Uutiset kertovat päivittäin räjähtäneistä pommeista ja itsemurhaiskuista ja niissä kuolleiden ja haavoittuneiden lukumääristä. Ne herättävät paljon kysymyksiä: Voiko kenestä tahansa tulla terroristi? Ohjaavatko näitä ihmisiä demonit, jumalat vai mielisairaus? Saako asiasta ollenkaan puhua ja saako puhuja heti ateistin leiman ja tuomitaanko hänet uskonnonvapauden loukkaamisesta? Nyt valitettavasti pidetään itsestäänselvyytenä sitä että hyvin pian taas räjähtää jossakin ja viattomia ihmisiä kuolee.
Uskonnollisissa värvääjissä on jotakin hyvin vetoavaa, ja käännytettävässä itsessään jotakin mikä altistaa hänet uskonnolliselle manipulaatiolle. Kaikissa fundamentalistisissa uskonnoissa uskoontulon kaava on samanlainen: ihminen on kriisissä, hän jättää elämänsä jumalalle, hän ”eheytyy” ja kokee ”pelastumisen”. Tämän ratkaisevan askeleen jälkeen ihminen ei epäile mitään liikkeen totuuksia ja uhrautuu kokonaan liikkeelle: Hän luopuu itsemääräämisoikeudestaan, omastatunnostaan, omasta ajattelustaan, rahoistaan ja joskus myös hengestään. Hän näkee maailman ja muut uskonnot pahoina ja itsensä taistelemassa pyhässä sodassa oikean uskon puolesta aina marttyyrikuolemaan asti. Samoin kuin monet kristilliset lahkot, islamilainen fundamentalismikin on autoritäärinen eikä se siedä itseensä kohdistuvaa epäilyä taikka kritiikkiä. Epäilijät saavat tylyn kohtelun. he saavat vääräuskoisten merkinnän: helvettiin.
Ei pelkästään uskonnon nimissä, vaan sen pakottamana maailmanhistoriassa on tehty hirvittäviä tekoja. Al Qaidan ja ISISin ideologia on toisten poliittisten uskontojen tavoin saanut otteen monista ihmisistä, koska sen propagandan on sallittu jatkua kaikenlaiseen suvaitsevaisuuteen uskovissa länsimaissa. Kuinka paljon uskonnollista suvaitsemattomuutta oikeastaan pitäisi suvaita? Uskonnollinen suvaitsemattomuus on vanhaa perua. Jo evankelista Matteus kertoo siitä kun Jeesus joutuu vastaamaan jumalanpilkkasyytöksiin ja lopuksi hänet teloitetaan ristillä (Matt. 26:65,66).
Niin kristittyjen kuin muslimienkin olisi syytä tuomita fundamentalismi yhteisöissään jyrkin sanoin. Luterilaisina kristittyinä meidän tulisi huomata että uskomme mukaan Jumala antaa ihmiselle itsensä ja rakkautensa ehdoitta, mutta fundamentalismissa suunta onkin toinen. Se vaatii ihmiseltä täydellistä antautumista jumalalleen, minkä jälkeen hänet vasta hyväksytään. Uskontojen maine on tahriintunut, mutta tämä voisi olla alku myös sellaiselle uskontojen sisäiselle ja väliselle vuoropuhelulle, jossa kriittisyys tulisi osaksi omaakin uskoa ja aivopesu ja uskonnollinen väkivalta tuomittaisiin yksiselitteisesti.
Uskonnollisissa värvääjissä on jotakin hyvin vetoavaa, ja käännytettävässä itsessään jotakin mikä altistaa hänet uskonnolliselle manipulaatiolle. Kaikissa fundamentalistisissa uskonnoissa uskoontulon kaava on samanlainen: ihminen on kriisissä, hän jättää elämänsä jumalalle, hän ”eheytyy” ja kokee ”pelastumisen”. Tämän ratkaisevan askeleen jälkeen ihminen ei epäile mitään liikkeen totuuksia ja uhrautuu kokonaan liikkeelle: Hän luopuu itsemääräämisoikeudestaan, omastatunnostaan, omasta ajattelustaan, rahoistaan ja joskus myös hengestään. Hän näkee maailman ja muut uskonnot pahoina ja itsensä taistelemassa pyhässä sodassa oikean uskon puolesta aina marttyyrikuolemaan asti. Samoin kuin monet kristilliset lahkot, islamilainen fundamentalismikin on autoritäärinen eikä se siedä itseensä kohdistuvaa epäilyä taikka kritiikkiä. Epäilijät saavat tylyn kohtelun. he saavat vääräuskoisten merkinnän: helvettiin.
