Kun omassa elämässä menee surkeasti, silloin lukee näitä kokemuksia ja tulee vielä enemmän surulliseksi. Liian paljon onnettomia suhteita ja perheitä :(
En ole minäkään päivänpaistepilvellä elänyt. Rankan tien olen tarponut.
Miehessäni oli jo suhteemme alkuaikoina näkyvillä outo käyttäytyminen humalassa, selvinpäin oli erittäin seurallinen, sanavalmis ja fiksu mies. Siksi häneen ihastuin ja yhteistä kotia rakensimme. Havaitsin kyllä jotain salattua ja sisäistä vihamielisyyttä hänen lapsuuden perheeseensä, mutta meillä sitä ei välillämme vuosiin ollut.
Kun kävimme anoppilassa, mieheni puhutteli äitiään ärtyneesti ja tiuski hänelle, ja samoin teki hänen sisaruksetkin. Minun kotonani sellainen ei olisi tullut kuuloonkaan, ja sanoinkin, etten lähde enempää mukaan, jos tuollaista on joka kerta. Mies yritti muuttaa käyttäytymistään, mutta tiesin, että teki sen vain minun vuokseni. Miehen isä oli jäänyt kiinni salasuhteesta, jota anoppi kyllä kuuluttikin ja oletti lastensa rientävän omista elämistään joukkoihinsa. Ei välit sisarustenkaan välillä olleet kunnossa. Sen näki katseista ja kuuli sanoista, että joku sisäinen kilpailu heidänkin välillään oli. Se oli minusta surullista, kun itselläni oli hyvät välit vanhempiini ja sisarauksiini ja olimmekin paljon tekemisissä.
Olin niin pahoillani mieheni vuoksi, rakastin häntä, mutta pikkuhiljaa siihen sekoittui sääliä, ja se on ollut ehkä se voima, joka on pitänyt tässä liitossa lasten lisäksi - ja usko tulevaisuuteen.
Miehellä meni suhteet kokonaan poikki lapsuuden perheeseensä n. vuosi sitten erään ikävän tapahtuman seurauksena, jota minäkin jouduin todistamaan. Mies ei ole käynyt kunnolla traumojaan läpi, vähättelee niitä, eikä puhu niistä muutoin kuin humalassa, loppuseurauksella, että sittemmin alkoi kääntyä minua päin. Tönimistä, ulos heittämistä ja kaikilla mahdollisilla sanoilla arvoni alentamista. Lasten läsnäollessa pidätteli itseään, mutta kahdestaan kun olimme, helvetti useimmiten repesi. Kaikki tuli huutamalla, ja hän vakuutti, että ottaa eron ja minulle ei jää mitään ja että olen hänelle velkaa milloin mistäkin, ja aina oli minun syy, että rahat ei riitä. Ja jos muu ei auttanut, uhkasi tappaa itsensä ja viimekädessä minut. Hän otti sanalliseen käsittelyynsä minun suvun ja mollasi jokaisen yksitellen maanrakoon. Sitten tulivat hänen työkaverinsa ja yhteiset ja kummankin omat ystävät. Kaikki olivat ihan paskoja... Kielsi kutsumasta ketään kotiimme ja sitä rataa...
Nyt, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, hekään eivät enää ole sanalliselta sapiskalta turvassa. Nyt arvostellaan heidätkin ja lähetellään kännisiä herjaviestejä. Eipä ihme, ettei häneen haluta olla yhteydessä eikä kukaan enää halua tulla kyläänkään, kun mies lähetteli sontaa kaikkien kasvoille.
Tämä pahenee vielä. Nyt, kun työt loppui ja jäi kotiin, juoppokaudet kestää viikkoja. En puhu enää mitään ja koitan pysyä poissa tieltä. Jos yritän sanoa jotain, tulee hirveällä huutamisella palaute, joka ei todellakaan ole mukavaa kuultavaa. Välillä on jonkilainen selviämiskausi, ja silloin ollaan hiljaista miestä. En silloinkaan papata, yritän vain mennä päivä kerrallaan.
