">>V:n 1918 lopulla kertoi eräs Viipurissa asuva venäläinen (porvari), että Viipurin venäläisen seurakunnan jäseniä, sellaisia, jotka eivät millään tavoin osallistuneet luokkasotaan, hävisi Viipurin valloituksen aikana alun neljättä tuhatta henkilöä. Kertoja uskoi, että vain harvoilla lienee ollut mahdollisuutta päästä pakenemaan esim. Venäjälle, vaan (kirjan sivu 97) "
Perätöntä juttua. Valloituksen jälkeen valkoiset joukot keräsivät jääkäriupseerien käskystä venäläisiä siviilejä tai sellaisiksi oletettuja. Heitä teloitettiin aiheettomasti noin 250.
Kun voiton huuru haihtui, ruvettiin asiaa selvittämään. Sekä Mannerheim että Itäarmeijan komentaja kenraali Löfström määräsivät toimeenpantavaksi tutkinnan.
Katsotaanpa jatkoissa kaikkien tahojen osuutta tähän murhenäytelmään.
Perätöntä juttua. Valloituksen jälkeen valkoiset joukot keräsivät jääkäriupseerien käskystä venäläisiä siviilejä tai sellaisiksi oletettuja. Heitä teloitettiin aiheettomasti noin 250.
Kun voiton huuru haihtui, ruvettiin asiaa selvittämään. Sekä Mannerheim että Itäarmeijan komentaja kenraali Löfström määräsivät toimeenpantavaksi tutkinnan.
Katsotaanpa jatkoissa kaikkien tahojen osuutta tähän murhenäytelmään.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Viipurin valtauksesta ottivat kunniaa ainakin ylipäällikkö Mannerheim, Itäarmeijan komentaja Löfström ja kaupungin vallanneiden joukkojen komentaja kenraalimajuri Wilkman.
Marskinhan varsinkin punikit julistivat oitis ylimmäksi syylliseksi. Olihan hän allekirjoittanut "Ammutaan paikalla" käskyn, joka tosin ei 1918 ollut lainkaan siinä maineessa kuin tällä palstalla nykyisin. Mannerheim pyrki kieltelemään omavaltaisia teloituksia, mutta ei käytännössä niille mahtanut mitään, eikä pannut ketään syytteeseen. Tampereen valtauksen aikana hän oli Mikkelissä ja palasi vasta voitonjuhliin. Viipuria vallattaessa hän oli junassaan kymmenien kilometrien päässä, mutta ehti vapun voitonjuhliin. Tiesikö hän silloin teloituksista, on selvittämättä. Jotain tietoa on täytynyt olla.
Löfström oli toimeenpannut rintamakomentajana teloituksia mm. Varkaudessa. Hän antoi käskyn, jossa venäläiset sotilaat määrättiin teloitettaviksi. Tämä saattoi olla yksi lähtökohta joukkoteloituksille. Samanlaisen käskyn oli antanut Tampereella punikkien ylistämä eversti Ausfeld asianmukaisin seurauksin.
Oliko tässä eräs taustasyy Viipurin verilöylylle? Tampereella oli ammuttu venäläiset sotilaat. Nyt heitä ei juuri tavattu, joten viha purettiin siviileihin.
Mannerheim ja Löfström kiistelivät sodan tapahtumista pitkään, mutta teloituksia ei käsitelty.
kunnian tarpeessa olijoita. Wilkman johti Viipuriin hyökkäävää Itäarmeijan päävoimaa, joka oli peräti noin 8 000 miehen vahvuinen ytimenään kuusi jääkärirykmenttiä.
Hän oli osoittanut armottomuutensa Tampereen operaatiossa. Jämsän Ryhmä teloitti kasoittain punavankeja mm. Länkipohjassa.
Wilkman oli myös korkea-arvoisin johtaja, joka oli paikalla jo valtauspäivän aamuna ja myös teloitusten toimeenpanoaikana. Häntä syytti teloituksista mm. Mannerheimin apulainen kenraalimajuri Ignatius. Wilkman nimitettiin kuitenkin Mannerheimin jälkeen ylipäälliköksi. Vaikea olisi ollut häntä panna syytteeseen
Toinen korkea komentaja, joka mm. neuvotteli antautumisesta oli Wilkmanin alainen saksalainen eversti von Coler, joka johti kaupunkiin idästä tunkeutunutta osastoa. Useimmat teloitusaikana kaupungilla pyörineistä jääkäriupseereista oli hänen joukoistaan.
