KAIKKI LUKEE TÄMÄN

Manne 11v kirjoitti:

Olin ajamassa pyörällä koulusta kotiin. Tien vieressä kökötti kissa ja se näytti vähän siltä, kuin se olis menossa tien yli. Just ku mä olin lujaa vauhtia tulossa sen kohdalle se hullu katti juoksi mun alta. Mä luulin jo et mä ajoin sen päältä ja mä kiljasin kun mä tunsin heikon tönäisyn. Mut se kissa vaan painu pusikkoon. Se oli juossu siitä pyörien välistä!
Oli syksyinen ja pimeä ilta. Meillä on olohuoneen koko seinä vaan yhtä ikkunaa ja äkkiä meidän kissa juoksi sähisten pois sen luota. Sen niskakarvat oli pystyssä ja häntä pörröllään. Se sähisi ja sylki. Mä kävelin tietysti sen ikkunan luo ja kurkistin pihalle. Eikä mitään. Mä käännyin selin siihen ikkunaan ja äkkiä tunsin tuulahduksen kasvoilla. Kissa juoksi rymistellen pois huoneesta ja sähisi. Mielikuvitus raksahi ylikierroksille ja ajattelin kuulevani kuiskauksia korvani juuresta... Mutta en ole varma ollenkaan se vaan mun mielikuvitus...
Mieleeni muistuu tilanne, jossa koin hetken aikaa sellaista kauhua, mitä ei kirjat tai elokuvat pääse edes lähelle. Kyse oli kissastani, joka yhtäkkiä hyppäsi sylistäni ja alkoi sihistä tyhjälle. Seurasin kissaa olohuoneeseen jossa se hetken aikaa pelokkaan näköisenä kierteli jotain minulle täysin näkymätöntä kohdetta. Välillä se hyppäsi nopeasti taaksepäin sähähtäen kovasti. Siinä naureskeluni vaihtui äkkiä totiseksi ihmetykseksi kun kissa tuolla tavoin näkymätöntä olentoa alkoi pelkäämään. Kauheinta koko jutussa oli se, että kun kissa sähähtäen hyppäsi taaksepäin se näytti lähinnä siltä, että joku olisi potkaissut sitä. Siinä jo alkoi mielikuvitus laukkaamaan ja hetkellisesti sain mielettömän kauhu-fiiliksen. Ja kun kissa sitten yhtä äkisti rauhoittui, niin aloin rauhoittua minäkin. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että loppupäivän vilkuilin tyhjässä asunnossa tuon tuostakin olkani yli ja seurailin kissaani normaalia tarkemmin.
Pelasin yöllä Resident Eviliä. Istuin pimeessä ja jännittyneenä ruutua vahdaten, kun yhtäkkiä kuulu todella kova ääninen raapiminen sängyn alta. Onneksi se oli vain koira. En ollu huomannu ku se oli menny sinne sängyn alle. Siinä kyllä meinas tulla kuset housuihin.
Pari kesää sitten heräsin aamulla ja kun avasin silmät niin naamalla käveli törkeen iso koppakuoriainen ihan silmän vierestä. Siinä hyppäsin sängystä ja meinas pumppu pettää.
Joskus vuonna yks ja kaks menin heikkotehosen taskulampun kanssa navetanvinniin suht pimeänä kesäiltana. Sisälle lampulla sohiessani näen neljä vihreää palloa leijumassa puolentoista metrin korkeudessa. Polvet kauhusta toisiinsa kolisten saan käteni siirrettyä oven vieressä olevalle valokatkaisimelle. Naks... Kaksi lehmää karannu aidasta ja tullu aterioimaan vinniin. (ja asiasta tietämättömille voin kertoa, että elukoitten silmät loistaa pimeessä vihreinä, kun niihin osuu valoa.)
Olin tässä pari vuotta sitten yksin kotona myöhään illalla, ainoastaan meidän koirat seuranani. Me asutaan sellaisessa kaksikerroksisessa rivitalossa, jossa asuinhuoneet on yläkerrassa, ja portaat menee alakertaan ihan olohuoneen vierestä. Minua pelotti aika paljon, kun tuli kaikki kauhujutut tietenkin mieleen, mutta lohduttauduin sillä että kyllä koirat haukkuisivat jos olisi jotain pelättävää. Kyllä sitten meinasi p*skat tulla housuun kun toinen koiristamme alkoikin yhtäkkiä haukkua todella vihaisesti niskakarvat pystyssä, tuijottaen pimeään alakertaan. Yritin saada koiraa lopettamaan, mutta tuntui ettei se näe eikä kuule mitään, haukkui vain. Koira sitten lopetti haukkumisen noin viiden minuutin päästä, mutta minä istuin sohvassa sydän kurkussa liikahtamatta siihen asti kun äitini viimein tuli kotiin!
Olin pienenä niityllä jossa oli myös lehmiä. Lehmät villiintyivät ja utareet heiluen lähtivät juoksemaan. Olisin jäänyt lehmien alle jos en olisi juossut. Meinasin kaatua kiveen törmätessäni. Onneksi pääsin aidan yli. Se oli pelottavaa.
Kammottavin elkuva-kokemukseni tapahtui joskus vuonna 2 jälkeen vedenpaisumuksen. Katsoin videolta manaajan ja seuraava yö valvottiin. Jos pidin silmiä kiinni näin kaikkea "kivaa" manaajasta, silmät auki näin kun ajokoira kieriskeli ja korahteli lattialla, luulin että se varmaan kuolee siihen paikkaan. Tiedoksenne se että suomen ajokoirat ovat kamalaa katseltavaa ja kuunneltavaa silloin kun ne nukkuvat!
Oltiin kavereitten kanssa mökillä viime syksynä. Siinä sitten joskus kahden aikaan yöllä kertoiltiin mitä ihmeellisempiä "kauhu" juttuja ja säikyteltiin toisiamme. No päätettiin sitten yhden kertomuksen jälkeen, että jokainen käy vuorollaa laiturilla (n. 300 metrin päässä mökistä pimeän metsäpolun päässä) kastelemassa hiuksensa. Edelliseen kertomukseen liittyi hyvin läheisesti hukkuneita ihmisiä ja kelluvia ruumiita... Siinä alkoi yhdellä jos toisellakin mielikuvitus tuottamaan mitä ihmeellisempiä skenaarioita. Jos siellä vedessä olisi joku oksa vaikka hipaissut kättäni olisin varmasti saanut sydärin. Useat tekivät varmaan oman nopeusennätyksensä kyseisellä 300 metrin matkalla! :)
Muutama vuosi sitten kesällä keskellä yötä menin parvekkeelle ottamaan raitista ilmaa, kun yhtäkkiä huomasin viiden kilometrin päässä olevien mäkien päällä leijailevan punaisesti hohtavan pallon. Kyseinen pallo leijaili edestakaisin, välillä vasempaan ja oikeaan, joskus se jopa vaihteli korkeutta. Puoli tuntia seurattuani sitä, se hävisi mäen taakse. Tulin uudestaan parvekkeelle puolen tunnin kuluttua, ja taas se oli siellä, mutta tällä kertaa paljon kirkkaampana. Siinä se vielä oli 5 minuuttia kunnes suuntasi kohti itää, jonka jälkeen en nähnyt sitä uudestaan. UFO tai ei, niin en löytänyt sille selitystä. Mutta laitan sen kuitenkin tunnistamattomien lentävien esineiden joukkoon!
Minun suurimmat pelkoni/traumani löytyvät jostain alle 10 vuoden iästä. Isoveljeni oli tehnyt kavereidensa kanssa "kauhuelokuvan", ja minä tyhmä menin sitten katsomaan sen. Se oli kaikkein pelottavin elokuva, minkä olen koskaan nähnyt, siitä jäi suorastaan traumaattiset kokemukset. Siinä sitä sitten tungettiin äidin ja isän väliin nukkumaan monena yönä sen elokuvan katsomisen jälkeen, ja välillä vilkuiltiin ympärille, ja ihmiteltiin kaikenlaisia möykkyjä pilkkopimeässä, jotka kyllä hetken tarkastelun jälkeen osoittautuivat vain tuoliksi, paidaksi, aukinaiseksi kaapin oveksi jne...
Kerran ollessani Itävallassa heräsin keskelle yötä, ilman sen kummempaa syytä ja kun katselin ympärilleni näin neljä hahmoa. Aluksi luulin niitä samassa huoneessa nukkuviksi kavereikseni, mutta pian ne ryhtyivät ikäänkuin valumaan taaksepäin ja häipyivät pois. Sillon kyllä pelotti ihan helvetisti. Samainen tapahtuma on sittemmin vuosien aikana tapahtunu pari kertaa uudestaan. Todella outoa...
Todennäköisesti pelottavin kokemus on ollut kun olimme mökillämme ja minulla oli yksi kaverini mukana. Olimme silloin n. 10 vuotiaita. Oli jo syksy ja menimme illalla vielä pihassa käymään. Pihan läheltä meni metsäautotie, josta mökille tultiin. Yhtäkkiä näytti siltä kuin tiellä olisi juossut jokin yli metrin korkuinen otus. Itseasiassa siitä näkyi vain sellainen tumma varjo pimeässä. Se liikkui todella kovaa ja se näkyi yli 50 metrin matkan. Se ei ollut mitään kuvittelua, koska molemmat näkivät sen. Juoksimme kaverini kanssa ulkovessaan karkuun emmekä pahemmin jääneet sitä ihmettelemään. Siellä tutisimme vessassa yli 5 minuuttia ennen kuin teimme juoksuennätyksemme 30 metrin matkalla takaisin mökkiin. Loppuyön ajan kaikki ulkoa kuullut äänet (ja kuvitellut) pelottivat kyllä kummasti, eikä vessaan ollut pahemmin asiaa.