Nyt on taas juomisviikot menossa, siksi tässä yksikseni kirjoittelen.
Sanat ei riitä kertomaan
10
1965
Vastaukset
- 24418
Elämä on valintoja. Oletko miettinyt laittaa lusikat jakoon ja alkaa nauttimaan omasta elämästä? Tuo nykyinen tuskin sinulle mitään muuta antaa, kuin surus ja pahaa mieltä. Tsemppiä !
- onkspakkojoseitaho
Entä sinun elämä, tätäkö haluat oikeasti?
- menejuttelemaan
Eipähän tuo sinun elämä ihan mallillaan ole nyt.
Miehesi on saanut lapsuuden kodistaan nuo mallit.
Onko sinulla jotain miespulista tuttua, sukulaista, naapuria joka kanssa voisit puhua miehellesi ja ehdottaa että menee purkamaan traumojaan asiantuntijan luo? Ehkäpä ei ja kukaan ei halua puuttua toisten asioihin (ei ole rohkeutta, vaikka kutsuvat sitä toisella nimellä). Entä aikuiset lapsesi, ehkä eivät hekään.
Eli sinun kannattaa itse mennä juttelemaan perheneuvojan tai jonkun muun kanssa ja kysyä neuvoa.
Entäs AA-kerho? Voisit ottaa yhteyttä sinne, ehkä sieltä joku jutteleisi
Jonkun kanssa sinun on juteltava, eihän tuollaista jaksa yksinään.
Sitten on se mahdollisuus että otat eron.
En osaa tämän paremmin neuvoa, toivon että muut osaisivat.
Olet nyt kuitenkin lähtenyt hakemaan apua ja jo se on paljon, ja se ensimmäinen askel!
Kyllä sinä tästä selviät!
Voimia sinulle, pura tunteitasi täällä!- a.p
Hei vielä. En äsken huomannut aikaisemman kommentisi kysymystä, voisko aikuiset lapset vaikuttaa isäänsä. Eivät voi. Koska isänsä on lähetellyt ikäviä viestejä heillekin, he jotain tietävät, kun oilen niitä joutunut heille selittelemään. Olen yrittänyt parhaani mukaan säästää lapsia, ei heidän tarvisisi huolehtia sydän syrjällään minusta, on heillä omakin elämä ja sen huolet kannettavina.
Ja kyllä minä lähden jonnekin ammattilaiselle puhumaan, en todellakaan jaksa ottaa vastaan enempää enkä enää ala kenenkään nyrkkeilysäkiksi.
- menejuttelemaan
Luulisin että tuo kaikki lähtee miehesi isästä.
Hän on kohdellut miehesi äitiä huonosti, alistanut hänet, ollut uskoton.
Äitinsä on ollut täysin alakynnessä. Se on tarttunut sitten lapsiinkin jotka ovat ruvenneet kohtelemaan äitiään tylysti, - ovat ottaneet mallia isästään, tietämättään.
No, tottakai äitisi on reagoinut sitten (ihan tervettä, on osoittanut että hänkin on ihminen), on yrittänyt saada tukea edes omilta lapsiltaan, - mutta hehän ovat olleet isänsä puolella.
Miehesi on kääntänyt oikeastaan oman syyllisyytensä äitiinsä, - ja nyt sinuun.
Siksi kun on helpompi syyttää toista kuin kantaa itse vastuunsa.
Miehesi on raukka!
Jonkun pitää sanoa se hänelle suoraan.
Sinä et voi, koska hän rupeaa hakkaamaan sinua.
Miehesi pitäisi pyytää anteeksi äitiltään, samoin siskonsa.
Tottakai kaikissa ihmisissä on vikaa, mutta ei voi niin puhutella äitiään!
