Jehovantodistajien uskoontulo tapahtuu vähitellen kyseisen ideologian sisäistämisen kautta. Mikäli ihminen ei usko Raamattuun Jumalan sanana, häneen ei kannata tuhlata aikaansa, samoin jos henkilö sanoo olevansa ateisti. Uskoontullut todistaa uskostaan julkisesti ennen aikuiskastettaan mikä suoritetaan upottamalla. Tämän ratkaisun jälkeen hänet velvoitetaan ovityöhön ja käymään säännöllisesti valtakunnansalilla ja elämään yhteisön sääntöjen mukaan.
Samanlaisia käytäntöjä on muissa uskonnollisissa yhteisöissä. Lestaadiolaisilla uskoontulo tapahtuu yleensä myös julkisesti pyytämällä synninpäästöä johon vastataan Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksiannettu. Vaaditaan siis ensin ”synnintuntoa”, vai onko se vain pääsylipun lunastamista ainoalta autuaaksitekevältä yhteisöltä. Tämän jälkeen olet siis uskomassa ja sinulle voidaan sanoa ”Jumalan terve” -tervehdys.
Helluntailaisilla ja muilla vapailla suunnilla uskoontulo tapahtuu yleensä herätys-hurmoskokousten jälkitunnelmissa joissa pyydetään kädennostoa ja tämän jälkeen alttarille menemistä. Samanlaista ratkaisua vaativat myös kirkon viidesläiset ja ns Tablighi -moskeijat niminen islamin ratkaisukeskeinen herätysliike mikä leviää maailmalla hyvin kiivaasti. Ne jotka eivät tee ratkaisua eivät pääse taivaaseen tai paratiisiin vaan tuhoutuvat tai joutuvat helvettiin.
Minulla on kokemuksia näistä kaikista mutta mikään niistä ei ole vakuuttanut minua. Oma kehityshistoriani on kulkenut päinvastaiseen suuntaan eli olen tullut lapsenuskostani ajattelevan aikuisen kriittisyyteen. En pysty uskomaan henkiolentojen olemassaoloon koska niistä ei ole mitään todisteita. Minä en usko, ja ehkä juuri siksi olen suhteellisen onnellinen. En kaipaa elämääni mitään uskontojen ja uskomusten luomia harhoja.
Samanlaisia käytäntöjä on muissa uskonnollisissa yhteisöissä. Lestaadiolaisilla uskoontulo tapahtuu yleensä myös julkisesti pyytämällä synninpäästöä johon vastataan Jeesuksen nimessä ja veressä ovat synnit anteeksiannettu. Vaaditaan siis ensin ”synnintuntoa”, vai onko se vain pääsylipun lunastamista ainoalta autuaaksitekevältä yhteisöltä. Tämän jälkeen olet siis uskomassa ja sinulle voidaan sanoa ”Jumalan terve” -tervehdys.
Helluntailaisilla ja muilla vapailla suunnilla uskoontulo tapahtuu yleensä herätys-hurmoskokousten jälkitunnelmissa joissa pyydetään kädennostoa ja tämän jälkeen alttarille menemistä. Samanlaista ratkaisua vaativat myös kirkon viidesläiset ja ns Tablighi -moskeijat niminen islamin ratkaisukeskeinen herätysliike mikä leviää maailmalla hyvin kiivaasti. Ne jotka eivät tee ratkaisua eivät pääse taivaaseen tai paratiisiin vaan tuhoutuvat tai joutuvat helvettiin.
Minulla on kokemuksia näistä kaikista mutta mikään niistä ei ole vakuuttanut minua. Oma kehityshistoriani on kulkenut päinvastaiseen suuntaan eli olen tullut lapsenuskostani ajattelevan aikuisen kriittisyyteen. En pysty uskomaan henkiolentojen olemassaoloon koska niistä ei ole mitään todisteita. Minä en usko, ja ehkä juuri siksi olen suhteellisen onnellinen. En kaipaa elämääni mitään uskontojen ja uskomusten luomia harhoja.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tuo laitalahkojen kolmen askeleen oppi on kopsattu vapaamuurareilta: oppipoika, kisälli, mestari
1. Kor. 13:11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
Nykyään elävä älyllisesti rehellinen ihminen joutuu lisäksi jättämään paljon sellaista, mikä kuului vielä Paavalin aikaisten ihmisten maailmankuvaan. Tämä ei sinänsä sulje pois uskoa, mutta muuttaa sitä.
