Stallari: "Historioitsija Lars Westerlund kertoo tosiasian: jääkärit olivat sodanlietsojia ja provokaattoreita. Hän halusivat kärjistää Suomen ja Venäjän välit keskinäiseksi sodaksi laskien Saksan avun varaan."
Jääkärit halusivat itsenäisen Suomen. Heidän palatessaan se oli jo tosiasia.
Oli vain kukistettava loppuun bolsevikkien tukema kapina.
Jääkärit olivat nuoria joukko-osastoupseereita, joilla ei ollut poliittista eikä edes sotilaallista vaikutusvaltaa valtakunnallisesti.
Saksa ja Venäjä olivat tehneet 3.3. 1918 rauhan, johon jääkäreillä ei ollut nokan koputtamista.
Saksa nimenomaan valvoi, etteivät suomalaiset aiheuttaisi häiriöitä heidän ja bolsevikki-Venäjän suhteissa. Mannerheimin poistuttua kuvioista tämä oli helppoa, sillä Suomen armeija oli tosiasiassa Saksan täydessä valvonnassa. Sillä ei muutenkaan ollut kykyä tai halua sotaan Venäjän kanssa.
Jääkärit halusivat itsenäisen Suomen. Heidän palatessaan se oli jo tosiasia.
Oli vain kukistettava loppuun bolsevikkien tukema kapina.
Jääkärit olivat nuoria joukko-osastoupseereita, joilla ei ollut poliittista eikä edes sotilaallista vaikutusvaltaa valtakunnallisesti.
Saksa ja Venäjä olivat tehneet 3.3. 1918 rauhan, johon jääkäreillä ei ollut nokan koputtamista.
Saksa nimenomaan valvoi, etteivät suomalaiset aiheuttaisi häiriöitä heidän ja bolsevikki-Venäjän suhteissa. Mannerheimin poistuttua kuvioista tämä oli helppoa, sillä Suomen armeija oli tosiasiassa Saksan täydessä valvonnassa. Sillä ei muutenkaan ollut kykyä tai halua sotaan Venäjän kanssa.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Westerlund: "Selitys on sitä vastoin se, että venäläisteloitukset lienevät olleet jääkäreiden virittämä kaksoisprovokaatio, joka samalla tähtäsi sekä sodan sytyttämiseen Suomen ja Neuvosto-Venäjän sotajoukkojen välille että Mannerheimin ylipäällikkyyden kumoamiseen."
Kyseessä on siis oletus ilman todisteita "lienevät olleet".
Tuskinpa Neuvosto-Venäjä olisi nähnyt sodan aihetta parinsadan valkoisen venäläisen surmasta.
Sillä oli yllin kyllin murhetta tappiosta Saksalle, keskeneräisestä vallankaappauksesta ja viriävästä valkoisesta vastarinnasta.
Mannerheimin ylipäällikkyys oli jo vaakalaudalla Svinhufvudin ja Paasikiven ehdottoman saksalaislinjan takia. Heidän näkökulmastaan Saksa oli turvan antaja, ei Mannerheim armeijoineen. Helsingin paraati oli nieltävä, mutta sitten ryhdyttiin Mannerheimin savustamiseen.
Jääkärien kertoman mukaan Mannerheimillä oli heidän kannatuksensa, joskin suomenkielisillä alemmilla upseereilla ja aliupseereilla lienee ollut epäilynsä M:n ruotsalaisuudesta ja ja "ryssäläisyydestä". Todettakoon, että M. oli voittanut pysyvästi puolelleen sellaisen kiihkosuomalaisen kuin Paavo Talvelan.
Jääkäreillä ei myöskään ollut ,itään M:ia vastaan tämän palatessa valtionhoitajana ylipäälliköksi.