Mutta kuka olisi 1918 uskaltanut syyttää saksalaista everstiä jostain?
Coler oli aatelismies. Suomalaisten venäläisiä vastaan kansallisuuden perusteella oli sille aluksi outoa. Eikö nuo saksalaiset aatelismiehet olleet yleensä katolilaisia. Tyypistä tuli myöhemmin kova natsi.
Ulrich von Coler (6. joulukuuta 1885 – 19. toukokuuta 1953) oli Suomen sisällissotaan osallistunut saksalainen upseeri, joka toimi valkoisten itäarmeijan 2. jääkäriprikaatin komentajana. Hän oli Viestirykmentin komentajana syksyllä 1918.[1] Vuodesta 1920 hän toimi Hangossa suojeluskunnan päällikkönä. Hän kirjoitti vuonna 1919 teoksen Suomalaisten jääkärien parissa.[2] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Saksan tasavallan armeijassa ei ollut vapaita upseerinvirkoja, joten von Coler pysyi Suomessa suojeluskunnan palveluksessa vuoteen 1934, jolloin palasi Saksaan. Hänet ylennettiin everstiksi 1. maaliskuuta 1942.
Saksankielisestä wikipediasta käy ilmi, että palveli Krimillä ja ampui siellä oikein mielellään 'venäläisiä ali-ihmisiä'. Ei se pelkästään nimensä perusteella ylennystä saanut.
Miksi punaiset olisivat luokkavihollisia surreet. Leninhän salli esimerkiksi Petrogradissa raiskata vankilassa olevia aatelisneitoja. Lahtari oli lopulta marxilaisempi kuin punikki. Hjalmar Linderkin karkasi maanpakoon.
Punakapinan alussa Viipurissa jaettiin aseet punaisille 7.2.2018. Siviilien tappaminen, vainoaminen ja ryöstöt alkoivat välittömästi. Tiedän tämän, koska sukulaiseni ammuttiin juuri tuolloin. Punainen miehitys oli niin raaka, että asukkaita pakeni valkoisten puolelle. 2 kk kestänyt väkivaltainen miehitys jätti jälkensä asenteisiin.
Minne ne sieltä olisivat paenneet ottaen huomioon Lappeenrannan säilymisen punaisena huhtikuulle asti. Ihmisiä toki piileskeli pienissä pitäjissä ja jopa mustalaisten seassa. Sodassa ammuttiin paljon puolueettomia ihmisiä.
jos kanttia riitti aika helposti valkoisten rintamalle. Viipurissa piileskeli melkoinen määrä suojeluskuntalaisia, jotka tekivät epäonnistuneen Patterinmäen miehitysyrityksen liian aikaisin.
Siellä piileskeli ne joilla ei ollut aseita. Punaisten vankilassa tekemää verilöylyä lukuunottamatta punainen terrori näyttää olleen Viipurissa varsin olematonta. Kertomuksia punaisesta terrorista varmasti liioiteltiin tarkoituksella. Viipurin vankilassa ammuttiin iso liuta kansallismielisiä suomalaisia. Venäläisiä eivät punaiset teloittaneet juuri lainkaan.
"Venäläisiä eivät punaiset teloittaneet juuri lainkaan".
Jos ei lasketa punaisten venäläisten 1917 murhaamia upseereita. Viipurissa joukossa oli yksi suomalainenkin.
Eiköhän ne tappaneet ne hävityn sodan takia. Ei musikalle Svoboda mitään luokkasotaa tarkoittanut. Musikka oli kasvatettu siihen uskoon, että hän oli pyhän Venäjän mitätön sotilas ja orja. Kyllähän nämä poseerasi suomalaisten hölmöjen kanssa julisteiden kera, vaikka samaan aikaan juonivat miten orjuuttaa Suomi pysyvästi. Oikea Svoboda olisi ollut sitä, että olisivat lähteneet Suomesta lätkimään takaisin kotiin upseerinsa tapettuaan. Suomalaiset valkoiset tappoivat venäläisen vapauden nimissä.