Noilla mainitsemillasi ryhmillä yhteisenä tekijänä on tiivis, eksklusiivinen porukka ja käännynnäisen halu päästä porukkaan (ja suostumus tehdä kaikenlaista sinne päästäkseen). Sääliksi käy, mutta aikuinen ihminen sentään saa valita. Liikkeeseen syntyvillä lapsilla lienee vähiten valinnanvaraa.
"Nykyään elävä älyllisesti rehellinen ihminen joutuu lisäksi jättämään paljon sellaista, mikä kuului vielä Paavalin aikaisten ihmisten maailmankuvaan. 2
Kyllä, ajat muuttuva ja me niiden mukana.
Kannattaa erottaa erilaisten yhteisöjen omat käytännöt ja uskoon tulo, jotka ovat aivan eri asioita. Yhteisöissä , aivan kuten yhteiskunnassamme, on erilaisia sääntöjä ja käytäntöjä ja niillä on oma merkityksensä. Usko on kuitenkin asia, joka tulee Jumalalta eikä näin ole sidottu ihmisten sääntöihin. Pelastus ei myöskään ole meidän käsissämme, emme voi evätä sitä keltään, kuuluimme johonkin yhteisöön tai emme. Oman yhteisömme jäsenyyden ehdoksi voimme asettaa erilaisia ehtoja, uskolle ne ehdot asettaa ja valvoo Jumala.
Joitakin epätarkkuuksia aloituksessasi oli, mutta jokaisella on oikeus omiin tulkintoihinsa jonkin yhteisön säännöistä ja käytännöistä.
Minkälainen se usko sitten on joka Jumalalta tulee, kun sitä tulkitaan niin monella tavalla eri kirkoissa, herätysliikkeissä, seurakunnissa ja lahkoissa? Onko sitä olemassakaan?
Kyllä se on olemassa. Onhan selvä, että ihmiset ymmärtävät asioita eri tavoin. Jos vaikka kaksi sinun hyvää ystävääsi kuvailevat sinua kolmannelle ihmiselle, luuletko, että kuvaus on samanlainen?
Jehovantodistajat eivät pidä muita uskovina kristittyinä kuin itseään. Lestaadiolaiset tuomitsevat kadotukseen Jehovat että helluntailaiset ja helluntailaiset eivät pidä luterilaisia, jotka uskovat kasteen armoon tunnustuksensa mukaan, kristittyinä. Kaikki tulevat eri tavalla ja arilaiseen uskoon. Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon. Mikä niistä on Jumalan aiheuttamaa uskoa?
Minusta yleistäminen on hiukan epäoikeudenmukaista.
On selvä, että osa ihmisistä, uskovistakin, ajattelee omaavansa asiaan oikean tulkinnan ja se tarkoittaa taas sitä, että muut ovat väärässä. Ihmisten sanomisien varaan ei voi uskoaan rakentaa koska kuten olemme huomanneet ihmiset selittävät asioita eri tavoin.
Mikä on Jumalan aiheuttamaa uskoa...vaikea kai sitä on varmasti tietää, jos arvioi toisia ihmisiä. Jos taas on kohdannut Jumalan, kuuntelee itseään ja etsii vastauksia lukemalla Raamattua ja kuuntelemalla opetusta ja ottamalla siitä sen, joka lankeaa otolliseen maahan , silloin on Jumalan aiheuttaman uskon lähteellä. Usko on kuitenkin ennen kaikken henkilökohtainen suhde Jumalaan
Olen tutustunut eri kirkkojen, herätysliikkeiden ja monenlaisten kristinuskon lahkojen opetuksiin. Jokainen vetoaa Raamattuun ja omiin kokemuksiinsa ja henkilökohtaiseen jumala -uskoonsa. Kun nämä uskovaiset sitten kilvan tuomitsevat toisiaan helvettiin, on vaikea nähdä mitään yhteistä nimittäjää.
Jos et ole tutustunut muihin kuin vapaisiin suuntiin ja viidesläisiin, voi tietysti kuvitella jotakin yhteistä kaikilla muillakin olevan. Ei tarvitse lukea kuin tämän palstan "oikein" uskovaisten kirjoituksia niin voi päätellä jotain. Onhan täällä helluntailaistenkin toimesta tuomittu jo monet kerrat luterilaiset uskovat helvetin ikigrilliin.
"Onhan täällä helluntailaistenkin toimesta tuomittu jo monet kerrat luterilaiset uskovat helvetin ikigrilliin."
