Feministit iskivät useissa paikoissa viime viikolla. Perjantaina, 11.2.2005, Kalevassa oli iso otsikko sivulla 4: ” Armeijaan hakevien naisten määrä kasvussa.” Toden totta, naishakijoiden määrä Oulun sotilasläänissä kasvoi huikeat 23%! Eikö se ole aika suuri luku? Lähes yhden neljäsosan kasvu. Mutta uutinen paljastuukin propagandaksi.
Toissa vuonna naishakijoita oli Oulun sotilasläänissä 50. Viime vuonna jo huikeat 65. Kylmän matemaattisesti tarkasteltuna on vaikea löytää syytä repiä suurta otsikkoa 15 naishakijan kasvusta. Kasvua oli siis 15 naista toissa vuoteen verrattuna.
Kun jaamme 15 kuudellakymmenelläviidellä ja kerromme sen sadalla saamme tulokseksi 23%.
Jutussa on lisää infoa. Valtakunnallisesti naishakijoiden määrä on vakiintunut 500 naiseen vuosittain. En nyt muista onko alokkaita vuosittain noin 15 000 tai 30 000, joista 20% suorittaa siviilipalveluksen.
Oletetaan, että vuosittain kustakin miesikäluokasta 15000 saa kutsun asepalvelukseen. Heistä 20% ei suorita asevelvollisuutta. 0,8 kertaa 15000 on 12000. No niin, 500 jaetaan 12000 ja kunkin naisikäluokan osuus suhteessa miesikäluokkiin on vuosittain huimat
4,16 prosenttia!!!! Taddadadaddaddaa, nyt vedämme syvästi henkeä ja mietimme matemaattisen laskelmiemme pohjalta, että kuinka realistista on esittää medioissa intti naisten paikkana. Naiset ovat selvä vähemmistö intissä. Silti kaikissa medioissa toitotetaan esimerkiksi itsenäisyyspäivänä kuinka nais – ja miesalokkaat osallistuvat puolustusvoimien itsenäisyyspäivärientoihin, tasavertaisesti. Kun Helsingin Sanomissa käsitellään jotain puolustusvoimiin liittyvää, niin kas kummaa, on haettu kuvakulma, josta löytyy nais – ja miessotilas samasta kuvasta. Osittain syy löytyy puolustusvoimista, joka markkinoi inttiä innokkaasti naisten paikkana, toisen syypään muodostaa feministinen mediakulttuuri. Puhutaan miehisen linnakkeen romuttumisesta nyt kun vihdoinkin naiset ovat rantautuneet armeijaan. Ja tasa-arvo toteutuu! Johtopäätös on, että naiset ovat vähemmistö intissä ja saavat aivan liikaa huomiota asemaansa nähden.
Jutussa ei ollut mitään merkittävää uutta, toisteltiin naisten motivoituneisuutta ja hyvää kuntoa miesalokkaisiin verrattuna ja sitä kuinka normaalia on nykyisin, että naisetkin ( 4% kustakin naisikäluokasta suhteessa miltei 100% miesikäluokasta suorittaa asevelvollisuutensa) käyvät intin. Että näin, saatiin lehteen turhanpäiväinen juttu siitä kuinka viime vuonna naisia osallistui 15 kappaletta enemmän asevelvollisuuden suorittamiseen Oulun sotilasläänissä toissa vuoteen verrattuna.
Seuraava isku tapahtui illalla televisiossa kun Cosmopolitanin naistoimittaja esitteli jotain Se Oikea-kirjaa Ruben ja Jonas-showssa. Naistoimittaja harmitteli, että Suomesta naisilta puuttuu samanlainen seurustelukulttuuri kuin Amerikan siskoilta: he kuulemma pyörittävät useita miehiä samaan aikaan. Jos joku mies antaa pakit, niin ei kulu turhaa aikaa uuden etsimiseen, kuulemma. Tämän ”faktan” hän oli ilmeisesti lukenut Amerikan Cosmopolitanista, jossa tähän mieshaaremielämäntapaan rohkaistaan naisia. Kirjassa esitellään myös mm. erilaisia termejä, kuten joku ihmeen ejakulaation jälkeinen morkkis, joka koskettaa naisia ja miehiä. Se on kuulemma sitä, että kun aamulla herää toisen vierestä eikä halua olla tämän kanssa enää tekemisissä.
Kyllä tasa-arvo on vienyt naisen elämäntavan uusiin korkeuksiin näemmä…
Toissa vuonna naishakijoita oli Oulun sotilasläänissä 50. Viime vuonna jo huikeat 65. Kylmän matemaattisesti tarkasteltuna on vaikea löytää syytä repiä suurta otsikkoa 15 naishakijan kasvusta. Kasvua oli siis 15 naista toissa vuoteen verrattuna.
Kun jaamme 15 kuudellakymmenelläviidellä ja kerromme sen sadalla saamme tulokseksi 23%.
Jutussa on lisää infoa. Valtakunnallisesti naishakijoiden määrä on vakiintunut 500 naiseen vuosittain. En nyt muista onko alokkaita vuosittain noin 15 000 tai 30 000, joista 20% suorittaa siviilipalveluksen.
