Vaikka suomalaisten yleinen hyvinvointi on viime vuosikymmeninä merkittävästi parantunut, taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus Suomessa ovat huolestuttavasti lisääntyneet viimeisen viidentoista vuoden aikana. Myös lapsiperheiden suhteellinen köyhyys on lisääntynyt.
Pohjoismaisen tradition mukaisen hyvinvointimallimme vahvuuksia ovat tasa-arvoisuus ja yhteinen vastuu heikompiosaisista kansalaisista. Nyt suomalainen yhteiskunta näyttää olevan jakautumassa yhä selvemmin hyvin- ja pahoinvoiviin kansalaisiin. Tuloerojen kasvun rinnalla esimerkiksi sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa kansainvälisesti verrattuna suuret. Tämä näkyy muun muassa ennenaikaisina kuolemina, pitkäaikaissairauksina, toimeentulon ongelmina, päihdeongelmina ja mielenterveyspalvelujen lisääntyneenä tarpeena.
Samalla kun yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvaa, työikäisen väestön määrä Suomessa pienenee. Nämä molemmat heikentävät talouskasvun edellytyksiä. Eriarvoisuuden kasvu vaikuttaa negatiivisesti yhteiskunnan sisäiseen eheyteen. Tutkimusten mukaan tuloerot lisäävät sosiaali- ja terveysongelmia. Kansalaisten kokema eriarvoisuus lisää hyvinvointiongelmien riskiä.
Suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat peruskoulun jälkeisen koulutuksen ja työvoiman ulkopuolelle jäävät nuoret. Heistä kaksi kolmasosaa on poikia. Ryhmässä on edustettuna myös maahanmuuttajataustaisia. Toinen riskiryhmä ovat kodin ulkopuolelle sijoitetut nuoret ja ne lapset, joiden vanhemmilla on päihde- ja mielenterveysongelmia. Yhden lapsen tai nuoren sijoittaminen lastensuojelun laitoshoitoon voi maksaa yhteiskunnalle jopa 300 000 euroa/vuosi. Yhden nuoren loppuelämän ajan pituisen syrjäytymisen hinnaksi yhteiskunnalle on joissakin julkisuudessa esitetyissä laskelmissa arvioitu noin miljoona euroa.
Heikoimmassa asemassa olevien perheiden aseman parantaminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja sosiaalisten valmiuksien vahvistaminen ovat kannattavimpia investointeja, joita yhteiskuntamme voi tehdä, koska tämä luo paremmat edellytykset entistä pidemmille työurille. Tulevassa hallitusohjelmassa hallituksen tulee linjata selkeästi ne yhteiskuntapoliittiset toimenpiteet, joilla se vaikuttaa taloudellisten ja sosiaalisten erojen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Lapsiperheiden saama arjen tuki ehkäisevänä ja varhain tukevana kotipalveluna, perhetyönä ja perhesosiaalityönä on kuntien taloudellisten resurssien tiukentuessa ollut usein riittämätöntä. On erittäin tärkeää, että seuraavan hallituksen ohjelmassa linjataan toimintaohjelma tai toimenpiteet, joilla vahvistetaan perheiden hyvinvointia ja kehitetään ennaltaehkäiseviä, varhain tukevia ja monialaisia lapsiperhepalveluja. Etelä-Pohjanmaalta löytyy hyviä malleja, joissa on pitkäjänteisesti kehitetty monialaisia lapsiperhepalveluja. Lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin edistäminen on investoimista pitkälle tulevaisuuteen, koska he ovat tulevaisuuden työikäisiä ja ikäihmisiä.
Pohjoismaisen tradition mukaisen hyvinvointimallimme vahvuuksia ovat tasa-arvoisuus ja yhteinen vastuu heikompiosaisista kansalaisista. Nyt suomalainen yhteiskunta näyttää olevan jakautumassa yhä selvemmin hyvin- ja pahoinvoiviin kansalaisiin. Tuloerojen kasvun rinnalla esimerkiksi sosioekonomiset terveyserot ovat Suomessa kansainvälisesti verrattuna suuret. Tämä näkyy muun muassa ennenaikaisina kuolemina, pitkäaikaissairauksina, toimeentulon ongelmina, päihdeongelmina ja mielenterveyspalvelujen lisääntyneenä tarpeena.
Samalla kun yhteiskunnallinen eriarvoisuus kasvaa, työikäisen väestön määrä Suomessa pienenee. Nämä molemmat heikentävät talouskasvun edellytyksiä. Eriarvoisuuden kasvu vaikuttaa negatiivisesti yhteiskunnan sisäiseen eheyteen. Tutkimusten mukaan tuloerot lisäävät sosiaali- ja terveysongelmia. Kansalaisten kokema eriarvoisuus lisää hyvinvointiongelmien riskiä.
Suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat peruskoulun jälkeisen koulutuksen ja työvoiman ulkopuolelle jäävät nuoret. Heistä kaksi kolmasosaa on poikia. Ryhmässä on edustettuna myös maahanmuuttajataustaisia. Toinen riskiryhmä ovat kodin ulkopuolelle sijoitetut nuoret ja ne lapset, joiden vanhemmilla on päihde- ja mielenterveysongelmia. Yhden lapsen tai nuoren sijoittaminen lastensuojelun laitoshoitoon voi maksaa yhteiskunnalle jopa 300 000 euroa/vuosi. Yhden nuoren loppuelämän ajan pituisen syrjäytymisen hinnaksi yhteiskunnalle on joissakin julkisuudessa esitetyissä laskelmissa arvioitu noin miljoona euroa.
Heikoimmassa asemassa olevien perheiden aseman parantaminen sekä lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja sosiaalisten valmiuksien vahvistaminen ovat kannattavimpia investointeja, joita yhteiskuntamme voi tehdä, koska tämä luo paremmat edellytykset entistä pidemmille työurille. Tulevassa hallitusohjelmassa hallituksen tulee linjata selkeästi ne yhteiskuntapoliittiset toimenpiteet, joilla se vaikuttaa taloudellisten ja sosiaalisten erojen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämiseksi.
Lapsiperheiden saama arjen tuki ehkäisevänä ja varhain tukevana kotipalveluna, perhetyönä ja perhesosiaalityönä on kuntien taloudellisten resurssien tiukentuessa ollut usein riittämätöntä. On erittäin tärkeää, että seuraavan hallituksen ohjelmassa linjataan toimintaohjelma tai toimenpiteet, joilla vahvistetaan perheiden hyvinvointia ja kehitetään ennaltaehkäiseviä, varhain tukevia ja monialaisia lapsiperhepalveluja. Etelä-Pohjanmaalta löytyy hyviä malleja, joissa on pitkäjänteisesti kehitetty monialaisia lapsiperhepalveluja. Lasten, nuorten ja heidän perheidensä hyvinvoinnin edistäminen on investoimista pitkälle tulevaisuuteen, koska he ovat tulevaisuuden työikäisiä ja ikäihmisiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Morjens Arto Rautajoki pistit sitten tännekin Ilkassa vuonna 2015 julkaistun yleisönosasto kirjoituksesi.
Roisto-Sipilä on tehnyt hartiavoimin töitä eriarvoisuuden lisäämiseksi.