Mulla on kokemuksia, hyytäviä sellaisia, pimeästä metsätiestä. Olin tulossa futisharkoista, kun siinä kotini ja kentän välillä on sellainen 300-400 metriä pimeää metsätietä. Kun lähdin futiskentältä kerran ajamaan kotia päin, niin olin näkevinäni sellaisen 40 cm korkean, hohtavan olennon vilahtavan sitä tietä pitkin. Näin olennon n. puolen sekunnin ajan, sitten se hävisi. En ole sen illan jälkeen niin nopeasti ajanut sitä tietä kotiinpäin.
Eräs pelottava kokemus joka tapahtui n. 10 vuotta sitten. Minulla oli kiire mutta päätin syödä vielä nopeasti pari leipäpalaa. Leikkasin juustohöylällä siivuja leivän päälle ja nappasin (pikemminkin heitin) höylän pöydän päälle. Se tipahti kumminkin lattialle. Söin leipäni loppuun ja vasta syötyäni leivät päätin nostaa höylän lattialta. Suureksi hämmästykseni kumarruttuani nostamaan höylää, se oli kadonnut lattialta. Nousin taas ylös, ja huomasin että se oli pöydällä. Kuka/mikä nosti höylän lattialta???
Kävelin kotiin joskus yöllä neljän aikoihin ja kun tulin kotipihalle niin säpsähin valoa joka välähti päälle. Eihän se tietenkään ole ku se meidän uus pihavalo joka havaitsee liikkeen, ajattelin ja painuin nukkumaan. Aamulla huomasin ettei meillä ole sellaista pihavaloa!!!?
Eräänä aamuna heräsin aika unenpöhnäisenä. Näin että sänkyni päässä oli puhtaita kouluvaatteitani. Ajattelin siirtää ne pois mutta kun yritin tarttua niihin niin käteni sujahti läpi. Pelko iski ja luulin tulleeni haamuksi. Hieraisin silmäni. Kas kummaa! Vaatemytty oli kadonnut, eikä sitä löytynyt mistään.
Tulin kotiin ja kuten tavallista, olin yksin. Istuin sohvalle ja laitoin silmät kiinni. Äkkiä kuulin portaista ääntä, joka kuullosti aivan kuin joku olisi tullut ylös. Katsoin portaisiin varovasti, ei ketään. Mielikuvitukseni alkoi heti laukata ja juoksin nopeasti sohvalle. Mykistyin kauhusta, kun huomasin, että seinistä ja kukista alkoi nousta savua, joka muotoutui ivanaamaisiksi puiksi ja hirviöiksi. Kiljuin ja ne hävisivät. Tuon muistan aina. Kyllä oli hermot koetuksella sen jälkeen!!!
Ehkä kammottavin mitä tapahtui, tuossa taannoin remontin yhteydessä. Nukuin vieras huoneessa ja heräsin aamuyöstä ja katsoi taakseni ja siinä seisoi joku valkoinen poika noin 30-40 cm kasvoistani. Se irvisteli ilkeästi ja säikähdin sitten heräsin ja katsoi nopeasti samaan kohtaan uudelleen, se tuntui aidolta ja minusta tuntuu ettei se mitään unta ollut...
Kerran nuorempana olin yksin kotona vanhempieni lähdettyä jonnekkin käymään. Talo oli kaksikerroksinen ja portaat narisivat joten olin oppinut tunnistamaan perheenjäsenet askelten äänistä. Olin huoneessani puuhaamassa jotakin kun kuulin tuntemattomien askelten nousenan portaita. Menin tietysti katsomaan, kuka tuli, mutta portaissa ei näkynyt ketään... Voi olla, että vanha talo vain natisi, mutta askeleet kuuluivat joka ikisellä askelmalla. Friikkasin aika tehokkaasti, varsinkin, kun tämä ei ollut, tai tullut olemaan ainoa kerta, kun outoja juttuja sattuu minulle.
Heräsin eräänä yönä yläkerran makuuhuoneessa tuttuun mutta vaimeaan ääneen: Kellarin ison umpipuisen oven narinaan, ja tunnistin vielä vanhan ajan takorautaisen haan äänen, sen hangatessa puupintaa... Ajattelin kuvitelleeni, ja vaivuin takaisin uneen. Samassa kävi useita viileitä "hönkyjä" halki huoneen. Silmiä aukaistessani kuulin ihan kuin nimeäni kuiskisi monta henkilöä samaan aikaan. Järkyttävä tunne, jonka kaikkoamiseen vaadittiin loppuun asti valvottu yö valot päällä. En uskalla tutkia talon historiaa sen kummemmin...Mitään noin kamalaa ei ole sen koommin tapahtunut, mutta kellarissa on edelleen jotain outoa...
Minun untani sanotaan "valoisaksi uneksi". Siis pystyn määräämään mitä unessa seuraavaksi tapahtuu. Pienenä minulle kuitenkin muodostui sellainen uni mitä en helpolla unohda... Olin illalla sängyssäni katsonut miten voisin järjestää oman huoneeni, ja nukahdin pian sen jälkeen. Herätyäni katsoin huoneeni uudestaan ja näin ikkunassa utuisen hahmon ja nousin vaistomaisesti istumaan. Heti noustuani jokin tarttui nihkeillä käsillään kurkkuuni ja raahasi minut sängyn toiseen päähän. Ote hellitti hiljalleen ja heräsin tälläkertaa oikeasti samassa paikassa mihin minut oli jätetty... Mutta kammottavinta on se että en tiedä vieläkään olinko sittenkään nukahtanut?
Kerran kun olin broidini kans kotona, vanhemmat olivat lähteneet kylään, kello oli silloin 17.30.. mä istuin olkkaris ja broidi keittiös, ja yhtäkkiä radio menee itsestään päälle.. se radio on sen verran vanha, ettei siinä mitää ajastusta ole.. mut kaikista kummallisinta oli se, että radion johto oli pois pistokkeesta.. se oli 5 minuuttia päällä kun se sammui...
Istuttiin kerran kaverin kanssa kattomassa selviytyjii. Ohjelma loppu ja huoneessa ei ollu muuta valoa, ku se mikä TV:stä tuli. No, pöydällä ,joka oli toisella puolella huonetta, oli taskulamppu väärinpäin ja pois päältä. Mä satuin kattomaan sitä ja huomasin, että siihen tuli pikkuhiljaa valo. Mä jähmetyin paikoillee ja sanoin kaverille: "kato!" Se luuli ensin, että TV:ssä oli jotain ja huomas sitte lampun. Hetken päästä juostii kiljuen ulos huoneesta ja suoraan yläkertaan. Myöhemmin kaveri otti lampun ja laitto päälle, ihan kirkas valo siinä oli, eikä mitää outoo. No, mä sitte otin sen ja laitoin päälle, mut ei siihe mitää valoo syttyny. Kyllä siinä vähä mietittii, että mistä oli kyse...
Istuin yksin eräänä torstai-iltana tällä samaisella tietokoneella ja laitoin käteni pöydälle ja nojasin päälläni siihen. Yhtäkkiä alkaa kuulumaan ihmeellistä rapinaa ja katson äänen syntysuuntaan päin ja näen kuinka muovinen mukini liikkui n. 10cm. Aluksi luulin että näin harhoja, mutta sitten näin että pöydällä meni märkä vana sitä rataa pitkin mitä muki oli liikkunut... Ei tahtonut oikein uni tulla yöllä...
Joskus kun olen yksin ja hääräilen jotain tavallista niin yhtäkkiä tulee tunne että ei olekaan yksin huoneessa (varmaan tuttu ilmiö )mutta kun katson taakse ja seison paikallani niin jonkinlainen sähkövirtaus menee lävitseni, tuntuu magneettimaiselta. Sitä kestää vähän aikaa, sitten tunne katoaa. Ei siihen koskaan totu mutta ei se enää pelotakkaan. Sama juttu tapahtuu n.1/kk kun nukun niin herään johonkin. Tuntuu kuin joku olisi vierelläni ja sit se sähkövirta tuleekin. Ei kiva keskellä yötä.
Tämä tapahtui kerrostalon 3. kerroksessa talvella 2001, jossa kaverini asui. Kerrostalon vastapäätä ei ole muita korkeita paikkoja tai taloja. Olimme kolmestaan kaveriporukalla hänen luonaan istuskelemassa iltaa, kaverini asui äippänsä, pikkusiskonsa ja kissansa kanssa täällä, mutta he eivät olleet tällä hetkellä paikalla. Istuimme toisen kaverini kanssa sohvalla lähellä parvekkeen ikkunaa. Talon emäntä oli menossa vessaan, kun parvekkeen ikkunassa välähti äkisti valo, ikäänkuin joku olisi ottanut kameralla kuvan. Tämä säikäytti meidät ensimmäisen kerran sinä iltana. Kohta kun kaverini tuli tarpeiltaan ja minä toisen kaverini kanssa keittiössä peloissaan, valo välähti uudestaan ikkunaan. Taskulamppu se ei voinut olla, sen verran välähtäväinen ja kirkas se oli. Sen jälkeen menimme aika paniikissa kahtomaan parveekkeelle, oliko siellä ketään, mutta parveke oli tyhjä. Tämmöinen tapahtui oikeasti. Vieläkin on arvoitus, mikä se välähdys oli.
Meidän vanhassa talossa kummitteli. Usein sieltä kuului puhetta. (ei radio/tv olleet päällä) Mun äitikin kuuli asioita ja luuli tulevansa hulluksi, kunnes kerroin että mäkin olin kuullut, esim. eräänä iltana olin menossa nukkumaan kun seinän takaa alkoi kuulua selkeetä puhetta ja ajattelin mennä sanomaan vanhemmilleni, että pistäisivät tv:tä hiljemmalle ja kun avasin oven niin eihän siellä kukaan ollut edes hereillä valot oli kiinni ja isä ja äiti nukkui... Menin takaisin huoneeseeni ja kävin maate ja taas samat sorinat alkoi... Kävin tarkistamassa ja siellä oli edelleen valot ja tv:t kiinni ja vanhemmat täydessä unessa... Toinen pelottava asia kävi kun me oltiin kaverin kanssa koira vahteina yks viikonloppu. Oltiin aivan yksin talossa ja menossa maate .kun yht' äkkiä valot syttyi eteiseen ja huoneen ovi aukes (mun huoneesta näkyi eteiseen) ja siinä seisoi musta hahmo. Sitten se katos yhessä silmän räpäyksessä....Ja valot sammui...