1920-luvullahan jääkärien epäluulot "ryssänupseereja" kohtaan aiheuttivat vahvaa painostusta näiden erottamiseksi. Viholliseksi tässä kampanjassa kelpasi jokainen, joka uskalsi kannattaa ranskalais- tai venäläistyyppisiä ratkaisuja organisaatioon tai taktiikkaan. Tapahtui vallankumouksellinen sukupolvenvaihdos, jolloin melko pinnallisesti koulutetut jääkärit pääsivät ikäänsä ja kokemukseensa nähden aivan liian korkeille johtopaikoille. Onneksi toinen maailmansota syttyi vasta 1939, kun jääkärit olivat jo saaneet tarvittavaa kokemusta ja saksalaissuuntaus oli väistymässä kotimaisen osaamisen tieltä.
Tuossa 20-luvun upseerikapinassa kummallista oli kuitenkin se, että sellaiset miehet kuin Mannerheim ja Nenonen säilyttivät asemansa eikä heitä edes vakavasti yritetty savustaa syrjään. Nämä jos ketkä olivat todella "ryssänupseereita", Venäjällä koulutettuja ja pitkään siellä palvelleita.
Nenonenhan oli Oulussa 1918 todistanut uskollisuutensa Suomelle, vaikka sen ämmä olikin Venäjältä pelastettu aristokraatti.
Stallari: "Kuten täällä on monesti kerrottu niin Saksa tuli Lahteen katkaistakseen valkoisten tien Pietaria valtaamaan. Sekös päälahtarinakin tunnettua m-heimia kututti kuin pientä oravaa kun ei päässytkään Pietariin huudattamaan itseään Venäjän uudeksi tsaariksi. "
Stallarien valetta.
Punaisten pakoretken katkaisu järjestettiin yhteisoperaationa Mannerheimin Länsiarmeijan ja Goltzin joukkojen kesken. Näin estettiin punaisten yritys järjestää uusi rintama Kymijoelle.
Samaan aikaan Mannerheimin päävoimat keskitettiin Viipurin valtaukseen.
Pelkkää pötyä. Venäläisten tuhoamista kannatti suuri joukko enemmistön vastustaessa. Enemmistö hyväksyi vaalit 1919 ja Plootuvuoren. Tunkiossahan suomalaisten ei oltaisi sallittu äänestää edes Kuusista. Minä olisin toki kannattanut venäläisyyden hävittämistä.
Mannerheimia tuki vain kaksi hallituksen ministereistä sekä pieni osa kiihkosuomalaisia. Heistäkin pääosa vastusti yhteistyötä valkoisten venäläisten kanssa ja epäili Mannerheimin aikeita.
Hallitus sanoutuikin irti Venäjän asioista.
Totuus näkyi sitten eduskunnan presidentin vaaleissa, jossa Mannerheimia kannattivat vain rkp ja kokoomus.
Mannerheim loukkaantui niin, ettei kai antanut asiaa ikinä anteeksi.
Kaveerasi se kumminkin Kaarlo Juhon kanssa 1945.
Jos nyt valtaosa olisi päässyt Venäjälle niin jossakin vaiheessa 30 lukua sitten Stalinin kanssa Suomea vapauttamaan tai vähintään johdettua lakkoilua ja kumous toimintaa.
Nyt pelkästään Tampere ja Lahtikin täynnä punaista muistojuhlaa ja valkoiset sitten vaiti.
Kai Donner oli yhdessä Mannerheimin kanssa oli viemässä Suomea täyteen sotaan Venäjän kanssa 1919.
Vuonna 1918 homma kuivahti kasaan Brest-Litovakin sopimusten myötä:
"Saksa asettautuu takaamaan, että näiden operaatioiden aikana Suomen puolelta ei seuraa minkäänlaisia hyökkäyksiä Venäjän alueelle, erityisesti Pietariin."
