"Tämä synkkä vaikutelma on suomalaisissa kulttuuripiireissä liikkuessani vain vahvistunut. Herrat ovat aina katalia ja pahoja, proletaarit vilpittömiä ja hyviä.
Väinö Linnasta on tullut tämän valheellisen tarinan pyhä paavi. Kuten poliittisen historian professori Vesa Vares on todennut, Linnan antama kuvaus vuoden 1918 taustoista on epätosi. Ei ole löytynyt yhtään tapausta, jossa pappila olisi palauttanut torpan maita itselleen.
Osa työväkeä varmasti eli kurjissa oloissa, kärsi puutteesta ja koki asemansa sorretuksi. Mutta vuoden 1905 suurlakon jälkeen maassa oli kuitenkin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, yksikamarinen eduskunta ja kunnallisdemokratia. Uudistuksia myös tehtiin. Mikään ei pakottanut vallankumoukseen. Se oli hanke johon ryhdyttiin jonkin idean ja tunteen ajamana.
Kansainvälisissä vallankumousvertailuissa on todettu, etteivät nälkä, kurjuus ja sorron kokemus riitä sytyttämään aseellista kapinaa. Siihen tarvitaan poliittinen ja sotilaallinen organisaatio, kuten esimerkiksi sosiologi Risto Alapuro on tutkimuksissaan osoittanut."
https://yle.fi/uutiset/3-10149155
Väinö Linnasta on tullut tämän valheellisen tarinan pyhä paavi. Kuten poliittisen historian professori Vesa Vares on todennut, Linnan antama kuvaus vuoden 1918 taustoista on epätosi. Ei ole löytynyt yhtään tapausta, jossa pappila olisi palauttanut torpan maita itselleen.
Osa työväkeä varmasti eli kurjissa oloissa, kärsi puutteesta ja koki asemansa sorretuksi. Mutta vuoden 1905 suurlakon jälkeen maassa oli kuitenkin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, yksikamarinen eduskunta ja kunnallisdemokratia. Uudistuksia myös tehtiin. Mikään ei pakottanut vallankumoukseen. Se oli hanke johon ryhdyttiin jonkin idean ja tunteen ajamana.
Kansainvälisissä vallankumousvertailuissa on todettu, etteivät nälkä, kurjuus ja sorron kokemus riitä sytyttämään aseellista kapinaa. Siihen tarvitaan poliittinen ja sotilaallinen organisaatio, kuten esimerkiksi sosiologi Risto Alapuro on tutkimuksissaan osoittanut."
https://yle.fi/uutiset/3-10149155
Vastaukset 43
Vanhimmat
"Tilaisuuden tarjoutuessa Sosialidemokraattisen puolueen johtajisto heitti aiemmin ehdottomasti oikeana pitämänsä rauhanomaisen kautskylaisen opin historian roskakoriin ja antoi bolsevikeille myötämielisten ainesten viedä koko liikkeen mukaan tuhoisaan vallankumousseikkailuun."
Totta. Hyvin totta.
Erinomainen kirjoitus, totuutta kaiken punaromantiikan vastapainoksi!
Linna viha taisi kyllä kohdistua koko porukkaa. Työläiset ja talonpojat olivat tyhmiä luonnonlapsia ja herrat julmia riistäjiä. Neuvostotunkio olisi sitten tuonnut meidät luonnonlapset nykyaika.
Syillä ei väliä, mutta kirkkoherrat olivat innokkaimpia lahtareita, ja pankinjohtajat hommasivat aseet.
No, jos pysymme romaanin puitteissa niin kirkkoherra ei ollut lahtari laisinkaan ja punaiset hankkivat ensinnä aseet ja kehuskelivat niillä keskenään: ”on pienoinen enemmistö makasiinissa haulikkoon nähden”!
Minä olenkin tämän omin silmin kirkkomaalla todennut, enkä lukenut Linnan satuja.
