänä vanhurskaana miehenä, jonka Jumala on herättänyt ylös kuolleista ja antanut hänelle vallan tuomita eläviä ja kuolleita. Unitaarien usko on siten profeettojen, Jeesuksen ja apostolien uskoa: Jumalan vaikuttamaa uskoa.

Jeesusta alettiin pitää ikivanhana taivaallisena olentona kenties jo apostolien aikana, mutta varmuudella heidän kuolemansa jälkeen. Jeesus korotettiin ensin isää alemmaksi luoja-jumalaksi, jota vastaa filosofiasta tuttu demiurgi, mutta Jeesuksen ajateltiin olevan hyvä toisin kuin demiurgi, joka on paha. Tultaessa 150-luvulle Jeesus korotettiin isän Jumalan vertaiseksi kaikkivaltiaaksi Jumalaksi. Tuolta ajalta ovat peräisin ensimmäiset maininnat sylilasten kastamisesta ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Matteuksen evankeliumiin nuo mystiset taikasanat päätyivät varhaisten kirkkoisien toimesta, sillä he halusivat saada omalle sakramentilleen ja kolmiyhteisen jumalan opille ”Raamatullisen” perusteen. Raamatun kirjoituksista ei löydy mistään muualta tuota sanahirviötä eikä oppia kolmiyhteisestä jumalasta.

Unitaari:

"On melko erikoinen tulkinta, jos uudestisyntynyt ihminen ei ole hyvä ihminen vaan on paha ja syntinen ihminen. Eihän se pidä mitenkään yhtä sen kanssa, mitä Jeesus ihmisistä ja etenkin seuraajistaan todistaa?"

Ja

"Uuden testamentin kirjoitukset todistavat muutoksesta, joka ihmisessä tapahtuu hänen tullessaan Jumalaan ja Jeesukseen uskovaksi. Ehkäpä sitä muutosta ei trinitaareissa tapahdukaan, jos he ajattelevat olevansa edelleen pahoja ja syntisiä ihmisiä, joissa ei mitään muutosta ole tapahtunut? ;-)"

Uudestisyntynyt on Jumalan edessä pyhä ja vanhurskas Jeesuksen uhrin kautta.
Gal. 3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.

Kyse on lahja vanhurskaudesta ja Kristuksessa. Ei omalla toiminnalla tai toimimattomuudella ansaittua.
Vaikka ihminen on uudestisynnyttyään pyhä, ei se tee hänestä synnitöntä. Synnit on saatu anteeksi, mutta silti ihminen ei pääse synnistä eroon niin kauan kuin tässä "kuoleman ruumissa asuu".
Käytän tässä nyt itseäni esimerkkinä, kun tuon tarinan parhaiten tunnen ;)

Kun tulin 23v ikäisenä v1998 uskoon, olin narkomaani. Elämässäni myös ulospäin näkyvä muutos oli melkoinen, sisäisestä puhumattakaan. Olin vuosia rimpuillut amfetamiini/pilvi/alko koukuissa, kykenemättä niiden käyttöä lopettamaan vaikka kuinka yritin.
Pääsin niistä kaikista, sekä myös tupakasta eroon todella nopeasti.
Suurin muutos tapahtui kuitenkin sisäisesti. Syntitaakka sydämeltä/omalta tunnolta oli poissa ja ilo Jumalan lapseudesta kupli sisälläni.

Olin silloisen tyttöystäväni kanssa suhteen loppusuoralla, hänen jaksaessaan 1,5v katsella mun säätöäni ja valheitani. Sain kuten sana kuva "lihasydämen kivisydämen sijaan" ja suhteessamme alkoi uusi aika, joka johti myöhemmin avioliittoon.
Kukaan mut tuntenut ei voinut olla huomaamatta muutosta, jonka Herra sai mussa aikaan. välini vanhempiini ja veljeeni uudistuivat anteeksiannon seurauksena ja monet narkkikaverit käänsivät selkänsä, kun en enää halunnut aineisiin koskea. Herralle kiitos, muutama muukin kaveri tuli uskoon ja vapautui aineista.

Ja kaiken tämän jälkeen, kiitänkö Herraani Hänen rakkaudestaan ja armostaan elämällä synnittömästi? En, olen tehnyt syntiä sanoin, teoin ja ajatuksin. Rikkonut Häntä ja lähimmäistäni vastaan monin tavoin.
Vapauduin siis uskoon tultuani monesta "kahleesta" ja sain voimaa vastustaa maailman houkutuksia ja oman sydämmeni itsekkyyttä, mutta vaikka pyrin siihen niin synnitöntä ei musta tule. Se ei tarkoita, että haluaisin elää synnissä ja rikkoa Jumalaa vastaan tai että se olisi luvallista sanan mukaan. Vaan synti joka lihassani asuu on siinä edelleen, vaikka miten taistelen sitä vastaan.
Isä kutsuu sanassa omia lapsiaan pyhiksi ja sitä me Kristuksen ansiosta olemmekin, mutta synnittömiä ei meistä tässä ruumissa tule.

Sana kehoittaa ettemme enää tekisi syntiä, eli antautuisi himojemme ja halujemme vietäviksi. Ja tähän pyrin, pitämään itseäni synnille kuolleena, mutta silti teen syntiä/lankean tavoin tai toisin jatkuvasti. Tarvitsen Jeesusta koko ajan ja Hänen armoaan jatkuvasti.

Sana asettaa riman korkealle, "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.". Niin korkealle, ettei kukaan siihen kykene, vai onko täällä joku täydellinen?
Kiitos Jeesuksen, Hänen lopumattoman armonsa ja pitkämielisyytensä. Saan rauhassa, pyhänä ja puhtaana Häntä palvella, vaikka kompuroinkin jatkuvasti, Hän ei väsy minua tukemaan ja verellänsä pesemään ;)

Olenko siis hyvä ja synnitön?
En tietenkään, mutta pyhä ja armahdettu olen, Halleluja

Ei kyse ole tiettyyn syntiin sortumisesta,vaikka kaikilla varmaan ns helmasyntinsä ovatkin. Mutta vastatakseni sulle niin ei,en enää aineiden orja ole vaikka pari kertaa olenkin tyhmänä muistellut mitä niistä seuraa. Mun käyttö alkoi nuoruuden kokeilunhalusta ja vaikuttimina mm yläasteella luettu "ruohoa ja lunta" ja "juokse poika juokse" teokset.

Sana sanoo selvästi ilman minkäänlaista kiertelyä, että "jos sanomme ettei meillä ole syntiä, me eksytämme itsemme eikä totuus ole meissä".
Ja tässä kirjoittajana on uudestisyntynyt,aikaansa Jeesuksen kanssa useamman vuoden viettänyt mies, jota sana kuvailee Jeesuksen rakkaimmaksi opetuslapseksi. Jos tämä kaveri sanoo,että syntiä löytyy häneltä ja muilta niin aika speciaaliyksilönä saa itseään pitää,jos ei syntiä tee. Oikeastaan voitaisiin vaihtaa sanonta,ettei kukaan ole syntiä vailla paitsi Jeesus ja ...tähän vaan nimi,ihan rohkeesti...