Ei pelkästään uskonnon nimissä, vaan sen pakottamana maailmanhistoriassa on tehty hirvittäviä tekoja. Al Qaidan ja ISISin ideologia on toisten poliittisten uskontojen tavoin saanut otteen monista ihmisistä, koska sen propagandan on sallittu jatkua kaikenlaiseen suvaitsevaisuuteen uskovissa länsimaissa. Kuinka paljon uskonnollista suvaitsemattomuutta oikeastaan pitäisi suvaita? Uskonnollinen suvaitsemattomuus on vanhaa perua. Jo evankelista Matteus kertoo siitä kun Jeesus joutuu vastaamaan jumalanpilkkasyytöksiin ja lopuksi hänet teloitetaan ristillä (Matt. 26:65,66).
Niin kristittyjen kuin muslimienkin olisi syytä tuomita fundamentalismi yhteisöissään jyrkin sanoin. Luterilaisina kristittyinä meidän tulisi huomata että uskomme mukaan Jumala antaa ihmiselle itsensä ja rakkautensa ehdoitta, mutta fundamentalismissa suunta onkin toinen. Se vaatii ihmiseltä täydellistä antautumista jumalalleen, minkä jälkeen hänet vasta hyväksytään. Uskontojen maine on tahriintunut, mutta tämä voisi olla alku myös sellaiselle uskontojen sisäiselle ja väliselle vuoropuhelulle, jossa kriittisyys tulisi osaksi omaakin uskoa ja aivopesu ja uskonnollinen väkivalta tuomittaisiin yksiselitteisesti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No on siinä jotain hyvääkin: mitä enemmän pommi-iskuja tehdään, sitä enemmän muslimit turhautuvat koko uskontoon. He eivät voi luopua uskostaan kotimaissaan, mutta länsimaissa se on helpompaa.
Pommi-iskuja tekevät shiat ja sunnit toisiansa vastaan. Pitää olla melkoinen "oikeassa oleva" uskonkiihkoilija. Se näyttää mielisairaudelta. Euroopassa iskuja tehneet on todettu pääosin mielenterveyspotilaiksi. Onneksi sellaisia on vain vähän.
Kristinuskossa ja islamissa on pelotteena helvetti ja palkintona taivas, tai paratiisi.
Sekä myös pakkousko, muuten seuraus on helvetti vaikka sellaista ei edes alussa luotu .
Onko luterilainen kirkko tuominnut terrorismin? Eikös Mäkinen päinvastoin sympannut Turun terroristia sanomalla, hän on yksi meistä?
Jeesuskin symppasi niitä rikollisia viereisillä risteillä.
Olisi syytä kyetä erottamaan pahat teot ja ihmiset niiden takana.
Eli mielestäsi turun terroristi oli pahoja tekoja tehnyt hyvä ihminen, mäkisen sanojen mukaan yksi teistä luterilaisista mäkisen tavoin uskonnollisista henkilöistä.
Jokainen päätelmä joka alkaa "eli mielestäsi siis..." menee yleensä tahallisen väärintulkinnan puolelle.
Terroristi on pahoja tekoja tehnyt ihminen. Se, miksi hän on pahoihin tekoihin päätynyt, voi johtua lukemattomista syistä. Niitä syitäkin voi ymmärtää vaikka ei tekoa hyväksyisikään.
Mutta lopulta hän on kuitenkin aina ihminen kuten sinä ja minäkin. Terroristien demonisoiminen joksikin paholaisesta seuraaviksi "epäihmisiksi" ei johda juuri mihinkään.
Me ihmiset emme ole hyviä tai pahoja vaan kumpaakin.
Tuon minäkin allekirjoitan. Minä mainitsen yhden hyvän asian itsessäni: annan reilun prosentin bruttotuloistani UNICEFille afrikkalaisten tyttöjen koulutukseen, muuten taidan mennä paremmin pahan puolelle.
Mutta toista ei sympannut , miksei❓ Tiedätkö❓
Oikein prosentti 😂😂😂
Sinä saat vai eläkettä.
Heh. Mutta Jeesus ei pitänyt pahana kummankaan ryövärin toimintaa elämässä. Jos toinenkin olisi kehunut Jeesusta, niin molemmat olisivat paratiisissa. Onko sitten terroristinen elämä niin, ettei Jeesuskaan hyväksy?
Kristittyjen suorittamaa terroria (siis uskonnon levittämistä käyttäen väkivaltaa) ei ole tälläkään palstalla tainnut kukaan uskova tuomita millään tavalla.
Epäjumalanpalvonta aiheuttaa murhia.Kiinassa valtio on murhannut miljoonia kansalaisiaan. Paha ateistiMaailma ei ole kai vaatinut murhaajia kv oikeuteen.
Puhut kommunismista, joka on poliittinen aate.
Ateismi on sitä, ettei usko Jumalaan.
Vai mitä ihmettä soperrat??