Euthyphro dilemma

Kristillsessä perinteessä mennään kirkkaasti kakkosvaihtoehdon kanssa. Massamurhat, sukupuuttoon tappamiset, naisten alistaminen, kärsimyskuolema, itsensä alentaminen, jne. Ei tuolla oikein moraalin kanssa ole mitään tekemistä, mutta silti moni uskovainen pitää uskontoaan korkean moraalin airuena...

En ole muuten tuollaista "yleistä käsitystä" moraalista vielä nähnyt, enkä sitä suoralta kädeltä lähtisi allekirjoittamaankaan. Mutta minä olenkin jossain määrin moraalinen relativisti.

Määritelijä on ottanut lähtökohdakseen käsityksensä jumalasta määrittelemäättä sitä sen enempää.
Mikä tämä Euthyphro on jotta voisin arvella siitä jotakin.
Itse asiaan voisin ajatella että monella uskovaisella on oma käsitys Jumalasta, löytyneekö montaakaan yksituumaista ajatusta jos lähdetään määrittelemään että Jumala on persoona tms.. Mitä silloin sisältyy persoona käsitykseen. Kuitenkin jotkut ajattelevat että persoona tarkoittaa ihmisen kaltaista jotakin.
Pitkälti näissä kysmyksissä on vastaus tekeekö Jumala ihmismieleen ajatuksen "hyvä teko"

Teroristi muuttuu voittonsa jälkeen kansallisankariksi ja pystytetään vapauden patsaita. Häviönsä jälkeen hänet kidutetaan kuolijaaksi saman ihmismielen (jumalan) tahdosta.
Jokin tässä mättää. Oma kästykseni Jumalasta on että ennemmin epäilisin ihmismieltä kuin Jumalan Tahtoa

Ihminen toimii kokemustensa mukaan. Määrääkö Jumala kokemukset se on toinen juttu.
Kokemusten mukaisesti opetetaan lapset, ei ole aikaakaan kun poikalapset olivat halutuja koska heistä opetettin "hyviä" sotilaita.
Petetysti tarkoitettiin että meidän pitää sotimalla voittaa maailma ja sen mukana kaikki hyvinvointi.... meille?
"Mun isäin oli sotamies" HUOM ei kenraali ei kuningas vaan alinta kastia tykinruokaa.

Nykyisin hetkittäin "kansan syvissä riveissä" oivalletaan että hyvinvointi lisääntyy jakamalla hyvinvointia, ei lsäämällä tykinruokaa ja tykkejä.
Vahvaa uskoa vaaditaan jotta nykyiset sodat esim. välimeren maissa nähdään hyvinvoinnin lisäämisenä. Johtajillamme sitä näyttää olevan. Saanevatko he sen Jumalalta, hyvä kysymys tosiaan. Ettei vain tulisi kansalta?
Se on varmaa että jokainen tekee parhaansa.

Yleensä sekoitetaan käsitteet usko, uskovaisuus ja Jumala kun maailmaa ja ihmisiä arvioidaan. Ateistit varsinkin. Uskon mukaan olemme Jumalan kuvia kaikki niin uskovat kuin ateistit joskin kovasti turmeltuneita omasta halustamme joka on se omatekemä vaihtoehtoinen hyvän määritelmä. Toiset uskoo toiset ei, siinä se. Mikä olisi kolmas - n hyvä?

Jos nyt ymmärsin oikein asetelman:

(1) Määrääkö Jumala moraalisesti hyviä tekoja, koska ne ovat moraalisesti hyviä?

Tässä siis jumala olisi määrännyt ne TEOT, jotka ihminen tekee "moraalisesti hyvinä" tekoina. Koska valinnanavapaus on moraalin ehdoton edellytys, tuollainen jumalan määräämä teko ei voi olla edes moraalinen, saati hyvä. Kohta 1 on moraalisesti ristiriitainen.

VAI
(2) Ovatko teot moraalisesti hyviä, koska Jumala määräsi ne?

Tässä jumala olisi määrännyt eli siis määritellyt moraalisen hyvyyden. Tämä on perinteinen käsitys moraalista teologiassa. Moraalinen hyvyys lähtee jumalasta. Paha on lahtöisin pirusta tms. sielun vihollisesta. Ihmisellä on valinnanvapaus "jumalallisen" hyvyyden ja pahan houkutusten välillä.

Mitään dilemmaa en tosin näe tässä. Jumala määrittelee hyvä just niin kuin mielensä tekee. Ja uskovainen uskoo sen.

Kuvitteellisen olion 'mielpiteellä' ei ole merkitystä!

Seuraajien höpötyksillä kylläkin, mutta meidän kulmilla yhä vähemmän. Onneksi!

Senkun raukat mumisevat.