Olisiko jotain itua, jos puhuisit miehesi siskojen kanssa?
Entä jos puhuisit miehesi äitin kanssa? Ymmärrä hänen kantansa.
Jos ei auta mikään, niin ota ero! Sinä olet syytön tilanteeseen. Sinä olet tehnyt parhaasi, mutta on olemassa raja.
Sinulla pitää olla hyvä ja onnellinen elämä, ei sinun tartte enää säälitellä.
Se miehesi on raukka pelkuri. Jos ei muuta tapojaan ja mene keskustelemaan, niin jätä hänet. - A.p
Pystyit niin hyvin jäljittämään ongelmaa ja analysoit niin oikein. Kiitos niin paljon kirjoituksestasi. Kyyneleet silmissä sen luin.
Olen joskus puhunut anopin kanssa kahden avoimesti ja luottamuksella. Hän on kertonut paljonkin elämästään ja hänellä se moninkertaisesti vaikeampaa on ollut. Hän oli sotalapsi. Äitinsä lähetti häntä Ruotsiin, veti takaisin ja lähetti takaisin jne. Hänen äitinsä oli jollain tavalla mielisairas ja hirviöäiti, näin anoppi kertoi. Sitten avioliitto oli tuollaista miehen kanssa, ja lapsetkin sitten liittoutui äitiänsä vastaan.
Siksi kirjoituksessani on pieni anopinvastaisuus, koska hän kaikkien lastensa suhteissa on liikaa ollut härkkäämässä ja puuttumassa ja selän takana puhuu lastensa puolisoista pahaa tai ainakin puolitotuuksia, ja osa niistä on minunkin korviin kantautunut.
Miehen sisarusten kanssa olen puheväleissä, mutta heidän kanssaan ei oikein syvällisiä pysty puhumaan kuin yleisellä tasolla, he eivät avaudu, muutoin kuin humalassa, mutta se ei ole rakentavaa avautumista, yleensä riitaisaa tai riidan haastamista. Olen kuullut, että heidänkin perheessä on väkivaltaisuuksia sattunut tosi rajuja, joissa on poliiseja tarvittu, oikeuttakin istuttu ja lusittukin siitä syystä. Ongelmallinen perhe sillä suunnalla ja nyt sitten täälläkin :(
Miehen kanssa olemme noista seikoista puhuneet, mutta se ahdistaa häntä ihan pirusti ja lopuksi sitten järjestää riidan minun kanssa.
Kuten kirjoitin alussa, ei tämä liitto ole aina ollut tällainen. Toki vaikeitakin aikoja on ollut, mutta niistä on selvitty ja hyviä aikoja on ollut paljon. Mutta nyt, kun tuo työ hänellä loppui, ollaan syöksykierteessä.
En tiedä, kuinka saisin elämän vielä kuntoon... Sidonko miehen pakkopaitaan ja raahaan hoitoon purkamaan sisällään olevan vihaisuuden hallitusti pois. - menejuttelemaan
Kiva jos pystyin vähän auttamaan!
Tässä takana on myös varmaan sodan traumoja. Nyt vasta ruvetaan avautumaan niistä.
Sotalasten osa oli kova ja anoppisi on kovia kokenut. Nähtävästi miehesi isä ei häntä paljonkaan tukenut ja siksi hän takertui lapsiinsa. Luulisin myös että miehesi isä on ollut jotenkin estämässä niitä luonnollisia keskusteluja anoppisi ja kaikkien teidän lasten kesken. En tiedä sitten.
Kyllähän se auttaisi jos voisit keskustella jonkun kanssa ja saada tukea. Ehkä se joku asiantuntija tietäisi keinoja miehesi kohdalle, eikös ole sellaisia "vihanhallintakursseja"? Googlaile niistä.