Punainen terrori ei ollut "olematonta". Korostan tässä, että oma sukulaiseni ammuttiin Viipurin lähellä helmikuun alkupuolella 1918. Lisäksi punaisten miehitysaikana talot tutkittiin, tavaroita ryöstettiin, elintarvikkeita ryöstettiin erityisen järjestelmällisesti mm. pakottaen siviileitä kantamaan ja hevoskuskeiksi jne. Lisäksi metsiin paettiin väenottoja. Siviilejä ehti myös paeta valkoisten puolelle evakkoon.
Ja oikein mielellään luovuttivat elintarvikkeensa. Muualla Suomeahan ammuttiin iso liuta isäntiä ja muita jotka kieltäytyivät 'kansanvaltuuskunnan määräyksestä'. Meillä sanoi isäntä vähän Kalle Töyryn tavoin, että 'Onko se esikunnan määräys' ja kieltäytyi antamasta. Isäntä löydettiin kuolleena läheisestä metsästä sodan jälkeen.
Kovasti vihjaillaan jopa saksalaisten syyllisyyteen, mutta eikö täällä jo selvinnyt, että joku riikinruotsalainen kapteeni oli järjestänyt tuon siviilien teloittamisen. Kaikkia jääkäreitäkin syytellään. Sotasurmaprojektissa asiaa oli jo tutkittu. Se kai katosi netistä juurikin siksi, että suomalaisia voitaisiin mustata ja syyllistää
syyllisyys on täysin selvä. He itse asiassa myönsivät sen jo tapahtumien aikana haukkumalla toisiaan jääkärien maineen häpäisemisestä.
Heitä oli Viipurissa vilisemällä ehkä satoja, sillä kaupunkiin tunkeutunet joukot olivat pääasiassa jääkärirykmenttejä parin suojeluskuntarykmentin lisäksi. Useita jääkäreitä nähtiin teloituspaikalla.
Seuraavat faktat painoivat:
1. Jääkärit olivat valkoisen Suomen sankareita.
2. Heillä oli johdossaan iskuvoimaisin osa armeijaa.
3. Heidän takanaan oli Saksan tuki.
4.Puolustusministeriksi tuli Jääkäripataljoona 27:n viimeinen komentaja everstiluutnantti Thessleff kenraaliksi ylennettynä 27.5. 18. Pian hän oli myös ylipäällikkö.
5. Valtionhoitaja Svinhufvud oli ehdottoman saksalaismyönteinen.
Oliko ihme, ettei "tutkimuksissa" saatu mistään mitään selvää.
Lisäksi lukemattomat suuremmat ongelmat painoivat päälle.
Teloittaako suomalaisia olisi pitänyt venäläisten ampumisesta. Siilaisten ampumisia ei vaivauduttu edes tutkimaan.
Eihän tuossa voi olla syyllisenä kuin muutama. Sitä paitsi he saattoivat olla alaisia tälle osaston päällikölle eli sille svedulle oliko Vikström vai mikä
Siistimisen aikana ulkomaisista paikalla olivat ruotsalainen Martin Ekström, saksalainen Ulrich von Coler ja varmaan joku valkoisia opastanut venäjää puhunut.
sekä Mannerheimin että Löfströmin käskystä.
Tuossa edellä on selvitetty, miksi syyllisiä ei löytynyt.
Siilainen on Joensuussa. Siilaisissa teloitettiin 99 venäläistä sotavankia huvinvuoksi. Venäläisten etninen puhdistaminen oli monelke valkoiselle tärkeä asia, vaikka lopulta hyväksyivät Plootuvuorien ja niin sanottujen ryssänupseerien näkemykset. Mannerheimin ei luonnollisesti halunut puhtaasti suomalaista Suomea, koska siihen ei monen valkoisen mielestä kuuluneet ruotsinkieliset.
Plootuvuoren näkemys on sinänsä mielenkiintoinen. Luuliko plootuvuori venäläisten olevan ihmisiä tai niiden muuttavan näkemyksiään. Plootuvuori ja Ukko-Pekja hyväksyivät molemmat venäläiset osaksi Suomea, vaikka olivat itse olleet venäläisen mielivallan uhreja. Plootuvuorenhan olisi päinvastoin pitänyt kannattaa 'venäläisten aasialaisten villien' tuhoamista. Venäläisten etnistä puhdistusta ei ylimmässä johdossa halunut kukaan.
Näihin aikoihin sata vutta sitten urhot lähestyivät Viipuria. Siteerasikohan joku komia Gylenbögeliä venäläisille sanomalla, että 'Valmistautukaa siirtymään helvettiin. Kuolema tulee viiden minuutin sisällä'. Gylenbögel oli tuon sanonut Hurmoisissa.