Väinö Linna levitti kansan keskuuteen täyttä paskaa siitä että torpparikysymys olisi ollut suurin vedenjakaja puna-kapinassa. Totuus on se minkä mm. Risto Volanen nosti tuoreessa kirjassaan esille: torpparit osallistuivat huomattavan laiskasti puna-kapinaan ja niistä jotka sotaan osallistuivat puolet taisteli valkoisella puolella. Torpparit olivat jo vuosia ennen punakapinaa vaistonneet että SDP ei pelannut reilua peliä torpparikysymyksessä vaan aikoi todellisuudessa luoda Suomeen neuvostomallisen kolhoosisysteemin. Tilat oli tarkoitus näet ottaa valtion haltuun.
Tavallaan se toisaalta ampui omaan nilkkaansa. Suomalaiset kuvattiin lähinnä luonnonlapsina ja valittajina. Ihaili kovasti tunkiota, mutta valittajista ei saanut massaa ei sitten millään. Neuvostoliittolainen mitättömyys juoksi suoraan konekiväreihin Lahtisten ja muiden purnatessa. Se yritti tavallaan rakentaa suomalaisista leninistejä, vaikka siinäkin on valittaminen kielletty. Neuvostoliittoloinen kuoli kadulle nälkään valittamatta. Koskela olisi 1930-luvun Ukrainassa aloittanut nuijasodan. Eikö ne juokse punaisetkin Pohjantähdessä Koskelan huutaessa. Lopultahan Linnan kirjoista saa sellaisen kuvan, että suomalaiselle merkitsi oma nahka ja maaomaisuus isänmaassa enemmän kuin mikään muu. Linna yrittää tavallaan vahingossa sanoa, että rikkautta pitää jakaa. Itsehän se jakoi rikkautta tilaamalla Saksasta mersun. Kivivuoret, Lammiot, Rautajärvet ja muut kuvataan idealistisiksi haihattelijoiksi. Linnan mielestä suomalainen oli ilmeisesti yhteiskuntaluokasta riippumatta ahne opportunisti.
Pitää nyt kuitenkin muistaa, ettei niitä kolhooseja ollut missään vielä 1917-1918.
Ei SDP:llä tai kenelläkään ollut tietoa mistään kolhoosista.
Tuo on aivan tuulesta temmattua mutua.
Eloranta ja lukuisat useat merkittävät laativat ohjelmia yksityisen masnomistuksen kieltämisestä. Bolsuillahan oli jo heti alussa suunnitelma, että vapautetaan hyperinflastiolla ensin Venäjä ja sitten koko muu maailma rahan orjuudesta. Ajstus hyperinflastiosta rahan orjuuden poistajana osoittas, että koskaan ei mitään perwstroikka kapitalismia kannatettu. Bolsujen ongelma oli isovenäläisen sovinismin lisäksi Euroopan köyhyys sodan jälkeen. Linna luo sellaisen mielikuvan, että Laurila olisi iloisesti rallatellut torpan saatuan ja jättänyt kapinoinnit sikseen. Mites jos olisi tullut Laurilalle sieluun asti halla. Olisiko Anttoo kuollut torppaansa ilman rahaa ja ilman hintaa. Linnan kuvaus tapahtumista on lapsen satua.
Tähän pitää lisätä, että bolsuherroilla ei ollut köyhyydestä tietoakaan. Leninillä ja Trotskilla oli omat autonkuljettajat ja Trotski jakeli 'köyhälistön edustajana' sotilailleen palkkioksi kaikkea mahdollista Browningista kelloihin. Suomalaisilla herkkusuilla homma meni naidessa tai kuten Leppäsen Aune totesi, että 'Onko rouvalla todistajia aina kun rouvaa naidaan'. Bolsujen meno oli suunnilleen samaa kuin Venezuelan chavistojen. Jos kyseenalaista, niin selitettiin autossa istuvan olevan erityinen toveri. Ehdoton klassikko oli kokit. Kremlin bolsuilla oli omat kokit ja suomalaisille 'työläisille' tarjoili maaorjista polveutunut viinaa entisessä hienoston baarissa. Sosialismin rakentavan voiman j8ta Halmekin toitotti olisi voinut aloittaa majottamalla vaikkapa Venäjän köyhälistöä 'Kuusisen klubiin' suomalaisten bolsuherrojen sijaan.
