On uskovia, jotka sanoo että voi ja uskovia, jotka sanoo että ei voi.
Raamatussa mainitaan luopumus ja luopiot.Uskosta ei voi luopua kukaan muu kuin luopiokristitty.
Patmoksessa työskenteleville terveisiä !
Raamatussa mainitaan luopumus ja luopiot.Uskosta ei voi luopua kukaan muu kuin luopiokristitty.
Patmoksessa työskenteleville terveisiä !
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toki voi. Raamattuhan sanoo, että joka pysyy vahvana loppuun saakka, pelastuu.
Ja Jeesus kehotti usein omiaan valvomaan, ettei kukaan heitä eksytä.
Eikö muilla ole mielipidetä?
Kyllä uskosta voi luopua.
"Luopuminen" ainakin minun korvaani kuulostaa siltä, että ehdoin tahdoin heitetään usko pois, tahallaan.
Entäpä jos vain tulee siihen tulokseen, ettei uskolle ole perusteita? Onko sekin luopumista? Miten tuollaisessa tilanteessa itselleen ja muille rehellisen ihmisen pitäisi toimia?
>"Luopuminen" ainakin minun korvaani kuulostaa siltä, että ehdoin tahdoin heitetään usko pois, tahallaan.
Siltä sen on tarkoituskin kuulostaa. "Uskovien" ikiomaa syyllistämiskäsitteistöähän se onkin. Luopio ei kuulosta kenekåän korvaan hyvältä sanalta, ja siksi sillä on käyttöä uskonnollisissa ympyröissä.
kenekåän po. kenenkään
"Entäpä jos vain tulee siihen tulokseen, ettei uskolle ole perusteita? Onko sekin luopumista? Miten tuollaisessa tilanteessa itselleen ja muille rehellisen ihmisen pitäisi toimia?"
Tosi hyvä kysymys.
Mikä olisi lähtökohta sille, että ihminen tulee siihen tulokseen, ettei uskolle ole perusteita?
Rehellisen ihmisen pitää mielestäni toimiarehellisesti . Feikkaaminen ei johda mihinkään hyvää lopputulokseen. Jos ei usko, ei minusta ole järkevää esittää uskovaa. Toki se voi palvella jotain tarkoitusperiä ja silloin siihen nähden se tietysti on järkevää.
Sana luopuminen tuo mieleeni, että tietoisesti luovutaan jostakin. Eli pitää olla jotain, josta voi luopua.
Jos ihminen ei ole alun perinkään uskonut, ei hän silloin ole mikään uskosta luopuja. Minä uskoin lapsena taivaan isään ja rukoilin joka ilta, mutta nyt tämä usko Jumalaan on kyllä muuttunut aikuisen ihmisen kriittiseksi uskoksi. Minäkin olen siis tarkkaan ottaen uskosta luopuja
Siitähän se riippuu kuin asiaa selitetään.
Lapsen usko muuttuu aikuisen ihmisen uskoksi, voi sen nähdä luopumisena ja voi sen nähdä myös kasvamisena aikuiseen uskoon.
Minä en ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä kun vapaissa suunnissa monet kertovat olleensa lapsen uskossa ja sitten aikuisena piti muka tehdä joku "ratkaisu" että lapsen usko ei kelpaa heille vaan pitää muuttua aikuisen uskoksi. Jeesushan sanoi että tulkaa lasten kaltaisiksi uskossanne. Ei lapsen uskon pidä muuttua aikuisen uskoksi, vaan päinvastoin: aikuisten pitää tulla uskossaan lasten kaltaisiksi, sanoi Jeesus!
Usko on sellainen asia ettei siinä koskaan voi tulla valmiiksi ja jos joku ajattelee tulleensa valmiiksi uskossa esim. tekemällä jonkun "ratkaisun" tms. niin mielestäni sellainen ei ole oikein vielä käsittänyt edes mistä uskossa ja uskomisessa on syvimmältään kysymys.
Kun niin paljon aina puhutaan siitä uskomisesta niin tuppaa monesti syntymään sellainen käsitys niinkuin se uskominen olisi se juttu jonka ympärille kristinusko rakentuu, mutta ei se ole. Se kristillisyyden juttu ei ole usko vaan armo jonka Jumala on Pojassaan valmistanut kaikille maailman ihmisille ilman meidän omia ansioitamme. Sen tähden uskolla tai uskomisella ei ole mitään itseisarvoa, vaan pelkkä välinearvo: se ei ole tiivistetysti sanottuna muuta kuin luottamista Jumalan vaömistamaan armoon evankeliumin kautta. Tämä armo (tietenkin, itsestäänselvästi) edellyttää myös syntisyyden olemassaolon.
Usko ei siis ole mitään muuta kuin sen uskomista mitä Jumala Raamatussaan ilmoittaa. Jos siis ihminen sen kaiken sydämessään hyväksyy, niin oikeastaan voisi sanoa niinkin kärjistetysti ettei koko uskoa tarvita mihinkään kunhan on luja luottamus ja ojentautuminen Jumalan sanan ilmoitukseen; armon evankelíumiin ensi sijassa.
Ei se usko ole mikään "maagillinen olotila", jota mystisellä mietiskelyllä tavoitellaan, tai nirvana jossa tavoitellaan autuuden kokemuksia, ei myöskään paremmaksi muuttumista tässä ajassa vaan ihmisen syntisyyden ja Jumalan armon tuntemista ja tunnustamista omakohtaisesti.
En osaa ottaa kantaa siihen, mitä joku jossakin sanoo.
Uskoon voi kasvaa, siinä voi aina olla tai uskoon voi tulla. Oli tapa mikä tahansa , uskossa todellakin kasvetaan ja sellaista opetusta minä olen siellä vapiksessa kuullut.
Vapaissa suunnissa varmasti opetetaan monella tapaa, luterilaisessa kirkossa opetetaan monella tapaa, hellareissa opetetaan minella tapaa....jokainen toivoakseni löytää oman hengellisen kodin ja ymmärtää sen, että jokainen seurakunta on keskeneräisten ihmisten seurakunta.