Koko tämä homma alkoi tammi helmikuussa vuosi sitten, olin kai jotain mahakipuja tuntenut ennenkuin tuli pakko lähteä tutkimuksiin, kauhea kipu ylävatsassa syönnin jälkeen ja pulssi hakkas yli sataa ennen kotoa lähtöä sairaalaan ja vielä monta tuntia senkin jälkeenkin, eivät voineet löytää syytä vatsakipuun ensimmäisellä kerralla eikä vielä toisella kerralla kaan kun samat oireet oli alkanu heti syönnin jälkeen. Pääsin gastroskopiaan ja heti todettiin iso palleatyra, lääkäri totesi että jos näitä ongelmia jatkuu niin ota yhteyttä, hän tekee lähetteen Vaasan keskus sairaalaan lisä tutkimuksia varten. Kokeilin ja koetin kestää mutta vaimo sai ylipuhuttua ja elokuussa soitin, lääkäri pani lähetteen Vaasaan, sieltä tuli kutsu ja sain keskustella lääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä että kannattais leikata ja suostuin. Kerran vielä magneettikuvaukseen ja sen jälkeen lääkäri soitti ja sano että kestää kaksi kuukautta tai voi käydä vielä nopeammin.
Kun leikkauspäivä koitti 28 helmikuuta en sitten vähääkään jännittäny, siellä on osaavat lääkärit asialla ajattelin ja olin nyt tätä riesaa juotunut kärsimään yli vuoden, ei koskaan voinut antaa nälän tulla ja opin aamukahvin jälkeen syömään kahta välipalaa ja sitten pysty syömään kunnolla mutta tätä kesti vain puoli toista kaksi viikkoa keralla ja taas sai jättää syönnin kesken ja odottaa vähän aikaa ja sitten mennä väkisin oksentamaan, kun yritti röykähtää tuli ruokaa ylös eikä ilmaa ja se kova pahoinvointi ja kipu. Kun tätä oli kestäny niin ajattelin vain miltähän tuntuu herätessään kun lykättiin leikkaus saliin. Kun heräsin niin melkein ainut kipu tuntu solisluun alapuolella, sekin meni ohi ja tietenkin särkylääkkeitä sain ja neuvottiin miten piti varoa, sänkyyn menemistä ja nousemista ja pääsin kotiin heti seuraavana päivänä. Kaikki tehtiin viiden tähystys reiän kautta, nyt olen saanu varoa raskaampia nostoja kaksi kuukautta , ensiksi ei yli viiden kilon nostoja mutta miehenä siinähän on kaiken aikaa muistamista. Mahalaukko oli minulla 2/ 3 osa palleatyran yläpuolella ja se vaikutti hengitykseen kin joskus. Vieläkin tuntuu kipuja vähän mutta harvemmin, ajattelin kysellä niiltä joilta on suoritettu sama leikkaus tuntuko enään mitään kipuja kahden kuukauden jälkeen.
Tämä on parasta mitä olen tehnyt, en ole kertaakaan tuntenut sellaista pahoin vointia enkä ole tarvinnut oksentaa, voin röykähtää ja kaikki epätasaiset sydän lyönnit häipyvät. Leikkauksen jälkeen luki paperissa että tämä oli muka synnynnäinen vika. Tämä oli ensimäinen yö mitä olen viettänyt sairaalassa sitten kun synnytyslaitoksesta tulin 70 vuotta sitten.
Kun leikkauspäivä koitti 28 helmikuuta en sitten vähääkään jännittäny, siellä on osaavat lääkärit asialla ajattelin ja olin nyt tätä riesaa juotunut kärsimään yli vuoden, ei koskaan voinut antaa nälän tulla ja opin aamukahvin jälkeen syömään kahta välipalaa ja sitten pysty syömään kunnolla mutta tätä kesti vain puoli toista kaksi viikkoa keralla ja taas sai jättää syönnin kesken ja odottaa vähän aikaa ja sitten mennä väkisin oksentamaan, kun yritti röykähtää tuli ruokaa ylös eikä ilmaa ja se kova pahoinvointi ja kipu. Kun tätä oli kestäny niin ajattelin vain miltähän tuntuu herätessään kun lykättiin leikkaus saliin. Kun heräsin niin melkein ainut kipu tuntu solisluun alapuolella, sekin meni ohi ja tietenkin särkylääkkeitä sain ja neuvottiin miten piti varoa, sänkyyn menemistä ja nousemista ja pääsin kotiin heti seuraavana päivänä. Kaikki tehtiin viiden tähystys reiän kautta, nyt olen saanu varoa raskaampia nostoja kaksi kuukautta , ensiksi ei yli viiden kilon nostoja mutta miehenä siinähän on kaiken aikaa muistamista. Mahalaukko oli minulla 2/ 3 osa palleatyran yläpuolella ja se vaikutti hengitykseen kin joskus. Vieläkin tuntuu kipuja vähän mutta harvemmin, ajattelin kysellä niiltä joilta on suoritettu sama leikkaus tuntuko enään mitään kipuja kahden kuukauden jälkeen.
Tämä on parasta mitä olen tehnyt, en ole kertaakaan tuntenut sellaista pahoin vointia enkä ole tarvinnut oksentaa, voin röykähtää ja kaikki epätasaiset sydän lyönnit häipyvät. Leikkauksen jälkeen luki paperissa että tämä oli muka synnynnäinen vika. Tämä oli ensimäinen yö mitä olen viettänyt sairaalassa sitten kun synnytyslaitoksesta tulin 70 vuotta sitten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.