Minulla pelottavin hetki taisi olla lentokoneessa. Istuin siiven kohdalla ja pian nousun jälkeen toisesta moottorista kuului mieletön pamaus ja kone heilahti voimakkaasti ja laskeutui heti takaisin kentälle. Reilun kahden tunnin kuluttua uusi nousuyritys menikin jo paremmin.
Ajoin autolla talvella ja tulin moottoritieltä liittymästä pois ja tietenkin vähän turhan kovaa, joten painoin jarrun pohjaan ja ABSit vaan napsu jalanpohjaa mut mitää ei tuntunu tapahtuvan ja jono vaan läheni. Sitten ei auttanut muu kuin vaihtaa kaistaa viereiselle (toiseen suuntaan kääntyvien) kaistalle ja jarruttaa siinä koska se oli onneksi tyhjä. Auto pysähtyi lopulta sen alkuperäisen auto jonon puoleenväliin...
Pelästyin aika pahasti, kun sain ensimmäistä (ja vieläkin ainoaa) kertaa elämässäni kunnon allergiakohtauksen ja kaulani turposi. Onneksi sain kuitenkin henkeä.
Ylivoimaisesti pelottavimmat kokemukset olivat laskuvarjohyppyni numerot 1-5. Ei mitään muuta kuin silkaa kauhua. Ilmavirran pauhu ja ajatus hypätä ulos ovesta tuntui aivan käsittämättömän järjettömältä ja pelottavalta hommalta. Nyt se touhu on jo mukavaa ja siitä nauttii aivan täysin rinnoin.
Menimme Espanjan lomalla ollessamme huvipuistoon. Siellä oli sellanen härveli joka vetää 360 astetta ympäri jatkuvasti ja helvetin kovaa. No kun me sillä isolla porukalla istuttiin niille paikoille, niin turvakaaret (siis ne ainoat kaaret jotka pitävät kiinni koko härvelissä) painuivat alas. No minä sitten vähän ihmettelin kun kaikilla oli ne alhaalla, paitsi minulla! S_tana ja laite alko lähteä nousuun. No ei siinä huuto auttanu, joten pitää vetää manuaalisesti käsin siis se kaari iteltä alas. Sit se jumalavita alkoi pitää ihme ääntä, niinpä katsoin oliko koko kaari edes lukkiutunut. Huomasin kauhukseni nousussa että toinen puoli oli kaaresta oli mennyt paskaksi, joten henkeni oli siinä sit yhen pultin varassa! No huh onneksi olen kuitenkin vielä hengissä ja se pultti jumalavita kesti rasituksen! On hauskaa elää!
Kerran oltiin faijan kanssa ajelemassa veneellä, sellainen pienvene. Oltiin menossa sulussa, keskellä sitä väylää kun yhtäkkiä moottori sammui! Suluissahan on kova todella virta ja vene lähti ajelehtimaan edessä olevia sulkuportteja kohti ilman mitään hallintaa.. siinä rupesi tulemaan jo pieni paniikki kun kone ei tahtonut millään käynnistyä ja sydän tykytti ylikierroksilla. Lopulta huomattiin että bensaletku oli lähtenyt irti ja äkkiä se menikin paikalleen! Kyllä pääsi helpotuksen huokaus sen jälkeen.
Kerran olin isän kanssa veneellä joella uistelemassa, ja minä moottoria ohjailemassa. Siinä vaiheessa oli pienoinen paniikki kun vene otti jostain virrasta tai jotenkin kääntyi poikittain, ja vielä kiven päälle! Onneksi ei hörpännyt vettä sisään, ja muutenkin vain säikähdyksellä selvisimme, tosin se paikka pelottaa minua vieläkin hieman, sillä siinä on kova virta ja monta pahaa kiveä!
Mun kauhein kokemus oli kun ajoin helsingissä toisen auton perään 80km/h! joka oli pysähtynyt liikennevaloihin. Mun auto rämäti sen auton perseeseen niin että lisävalot lensi bussin ikkunaan ja ihmiset meni bussissa matalaksi! Olin juonut todella paljon edellisenä iltana! Siinä vähä hikoilutti ku ootettiin poliisia, että näkyykö promilleja! Se oli kauheaa! Mittari liikahti "hieman" mutta pääsin pälkähästä! Siinä teille todellista kauhua! Opetus: älkää p*rkele leikkikö liikenteessä!
Aamulla menin tienhaaraan linja-autoa odottelemaan tavalliseen tapaan. No siinä on jyrkkä mäki ennen minun "pysäkkiäni" ja minun kun vielä pitää mennä tien yli. Näin kun linja-auto tuli mäestä noin 40 metrin päässä reilu 70 lasissa. Tie oli sopivasti loskalla ja kun lähdin ylittämään tietä niin liukastuin selälleni. Linja-auto oli jo 20 metrin päässä. Pääsin kuitenkin alta pois.
Kerran kun tulin suihkusta pois, yhtäkkiä CD-soittimeni vain avautui. Virta ei ollut päällä, LED näyttö ei näyttänyt mitään, se vain avasi sen homman mihin CD laitetaan. Kävelin sen luokse ja painoin Eject ja se meni takaisin sisälle. Kun painoin kolmannella kerralla eject, mitään ei tapahtunut.


Kerran olin eräällä metsätiellä ajelemassa autolla. Tykkään autoa ajaessani kuunnella metallimusiikkia varsin kovalla, ja tällä kertaa soittimessa soi erään black metal-bändin tuotos. Biisin loppuvaiheilla kuulin yllättäen auton pelkistä takakaiuttimista selvästi möreän, n.3-4 sekuntia kestävän naurahduksen. Mietin että enpä ole ennen tuollaista kohtaa kuullut ja mitenhän se on yleensä tehty kun vain takaa kuuluu. Kelasin uudelleen ja uudelleen samaa kohtaa kappaleessa, muttei siitä kerta kaikkiaan mitään naurua tai sen tapaistakaan löytynyt! Hyytävä kokemus, täytyy myöntää.
Yksi tapaus tulee mieleen vuosien takaa, kun olin varmaankin siinä 10-vuotias. Olin moottorikelkkailemassa mökkimme lähellä (välillä korkeintaan 2km päässä mökiltämme) pimeän aikaan. Moottorikelkkareitit oli itseni tekemiä, joten ne oli vain tampattu kelkalla, eivätkä kestäneet edes silloisen minäni kävelemistä kunnolla. Tottakai jäin kiinni yhteen ojaan ehkä noin 500m päähän mökistä. Puiden välistä erotti juuri ja juuri pihapiirin valoa, mutta se oli kovin laiha lohtu kun mielikuvitus alkaa laukkaamaan. Yritin tietenkin paniikissa repiä kelkkaa irti ojasta, mutta olin tietenkin niin hätäinen, että se jäi vain tiukemmin sinne kiinni. Valot osoittivat taivalle, joten pimeässä metsässä valaistua aluetta oli yhteensä ehkä yksi neliömetri ympärilläni, eikä ei-valaistulle alueelle nähnyt yhtään mitään. Kuinka ollakaan, kelkka oli niin kovassa kallistuskulmassa, että moottori ei saanu vähäistä bensamäärää tankista, joten kone ja valot sammuivat. Voitte vain kuvitella, kuinka noin 10-vuotiaalla pojalla hyppää pala kurkkuun. En ole ikinä juossut niin lujaa puolta kilometriä puoliksi upottavassa lumessa... Isä sai hakea kelkan yksin metsästä.
Olin juuri näillä samaisilla sivuilla ja yhtäkkiä tunsin kun pöytä alkoi ns. heilua. Vähän ehkä säikähdin! Sitten selvisi että pikkusiskoni oli ollut heiluttamassa pöytää!
Kerran kun tulin koulusta niin yhtäkkiä rupesi niskassa naksahtamaan joka askeleella. Tuntui kun jalasta olisi ollut suora yhteys jotain jännettä pitkin niskaan, ja askelet venyttivät niskaa niin että siellä muljahti aina joku nivel pois paikoiltaan ja takaisin?! Rupesi kyllä vähän pelottamaan että jos ei tämä kohta lopu niin... Menin kotiin ja olin vähän aikaa paikallani, ei naksahdellut enää.
Kaveri ampu maalitaulusta ohi ihan minun viereen 7.62:sella. Kyllä tutisin vielä minuutinkin sen jälkeen. Toinen asia joka säihkähdyttää, koska asun yksin, on pelottavaa yöllä kun kuuluu jotain ääntä nurkista. (Tuuli pois luettuna. Tuulen vinkuna rauhoittaa kun ajattelee sit se onkin vain tuuli)
Muistan yhden kerran kun minulla oli keuhkoputken tulehdus. Heräsin nimittäin keskellä yötä siihen kun en saanut henkeä kulkemaan (kurkku oli jotenkin turvonnut umpeen). Oli kyllä aika pelottava ja ehkä elämäni pisin puoliminuuttinen ennen kuin vihdoin sain taas ilmaa keuhkoihin.
Itse olen joutunut isoon pyörteeseen joka veti minut pohjaan. Ihme tunne, kun ei voinut liikkua. Ennen luulin että pyörre vain vetää sinut nopeasti pohjaan, mutta että se pitääkin sinut siellä! Ja myöhemmin oli hassua ajatella, että se oli elämäni ensimmäinen minuutti, joka kesti 15 minuuttia. Ihme kyllä pääsin räpiköimän sen verran lähelle pintaa, että sain käteni pinnalle. Siitä sitten kaveri tempaisi ylös ja kovasti ihmetteli, että mitä hittoa minä oikein pelleilen. Itseasiassa kokemus ei ollut kovin pelottava, mutta hyvin mieleenpainuva.