Jos en väärin muista, niin toinen tsekan päällikkö keksi tuon hyperinflaatio ajatuksen. Mezhinski oli muistaakseni tyypin nimi. Lenu tajusi, että talonpoika ei tuota enempää kuin omaan tarpeeseensa saadessaan vastineeksi tuottamastaan arvotonta rahaa. Bolsujen piti hyväksyä siis valtiokapitalismk jo heti alussa.
Kannattaa lukea vanhoja vasemmistolaisia sanomalehtiä. Ne löytyvät kaikki netistä.
Vuonna 1917 vasemmiston lehdet olivat täynnä sellaista vihaa ja vainoharhaisuutta, että siihen verrattuna nykyajan ”vihapuhe” on löysää lässytystä.
Vasemmiston vihakampanja oli hyvin organisoitu. Vihapuhe tuottajat olivat taitavia kirjoittajia.
Ilmari Kiannon ”Punainen viiva” antaa hyvän kuvan siitä, millaista oli punapropaganda pahimmillaan. Kun porvari keskeyttää vasemmistolaisen vihapuheen ja yrittää tuoda hieman järkeä keskusteluun, saa politrukki raivokohtauksen ja vertaa porvaria käärmeeseen, joka on luikerrellut rehellisen työväen keskuuteen.
On myös merkittävää huomata millaisia primitiivireaktioita vasemmistopuolueet saavat vaalitappion jälkeen yleensäkin. Alkaa rettelöinti, lakkoilu ja ulkoparlamentaristinen öyhötys. Kekkonenkin aloitti presidenttiuransa yleislakon kanssa.
Kommari on epäonnistunut herra. Naurettavat pukuun pukeutunut Puntarpäät saarnasivat sellaisille joita kiinnosti vain jokapäiväinen leipä sosialismista. Halmekinhan teetätyttää Koskelalle puvun ja kertoo sille mitä sosialismi on.
Ehrnrooth ei kyllä mitenkään voi murskata Linnan historiakuvasta, koska Linna on kirjoittanut kirjailijan vapaudella romaaninsa, ja niiden pitäminen historiallisena dokumenttina on lukijan vastuulla.
Eihän kukaan täysjärkinen yritä murskata esim. Tarzan kirjojen "todellisuuskuvaa".
Vaikka sellaistakin kuulee jonkun yrittäneen tehdä.
Nuo Ehrnroothin jutut kuulostaa tyypilliseltä liberalisti-jaarittelulta, joilla ei ole selkeää todellisuuspintaa ihmisten elämäntodellisuuteen. On kuin hän ei käsittäisi että tuo "vapaamatkustajista" ärsyyntyminen nousee itseasiassa aivan samoista perustunteista kun se "arkaainen viha".
Epäoikeudenmukaisuuden näkeminen ja kokeminen nostattaa ihmisissä aina voimakkaita tunteita, jotka eivät ole milläänlailla kiinni hänen poliittisista mielipiteistään.
Kyllä se ihan 'historiikiksi' oli tarkoitettu. Linna kirjoitti tavallaan erehdyksissään eräänlaisen nyyhkytarinan. Eihän suomalainen osannut lopulta Linnan mielestä tehdä muuta kuin valittaa. Akseli Koskela oli tavallaan sukuineen Linnan ihanne suomalaisesta, vaikka lopulta Vilhosta tuli pelkkä koneiston ratas ja Elina hyväksyi kohtalonsa mukisematta. Akseli Koskela nousee 'raakaa sortovaltaa vastaan' ja toimii tavallaan loppuunasti Petinkulman Jeesuksena. Todellisuudessa ketään torpparia ei juuri sosialismi tai sankaria leikkiminen kiinnostanut. Minua vähän loukkaa eräällä tavalla punaistenkin kuvaaminen juoksiboiksi ja luonnonlapsiksi.