Eipä tienneet tuon ajan Suur-Suomen -intoilijat, että Saksa oli jarruna siinäkin asiassa.
http://www.histdoc.net/pdf/Supplementary_treaty_27August1918.pdf
Kai Donner oli eräs valkoinen aktivisti ja lahtari, joka yhdessä Mannerheimin ja muiden aktivistien kanssa oli viemässä Suomea täyteen sotaan Venäjän kanssa 1919. Sodan tarkoituksena oli Pietarin vapauttaminen bolsevikeilta ja sen palauttaminen takaisin tsaarin kenraaleille. Mannerheim halusi kiihkeästi olla Venäjän vapauttaja ja pelastaja. Suomen nuori hallitus pysyi kaikesta huolimatta perustuslain kannalla, eikä antanut SUOMEN RUOTSALAISELLE sotaklikille periksi ja ei suostunut lähettämään suomalaisia miehiä kaatumaan Venäjän puolesta. Judenits, Koltsak, Denikin ja muut ns. valkoiset kenraalit odottivat 1919 Suomen hyökkäystä, joka olisi helposti kaatanut monelta suunnalta piiritetyn bolsevikkien vallan.
Suomalaiset aktivistit järjestivät armeijan toimesta tahallisia rajakahakoita, tykistöammuntoja INOsta Kronstadiin ja tekivät epävirallisia sotaretkiä "Anuksen Karjalaan" Talvelan ja muutamien muitten sotahullujen toimesta. Muistissa on Mannerheimin 1. Miekantuppikäsky vuoden 1918 keväältä, jonka hän 1941 vielä julisti uusiksi.
Mannerheim klikkeineen oli jopa niin hullu, että olisi tehnyt tuon kaiken vaikka Venäjän valkoiset kenraalit eivät edes suostuneet tunnustamaan Suomen itsenäisyyttä! Suomi olisi näin palautettu takaisin Venäjän yhteyteen, jos bolsevikkivalta olisi ensin saatu kukistettua suomalaisten avustuksella. Onneksi suomalaisten järki oli hurreja vähemmän kohmeessa vuoden 1918 hurmejuhlien jäljiltä!
JOPA Lenin itse myöntää Leninin Kootut -teoksessaan (Osa 30 sivu 199-200), että vähäinenkin hyökkäys Suomesta olisi ollut Pietarin tuho (ja vallankumouksen loppu), vieläpä olemattomin tappioin.
Lenin, V. I.: Teokset (45 osaa). Petroskoi & Moskova: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike & Edistys, 1953–1970.
Lähteenä väitöskirja: Martti Ahti Salaliiton ääriviivat, sivu 303-305.
Martti Johannes Ahti (s. 2. toukokuuta 1948 Helsinki) on suomalainen valtiotieteen tohtori ja historiantutkija.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Ahti
Ahti on toiminut Helsingin yliopiston poliittisen historian dosenttina vuodesta 1994 alkaen. Hän on tutkinut erityisesti maailmansotien välisen ajan suomalaista oikeistoradikalismia ja aktivistisukupolvea.
Ei kuitenkaan valitettavasti Venäjän tuhoamiseksi ainakaan Marskin osalta. Jörn varmasti tietää oliko isäukolla ryssävihaan asti yltävää katkeruutta Siperian reissusta. Miksi Marski ol6si tuhonut maan jota palveli 36 vuotta elämästään.
Kai Donner teki Siperiaan tutkimusmatkoja, Miksi ne olisivat synnyttäneet katkeruutta.
Hän oli aktivisti ja yksi Mannerheimin luottomiehiä.
Mannerheim palveli Venäjällä 30 vuotta. Hän halusi tukea Venäjän valkoisia, mutta ehtona oli Suomen itsenäisyys. Ajatus ei saanut Suomessa kannatusta, eikä Venäjällä..
#Miksi Marski ol6si tuhonut maan jota palveli 36 vuotta elämästään.#
Miksi Marski ammututti jopa tuhansia venäläisiä sotilaita, omia aseveljiään 30 vuoden ajalta? M oli valapatto opportunisti ja oli paljon muitakin ryssäläisiä tapoja.
”M oli valapatto opportunisti”
Mkä ihmeen ”valapatto”? Hän oli vannonut uskollisuutta tsaarille ja tsaarin Venäjä oli lakannut olemasta! Entisiä upseereita vainorriin bosevistisella Venäjällä ja M joutui salaamaan ammattinsa matkustaessaan junalla Suomen läpi pohjoiseen!
Eikö se siellä ollut perinne. Tuskin se sentään musikoita ammututti yhtä paljon kuin bolsut ja muut.
