Haastan teitä tutkimaan sanaa

Juu, Lutter oli väärässä monissa kohdin, esim, siinä että vihasi Juutalaisia, ei hän ollut täydellinen.
Lutter löysi kuitenkin tärkeän pointin tajutessaan että ihminen pelastuu yksin uskosta, hän puhdisti uskon ainakin ; (raha kirstuun kilahtaa sielu taivaaseen vilahtaa) opista.
Lutter vastusti myös monia muita harhaoppeja, kuten sitä että katolliset uhraavat Kristuksen jokaisessa messussaan, tuo Kristuksen uhraaminen vaikka se tapahtuu symboolisesti, on Junalan pilkkaa mitä pahimmassa määrin.
Jeesus sovitti meidät kertakaikkisella uhrillaan, ei meidän tarvitse uhrailla yhtään mitään enää.

raamattumies kirjoitti:

Juu, Lutter oli väärässä monissa kohdin, esim, siinä että vihasi Juutalaisia, ei hän ollut täydellinen.
Lutter löysi kuitenkin tärkeän pointin tajutessaan että ihminen pelastuu yksin uskosta, hän puhdisti uskon ainakin ; (raha kirstuun kilahtaa sielu taivaaseen vilahtaa) opista.
Lutter vastusti myös monia muita harhaoppeja, kuten sitä että katolliset uhraavat Kristuksen jokaisessa messussaan, tuo Kristuksen uhraaminen vaikka se tapahtuu symboolisesti, on Junalan pilkkaa mitä pahimmassa määrin.
Jeesus sovitti meidät kertakaikkisella uhrillaan, ei meidän tarvitse uhrailla yhtään mitään enää.

Lue lisää

Ortodoksinen kirkko on hyvin ihmisläheinen ja rakastettava. Se ei tuomitse ketään, eikä asetu kenenkään yläpuolelle. Sen vuoksi varmaan jotkut sitä vieroksuvatkin - sellaiset, joilla on hillitön tarve tuomita lähimmäisiään helvettiin milloin mistäkin syystä, vaikka itse Jumalan Sana kieltää sen.

Tutustu noihin sivuihin niin saat ehkä sisäistettyä uutta tietoa ajatustesi lähtökohdiksi.

http://www.ortodoksi.net/index.php/Lännen_kirkko_uudella_ajalla

" Mielestäni Lutheri ei ole ortodoksikirkossa kovin suuressa arvossa pidetty henkilö vaikka kirkkokunnan perustikin omalle nimelleen."

Ei Luther mitään kirkkoa perustanut, hän vaan puhdisti katolisia kummallisuuksia, mm. anekauppaa.

luterilainen kirjoitti:

" Mielestäni Lutheri ei ole ortodoksikirkossa kovin suuressa arvossa pidetty henkilö vaikka kirkkokunnan perustikin omalle nimelleen."

Ei Luther mitään kirkkoa perustanut, hän vaan puhdisti katolisia kummallisuuksia, mm. anekauppaa.

Lue lisää

Ei ollut Martin luterilainen, vaan luterilaiset ottivat hänet Kristuksen Jeesuksen ja apostoliensa sijasta opettajikseen / herrakseen. Lutther oli katolinen uskonpuhdistaja, hän ei halunnut perustaa uutta kirkkoa eikä sitä, että katolinenkirkko hajoaa.
Koko elämänsä ajan Martin Lutther katsoi olevansa katolisen kirkon augustinolainen teologian pappi.

Rooman piispa, paavi Leo X asetti Lutherin kirkonkiroukseen eli käytännössä erotti hänet katolisesta kirkosta. Martin ansioksi on luettava kristikunnan hajaannus.

Kiitos todella asiallisesta kirjoituksesta!

Ilmaiset tuossa kirjoituksessasi hyvin selvästi, että ortodoksiusko sivuuttaa raamatun sanan sillä että pohjautuu perinnäistietoon , ja sivuuttaa uudentestamentin raamatun ulkopuolelta tulleilla ihmisten loruilla. Nyt ymmärrän paremmin miksi ortodoksiusko on ihan erilaista kuin alkuseurakunnan , josta puhuu apostolien teot ja Paavalin kirjeet.

Raamattumies kirjoitti:

Ilmaiset tuossa kirjoituksessasi hyvin selvästi, että ortodoksiusko sivuuttaa raamatun sanan sillä että pohjautuu perinnäistietoon , ja sivuuttaa uudentestamentin raamatun ulkopuolelta tulleilla ihmisten loruilla. Nyt ymmärrän paremmin miksi ortodoksiusko on ihan erilaista kuin alkuseurakunnan , josta puhuu apostolien teot ja Paavalin kirjeet.

Lue lisää

Myös protestanttisilla kirkkokunnilla - luterilaiset mukaan lukien on Raamatun ohella tiettyjä traditioita. Ne vaikuttavat lähinnä uskontunnustusten kautta. Vaikka ne luonteeltaan ovatkin Raamatun selitystä, niiden merkitys on käytännössä paljon suurempi. Sen osoittaa niiden keskeinen asema dogmatiikassa. Tärkein näistä traditioista on oppi Jumalan kolminaisesta olemuksesta, eli kolminaisuusoppi . Tämä oppi on lyhyesti määritelty ns. Athanasioksen tunnustuksessa jonka lopussa sanotaan:

"Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua."

