Laulunjohtajalle: lauletaan niin kuin "Aamuruskon peura".
Daavidin psalmi.
1. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Mark. 15:34; Matt. 27:46) Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
2. Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.
3. Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:
"Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"
4. Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen. Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.
5. Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat, kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan. Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen (Mark. 15:36; Matt. 27:48; Joh. 19:28).
6. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.
7. Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi! Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta, pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista (Luuk. 23:46; Psalmi 31)! Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
8. "Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa! Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni. Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,
Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!"
9. Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä, mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen, ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt (Mark. 15:37; Joh. 19:30).
---
Tämän sanottuaan hän kallisti päätään, henkäisi viimeisen kerran ja antoi henkensä. Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton" (tai: Tämä mies oli todella Jumalan Poika). Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia.
Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä.
Silloin saapui paikalle arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän oli rohkaissut mielensä, mennyt Pilatuksen puheille ja pyytänyt Jeesuksen ruumista. Pilatus hämmästyi kuullessaan Jeesuksen jo kuolleen. Hän kutsutti sadanpäällikön luokseen ja kysyi, oliko Jeesus todella jo kuollut. Sadanpäällikön vahvistettua asian hän suostui luovuttamaan ruumiin Joosefille.
Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. Joosef osti pellavavaatteen, otti Jeesuksen ristiltä, kääri hänet puhtaaseen pellavavaatteeseen ja pani hänet valmiiseen kalliohautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He istuivat hautaa vastapäätä ja näkivät, kuinka Jeesuksen ruumista pantiin hautaan. Sitten Joosef vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois.
Daavidin psalmi.
1. Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? (Mark. 15:34; Matt. 27:46) Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana. Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa. Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
2. Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas, sinulle soivat Israelin ylistysvirret. Sinuun ovat turvanneet isämme ennen. Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan, sinua he huusivat ja saivat avun, sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.
3. Mutta minä olen maan mato, en enää ihminen, olen kansani hylkäämä, ihmisten pilkka. Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua:
"Hän on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!"
4. Herra, sinä minut päästit äitini kohdusta ja annoit minulle turvan äitini rinnoilla. Syntymästäni saakka olen ollut sinun varassasi, sinä olet ollut Jumalani ensi hetkestä alkaen. Älä ole kaukana nyt, kun hätä on lähellä eikä kukaan minua auta.
5. Sonnien laumat piirittävät minua, villit Basanin härät minut saartavat, kuin raatelevat pedot ne uhkaavat minua, kuin karjuvat leijonat, kita ammollaan. Voimani valuu maahan kuin vesi, luuni irtoavat toisistaan. Sydämeni on kuin pehmeää vahaa, se sulaa rinnassani. Kurkkuni on kuiva kuin ruukunsiru, kieleni on tarttunut kitalakeen (Mark. 15:36; Matt. 27:48; Joh. 19:28).
6. Maan tomuun sinä suistat minut kuolemaan! Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut, ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät puvustani arpaa.
7. Herra, älä ole niin kaukana! Anna minulle voimaa, riennä avuksi! Pelasta minut miekalta, pelasta henkeni koirilta, pelasta minut leijonien kidasta, pelasta villihärkien sarvista (Luuk. 23:46; Psalmi 31)! Silloin minä julistan nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä.
8. "Ylistäkää Jumalaa, te Herran palvelijat! Jaakobin suku, kunnioita häntä, palvele vavisten, Israelin kansa! Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin. Sinua minä ylistän seurakunnan keskellä. Sinun palvelijoittesi edessä lunastan lupaukseni. Köyhät syökööt ja tulkoot kylläisiksi,
Herraa etsivät ylistäkööt häntä! Olkoon teillä voimaa ja rohkeutta iäti!"
9. Muistakoot maan kansat tämän teon ja kääntykööt hänen puoleensa. Kumartakoot häntä myös vieraat heimot, sillä Herran on kuninkuus! Hänen valtansa alla ovat kaikki kansat. Vain häntä kumartakoot maan mahtavat, hänen eteensä langetkoot kaikki, jotka maan tomuun vaipuvat. He eivät voi elossa pysyä, mutta ne, jotka heidän jälkeensä tulevat, saavat palvella Herraa. He kertovat hänestä lapsilleen, ja vastedes syntyvälle kansalle he julistavat Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt (Mark. 15:37; Joh. 19:30).
---
Tämän sanottuaan hän kallisti päätään, henkäisi viimeisen kerran ja antoi henkensä. Kun sadanpäällikkö näki, mitä tapahtui, hän antoi Jumalalle kunnian ja sanoi: "Tämä mies oli todella viaton" (tai: Tämä mies oli todella Jumalan Poika). Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden. Jeesuksen tuttavat seisoivat kaikki etäämpänä ja seurasivat sieltä tapahtumia.
