Jääkärit halusivat hävittää Viipurin juutalaiset"

tuntuu pyörivän loputtomiin. Mutta, aivan loistavia nimimerkkejä hän juoksuttaa paikalle :)
Mielikuvitus riittää helposti avaamaan samat aiheet. monta kertaa päivässä :)

Jääkärit toivat Saksasta antisemitismin Suomeen 1918. Eiköhän olisi aika tunnustaa jo jääkäriliikkeen fasistinen olemus. Lars Westerlund on huippututkija.

Linkissäsi nimenomaan ei ollut mitään dokumenttia tuosta juutalaispuhdistuksen aikomisesta. Tähän mennessä olen saanut vain Keskisarjan kirjasta lähteekseni juutalaisseurakuntien johtajan väitteen.

Tuntuu epäuskottavalta, kun juutalaisia ei ollut koko Suomessa kuin vähän yli tuhat.
Jos taas ajatellaan jääkäreitä, niin yleisesti olivat sen aikaisesti vielä "uskovaisia".
Voisi ajatella juutalaisuuden yhdistetyn venäjän valtaan, koska sieltä suurin osa juutalaisista Suomeen tuli.

VENÄLÄISSURMAT SUOMESSA VUOSINA 1914–22 Osa 2.2.

Sivu 150

Kysymys Rantakarin osuudesta venäläissurmiin on kuitenkin epäselvä. Viipurin poliisilaitoksen historia vaikenee poliisin osuudesta suoritetuissa puhdistuksissa kaupungin valtauksen jälkeen. Selvää kuitenkin on, ettei Rantakari kaupunginkomendantin ominaisuudessa ole voinut myötävaikuttaa 29.4.1918 tapahtuneeseen venäläisten joukkoteloitukseen, sillä hänestä tuli kaupunginkomendantti vasta 10.5.1918 Finnen jälkeen. Santeri Jacobssonin tiedon mukaan Rantakari olisi kuitenkin Viipurin poliisimestarina pelastanut “juutalaiset teurastukselta, jonka Saksasta saapuneiden jääkärien keskuudessa vaikuttava juntta uhkasi panna toimeen. Hänen ansiostaan suljettiin kaikki kasarmi työksi, jona kaikkien juutalaisten vangitsemisen piti tapahtua – muistaaksemme toukokuun kymmenennen päivän tienoissa” – ja täten tukahdutettiin alkuunsa suunnitteilla ollut juutalaisten tuhoaminen”. Päätellen näistä tiedoista, jotka Rantakari itse lienee kertonut Jacobssonille, näyttää siltä, että Rantakari käytti poliisimestarin valtuuksiaan uusien joukkoteloitusten estämiseksi. Muistelmissaan Viipurista 1918 Rantakari ei kuitenkaan kerro mitään kaupungin valloitusta välittömästi seuraavasta ajasta, vaikka hän seuraavina kuukausina oli hyvin vaikutusvaltaisessa ja tärkeässä asemassa mm. ns. raja-alueen komendanttina, josta toimesta hän joutui eroamaan vuoden 1919 alussa. Tämä viittaa siihen että jääkäreiden ja muiden aktivistien sekä vanhasuomalaisten puoluepiirien keskuudessa esiintyi sisäisiä ristiriitoja ja tekoja, joita kaikkien asianomaisten hyödyksi haluttiin pitää julkisuuden ulkopuolella. On mahdollista, että Rantakari Viipurin v.t. poliisimestarina on myötävaikuttanut kaupungin venäläisvainoihin ja tämä saattaa olla syy siihen, että taitavana kynämiehenä tunnettu Rantakari vältti kirjoituksia Suomessa olevien ja Suomeen saapuvien venäläisten asemasta ajanjaksona 191819. Ei ole myöskään asiakirjoja, jotka osoittaisivat Rantakarin edistäneen venäläisteloituksia koskevaa tutkimusta. Viipurin kaupunginkomendantin toimensa ohella Rantakari toimi kesäkuusta elokuuhun 1918 “maan komendanttivirastojen” tarkastajana. Kierrellessään kesäkuussa Karjalan kannaksella hän ei tarkastusraportissaan maininnut tapahtuneita Georg Elfvengrenin ja Mikko Uotisen johtamia venäläisteloituksia sekä saksalaiseversti Edvard Ausfeltin osuutta tapahtumissa.

Gustaf Finne todennäköisemmin pelasti Viipurin juutalaiset verilöylyltä. Kaksi juutalaista joutui valkoisten mielipuolien tappamaksi. Kaikenlisäksi molemmat, sotilasräätälimestari Markus Weiner ja vaatekauppias Moses Reiman kannattivat valkoisia.

Keskisarja kyseenalaistaa Rannankarin roolin "juutalaisten pelastajana". Todennäköisempi pogromin estäjä oli Finne.

Harald Öhqvistin pataljoona jossa pahasti alivahvuisena oli enää vain parisataa miestä oli vastuussa ainakin 150 teloituksesta. Öhqvististä tuli myöhemmin kenraali. Talvisodassa hän "kunnostautui" ettyisesti ns hölmön tölväyksestä jossa kuoli 361, katosi 190 ja haavoittui 777 miestä. Mannerheimin ja Öhqvistin välit tulehtuivat. Muutenkin Öhqvist oli hankala ja hyvin kyseenalainen kenraali. 1930-luvulla ylipäällikkö Sihvo vaati häntä sairaslomalle henkisen ylirasituksen takia. Jollain tapaa hän vaikuttikin epävakaalta persoonalta ja hiukan vainoharhaiselta. Hän useaan otteeseen epäili joutuneensa muiden upseerien salaliiton kohteeksi.