Join cokista jossa oli suuria jääpalasia ja nielaisin sitten puolihuolimattomasti ison jääpalan ja se pentele jäikin keskelle kurkkua jumiin. Juoksin vesihanalle ja kaadoin kurkusta alas kuumaa vettä niin lähtihän se sieltä, mutta jonkin aikaa siinä oli kauhea tukehtumisen pelko päällä.
Joskus armeija-aikoina siirsin kaverin kanssa vanhoja hajonneita tykkejä rekanlavalle sellasella nosturilla. Itse olin lavalla ja kaveri nosti sellaista räjähtänyttä suurta tykinpiippua joka oli räjähdyksessä levinnyt erikoisesti kierteisesti (vaikea selittää) niin että kappaleiden reunat olivat aivan veitsenteräviä. No, se tykinpiippu sitten sattui putoamaan nosturilta suoraan minua kohti pyörien niin, että koko jalkani (reidestä alaspäin) meni aivan kierteiden mukaan sen piipun sisältä niin etteivät ne terävät reunat hipaisseetkaan jalkaa. Jos se olisi kierinyt edes hieman eritavalla tippuessaan sinne lavalle olisi jalka luultavasti leikkautunut irtipoikki.
Joskus aikoinani ammuskelin ilmakiväärillä halkopinoa vastaan nojaavaan maalitauluun, kun panos sitten kimposi suoraan silmään. Näin vain harmaan möykyn lähestyvän ja sitten napsahti. Silloin pelkäsin näön lähtevän, mutta selvisin onneksi!


Juniorina olin yksin kotona ja kun ei nukuttanut, aloin katsomaan yöllä videolta Hopealuotia (Stephen Kingin ihmissusielokuva). Oli syksy ja ulkona oli pahemman luokan myrsky; tuuli ujelsi nurkissa ja peltikatoo paukkui jne. Kumminkin, siinä leffan lopussa ihmissusi katkaisee talosta sähköt vetämällä päävirtaulusta piuhat irti. Ehkä 30 sekuntia sen kohtauksen jälkeen tuli oikea sähkökatko, meidän talosta kaikki virrat poikki.. Aika vauhdilla painelin omaan huoneeseen peiton alle.
Yksinäisyys.
Minä en ikinä voisi elää kokonaan yksin. Silti eniten tässä maailmassa pelkään ihmisiä. Pimeällä tiellä en pelkää pusikosta tulevaa lonkerohirviötä tai karhua, tuijottavaa julman näköistä kissaa tai epäilyttäviä ääniä, vaan sitä, että joku tulee puukko kädessä riehumaan. Ihmiset ovat julmia.
Olin vähän aikaa sitten viikonlopun yksin kotona. Olin tietysti innoissani saadessani vv:tä (vapaata vanhemmista). Kohtalaisen isossa talossamme menin illalla nukkumaan ja oli v***n pimeetä ja olin laittanut jo kaikki valot pois ja makasin sängyssä, kun yhtäkkiä alkoi seinästä kuulumaan kovaa naputusta ja muitakin narinoita... Tuli välittömästi mieleen Knockers leffa vai mikä lie onkaan!
Pelottavin kokemukseni on varmaan se kun minut ryöstettiin asematunnelissa. Oli aika kiva tunne kun n. 11 mannea piiritti minut pimeässä kylmässä tunnelissa (oli talvi). Sai siinä luulla jo että alkavat hakkaamaan tai muuta, mutta onneksi selvisin pelkällä lompsan pöllimisellä. Siis he pöllivät minun lompakkoni ilman että edes huomasin. Joskus pienenä myös pelkäsin ukkosta ja kerran sitten ulkona jouduin lähtemään kesken ukkosen oli aika paniikki siinä!
Oltiin kavereitten kanssa vanhalla 2-kerroksisella talolla, johon oli määrätty purkumääräys. Pidettiin sitä tavallaan omana klubipaikkana. Kun tuli tylsää iskimme työmaalta haetuilla moukareilla peilejä kappaleiksi. No kerran oltiin kahdestaan yhden toisen tyypin kanssa siellä ja hän hajotteli peilejä toisessa huoneessa, kun astuin sisään tunsin jonkin osuvan silmänalueelleni ja arvasin lähes heti, että mitä oli tapahtunut. Pienen pieni lasinmuru oli lentänyt silmämunan pinnalle, mutta ei rikkonut sitä. Hitaasti hivutin palan pois silmästä ja näkö toimii edelleen erinomaisesti...onneksi.
Pienenä poikana n.12-vuotiaana! Minulla oli erittäin kova yskä ja flunssa! Illan tullen menin nukkumaan! Yskin koko illan ja yöllä ilman heräämistä! Samalla näin hirveän kauhu-unen missä hullu tiedemies raotti oveani ja katsoi suoraan silmiini ja kädessään joku ihmeen myrkkypullo! Heräsin, katsoin ihan kylmässä hiessä oveani ja sitten se oikeasti avautui varovasti ja sieltä tuli käsi hitaasti samanlainen pullo kädessä ja valkoinen vaate päällä mut se olikin mutsi yskänlääkkeen kanssa ja valkoisessa pyjamassa!
Minulle kävi tämä juttu, kun olin noin 10-vuotias. Heräsin yhtäkkiä keskellä yötä ja menin ikkunan luo, koska olin näkeväni siellä jotain. Näin, että jokin soikion muotoinen hohtava juttu oli naapurini pihalla. Laitoin äkkiä verhot kiinni ja menin sänkyyn. Mutta minuutin päästä aloin nähdä muitakin asioita. Näin, kun pieniä harmahtavia tyyppejä käveli huoneeni läpi. Lisäksi näin hyllyssäni raadeltun ihmisen kasvot jotka hymyilivät(kaikki tämä tapahtui valot päällä). Juoksin äkkiä vessan, mutta siellä kaikki seinät lainehtivat. Vähän ajan päästä onneksi kaikki tuo loppui ja aamulla selvisi mistä nuo olivat johtuneet: Minulla oli ihan kivasti ollut kuumetta ja se oli saanut tehtyä noita harhoja.
Me asuttiin silloin rivitalos (nykyään omakotitalos) olin silloin jotain 12-vuotias, ja oli marraskuu, näin ikkunasta että pihalla oli revontulia.. kyllä ne oli mahtavia, sitten yhtäkkiä näin kun katuvalot alkavat hiljaa lipua eteenpäin.. ei siinä vielä kaikki.. sitten ne samaiset katuvalot alkavat tanssia revontulien tahtiin (revontulethan huojuvat taivaalla), se oli jotenkin omituista, mutta silti hauskannäköistä.. kyllähän siinä vähäsen pelotti. Sitä tapahtumaa kesti noin. 3 minuuttia.. mielikuvituksen syytä=)
Olin eräänä kesänä kaverini kanssa mökillä, oltiin jotain kahdeksan vuotiaita ja siinä mökin vieressä on joki jonka päässä on semmone tunneli. No eräänä päivänä sitte päätetiin mennä uimarenkaitten kanssa tutkimaan sitä. Siis se tunneli johtaa pienelle rämeelle. No lähetiin sitte uimaan sinne. Putkessa oli ahdasta, ite olin siellä tunnelin toisessa päässä siellä mistä se räme alkaa ja yhtäkkiä joku - ihan ku käsi - tarttu mun jalkaan. Kiljaisin ja rupesin räpiköimään, sit se tarttu uudestaan mun jalkaan ja lähin uimaan rantaan nin nopeesti kun pystyin. Sitte rannalla kaverin kanssa ihmeteltiin. Mikä se sitte oliki ei kukaan tiedä...
Olin pienenä silloisen ystäväni luona yötä ja sitten puhelin soi. Sillä kerrostaloalueella riehui mies leipäveitsen kanssa. Kyllä se kuulostaa hiukan kliseeltä, mutta totta koko juttu. Silloin kyllä pelotti. Sama kanssa kun olin leirillä ja oli hirveän pimeetä, kaikki muut oli nuotiolla metsässä, paitsi minä ja 3 ystävääni. Yhtäkkiä läheisestä metsästä kuuluu suden ulvontaa. Kyllä silloin juostiin ja lujaa. xD
Olin halpalentoyhtiön lentokoneessa ja kun kone alkoi laskeutua, alkoi päätä vihloa niin kovaa että tunsin kuolevani ja vannoin etten enää ikinä lennä halvalla. Vihlonta jatkui koko seuraavan illan ja yön, ihan kuin päästäni olisi puhkennut verisuoni. Lopulta lääkärissä selvisi syyksi ei sen kummempaa, kuin poskiontelotulehdus.
Olimme ystävieni kanssa käymässä paikallisella "kummitustalolla", eräällä melkein 100v vanhalla koululla joka sijaitsee metsässä keskellä ei mitään. Lähdimme huviksemme käymään koulun äärellä sijaitsevan joen rannalla. Palatessamme takaisinpäin matkallemme sattui vanha saunarakennus, ja koska kävelin jonon viimeisenä, päätin vähän säikäyttää kavereita ja potkaisin äänekkäästi saunan seinään, jolloin tyttöpuoliset ystäväni tietysti kiljaisivat täysillä. Naureskelimme tälle aikamme ja lähdimme kävelemään saunalta pois. Olimme päässeet n. viiden metrin päähän, kun takaamme kuului kova rysähdys -saunan nurkkaa lähellä ollut iso tuhkapönttö, joka oli seissyt samassa paikassaan varmaan ikuisuuden, päätti yhtäkkiä selittämättömästi kaatua. Enää ei muuten naurattanut! Olen miettinyt tätä asiaa, enkä vieläkään pysty tajuamaan, mikä saa tukevasti seisovan tynnyrin kaatumaan tuosta vain juuri tuollaisella hetkellä...