Silloin oli valmistuspäivä, ja alkava sapatti oli erityisen suuri juhla. Jotta ruumiit eivät jäisi sapatiksi ristille, juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulituilta lyötäisiin sääriluut poikki ja heidät otettaisiin alas. Niinpä sotilaat katkaisivat sääriluut niiltä miehiltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa, ensin toiselta ja sitten toiselta. Jeesuksen luo tultuaan he huomasivat hänen jo kuolleen eivätkä siksi katkaisseet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin työnsi keihään hänen kylkeensä.
Silloin saapui paikalle arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän oli rohkaissut mielensä, mennyt Pilatuksen puheille ja pyytänyt Jeesuksen ruumista. Pilatus hämmästyi kuullessaan Jeesuksen jo kuolleen. Hän kutsutti sadanpäällikön luokseen ja kysyi, oliko Jeesus todella jo kuollut. Sadanpäällikön vahvistettua asian hän suostui luovuttamaan ruumiin Joosefille.
Siellä, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli puutarha, ja puutarhassa oli uusi hauta, johon ei vielä ollut haudattu ketään. Joosef osti pellavavaatteen, otti Jeesuksen ristiltä, kääri hänet puhtaaseen pellavavaatteeseen ja pani hänet valmiiseen kalliohautaan, jonka hän äskettäin oli itseään varten hakkauttanut kallioon. Naiset, jotka olivat Jeesuksen kanssa tulleet Galileasta, lähtivät Joosefin mukaan. He istuivat hautaa vastapäätä ja näkivät, kuinka Jeesuksen ruumista pantiin hautaan. Sitten Joosef vieritti hautakammion ovelle suuren kiven ja lähti pois.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Raamattu kertoo kolme eri versiota siitä mitä Jeesus sanoi viimeisiksi sanoikseen.
Markus (vanhin, noin 55-75 jaa.) kertoo vain yhden, ja siitäkin vain alun säästääkseen tilaa. Jeesus lauloi viimeisenä tekonaan Psalmin numero 22, jossa psalmin laulaja pyytää Jumalalta apua hätään ja kärsimykseensä. Se on hyvin synkkä ja epätoivoinen rukous, vaikka se sisältääkin pienen toivon kipinän. Juutalaisislla oli tapana laulaa psalmeja erillaissa tilanteissa, hädän alla ja varsinkin juhlissa. Lauluilla oli, niin uskottiin, voimauttava ja lohduttava vaikustus. Jos et tätä tiennyt, et tiedä Jeesuksen ajan juutalaisista paljoa mitään.
Yhtenäisälykkyys on tietoisuuskenttä, mikä ei ole polarisoitunut. Siinä ei ole sähköistä tai magneettista varausta, se on neutraali kenttä. Melchizedekin suojelijat (ja monet muut seuraavasta universumijärjestelmästä) ovat osa tietoisuustiimejä, jotka ovat korjanneet verkkorakennetta kumoamalla käänteiskoodeja tällä planeetalla, jotta näihin neutraaleihin kenttiin on voitu päästä, vaikka planeettaamme ympäröi kontrolloijataajuusaita. Nämä aidat ovat mielen kontrollointikenttiä, jotka edistävät ja syöttävät antielämärakenteita ja niiden kiertojärjestelmiä. Ne ovat haitanneet ihmistietoisuuden evoluutiota tuhansien vuosien ajan.
Reikien pistämiseksi näiden aitojen läpi, ne tähän tiheyteen ruumiillistuneista jotka ovat sitoutuneet palvelemaan ykseydenlakia, voivat luoda "kättelynapoja" 12D-tietoisuuskentän kautta. (Ei voi tehokkaasti pyörittää kenttää, jos ei ole harmoniassa 12D-tietoisuuskentän tarkoituksen kanssa, mikä on ykseys.) Tämä merkitsee, että pyörittämällä 12D-kentän pyörteeksi (kun on tehnyt 12D-suojausprosessin) voi ohjata linkkejä kommunikoimaan Suojelijaälykkyyksien kanssa, saamalla kun harmonisoidaan ja tuetaan ympäröivää planeettaverkkoa. "Kättelynapoja" voidaan tehdä yhtenäisälykkyyskentän kanssa ja yhdistää Suojelijaolentoihin, jotka ovat sitoutuneet palvelemaan tietoisuusvapautta. Suojelijatietoisuus on synonyymi yhtenäisavatar-älykkyydelle. Sitä ei voi olla olemassa polaarisissa järjestelmissä.