Oletetaan, että vuosittain kustakin miesikäluokasta 15000 saa kutsun asepalvelukseen. Heistä 20% ei suorita asevelvollisuutta. 0,8 kertaa 15000 on 12000. No niin, 500 jaetaan 12000 ja kunkin naisikäluokan osuus suhteessa miesikäluokkiin on vuosittain huimat
4,16 prosenttia!!!! Taddadadaddaddaa, nyt vedämme syvästi henkeä ja mietimme matemaattisen laskelmiemme pohjalta, että kuinka realistista on esittää medioissa intti naisten paikkana. Naiset ovat selvä vähemmistö intissä. Silti kaikissa medioissa toitotetaan esimerkiksi itsenäisyyspäivänä kuinka nais – ja miesalokkaat osallistuvat puolustusvoimien itsenäisyyspäivärientoihin, tasavertaisesti. Kun Helsingin Sanomissa käsitellään jotain puolustusvoimiin liittyvää, niin kas kummaa, on haettu kuvakulma, josta löytyy nais – ja miessotilas samasta kuvasta. Osittain syy löytyy puolustusvoimista, joka markkinoi inttiä innokkaasti naisten paikkana, toisen syypään muodostaa feministinen mediakulttuuri. Puhutaan miehisen linnakkeen romuttumisesta nyt kun vihdoinkin naiset ovat rantautuneet armeijaan. Ja tasa-arvo toteutuu! Johtopäätös on, että naiset ovat vähemmistö intissä ja saavat aivan liikaa huomiota asemaansa nähden.
Jutussa ei ollut mitään merkittävää uutta, toisteltiin naisten motivoituneisuutta ja hyvää kuntoa miesalokkaisiin verrattuna ja sitä kuinka normaalia on nykyisin, että naisetkin ( 4% kustakin naisikäluokasta suhteessa miltei 100% miesikäluokasta suorittaa asevelvollisuutensa) käyvät intin. Että näin, saatiin lehteen turhanpäiväinen juttu siitä kuinka viime vuonna naisia osallistui 15 kappaletta enemmän asevelvollisuuden suorittamiseen Oulun sotilasläänissä toissa vuoteen verrattuna.
Seuraava isku tapahtui illalla televisiossa kun Cosmopolitanin naistoimittaja esitteli jotain Se Oikea-kirjaa Ruben ja Jonas-showssa. Naistoimittaja harmitteli, että Suomesta naisilta puuttuu samanlainen seurustelukulttuuri kuin Amerikan siskoilta: he kuulemma pyörittävät useita miehiä samaan aikaan. Jos joku mies antaa pakit, niin ei kulu turhaa aikaa uuden etsimiseen, kuulemma. Tämän ”faktan” hän oli ilmeisesti lukenut Amerikan Cosmopolitanista, jossa tähän mieshaaremielämäntapaan rohkaistaan naisia. Kirjassa esitellään myös mm. erilaisia termejä, kuten joku ihmeen ejakulaation jälkeinen morkkis, joka koskettaa naisia ja miehiä. Se on kuulemma sitä, että kun aamulla herää toisen vierestä eikä halua olla tämän kanssa enää tekemisissä.
Kyllä tasa-arvo on vienyt naisen elämäntavan uusiin korkeuksiin näemmä…
Vastaukset 7
Vanhimmat
on se kumma, että aina kun nainen sanoo mielipiteensä niin se pitäisi olla jokin feministinen kannanotto ja kun mies sanoo mielipiteensä nii se onkin vaan jämäkkä mielipide.
kasvoi peräti 30 prosenttia (50>65)! Paljon enemmän kuin 23 prosenttia tai 15 hakijaa!!
Kasvu kuin kasvu, mutta jos kyseessä olisikin lasku, eikö silloin palveltaisi enemmän feministisiä pyrkimyksiä (taas naisia sorretaan)?
Jos lasketaan prosentuaalinen ylitys 50 hakijalle, niin silloin lisäys on 30% eli viisitoista naishakijaa lisää.
Kalevan tietojen mukaan naisia haki toissavuonna 50 ja edellisenä vuonna 65 hakijaa. Lisäys on siis 15 hakijaa.
Ymmärsit väärin, tällaisellakin uutisoinnilla palvellaan feministisiä agendoja, samoin negatiivisella uutisoinnilla. Tämä ei ole joko - tai - tilanne.
jos joku mies rohkaisisi tv:ssä pyörittämään useampaa naista samanaikaisesti,!
mahdoton ajatus
Ja ajattelepa kuinka todennäköistä on, että televisiossa näytettäisiin naisen pillu. Miehen penis taas saattaa vilahtaa jo mainoksissa. Suomalaisissa elokuvissa sitäkin enemmän, ajattele Levottomia ja muita nykysuomileffoja.
Monissa sarjoissa näkyy atleettisia paidattomia miehiä, mutta naiset pysyvät pukeutuneina ( esimerkiksi Salatut Elämät, juuri koskaan ei näe esimerkiksiä Seppoa paidattomana, koska ketä kiinnostaa lihava ja kaljamahainen mies?, selvästi naisille suunnattua viihdettä).
kylläpä sitä naisen ruumista vilautellaan pikkasen enemmän.. ikävä kyllä markkinavoimat on teitä ukkojakin pikkuhiljaa ajamassa samanlaiseen kurinalaisten ruumiiden järjestykseen.. mutta ennen sitä eiköhän puhuta niistä suuremmista asioista kuin miesten asemasta..
Tyypillisesti feministin paras puolustus on asioiden vähättely silloin kun on kyseessä perusteltu huoli muiden ryhmien kuin naisten asemasta. Et eroa stereotyyppisestä feminististä millään tavoin.
Eikö olekin ikävää kun osoitetaan, että miehen esineellistäminen on hyväksyttävämpää ja yleisempää kuin naisen feministisessä populaarikulttuurissa?