Suomalaiset upseerit olivat vuoden 1941 syksystä alkaen Saksassa erilaisilla kursseilla opettajina ja oppilaina aina vuoden 1944 kesään asti. Näillä kursseilla pyrittiin ottamaan huomioon viimeisimmät sotakokemukset. Tosin sotakokemusten hioutuminen sellaiseen muotoon, että niitä voitaisiin käyttää tehokkaasti opetuksessa vei runsaasti aikaa. Vuoden 1942 alkupuolella kävi selväksi, että suomalaisia upseereita voidaan komentaa Saksaan erilaisille kursseille. Helmikuussa päämaja pyysi aselajitarkastajia ilmoittamaan koulutusosastolle näkemyksensä koulutuksen tarpeellisuudesta. Vastaukset olivat pääosin myönteisiä.
Suomalaisten osallistuminen Saksan Sota-akatemian yleisesikuntaupseerikursseille alkoi kesä-
kuussa 1942. Jatkosodan aikana kurssin suoritti neljä maavoimien upseeria. Vuonna 1942 kolmen kuukauden kursseille osallistuivat majurit A. Suvantola, L. Airila ja P. Nysten. Koulutusta jatkettiin vielä tämän jälkeen siten, että majuri O. Valtonen suoritti kurssin keväällä 1943. Näiden lisäksi osallistui majuri O. Seeve kuunteluoppilaana Saksan Ilmasotakorkeakoulun yleisesikuntaupseerikurssille syksyllä 1943.
Vuoden 1942 aikana suomalaiset upseerit eivät saaneet olla kaikilla luennoilla mukana. Tämä
herätti närkästystä. Esimerkiksi majuri Suvantola ei saanut tarkemmin luettavakseen itärintamalta saatujen sotakokemusten raportteja, joita oli lyhyesti käsitelty eräillä luennoilla. Kenraaliluutnantti P. Talvela olikin Saksassa tuonut sopivasti esille tämän kiusallisen yksityiskohdan siinä vaiheessa, kun oli keskusteltu saksalaisten upseerien ja aliupseerien talvitaistelukoulutuksesta Suomessa. Joulukuussa 1942 saksalaiset antoivatkin suomalaisille upseereille luvan osallistua kaikille sota-akatemiassa pidettäville luennoille. Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävissä, että vuonna 1942 Saksassa olleiden upseerien matkakertomuksissa ei juurikaan käsitellä puna-armeijasta saatuja kokemuksia. Kursseilla käsiteltiin lähes pelkästään eri tyyppisten divisioonien hyökkäystä. Saksalaisten opettajien ja oppilaiden suurin mielenkiinto kohdistui panssaroituihin joukkoihin. Karttaharjoituksissa taistelut käytiin avoimessa maastossa ja metsiä pyrittiin välttämään. Oppilaina olleet suomalaiset upseerit totesivat, ettei opetustarjonnut mitään uutta suomalaiselle taktiikalle.
Vaikka majuri O. Valtosen aloittaessa opintonsa Saksan Sota-akatemiassa maaliskuussa 1943
asioiden salaamiseen liittyvät esteet oli poistettu, puna-armeijan taktiikkaa ei juurikaan käsitelty. Itse asiassa Valtonen toteaa matkakertomuksessaan kesäkuussa 1943, että vihollisen arviointiin käytettiin eri harjoituksissa niin vähän aikaa, että se tuntui suorastaan oudolta. Vähäinen käsittely selittyy osittain sillä, että lähes kaikki kurssin saksalaiset oppilaat olivat tulleet rintamajoukoista, jolloin vihollisen toiminta oli kaikille ainakin jossain määrin tuttua.
Suomalaisten osallistuminen Saksan Sota-akatemian yleisesikuntaupseerikursseille alkoi kesä-
kuussa 1942. Jatkosodan aikana kurssin suoritti neljä maavoimien upseeria. Vuonna 1942 kolmen kuukauden kursseille osallistuivat majurit A. Suvantola, L. Airila ja P. Nysten. Koulutusta jatkettiin vielä tämän jälkeen siten, että majuri O. Valtonen suoritti kurssin keväällä 1943. Näiden lisäksi osallistui majuri O. Seeve kuunteluoppilaana Saksan Ilmasotakorkeakoulun yleisesikuntaupseerikurssille syksyllä 1943.
Vuoden 1942 aikana suomalaiset upseerit eivät saaneet olla kaikilla luennoilla mukana. Tämä
herätti närkästystä. Esimerkiksi majuri Suvantola ei saanut tarkemmin luettavakseen itärintamalta saatujen sotakokemusten raportteja, joita oli lyhyesti käsitelty eräillä luennoilla. Kenraaliluutnantti P. Talvela olikin Saksassa tuonut sopivasti esille tämän kiusallisen yksityiskohdan siinä vaiheessa, kun oli keskusteltu saksalaisten upseerien ja aliupseerien talvitaistelukoulutuksesta Suomessa. Joulukuussa 1942 saksalaiset antoivatkin suomalaisille upseereille luvan osallistua kaikille sota-akatemiassa pidettäville luennoille. Tätä taustaa vasten onkin ymmärrettävissä, että vuonna 1942 Saksassa olleiden upseerien matkakertomuksissa ei juurikaan käsitellä puna-armeijasta saatuja kokemuksia. Kursseilla käsiteltiin lähes pelkästään eri tyyppisten divisioonien hyökkäystä. Saksalaisten opettajien ja oppilaiden suurin mielenkiinto kohdistui panssaroituihin joukkoihin. Karttaharjoituksissa taistelut käytiin avoimessa maastossa ja metsiä pyrittiin välttämään. Oppilaina olleet suomalaiset upseerit totesivat, ettei opetustarjonnut mitään uutta suomalaiselle taktiikalle.
Vaikka majuri O. Valtosen aloittaessa opintonsa Saksan Sota-akatemiassa maaliskuussa 1943
asioiden salaamiseen liittyvät esteet oli poistettu, puna-armeijan taktiikkaa ei juurikaan käsitelty. Itse asiassa Valtonen toteaa matkakertomuksessaan kesäkuussa 1943, että vihollisen arviointiin käytettiin eri harjoituksissa niin vähän aikaa, että se tuntui suorastaan oudolta. Vähäinen käsittely selittyy osittain sillä, että lähes kaikki kurssin saksalaiset oppilaat olivat tulleet rintamajoukoista, jolloin vihollisen toiminta oli kaikille ainakin jossain määrin tuttua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aiempien+kurssien+mallin+mukaisesti+myös+Valtosen+käymällä+9.Yleisesikuntaupseerikurssilla+opetuksen+painopiste+oli+suurvallan+ajattelun+mukaisesti+hyökkäystaistelussa.+Taktinen+ajattelu+perustui+lähtökohtaan,+jonka+mukaisesti+vihollisella+on+määrällinen+ylivoima,+mutta+saksalaisten+joukkojen+laadullinen+paremmuus+tasoittaa+voimasuhteet.+Vihollisena+oli+Valtosen+mukaan+yleensä+“ryssä”+tai+joskus+englantilaiset+kuten+kanaalin+rannikolla+pidetyssä+aihinnousuntorjuntaharjoituksessa.
Tynkkysen käymä aineisto viittaa siihen että Suomi sai asemasodan aikana hämmästyttävän huonosti tietoa Neuvostoliiton asevoimien ja sen käyttämän taktiikan kehittymisestä Saksan kautta. Vaikka Saksassa vieraili kymmeniä ellei satoja sotilaita.
"Venäläisten hyökkäyksistä ja niissä noudatetuista menetelmistä Saksan sotilasjohto antoi meille jatkuvasti yksityiskohtaisia selvityksiä ja kuvauksia. Saksalaiset esittivät myös avoimesti kokemuksiaan sekä tappioistaan että kokeilemistaan edullisimmista puolustautumistavoista tällaia suurhyökkäyksiä vastaan. Erittäin selväpiirteisiä näistä esityksistä ovat varsinkin meidän päämajamme 6.1.1943, 8.9.1943, 14.11.1943 ja 14.4.1944 saamat Saksan OKH:n ohjeet.
Kaikki saamansa selostukset ja ohjeet päämaja on yleensä suomentanut sekä lähettänyt sellaisenaan alaistensa yhtymien tiedoksi salaisina asiakirjoina. Mitään vastaavia käskyjä tai muita omia ohjeita ei kuitenkaan ole annettu noudatettavaksi esim. puolustuksen järjestelyssä, valmisteluissa tai joukkojen valmentamisessa."
Näin Martti V. Terä (Kesäkuun kriisi 1944 s. 132-133). Tietoa ei siis tarvinnut antaa satunnaisten vierailujen kautta, kun kirjelmät kulkivat säännöllisesti. Suomessa vain ei otettu näitä saksalaisten kokemuksia vakavasti ja sitten yllätyttiin, kun Valkeasaaressa venäläiset hyökkäsivät juuri saksalaisten kuvailemalla tavalla.
Huomauttaisin sen, että ennen vuotta 1942-43 oli hyötyä. Suomi omaksui hyvin paljon Saksan järjestelmästä jo vuosina 1936-1939 esimerkiksi sotapoliisijärjestelmäänsä. Lisäksi Saksan tiedustelu opetti paljon Suomelle. Itselläni oli kyseisistä aiheista kirja, mutta myin sen rahapulassa pois, joten en voi sitä tänne lainata. Kirja käsitteli sota edeltävää Suomen armeijan järjestelmää ja sitä mitä se sodan aikana on. Saksa opetti erityisesti tiedustelun saralla paljon suomalaisille upseereille. Hyötyä oli siis ennen vuosia 1942-1943.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_ja_Saksan_lähentyminen_1940–1941
"Sotilasyhteistyö syvenee
Helmikuussa Saksassa suunniteltiin aluksi 750 vapaaehtoisen suomalaisen, myöhemmin 1 500 miehen SS-joukon perustamista. Suomen hallituksen kantaa tiedusteltiin maaliskuussa, ja vastaus oli myöntävä. Asia hoidettiin Saksan sotilastiedustelu Abwehrin ja Valtiollisen poliisin kautta. Peiteorganisaatioksi perustettiin yksityinen värväyskomitea. Suomalaiset yrittivät asettaa joukon käytölle aluksi ehtoja, mutta näistä luovuttiin ja huhtikuun puoleenväliin mennessä ainoastaan toivottiin joukkoja Suomeen mikäli maa joutuisi sotaan yksinään.[31] Koottu vapaaehtoispataljoona, 1 200 miestä, kuljetettiin toukokuussa viidessä erässä salaa Saksaan."
Stalingradin katastrofin jälkeen natsipuolue kiristi otetta ja propaganda esti ikävien tietojen leviämisen liittolaisille.