En tiedä menikö tämä viesti perille, mutta haluaisin tosiaan kuolla, kärsin niin paljon. On aivovamma, huonovointisuutta, pakonomaista haukottelua, silmä vuotaa , jalka ja selkä paskana. Tämä siis itsemurhayrityksestä johtuvaa. En varmaan sais eutanasiaa :( oon miettiny et kuoliskohan heroiinista xanoreista? Vai onkohan riski jäädä kasviks... Toinen vaihtoehto lyrica alkoholi. Kärsin tästä elämästä. Ja en siis halua että sattuu.
Kuolema mielessä
Xenia
192147
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Siis oot yrittänyt itsemurhaa ja vammautunut sen takia? Siinäpä se, niin voi käydä. Harmi, kun kärsit, mutta et ole yksin. Meitä onnettomia ja epäonnistujia on paljon. Sulla varmaan säännöliset tapaamiset ammatti-auttajien kanssa? Eikö ole tarpeeksi tiheään, vai mikä muu auttaisi sua paremm kuin itsesi vahingoittaminen. Tsemiä sulle!!
Onhan niitä ja lisää tulossa mutta pelkään ettei auta. Kohta jalan ja selän leikkaus. Toivottavasti nyt onnistutaan kunnolla ku leikkauksii jo tehty pari. Tunteetki laimentunu aivovamman takia. Olisi helpotus päästä päiviltä.
Älä tee sitä, Jumala ei ole tarkoittanut sinun elämääsi turhaan. Kun päiväsi ovat täynnä pääset sitten lähtemään. Kristus olkoon rauhasi ja voimasi.
En usko jumalaan. Jos se ois olemassa miten se anto tän tapahtua? Tää on suoraa helvettiä.
Ja niin miten se ois joku rangaistus ku mielestäni olin ihan empaattinen ihminen ennen. Borderline tähän johti kun rakkaani jätti minut.
Älä luovuta kuitenkaan. Itsekin just itkin, paska olo, mutta ehkä huomenna parempi. Ootko kysellyt paikkaa osastolle, jossa saisit enemmän tukea? Vai eikö auta?
Olen sairaalan lisäks ollu mt- ja päihdepaikassa ennen kotiuttamista. Peijaksessa olin kai psyk. osastolla yhes vaihees. Kaikki tuntuu niin raskaalta ku keho on niin kärsiny :( lääkäriaikoja viel.
Koita jaksaa:) Hyvää ja levollista yötä sulle!:)
Miten sulla on tänään mennyt?
Noh, epävakaille tarkotetussa ryhmässä ekaa kertaa. Ihan jees. Itsemurha kyl joka päivä mieles ihan fyysisenki kärsimyksen takiin :(
Hyvä, että menit ryhmään, jos siitä olisi apua sulle. Jospa sun fyysiset kivut lieventyisi, toivotaan. Taistele vaan, päivä, hetki kerrallaan. Voimia ja levollista yötä sulle:)
Itsellä myös useita oireita ja tiedän mitä ne merkkaa päivittäisessä arjessa sekä lisäksi huomattavaa henkistä kärsimystä kun ei voi tehdä vapaasti mitä osaisi tai tykkäisi.
Huomaan palstan kirjoituksista ettei osa ikäänkuin ymmärrä joidenkin ajatusten olevan ihan perusteltuja eikä suinkaan sellaisia joita pitäisi hoitaa. Miten hoidat sairauksiin ja elämäntilanteeseen liittyviä haittoja jos ne ovat absoluuttisia eikä niitä voi poistaa? Aina ei puhe , puhumattakaan pillereistä, vain auta eikä päässä ole jotain väärää ajatusta jota pitäisi muuttaa.
Todellista ammattilaisen apua on puuttua mahdollisuuksien mukaan ajoissa ongelmiin jottei ne komplisoidu! Elämänlaatuun kiinnitettävä sote-henkilöstön enemmän huomiota. Nyt hoidetaan liikaa periatteella "pääasia että henki kulkee".
Hei, miten päiväsi on tänään mennyt?
Eipä ihmeempiä kävin hoitajan luona teellä. Sit kaupas ja sellasta... Rikoin astioita ku kaappii niin ylhäällä etten oikeen ylettyny. En voi seistä varpaillani :/ äiti joka vammautumisen takia väliaikaisesti asuu luonabi tietty suuttu.. Ei oo kyl helppoo..
Ei se niin vaarallista ole jos muutama kupponen särkyy:) Minkälaisen aivovamman sait? Iimeisesti pystyt kuitenkin liikkumaan, mikä tosi hyvä juttu. Voiko sitä parantaa, tai lievittää oireita millään hoidoilla? Hyvä varmaan, että äitisi asuu luonasi, saat seuraa ja tukea itsellesi.
Onko kukaan lukenut ns. suicide kiteistä? Kivuton kuolema typpi- tai heliumkaasulla. Onnistuukohan tilata Suomeen?
Enpä ole kuullut. Ei kai ole samoja kiteitä joita natsit pudotteli kaasukammioon?
Nehän eivät heti tappaneet, vaan uhrit kärsivät minsakaupalla karmeasti.
Kävin juuri meedioistunnossa jossa itsemurhan tehnyt veljeni ilmestyi ja pyysi anteeksi sitä järkytystä minkä hän oli aiheuttanut meille jälkeenjääneille. Hän sanoi että elämä on Luojan lahja eikä sitä ole lupa antaa pois. Lisäksi hän kiitti minua sisartaan että olin yrittänyt auttaa ennen hänen kuolemaansa ja MYÖS HÄNEN KUOLEMANSA JÄLKEEN.
Nimittäin aavistin ennen hänen kuolemaansa, että hän suunnittelee itsemurhaa, joten yritin osoittaa välittäväni hänestä ja auttaakin jollain tavalla. Kun hän sitten ampui itsensä, en mennyt hautajaisiin vaan istuin tuntikausia ja yritin puhua hänen hengelleen "telepaattisisesti", koska kuolleet eivät usein tiedä mitä heille oikeastaan tapahtuu, ja myös heidän uskomuksestaan riippuu mihin he joutuvat, esim joku voi joutua pitkäksikin aikaa "ikuiseen helvettiin" tai alkaa häiritsemään eläviä ihmisiä. Niimpä sanoin hänelle suunnilleen näin: sinä olet nyt fyysisesti kuollut, mutta henkesi elää yhä. Älä jää maan päälle tai pimeyteen roikkumaan vaan pyri kaikin keinoin kohti valoa, kohti taivasta ja Luojaasi.
Näyttää siltä että veljeni sai viestini, vaikka en ollut silloin varma. Heidän on helpompi kuulla elävien viestejä, kun taas meidän on paljon vaikeampi saada heihin yhteyttä, paitsi meedioilta se onnistuu.
Jos jaksaisit vaan elää kituuttaa parhaalla mahdollisella tavalla niin varmastikin seuraavassa elämässä on helpompaa. Käyt todennäköisesti läpi valtavaa karman taakkaa, sen kun olet päässyt yli, niin tilanne voi muuttua täysin seuraavassa elämässä. Meillä jokaisella on näitä vaikeita elämiä takana päin, mutta aina ollaan menossa parempaan suuntaa.
Jos taas luovutamme niin joudumme alkamaan siitä mihin jäimme tässä elämässä. Kärsimyksistä voi opetella asioita. Voi myös yrittää auttaa muita (vaikke netissä toivottamalla hyvää toisille), jolloin omat kärsimyksetkin hiukan kutistuu, saa toisten välittämistä ja karma tuo myös itselle jotain hyviä kokemuksia.