Luterilaisuudessa ei nykyään sanota kovin suoraan, että se on ainoa oikea uskonto, vaan jopa ylpeillään sillä että kirkon ovet ovat avoinna erilaisille näkemyksille. Kuitenkin käytännössä ja useimpien luterilaisten mielestä se on ainoa oikea kirkko. Oikeaoppisuus tuodaan esille dogmatiikassa, jossa tarkoin määritellään "mikä on uskomme mukaista ja mikä harhaa". Ja se, mikä ei ole luterilaisen uskon mukaista, on tietenkin harhaoppia, ts. luterilainen usko on se oikea usko. Käytännön tasolla oikeaoppisuus näkyy mm. muiden uskontokuntien tapojen, käytäntöjen ja uskomusten arvosteluna. Aikaisemmin oikeaoppisuus tuotiin esiin selvemmin, kuten voidaan nähdä luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvasta Yksimielisyyden ohjeesta joka seuloo erittäin tarkalla sihdillä kaikki silloiset 'harhaopit' ja toteaa:

"Kaikki nämä ja tämäntapaiset opit niihin liittyvine ja niistä johtuvine harhoineen me hylkäämme ja torjumme väärinä, valheellisina, kerettiläisinä, Jumalan sanan sekä kolmen perustunnustuksen ja Augsburgin tunnustuksen ynnä sen Puolustuksen, Schmalkaldenin opinkohtien ja Lutherin katekismusten vastaisina. Kaikkien hurskaiden kristittyjen, niin ylhäisten kuin alhaistenkin, on niitä varottava, niin totta kuin sielun pelastus ja autuus on heille kallis."
Sitoutumalla tällaisiin tunnustuksiin, kirkko samalla sitoutuu niiden julistamaan oikeaoppisuuteen.

Raamattumies kirjoitti:

Ilmaiset tuossa kirjoituksessasi hyvin selvästi, että ortodoksiusko sivuuttaa raamatun sanan sillä että pohjautuu perinnäistietoon , ja sivuuttaa uudentestamentin raamatun ulkopuolelta tulleilla ihmisten loruilla. Nyt ymmärrän paremmin miksi ortodoksiusko on ihan erilaista kuin alkuseurakunnan , josta puhuu apostolien teot ja Paavalin kirjeet.

Lue lisää

Herätysliikkeiden merkittävin ero laitoskirkkoihin nähden ilmenee jo niiden nimikkeestä; ne ovat alunperin syntyneet herättelemään ihmisiä hengellisen uneliaisuuden, toimettomuuden ja välinpitämättömyyden tilasta. Niissä laitostuneiden kirkkojen katsotaan maallistuneen, tulleen liian salliviksi ja osaksi luopuneen uskonpuhdistuksen periaatteista. Voidaan ehkä sanoa, että ne ovat kirkollisempia kuin kirkko itse. Niissä painotetaan Raamatun auktoriteettia, mutta toisaalta pidetään kiinni kirkkojen uskontunnustuksista. Useimmat niiden jäsenistä korostavat uskossa olemisen tärkeyttä iäsyyselämän kannalta. "Uskossa olemisella" tällöin ymmärretään sitä uskonkäsitystä jota kyseinen liike edustaa.

Protestanttiset ja reformoidut kirkkokunnat ovat olleet otollista maaperää erilaisille lahkoille, johtuen osin niiden katolista kirkkoa vapaamielisemmästä suhtautumisesta jäsentensä uskonasioihin. Eräs tekijä, varsinkin reformoiduissa suunnissa, on itse raamattunäkemys:

"Kun sisäistä sanaa korostetaan Jumalan sanan rinnalla, on avattu ovet yksityisluonteiselle mielipiteenmuodostamiselle."

Lahko-sana itsessään on hieman ongelmallinen. Jo ensimmäisiä kristittyjä sanottiin lahkolaisiksi (Apt 24:14 VK). Arkipuheessa sillä nykyään usein ymmärretään pienehköjä uskonnollisia yhteisöjä, joiden opinkäsitykset ja traditiot eroavat perinteisten kirkkojen käyttämistä. Laitoskirkkojen taholta lahkoina on pidetty - koosta riippumatta - kaikkia yhteisöjä, joilla on poikkeavia tulkintoja joistakin suurten kirkkojen tärkeinä pitämistä näkemyksistä. Aiemmin lahkoiksi luettiin mm. sellaiset uskonnolliset suuntaukset kuin helluntailaisuus ja sitä lähellä olevat karismaattiset liikkeet. Nykyisin näiden liikkeiden kannattajakunta on monien ns. kirkkojen jäsenmäärää suurempi. Myös adventisteja pidetään usein lahkona huolimatta liikkeen virallisesti omaksumasta Adventtikirkko- nimestä. Katolisen ja ortodoksisen uskon valta-alueilla puolestaan luterilaisia pidetään usein lahkona.

Karismaattisille liikkeille tunnusomaista on Pyhän hengen merkityksen korostaminen, mikä tekee niiden hengellisistä tilaisuuksista usein hurmoksellisia. Tyypillisiä ovat tunteisiin vetoavat ja paljon toistoa sisältävät puheet. Kaatumisia ja mahdollisia parantumisia pidetään merkkinä Pyhän hengen läsnäolosta. Monet suhtautuvat hurmoksellisuuteen kriittisesti, ja katsovat, ettei kyse välttämättä ole Pyhän hengen toiminnasta.

Niin helluntailiike, karismaatikot kuin adventistitkin hyväksyvät kuitenkin useimmat traditionaaliset uskontunnustukset. Unitaariuniversalistit, Kveekarit ja Jehovan Todistajat kuuluvat niihin, joilla ei ole erityisiä, kirjoitettuja uskontunnustuksia. Tosin ainakin viimeksi mainituilla on joitakin kiinteitä, pysyviä opinkohtia, joiden voinee käytännössä sanoa vastaavan kirjoitettuja uskontunnustuksia. He ovat myös ehkä muita selvemmin korostaneet olevansa ainoa oikea uskonto. Kuitenkin - kuten aiemmin nähtiin - useimmat muutkin ovat väittäneet olevansa se ainoa oikea kirkko, yhteisö, uskonto tai suunta, jonka ulkopuolella ei ole pelastusta. Erikseen sitten vielä ovat ne lukemattomat uskonnolliset tai sen luontoiset yhteisöt, jotka eivät edes väitä kaikessa pitäytyvänsä Raamattuun ja jotka korkeintaan noukkivat sieltä muutamia käsityksiinsä sopivia kohtia tai - kuten jotkut Steinerin oppeihin tukeutuvat teologit - tulkitsevat sitä täysin mielivaltaisesti.