Miksi ikigrilliin - - luterilaiset uskovathan ovat sisaria ja veljiämme Jeesuksessa Kristuksessa.
Tarkoitatko, että sinä ja minä tuomitsemme ihmisiä ikigrilliin? Kommenttisi sisältö jäi minulle hieman epäselväksi.
Mitähän yleistin?
Minä en tuomitse ketään yhtään mihinkään. Sinusta en tiedä, mutta minulla on niin paljon kokemusta ollessani helluntailaisena että tiedän mihin he uskovat ja ketä he tuomitsevat ikigrilliin.
"Jehovantodistajat eivät pidä muita uskovina kristittyinä kuin itseään. Lestaadiolaiset tuomitsevat kadotukseen Jehovat että helluntailaiset ja helluntailaiset eivät pidä luterilaisia, jotka uskovat kasteen armoon tunnustuksensa mukaan, kristittyinä. "
Tunnet ilmeisesti kaikki noihin ryhmiin kuuluvat, kun tiedät, että he ajattelevat noin?
No selvä on, en käy kiistämään kokemustasi, vaikka oma kokemukseni onkin aivan erilainen. Minäkään en tuomitse ketää ikigrilliin tai yhtään mihinkään, sen tuomion langettaa minua paljon viisaampi.
NIIN MIKSI? Kysy helluntailaisilta.
Kyllä "luterilainen" on aivan oikeassa. Itselläni on kokemusta helluntaiseurakunnasta johon työkaverini kutsumana menin hänen kanssaan. Minä olen pitänyt kaikkia uskovia ihan hyvinä ihmisinä tätä ennen, enkä ole kenenkään uskoa asettanut kyseenalaiseksi.
Saarnaaja tuli kokouksen jälkeen kysymään minulta olenko uskossa. Sanoin olevani uskossa lapsesta asti ja että minut oli kastettu. Saarnaaja sai melkein raivokohtauksen ja alkoi huutaa että riivaajatkin uskovat ja vapisevat. Hän tuomitsi minun uskoni riivaajien uskoksi koska olin luterilainen. Toisen uskon demonisoiminen oli sama kuin helvettituomio. En ymmärrä miksi sinä yrität valehdella etteivän vapaat suunnat tuomitse luterilaisia helvettiin.
Kyllä tunnen.
Eikö nim. "usko.vainenkin" ole jonkin sortin vapislainen? Luterilaisuutta ja luterilaisia hän on täällä ainakin kovasti mollannut. Olenko ymmärtänyt oikein ettei hän muita taivaaseen päästäisikään kuin vain homoja tuomitsevat uskonlahkot joihin vapiksetkin kuuluvat. Toinen vaihtoehto taitaa sitten olla se ikigrilli jos olen oikein ymmärtänyt johon minäkin hänen mukaansa olen matkalla koska pidän myös homoja lähimmäisinäni joita pitää rakastaa.
Ajatteletko, ettei minulla ole kokemusta eri yhteisöistä?
Minulla on paljonkin kokemusta erilaisista uskovista. Suurin osa kokemuksista on hyviä, joukkoon mahtuu muutama huono kokemus, jos nyt siis ajatellaan elämää tämän palstan ulkopuolella. Täälläkin on hyvää kohtelua ja huonoa kohtelua, mutta en tiedä millaisia yhteisöjä ihmiset edustavat.
Jos haluaa ajatella ihmisiä jonain massana, joka ajattelee yksillä aivoilla, on siihen toki oikeus. Tosin silloin se tarkoittaa sitä, että me kaikki ajattelemme yksillä aivoilla ja niin se ei näytä kuitenkaan olevan.
Nyt taisit pikkuisen liioitella....
En osaa sanoa mikä hän on, sitä pitää kysyä häneltä.
En liioittele. Minulla on aika laaja erilaisten uskonyhteisöjen tuntemus jo opiskelunikin takia. Miksi ajattelet että puhuisin muunneltua totuutta? Onko se teilläpäin tapana?
Hyvä on, anteeksi
Kyllä tietysti luterilaisetkin tuomioita osaavat julistaa vapislaisille uudestikastajille. Siitäkin on tältä palstalta kokemusta. Se on yhteinen fundamentalistien synti. Minä en ole fundamentalisti vaikka mainostankin itseäni luterilaiseksi enkä ole kenellekään tuomioita julistamassa. Minä en suinkaan tiedä olevani "oikeassa uskossa" saatikka sitten muidenkaan kohdalla. Luterilaisuus niin kuin se on Katekismukseen präntätty on minusta hyvä ja terveellinen, mutta en ole koskaa tuominnut ketään yhtikäs mihinkään. Keskustelua on kuitenkin kiva käydä ihmisten kanssa jotka jotakin oikeasti tietävät, myös tällä palstalla.