Kun on ollut hyviä aikoja, niin muistelkaa niitä. Ota esille miehesi kanssa asiat uudelleen ja ehdota vihanhallintakursseja. Juttele myös anoppisi ja miehesi siskojen kanssa. Yritä saada heidät ymmärtämään asiat toiselta kantilta ja että se sota-aika vaati niin paljon äidiltäsi, ja että hänen äitinsä oli vaikea tapaus. Voisi lukea esim Helmi Erving-Odelberg: Hälytys, välähdyksiä sotalapsen elämästä. On muitakin kirjoja.
Sano miehellesi, että ei näin voi jatkua ja että kyllä hänen on otettava itse vastuu, aikuisen miehen.
Vihanhallintakurssille vaan! Hän ei voi käyttäytyä noin!
Jos ei, niin sitten laitatte
Sinun on myös ajateltava itseäsi!
Kieltäydy kaikesta, älä hyväksy mitään mitä hän uhkailee.
Soita heti poliisille jos rupeaa jotain! Tee rikosilmoitus.
Älä anna kierteen jatkua! Sinulla on oma arvokas elämä ja sinua ei saa käyttää projisoinnin kohteena! Pidä huoli että mitään pahaa ei tapahdu sinulle!
Olisikohankyseessä myös läheisriippuvaisuusdesta, eli että sinä huolehdit liikaa ja otat liikaa itsellesi vastuuta? En tiedä. Voithan googlata sitäkin.
Hyvä että menet puhumaan asiantuntijan kanssa!
Ehkäpä se tästä selviää.
Toivon kaikkea hyvää teille kaikille! - edellinen
jäi kesken tuo lause: että jos ei niin laitatte hynttyyt eri kasseihin ja eri osoitteisiin.
Hei Muumio,
Hyvä, että olet rohkeasti lähtenyt kertomaan tilanteestasi. On ikävä kuulla, että puolisosi on kohdellut sinua huonosti. Kertomasi tilanteet kuulostavat vakaville eikä kenenkään tulisi joutua kokemaan omassa suhteessaan henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Meillä jokaisella on oikeus turvalliseen elämään ja väkivaltaisessa suhteessa eläminen on aina riski hyvinvoinnille.
Usein väkivalta alkaa suhteessa esimerkiksi henkisellä kiusaamisella ja mitätöimisellä. On tyypillistä, että väkivallan tekijä syyllistää uhria väkivallasta. Henkinen väkivalta voi kärjistyä siihen, että väkivallan tekijä uhkaa satuttaa itseään tai muita perheenjäseniä. Tällaisissa tilanteissa ei tulisi jäädä yksin vaan asiasta tulisi kertoa viranomaisille tai jollekin muulle ammattilaiselle. Lisää tietoa lähisuhdeväkivallasta löytyy täältä https://www.riku.fi/fi/erilaisia rikoksia/lahisuhdevakivalta/.
Sinulla on mahdollista saada apua ja tukea Rikosuhripäivystyksen lähimmältä palvelupisteeltä. Palvelupisteiden yhteystiedot löytyvät täältä https://www.riku.fi/fi/yhteystiedot/. Voit myös tulla juttelemaan asiasta Rikosuhripäivystyksen chattiin. Rikuchat on auki arkisin klo 9-15 ja maanantai-iltaisin klo 17-19.
Ystävällisesti Rikosuhripäivystys- Toimi
Oravaisten lasten tarhassa työskentelee yksi ihminen A, P, joka laittelee lapset huutamaan ilkeyksiä!! Appien kautta on laittanut ihmisiä sheikkaamaan ja kuuntelemaan voisit! Boris,, laittaa viattomien kordinaatit appeihin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 241709
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha201634Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka701478Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.591472Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?561370Pelastakaa Lapset: Netti ei ole turvallinen paikka lapsille - Erätauko-tilaisuus to 25.4.2024
Netti ei ole turvallinen paikka lapsille, mutta mitä asialle voi vanhempana tehdä? Torstaina 25.4.2024 keskustellaan ne161325Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.871304Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se181186Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651140Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k81121