Raamattumies kirjoitti:

Ilmaiset tuossa kirjoituksessasi hyvin selvästi, että ortodoksiusko sivuuttaa raamatun sanan sillä että pohjautuu perinnäistietoon , ja sivuuttaa uudentestamentin raamatun ulkopuolelta tulleilla ihmisten loruilla. Nyt ymmärrän paremmin miksi ortodoksiusko on ihan erilaista kuin alkuseurakunnan , josta puhuu apostolien teot ja Paavalin kirjeet.

Lue lisää

Aika ennakoitava vastaus, joka minulle kertoo lähinnä siitä, ettet ole perehtynyt siihen mitä olet kritisoimassa. Se tosin taisi näkyä jo aloituksessasikin.

Pahoittelen toki, jos tuon vastaukseni myötä sait tuollaisen käsityksen, että ortodoksinen usko eroaa apostolien teoista ja Paavalin kirjeistä. Sinänsä se käsitys ei tietenkään ole täysin väärä, sillä ortodoksinen usko on paljon muutakin kuin vain apostolien teot ja Uuden Testamentin epistolat. Ne kuitenkin muodostavat vankkumattoman pohjan uskollemme ja kirkollemme.

Silti kun puhut ihmisten loruista ja perinnäistiedosta, niin pysähdypä miettimään millaista meno on vaikkapa herätysliikkeiden piirissä, tai oikeastaan missä tahansa kristillisessä yhteisössä. Jos olet koskaan kuunnellut, kun joku on kertonut omasta uskostaan, omista hengellisistä kokemuksistaan, selittänyt Raamattua.. Jokseenkin juuri tätä ovat nuo "raamatun ulkopuolelta tulleiden ihmisten lorut". Ortodoksisuuden piirissä on lukematon määrä pyhiä ihmisiä, paljon enemmän kuin osaamme luetellakaan, mutta ne pyhät, joita muistamme, heitä on aika koetellut ja siksi heidän hengen tuotoksensa ovat muistamisen arvoisia. Tässä on itseasiassa yllättävän paljon samankaltaisuutta, jos pysähdyt asiaa miettimään, merkittävimpinä eroina lienevät sellaiset seikat kuten että ortodoksisen kirkon historia kattaa paljon pidemmän ajanjakson ja että ne lorut ja tarinat jotka säilyvät, säilyvät koska yhteinen kokemuksemme tunnistaa ja todistaa ne aidoiksi. Nämä asiat joista puhut alentavaan sävyyn ovat Pyhän Hengen työskentelyä kirkossamme, eivätkä ne ole mitään uusia ilmiöitä, vaan suoraa jatkumoa niille ihmisille ja tapahtumille, joista kerrotaan Uudessa Testamentissa.

Tiivistetymmin, jos haluat ymmärtää mistä ortodoksisuudessa on kyse, sinun on ymmärrettävä, että ortodoksisuus ei ole jämähtänyt kahden tuhannen vuoden taakse -- kyse on elävästä uskosta. Protestanttisuudessa ei ole tätä jatkumoa, sillä se yhteys on haluttu tietoisesti katkaista ja sitä katkeamista jopa pidetään uskon kulmakivenä niissä piireissä. Siinä missä me molemmat perustamme uskomme Raamattuun, meillä ortodokseilla tuon hyvin rakennetun perustan päälle on rakennettu yksi, pyhä, katolinen ja apostolinen kirkko (yhteistä uskontunnustustamme lainatakseni).

Näin siis minun näkökulmastani, en ole asemassa jossa voisin kirjoittaa auktoritatiivisesti.

lyhyt vastaus mutta selkeä.
Jumala on sama, eilen, tänään ja iankaikkisesti, niin myös Jumalan sana on sama, eilen tänään ja iankaikkisesti. Nämä kaksi muuttumatonta totuutta kun pitää mielessä niin ei eksy . Ollaan aika heikoilla jos nuo kaksi muuttumatonta asiaaa unohdetaan ja lähdetään elämään ihmisten perimätiedon mukaan joka muuttuu aikojen saatossa . Ortodoksit sanovat että ,heidän uskonsa perustuu perimätietoon aikaan jolloin ei ollut edes kirjoitettua sanaa, vaan perimätieto meni sukupolvelta toiselle. Aika heikoilla pohjilla ollaan jos näin on,koska ihmisten jutut muuttuu kokoajan. Sitten sanotaan että Jumalan sana on peräisin ortodokseilta , aivan naurettava väite. Ortodoksista kirkkoa ei ollut vielä silloin kun alkuseurakunta eli yksinkertaista seurakuntaelämää, josta apostolien teot ja Paavalinkirjeet kertoo.
Alkuseurakuntaan ei kuulunut uskomattomia , vaan seurakuntaan liittyi vain uskoon tulleita, jotka ottivat kasteen Jeesuksen nimeen, (joka uskoo ja kastetaan pelastuu) sanoo sana , ja nimenomaan tässä raamatullisessa järjestyksessä.
Vasta satoja vuosia myöhemmin tuli valtiollinen kirkkolaitos, jossa alettiin kastaa vauvoja siksi että saataisiin kirkkoon jäseniä. Näin uskosta osattomat valtasivat laitoskirkot, ja pakanauskonnoista otettiin kirkoon kaikenmaailman rituaaleja ja mysteeriöitä.

Jeesus tarkoitti tietenkin vanhaa testamenttia , niitä kirjoituksia raamatusta jotka olivat jo olemassa .
Ei Jeesus tietenkään tarkoittanut jotain raamatun ulkopuolelta tulevia loruja ja muka hurskaita höpötyksiä.
Uudessa testamentissa on hyvin selvästi kerrottuna seurakunta malli mitä meidän nykyseurakuntalaisten on noudatettava, ei me tarvita siihen lisäksi mitään taruja.

Mutta siihen aikaan, kun Jeesus tuon sanoi, se mitä myöhemmin kirjoitettiin Uuteen Testamenttiin oli vain suullisia loruja, jotka vasta myöhemmin kirjoitettiin muistiin.

Raamattu on vain suuri vedätys. Sorit siitä.

Lopeta se satuilu ja kierteleminen.

Missä raamattu sanoo olevansa opin ainoa lähde?