Olin tapani mukaan about keskellä yötä tietokoneen äärellä. Isoveli oli menny käymään vessassa, ja se oli jättänyt meidän huoneen oven auki. Jostain syystä, en nyt muista mistä, kattelin sitä ovee siinä. Sitten se ovi alko avautuu ihan ittekseen. Pelkäsin siinä paikallani jotain kymmenen sekuntia, kunnes isoveli tuli... Sille en tietenkään kertonut tästä, koska hän olisi nauranut "peffansa irti". Ja se ovi on sellainen tavallinen ovi, ei siinä oo mitään kummallista.... periaatteessa se oli ehkä sittenkin vain liikkunut kun isoveli oli jättänyt sen niin että se pystyi heilumaan..... No, joka tapauksessa, se pelotti ;)
Mulla oli n. 9-vuotiaana hirvee yksinolon ja tulipalon pelko. Kerran mun vanhemmat lähti kauppaan ja jätti mut ensimmäisiä kertoja yksin kotiin. Pyykkikone oli päällä ja mä tietysti aloin kuvitella kummia ääniä ja sitä että pyykkikone alkaa palamaan. Aloin siinä sitten pikku hiljaa märisemään ja soitin mutsille et ne tulis takas kotiin. Nykyään en enää pelkää jäädä yksin kotiin, mutta joskus alkaa kuitenkin mielikuvitus laukkaamaan (etenkin sillon, ku oon lukenu kauhujuttuja) ;D
Asun isossa keltaisessa kivitalossa, jolta on matkaa kouluni pihaan vain parikymmentä metriä. Kerran perjantai-iltana kolmen aikoihin yöllä minä sitten istuin eteisessä tietokoneella ja päätin, että taidan vielä syödä jotain ja mennä nukkumaan. Sammutin tietokoneen ja valot jättäen vain keittiöön pienen lampun palamaan. Söin leipää ja join kahvia katsellen sitten ulos ikkunasta pimeään yöhön. Kun olin syönyt, nousin ylös ja kuljin ikkunan ohi. Sitten minä näin sen- postilaatikkomme vieressä seisoi pitkään mustaan nahkatakkiin pukeutunut mies, jolla oli valkoiset pitkät hiukset. En reagoinut, vaan kuljin ikkunan ohi. Sitten loikkasin äkkiä takaisin ja tuijotin postilaatikoille. Tällä kertaa miestä ei näkynytkään! Kaiken lisäksi sen jälkeen kuului, kun alaovi lyötiin lukkoon ja joku käveli rappusiamme pitkin ylös, mutta sitten askeleet lakkasivat, lähtivät takaisin ja ovi suljettiin. Kyllä siinä "vähän" pelästyi, kun on muutenkin ihan tarpeeksi vainoharhainen. Lisäksi olen nähnyt samaisen miehen kolmesti uudelleen tapahtuneen jälkeen!
Japanissa asuva serkkuni oli tullut kesäksi Suomeen ja oli meillä kylässä yhden yön. Nukkumisesta ei tietenkään tullut mitään ja paremman tekemisen puutteessa aloimme piirrellä kaikenlaista. Molemmat kun olemme kauhukirjallisuuteen ja -elokuviin perehtyneet alkoivat aiheetkin olla aika skitsofrenistä luokkaa. Serkkuni piirsi paperille laihan todella pelottavan näköisen naisen ja kertoi, että se oli joku japanilainen aave josta kerrottiin kauheita juttuja. Jo kuva oli yksi pelottavimmista mitä olen nähnyt, mutta kun se oli jotenkin onnistunut siirtymään toisellekin paperille. Sitä on vaikea selittää eikä minulla ole aavistustakaan miten se tapahtui. Piirustuksia vain oli yhtäkkiä kaksi. Se oli pelottavaa. Lopetimme piirtämisen siihen paikkaan ja telkesimme kauhean piirustuksen vaatekomerooni, jotta uskaltaisimme nukkua!
Olin todella kovassa kuumeessa ja makasin lattialla hiki valuen. Puristin silmäni kiinni ja kun avasin ne, näköni oli kovin sumea ja näin kuinka sängylläni lojuvat pehmolelut nousivat ylös ja lähestyivät minua. Puristin silmäni uudestaan kiinni ja avasin. Pehmolelut olivat taas paikoillaan, mutta katto alkoi pudota ja seinät kaatua. Makasin liikkumatta ja katselin kun pehmolelut alkoivat taas elää. Tiesin, että ne olivat vain kuumeharhoja, mutta se oli aika kammottavaa. Olin ihan varma että kuolen sinä yönä.
Eräänä aamuna olin juuri herännyt, eikä minulla ollut vielä silmälaseja päässä, joten en nähnyt kunnolla. Katsoin huoneen nurkkaan. Iik! Pääkallo! Suljin silmäni ja vedin peiton pääni yli. Hieman rauhoituttuani nappasin silmälasini ja laitoin ne päähäni. Katsoin uudelleen nurkkaan. Huh! Se olikin vain rypistynyt pussi.
Mä olin tässä lähiaikoina kavereideni kanssa pimeällä metsässä. Me ollaan jo lukiossa, mutta mä ehotin pähkähullua ideaa, että oltaisiin "polkkaa ja roikkaa... no siellä metässä sitten ku oli meijän ryhmän vuoro olla "roistoja" ja paeta, niin mä menin iha kauhean pitkälle piiloon, ja sieltä tiirailin, että missä ne "poliisit" liikkuu... Mä olin ainoa joka oli tuonu taskulampun, ja se oli "poliisien" käytettävissä. No mä siellä istuin kiven takana, ja mun ja "poliisien" välillä oli semmonen n.100 metrin hiekkamonttu. Sieltä sitten kattelin ku ne heilu lampun kaa..."poliiseja" oli 3, mutta 2 oli etsimässä loppuja "rosvoja", ku yks meistä oli saatu kiinni, ja se kolmas "poliisi" vahti sitä kodalla...joten siinä sitten järkytyin aika pahasti ku käännyin katsomaan taakseni, että mikä rasahdus sieltä kuului, nii mun takana välähti toinen taskulamppu, joka ei todellakaan ollu meijän porukan...vähän aikaa valo oli paikallaan, se oli noin.20-30 metrin päässä musta, sit se lähti tulemaan mua kohti, ja se valo sokaisi mut etten nähny kunnolla mihin menin..mä lensin sinne hiekkamontun pohjalle kauhealla vauhilla rynniessäni pakoon... Sitten se katos. Mun kaverit tuli ihmettelee et mitä mulle oli tapahtunu, ku olin kaatuessani lyöny silmäkulmanikin johonkin, eikä kukaan vieläkään tiedä kuka se oli, mutta sen jälkeen me ei olla menty mettään leikkimään... se oli tosi pelottavaa.


Pelottavin kokemus oli se, kun joskus muinoin Pikku kakkosessa tuli se "Nalle meinaa hukkua/varo heikoa jäätä"-juttu. Sen musiikki oli tosi kammottava. Muistelen sitä kauhulla vieläkin!
Juniorina olin yksin kotona ja kun ei nukuttanut, aloin katsomaan yöllä videolta Hopealuotia (Stephen Kingin ihmissusielokuva). Oli syksy ja ulkona oli pahemman luokan myrsky; tuuli ujelsi nurkissa ja peltikatoo paukkui jne. Kumminkin, siinä leffan lopussa ihmissusi katkaisee talosta sähköt vetämällä päävirtaulusta piuhat irti. Ehkä 30 sekuntia sen kohtauksen jälkeen tuli oikea sähkökatko, meidän talosta kaikki virrat poikki.. Aika vauhdilla painelin omaan huoneeseen peiton alle.
Yhtenä iltana katsoin joskus jälkeen keskiyön kauhuleffaa pimeässä talossa ja olin kaiken lisäksi vielä yksin! Leffa oli varmaan karmivin mitä olen ikinä nähnyt ja sen jälkeen kun piti mennä nukkumaan niin alko tulla kaiken maailman hirvityksiä mieleen.. Olin aivan hiessä peiton alla ja ajattelin että kohta joku kuiskaa jotain korvaani. Siinä samalla lunta valahti vinolta katolta alas pitäen hirveää räminää ja kyllä meinasi sydän ottaa loparit!
Olen usein pelännyt vettä sen jälkeen kun näin tappajahait ja yhtenä yönä näin unta, että olin uimassa ja yhtäkkiä jokin tumma olento tarrasi jalkaan ja tunsin suurta kipua. Kun heräsin katsoin jalkaani ja siinä oli haava. Ehkä olin lyönyt sen sängyn reunaan tai johonkin. Sen jälken en ole uimassa käynyt.
Pahimmat traumat jäi varmaan aikoinaan, kun piti pikkupoikana mennä kattomaan X-Filesiä keskellä yötä. En muista jakson nimeä, mutta siinä oli joku tyyppi joka näki kaikkia outoja näkyjä. Sitte se katto itteään peilistä, en muista mitä siinä sillon näky, mutta en oikeasti moneen päivään uskaltanut mennä yksin peilin eteen katsomaan omaan peilikuvaani.
Kattelin äsken Midsommer- elokuvan. Tietysti yksin kotona ollessani näin yömyöhään. Elokuvassahan nuoret pelaavat spiritismiä ym. Valot temppuilevat autossa, talon sisälläkin. Näin siis kävi minulle kun lopetin elokuvan katsomisen: ensin temppuili dvd-vehje (surisi ihan omia aikojaan ihan kuin nauhoittaisi, kuvaan ei tullut häiriöitä). Otin filmin pois ja valot päälle. No, valot pamahtivat siinä samassa. Ei mennyt mikään muukaan pimeänä ollut päälle, mutta kaikki päällä olleet ovat edelleen päällä. Sitten alkoivat kissat seurata seiniä. En minä siellä mitään nähnyt. Mies tuli juuri kotiin ja ihmetteli kovasti mitä tämä on. Ajattelimme vaihtaa sulakkeen.
Olin kerran kävelemässä kotiin kaverini luota sen jälkeen kun olin katsonut kunnon kauhuleffa jonka nimi on Ring. Jos olette nähneet sitä niin tiedätte myös että siinä kerrottiin videonauhasta joka tappaa katsojansa ja elokuvassa oli sellainen pelottava tyttö joka tappo nauhan katsojat.Matkalla ajattelin kokoajan sitä tyttöä ja yhtäkkiä kun menin puskan ohi,kuulu inhottavan kova ääni:vähän niinkun tällainen "Iiiii". Säikähdin kamalasti.Menin katsomaan ja siellä oli vanha romu pyörä joka teki sitä ääntä. Se oli kamalaa.