Montakos komendanttia Viipurissa olikaan? Ja jokainen suoritti oman putschinsa...

-Löftsröm "alennettiin Viipurin linnan" komendantiksi lahtautettuaan venäläisiä siviileitä

-Gustaf Finne nimitettiin Viipurin komendantiksi suoritti jälkilahtauksen. Finne harjoitteli ensin Tampereella lahtaamista... ja urakoi Viipurissa oikein olan takaa!

-Rantakari nimitettiin Viipurin komendantiksi Finnen jälkeen, mutta ollessaan vt-poliisipäällikkönä sitä ennen hän varmasti lahtautti venäläisiä siinä määrin, että piti suunsa kiinni ja kynänsä kurissa niistä ajoista 1918-1919.

http://docplayer.fi/28084201-Osa-2-2-sotatapahtumat.html#show_full_text

Kirjan sivu 150-151

"Viipurin v.t. poliisimestari ja uusi kaupunginkomendantti K.N. Rantakari
K.N. Rantakari oli tunnettu vanhasuomalainen lehtimies, joka vuodesta 1916 oli
vaikuttanut viipurilaisena pankinjohtajana. Punaisena aikana hän piileskeli Viipurissa
ja nimitettiin 29.4.1918 kaupungin v.t. poliisimestariksi. Sosialidemokraattisen
puolueen entinen kansanedustaja Aura Kiiskinen on kirjoittanut hänestä: “Kuuluisa
suomettarelainen lahtaripeto Rantakari, joka Viipurin valloituksen jälkeen kaupungin
komendanttina johti venäläisten sotilaiden ja punaisten teloituksia. Kysymys Rantakarin osuudesta venäläissurmiin on kuitenkin epäselvä. Viipurin
poliisilaitoksen historia vaikenee poliisin osuudesta suoritetuissa puhdistuksissa
kaupungin valtauksen jälkeen. Selvää kuitenkin on, ettei Rantakari kaupunginkomendantin
ominaisuudessa ole voinut myötävaikuttaa 29.4.1918 tapahtuneeseen
venäläisten joukkoteloitukseen, sillä hänestä tuli kaupunginkomendantti vasta
10.5.1918 Finnen jälkeen.”

"Viipurin linnoituksen komendantti Ernst Löfström

Itäarmeijan komentaja Löfström oli Haminan kadettiupseeri ja hän oli kokenut
merkittävän sotilasuran Venäjällä kunnostautuen maailmansodassa rintamapäällikkönä.
Jääkäreissä Löfströmin nimitys Viipurin armeijan ylipäälliköksi oli herättänyt
arvostelua.181 Mannerheimin tapaan hän suhtautui hyvin myötämielisesti
Venäjän vanhaan yhteiskuntajärjestykseen ja pyrki edistämään sen palauttamista.
Epävirallisesti Löfström suhtautui kuitenkin pettyneen arvostelevasti Mannerheimiin,
sillä ylipäällikkö ei ollut kelpuuttanut häntä sisäpiiriinsä ja myötäili jääkäriupseereita
liikaa. Löfströmin vuoden 1918 sodanaikaisissa päiväkirjoissa on runsaasti
epäedullisia muistiinpanoja Mannerheimista, jotka kuvaavat heidän näkemyserojaan.

Viipurin piirityksen kiristyessä Löfström oli 26.4.1918 antanut joukoilleen käskyn,
jonka mukaan mm. “taistelevat venäläiset sotilaat ovat lain ulkopuolella ja
heitä kohdellaan sen mukaisesti”.183 Tämä voitaneen tulkita siten, että Löfström
hyväksyi sen, että punaisten joukkoihin kuuluvat ja aseistetut venäläiset sotilaat
saatiin teloittaa ilman muodollisuuksia, jos he antautuivat vangeiksi. Kun Viipurissa
oli vähintään useita kymmeniä venäläisiä upseereita ja sotamiehiä, jotka tosin eivät
kannattaneet punaisia, etenevät valkoiset joukot eivät kuitenkaan liene tehneet
suurta eroa “taistelevien” ja taistelujen ulkopuolella pysyttelevien sotilashenkilöiden
välillä. Kaupunkialueen turvaamisessa ja puhdistuksessa oli varsin helppoa laajentaa
Löfströmin ohjetta koskemaan myös muita kuin taistelevia venäläisiä. Varsinkin
alkupuhdistuksen aikana kaupunki oli hyökkääjien näkökulmasta sotatoimialue, jolla
voitiin ampua tavattuja henkilöitä heppoisinkin perustein. On otaksuttu Löfströmin
käskyn rohkaisseen valkoisia ryhtymään venäläisten joukkoteloitukseen,184 mutta
Löfströmin tarkoitus ei varmaankaan ollut antaa joukkojensa teloittaa vanhan
Venäjän armeijan kadettiupseereja. Käytännössä Löfströmin määräys 26.4.1918
antoi kuitenkin joukoille tietyn perusteen venäläisiin sotilashenkilöihin kohdistuviin
laajamittaisiin puhdistuksiin."

Jumala päätti ottaa Viipurin pois Suomelta mm. em. hirmutekojen ja ennen sotia kaupungissa vietetyn irstaan syntielämän tähden.

Erittäin surullista, että heidät, joita piti vapauttaa, murhattiin. He eivät liittyneet bolsevikki-vihollisiin. Päinvastoin, he halusivat päästä pakoon bolsevikkien sortovallalta. Sitten valkoiset "vapauttajat" murhasivat heidät.

Levätkää rauhassa.