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA VUOSINA 1914–22 Osa 2.2.
http://docplayer.fi/28084201-Osa-2-2-sotatapahtumat.html
Koko teos pdf-formaatissa ja tekstinä.
VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA VUOSINA 1914–22 Osa 2.2.
Sivu 150
Kysymys Rantakarin osuudesta venäläissurmiin on kuitenkin epäselvä. Viipurin poliisilaitoksen historia vaikenee poliisin osuudesta suoritetuissa puhdistuksissa kaupungin valtauksen jälkeen. Selvää kuitenkin on, ettei Rantakari kaupunginkomendantin ominaisuudessa ole voinut myötävaikuttaa 29.4.1918 tapahtuneeseen venäläisten joukkoteloitukseen, sillä hänestä tuli kaupunginkomendantti vasta 10.5.1918 Finnen jälkeen. Santeri Jacobssonin tiedon mukaan Rantakari olisi kuitenkin Viipurin poliisimestarina pelastanut “juutalaiset teurastukselta, jonka Saksasta saapuneiden jääkärien keskuudessa vaikuttava juntta uhkasi panna toimeen. Hänen ansiostaan suljettiin kaikki kasarmi työksi, jona kaikkien juutalaisten vangitsemisen piti tapahtua – muistaaksemme toukokuun kymmenennen päivän tienoissa” – ja täten tukahdutettiin alkuunsa suunnitteilla ollut juutalaisten tuhoaminen”. Päätellen näistä tiedoista, jotka Rantakari itse lienee kertonut Jacobssonille, näyttää siltä, että Rantakari käytti poliisimestarin valtuuksiaan uusien joukkoteloitusten estämiseksi. Muistelmissaan Viipurista 1918 Rantakari ei kuitenkaan kerro mitään kaupungin valloitusta välittömästi seuraavasta ajasta, vaikka hän seuraavina kuukausina oli hyvin vaikutusvaltaisessa ja tärkeässä asemassa mm. ns. raja-alueen komendanttina, josta toimesta hän joutui eroamaan vuoden 1919 alussa. Tämä viittaa siihen että jääkäreiden ja muiden aktivistien sekä vanhasuomalaisten puoluepiirien keskuudessa esiintyi sisäisiä ristiriitoja ja tekoja, joita kaikkien asianomaisten hyödyksi haluttiin pitää julkisuuden ulkopuolella. On mahdollista, että Rantakari Viipurin v.t. poliisimestarina on myötävaikuttanut kaupungin venäläisvainoihin ja tämä saattaa olla syy siihen, että taitavana kynämiehenä tunnettu Rantakari vältti kirjoituksia Suomessa olevien ja Suomeen saapuvien venäläisten asemasta ajanjaksona 191819. Ei ole myöskään asiakirjoja, jotka osoittaisivat Rantakarin edistäneen venäläisteloituksia koskevaa tutkimusta. Viipurin kaupunginkomendantin toimensa ohella Rantakari toimi kesäkuusta elokuuhun 1918 “maan komendanttivirastojen” tarkastajana. Kierrellessään kesäkuussa Karjalan kannaksella hän ei tarkastusraportissaan maininnut tapahtuneita Georg Elfvengrenin ja Mikko Uotisen johtamia venäläisteloituksia sekä saksalaiseversti Edvard Ausfeltin osuutta tapahtumissa.
Juutalaiset haluttiin ampua niin sanottuina ryssinä. Jakobsonin väitteet juutalaisuuteen perustuvasta rotumurhasta eivät pidä paikkaansa.
Suomi100-sensuuri jyllää!
Valtioneuvoston kanslia SENSUROI hyvissä ajoin nämä tutkimukset POIS kansalaisten ulottuvilta, kun 100 vuotta on kulunut tapahtumista ja ihmiset olisivat julkisuuden uutisointienkin perusteella olleet niistä kenties kiinnostuneita.
VNK:lle annetusta palauteesta huolimatta tiedostoja ei ole palautettu saataville ja tutkimusten painokset ovat olemattoman pieniä, eli lähinnä kirjastoille ja tutkimuskäyttöön tehtyjä.
Hakemasi sivu on väliaikaisesti poissa käytöstä, tai sivua ei ehkä enää ole.