Jehovan todistajat tulevat "uskoon" vastaamalla esitettyihin kysymyksiin "oikealla tavalla" satoja kertoja. Sama systeemi kuin aivopesussa, toistoa loputtomiin niin johan tokenee.
Sama hommahan on muissakin "vapaissa" suunnissa. Kyllähän nämä jargonit käydään läpi ennen kasteelle menoa
Luterilaisena uskovana muutama kommentti aloitukseen, ja miksei samalla muuhunkin keskustelun kulkuun. Aloittajalla tuntuu olevan vahva henkilökohtaiselle tasolle jäänyt katkeruus vapaita suuntia ja viidesläisiä, erityisesti Kansan Raamattuseuraa kohtaan ja mitä minä olen seuraillut, vaikuttaa siltä että sama henkilö joka jatkuvasti tehtailee näitä uskoontulemisia, kätten nostelemisia ja KRS:n sekä Kalevi Lehtisen herjaamisketjuja yhä uudelleen, tekee sen usena nimimerkin takaa mutta kaikkien takana vaikuttaa olevan kaikkien tuntema alias Dogmatikos, alias luterilainen jne.
Ymmärrän oikein hyvin opillisesti perustellun kritiikin, kovankin sellaisen, mutta on vaikeaa ymmärtää näitä jatkuvia parjausketjuja joissa ei vaikuta olevan mitään muuta tarkoitusta kuin saattaa parjauksen kohteet, etupäässä Kalevi lehtinen ja KRS, sekä vapis suunnat ja viidesläisyys huonoon huutoon oman oikeassaolemisen ja katekismuksen korostamisella lyömäaseena.
Tämä kaikki on valitettavasti pakko sanoa, vaikka itsekin olen vahvasti sitä mieltä että vapaat suunnat ovat kristillisen opin kannalta väärin opettavia lahkoja ja "tee ratkaisu" -opit ovat oikeasti suorastaan saatanallisia eksyttäviä oppeja sakramenttien halveksimisineen. Itsekin yhdyn täydestä sydämestä katekismuk(siin) ja luterilaiseen oppiin enkä haluaisi kirkon pitävän sen enempää yhteyttä liberaaliuskoiseen nimiluterilaisuuteen kuin vapiksiinkaan.
Kaiken arvostelun, kovankin, tulisi kuitenkin olla aina rakkaudessa tapahtuvaa ja rakentavaa eikä pelkkää parjaamista ja haukkumista. Pitää kertoa missä mennään harhaan ja mitä pitäisi korjata. Pitäisi aina jaksaa muistaa perustella miksi joku on harhassa eikä vain haukkua harhaoppiseksi. Pitäisi jaksaa muistaa että vaikka vapaasuuntalaiset ovat oppeineen (niinkuin viidesläisetkin) eksyksissä monessakin asiassa isosti, niin hekin ovat silti ihmisiä. Ei se semmoinen kova ja armoton katekismuksella päähän lyöminen ketää auta parannukseen.
Ja sitäpaitsi, kyllä kristityn jonka tulisi rakastaa myös lähimmäistään ja jopa vihamiestään, kyllä hänellä tulisi aina olla ilo sydämessään jos joku syntinen tekee parannuksen (niinkuin Jeesus sanoitti), vaikka se usko olisi sitten löydetty vaikka sitä kättä nostamalla helluntailaisten herätyskokouksessa. Kyllä me luterilaiset, vaikka katsommekin oman oppimme olevan raamatunmukaisen, silti tunnustamme että muissakin kirkkokunnissa on oikeita hurskaita kristittyjä ja uskoon tulleita.