Polariteetti on olemassa positiivisen ja negatiivisen varauksen äärimmäisyyksissä ja tämä varauskenttä motivoi egotietoisuuden havaintoa. (Ego ja sen persoonallisuusohjelma on bi-polaarinen, joten se ei kykene havaitsemaan tai kokemaan yhtenäisälykkyyttä, koska sen itsetietoisuus koetaan ulkoisesti polarisoituneiden tietoisuuskenttien äärimmäisyyksien kautta.) On uusia kehitelmiä ja linkkejä, joita on tehty planeetan tietoisuusrakenteeseen sallimaan yhdistymisvalinta. Olette ehkä panneet merkille viime aikojen jatkuvan kosmisten asetelmien ja taajuuslähetysten virtauksen, on kyse sitten astrologisesta suurrististä tai valtavista auringonpilkkutsunameista. Ihmiskunta saa nyt valtavan herätyksen.
Väität siis ettei Raamattu kerro kolmea eri versiota Jeesuksen viimeisistä sanoista. Luukas kertoi omansa ja Johannes taas omansa Matteuksen ja Markuksen lisäksi.
Tottakai he kaikki kertovat sen mitä itse näkivät ja kuulivat. Se juuri todistaa Raamatun luotettavuuden 🤓
Markus on alkuperäinen, Matteus on sen toisinto. Luukkaan versiolle on oma, täysin tyylillinen ja kerronnallinen syy. Johannes on sitten asia erikseen, ja se voidaan jättää kokonaan huomiotta.
Kukaan näostä kirjoittajista ei ollut itse paikalla, kuten esität ja väität. Kirjoittajat ovat tukeutuneet toisenkäden tietoihin, joiden puolueellisina lähteinä ovat Jeesuksen opetuslapset. Tämän lisäksi on kerronnallisia ja tyylillisiä syitä, miksi joku on kirjoittanut (Markus: karu ja yksinkertainen; Luukas: tyykitelty ja siloteltu).
Toki oli Johannes. Ja Markus kirjoittaa mitä Pietarilta kuuli ja Luukas mitä Maria kertoi (jos en väärin muista) hänelle.
Johannes kysymys on sotkuinen, mutta on aika varmaa että evankeliumin kirjoittajana pidetty Johannes vanhin ei ole sama henkilö kuin opetuslapsi Johannes. Lisäksi ei ole edes mitään varmuutta siitä kuka on kirjoittanut minkäkin evankeliumin ja koska, siksi tutkimus tyytyy anonyymeihin kirjureihin. Todennäköisesti ne on kuitenkin kirjoitettu jossain Juutalaissodan (66-73) ja Bar Kokhban kapinan (132-135) välillä.
Toki evankeliumin kirjoittaja Johannes on opetuslapsi Johannes, se käy kiistatta ilmi evankelimista🤓
Yhden toisen tulkinnan mukaan kirjoittaja on Magdalan Maria, kolmannen tulkinna mukaan Lasarus. Tekstistä ei tule ilmi kuka Jeesuksen rakastama opetuslapsi on, onko han ylipäätään evankeliumin kirjoittaja, eikä missään kohtaa mainita että kirjoittaja on nimen omaan Johannes.
Voit tulkita ihan vapaasti 🤗
Eivät nuo ole minun tulkintojani, vaan tutkijoiden. Mutta jos otetaan huomioon apostolinen isä Papias (minusta tämä on luotettava lähde), evankeliumin kirjoitti Efesoksessa syntynyt ja kuollut Johannes vanhin*, eikä tätä tule siis sekoittaa Johannekseen, joka oli opetuslapsi, eikä sen enempää Johannekseen, joka oli vankina Patmoksella. Nykyäänkin pelkästään Suomessa elää 253186 Johannes -nimistä miestä, ja olisi yhtä hullua väittää että tässä on yksi ja sama henkilö.
*kyseessä on titteli jota käytettiin seurakunnan johtajasta
Kyllä maailmaan tulkintija mahtuu ja varsinkin ateistien ja liberaalien 🤗
Hmph... Sinusta varmaan kaikki jorka eivät jaa kanssasi tismalleen samaa näkemystä, ovat varmaan ateisteja? Minusta ainakin Papias on luotettava lähde Johannes-kysymyksessä, sillä tämä oli paikan päällä kun evankeliumia kirjoitettiin. Papias tekee selvän eron Johannes vanhimman ja opetuslapsi Johanneksen välille. Lisäksi Papias sanoo että Johannes (opetuslapsi) surmattiin pian veljensä Jaakobin jälkeen.
Raamatun "luotettavuus" todistetaan kertomalla samasta asiasta kolme erilaista versiota.