Missä raamatun kirjassa kerrotaan mitkä kirjat kuuluvat raamattuun?.

Sanotko vielä olevasi kristitty, onhan se nyt ihan päivänselvää että raamattu on ainoa totuus koska se on Jumalan sana , Huom, ei ihmisen sana, vaan Jumalan sana. Raamattu kehottaa tutkimaan Jumalan sanaa Raamattua, huom, eikä muita kirjoja!!

Kuinka monta todistetta oikein tarvitset!!

Tämäkin Psalmi sanoo että Jumalan sana on kokonansa totuus.
Ps. 119: 160
Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.

Ja tämä:Joh. 17:17
Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

Ps. 119:89
Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.

Ps. 119:130
Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.

"Missä raamatun kirjassa kerrotaan mitkä kirjat kuuluvat raamattuun?."

Tällainen väite HUH HUH oletko ihan sekaisin, ..

Serafim87 kirjoitti:

Lopeta se satuilu ja kierteleminen.

Missä raamattu sanoo olevansa opin ainoa lähde?

Missä raamatun kirjassa kerrotaan mitkä kirjat kuuluvat raamattuun?.

Lue lisää

Seuraava luettelo sisältää Vanhan testamentin kirjojen nimet siten kuin ne kirjoitetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottamassa Raamatun suomennoksessa eli Uudessa kirkkoraamatussa. Suluissa on kirjoista käytetyt lyhennysmerkinnät, joita käytetään viitattaessa tiettyihin Raamatun lukuihin ja jakeisiin. Historiallisiin kirjoihin kuuluvat kirjat Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Esteriin, runollisiin ja opetuskirjoihin kirjat Jobista Laulujen lauluun, loput ovat profeettakirjoja.
Heprealainen kaanon

Heprealaisen kaanonin eli juutalaisten ja kaikkien kristittyjen hyväksymät kirjat:

Ensimmäinen Mooseksen kirja, Genesis (1. Moos.)
Toinen Mooseksen kirja, Exodus (2. Moos.)
Kolmas Mooseksen kirja, Leviticus (3. Moos.)
Neljäs Mooseksen kirja, Numeri (4.Moos.)
Viides Mooseksen kirja, Deuteronomium (5. Moos.)
Joosuan kirja (Joos.)
Tuomarien kirja (Tuom.)
Ruutin kirja (Ruut)
Ensimmäinen Samuelin kirja (1. Sam.)
Toinen Samuelin kirja (2. Sam.)
Ensimmäinen kuninkaiden kirja (1. Kun.)
Toinen kuninkaiden kirja (2. Kun.)
Ensimmäinen aikakirja (1. Aik.)
Toinen aikakirja (2. Aik.)
Esran kirja (Esra)
Nehemian kirja (Neh.)
Esterin kirja (Est.)
Jobin kirja (Job)
Psalmien kirja (Ps.)
Sananlaskujen kirja (Sananl.)
Saarnaajan kirja (Saarn.)
Laulujen laulu (Laul. l.), vanhemmissa käännöksissä Korkea veisu (Kork. v.)
Jesajan kirja (Jes.)
Jeremian kirja (Jer.)
Valitusvirret (Valit.)
Hesekielin kirja (Hes.)
Danielin kirja (Dan.)
Hoosean kirja (Hoos.)
Joelin kirja (Joel)
Aamoksen kirja (Aam.)
Obadjan kirja (Ob.)
Joonan kirja (Joona)
Miikan kirja (Miika)
Nahumin kirja (Nah.)
Habakukin kirja (Hab.)
Sefanjan kirja (Sef.)
Haggain kirja (Hagg.)
Sakarjan kirja (Sak.)
Malakian kirja (Mal.)

Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa kaanoniin luetaan myös deuterokanoniset kirjat:

Tobitin kirja (Tob.)
Juditin kirja (Jud.)
Ensimmäinen makkabilaiskirja (1. Makk.)
Toinen makkabilaiskirja (2. Makk.)
Kolmas makkabilaiskirja (3. Makk., ei katolisessa kirkossa)
Neljäs makkabilaiskirja (4. Makk., ei katolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa Raamatun liitteenä)
Viisauden kirja (Viis.)
Sirakin kirja (Sir.)
Barukin kirja (Bar.)
Jeremiaan kirje (Jer. kir.)
Manassen rukous

Näitä kaikkia pidetään yhtä arvokkaina kuin muita Vanhan testamentin kirjoja, toisin kuin esimerkiksi luterilaisessa kirkossa. Luterilainen kirkko ei kuitenkaan ole hylännyt deuterokanonisia kirjoja, vaan niillä on luterilaisen teologian mukaan sekundaarinen asema eräänlaisena Raamatun oheislukemistona, ja ne ovat mukana joissakin Raamatuissa Uuden ja Vanhan testamentin välistä löytyvänä liitteenä. Reformoidut kirkot ja suurin osa 1800-luvun jälkeen syntyneistä kirkkokunnista eivät pidä tekstejä millään lailla Raamattuun kuuluvina. Tuorein suomenkielinen apokryfikirjojen käännös otettiin käyttöön vuonna 2007. Suomenkielinen käännös ja ruotsinkielinen Bibel 2000:n käännös sisältävät 11 Vanhan testamentin apokryfikirjaa kattavan kokoelman.

vapaastikasvanut kirjoitti:

Seuraava luettelo sisältää Vanhan testamentin kirjojen nimet siten kuin ne kirjoitetaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 1992 käyttöön ottamassa Raamatun suomennoksessa eli Uudessa kirkkoraamatussa. Suluissa on kirjoista käytetyt lyhennysmerkinnät, joita käytetään viitattaessa tiettyihin Raamatun lukuihin ja jakeisiin. Historiallisiin kirjoihin kuuluvat kirjat Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Esteriin, runollisiin ja opetuskirjoihin kirjat Jobista Laulujen lauluun, loput ovat profeettakirjoja.
Heprealainen kaanon

Heprealaisen kaanonin eli juutalaisten ja kaikkien kristittyjen hyväksymät kirjat:

Ensimmäinen Mooseksen kirja, Genesis (1. Moos.)
Toinen Mooseksen kirja, Exodus (2. Moos.)
Kolmas Mooseksen kirja, Leviticus (3. Moos.)
Neljäs Mooseksen kirja, Numeri (4.Moos.)
Viides Mooseksen kirja, Deuteronomium (5. Moos.)
Joosuan kirja (Joos.)
Tuomarien kirja (Tuom.)
Ruutin kirja (Ruut)
Ensimmäinen Samuelin kirja (1. Sam.)
Toinen Samuelin kirja (2. Sam.)
Ensimmäinen kuninkaiden kirja (1. Kun.)
Toinen kuninkaiden kirja (2. Kun.)
Ensimmäinen aikakirja (1. Aik.)
Toinen aikakirja (2. Aik.)
Esran kirja (Esra)
Nehemian kirja (Neh.)
Esterin kirja (Est.)
Jobin kirja (Job)
Psalmien kirja (Ps.)
Sananlaskujen kirja (Sananl.)
Saarnaajan kirja (Saarn.)
Laulujen laulu (Laul. l.), vanhemmissa käännöksissä Korkea veisu (Kork. v.)
Jesajan kirja (Jes.)
Jeremian kirja (Jer.)
Valitusvirret (Valit.)
Hesekielin kirja (Hes.)
Danielin kirja (Dan.)
Hoosean kirja (Hoos.)
Joelin kirja (Joel)
Aamoksen kirja (Aam.)
Obadjan kirja (Ob.)
Joonan kirja (Joona)
Miikan kirja (Miika)
Nahumin kirja (Nah.)
Habakukin kirja (Hab.)
Sefanjan kirja (Sef.)
Haggain kirja (Hagg.)
Sakarjan kirja (Sak.)
Malakian kirja (Mal.)

Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa kaanoniin luetaan myös deuterokanoniset kirjat:

Tobitin kirja (Tob.)
Juditin kirja (Jud.)
Ensimmäinen makkabilaiskirja (1. Makk.)
Toinen makkabilaiskirja (2. Makk.)
Kolmas makkabilaiskirja (3. Makk., ei katolisessa kirkossa)
Neljäs makkabilaiskirja (4. Makk., ei katolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa Raamatun liitteenä)
Viisauden kirja (Viis.)
Sirakin kirja (Sir.)
Barukin kirja (Bar.)
Jeremiaan kirje (Jer. kir.)
Manassen rukous

Näitä kaikkia pidetään yhtä arvokkaina kuin muita Vanhan testamentin kirjoja, toisin kuin esimerkiksi luterilaisessa kirkossa. Luterilainen kirkko ei kuitenkaan ole hylännyt deuterokanonisia kirjoja, vaan niillä on luterilaisen teologian mukaan sekundaarinen asema eräänlaisena Raamatun oheislukemistona, ja ne ovat mukana joissakin Raamatuissa Uuden ja Vanhan testamentin välistä löytyvänä liitteenä. Reformoidut kirkot ja suurin osa 1800-luvun jälkeen syntyneistä kirkkokunnista eivät pidä tekstejä millään lailla Raamattuun kuuluvina. Tuorein suomenkielinen apokryfikirjojen käännös otettiin käyttöön vuonna 2007. Suomenkielinen käännös ja ruotsinkielinen Bibel 2000:n käännös sisältävät 11 Vanhan testamentin apokryfikirjaa kattavan kokoelman.

Lue lisää

Uusi testamentti kirjoitettiin noin vuosina 50–150. Se sisältää 27 kirjaa. Kirjojen kirjoittajista vanhin ja tunnetuin on Paavali. Muita kirjoittajia ei juurikaan tunneta, vaikka useat kirjat on nimetty jonkun apostolin mukaan. Uuden testamentin kirjat on kirjoitettu koinee-kreikaksi.

Lopullisesti Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen kokoelma kanonisoitiin eli virallistettiin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 Aleksandrian piispa Athanasioksen vuonna 367 esittämän kokoelman mukaiseksi. Sen osat olivat toki olleet kristittyjen yleisessä käytössä koko ajan ennen kanonisointia. Kaanonin määrittely katsottiin tarpeelliseksi toimeksi harhaoppeina pidettyjä suuntauksia vastaan.

Uuden testamentin virallisen sisällön osalta kristilliset kirkot ovat periaatteessa yksimielisiä, joskin käännökset ovat aiheuttaneet erimielisyyksiä Suomenkin luterilaisen kirkon piirissä. Uuteen testamenttiin kuulumattomia ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina liikkuneita Jeesusta ja apostoleja käsitelleitä kristillisiä kirjoituksia nimitetään apokryfisiksi. On tärkeää muistaa, että ne ovat eri asia kuin Vanhan testamentin apokryfikirjat, joilla on tunnustettu asema esimerkiksi katolisessa kirkossa.

Uuden testamentin kirjat siten kuin ne kirjoitetaan Uudessa kirkkoraamatussa, sekä niiden lyhennysmerkinnät:

Evankeliumi Matteuksen mukaan (Matt.)
Evankeliumi Markuksen mukaan (Mark.)
Evankeliumi Luukkaan mukaan (Luuk.)
Evankeliumi Johanneksen mukaan (Joh.)
Apostolien teot (Ap. t.)
Kirje roomalaisille (Room.)
Ensimmäinen kirje korinttilaisille (1. Kor.)
Toinen kirje korinttilaisille (2. Kor.)
Kirje galatalaisille (Gal.)
Kirje efesolaisille (Ef.)
Kirje filippiläisille (Fil.)
Kirje kolossalaisille (Kol.)
Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille (1. Tess.)
Toinen kirje tessalonikalaisille (2. Tess.)
Ensimmäinen kirje Timoteukselle (1. Tim.)
Toinen kirje Timoteukselle (2. Tim.)
Kirje Titukselle (Tit.)
Kirje Filemonille (Filem.)
Kirje heprealaisille (Hepr.)
Jaakobin kirje (Jaak.)
Ensimmäinen Pietarin kirje (1. Piet.)
Toinen Pietarin kirje (2. Piet.)
Ensimmäinen Johanneksen kirje (1. Joh.)
Toinen Johanneksen kirje (2. Joh.)
Kolmas Johanneksen kirje (3. Joh.)
Juudaksen kirje (Juud.)
Johanneksen ilmestys (Ilm.)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Raamattu

selväasia kirjoitti:

"Missä raamatun kirjassa kerrotaan mitkä kirjat kuuluvat raamattuun?."

Tällainen väite HUH HUH oletko ihan sekaisin, ..

No, sana raamattu on kreikkalaista lainaa sanasta grammata eli kirjoitukset. Se on ihmisten koostama kirjakokonaisuus, ei sitä pääse pakoon. Toki tuossa sanassa itsessään voidaan nähdä se, että siinä vaiheessa kun "raamattu" sana on tullut suomen kieleen, on laina tullut nimenomaan idästä eikä lännestä .. Verrata voi toki myös viron kieleen, jossa sama sana (raamat) tarkoittaa mitä tahansa kirjaa. Huomionarvoista on sekin, että Lutherin käskystä protestanttisessa Raamatussa on vähemmän kirjoja kuin ortodokseilla -- protestanteilla Luther on se, joka on määritellyt, mitä tähän pyhään sanaan kuuluu ja mitä ei.

Yksi asia mikä saattaa auttaa pääsemään eroon harmillisimmasta hiertämisestä, tai ainakin kenties ehkä mahdollisesti helpottaa pahinta kutinaa, on ymmärtää se, että ortodoksisesta näkökulmasta, me näemme Pyhän Hengen työskentelevän kirkkomme piirissä. Tämä on merkittävä asia. Mikään kirjoitus ei mene Raamatun edelle, vaan kaikki kirjoitukset auttavat ymmärtämään Raamattua. Se on Pyhän Hengen työskentelyä, on ollut tähän asti ja se jatkuu edelleen katkeamattomana linjana.

Ehkä tämän näkökulman ymmärtäminen auttaa hahmottamaan sitä, että eivät ortodoksit aseta mitään kirjoja Raamatun yläpuolelle, kuten ilmeisesti luulet. Ne kirjat joita luemme ovat Pyhän Hengen työtä, olet sinä siitä mitä mieltä oletkaan, mutta sen sinäkin ymmärrtänet, että Pyhän Henki on kaikille liikkeelle paneva voima. Ehkä omassa kirkkokunnassasi ei ole tällaista yhteyttä, sellaisen vaikutelman annat. Tai ehkä koet Pyhän Hengen työskentelevän erilaisten ihmisten kautta, joilta ammennat innostusta omaan hengelliseen elämään -- ja jos niin teet, niin sitten ihan inhimillisesti voisin kuvitella sinunkin kykenevän ymmärtämään, että kyse on samasta asiasta, ihmiset kertomassa kokemuksistaan ja ymmärryksestään ja ihmisistä ottamassa vastaan yhteisön kokemusta. Jos arvostat Lutherin tekemään uskonpuhdistusta, niin siinä sinulle on jonkinlainen vertailukohta.

Onhan toisaalta myös kirjoitettu Sananlaskujen kirjaan: "Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas" ja "Omaan sydämeensä luottavainen on tyhmä, mutta viisaudessa vaeltava pelastuu". Ja Psalmissa 32 lukee näin: "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee" -- tämä opetus, tien osoitus, neuvonta ja vartiointi ei ole päättynyt ortodoksisessa kirkossa siihen, kun Raamatun kirjat on lyöty lukkoon. Pyhä Henki ei ole lopettanut työskentelyään kirkossamme.

Mitä tulee "sola scriptura" ajatteluun, niin se on hyvinkin kyseenalainen oppi, sillä sitä ei tosiaankaan löydy Raamatusta, vaikka se itse kehottaakin perustelemaan kaiken Raamatulla. Se on yhdenlainen kehäpäätelmä, joka perustuu yhden miehen harhakäsitykseen. Jos osaat englantia, niin tästä linkistä voit lukea perustellun perustelun miksi siihen lauseeseen nojaaminen on harhaisuutta: https://christianity.stackexchange.com/questions/1334/what-is-the-basis-for-not-believing-sola-scriptura

raamattukunniaan kirjoitti:

Sanotko vielä olevasi kristitty, onhan se nyt ihan päivänselvää että raamattu on ainoa totuus koska se on Jumalan sana , Huom, ei ihmisen sana, vaan Jumalan sana. Raamattu kehottaa tutkimaan Jumalan sanaa Raamattua, huom, eikä muita kirjoja!!

Kuinka monta todistetta oikein tarvitset!!

Tämäkin Psalmi sanoo että Jumalan sana on kokonansa totuus.
Ps. 119: 160
Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti.

Ja tämä:Joh. 17:17
Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.

Ps. 119:89
Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.

Ps. 119:130
Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle ymmärrystä.

Lue lisää

Mikään noista Raamatun kohdista ei käsittele sitä onko Raamattu opin ainoa lähde tai mitkä kirjat siihen kuuluvat, jos et parempaan pysty on täysin oikeutettua julistaa sola scriptura Raamatulle vieraaksi opiksi.

Sinäkin tarkoittanet kuten muutkin ortodoksit että PyhäHenki toimii vain kirkossa, siis vain jossain kirkkorakennuksessa.
No teillä toimii ehkä ihan muu henki , koska kirkkorakennuksissa on piilotettuna aina joku "pyhäinjäännös " joltain edesmenneeltä muka pyhimykseltä. (noituudessakin käytetään "pyhäinjäännöksiä") ja kuvia on jos jonkinlaisista ihmisistä joita kumarrellaan. Enpä usko siellä olevan tilaa PyhälleHengelle, sillä PyhäHenki kirkastaa vain Jeesusta eli Jumalaa. Eikä anna kunniaansa kenellekkään toiselle , joita teidän kirkoissa kumarrellaan . PyhäHenki ei koskaan jaa kunniaansa ihmisten kanssa, olivatpa he miten pyhiä tahansa ihmisten mielestä:

enmenehalpaan kirjoitti:

