Miksi uskot jumalkuvaan Jumalan sijaan?

Viimeiset kaksi vuotta on ollut mieleni suurta myllerrystä, kun sain syyn erota kirkosta. Kristinuskon luonne, tarinat, legendat, uskonnon harjoittamisen tavat, julkikuva, skandaalit, erilaiset uskonnon määrittelemät elämäntavat, rituaalit jne. on häirinnyt minua pitkään, mutta jatkoin uskossa olemista, koska "niin vain piti olla". Se luonne sai minut paitsi tuntemaan epämiellyttävää oloa myös häpeämään uskovaisuuttani. Yhtenä päivänä sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, mieleni valtasi selkeys, kirkkaus, itsenäisen ajattelun voima, lupa ajatella, lupa oivaltaa, lupa kyseenalaistaa... Silmäni aukesi ihan selälleen ja näin kristinuskon rumuuden, epäaitouden, tekopyyhyden, maallisuuden, mielikuvituksen likaiset sormenjäljet... ja rohkenin ne myös tunnustaa itselleni. Oivalsin, kuinka kristinuskon luojat ja valtaapitävät on itse kyhännyt jumalkuvansa ja muun rekvisiitan ja symboliikan. Oivalsin, kuinka koko järjestelmä on valtajärjestelmä, jossa valtaapitäviäkin kumarretaan, ja "palvotaan" jumalasta seuraavana, ja kuinka seurakunta käytännössä palvelee heitä ja ylläpitää moista mädännäistä järjestelmää, jumalan... siis jumalkuvan nimeen. Sen jälkeen tunsin olevani harhaanjohdettu ja petetty.

Sitten olinkin yhtäkkiä hypännyt uskovaisuudesta ateismiin. Se tuntui vahvana tunteena luonnollisesta todellisuudesta, aitoudesta, ilman kahleita. Heräsin tunteeseen, että mitään jumalia ei ole olemassa. Ja vain kristinuskon mädännäisyyden vuoksi. Vaikka tunsin helpotusta kirkosta eroamisen jälkeen tunsin myös tyhjyyden. Se johdatti minut oivaltamaan, kuinka hallitseva ja psyykkisesti jopa tietyllä tavalla häiriinnyttävä voima maallinen uskontojärjestelmä on. Se taas johdatti minut oivaltamaan, kuinka kieroutunut käsite koko "usko" on. Ja kuinka tämä järjestelmä sokeuttaa ja estää näkemästä sitä isoa kuvaa. Mutta kun sen näkee, se voi olla valaiseva, tai musertavakin, kokemus.

Oman uskoni perustoja ja motiiveja miettiessäni koin aika sekavaa tunteiden myllerrystä, kun oivalsin, että olen uskonut koko ikäni tietyn nimisen uskontojärjestelmän luomaan jumalkuvaan. Se taas johdatteli minut kysymykseen, miksi ylipäätään täytyy tunnustaa juuri tietyn nimistä uskontoa ja miksi täytyy suhtautua muihin vastaaviin kieltävästi. Miksi täytyy ympäröidä itsensä tietynlaiseen rekvisiittaan ja symboliikkaan. Koska tämä valtajärjestelmä perustuu informaatioon, oppeihin, käyttäytymismalleihin, auktoriteetteihin, alistumiseen, hyväksymiseen, tunnustamiseen... yksinkertaisesti sanottuna, uskonto asettaa sinut tiettyyn sapluunaan, josta et saa poiketa. Uskontojärjestelmä käyttää Sinua ja alistumistasi, eli auktoriteettiuskollisuuttasi, hyväksi "oikeuttaakseen" uskontojärjestelmän olemassaolon... jumalkuvan nimessä.

Minulle kirkosta ja kristinuskosta eroaminen on merkinnyt ajattelun kirkkautta ja vapautusta maallisesta harhaoppineisuudesta. En ole enää kahlittu tietyn nimisen uskonnon "lakeihin". Mutta en minä lopulta kuitenkaan kääntänyt selkääni korkeimmalle voimalle. Nyt en kuitenkaan ole enää mädännäisen uskontojärjestelmän orja ja zombi, vaan etsin Häntä ilman maallisia harhaanjohdatuksia ja saan vapaasti olla sitä mieltä, että tiede on monessa asiassa oikeassa. Myös evoluutioteoriassa. Nyt tunnen oikeasti olevani Hänen rakentamallaan tiellä, enkä enää tietyn nimisen uskontojärjestelmän rakentamalla väärääns suuntaan johtavalla tiellä. Fakta on, että ei korkein voima edusta kristinuskoa, eikä muutakaan uskontoa, enkä usko, että Hän vaatii meitä ympäröimään itsemme maallisella tekopyhällä rekvisiitalla ja symboleilla. Korkeinta voimaa nimittäin tuskin täytyy manata esiin. Hänelle voi osoittaa uskollisuutensa ja kiitollisuutensa suoraan, ilman harhaanjohdatuksia.

Usko hyvällä, uskon hyvä veli, että et sinä tarvitse jumalkuvia ja tiettyyn sapluunaan sahattuja oppeja, sillä korkeinta voimaa voi lähestyä ihan alastomana kaikesta maallisesta. Kun hylkäät maalliset harhaopit, olet ottanut ensimmäisen askeleen kohti korkeinta voimaa, puhtaana sieluna. Tietyn nimisen uskonnon luomaa jumalkuvaa palvoessasi palvot epäjumalaa ja olet ihan väärällä tiellä. Suosittelen lämpimästi eroamista kristinuskosta ja kirkosta. Takaan ja alleviivaan, että korkeimman voiman silmissä et tee mitään väärää, etkä menetä mitään. Päin vastoin. Voitat.