URL: http://vnk.fi/julkaisukansio/2006/j01-amatoorien-sota/pdf/fi.pdf
http://vnk.fi/haku/-/q/lars westerlund
J0104_Venäläissurmat Suomessa 1914–22.pdf
25.2.2015 11.18, PDF 2615 kt
Vain tämä osa 1 löytyy ja se ei käsittele Viipurin joukkomurhaa, vaan venäläisten sotilaiden kuolemia Suomessa mm. laivastossa, sairaaloissa, linnoitustöissä, tapaturmissa, itsemurhissa jne.
AIKAISEMMIN KAIKKI LÖYTYI TÄÄLTÄ:
Julkaisusarja 2004, seuraa linkkiä ja löydät kaikki tuhannet sivut -PDF-tiedostoina!
http://www.vnk.fi/julkaisut/julkaisusarja/fi.jsp?p=5
Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.2 Sotatapahtumat 1918-22
26.5.04
Suomessa vuonna 1918 vangitut venäläissotilaat kokivat kovia kohtaloita. Venäläissurmat Suomessa 1914-22 -kirjan 2.2. -niteen aihepiiri koskee sekä vuoden 1918 sotaa että vuosia 1919-22.
Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 2.1 sotatapahtumat 1918-22
26.5.04
Venäläissurmat Suomessa 1914-22 -tutkimuksen toinen osa käsittelee vuosien 1918-22 sotatapahtumia.
Venäläissurmat Suomessa vuosina 1914-22. Osa 1. sotatapahtumat 1914-17
26.5.04
Sotasurmaprojektin tutkimuksessa Venäläissurmat Suomessa 1914-22 keskitytään erityisesti selvittämään Suomen alueella sotaoloissa kuolleiden venäläisten kohtaloita.
Sotaoloissa vuosina 1914-22 surmansa saaneet. Tilastoraportti.
26.5.04
Tilastoihin perustuva yleisesitys vuosina 1914-22 sotaoloissa surmansa saaneista.
Suomalaiset ensimmäisessä maailmansodassa
26.5.04
Maailmanvallankumouksen liepeillä
7.4.04
Heikki Ylikankaan selvitys valtioneuvoston kanslialle
16.1.04
Julkaisussa pyritään antamaan jatkosodan aikaisesta ihmisluovutuksista informaatiota, josta olisi hyötyä mahdollisia jatkotoimia harkittaessa.
2.1.2006
Amatöörien sota. Rintamataisteluiden henkilötappiot Suomen sisällisodassa
ISBN 952-5354-92-X, ISSN 0782-6028
http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2006/j01-amatoorien-sota/pdf/fi.pdf
Venäläisiin kohdistunut väkivalta on ihan yleistä tietoa. Venäjällä toki kansanmurhaan tähdännyt talvisota yritetään vieläkin esittää alueista käytynä rajakahakkana. Oikeastaan on sensuroitu jo venäläisten tuolloin lietsoma rasismi ja etninen viha suomalaisia kohtaan. Isovenäläiset raivostuivat erityisesti suomalaisten menestymisestä Tukholman olympialaisissa.
Noista teoksista ilmenee, että suomalaiset eivät olleetkaan niin syyllisiä. Pikemminkin oli vain yksi isompi juttu ja sekin riikinruotsalaisen. Punaiset venäläiset sotilaat ammuttiin toki, vihasihan mannerheim myös kommunisteja. Silti hän rakasti venäläisiä tai ainakin Venäjää
Isolla osalla motiivina oli pelkkä raha. Tapetut ryöstettiin puhtaiksi. Ruottalaiset oli usein yläluokkaa ja täten kansallinen tietoisuus oli syvempää kuin duunarilla tai jyvänjemmarilla. Viipurin suojeluskunnassa kaikki varmasti ymmärsivät mikä oli venäläinen ja mitä se edusti. Viipurin suojeluskunnasta mukana teloutuksissa oli ilmeisesti vain muutama. Ruotsinkielinen Hägglund oli alussa johtanut kaikkia Viipurin suojeluskuntia. Minä en tiedä päästettiinkö Viipurin suojeluskuntaan juutalaisia tai puhtaita venäläisiä, mustalaisia siellä ei ainakaan ollut. Tataarit pysyttelivät ilmeisesti etäällä hommasta, vaikka muutama joutui 'ryssinä' ammutuksi.