Körttiläisyyden fasistinen juonne

Paavo Ruotsalainen oli Jumalan mies. Onko Parviainen kokkareiden pelle, käyttäytymisellään halventaa herättäjäjuhlat. Uutisointi on lähtenyt sikailu-linjalle, se on eunukeille luonteenomaista.

Tuo olikin mielenkiintoinen artikkeli. Siinä käsitellään Miika Siirosen kirjaa ”Mustan lipun alla - Elias Simojoen elämä ja utopia” - äärioikeistolaisen papin elämää, mutta myös suomalaisen fasismin syntyhistoriaa.”

Poliittiseen historiaan erikoistunut valtiotieteiden tohtori Miika Siironen ei kirjaa aloittaessaan tiennyt kuinka ajankohtainen teoksesta tulisi. Populismi ja äärioikeistolaiset ajatukset ovat palanneet politiikkaan monessa maassa.
”Aloittaessani tutkimusta vuonna 2012 en osannut arvata tilanteen polarisoituvan näin paljon muutamassa vuodessa. Äärioikeistoa hyödyttänyt yhteiskunnallisen ilmapiirin kehitys on ollut pelottavan nopeaa.”

”Miika Siirosen mielestä globaalikapitalismi on tuottanut yhteiskuntiin liian paljon häviäjiä, jotka etsivät elämälleen ja olemassaololleen merkitystä.”
”Äärioikeistolaiset, populistiset ja fasistiset liikkeet tarjoavat näille kollektiivista identiteettiä, joka tosin on rakennettu uhkakuville, katteettomille lupauksille ja rasismille. Liberaalia markkinataloutta kannattavat poliitikot eivät ole pystyneet muotoilemaan uskottavaa tulevaisuuskuvaa, jota kohti voitaisiin porukalla ponnistella.”

Tuossa on erittäin paljon perää. Kun sitten miettii, miten uskonnollisuus liittyy näihin poliittisiin äärilinjoihin, antaa tarina Simojoesta jotain käsitystä.

”Yleisesti ottaen suomalainen äärinationalismi oli uskonnollispohjaista. Samanlaista äärioikeistoa löytyi muun muassa Belgiasta, Espanjasta ja Romaniasta. Uskonnollisuus ei kuitenkaan suojannut suomalaista äärioikeistoa natsismilta ja fasismilta.”

Mikä kristittyjä oikein vetää näihin ääriliikkeisiin?

”Elias Simojoki oli 1930-luvun lopulla vankan kristillisen vakaumuksen omaava fasisti, joka ihaili Hitleriä ja lumoutui natsien aatemaailmasta. Kansallissosialismi oli hänelle johtava kansallinen aate Euroopassa.”
”Hän oli romanttinen ääriajattelija, äkkipikainen ja puheissaan aggressiivinen. Simojoki tunnettiin erinomaisena puhujana, loistavana hengenluojana. Miehen luonteenpiirteistä puskee esiin rajattomuus ja jopa kaikkivoipaisuus. Hänen oli todella vaikea nähdä virheitä omassa toiminnassaan ja maailma suodattui hänelle hyvä-paha -asetelman läpi.”

Onko näin, että tietty persoonallisuuden piirre vetää näihin kiihkeisiin liikkeisiin – niin poliittisesti kuin hengellisesti?

”Nuorta Elias Simojokea nimitettiin vihan apostoliksi. Hän oli fundamentalisti, jolla oli vahva poliittinen missio. Hänen poliittisen ajatusmaailman ydin, unelma Suur-Suomesta, kietoutui kiihkeään körttiläiseen uskoon.”
YLE 12.3.2017 ”Elias Simojoki oli oman aikansa populisti, joka kihisi vihaa ja puhui fasismille alttiit puolelleen”

Nykyään körttiläisyys ei enää näyttäydy kiihkeytenä. Mutta onko yhä jossain tällaisia kristillisiä suuntauksia, joissa tämän tyylinen kiihkeys yhä elää?