Sinäkin tarkoittanet kuten muutkin ortodoksit että PyhäHenki toimii vain kirkossa, siis vain jossain kirkkorakennuksessa.
No teillä toimii ehkä ihan muu henki , koska kirkkorakennuksissa on piilotettuna aina joku "pyhäinjäännös " joltain edesmenneeltä muka pyhimykseltä. (noituudessakin käytetään "pyhäinjäännöksiä") ja kuvia on jos jonkinlaisista ihmisistä joita kumarrellaan. Enpä usko siellä olevan tilaa PyhälleHengelle, sillä PyhäHenki kirkastaa vain Jeesusta eli Jumalaa. Eikä anna kunniaansa kenellekkään toiselle , joita teidän kirkoissa kumarrellaan . PyhäHenki ei koskaan jaa kunniaansa ihmisten kanssa, olivatpa he miten pyhiä tahansa ihmisten mielestä:

Lue lisää

Jos haluat olla kriittinen jotain asiaa kohtaan, kannattaa nyt ainakin ens alkuun perehtyä siihen mitä on kritisoimassa. Selvää on, että käsityksesi ortodoksisesta uskosta on ei pelkästään hyvin pinnallinen, mutta tyystin värjäytynyt omien käsitystesi pohjalta. Sekin toisaalta on muistamisen arvoista, että kritiikkisi ei tule kenenkään uskoa horjuttamaan saati "puhdistamaan", sillä näitä asioita joita yrität tuoda tietoomme on käsitelty kirkon piirissä kohta kaksi tuhatta vuotta, eikä mikään mitä voit tällä palstalla kirjoittaa tuo mitään uutta siihen dialogiin, jota kirkon sisällä on käyty koko sen olemassaolon ajan.

Yksinkertaistaen voisi sanoa, että pyhiä ei kunnioiteita ja muisteta heidän itsensä takia, vaan sen tähden miten Pyhä Henki on heidän kauttaan toiminut. Heidän muistamisensa ja kunnioittamisensa ei ole heistä kiinni, vaan vain siitä, mitä Pyhä Henki on heidän kauttaan tehnyt. Tämä on Jumalan ja Hänen tekojensa ylistämistä ja Jumalan olemassaolon tunnustamista. Vaikka haluatkin herjata Pyhää Henkeä ja Jumalan näkyvää toimintaa, se ei ole pois Hänen kunniastaan, vaan sinun tuomioksesi.

Tuolla on vastaus sinulle:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Ortodoksinen_kirkko_ja_nyky-yhteiskunnan_haasteet

​Ortodoksisen kirkon sosiaalinen eetos kasvaa Pyhästä Eukaristiasta. Pyhä Ehtoollinen on voimallinen kuva Kristuksen seuraajien keskinäisestä ykseydestä ja yhteenkuuluvuudesta. Jumalan Valtakunnan elämä on sekä nykyistä että tulevaa. Jumalan Valtakuntaan ei ole oikotietä, joka sivuuttaa maailman taistelut.

​Ortodoksisen kirkon yhteisöllinen eetos ei tarkoita jotakin käsitteellistä teoriaa tai arvojärjestelmien kokoelmaa. Kirkon yhteisöllinen eetos on Pyhä Eukaristia, joka käsittää kaikki ihmiselämän ulottuvuudet. Se merkitsee uskollisuutta Kirkon olemassaololle, pelastuksen evankeliumille ja ortodoksisen uskon käytännölliselle julistamiselle.

Ortodoksikristityn hengellisessä parantumisessa synneistä ja himoista tarvitaan ihmisen ja Kristuksen yhteistyötä. Pahojen henkien ote ihmisestä herpaantuu, kun ihminen täyttää Kristuksen käskyt ja siten kuolettaa sielustaan himot.

Pyhien Isien mukaan sielun parantuminen tarkoittaa ihmismielen kirkastumista. Tätä parantumista ei saavuteta tämän maailman lääkkeillä, vaan Jumalan armon saapumisella ihmissydämen.

Jumala on kilvoittelijan rakkauden lähde. Siksi osallistuminen Jumalan elämään sisältää myös Hänen Rakkautensa jakamisen. Tätä Jumalan innoittamaa rakkautta kuvastaa ortodoksisen kirkon askeettinen ja liturginen elämä.

Ortodoksisen kirkon jäsenten elämässä hengellinen parantuminen on mahdotonta ilman askeesia ja hengellistä uudistumista. Suomalaisen yhteiskunnan muutokset ovat olleet viime vuosikymmeninä suuria. Ne ovat vaikuttaneet osaltaan haavoittavasti myös pienen paikalliskirkon elämään.

En aijo penkoa sen enempää ortodoksien harhaoppia , olen sen jo huomannut täysin Raamatun vastaiseksi opiksi ja vieraaksi Raamatussa kuvatulle alkuseurakunnan elämälle.
Kun olis edes jotain oikein mutta kun ei yhtikäs mitään.

eimitäänoikeeta kirjoitti:

En aijo penkoa sen enempää ortodoksien harhaoppia , olen sen jo huomannut täysin Raamatun vastaiseksi opiksi ja vieraaksi Raamatussa kuvatulle alkuseurakunnan elämälle.
Kun olis edes jotain oikein mutta kun ei yhtikäs mitään.

Lue lisää

No aikast laiska veto tämäkin nyt sitten, niin älyllisesti kuin hengellisestikin. Tulet tänne paasaamaan ja tuomitsemaan ja sitten kun sinulta kysytään aidosti perehtymään siihen mitä vastaan olet puhumassa, sinä sanot että tiedät kaiken, eritoten sen, että sinä itse olet oikeassa ja muut väärässä.

Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät ..

eimitäänoikeeta kirjoitti:

En aijo penkoa sen enempää ortodoksien harhaoppia , olen sen jo huomannut täysin Raamatun vastaiseksi opiksi ja vieraaksi Raamatussa kuvatulle alkuseurakunnan elämälle.
Kun olis edes jotain oikein mutta kun ei yhtikäs mitään.

Lue lisää

Näkymättömään maailmaan kuluu enkelien kirkkauden lisäksi Raamatun mukaan myös pahojen henkien eli langenneiden enkelien hallitsema pimeyden valtakunta. Toisesta Pietarin kirjeestä voimme lukea: "Ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäväksi" (2. Piet. 2:4). Enkelien lankeemukseen oli syynä ylpeys. Eräs niistä nimistä, joita on annettu pahalle hengelle, pahojen henkien johtajalle, on Lucifer eli Saatana. Tämä oli alun perin Jumalan luoma hyvä enkeli, yksi korkeimmista, mutta hän lankesi hybrikseen, ts. ylpeyteen ja ylimielisyyteen. Hän kieltäytyi alistumasta Jumalan tahtoon ja halusi tulla Jumalasta riippumattomaksi ja olla Jumalan vertainen. Luciferiin liittyi muita enkeleitä, jotka nekin luopuivat Jumalasta.
Langenneita henkiä kutsutaan Raamatussa pahoiksi ja saastaisiksi hengiksi ja riivaajiksi. Enkelien lankeemuksesta sai alkunsa myös pahuuden alku täällä näkyvässä maailmassa. Saatana on sama kuin paratiisin käärme, joka viekoittelee ihmisiä syntiin.
Nämäkin enkelit alun perin luotiin hyviksi, mutta he poikkesivat tehtävästään olla kaikessa kuuliaisia Jumalalle, ja niin ne lankesivat pois Jumalasta omahyväisyyteen, ylpeyteen ja pahuuteen. Apostoli Juudan sanojen mukaan ”niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten” (Juud.1:6).
Nimitys ”paholainen” tarkoittaa ”panettelijaa”, ”valehtelijaa”. Heitä kutsutaan näillä nimillä, koska ne aina asettelevat ansoja ihmiselle, pyrkivät eksyttämään heitä, kiihottamaan heitä vääriin ajatuksiin ja pahoihin toiveisiin.
Tästä Jeesus puhuu uskottomille juutalaisille sanoessaan: ” Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä” (Joh.8:44).
Kirkon isät opettavat, että pahat henget kadehtivat ja vihaavat ihmistä, koska hän on Jumalan kuva ja koska hänellä on mahdollisuus pelastua. Siksi ne yrittävät vietellä ihmisen pois Jumalasta ja todellisesta elämästä Hänen yhteydessään. Ne turmelevat ihmissieluja ja ihmisen siveellistä elämää, aiheuttavat sairauksia, onnettomuuksia ja muita vastoinkäymisiä tarkoituksena horjuttaa ihmisen uskoa Jumalaan ja Hänen hyvyyteensä.
Jumala sallii viisaassa Kaitselmuksessaan pahojen henkien toimia, kuitenkin niin, että niiden toiminta palvelee ihmisen kasvamista hyvään. Jumala antaa ihmiselle armovoimaa taistelussa pahan kiusauksia vastaan. Kirkon uskon mukaan pahojen henkien valta ihmiseen on rajallinen. Tahtomattaankin pahoista hengistä tulee ihmisen pelastuksen palvelijoita.

"Tahtomattaankin pahoista hengistä tulee ihmisen pelastuksen palvelijoita"

Huh Huh mitä soopaa,, paha ei muutu koskaan hyväksi.

täyttäsoopaa kirjoitti:

"Tahtomattaankin pahoista hengistä tulee ihmisen pelastuksen palvelijoita"

Huh Huh mitä soopaa,, paha ei muutu koskaan hyväksi.

Taas yksi joka ei ole sisäistänyt lukemaansa mutta älämölöötö täytyy silti päästää koska viha ortodoksikirkkoa kohtaan on suurta, siis saatanan toimintaa tämäkin.

Otappa nyt ja lue viimeinen kappale ajatuksella niin varmaankin huomaat, että pahojen henkien tekojen ja toimien seurauksena ihminen rukouksen kautta saadussa armossa huomaa ettei pahuudessa ole ole mitään hyvää, tästä alkaa luopuminen pahasta ja tekojenkin muuttuminen hyväksi. Ihminen kasvaa osin itsekin sitä huomaamatta hyvään.

Älä lyö ylilyöntejä, se on hyvä että on arvostelua, eikä kaikkea mitä papit sanoo pidä niellä, hekin ovat monesti eksytettyjä, ja eksyttävät muita tietämättään.

totuuskomiossio kirjoitti:

Älä lyö ylilyöntejä, se on hyvä että on arvostelua, eikä kaikkea mitä papit sanoo pidä niellä, hekin ovat monesti eksytettyjä, ja eksyttävät muita tietämättään.

Raamattu 1992: Luuk. 11:14–23
Jeesus ajoi mykästä miehestä pahan hengen. Kun henki oli lähtenyt, mykkä mies alkoi puhua, ja kaikki hämmästyivät. Muutamat kuitenkin sanoivat: ”Belsebulin, itsensä pääpaholaisen, avulla hän pahoja henkiä karkottaa.” Toiset taas halusivat panna hänet koetukselle ja vaativat häneltä merkkiä taivaasta. Mutta Jeesus tiesi, mitä heillä oli mielessä, ja sanoi: ”Jokainen valtakunta, joka jakautuu ja taistelee itseään vastaan, tuhoutuu, ja talot sortuvat toinen toisensa päälle. Jos nyt Saatana taistelee itseään vastaan, kuinka sen valtakunta voi pysyä koossa? Tehän sanotte, että minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla. Mutta jos minä ajan pahoja henkiä ihmisistä Belsebulin avulla, kenen avulla sitten teikäläiset niitä karkottavat? Heistä te saatte itsellenne tuomarit. Jos minä sitä vastoin ajan pahoja henkiä ihmisistä Jumalan sormella, silloinhan Jumalan valtakunta on jo tullut teidän luoksenne. Kun väkevä mies vartioi linnaansa ase kädessä, hänen omaisuutensa on turvassa. Mutta jos toinen vielä väkevämpi hyökkää hänen kimppuunsa ja voittaa hänet, tuo väkevämpi ottaa häneltä aseet ja varusteet, joihin hän luotti, ja jakaa saamansa saaliin. Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.”