Veteraanit kansallisena veteraanipäivänä alkavat olla jo sitä tasoa että ensi vuonna juhlapuhujaksi kiikutetaan joku pappa joka soitteli vuonna 1944 huilua sotilaspoikien soittokunnassa 400 km:n päässä Valkeasaaresta.
"Olin pillipiiparina sotilaspojissa..."
Kalle-Tappinen
7123
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Olin isän matkassa rintamalla hänen kivespusseissaan..."
On niitä oikeita rintamamiehiäkin vielä elossa, tosin kun nuorimmatkin ovat jo 92-93- vuotiaita, niin onhan selvä, että harva heistä enää jaksaa mihinkään tilaisuuksiin lähteä paikan päälle.
Isäni oli 1927 syntynyt ja kertoi, että jos Lapin sota olisi jatkunut muutaman kuukauden , hänetkin olisi kutsuttu palvelukseen.
Miettikääpä+sitä+että+vain+38%+sotaan+joutuneista+palveli+taistelujoukoissa.+Mutta+niistä+jotka+kaatuivat+ja+pahasti+haavoittuivat+94%+oli+taistelujoukkoihin+kuuluneita.+
Jääkäripataljoonassa+taistelleiden+todennäköisyys+kuolla+tai+invalidisoitua+oli+150+kertaa+suurempi+kuin+autokomppaniassa+autolla+köröttelevien.+Tuliko+koskaan+ajateltua+sitä+että+mitä+nämä+elossa+olevat+veteraanit+varsinkin+viimeisen+20+vuoden+aikana+oikein+ovat+olleet?+Taisi+olla+etupäässä+näitä+"pillipiirareita".+Näet+taistelujoukoissa+palvelleiden+kuolleisuus+oli+korkeampien+verenpainelukemien+ja+sepelvaltimotautien+aivan+toista+luokkaa+kuin+"koiraslotilla".+Taistelijoita+oli+kuollut+sodan+jälkeen+paljon+jo+1980-luvulle+tultaessa.
Elossa+2000-luvulla+olleista+veteraaneista+tuskin+edes+10%+on+ollut+taistelujoukoissa+palvelleita.
Ei pidä paikkaansa, koska taistelujoukot nimenomaan koostuivat nuoremmista ikäluokista, mm. asevelvollisista, mikä kesti jatkosodan aikana kaksi vuotta.
On tietysti totta, että haavoittumisilla, ja muilla olosuhteilla etulinjassa oli vahingollista vaikutusta terveyteen myöhemmin.
Etulinjan miehet olivat vielä osaksi keskenkasvuisia poikasia, moni kasvoi vielä pituutta rintamalla ollessaan.
Vaikeastikin vammautuneet sotainvalidit ovat eläneet pitkään. Tapasin työssäni 101-vuotiaan yksin asuvan sotainvalidin. Hieno veijari! Suunniteltiin rivitaloasunnon päätyhuoneiston avonaisen kuistin seiniä. Lunta tuiskutti kuistille niin, että hän ei saanut joskus ulko-ovea auki. Tämä asukas oli oikein huumorintajuinen ja virkeä ja sanoi selkeästi, mitä hän halusi. "Lasitetaan se kuisti. Lasista se seinä. Alaosa voisi olla savunharmaa, keskiosa kirkas ja yläosa taivaan sininen."
Näin toteutimme tämän sotainvalidin tahdon. Ei se hänelle itselleen tullut mitään maksamaan.
Hän kertoi vielä, että hänellä on vielä ajokortti ja autokin on vielä tallissa. Sanoi, ettei hän ajele sillä autolla muuten kuin kauniina kesäpäivänä tuttuja teitä entiselle kotitalolleen poikaansa tapaamaan.
Tällaisia hemmoja olen työssäni tavannut.