Tulin useasti kaverin luota illalla tyhjään kotiin. Ja aina katsoin takapihalle tieltä. Huomasin siellä monta kertaa ikkunassa mustan pallon ja säikähdin pahanpäiväisesti. Kerran päätin ottaa siitä selvän ja sehän oli takapihan pihalamppu.
Menin tuossa pari yötä sitten tupakalle ulos, takapiha päättyy suuren metsän alkuun, siinä tupakalla istuessani alkoi metsästä kuulua armotonta hihitystä ja ryskettä. Häivyin erittäin nopeasti sisälle, tämä tapahtui klo neljän aikaan ja näin syrjässä ei kukaan liiku metsissä oli aika säikäyttävä kokemus. Äänet olivat täysin yliluonnollisia, toivon että joku pelleili kustannuksellani...
Katselin kauhuleffaa alakerrassa, kun sähköt menivät. Taisin olla juuri katsonut Hohtoa joten en uskaltanut liikkua sohvalta mihinkään. Sitten mielikuvitus alkoi todella laukata. Ensin kuulin askeleita yläkerrasta vaikka talossa piti olla vain minä. Huusin kuka siellä (minä todella uskoin että siellä oli joku) mutta kuului vain askeleet, jotka tulivat nyt portaita alas. Sitten jossain päin taloa (iso talo) aukesi ovi. Tässä vaiheessa minua peloti aivan mielettömästi. Kuului taas oven pauketta kellarista. Päätin lähteä suuntaamaan ulos talosta. Sitten lähdin hapuroimaan talossa jossa ainoa valo oli kuun valo ikkunasta. Eteisessä kävelin peilin vieressä ja kun huomasin kuvani,pelästyin ja aloin huutamaan. Sitten liukastuin mattoon ja jäin makaamaan siihen kunnes sähköt tulivat takaisin. Kauhea kokemus....Vaikka luulen että mikään tuosta ei oikeasti tapahtunut, olen siitä lähtien vähän uskonutkin aaveisiin ja henkiin...


Minä näen joskus unia joista yhdessä kompastun ja kaadun porttia päin.. Tunsin kuinka veri alkoi valua otsastani... Muutaman viikon jälkeen tämä sitten tapahtui ja minulla on vieläkin arpi otsassani. Olen siis alkanut pelkäämään näitä enneunia.
Kävelin viime syksynä pimeällä kadulla kohti kotia, jokin sai minut katsomaan taakseni, ikäänkuin siellä muka olisi ollut joku. Huojennuksekseni sain huomata, että katu takanani oli tyhjä. Mutta kun käännyin takaisin katsoakseni taakseni, siellä ei taaskaan ollut ketään. Tunne oli yllättävä, ja ymmärrettävä, humalassa kun olin... ja kaikkiaan, ehkä siellä olisi ollut korkeintaan joku koirankusettaja... Ja minähän en pelkää mitään... vai pelkäänkö?
Toisinaan minua pelottaa mennä nukkumaan. Huoneeni on iso (n.30 m2), ja yöllä aivan hirvittävän pimeä. Pienikin ääni ja AAAAAAAAARGH! Ja minä kun vielä yömyöhällä kuulun niihin "ufot ovat pahoja ja niitä on olemassa ja tapetuksi tuleminen on todella mahdollista, eikä pidä unohtaa kaikkea muuta mitä Salaisissa kansioissa oli noin 10 minuuttia sitten, tulipa se sitten telkasta tai nauhalta" -ihmisiin.
Pelottavin mitä nyt mieleen tulee, oli kun pelailin kesällä tossa puoli 12 aikaan pimeässä huoneessa Nocturnen Zombie osiota ja pikkusiskoni oli hiipinyt taakseni ja kun laittoi kätensä olkapäälleni niin pelästyin siinä aika mukavasti!
Pelottavimpia kokomuksiani ovat olleet silloin tällöin näkemäni unet, hyvin todentuntuiset, joissa minua epäillään murhaajaksi. AH-DIS-TA-VAA, varsinkin, kun niissä unissa epäilyt ovat vahvoja ja itsellä on kuitenkin syytön olo. Ylipäänsä pelottavimmat kokemukseni ovat olleet unia.
Se että näkee unta jossa pelkää on aika pelottavaa. Tulee aika voimaton olo kun ei pysty vaikuttamaan tilanteeseen mitenkään.
Kammottavin kokemukseni oli eräs yö. Oli talvinen pakkasyö, ja olin yksin kotona. Kello oli aika paljon (siinä puolen yön tietämillä). Olin sammuttanut valot, kun nurkasta kuului aivan hirveä paukahdus. Pakkanen se tietenkin sai puuseinät paukkumaan, mutta säikytti se minut aika lailla. Jonkin ajan kuluttua avasin silmäni, ja näin kuinka yläpuolellani oli naulattu mies. Se oli tietenkin unta, mutta vaikutti aivan karmaisevan todelliselta. Silloin vilkaisin huoneeni nurkkaan, ja näin siellä jonkin, joka pimeässä näytti irtopäältä. Silloin minä kyllä huudahdin ihan puhtaasta järkytyksestä, ja napsautin valot päälle. Se "irtopää" olikin vaatemytty jonka olin nukkumaan menessäni nakannut tuolille. Makasin siinä sängyllä varmaan puoli tuntia hien valuessa ja sydämen hakatessa, ennen kuin uskalsin taas sammuttaa valon. Hetkonen siinä meni ennenkuin kuulin ulkoa lähestyviä askeleita. Askeleet loppuivat, ja kohta alkoi ovelta kuulua rapinaa. Toivoin, että kuka se olikin, häipyisi huomatessaan oven lukituksi. Sitten se joku koputti ikkunaani. Kurkistin ulos, ja huomasin sen olevan vain isosiskoni joka oli palaamassa läheisestä baarista. Hän oli unohtanut ottaa avaimen mukaan lähtiessään. Päästin hänet sisään ja palasin nukkumaan. Loppuyöstä ei enää mitään sattunut, mutta eipä juuri tahtonut unikaan tulla.
Näin lapsena jatkuvasti unta, jossa kävelin kotini puisia rappusia, jotka äkkiä katosivat altani ja putosin useita minuutteja alaspäin ja juuri kun olin iskeytymässä maahan, heräsin.
Unista tuli mieleeni eräs, jossa kompastun jostain jyrkänteeltä ja rupean putoamaan, ja se pudotus tuntuu todella pitkältä ja aidolta. Mutta siinä vaiheessa kun normaalisti pitäisi herätä säpsähtäen, alkaakin uni alusta siitä kohdasta jossa kompastun, ja putoamista kuvataan aina eri kuvakulmista. Ja aina tuntuu se putoamiskiihtyvyyden tunne uudestaan. Toinen uni oli sellainen, että näin uudestaan joskus pienenä sattuneen tilanteen, jossa kaadun saunan liukkaalla lattialla ja lyön pääni kynnykseen. Tämän unen näin silloin kun minulla oli vielä aika hutera kerrossänky, ja kun heräsin pään osuessa kynnykseen, koko sänky heilui ja käteeni sattui.
Semmonen pelottava asia, että kun olen nukahtamassa, alkaa kuulua oikein häijyä hengitystä (en osaa selittää). Aluksi luulen että se omaani, mutta sitten pysäytän hengitykseni vähäksi aikaa ja se vaan jatkuu. Sitten avaan silmäni ja se loppuu. Tätä on tapahtunut pari kertaa.


Olin kuumeessa ja nukuin huonosti. Keskellä yötä heräsin ja sänkyni päässä oli harmaa mies. Katselin vähän aikaa sitä äijää ja en tajunnut että olin puoliunessa. Sitten näin että huoneeni ovi, joka on yleensä kiinni olikin auki. Siinä vaiheessa tuli aikas outo olo. Sitten katsoin taas sänkyni päätyyn, mutta "äijä" olikin hävinnyt.
Aika pelottavaa oli kun istuskelin yksin keittiön pöydässä ukonilmalla ja mutustelin jotain näkkileipää illan pimennettyä ja äiti, iskä ja siskokin oli jo nukkumassa, niin yhtäkkiä salama ottaa ja iskee puuhun talon vieressä...
Unessa on myös ollut aitoja kauhunhetkiä, joku kauhea jahtaa eikä pääse karkuun, jalat tuntuvat niinkuin puudutetuille. Pystyy vain korkeintaan konttaamaan.. Yleensä silloin herää hätkähtäen ja hiestä märkänä.
Meidän lähellä on metsä ja se on yöllä kauhea...olimme pienempiä ja jouduimme aina hakemaan vanhimman kavereistamme mukaan että pääsisimme metsän läpi..
Eräänä yönä näin sellaista unta että eräs läheinen ystäväni heitti minua kivellä päähän (tämä uni on eräänlainen 3rd person uni) ja tunsin/näin kuinka kyseinen kivi rusersi pääni ja meni lopulta siitä läpi.
Olimme kaverini kanssa erittäin pimeänä kesäyönä golfkentällä kävelemässä. Oli niin pimeää että vesi- ja hiekkaesteiden rajat näkyivät juuri ja juuri. Pysähdyimme ja maastouduimme kun huomasimme jonkun hahmon liikkuvan n. 100 metrin päässä... Pumppu otti pari ylimääräistä kierrosta kun sadettaja surahti päälle aivan takanamme.
Näin 3-vuotiaana erään unen joka on jäänyt mieleeni. Siinä menen avaamaan verhot ja ikkunan takana on kaks ihmistä. Verissään, hakattuina ja muutenkin kauhean näköisinä. Toinen heistä sanoo: me pääsemme kyllä sisään! Sen unen jälkeeen olen pelännyt ikkunoita ja unia. Vaikka tapahtumasta on kulunut jo yli 10 vuotta, silti jos joku mainitseekin lauseen "Me pääsemme kyllä sisään" pillahdan itkuun. Unet voi olla joko ihania, tai thdä elämästäsi helvetin.