Olen aidosti huolissani jos joku uskoon tullut johdattuu esim. vapaisiin suuntiin koska opetus siellä ei ole raamatunmukaista, mutta kyllä se on tunnustettava että Jumala on voimallinen harhojenkin keskellä varjelemaan uskon sydämessä, joskin se on jatkuvassa väärässä opetuksessa koko ajan vaarassa ja ei pääse koskaan kasvamaan maitoasteelta aikuisempaan, vahvempaan ruokaan niinkuin nähdään useimmista vapislaisista. Uskossa kasvamiseen tarvitaan jatkuvaa oikeata raamatunopetusta. Miten ilman ravitsevaa ruokaa voisi usko kasvaa? Se valitettavasti heiltä puuttuu mutta se puuttuu myös suuresta osasta omaa kirkkoamme tänä päivänä. Ei nimittäin sellainen nimiluterilainen ole yhtään parempi lahkolaista, joka ei pidä koko Raamattua Jumalan erehtymättömänä sanana. Tämän pitäisi hieman pistää sinua Dogmatikos sillä sinähän kiellät tietoisesti esim. helvettiopin, Jumalan sanan luotettavuuden ja monia tärkeitä sanan opetuksia ja kristillisiä totuuksia. Näin pitäisi sinulta kysyä että miksi sinä tuomitset muita siitä mitä itse teet?
Muistetaan kuitenkin että hekin ovat sisariamme ja veljiämme, eivät vihamiehiämme ja rukoillaan heidän puolestaan, eikä niin luterilainen_ ?
En ole huomannut mitään katkeruutta enkä herjaamis- tai parjaamisketjuja täällä. Ovatkohan nämä asiat sinun hurskaasta mielikuvituksestasi lähtöisin? Täällä ovat saaneet köniinsä mm. ateistit, homot, ns. liberaalit ja luterilaiset. Toki on arvosteltu mainitsemisiakin tahoja hyvin perustellustikin.
Olet ilmeisesti mielestäsi ainoassa oikeassa uskossa koska puhut muista väärin opettavista ja saatanallisista eksyttävistä opeista. Kun arvostelet muita näin helvetillisesti, arvostele samalla tavalla omia oppejasi. Kristinuskoa voidaan ymmärtää hyvin monella tavalla, eikä opetus ole saatanallista vaikka se ei olisikaan luterilaista.
Onko uskonlahkojen arvosteleminen majesteettirikos josta tuomitaan helvettiin?
Voisitko kertoa miten täällä on mainitsemiasi tahoja ja henkilöä parjattu tai herjattu? Ne ovat vain tyhjiä vätteitä joissa ei ole mitään perää
"...vaikuttaa siltä että sama henkilö joka jatkuvasti tehtailee näitä uskoontulemisia, kätten nostelemisia ja KRS:n sekä Kalevi Lehtisen herjaamisketjuja yhä uudelleen, tekee sen usena nimimerkin takaa mutta kaikkien takana vaikuttaa olevan kaikkien tuntema alias Dogmatikos, alias luterilainen jne...."
Niin, ehkä sinusta vaikuttaa siltä. Ehkä niin on - ehkä ei. Mutta aika pitkälle teet johtopäätöksiä siitä, kuka nimimerkki mahdollisesti voisi olla aloitusten takana!
Jospa keskustelemme asiasta, emmekä käy kenenkään tietyn nimimerkin kimpuun?
”…uskoontulo tapahtuu…”
Käytät tässä termiä, jota käyttävät oikeastaan vain osa vapaansuunnan kristityistä. Tavallisesti puhutaan vain uskosta.
Se miten usko itse kullakin sitten ilmenee, on varmaan aika persoonallinenkin asia. Osa kasvaa uskoon, kuten mainitsit, lapsen uskosta eteenpäin. Osa voi kulkea pitkänkin tien kohti hengellisyyttä ja uskon vastaanottamista. Osalla usko voi olla nopea ja äkillinen tapahtuma.
”Oma kehityshistoriani on kulkenut päinvastaiseen suuntaan eli olen tullut lapsenuskostani ajattelevan aikuisen kriittisyyteen. En pysty uskomaan henkiolentojen olemassaoloon koska niistä ei ole mitään todisteita.”
Usko ei tarkoita sitä, että pitää luopua kriittisestä ajattelusta. Oikeastaan meitä kehotetaankin koettelemaan uskoamme.
Olen itse käynyt pitkän tien, joku voi käydä vielä pidemmänkin tien, ja ollut mm. ateisti yli 40 vuotta. Tosin tuosta on etsikkoaikaa monen monta vuotta. Ymmärrän kyllä juuri tuon epäilyn. Siinä vaikuttaa aika tavalla se, millaiseksi me itse kuvittelemme nuo ”henkiolennot”.
Mikä sai sinut vakuuttuneeksi Jumalan olemassaolosta, vai epäiletkö vielä?
En epäile. Prosessi oli pitkä ja monivaiheinen, mutta pitänee asiaa ensin analysoida paremmin. Ei sitä ihan muutamalla lauseella osaa sanoa, mutta kunhan ensin tiivistän asiaa.