Jari Ehnrooth on naiivi tyyppi, joka olettaa, että ihmiset olisivat vuonna 1918 osanneet ennustaa, että Neuvostoliiton systeemi epäonnistuu. Teksti on jälkiviisasta hurskastelua, joka tulkitsee Linnan kaunokirjallista tekstiä kuin historiankirjoitusta.
Ja sinä taas olet sellainen, että uskot iivanan muuttuneen kauniiksi yhdessä lokakuussa. Koskelan mukaan ne oli ihmisiä joihin piti suhtautua kiihkotta. Venäläiset oli vihmottu täyteen isovenäläisyyttä ja kyse oli 939-44 heille rotusodasta tsushia vastaan. Minä en usko Lehväslaihon satuja, että musikka olisi muka linjojen läpi tuonnut suomalaisen haavoittuneen. Rehellinen leningradilainen totesi suomalaisista jo 1939, että 'Halusin tappaa heidät kaikki'.
Eikö se ollutkaan Lehtinen ja Volanen jotka kirjassaan "paljastavat" romaanin tarinan "vääräksi"?
Lasse Lehtinen: Väinö Linna johti vakavasti harhaan kokonaisen sukupolven
https://www.verkkouutiset.fi/lasse-lehtinen-vaino-linna-johti-vakavasti-harhaan-kokonaisen-sukupolven/
Uutuuskirja käsittelee vallankumouksen leviämistä Suomeen 1917-18.
Otavan kustantama tohtori, Sdp-poliitikko Lasse Lehtisen ja keskustalaisen ex-valtiosihteeri tohtori Risto Volasen teos 1918. Kuinka vallankumous levisi Suomeen julkaistaan tänään.
– Talvi 1918 oli dramaattinen vaihe Suomen historiassa. Pian itsenäiseksi julistautumisen jälkeen Venäjällä koettu vallankumous levisi Suomeen ja syttyi sota, joka jakoi kansakunnan kahtia. Tragedian syitä hahmotetaan usein Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian pohjalta. Näin sodasta piirtyy kuitenkin vino kuva, kustantajan esittelytekstissä todetaan.
Kirjan mukaan vallankumousyritys ei käynnistynyt vain työkansan katkeruudesta. Mukana olivat Venäjän vallankumous, sosiaaliset epäkohdat ja sotatalouden epävakaudet, ”mutta sen sytyttäjiksi tarvittiin muutama aatteessaan kiihkomielinen oppinut”.
– Pohjantähti-trilogia ja Vänrikki Stoolin tarinat antavat arvon kärsivälle sankarille ja vievät lukijan mukanaan, mutta samalla ne peittävät sen, mistä oli kysymys. J. L Runebergista tiedetään, että hän runoili hyvässä tarkoituksessa. Motiivi oli varmaan kohdallaan myös Väinö Linnalla. Vaikeampi on arvioida, miksi hän ei liittänyt mukaan tamperelaisena 1950-luvun työläisenä varmasti tiedossaan ollutta kehyskertomusta, vaikka Tuntemattomassa sotilaassa sen tekikin, Lehtinen ja Volanen kirjoittavat.
He toteavat, ettei Väinö Linnan trilogia juuri tavoita tuolloista kaupunkien tilannetta. Ja mitä maaseutuun tulee, ”tosiasiassa Akseli Koskelan kaltainen torppari oli kuitenkin harvinaisuus”.
Kirjoittajat viittaavat professori Viljo Rasilan tutkimuksiin torppareista, jotka ovat heidän mukaansa Väinö Linnan trilogian yleistettävyyden kannalta ”varsin murskaavia”. Suomessa oli noin 55 000 torpparia, mutta punaisten rintamalla kaatuneita torppareita oli 24. Valkoisten puolella heitä kaatui lähes yhtä paljon.
Satusetä Topeliuksen lisäksi meillä on myös Satusetä Väiski Linna.
Miten se oli torpparien vapaussota, jos Keski-Suomessa oli vähiten punaisia ja eniten torppareita.