Se oli aika pelottavaa, kun minä ja serkkuni Hanna mentiin lintumetälle Hannan isän mukaan, mutta päätettiin kumminkin jäädä autoon hillumaan, koska ei jaksanut lähteä mukaan. Sitten me yhtäkkiä muistettiin, kuinka Hannan isän kaveri oli kertonut, että täälläpäin liikkui karhuja, me siis olimme siinä isossa "maasturissa", tutisimme, olimme etupenkeillä ja katsoimme vain toisiamme. Me laitoimme myös ikkunoihin takit, ettei nähtäisi sitä karhua, jos se tulisi! Meillä oli myös autossa mukana Nappi, Hannan koira. Yhtäkkiä Nappi alkoi haukkua hurjasti, me kiljuimme täyttä kurkkua ja älysimme sitten vasta katsoa ulos ikkunasta... siellä oli joku tuntematon mies, joka kysyi "Missä vanhempanne ovat ja että mitä he tekevät" Me olimme siis vain nolammeet itsemme!
Mä ja mun kaveri oltii mökillä, tietysti vanhemmetki oli mukana, sit me päätettiin käydä metsäs kattomas paikkoi ku se tapahtu. Me kuultii mun kaverin kaa ääntä ja mentii sitä kohti kunnes joku ihan pieni kivenkokone lens mun kaverii päin. Mä sain melkein sydärin. Sit vast älysin et oli ollu hirvenmetsästyskausi ja menin tarkistaa oliks mun kaverii osunu joku panos ja nii oli käyny. Se oli viel kuollu. Se oli hirveetä enkä mä voinu tehä mitää... nykyää itken joka ilta sen takii enkä pääse siit koskaa ohi... :( Se oli kauheeta. Raivosin viel kaikenlisäks sille ampujalle ja jouduin sairaalaan ku olin nii shokissa.
Kerran ollessani yksin, katselin yömyöhäseen televisiota. Sammutin valot, jolloin oli pilkkopimeää aina, kun mainoksien välissä tuli tauko. Koirani nukkui lattialla vieressäni. Olin juuri nukahtamispisteessä, kun mainokset vaihtuivat...koirani nousi äkillisesti istumaan ja murisi. Se näytti hampaitaan, murisi ja sitten perääntyi. En uskaltanut liikkua. Valokatkaisimeen oli matkaa juuri sen verran, että olisin joutunut nousemaan. Kuulin kuinka jokin laahasi takanani muutaman sekunin ja sitten kopsahti pehmeästi. Koirani haukahti ja ponkaisi vauhdikkaasti syliini. Edelleen se murisi. Sivusilmällä olin luulevinani, että näin liikettä seinän vieressä. En tiedä vieläkään mitä lattialle olisi pudonnut, mitä näin sivusilmällä ja mihin koirani reagoi, mutta jätän varmasti aina valot päälle, jos jään katsomaan tv:tä yksin...


Kerran ollessani noin 11-vuotias näin oikeesti näkyjä kunnolla. Ainut kerta elämässäni tähän asti, onneksi. Makasin pimeässä huoneessa kun semmosesta ihmeen sähkökaapissa raksahti, ja samalla raksahti joku päässä. Näin ihan oikeesti kun joku epämuodostunut kamalan näköinen ihminen käveli puurappusia ylös huoneeseeni. Se oli juuri nostamassa päänsä siten että olisin nähnyt sen kasvot mutta onneksi siinä kohtaa "näky katkesi". En kyllä ikinä unohda sitä. Se oli niin hirveetä.
Olin kerran kaverini kanssa pelaamassa meillä tietsikkaa ja yhtäkkiä imuri meni päälle. Meillä ei ollu ketän muita kotona sillon...
Olin noin 8-9 vuotias kun tämä tapahtui. Olin kotona sairaana ja menin keittiöön (keittiö on ihan vessan vieressä), ja kun aioin mennä takaisin huoneeseeni, näin ja kuulin kuinka jokin valkoinen juoksi vessaan. Ei ollut harha, koska kuulin selvästi kuinka se juoksi. Srn jälkeen on usko yli-luonnolliseen ollut vahva.
Oli yö ja kaikki oli nukkumassa (ainakin luulin niin) paitsi minä. Olin menossa vessaan, ja poikaystäväni (joka oli meillä yötä) tuli minua vastaan. Hän oli hakenut uninalleni (sain sen pienenä ja pikkusiskoni oli vienyt sen sinne) vessasta. No oli pimeää enkä tunnistanut miestä poikaystäväkseni. No minä aloin tietenkin kiljua täyttä kurkkua, pikkusiskoni tulee mun luo ja kysyy 'Janna, mikä sulla on, onko vessassa kalhu(karhu)' Poikaystäväni laittaa valot päälle ja kattoo mua ku jotain idioottia.
Kun istuin sohvalla yksin aloin kuulla rapinaa ja tärinää ja menin peiton alle. Kun äänet loppui katoin peiton alta mistä ääni kuului. Meidän papukaija ja kani pitivät ääntä.
Olin kaverini luona illalla. Asumme samassa kerrostalossa, hän 3 kerrosta ylempänä. Olin innoissani kun sain olla puoli yhdeksään asti siellä. Kyseisellä kaverillani on söpö kissa(nimeltä Oskari) jota aina hellimme. Kun olin kotona, minua väsytti jo kamalasti! Veljeni ja minä olimme kaksin kotona. Huusin hyvät-yöt, painelin petiin ja sammutin valot. Kääntyilin vuoteessa ja katsoin lattialle, sängyn alta ilmestyi käsi, jota pelästyn kamalasti! Melkein jo huusin, mutta tajusin, että Oskarin käpälähän se vain oli. Aamulla muistin käpälän ja järkytyin, olin kotona, eikä minulla ole lemmikkiä...
Tästä on ny pari vuotta aikaa ku tää tapahtu. Istuttiin mun silloisen poikakaverin kaa yöllä joskus kahden maissa pihalla ihailemas tähtitaivasta. Yhtäkkiä poikaystävä nykäsee mua hihasta ja käskee vilkasta pyykkitelineelle päin. Siellä seiso joku äijä ja tuijotti meitä. Kyllä tuli kiire sisälle! Mun huonees oli ikkuna auki ja ne pihalta kuuluvat askeleet oli sen verran kauheita, ettei nukuttu koko yönä.
Minun kamalin kauhukokemus oli kun menimme pikkuveljeni kanssa metsään n. kello kymmenen aikaan illalla. Oli talvi joten oli todella pimeää. Sitten siellä vähän aikaa talsimme ja kuulimme yhtäkkiä räsähdyksen. Seuraavassa hetkessä iso kuusi kaatui eteemme. Aloimme juosta ja juosta, mutta kuulimme takaamme raskaita askelia, jotka alkoivat nopeentua ja nopeentua. Pääsimme kuitenkin kotiin ehjin nahoin. Seuraavana päivänä menimme katsomaan metsään, mutta se kuusi oli pystyssä! Lumessakaan ei ollut jälkiä...
Ihan pikkutytöstä lähtien olin ajatellut, että koskakohan minä näen enkelin. Ja kun se nyt sattui kohdalle, ei se ollutkaan niin kaunis asia, vaan selkäpiitä karmiva, kylmettävä kokemus. Olin Helsingissä poikaystäväni kanssa hänen siskonsa asunnossaan kissavahtina muutaman päivän. Nämä päivät eivät olleet mulle kovin helppoja, minulla oli huoli siitä että olimme poikaystävämme kanssa saamassa lapsen, pelkäsin olevani raskaana. Poikaystävä yritti lohduttaa ja olla tukena, mutta ei helpottanut. Yhtenä iltana, tai no oikeastaan jo yönä, lähdimme alas kadulle (asunto oli kerrostalossa) tupakalle. Poikaystäväni meni porttikongiin ja sieltä takapihalle, kuulemma katselemaan taloa sieltä käsin. Jäin yksin istumaan talon rappusille. Yhtäkkiä talon kulma takaa käveli nainen, joka näytti Alanis Morisettelta. Hänellä oli yli takapuoleen ulottuvat lainekiharat hiukset, todella punaiset posket, ja uskokaa tai älkää ihan mustat silmät. Hän oli pukeutunut nahkatakkiin ja sammarihousuihin ja toisessa kädessään hän kantoi sanomalehteä, ja toisessaan verenpunaista tulppaania. Hän pysähtyi kohdalleni, ja se katse, mikä hänellä oli... se oli jotain sanoinkuvailematonta. Ihan kuin hän olisi katsonut suoraan sydämeeni. Hän hymyili hellästi, kuin antaen tukea, ei puhunut sanaakaan, ja ojensi tulppaanin minulle. Otin sen, ja katsoin kukkaa kädessäni. Kun seuraavaksi nostin katseeni, nainen oli hävinnyt. Katu oli umpikuja, eikä sen varrella ollut muita rapun ovia, kuin se, jonka edessä minä istuin. Kun poikaystäväni tuli takaisin, hän ihmetteli mistä tulppaani oli peräisin. Menimme takaisin ylös, nukahdimme, ja aamulla huomasin, etten voinut olla raskaana. Oliko tulppaanin verenpunainen väri ennustanut jotain?
Pelottavaa oli, kun pienenä kuulin aina aamuisin puhetta alakerrasta. Kaikki muut olivat vielä nukkumassa ja yläkerrassa, mutta minä vain kuulin puhetta sieltä alakerrasta. Ja tämä toistui monta kertaa, enkä vieläkään tiedä, mikä/kuka se oli.


