Hyvää huomenta.
Parannuksen kautta lähestytään Jumalaa. Jumalan armo ei ole sitä, että jatketaan synneissä ja pyydellään anteeksi, vaan Jumalan armo on sitä että kadutaan vääryyttä ja jätetään vääryys ja saadaan armahdus.
Eletään hyvin Herrassa
Parannuksen kautta lähestytään Jumalaa. Jumalan armo ei ole sitä, että jatketaan synneissä ja pyydellään anteeksi, vaan Jumalan armo on sitä että kadutaan vääryyttä ja jätetään vääryys ja saadaan armahdus.
Eletään hyvin Herrassa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Synnittömänä ateistina minulla ei ole parannettavaa.
Ehkä kannattaisi uskonharhaisen pikkuisen kunnioitusta osoittaman meille synnittömille. Olemmehan fiktiivisen jeesuksenne kaltaisia.
Ota joku vaikea ja pitkäkestoinen velvollisuus hoidettavakseni, kuten esimerkiksi vanhempien vanhuuden hoito. Ja tee se sittenkin, vaikka äitisi/isäsi muuttuisi sairauden tai muun syyn takia ilkeäksi ja vaikeaksi.
Seuraa kuinka elämä riisuu pikkuhiljaa kaikesta, mitä on kerännyt ja haalinut kokoon ja huuda tuskasi suonlaidassa, kun et voi tehdä mitään tilanteen muuttamiseksi ja sairauden etenemiseksi. Sinä aina ratkaisit kaikki ongelmat.
Rimpuile siinä toisen vierellä omassa avuttomuudessasi ja sen toisen vielä suuremmassa. Ketään ei kiinnosta kuulla, olet yksin, et voi paeta ja jättää, et voi mennä, koska tunnet velvollisuutesi. Kukaan ei kiitä eikä huomaa mitä käyt läpi, mikä ajatusten kirjo ja tuska sisälläsi velloo. Heikkouden raivosta hillitsemisen pakkoon.
Kun tilanne jatkuu pitkään, vuosia kuluu, alat olla alistunut ja hiljainen elämän ja kuoleman edessä, niitä ei voi voittaa.
Kaikki tyhjät sanat rakkaudesta, armosta ja muusta helinästä menettävät merkityksensä. Niitä hokevat vain ne jotka eivät tiedä. Ajatusprosessi jatkuu pitkään ja lopputuloksena huomaat, että tuo vanhempi opetti tänä aikana elämästä enemmän, kuin koskaan voit kirjoista lukea, tai mitä kukaan voi siitä kirjoittaa tai mitä hän ehti terveinä päivinään sanomaan ja opettamaan.
Et ole enää sama ihminen. Onko se parannus, en tiedä, mutta mikään ei ole niinkuin ennen, tilalla on alistunut seesteisyys ja kiitollisuus jokaisesta vapaasta ja terveestä päivästä.
Kumpi meistä oli tämän ansainnut, kumpi meistä oli syntinen ? Oliko tässä rakkaus mukana, se Jumalan rakkaus vai kuritus, vai sovitus, vai ovatko ne sama asia .....sepä onkin arvoitus, emme me ylpeitä olleet, ihmiset vain luulivat, ne jotka pitivät itseään parempina.
Oikeassa olet prosessit muuttaa ihmistä.
" Minun edessäni jokaisen polven on notkistuttava "
Se on Elämä, se riisuu jokaisen, eikä kukaan voi paeta. Lopussa on enää henki, joka sekin on luovutettava pois.
Sama se on rikkaan ja köyhän, sama syntisen ja vanhurskaan, sama papin ja pakanan, eikä erotusta ole.
Lapsuuteni lestadiolaisesta taustasta johtuen tiedän parannuksesta jonkin verran eikä se ainakaan siellä toiminut lähimmäiselle hyvää tarkoittavien päämäärien puolesta kuin joillakin.