Vainottiinko niitä muka syyttä. Herrat on siellä olleet aina miljoona kertaa pahempia kuin täällä.
Stallari: "Miksi Marski ammututti jopa tuhansia venäläisiä sotilaita, omia aseveljiään 30 vuoden ajalta? "
Kun ei ammuttanut. Taisteli kyllä kolmessa sodassa heitä vastaan.
Venäläiset aseveljet olivat tsaarin armeijassa. Sitä ei ollut kevään 1917 jälkeen.
"M oli valapatto opportunisti ja oli paljon muitakin ryssäläisiä tapoja. "
Keisari mitätöi valan luopuessaan vallasta. Mannerheim ei vannonut uutta.
Marski oli kosmopoliitti, jolla ei juuri ollut venäläisiä tapoja, ellei sitten ruokakulttuurissa.
Baltiansaksalaiset ja monet suomenruottalaiset sotivat omiaan vastaan ja tulivat sitten tunkion romahdettua anelee. Baltian maissa valkoiset venäläiset ja baltiansaksalaiset herrat tekivät yhteistyötä. Marski palveli Romanoveja innokkaasti. Jääkärit olivat ainoita alusta loppuun Venäjän tappiota halunneita urhoja. Venäjän voiton myötä olisi Kustaalta aika äkkiä unohtunut puheet itsenäisestä Suomesta.
"Baltiansaksalaiset ja monet suomenruottalaiset sotivat omiaan vastaan ja tulivat sitten tunkion romahdettua anelee. "
Mitä, missä, milloin?
"Baltian maissa valkoiset venäläiset ja baltiansaksalaiset herrat tekivät yhteistyötä. "
Eivät tehneet.
"Marski palveli Romanoveja innokkaasti. "
Hän oli tsaarin armeijan upseeri.
"Jääkärit olivat ainoita alusta loppuun Venäjän tappiota halunneita urhoja. "
Kyllä sitä ajoi koko itsenäisyysliike. Sekä Saksan keisarikunta.
"Venäjän voiton myötä olisi Kustaalta aika äkkiä unohtunut puheet itsenäisestä Suomesta. "
Vai niin. Kuinka siinä muuten kävi? Marski vaati valkoisilta kenraaleilta nimenomaan Suomen tunnustamista avun ehtona.
Sehän oli niiden porukoissa maaliskuuhun 1917 asti. Rääkätyt musikat alkoivat ampumaan sen kavereita ja johan tuli pojalla ikävä hienostopiireistä tänne länsimaisten oikeuksien pariin. Saksan armeija löi Venäjän ja saneli ehdot kaikille. Jääkärit olivat Suomen armeijan selkäranka. Armeijaa johdettiin sen perusteella kellä oli parhaimmat taidot eikä hienon hevonen. Ukko yritti toki käyttäytyä täällä kuin pomonsa joka nimitti itsensä Venäjän armeijan ylipäälliköksi 1915. Ukko ylenteli täällä suosikkejaan ja alenteli vihaamiaan. Kerrohan pöhveli millä ansioilla Nikolai II:n pääsi Venäjän armeijan ylipäälliköksi. Sellaisen armeijan osa oli tämä meiän marski. Marski kaveritkin ylentelivät Venäjällä itseään milloin 'Korkeimmaksi Hallitsijaksi' ja milloin miksikin. Stalinin suosikkeja puna-armeijassa olivat Kulik, Vorosilov ja Budjonnyin. Suosituimmuusjärjestelmä melkein tuhosi Neuvostoliiton kesällä 41.
Suomalaisiakin oli mukana, kun Virosta hyökättiin venäläisten valkoisten kanssa polsuja vastaan Pietarissa 1919, eikä se onnistunut.
Suomalaiset olivat poistuneet Virosta jo ajat sitten. Judenits sai virolaiset korkeintaan etenemään Pihkovaan asti.
Osa Pohjan Pojista jäi palvelemaan inkeriläisiin vapaajoukkoihin ja osa Viron Armeijaan.
Muutama on saattanut jäädä koulutustehtäviin, vaikka ei varmaan virolaisilla mitään erityisiä antipatioita ollut omia ryssänupseerejaan vastaan.
Viro oli Venäjän maakunta ja sillä oli 100 000 varusmiestä sekä 7500 reservin upseeriä, Pohjan poikia jäi 104.
Hans Kalm lähti kotiin jo kesällä 1917 enemmistön tavoin. Saksalaiset riisuivat virolaiset aseista 1918. Mitään reserviä ei 1919 ollut, Viro lähetti nulikatkin rintamalle.
Todellisuudessa Viron onni Vapaussodassa oli siinä, että upseeristoa oli maassa riittävästi. Virolaisia oli palvellut paljon Tsaari-Venäjän armeijassa. Paljon virolaisia oli taistellut myös asevelvollisina ensimmäisen maailmansodan rintamalla ja monet olivat saaneet reserviupseerin koulutuksen ja kenttäupseerin kokemuksen maailmansodan aikana.
Alkuvaiheessa Virunrintamalla olikin jalkaväkiyksikköjä, joissa oli rivissä enemmän vänrikkejä ja luutnantteja kuin tavallisia sotamiehiä.
Upseerikunnasta riitti myös armeijan perustamiseen. Käytännössä kaikille aselajeille ja kaikille esikunnille riitti koulutettua majuria ja everstiluutnanttia. Nämä miehet tunsivat työnsä ja armeijan organisoiminen tapahtui nopeasti. Perustettiin tykistö, laivasto, huoltovarikot, koulutuskeskukset, pääesikunta ja niin edelleen.
Ja hyvinpä taistelivat. Ilman länsirintamaa saksalaiset olisivat olleet jo Uraalilla ennen joulua 1916. Viro oli Puna-Armeijalle 1919 pelkkä sivunäyttämö.
Viron armeija oli Baltian paras.
Minä käyn jääkärien muistoksi nyt toukokuussa Ristimäellä Viipurissa. Mulla on noin viisitonnia matkarahaa. Minä ajattelin tehdä samaa mitä jääkärit halusivat tehdä eli nöyryyttää venäläistä rotua. Heiluttelen sen yhden ämmän edessä sen kolmen kuukauden palkkaa ja latson kuinka märäksi se lopulta käy. Minun tapani muistaa sisällissodan punasuomalaisia ja isovenäläisiä.
Stallari: "Jääkärit syyllistyivät 1914-1917 massiiviseen maanpetokseen."
Jääkärit halusivat Suomen itsenäistymistä ja olivat valmiit uhraamaan henkensä sen edestä. Moni uhrasikin. Stallarit vihaavat sellaisia.
" Vuonna 1918 hirvittäviin rikoksiin ihmisyyttä vastaan murhaamalla täysin viattomia ihmisiä."
Murhaamisen aloittivat punikit. Jääkärit teloittivat venäläisiä sotilaita ja Viipurissa noin 200 siviiliä. Määrät olivat murto-osa punikkien teloituksista.
" He myös lietsoivat sotaa Venäjää vastaa provokaatioilla. "
Se on vain stallarien valetta.
asiatietoa jääkäreistä. Nyt stallarit vain lykkivät järjettömiä valeitaan.
Jääkärien ansiota on, että itsenäisyys säilyi 1939-1944. He oli vat kouluttaneet armeijan, joka siihen pystyi.
Stallarien katkeruuden ymmärtää siinä, kuin Mannerheimista valehtelunkin.
Jääkäri ampui venäläistä naista Viipurissa päähän halutessaan tehdä 'Suomesta suomalaisen'.
Venäjän armeijassa palvelleista suomalaiskenraaleista moni joutui kokemaan täällä kotimaassaan syrjäytymisen. Kaarlo Kivekäs toimi armeijan ylipäällikkönä silloin, kun Mannerheim oli valtionhoitajana. Presidentin valintatuoksinassa Kivekäs ei halunnut antaa tukeaan Mannerheimille ja siitähän Mannerheim suivaantui niin, että antoi Kivekkäälle potkut. Hänen tilalleen ylipäällöksi nimitettiin Karl Vilkama, tsaarin ajan Venäjän palveluksessa kouliintunut kenraali hänkin. Kun jääkärit puhdistivat 1920-luvulla Suomen armeijaa "ryssän upseereista", niin sen seurauksena Vilkama syrjäytettiin ja hänen tilalleen nimitettiin Arne Sihvo. Eturistiriitojen myrkyttämässä ilmapiirissä myös armeijan johtopaikat ovat joutuneet turbulenssiin. Sinänsä Sihvo kyllä hoiti virkaansa ilmeisen hyvin. Hänen ja Mannerheimin välinen jännitys puolestaan aiheutti se, että Aarne Sihvo joutui viime sotien aikana kotirintaman tehtäviin. Siitä sitten seurasi kuitenkin se, että hän sopi maineeltaan puolustusvoimien komentajaksi sodan jälkeen 40-luvulla.
Venääisiltähän se tuon suotuimmuusjärjestelmän oppi. Marskin pomo Nikolai ei lopulta suosinut ketään muuta kuin itseään. Keisari Wilhelmi tapoelusankari nauroi elämässään kaksi kertaa, yksi niistä oli neljännen serkun Nikolai Verisen päätös nimittää itsensä Venäjän armeijan ylipäälliköksi. Marski toimi pitkälti samoin kuin pomonsa, vaikka oppi lopulta Airolta miten länsimaista ammattiarmeijaa johdetaan. Sihvo oli loukannut Marskia yhtä verisesti kuin Nikolai Verisen setä oli loukannut sitä.
"Kaarlo Kivekäs toimi armeijan ylipäällikkönä silloin, kun Mannerheim oli valtionhoitajana. Presidentin valintatuoksinassa Kivekäs ei halunnut antaa tukeaan Mannerheimille ja siitähän Mannerheim suivaantui niin, että antoi Kivekkäälle potkut."
Kivekäs toimi vt. ylipäällikkönä 12.7.-12.9, 1919 eli Mannerhein valtionhoitajakauden loppuajan.
Wilkman toimi sotaväen päällikkönä kesällä 1918 ja uudelleen Mannerheimin erottua valtionhoitajan tehtävästä.
Mannerheim hävisi presidentin vaalin Ståhlbergille 25.7. 1919 ja erosi 30.7. 1919.
"Marski toimi pitkälti samoin kuin pomonsa, vaikka oppi lopulta Airolta miten länsimaista ammattiarmeijaa johdetaan. "
Suomessa ei ollut ammattiarmeijaa, eikä Marski tarvinnut Airon opetusta asevelvollisen reserviarmeijan johtamisen. Airo oli hänen operatiivinen avustajansa, joka ei koskaan komentanut pataljoonaa suurempaa yksikköä.,
"Sihvo oli loukannut Marskia yhtä verisesti kuin Nikolai Verisen setä oli loukannut sitä. "
Ja missä ynnä milloin tuollainen tapahtui?
Sihvo erosi omasta pyynnöstään sotaväen päällikön tehtävästä 12.1.1933. Hän oli vaikeissa riidoissa alaistensa kanssa ja melkoisessa sotkussa yksityiselämässään.
Mitä voisimme oppia historiasta? Ja mitä voisimme ottaa opiksemme nimen omaan maanpuolustuksen historiasta? Hankaluutta aiheuttaa oppimisen kentällä jo tavoitteista sopiminen. Perinteisesti meidän maanpuolustuksemme tehtäväksi on määritelty koti-Suomen puolustaminen. Jatkosodan tuoksinassa senkin määritelmän rajat venyivät varsin kauas Äänisen rantamille ja Syvärin eteläpuolelle saakka. Toisaalta strategiaperusteilla se määritelmän joustava käyttö saattoi olla viisastakin. Kenties?
Nykyisin meillä on maanpuolustuksen ongelmana kansainvälisyyteen yhä kiinteämmin kietoutuminen. Miten pitkälle meidän on viisasta lyöttäytyä ja sitoutua kansainvälisiin tehtäviin? Tässä suhteessa meillä on ilmiselvästi erilaisia "koulukuntia", joista uhkaa kehittyä eri raiteilla eteneviä etupiirejä myös armeijan, puolustusvoimien sisällä. Siviilielämässä ja politiikassahan jyrkät päämäärien eroavaisuudet ovat pelkkää arkea. Asenteita voimme testata esim. seuraavilla parilla kysymyksellä:
- Onko Suomen puolustusvoimien ja yleensä maanpuolustuksen tehtävänä ja tarkoituksena huolehtia mistä tahansa ilmansuunnasta Suomeen kohdistuvan maahantunkeutumisen, ilmatilamme ja vesialueemme torjunta?
- Haluammeko estää Suomen alueen hyväksikäytön jonnekin muualle kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen asetelmassa?
Historian voisi kuvitella opettavan ainakin sen, että maanpuolustuksemme sisällä olisi aiheellista purkaa jännitteet, joita eri mielipideryhmien välille herkästi syntyy ja joita todellisuudessa on olemassa. Tässä kohdassa sopinee esittää myös seuraava kysymys:
- Onko viisasta kohdentaa koko maanpuolustuksemme ideologinen ja henkinen kapasiteetti yksisuuntaisesti Venäjää vastaan varautumiseen?
Vaikka tänä päivänä 4. toukokuuta v. 2018 vaikuttaakin siltä, että Venäjän uhka on meille todellinen ongelma jo Krimin valtauksen ja Itä-Ukrainan tapahtumien valossa, niin nykyinen tilanne ei tule jatkumaan Venäjälläkään maailman tappiin saakka. Tietysti on heitäkin, jotka vankasti uskovat, että Venäjä on oleva meidän perivihollisemme sinne maailman tappiin saakka. Kuka lienee oikeassa? Silti vuodet vierivät ja vuosikymmenet vaihtuvat. Putin ei tule ikuisesti olemaan Venäjän presidentti. Mikä mahtanee olla itäisen naapurimaamme tilanne esim. v. 2030 tai v. 2040? Ja mikä lienee tilanne noina tulevina aikoina sitten USA:ssa? Entä Euroopan unionissa? Voiko tulla mahdolliseksi, että "Länsi" ja Venäjä löytäisivät jo 10-20-vuoden sisällä toisensa yhteisten etujen merkeissä? Mikä olisi meidän roolimme siinä asetelmassa?
kuin edellä henkilöasioissa!
Kannattaako tuolla pohjalla ruveta antamaan neuvoja Suomen puolustuksen kehittämiseen?
Punajääkärit halusivat palvella tunkiota ja saivat siitä hybästä kuulan kalloonsa. Valkojääkäreistä moni halusi tappaa venäläiset sukupuuttoon Suomen rajojen läheltä. Tiedä sitten kuinka monesta olisi siihen olleet. Valkoisten puolella kyllä riitti Saaren-Jallun tapaisia urhoja joilla ei Leninin sanoja Stalinista lainatakseni 'käsi vapissut'.
Huomattava osa jääkäripataljoonaan värvätyistä oli osoittautunut sopimattomiksi koulutukseen tai myös poliittisesti epäluotettaviksi.
Tältä pohjalta oli noin 400 miestä lähetetty siviilitöihin tai työleirille.
Poliittisista syistä jätettiin Saksaan vain puoli tusinaa jääkäriä.
Venäjälle loikkasi kaikkiaan parikymmentä tästä joukosta.
Jääkärit halusivat vapauttaa Suomen venäläisitä. Teloituksiin osallistui van muutama.
Saaren Jallua ihailevat vain punikit, vaikka omia joukkomurhaajia olisi ollut parikymmentä.
"He pettivät keisarin. Mitään muuta eivät jääkärit ole koskaan tehneet. "
Jääkärit uhrautuivat itsenäisen Suomen puolesta ja onnistuivat.
He ratkaisivat Vapaussodan laillisen hallituksen voitoksi ja rakensivat armeijan, joka pelasti Suomen 1939-1944.