Tätä "luotettavuutta" ei pystytä todistamaan, sillä kaikki versiot ovat hyvin samanlaisia ja kopioitu Markuksen evankeliumista.
Kuitenkin kun sanotaan että Raamattu on erehtymätön ja Jumalan ohjauksessa kirjoitettu niin joku näissä sanoissa pikkusen mättää.
En ole törmännyt väitteeseen muuta kuin äärikonservatiivirn ja herätysliikkeiden yhdteydessä. Perus luterilainen kirkko opettaa meille tapakristityille, että ihminen on puutteellinen ja siksi myös Raamattu on tekijöittensä näköinen.
Joo, evl. kirkko on todellisuudessa hyvin mukana. Puutteellisia me todella olemme ja Raamattu on puuttellisten ihmisten kirjoittama kirja sen aikaisten tietojen ja uskomusten mukaisesti. Ja puutteellisia ovat nämä palstalla itseänsä oikeauskoisina pitävätkin vaikkeivat he sitä tunnustakaan.
Juuri niin. Se on luotettavaa, että jokainen kertoo miten on asian nähnyt tai kuullut eikä matki toisten kertomuksia.
Jos näin ei olisi Raamatussa olisi vain yksi evankeliumi 🤗
Raamatussa on neljä evankeliumia, koska siihen haluttiin juurinkin neljä. Eikä tämä ole mikään vitsi, vaan evankeliumi vaihtoehtoja ruotinut kirkolliskokous halusi asettaa tuon määrän neljään. Kirkkoisä Irenaeus mukaan jo 180-luvulla neljä oli paras määrä, siillä se "täydellinen" luku. Juuri Irenaeus olikin ensimmäinen joka mainitsee kaikki tuntemamme evankeliumit osana kaanonia. Kokouksessa ruodittuja evankeliumeja ei kuitenkaan ollut sitä kuuluisaa kolmeasataa, vaan parisen kymmentä. Lisäksi kokouksessa säädettiin tarkat kriteerit sille, millainen kaanoniin mukaan otettavan evankeliumin tuli olla:
1. Kirjoitusen ikä ja ajankohta
(Iältään liian nuoret kirjoitukset karsittiin muiden joukosta pois)
2. Linkki Jeesuksen opetuslapsiin
(Epämääräistä alkuperää olevat kirjoitukset karsittiin pois)
3. Yleisyys ja yhteensopivuus
(Apostolisen opetuksen kanssa ristiriidassa olevat kirjoitukset karsittiin pois)
eksegeesi.blogspot.fi/2018/02/neljan-evankeliumin-kanonisuus.html?m=1
Niin, ja jos ei olisi haluttu kertoa neljän eri ihmisen evankeliumia jotka eroavat joiltain osin toisistaan ja olisinkoettu se uhkaksi evankeliumeille, oltaisiin valittu vain yksi🤗
Mutta kuten tiedämme on rikaus kuulla eri aikalaisten kertomukset Jeesuksen elämästä, näin Jumala on nähnyt hyväksi.
Olisihan tuohon vielä voinut sanoa, että Irenaeuksen mukaan neljä oli "täydellinen" luku, sillä "koska olihan maailmassakin neljä kulmaa".
Muistaakseni neljä harmonisoitua evankeliumia kilpaili kaanoniin pääsystä, näitä olivat muumuassa Markionin "Muunneltu Luukas" ja Tatianoksen "Neljän kautta". Ei siis ollut mitenkään kaukana, että Raamattuun olisi valittu vain yksi evankeliumi.
Jumala varjelee sanansa 🤗
Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka.
Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?"
(Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?)
Tämän kuullessaan muutamat paikalla olevista sanoivat: "Kuulkaa, hän huutaa Eliaa."
Joku kävi kiireesti kastamassa sienen hapanviiniin, pani sen kepin päähän ja tarjosi siitä juotavaa sanoen: "Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia ottamaan hänet alas."
Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran.
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat.
(Ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.)
Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: "Tämä oli todella Jumalan Poika!"
Ja kaikki ne ihmiset, jotka suurin joukoin olivat kerääntyneet katselemaan tätä näytelmää, palasivat tämän nähtyään kaupunkiin rintaansa lyöden.
Kukahan tuon on kirjoittanut ja minä vuonna? Roomalaiset historiankirjoittajat eivät ainakaan?
Lauloiko Jeesus? Vai huusiko hän? Miksi Jumala ihmeessä hylkäsi häne? Eikö Jeesuksen itse pitänyt olla tosi jumala ihmisen ruumissa inkarnoituneena? Hylkäsikö hän siis itsensä? Miksi?