Torppari halusi viljellä omaa tilaansa, ei se mitään sosialismia halunnut.
Torpparin olisi siis pitänyt ostaa oma tila eikä viljellä vuokraamaansa tilaa. Torpparit saivat aivan käsittämättömän lahjoituksen kun heille lohkottiin omat tilat käytännössä ilmaiseksi ilman maiden oikeiden omistajien suostumusta.
Urjalalaisen olisi pitänyt Neuvostoliitossa käydessään kysyä oliko edes Ehrenburgilla tai Simonovilla mersua. Se ajeli pitkin Urjalaa ja Lahtea mersullaan 'haastattelemassa' sisällissodan veteraaneja.
Ei voi kuin ihmetellä minkä tähden aikuiset ihmiset kiistelevät kaunokirjallisen romaanitrilogian historiankuvasta, muka sen "todenmukaisuudesta" ?
Tilanne alkaa muistuttamaan NL:ää, jossa taiteen piti aina olla kiinni ns.sosialistisessa realismissa.
Koska se oli sellaiseksi tehty. Ruotsalaisethan oikein kirjoittivat sen perusteella satuja 'suomalaisesta valkoisesta valheesta', vaikka Linna väitti katalasti svedun itse keksineen otsikon.
En ole uskonut noihin Jan Ehrnrootin jorinoihin senjälkeen kun aloin epäillä että mies kyttää iltaisin ostarien paskahuusesissa nuoria mamupoikia ryppyinen kymppi kourassa.
Torpparien suhteellinen osuus maaseutuväestöstä oli suurimmillaan 1860-luvulla. Sen jälkeen torpparien osuus laski selvästi kun taas itsellisten tilallisten määrä kasvoi. Toinen kasvava väestönosa oli tilaton lähinnä maataloustyöntekijöiden luokka jonka sitten teollisuus ja Amerikan siirtolaisuus imi suurelta osin pois maaseudulta. 1930-luvulla maaseututyöväestö oli jo etupäässä firmojen metsätyöntekijöitä.
Torpparit saivat muuten todella edulliseen hintaan lunastaa maansa 1920-luvulla. Reaalihinta oli vain 1/10 vuoden 1913 hinnasta. Inflaatiolla torppareista tehtiin talollisia. Sen jälkeen heillä oli yhä vähemmän tarvetta tukea bolshevismia tai vasemmistoa yleensäkään.
Ei ne tukeneet sitä enemminkään. Linnan kuvaus jostakin alaluokan tulipunaisista puoluetietoisista sotureista on naurettava. Työväenyhdistykset ja punakaartit oli nopeasti hätäisesti kasattuja ilman mitään aatteen paloa. Pääkaupunkiseudulla oli ainoastaan pitkät perinteet järjestäytyneen vakaumuksellisen työväen toiminnassa. Akseli Koskela on toisaalta enemmänkin Robin Hood-tyyllinen hahmo. Halme ja muutama muu ovat aatteen miehiä. Linnan vihjaus siitä, että työväenyhdistykset ja punakaartit perustettiin hätäisesti 'raakaa sortovaltaa vastaan' ei pidä sekään paikkaansa. Työväenyhdistys ja punakaarti eivät olleet automaattisesti mitään hätäapukerhoja tai venäläisyyden työkaluja. Kaikki slkoi vuoden 1905 vastimaan oikeuksia ja jatkut halusi ottaa toisilta oikeudet pois.
Linnan romaanit sopivat suomettuneisuuden ajan henkeen. Olivat syvästi isänmaallisia mutta toivat samalla selvästi esille "köyhän kansan" sorron "lahtareiden" toimesta.
Ei siinä ole mitään isänmaallista kutsua kaikkia Koskelaa lukuunottamatta tyhmiksi luonnonlapsiksi. Akseli Koskela on ainut itsenäistä ajattelua osoittava rambo. Kivivuorikin on kuvattu pelkäksi tyhmäksi sokeasti lauseita toistavsksi aatteen mieheksi. Koskelalla on muka punapäällikkönökin lujat demokraattiset periaatteet. Täyttä sopaa ottaen huomioon miten kylien oikeat punapäälliköt käyttäytyivät. Paronin murha kuvastaa hyvin sitä mitä oikeat Koskelat todellisuudessa tekivät. Uuno Laurila on paras kuvaus oikeista punakaartilaisista. Uunohan on taposta tuomittuna linnassa.
Ompa hyvä että Linnan kirjoja vihdoin tarkastellaan totuuden pohjalta.
Varmaankaan missään muussa maassa ei Tuntematon sotilas - kaltainen kirja ole alkanut elämään totuutena -vaikka se on Linnan omassa päässä sekoittuneita kuulopuheita, mahdollisia omiakin kokemuksia, ja mielikuvitusta
....senverran vielä selvennyksenä sanomaani, siis Väpi kirjoitti romaaneja! Mutta näitä alettiin pitää totuutena. Jat jotkut, ehkä tarkoituksellakin ovat ruokkineet ajatusta, että nämä ovat totta.
Harmittaa vaan sotaveteraanien puolesta, jotka eivät kokeneet sotaa niinkuin Linna sen romaaniaksentilla kirjoitti, ja johon kuitenkin veteraanien lapset ja naapurit alkoivat uskoa!
Laukkuryssä Timofei esitetään muka poliittisesti valveutuneena musikkana. Kuulemma Suomen paronit ei Timofein mukaan tahdo ottaa mallia edistyksellisestä Venäjästä jossa kaikilla on maata. Urjalassa tuskin edes kävi laukkuryssiä.
Historialla on persereiässään eernruuttejamoilasiajakaikkiamuitaöyhöjä
jotka eivät pysty muuttamaan miksikään sitä että Linna on paras kirjailijamme
ja sellaisena pysyy.
Lukekaa niitä hakkapeliitojanne ja signaalejanne siellä paskahuussissa runkkaillessanne
mielinmäärin, sille asialle ette mitään voi.
Samanlainen keskinkertainen mitättömyys kuin sinäkin. Luuserilla kävi mäihä Kekkoslovakiassa. Tehtaankadun määrittämällä 'totuudelle' oli tilausta.
Trolli-tehtailijat äänessä,;ruotsalaiset kustanustoimimittajat, homottuneita lapamatoja ja sosiaali-darwimismia ja sosiaalipornoa sadistisella korostuksella.
Kun tietää motiivit, niin aikeet on selvät, narsitidia onnettomia E-nukkeja kun ei kyke rakastamaan työtätekevää ja raskautettuja ihmisiä, vieläpä kaikkitietävän Jumalan silmien alla.
Onko Jumalalla häntää?
Surullinen asia tuo punakapina. Se näet antoi jääkäriroikaleille alibin joukkomurhaan ja nosti tuon retkuporukan statusta. Olisin niin halunnut nähdä kun tyypit häntä koipien välissä olisivat lapsineen Saksasta takaisin maahan joka olisi rauhanomaisesti itsenäistynyt jääkäreistä huolimatta. Poliisi olisi tiukasti rajalla kuulustellut poikia ja penännyt vastauksia miksi he läksivät massiivisen maanpetoksen tielle.
Linna sai kustantajalta 80 000 markan korottoman lainan 40-luvun lopulla. Kirjoitti muiden rahoilla Mustan Rakkauden paljon kiitosta osoittamatta.
Apurahan Linnalle myöntänyt Jäntti oli kotoisin Viipurin maalaiskunnasta. Eipä paljon ymmärtämystä osoittanut saduissaan Jäntin kotipitäjän asukkaita kohtaan.
Minusta on oikein hyvä asia että kaikkien "pyhien paavien" kuvat kaadetaan. Olivat he sitten Churchill, Stalin, Zhukov, Mannerheim, Monty, Juutilainen, Kuhlmey, Rudorffer, Rudel, Witman, Lauri "Autismi" Törni, Aatu Ehrnrooth tai kuka tahansa. Tosiasiat myyttien takaa on kaivettava esiin, eikö niin?