Mä näin tässä toissayönä unta, että musta tuli luuranko, ja mun pää oli knu joku lautanen, ja sitten joku repi mun pään kahtia, ja kohta se puristi mun päästä aivot pihalle... Tais johtua siitä että mulla oli krapula. :)
Olin viime viikonloppuna kaksin (kotonani) poikaystäväni kanssa. Makoilimme sohvalla. Hän näytti kovin kalpealta koko illan... Sitten hän yritti suudella minua, kun yht'äkkiä katsoin häntä: näin hänet makaamassa KUOLLEENA päälläni! Kiljuin hulluna ja riuhdoin itseni pois! Se oli sika pelottavaa! Olin vain nähnyt näkyjä, mutta minua pelotti silti. Olemme olleet 3kk yhdessä. Vanha poikaystäväni on kuollut onnettomuudessa, littyyköhän tämä näky onnettomuuteen?
Olin kotona yksin. Vanhemmat olivat lähteneet. Aloin lukemaan kirjaa, kun kuulin epäilyttäiviä askeleita takaani. Säikähdin ja käännyin, mitään ei näkynyt. Lähdin kävelemään keittiötä kohti, kun kuulin että ovi kävi, kysyin: Kuka siellä? Vastausta ei kuulunut, oli vielä valoisaa, joten lähdin ulos. Ovi meni lukkoon joten otin avaimet esiin kun halusin sisälle. Sitten... Kaikki paikat oli SEKAISIN.
Siitä on noin puolivuotta, kun kavereitteni kanssa oleilimme kellarimme kerhohuoneella. Talomme on vanha, mutta on keskustassa (Helsingin). Kellari on kunnon sokkelo. Kellarissamme on myös pesutupa jossa vain vanhat mummot käyvät pesemässä pyykkejään. Kerran kuulimme kerhohuoneesta että joku tuli toisesta kellarin osasta pesutupaan. Minä ja eräs ystävämme menimme sinne päin mistä se joku tuli. Menimme odottamaan, että hän kävelisi sen komeron ohi jonne menimme. Kun olimme olleet siellä jo 10 minuuttia soitimme eräälle kamullemme kerhohuoneeseen ja kysyimme että kuuluuko jo sen askeleita. He sanoivat että mitään ei kuulu. Sitten kamuni sanoi, että kuuli mummon askeleet. Olimme ihan hiljaa... Sitten sille käytävälle syttyi valot ja kuului askelia. Komerossa oli kolme ilmastointi reikää ja katsoimme niistä. Näimme jo mummon. Toivoimme, että hän kävelee ohi... Sitten hän kääntyikin komeron suuntaan... Menimme matalaksi jottei hän näkisi meitä reijistä... Sitten kuului kolinaa kun hän selvitteli komeron rikkinäistä lukkoa.. HÄN AVASI OVEN ja sanoi: "ROAAA JUOSKAA HENGET". Olimme kauhuissamme kun hän sillä lailla juoksi. Mummolla oli pitkä viitta... Näytti yöpuvulta... Mummo sanoi että jokin tulee rankaisemaan minua ja ystävääni täydenkuun aikaan. Se oli hirveää...
Olin muuttanu perheen kanssa uuteen asuntoon, kerrostaloon. Huone, jossa mä nukuin oli ihan erilainen kun mun entinen huone; seinät ja katto valkoset jne. kuten kerrostaloissa yleensä, entinen asunto oli vanhahko puutalo. Huone oli melkeen tyhjä koska me ei oltu vielä tuotu kaikkii tavaroita uuteen asuntoon, ja isosta ikkunasta näky aina öisin pelottavia valoja. Vanhassa huoneessa oli vaan kattoikkuna, joten en ollu tottunu moiseen yövalaistukseen. Eräänä iltana olin ollu bilettämässä ja riehunu aika kiitettävästi. Palkintona oli hirvee migreeni (äidiltä perittyä...) Yöllä alko oksettaa ja tuntu ku joku olisi työntäny veistä kalloon... Halusin päästä vessaan ja nousin ylös, mua alko huimata, enkä oudossa huoneessa löytänykkään ovea. Paniikki iski. Tyhjässä huoneessa tuntu ku olisin ollu jossain hullujenhuoneella ja aloin epätoivosesti ravata ympäriinsä ja yritin päästä seinästä läpi. Valot vaan vilkku silmissä enkä tajunnu mistään mitään. Onneks se ovi sitten lopulta löyty...
Kello yksi yöllä. Olen menossa nukkumaan mutta näen jonkin hahmon menossa eteiseen menen kohta katsomaan mutta ei siellä mitään ole. Menen sänkyyn ja näen taas jonkin hahmon liikkuvan, nyt keittiöön. Käyn katsomassa mutta taaskaan siellä ei ole mitään... Kuka/mikä siellä liikkui?
Kerran näin mustan kissan tienvarressa. Pysähdyin katsomaan sitä. Käänsin kohta katseeni pois ja katsoin ohi ajavaa autoa. Kun muutaman sekunnin kuluttua katsoin kissaa uudestaan se oli kadonnut. Minne? Missä välissä? Miten?
Kerran mä ja mun pikkuveli nukuttiin samassa huoneessa, ja kun siinä meidän huoneen yläpuolella on sellanen vintti, ja sinne vinttiin menee omituinen kattoluukku ja se luukku jää joskus auki. Niin yks ilta me kuultiin sieltä vintiltä sellaisia ääniä kun joku olis kontannu siel vintillä! Ja viel ku se kattoluukku oli jääny päivällä auki ja me oltiin lähetty kauppaan. Mitä jos sinne vintille olis menny sillä aikaa joku? Ne äänet oli siis niin hirveitä että oikeesti mua pelotti!
Ei minulle juurikaan mitään yliluonnollista ole sattunut, mutta eräs asia on jäänyt mieleen todella selkeästi. Oli ilta, kello siinä 11 kieppeillä kun minä ja kaksi kaveriani kävelimme metsän laitaa pitkin. Huomiomme herätti outo ääni, kuin pikkulapsen ääni, joka toisti sanoja "ÄP, ÄP, ÄP". Ääni koveni, sitten se loppui ja alkoi kohta uudelleen. Se kuulosti jotenkin todella oudolta ja pelottavalta ääntelyltä ja aivan pienen lapsen äänellä. Mutta mitä pieni vauva olisi tehnyt keskellä pimeää metsää, josta oli pitkä matka asutetulle alueelle.
Mulle sattu kerran aika outo juttu. Olin kotona yksin ja mulla oli vähän kuumetta. No sitten mä istuskelin olohuoneen sohvalla ja yhtäkkiä alkoi kuulua ihme rapinaa keittiöstä. Ihan kuin joku ois lukenut sanomalehteä ja käännellyt sen sivuja, mä menin paniikissa kasomaan keittiöön, mutta mitään ei näkynyt ei edes sanomalehteä. Aika pelottavaa. En tiedä kuvittelinko vai oliko keittiössä todella jotain?


Olin kerran oksennustaudissa... nukuin olohuoneen sohvalla. Heräsin oskentamaan ämpäriin joka lojui lattial. Katsahdin keittiöön huomatessa että sielt hohti kirkasta valoa, nousin istumaan ja kurkkasin keittiöön. Keittiösssä ei ollu mitään mut eteises oli valkohameinen nainen joka tais olla enkeli, joka hohti kirkasta valoa...mul kun on nyt tämmönen utelias luonne niin lähdin kävelemään naista kohti, mut se sit katos... menin takaisin sohvalle ja vedin peiton korviini asti ikään kuin suojaksi... aamulla mulla oli paljon parempi olo kuin sillon yöllä. Tais mielikuvitus tehä kepposen vai tekikö...?
Pahin kokemukseni on kai se kun joskus 9 vuotiaana oltiin kaverin kanssa myöhään ulkona käytin joella viskoon kiviä. Meillä oli taskulamput mukana mutta kun katottiin taakse joku tyyppi käveli meijän ohi se katto meihin päin ja käänsi kuitenkin katseensa ja jatkoi matkaa se oli kuitenkin joku juoppo mutta HUI se oli pelottavaa.
Mä oon jo monta kertaa kertonu kaikkea mulle sattuneesta pelottavasta asiasta, mutta mikään ei "voita" sitä kun mun on saanut jo 4:sti pitää sylissä kuolevaa lemmikkiään aina niiden viimeiseen hengenvetoon saakka, kun siinä samalla ei itse pysty enää auttamaan... Vähitellen sen hengitysyritykset lakkaavat, kun se tukehtuu... Mä oon menettänyt liian monta. Yksi mun kani sai epilepsia-kohtauksien tyylisiä hermostosta johtuvia kohtauksia, 3 muuta kania on -00 vuodesta lähtien kuollut tukehtumalla. Kaikki niistä on ollut tyttöjä. Se on kuin kirous. Joka vuonna on kuollut joku, joka vuosi mä oon saanu tuntea sen tunteen, kun on ollut voimaton, ja vain nähnyt kuinka muut kärsii. Eläinlääkärikään ei aina auta, tai ehdi. Yksi niistä kuoli vastaanoton ovelle, juuri ennen kuin ovi avattiin.
Tämä tapahtui ihan vähän aikaa sitten. Kaupungistamme oli mennyt sähköt poikki. Siis joka paikasta. Heräsin yöllä johonkin ihmeelliseen hurinaan. Nousin sängylle istumaan ja katsahdin tietokoneeseen joka on sänkyni vieressä. Kas kummaa, tietokone oli päällä. En tiedä miten se oli mennyt. Olisiko sähkökatkos laittanut sen sitten päälle? Meinaan muistan sen (äitini myös) että sammutin tietokoneeni illalla...
Asun omakotitalossa, jossa on puulattiat. Silloin tällöin lattialaudat narahtelevat, ja kuulostaa siltä, kuin joku liikkuisi viereisessä huoneessa tai portaissa. Myös se saa niskavillat pystyyn, kun olen yksin kotona ja hyvin eloisa koirani ryhtyy murisemaan ja haukkumaan ja kävelemään edestakaisin portaiden yläpäässä. Mutta karmivinta on ollut, kun jo muutaman kerran herään keskellä yötä siihen, että tuntuu kuin joku tuuppaisi sängyltä alas, ja kun sitten makaan lattialla, tuntuu kuin joku istuisi vatsan päällä. Kun avaan silmäni,

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä