Lapset ja ero

Olen kuivilla oleva alkoholisti. Pääsin kuiville jo oltuani naimisissa seitsemän vuotta. Tein yötyötä vaimoni, poikani ja itseni elättämiseksi ja päivisin kävin ylioistossa. Suoritin kaksi maisterintutkintoa eri tiedekunnissa. Kävin yliopistossa siten, että että molemmissa päissä ei ollut työyötä.

Alkoholismi ei muuten johdu karmeista oloista, vaan on geneettinen. Lasten alkoholismi seuraa vain biologisten vanhempin mukaan laskettua odotusarvoa. Kasvatusvanhempien alkoholismiin korrelaatio on pyöreä nolla.

Alkoholismi periytyy monigeenisesti. Se tarkoittaa sitä että se ilmenee vain sopivan geenikombinaation tapauksessa. Osan geeneistään voi periä isältään, osa äidiltään, eikä heillä kummallakaan ole alkoholismia, mutta jälkeläisellä on. Minun kohdallani ei voi tietää, koska molemmat vanhemmat olivat raivoraittiita. Pääpaino yhdyssanan määräysosalla raivo-. Molemmilla vanhemmillani oli runsaasti alkoholistisia sukulaisia.

Minun geeneistäni on kaksi tutkittu. Niiden perusteella riskini tulla alkoholistiksi koko väestöön verrattuna on 2 x 2 = 4 kertainen. Jos geenejä olisi tutkittu enemmän, olisi riski tietysti suurempi.

rennostiM kirjoitti:

Olen kuivilla oleva alkoholisti. Pääsin kuiville jo oltuani naimisissa seitsemän vuotta. Tein yötyötä vaimoni, poikani ja itseni elättämiseksi ja päivisin kävin ylioistossa. Suoritin kaksi maisterintutkintoa eri tiedekunnissa. Kävin yliopistossa siten, että että molemmissa päissä ei ollut työyötä.

Alkoholismi ei muuten johdu karmeista oloista, vaan on geneettinen. Lasten alkoholismi seuraa vain biologisten vanhempin mukaan laskettua odotusarvoa. Kasvatusvanhempien alkoholismiin korrelaatio on pyöreä nolla.

Alkoholismi periytyy monigeenisesti. Se tarkoittaa sitä että se ilmenee vain sopivan geenikombinaation tapauksessa. Osan geeneistään voi periä isältään, osa äidiltään, eikä heillä kummallakaan ole alkoholismia, mutta jälkeläisellä on. Minun kohdallani ei voi tietää, koska molemmat vanhemmat olivat raivoraittiita. Pääpaino yhdyssanan määräysosalla raivo-. Molemmilla vanhemmillani oli runsaasti alkoholistisia sukulaisia.

Minun geeneistäni on kaksi tutkittu. Niiden perusteella riskini tulla alkoholistiksi koko väestöön verrattuna on 2 x 2 = 4 kertainen. Jos geenejä olisi tutkittu enemmän, olisi riski tietysti suurempi.

Lue lisää

"Alkoholismi ei muuten johdu karmeista oloista, vaan on geneettinen."

Ei pelkästään geneettinen. Hyvin monet alkavat juomaan ns. joko suruunsa ( tukahduttaakseen tunteitaan) tai iloonsa, ehkä molempiinkin. sosiaalinen ympäristö joko tukee tai estää juomista. Suurin osa erittäin runsaasti alkoholia käyttävistä tulevat riippuvaisiksi jossain vaiheessa... mutta siihen miten pian tämä tapahtuu, on geeneillä osuutta. Terveyden kannalta tolkuton juominen on jokatapauksessa haitallista ilman riippuvuuttakin.

Kun kommentoidaan koulutuksesta, vastauksessa on puolustelu siitä ettei kirjoittajan alkoholismi johdu lapsuuden kokemuksista. Aika erikoinen kuvio. Kuulostaa ainakin minun korvaani kovasti defenssiltä.

fdadfafda kirjoitti:

Kun kommentoidaan koulutuksesta, vastauksessa on puolustelu siitä ettei kirjoittajan alkoholismi johdu lapsuuden kokemuksista. Aika erikoinen kuvio. Kuulostaa ainakin minun korvaani kovasti defenssiltä.

Lue lisää

Niin. Siinäpä nähdään miten syvällä sielun syvyydessä puolustusmekanismit voivat olla...

fdadfafda kirjoitti:

Kun kommentoidaan koulutuksesta, vastauksessa on puolustelu siitä ettei kirjoittajan alkoholismi johdu lapsuuden kokemuksista. Aika erikoinen kuvio. Kuulostaa ainakin minun korvaani kovasti defenssiltä.

Lue lisää

Alkoholismi noudattaa 100 %:sesti biologisten vanhempien mukaan laskettua odotusarvoa, eikä lainkaan adoptiovanhempien mukaan laskettua. Alkoholismia aiheuttavat geenit tunnetaan jo melkein kaikki, ja niiden perusteella voidaan arvioida, minkä suuruinen riski on tulla ilmiasuiseksi alkoholistiksi.

Minulta on Japanissa tutkittu 2 geeniä. Kummastakin on sellainen alleeli, joka tekee todennäköisyyden kaksinkertaiseksi, eli näiden geenialleelien perusteella todennäköisyys tulla alkoholistiksi on 2 x 2 = 4. Koska tutkimuksessa ei selvitetty muita alkoholismia aiheuttavia geenejä, jotka oli jo ennestään tuttuja, tulokseksi tuli, että riskini on ainakin nelinkertainen. Jos muitakin geenejä olisi selvitetty, olisi luku tietysti suurempi.

Psykologistisesti selitettäessä käytetään "vapaampaa" tapaa. Kun on kamala lapsuus ja alkoholismi, pidetään itsestään selvänä, ilman pienempiäkään todisteita, että alkoholismi johtuu kamalista lapsuusoloista, ja ummistetaan silmät sille, että suurin osa kamalissa oloissa kasvaneista ei tule alkoholisteiksi. Ei edes tunneta tarvetta kysyä, mistä ero johtuu. Näin vapaata on psykologismi. Uskontoahan se on, tosin ilman henkiolentoja ja tuonpuoleista.

Yksinkertaisesti maailmakuvani on luonnontieteellinen. Loogiseen ja matemaattiseen sekä empiiriseen havaintoon ja tiukkoihin todisteisiin suuntautuva aivojenrakenne johtaa tähän, mutta psykologistit, jotka eivät voi sitä ymmärtää, selittävät sen "defenssiksi". Ilmiö on aivan sama kuin psykopatian kysymyksessä. Psykopaatti ei kerta kaikkiaan voi ymmärtää, mitä on myötätunto. Samoin psykologisti ei ymmärrä tarvetta luonnontieteellisesti katsella maailmaa, vaan tekee uskonnonkaltaisia päätelmiä.

Tällä palstalla muuten hyvin harvat noudattavat luonnontieteellistä katsantoa. Olen todella harvinainen poikkeus, mutta en yhtä poikkeava muussa yhteiskunnassa. Meille luonnontieteellisesti suuntautuville tämä on kuin uskontopalsta. Jossakin määrin on myös sukupuolieroa. Psykoterapiaan osallistuvista 90 % on naisia ja 10 % miehiä. Samoin miehille suunnatut lehdet ovat kemiallisen puhtaita psykologismista. Naistenlehdissä on viljalti psykologistia juttuja. Lehtien kustantajat tietysti tarjoavat sitä, mitä halutaan. Raha ratkaisee tarjonnan.

amalia kirjoitti:

Niin. Siinäpä nähdään miten syvällä sielun syvyydessä puolustusmekanismit voivat olla...

Kts. edellinen kommenttini nikille "fdadfafda".

"JOS NYKY IHMINEN HEITETTÄISIIN 50 LUVULLE, HÄN EI PÄRJÄISI VIIKKOAKAAN."

Riippuu millaiseen perheeseen/sukuun, ja muuhun sosiaaliseen ympäristöön ihminen heitettäisiin. Aivan muuten samoin nykyaikana. Perheillä ja vanhemmilla on paljon eroa tänäkin päivänä, ei vain 50-luvulla.

Periaatteessa ihminen kestää mitä vain on pakko kestää, eli myös roikkumista löyhässä hirressä. Kaikkeen tottuu. Mutta eihän siinä mitään järkeä ole, elää kurjaa elämää, jos on mahdollisuus tehdä siitä parempaa. Nykyaikana onkin enemmän vaihtoehtoja, voi päättää asioistaan, valita oma tie - ja etenkin se kenen kanssa tietään kulkee. Perhettään/sukuaan ei voi valita, mutta ystävät voi.

Letkautuksesi on vain ilkeä, muttei sisällä mitään tiedollista.

Itseasiassa ei ole ilkeä vaan huomio. Olen lukenut useampia juttujasi ja tietynasteinen vaurioituminen on selkeästi havaittavissa.

nonytselkeni kirjoitti:

Itseasiassa ei ole ilkeä vaan huomio. Olen lukenut useampia juttujasi ja tietynasteinen vaurioituminen on selkeästi havaittavissa.

Edelleen tiedollisesti nolla.

Käsitykseni mukan kukaan ei voi olla syyllinen siihen, millaiset geenit on perinyt tai millaiset kasvuolosuhteet on ollut. Karmeat vanhempani ovat täysin syyttömiä. Mutta he olivat täysin yhteensopimattomia, eikä heillä myöskään olisi pitänyt olla lapsia.

rennostiM kirjoitti:

Käsitykseni mukan kukaan ei voi olla syyllinen siihen, millaiset geenit on perinyt tai millaiset kasvuolosuhteet on ollut. Karmeat vanhempani ovat täysin syyttömiä. Mutta he olivat täysin yhteensopimattomia, eikä heillä myöskään olisi pitänyt olla lapsia.

Lue lisää

Syyllisiä? Jos niitä etsitään, vaikka siitä tuskin mitään hyötyä on, niin geeneihin ei ole kukaan syyllinen. Sen sijaan karmeat vanhempasi ovat tasan tarkkaan itse syyllisiä riitoihinsa sekä niiden haitallisista vaikutuksista sinuun. Mutta he eivät parempaan pystyneet, joten se siitä. Ollutta ja mennyttä onneksi.

rennostiM kirjoitti:

Käsitykseni mukan kukaan ei voi olla syyllinen siihen, millaiset geenit on perinyt tai millaiset kasvuolosuhteet on ollut. Karmeat vanhempani ovat täysin syyttömiä. Mutta he olivat täysin yhteensopimattomia, eikä heillä myöskään olisi pitänyt olla lapsia.

Lue lisää

On totta että meillä jokaisella on geneettiset riskit sairastua, mutta läheskään aina emme sairastu, ¨onneksi¨, koska muuttujia on niin paljon. Olosuhteet, ihmisen oma toiminta, ympäristö ja muut tekiät vaikuttavat, huomattavasti enemmän, asiat eivät ole niin yksinkertaisia.

Toki ymmärrän kantasi kun luin kertomuksesi 29.4.2018 19:10
Aiemmat kommentit olivat epäasiallisia sinulle, pahoittelut

y15 kirjoitti:

On totta että meillä jokaisella on geneettiset riskit sairastua, mutta läheskään aina emme sairastu, ¨onneksi¨, koska muuttujia on niin paljon. Olosuhteet, ihmisen oma toiminta, ympäristö ja muut tekiät vaikuttavat, huomattavasti enemmän, asiat eivät ole niin yksinkertaisia.

Toki ymmärrän kantasi kun luin kertomuksesi 29.4.2018 19:10
Aiemmat kommentit olivat epäasiallisia sinulle, pahoittelut

Lue lisää

Ok. :-)

Joo ja mitään ei ole tehtävissä, mennään merenrannalle odottamaan maailmanloppua.

Vastuu siiretään aina muille, kyllä jokaisella on mahdollisii vaikuttaa asioihin, kun hiukan ajattelee omilla aivoilla.

¨Tosiasia kuitenkin on, että nykypäivän suuret eroluvut johtuvat osittain omilta vanhemmiltamme saaduista parisuhdemalleista¨
TÄMÄ ON TODELLA PARAS KUULEMANI TARINA VASTUUN KIERROSTA, KAIKKI ON MUIDEN SYYTÄ, NYT VEDETÄÄN JO VANHEMMAT MUKAAN.

Tämä selittely menee jo sairaaksi

Kiitos kommentistasi, nyt sain vanhempana vapautuksen olla ajattelematta lasteni parasta erossa. Sillä jos niillä on ongelmia niin ne ei johdu vanhemmista. Olet y15 ihan oikeassa vanhempien pitää miettiä omaa elämäänsä ensisijaisesti, siinä lapsen on hyvä mennä mukana.

niintainäin kirjoitti:

Kiitos kommentistasi, nyt sain vanhempana vapautuksen olla ajattelematta lasteni parasta erossa. Sillä jos niillä on ongelmia niin ne ei johdu vanhemmista. Olet y15 ihan oikeassa vanhempien pitää miettiä omaa elämäänsä ensisijaisesti, siinä lapsen on hyvä mennä mukana.

Lue lisää

Ole hyvä vaan, jos haluat vääntää asian tuolla tavalla,

¨kyllä jokaisella on mahdollisii vaikuttaa asioihin, kun hiukan ajattelee omilla aivoilla.¨

Hienoa teit sen ajattelit omilla aivoilla.

Minä ajattelen asian tällä tavalla, jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus ja velvollisuus, olla sekoittamatta lapsia mukaan avioeron jälkeisiin riitoihin. Jos on tehnyt munauksia avioliiton aikana, ei niitä kannata jatkaa eron jälkeen, siis jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa lasten hyvinvointiin.

Sanotaanko nyt niin, että nykytiedon valossa eron jälkeiset riidat, joissa lapset sekoitetaan mukaan, aiheuttavat lapsille paljon ongelmia. Lapsilla on yleensä isä ja äiti ja kun haukut puolisoa lapselle tai sekoitat hänet mukaan avioeroon, teet aina väärin. Anna lasten käyttää omia aivoja, heillä on siihen oikeus. Ennemin tai myöhemmin lapsi miettii asioita ja tuolloin voi kerta oman ajatuksen avioerosta. On lasten vähättelyä, jos pyrkii aivopesemään lapset omalle puolelle ja vielä toista vanhempaa vastaan. Tosiasia kuitenkin on, että nykypäivän suuret eroluvut johtuvat ihmisten itsekyydestä ja vastuun pakoilusta. Sitä hintaa maksetaan nyt ja aika monessa perheessä, kun siihen riittää aina yksi kajahtanut perhettä kohti.

y15 kirjoitti:

Minä ajattelen asian tällä tavalla, jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus ja velvollisuus, olla sekoittamatta lapsia mukaan avioeron jälkeisiin riitoihin. Jos on tehnyt munauksia avioliiton aikana, ei niitä kannata jatkaa eron jälkeen, siis jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa lasten hyvinvointiin.

Sanotaanko nyt niin, että nykytiedon valossa eron jälkeiset riidat, joissa lapset sekoitetaan mukaan, aiheuttavat lapsille paljon ongelmia. Lapsilla on yleensä isä ja äiti ja kun haukut puolisoa lapselle tai sekoitat hänet mukaan avioeroon, teet aina väärin. Anna lasten käyttää omia aivoja, heillä on siihen oikeus. Ennemin tai myöhemmin lapsi miettii asioita ja tuolloin voi kerta oman ajatuksen avioerosta. On lasten vähättelyä, jos pyrkii aivopesemään lapset omalle puolelle ja vielä toista vanhempaa vastaan. Tosiasia kuitenkin on, että nykypäivän suuret eroluvut johtuvat ihmisten itsekyydestä ja vastuun pakoilusta. Sitä hintaa maksetaan nyt ja aika monessa perheessä, kun siihen riittää aina yksi kajahtanut perhettä kohti.

Lue lisää

En ymmärrä miksi eron jälkeen vielä pitää tapella , kun on erottu niin on erottu tappelut on tapeltu ja pulinat pois ja on aika jatkaa elämää ,mutta jos on alaikäisiä lapsia ,niiden asiat hoidetaan ,mutta muuten ei tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä melkeen aikuiset pojat tai toinen jo aikuinen hoitaa tapaamisensa itse käyvät faijallaan sillon kun heille ja faijalle sopii aikuisella pojalla jo auto käytössä.
Pojilleni erittäin hyvät välit isäänsä ja isän vaimokkeeseen ja myös he tulee minun ja mieheni kanssa erittäin hyvin toimeen.

Meeitapella kirjoitti:

En ymmärrä miksi eron jälkeen vielä pitää tapella , kun on erottu niin on erottu tappelut on tapeltu ja pulinat pois ja on aika jatkaa elämää ,mutta jos on alaikäisiä lapsia ,niiden asiat hoidetaan ,mutta muuten ei tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä melkeen aikuiset pojat tai toinen jo aikuinen hoitaa tapaamisensa itse käyvät faijallaan sillon kun heille ja faijalle sopii aikuisella pojalla jo auto käytössä.
Pojilleni erittäin hyvät välit isäänsä ja isän vaimokkeeseen ja myös he tulee minun ja mieheni kanssa erittäin hyvin toimeen.

Lue lisää

Mielestäni itsetunnolla ja kommunikaatiokyvyllä on suuri merkitys, miten kykenee hyväksymään eron. Jos ihminen ei ymmärrä aikaisemmin tehtyjen omien ratkaisuiden vaikutusta, on hänen vaikea hahmottaa todellisuutta. Jokainen meistä joutuu tekemään päätöksiä/ratkaisuja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteemme. Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista, eroissa tämä näkyy siinä että, syytellään puolisio omista ¨huonoista¨ päätöksistä tai valinnoista.Kyllä jokainen aikuinen joutuu huolehtimaan omasta hyvinvoinnista itse, sitä ei voi ulkoistaa.

Täällä on paljon juuri tuon kaltaisia ihmisiä, jotka syyttävät itsekkäästi puolisoa, omista valinnoista tai valinnoista joita ei itse tehnyt. Tämä on halpamaista ja itsekästä käytöstä, joka aiheuttaa riitaiset erot.

y15 kirjoitti:

Mielestäni itsetunnolla ja kommunikaatiokyvyllä on suuri merkitys, miten kykenee hyväksymään eron. Jos ihminen ei ymmärrä aikaisemmin tehtyjen omien ratkaisuiden vaikutusta, on hänen vaikea hahmottaa todellisuutta. Jokainen meistä joutuu tekemään päätöksiä/ratkaisuja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteemme. Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista, eroissa tämä näkyy siinä että, syytellään puolisio omista ¨huonoista¨ päätöksistä tai valinnoista.Kyllä jokainen aikuinen joutuu huolehtimaan omasta hyvinvoinnista itse, sitä ei voi ulkoistaa.

Täällä on paljon juuri tuon kaltaisia ihmisiä, jotka syyttävät itsekkäästi puolisoa, omista valinnoista tai valinnoista joita ei itse tehnyt. Tämä on halpamaista ja itsekästä käytöstä, joka aiheuttaa riitaiset erot.

Lue lisää

<<Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista,...>>

Tuskin pitää paikkansa. Vaimoni piti minusta huolen silloin, kun alkoholia juoden olin siitä tysin rippuva. Tavallisen ihmisen maksa polttaa alkoholia noin 7 g tunnissa. Join 17 pulloa olutta päivässä. Se tekee 15 g tunnissa, juuri sen varran kuin kouliintuneen alkoholistin maksa pystyy polttamaan. En tiennyt onko yö, vai päivä, enkä juuri muutakaan.

11 vuotta sitten sain aivoverenvuodon, joka teki oikean käteni toimimattomaksi. Naputtelen tietokonetta hitaasti vasemmalla. Kova lääkitys tekee minut sameaksi ja erittäin väsyneeksi. Jos minun olisi pitänyt huolehtia silloin ja nyt hyvinvoinnistani, ei siitä olisi tullut mitään. Kyllä siitä on kiittäminen yksinomaan suloista vaimoani. Luulen, että meitä on monta muutakin täysin puolison varassa.

rennostiM kirjoitti:

<<Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista,...>>

Tuskin pitää paikkansa. Vaimoni piti minusta huolen silloin, kun alkoholia juoden olin siitä tysin rippuva. Tavallisen ihmisen maksa polttaa alkoholia noin 7 g tunnissa. Join 17 pulloa olutta päivässä. Se tekee 15 g tunnissa, juuri sen varran kuin kouliintuneen alkoholistin maksa pystyy polttamaan. En tiennyt onko yö, vai päivä, enkä juuri muutakaan.

11 vuotta sitten sain aivoverenvuodon, joka teki oikean käteni toimimattomaksi. Naputtelen tietokonetta hitaasti vasemmalla. Kova lääkitys tekee minut sameaksi ja erittäin väsyneeksi. Jos minun olisi pitänyt huolehtia silloin ja nyt hyvinvoinnistani, ei siitä olisi tullut mitään. Kyllä siitä on kiittäminen yksinomaan suloista vaimoani. Luulen, että meitä on monta muutakin täysin puolison varassa.

Lue lisää

Kyllä on, minun äitini oli omaishoitaja isälleni melkeen 17v ,isältäni Prätkähti verisuoni päästä 70 vuotiaana ja toinen puoli halvaantui ,joutui pyörätuoliin, isäni ei olis kyennyt itseään hoitamaan eikä äitini joka jo kans eläkeläinen raaskinut häntä laittaa mihinkään laitokseen.
Äitini hoiti hänet hautaan asti no , viikon oli sairaalassa.

Lähelläni on ollut useampia omaishoitajia, nuorin oli kolmikymppinen miehensä omaishoitajaksi ryhtyessään (mies tosin kuollut jo ja uusi liitto tuttavalla). Se on rankkaa puuhaa ja monesti nämä omaishoitajat kyllä hankkii uuden suhteen rinnalle, ainakin muoremmat, se on sen verta rankkaa. Vanhemmat, tosin riippuen omaishoitojakson pituudesta, harvemmin uutta kumppana hankkii. Mutta miten tää liittyy avioeroon?

rennostiM kirjoitti:

<<Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista,...>>

Tuskin pitää paikkansa. Vaimoni piti minusta huolen silloin, kun alkoholia juoden olin siitä tysin rippuva. Tavallisen ihmisen maksa polttaa alkoholia noin 7 g tunnissa. Join 17 pulloa olutta päivässä. Se tekee 15 g tunnissa, juuri sen varran kuin kouliintuneen alkoholistin maksa pystyy polttamaan. En tiennyt onko yö, vai päivä, enkä juuri muutakaan.

11 vuotta sitten sain aivoverenvuodon, joka teki oikean käteni toimimattomaksi. Naputtelen tietokonetta hitaasti vasemmalla. Kova lääkitys tekee minut sameaksi ja erittäin väsyneeksi. Jos minun olisi pitänyt huolehtia silloin ja nyt hyvinvoinnistani, ei siitä olisi tullut mitään. Kyllä siitä on kiittäminen yksinomaan suloista vaimoani. Luulen, että meitä on monta muutakin täysin puolison varassa.

Lue lisää

Vastasin Meeitapella viestiin ¨En ymmärrä miksi eron jälkeen vielä pitää tapella¨

Kyllä jokainen aikuinen joutuu huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ihan itse, sitä ei voi ulkoistaa, edes puolisolle. On turha syytellä puolisoaan vuosien jälkee, jos ei itse ole aikanaan tehnyt oman hyvinvoinnin eteen mitään. esim.. jos puolison käyttäytymisessä joku sinua häiritsee, tulee sinun itse ottaa asia puheeksi ja jos ei onnistu, on sinun itse tehtävä päätökset, oma hyvinvointi huomioiden. On todella raukkamaista vuosien jälkeen haukkua puolisoa, jos ei itse asialle ole tehnyt mitään, saattaa olla ettei puoliso edes ymmärrä mistä on kysymys, kenenkään ei tarvitse ennustaa/olettaa, jos on kysymys noin vakavasta asiasta.

Poikkeuksena on vakavat sairaudet ja holhoojana tietenkin lapsten hyvinvoinnin takaaminen.

Ihanaäitini kirjoitti:

Kyllä on, minun äitini oli omaishoitaja isälleni melkeen 17v ,isältäni Prätkähti verisuoni päästä 70 vuotiaana ja toinen puoli halvaantui ,joutui pyörätuoliin, isäni ei olis kyennyt itseään hoitamaan eikä äitini joka jo kans eläkeläinen raaskinut häntä laittaa mihinkään laitokseen.
Äitini hoiti hänet hautaan asti no , viikon oli sairaalassa.

Lue lisää

Äidilläsi oli todellista rakkautta, antamista vaatimisen sijaan. Hyvää Vappua ja jatkoa sinulle! :-)

seonkovaahommaa kirjoitti:

Lähelläni on ollut useampia omaishoitajia, nuorin oli kolmikymppinen miehensä omaishoitajaksi ryhtyessään (mies tosin kuollut jo ja uusi liitto tuttavalla). Se on rankkaa puuhaa ja monesti nämä omaishoitajat kyllä hankkii uuden suhteen rinnalle, ainakin muoremmat, se on sen verta rankkaa. Vanhemmat, tosin riippuen omaishoitojakson pituudesta, harvemmin uutta kumppana hankkii. Mutta miten tää liittyy avioeroon?

Lue lisää

Ei muuten liitykään, vaan vain vastasin y15:n väitteeseen,

<<Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista,..>>

Moni on kokenut aivan toisin. Hyvää Vappua ja menestystä!

y15 kirjoitti:

Vastasin Meeitapella viestiin ¨En ymmärrä miksi eron jälkeen vielä pitää tapella¨

Kyllä jokainen aikuinen joutuu huolehtimaan omasta hyvinvoinnista ihan itse, sitä ei voi ulkoistaa, edes puolisolle. On turha syytellä puolisoaan vuosien jälkee, jos ei itse ole aikanaan tehnyt oman hyvinvoinnin eteen mitään. esim.. jos puolison käyttäytymisessä joku sinua häiritsee, tulee sinun itse ottaa asia puheeksi ja jos ei onnistu, on sinun itse tehtävä päätökset, oma hyvinvointi huomioiden. On todella raukkamaista vuosien jälkeen haukkua puolisoa, jos ei itse asialle ole tehnyt mitään, saattaa olla ettei puoliso edes ymmärrä mistä on kysymys, kenenkään ei tarvitse ennustaa/olettaa, jos on kysymys noin vakavasta asiasta.

Poikkeuksena on vakavat sairaudet ja holhoojana tietenkin lapsten hyvinvoinnin takaaminen.

Lue lisää

Jos olisit sanonut, että kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista, paitsi ne, jotka eivät voi, olisin ymmärtänyt sanomasi, mutta tautologialta se olisi kuulostanut.

rennostiM kirjoitti:

<<Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista,...>>

Tuskin pitää paikkansa. Vaimoni piti minusta huolen silloin, kun alkoholia juoden olin siitä tysin rippuva. Tavallisen ihmisen maksa polttaa alkoholia noin 7 g tunnissa. Join 17 pulloa olutta päivässä. Se tekee 15 g tunnissa, juuri sen varran kuin kouliintuneen alkoholistin maksa pystyy polttamaan. En tiennyt onko yö, vai päivä, enkä juuri muutakaan.

11 vuotta sitten sain aivoverenvuodon, joka teki oikean käteni toimimattomaksi. Naputtelen tietokonetta hitaasti vasemmalla. Kova lääkitys tekee minut sameaksi ja erittäin väsyneeksi. Jos minun olisi pitänyt huolehtia silloin ja nyt hyvinvoinnistani, ei siitä olisi tullut mitään. Kyllä siitä on kiittäminen yksinomaan suloista vaimoani. Luulen, että meitä on monta muutakin täysin puolison varassa.

Lue lisää

Hiukan yritän selkeyttää, mitä tarkoitan

Kun nainen ja mies ihastuu ja aloittaa seurustelun, tällöin hyväksytään puolisossa lähes kaikki jopa negatiiviset asiat. Joustoa ja ymmärrystä on runsaasti, mutta kun alku huuma tasoittuu, huomataan myös puolison erillaiset tavat ja piirteet, jotka eivät aina ole niin miellyttäviä.

Tämä on vaihe jossa jokaisen tulee hoitaa myös omaa hyvinvointiaa (etuaan), koska jos ei tätä tee, on turha syytellä muita tästä jälkeenpäin. Ei kukaan voi tietää miltä puolisosta oikeasti tuntuu, ellet kerro sitä hänelle, kukaan ei voi aavistaa, arvata, ennustaa, toisen tuntoja.

Tämä on syy miksi pidän hölmönä niitä ihmisiä, jotka haukkuvat puolisoitaan, juuri omien tekemättä jättämisien vuoksi. Puolisot usein kuvittelevat että alkuhuuma on normaalia parisuhdetta, joka jatkuu elämän loppuun saakka, kuin prinsessa/prinssi saduissa. Kukaan ihminen ei voi elää edes parisuhteessa vapaamatkustajana, jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnista ihan itse.

Tämähän ei koske vakavasti sairaita, eikä tietenkään alle 18 vuotiaita lapsia, joiden vanhemmat huolehtivat heidän eduista.

Vain harvoin voidaan syyllisyys osoittaa vaan toiseen osapuoleen erossa, miksi exää pitää haukkua, koska tiedetään että juuri lapset kärsivät eron jälkeisistä riidoista, joissa lapset sekoitetaan mukaan vanhempien riitoihin.

y15 kirjoitti:

Mielestäni itsetunnolla ja kommunikaatiokyvyllä on suuri merkitys, miten kykenee hyväksymään eron. Jos ihminen ei ymmärrä aikaisemmin tehtyjen omien ratkaisuiden vaikutusta, on hänen vaikea hahmottaa todellisuutta. Jokainen meistä joutuu tekemään päätöksiä/ratkaisuja, jotka vaikuttavat tulevaisuuteemme. Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista, eroissa tämä näkyy siinä että, syytellään puolisio omista ¨huonoista¨ päätöksistä tai valinnoista.Kyllä jokainen aikuinen joutuu huolehtimaan omasta hyvinvoinnista itse, sitä ei voi ulkoistaa.

Täällä on paljon juuri tuon kaltaisia ihmisiä, jotka syyttävät itsekkäästi puolisoa, omista valinnoista tai valinnoista joita ei itse tehnyt. Tämä on halpamaista ja itsekästä käytöstä, joka aiheuttaa riitaiset erot.

Lue lisää

"Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista....."

Ei kyllä pidä paikkaansa. Parisuhteessa on hyvin suuri merkitys sillä miten huolehditaan niin omasta kuin myös kumppanin hyvinvoinnista, ihan normaaleilla yksinkertaisilla tavoilla. Kuten esim. toisen huomioinnilla positiivisesti ja ystävällisesti. Riidellessä ei pidä ns. iskeä vyön alle.

jed_ kirjoitti:

"Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista....."

Ei kyllä pidä paikkaansa. Parisuhteessa on hyvin suuri merkitys sillä miten huolehditaan niin omasta kuin myös kumppanin hyvinvoinnista, ihan normaaleilla yksinkertaisilla tavoilla. Kuten esim. toisen huomioinnilla positiivisesti ja ystävällisesti. Riidellessä ei pidä ns. iskeä vyön alle.

Lue lisää

ALKUVAIHEESSA ASIAT HOITUU, MUTTA KUN VUOSIA KULUU, EI RIITÄ ETTÄ TOIVOO ETTÄ ASIAT MENEE KUIN HALUAT.

(Kuten esim. toisen huomioinnilla positiivisesti ja ystävällisesti.)
Tämä edellyttää että kumppani tietää mitä haluat/tunnet, muuten tulee kitkaa kun alkuhuuma katoaa. Ei kukaan voi vaatia kumppania ennustamaa mitä haluat, kommentissasi toivot ja haaveilet että kaikki toimii itsestään. Parisuhteen tärkein asia on se että kommunikointi toimii, molempiin suuntiin.

Riidellessä ei pidä ns. iskeä vyön alle.
Kommunikointi on tärkeä, että tiedetään mitä isku vyön alle tarkoittaa.

Vuosikymmenien kokemuksella voin sanoa että, noilla eväillä oikeassa elämässä asiat eivät hoidu, enemmänkin tuossa oli haave siitä mitenkä asiat voisi mennä. Asiat mitä kirjoitit on tärkeitä ja ilman näitä parisuhde ei toimi. Tuossa vyönalle kommentissa kerrot jo ettei se toimi.

y15 kirjoitti:

ALKUVAIHEESSA ASIAT HOITUU, MUTTA KUN VUOSIA KULUU, EI RIITÄ ETTÄ TOIVOO ETTÄ ASIAT MENEE KUIN HALUAT.

(Kuten esim. toisen huomioinnilla positiivisesti ja ystävällisesti.)
Tämä edellyttää että kumppani tietää mitä haluat/tunnet, muuten tulee kitkaa kun alkuhuuma katoaa. Ei kukaan voi vaatia kumppania ennustamaa mitä haluat, kommentissasi toivot ja haaveilet että kaikki toimii itsestään. Parisuhteen tärkein asia on se että kommunikointi toimii, molempiin suuntiin.

Riidellessä ei pidä ns. iskeä vyön alle.
Kommunikointi on tärkeä, että tiedetään mitä isku vyön alle tarkoittaa.

Vuosikymmenien kokemuksella voin sanoa että, noilla eväillä oikeassa elämässä asiat eivät hoidu, enemmänkin tuossa oli haave siitä mitenkä asiat voisi mennä. Asiat mitä kirjoitit on tärkeitä ja ilman näitä parisuhde ei toimi. Tuossa vyönalle kommentissa kerrot jo ettei se toimi.

Lue lisää

"ALKUVAIHEESSA ASIAT HOITUU, MUTTA KUN VUOSIA KULUU, EI RIITÄ ETTÄ TOIVOO ETTÄ ASIAT MENEE KUIN HALUAT."

Suhteen alusta asti pitää olla tietoinen siitä, ettei asiat aina mene kuten itse toivoo ja haluaa. Samoin siitä, että molemmat puolisot muuttuvat ajan saatossa. Mihin suuntaan, sitä ei voi etukäteen tietää.

"Kommunikointi on tärkeä, että tiedetään mitä isku vyön alle tarkoittaa "

Ihan normaalilla arkijärjellä pärjää tässä. Isku vyön alle pikaopas: tärkeintä on kohdella kumppania hyvin; ei arvostella, arvioida, tuomita, syyllistää. Puhumattakaan että haukkuisi tai pilkkaisi yms.

"Tuossa vyönalle kommentissa kerrot jo ettei se toimi. "

Mistäköhän vedit noin väärän johtopäätöksen? On paljon ihmisiä, jotka eivät koe tarpeelliseksi kommunikoida joka asiasta kaikenaikaan, ja selittele vielä kertomansa pisteitä ja pilkkuja. Koska jos näin olisi, suhde ei toimisi ainakaan. Parisuhteen pitää olla joustava ja "arkijärkinen" automaattisesti. Jos ongelmia on, ne eivät ole aina kuitenkaan joustavuudessa, arkijärjessä eikä edes väärässä tavassa riidellä. Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy, , ei ota huomioon, on välinpitämätön, ehkä mitätöi tms. Tällaista suhdetta ei toimivaksi saa mitenkään, ei etenkään suoraan kommunikoinnilla.

rennostiM kirjoitti:

Äidilläsi oli todellista rakkautta, antamista vaatimisen sijaan. Hyvää Vappua ja jatkoa sinulle! :-)

Kiitos.

y15 kirjoitti:

Hiukan yritän selkeyttää, mitä tarkoitan

Kun nainen ja mies ihastuu ja aloittaa seurustelun, tällöin hyväksytään puolisossa lähes kaikki jopa negatiiviset asiat. Joustoa ja ymmärrystä on runsaasti, mutta kun alku huuma tasoittuu, huomataan myös puolison erillaiset tavat ja piirteet, jotka eivät aina ole niin miellyttäviä.

Tämä on vaihe jossa jokaisen tulee hoitaa myös omaa hyvinvointiaa (etuaan), koska jos ei tätä tee, on turha syytellä muita tästä jälkeenpäin. Ei kukaan voi tietää miltä puolisosta oikeasti tuntuu, ellet kerro sitä hänelle, kukaan ei voi aavistaa, arvata, ennustaa, toisen tuntoja.

Tämä on syy miksi pidän hölmönä niitä ihmisiä, jotka haukkuvat puolisoitaan, juuri omien tekemättä jättämisien vuoksi. Puolisot usein kuvittelevat että alkuhuuma on normaalia parisuhdetta, joka jatkuu elämän loppuun saakka, kuin prinsessa/prinssi saduissa. Kukaan ihminen ei voi elää edes parisuhteessa vapaamatkustajana, jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnista ihan itse.

Tämähän ei koske vakavasti sairaita, eikä tietenkään alle 18 vuotiaita lapsia, joiden vanhemmat huolehtivat heidän eduista.

Vain harvoin voidaan syyllisyys osoittaa vaan toiseen osapuoleen erossa, miksi exää pitää haukkua, koska tiedetään että juuri lapset kärsivät eron jälkeisistä riidoista, joissa lapset sekoitetaan mukaan vanhempien riitoihin.

Lue lisää

En tunne oikeestaan ketään jotka tappelee vielä eron jälkeenkin exän kanssa, mistä moinen tieto et eron jälkeenkin vielä väännetään vanhoja asioita , ainakin minä ja minun tutut ovat vanhat jutut jättäneet menneisyyteen.

rennostiM kirjoitti:

<<Kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi huolehtia omasta hyvinvoinnista,...>>

Tuskin pitää paikkansa. Vaimoni piti minusta huolen silloin, kun alkoholia juoden olin siitä tysin rippuva. Tavallisen ihmisen maksa polttaa alkoholia noin 7 g tunnissa. Join 17 pulloa olutta päivässä. Se tekee 15 g tunnissa, juuri sen varran kuin kouliintuneen alkoholistin maksa pystyy polttamaan. En tiennyt onko yö, vai päivä, enkä juuri muutakaan.

11 vuotta sitten sain aivoverenvuodon, joka teki oikean käteni toimimattomaksi. Naputtelen tietokonetta hitaasti vasemmalla. Kova lääkitys tekee minut sameaksi ja erittäin väsyneeksi. Jos minun olisi pitänyt huolehtia silloin ja nyt hyvinvoinnistani, ei siitä olisi tullut mitään. Kyllä siitä on kiittäminen yksinomaan suloista vaimoani. Luulen, että meitä on monta muutakin täysin puolison varassa.

Lue lisää

Sinulla on hyvä vaimo, joka jaksoi sinua alkoholin käytöstäsi huolimatta eikä hyljännyt sinua vaan uskoi että joskus sinä kuitenkin lopetat sen alkon kanssa pelaamisen.
Etkä vissiin ollut kännipäissäsi ilkeä ja paha, ja kävit vissiin ajoittain töissäkin.

jed_ kirjoitti:

"ALKUVAIHEESSA ASIAT HOITUU, MUTTA KUN VUOSIA KULUU, EI RIITÄ ETTÄ TOIVOO ETTÄ ASIAT MENEE KUIN HALUAT."

Suhteen alusta asti pitää olla tietoinen siitä, ettei asiat aina mene kuten itse toivoo ja haluaa. Samoin siitä, että molemmat puolisot muuttuvat ajan saatossa. Mihin suuntaan, sitä ei voi etukäteen tietää.

"Kommunikointi on tärkeä, että tiedetään mitä isku vyön alle tarkoittaa "

Ihan normaalilla arkijärjellä pärjää tässä. Isku vyön alle pikaopas: tärkeintä on kohdella kumppania hyvin; ei arvostella, arvioida, tuomita, syyllistää. Puhumattakaan että haukkuisi tai pilkkaisi yms.

"Tuossa vyönalle kommentissa kerrot jo ettei se toimi. "

Mistäköhän vedit noin väärän johtopäätöksen? On paljon ihmisiä, jotka eivät koe tarpeelliseksi kommunikoida joka asiasta kaikenaikaan, ja selittele vielä kertomansa pisteitä ja pilkkuja. Koska jos näin olisi, suhde ei toimisi ainakaan. Parisuhteen pitää olla joustava ja "arkijärkinen" automaattisesti. Jos ongelmia on, ne eivät ole aina kuitenkaan joustavuudessa, arkijärjessä eikä edes väärässä tavassa riidellä. Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy, , ei ota huomioon, on välinpitämätön, ehkä mitätöi tms. Tällaista suhdetta ei toimivaksi saa mitenkään, ei etenkään suoraan kommunikoinnilla.

Lue lisää

"ALKUVAIHEESSA ASIAT HOITUU, MUTTA KUN VUOSIA KULUU, EI RIITÄ ETTÄ TOIVOO ETTÄ ASIAT MENEE KUIN HALUAT."

Suhteen alusta asti pitää olla tietoinen siitä, ettei asiat aina mene kuten itse toivoo ja haluaa. Samoin siitä, että molemmat puolisot muuttuvat ajan saatossa. Mihin suuntaan, sitä ei voi etukäteen tietää. TÄTÄ MINÄ JUURI TARKOITIN, MUTTA KOMMUNIKOINNILLA ON MAHDOLLISUUS, SELVITÄ MYÖS ELÄMÄN HAASTEISSA.

"Kommunikointi on tärkeä, että tiedetään mitä isku vyön alle tarkoittaa "

Ihan normaalilla arkijärjellä pärjää tässä. Isku vyön alle pikaopas: tärkeintä on kohdella kumppania hyvin SIIS SINUN MIELESTÄ HYVIN TÄNÄÄN, MITEN HUOMENNA ei arvostella , arvioida, tuomita, syyllistää. SIIS MISTÄÄN SINUN HENKILÖKOHTAISESTA ASIASTA EI SAA PUHUA, TAI MUUTEN LOUKKAANUT Puhumattakaan että haukkuisi tai pilkkaisi yms. OLETKO KOSKAAN MIETTINYT MISTÄ ERIMIELISYYDET SYNTYVÄT, NE SYNTYVÄT YLEENSÄ VÄÄRIN YMMÄRRYKSISTÄ. VÄÄRINYMMÄRRYKSET USEIN SYNTYVÄT KUN EI KOMMUNIKOIDA AVOIMESTI.


"Tuossa vyönalle kommentissa kerrot jo ettei se toimi. "

Mistäköhän vedit noin väärän johtopäätöksen? On paljon ihmisiä, jotka eivät koe tarpeelliseksi kommunikoida joka asiasta kaikenaikaan, ja selittele vielä kertomansa pisteitä ja pilkkuja. JOS NOIN ON TULEE HELPOSTI VÄÄRINYMMÄRRYKSIÄ Koska jos näin olisi, suhde ei toimisi ainakaan.ASIOISTA JOTKA HÄIRITSEVÄT, ON KESKUSTELTAVA ETTEI TULE VÄÄRIN YMMÄRRYKSIÄ, Parisuhteen pitää olla joustava ja "arkijärkinen" automaattisesti. KOVAT ON HAAVEET, NOINHAN SE IHANNETAPAUKSISSA JA SADUISSA MENISI Jos ongelmia on, ne eivät ole aina kuitenkaan joustavuudessa, arkijärjessä eikä edes väärässä tavassa riidellä. Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy, JA TÄMÄ SYNTYY SIITÄ ETTÄ KOMMUNIKOINNSSA EI OLLA ONNISTUTTU , ei ota huomioon, KUMPPANIN TULEE TIETÄÄ MITÄ TARKOITAT on välinpitämätönKUMPPANIN TULEE TIETÄÄ MITÄ TARKOITAT, ehkä mitätöiKUMPPANIN TULEE TIETÄÄ MITÄ TARKOITAT tms. Tällaista suhdetta ei toimivaksi saa mitenkään, ei etenkään suoraan kommunikoinnilla. KERRO MILLÄ MUULLA SE ONNISTUU

SINULLA ON HAAVEITA, MUTTA MILLÄ MUULLA PÄÄSET TAVOITTEESEEN, KUIN KOMMUNIKOINNILLA. EI KUKAAN VOI VAATIA TOISELTA ETTÄ HÄNEN TULEE TIETÄÄ SINUN SENHETKEN TUNTEET, ON VÄÄRIN VAATIA PUOLISOA AAVISTAMAAN/ARVAAMAAN MILTÄ TUNTUU. JOKAINEN ON ITSE VASTUUSSA SIITÄ ETTÄ KUMPPANI YMMÄRTÄÄ MITÄ TARKOITAT, ON HALPAMAISTA VUOSIEN JÄLKEEN KOMMENTOIDA, ETTÄ SINÄ TEIT JA SANOIT SITÄ SUN TÄTÄ, ENKÄ PITÄNYT SIITÄ.

Oikeassa elämässä tulee myötä ja vastamäkiä, niistä voidaan selvitä kun on halua, ja joustavuutta.

Yt15, ole hyvä ja lopeta jo. Sinä olet yhtä mieltä, joku toinen toista. Ei se selittämällä mihinkään muutu. Kiitos.

y15 kirjoitti:

"ALKUVAIHEESSA ASIAT HOITUU, MUTTA KUN VUOSIA KULUU, EI RIITÄ ETTÄ TOIVOO ETTÄ ASIAT MENEE KUIN HALUAT."

Suhteen alusta asti pitää olla tietoinen siitä, ettei asiat aina mene kuten itse toivoo ja haluaa. Samoin siitä, että molemmat puolisot muuttuvat ajan saatossa. Mihin suuntaan, sitä ei voi etukäteen tietää. TÄTÄ MINÄ JUURI TARKOITIN, MUTTA KOMMUNIKOINNILLA ON MAHDOLLISUUS, SELVITÄ MYÖS ELÄMÄN HAASTEISSA.

"Kommunikointi on tärkeä, että tiedetään mitä isku vyön alle tarkoittaa "

Ihan normaalilla arkijärjellä pärjää tässä. Isku vyön alle pikaopas: tärkeintä on kohdella kumppania hyvin SIIS SINUN MIELESTÄ HYVIN TÄNÄÄN, MITEN HUOMENNA ei arvostella , arvioida, tuomita, syyllistää. SIIS MISTÄÄN SINUN HENKILÖKOHTAISESTA ASIASTA EI SAA PUHUA, TAI MUUTEN LOUKKAANUT Puhumattakaan että haukkuisi tai pilkkaisi yms. OLETKO KOSKAAN MIETTINYT MISTÄ ERIMIELISYYDET SYNTYVÄT, NE SYNTYVÄT YLEENSÄ VÄÄRIN YMMÄRRYKSISTÄ. VÄÄRINYMMÄRRYKSET USEIN SYNTYVÄT KUN EI KOMMUNIKOIDA AVOIMESTI.


"Tuossa vyönalle kommentissa kerrot jo ettei se toimi. "

Mistäköhän vedit noin väärän johtopäätöksen? On paljon ihmisiä, jotka eivät koe tarpeelliseksi kommunikoida joka asiasta kaikenaikaan, ja selittele vielä kertomansa pisteitä ja pilkkuja. JOS NOIN ON TULEE HELPOSTI VÄÄRINYMMÄRRYKSIÄ Koska jos näin olisi, suhde ei toimisi ainakaan.ASIOISTA JOTKA HÄIRITSEVÄT, ON KESKUSTELTAVA ETTEI TULE VÄÄRIN YMMÄRRYKSIÄ, Parisuhteen pitää olla joustava ja "arkijärkinen" automaattisesti. KOVAT ON HAAVEET, NOINHAN SE IHANNETAPAUKSISSA JA SADUISSA MENISI Jos ongelmia on, ne eivät ole aina kuitenkaan joustavuudessa, arkijärjessä eikä edes väärässä tavassa riidellä. Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy, JA TÄMÄ SYNTYY SIITÄ ETTÄ KOMMUNIKOINNSSA EI OLLA ONNISTUTTU , ei ota huomioon, KUMPPANIN TULEE TIETÄÄ MITÄ TARKOITAT on välinpitämätönKUMPPANIN TULEE TIETÄÄ MITÄ TARKOITAT, ehkä mitätöiKUMPPANIN TULEE TIETÄÄ MITÄ TARKOITAT tms. Tällaista suhdetta ei toimivaksi saa mitenkään, ei etenkään suoraan kommunikoinnilla. KERRO MILLÄ MUULLA SE ONNISTUU

SINULLA ON HAAVEITA, MUTTA MILLÄ MUULLA PÄÄSET TAVOITTEESEEN, KUIN KOMMUNIKOINNILLA. EI KUKAAN VOI VAATIA TOISELTA ETTÄ HÄNEN TULEE TIETÄÄ SINUN SENHETKEN TUNTEET, ON VÄÄRIN VAATIA PUOLISOA AAVISTAMAAN/ARVAAMAAN MILTÄ TUNTUU. JOKAINEN ON ITSE VASTUUSSA SIITÄ ETTÄ KUMPPANI YMMÄRTÄÄ MITÄ TARKOITAT, ON HALPAMAISTA VUOSIEN JÄLKEEN KOMMENTOIDA, ETTÄ SINÄ TEIT JA SANOIT SITÄ SUN TÄTÄ, ENKÄ PITÄNYT SIITÄ.

Oikeassa elämässä tulee myötä ja vastamäkiä, niistä voidaan selvitä kun on halua, ja joustavuutta.

Lue lisää

Teet vapaasti ja huoletta aivan vääriä tulkintoja. Sitten ylistät kommunikaatiota. Voihan nenä. Yritän vielä, ehkä olen hölmö:

"Suhteen alusta asti pitää olla tietoinen siitä, ettei asiat aina mene kuten itse toivoo ja haluaa. Samoin siitä, että molemmat puolisot muuttuvat ajan saatossa. Mihin suuntaan, sitä ei voi etukäteen tietää. TÄTÄ MINÄ JUURI TARKOITIN, MUTTA KOMMUNIKOINNILLA ON MAHDOLLISUUS, SELVITÄ MYÖS ELÄMÄN HAASTEISSA."

Kyllä, nimenomaan MAHDOLLISUUS. Mutta pelkällä kommunikaatiolla ei ole mahdollisuutta onnistua parisuhteessa. Parisuhteen kommunikoinnissa mukana on oltava mm. arvostava, rakkaudellinen asenne, myötämielisyys, yhteispeli (molemmin puolin).

" Ihan normaalilla arkijärjellä pärjää tässä. Isku vyön alle pikaopas: tärkeintä on kohdella kumppania hyvin. SIIS SINUN MIELESTÄ HYVIN TÄNÄÄN, MITEN HUOMENNA"

Miten huomenna? No mahdollisimman hyvin tietysti, vastoinkäymisissäkin. Paljon on se kun muistaa ettei iske kumppania vyön alle.

" ei arvostella , arvioida, tuomita, syyllistää. SIIS MISTÄÄN SINUN HENKILÖKOHTAISESTA ASIASTA EI SAA PUHUA, TAI MUUTEN LOUKKAANUT "

Toki saa, muttei arvostella, tuomita, syyllistää.

"Puhumattakaan että haukkuisi tai pilkkaisi yms. OLETKO KOSKAAN MIETTINYT MISTÄ ERIMIELISYYDET SYNTYVÄT, NE SYNTYVÄT YLEENSÄ VÄÄRIN YMMÄRRYKSISTÄ. VÄÄRINYMMÄRRYKSET USEIN SYNTYVÄT KUN EI KOMMUNIKOIDA AVOIMESTI."

Erimielisyydet? On täysin mahdollista, jopa yleistä olla eri mieltä asioista. Eri ihmisillä on usein eri mielisyyksiä, eikä se haittaa mitään, KUNHAN molemmat hyväksyvät tämän normaalin asian. Ellei hyväksy, erimielisyydestä puhkeaa usein riita. Riidellään siitä kumman mielipide on tärkeämpi ja arvokkaampi. Jopa niin, että haukutaan toista, pilkataan tai vastaavasti mitätöidään, vähätellään tms.

Erimielisyys voi olla vain asioista, ei esim. toisen persoonasta tai identiteetistä muuten.

"On paljon ihmisiä, jotka eivät koe tarpeelliseksi kommunikoida joka asiasta kaikenaikaan, ja selittele vielä kertomansa pisteitä ja pilkkuja. JOS NOIN ON TULEE HELPOSTI VÄÄRINYMMÄRRYKSIÄ Koska jos näin olisi, suhde ei toimisi ainakaan.ASIOISTA JOTKA HÄIRITSEVÄT, ON KESKUSTELTAVA ETTEI TULE VÄÄRIN YMMÄRRYKSIÄ, "

No ei tule väärinymmärryksiä, kun molempien arkijärki toimii automaattisesti. Siihen ei tarvita satuja, vaan arkijärkeä, tai sosiaalista älykkyyttä miten sitä nyt kuvaisikaan.

"Jos ongelmia on, ne eivät ole aina kuitenkaan joustavuudessa, arkijärjessä eikä edes väärässä tavassa riidellä. Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy,JA TÄMÄ SYNTYY SIITÄ ETTÄ KOMMUNIKOINNSSA EI OLLA ONNISTUTTU , ei ota huomioon, KUMPPANIN TULEE TIETÄÄ MITÄ TARKOITAT"

Toisinpäin. Kun toinen ei milloinkaan jousta, ei ota huomioon (positiivisesti), ei käyttäydy arvostavasti, kuuntele mielipiteitä yms. niin hänen käytöksestään syntyy toiselle tämä tunne > en ole arvokas/hyväksyttävä. Ja siihen tyrehtyy kommunikaatio. Tietysti asiasta voi puhua ja jauhaa, vaikka vuosia. Mutta toisen käytökseen, siihen miten hän kohtelee kumppaniaan sillä on aniharvoin vaikutusta.

"Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy, , ei ota huomioon, on välinpitämätön, ehkä mitätöi tms. Tällaista suhdetta ei toimivaksi saa mitenkään, ei etenkään suoraan kommunikoinnilla. KERRO MILLÄ MUULLA SE ONNISTUU"

Usein ei mitenkään. Mieti itseäsi. Jos et hyväksy kumppaniasi, et ota huomioon, olet välinpitämätön häntä kohtaan, mitätöit jne. Yksinkertaistetusti sanottuna kumppanisi on sinulle yksihailea, itsestäänselvyys. Suhteenne on kuollut, luonnollisesti, sillä jos sinulla olisi rakkaudentunteita tai edes välittämisen tunteita, et olisi välinpitämätön häntä kohtaan, ottaisit huomioon. Tässä kohtaa kumppanisi voisi sanoa sinulle "rakasta mua". Luuletko sillä olevan vaikutusta? Heräisikö rakkautesi? Muuttuisiko käytöksesi? Ehkäpä, ehkä ei. Sanonta "ei kukkokaan käskien laula" pätee erittäin hyvin tässä. Ei voi pyytää rakkautta, käskeä toista rakastamaan, ja tsädäm, niin tapahtuisi. Voi joskus tietysti tapahtua, mikäli kumppanisi ei olekaan sinulle itsestäänselvyys, vaan "heräisit" eloon hänen herättelyn myötä ja suhteenne voisi jatkua. Mikäli se sinusta kiinni on.

Kumppania voi myös ohjailla ja herätellä muilla keinoin kuin suoraan sanallisilla (kuten edellä rakasta mua). Esim. kertomalla miten paljon kumppani itselle merkitsee, tekemällä rakastavia tekoja. Mutta harva moneen kertaan mitätöity itsestäänselvyys -puoliso innostuu aktivoittamaan välinpitämätöntä kumppaniaan. Itseasiassa todella tervettä, ettei innostu. Rakkaus, parisuhde niiden pitää olla vastavuoroisia, ei yksipuolisia.

puolisosionhelmi kirjoitti:

Sinulla on hyvä vaimo, joka jaksoi sinua alkoholin käytöstäsi huolimatta eikä hyljännyt sinua vaan uskoi että joskus sinä kuitenkin lopetat sen alkon kanssa pelaamisen.
Etkä vissiin ollut kännipäissäsi ilkeä ja paha, ja kävit vissiin ajoittain töissäkin.

Lue lisää

Olen sentyyppinen alkoholisti, jolla on erittäin voimakas toleranssi. Se tarkoittaa sitä, että on harvoin syvässä humalassa, mutta veren alkoholipitoisuus pitää jatkuvasti olla maksimaalisen korkea. Jos alkoholipitoisuus laskee, alkaa vaikeat viroitusoireet. Minulla ei siis ollut alkoholittomia päiviä, vaan minun piti juoda jatkuvasti pysyäkseni normaalia vastaavassa tilassa. Päinvastainen alkoholisti taas on ns. tuurijuoppo.

Vaikka join 17 pulloa olutta päivässä, jotkut eivät edes uskoneet, että olen alkoholisti. Koska haisin alkoholille, he luulivat, että olen juonut, mutta vähän. Monet ovat minun kaltaisiani. Ylivoimaisesti suurin osa alkoholinjuonnistani oli pyrkimystä pitää normaaliin verrattavaa tilaa. Mikä sitten oli yli, oli humalaa. Sitäkin oli.

Alkoholistin ennuste on erittäin huono. Vain 1 - 2 prosenttia pääsee pysyvästi kuiville. Kyllä sekä minä että puolisoni tiesivät hyvin, ettei toivoa käytännössä ole. Puhuimme tästä usein. Siitä huolimatta, ettei toivoa ollut, kultainen vaimoni jaksoi.

jed_ kirjoitti:

"ALKUVAIHEESSA ASIAT HOITUU, MUTTA KUN VUOSIA KULUU, EI RIITÄ ETTÄ TOIVOO ETTÄ ASIAT MENEE KUIN HALUAT."

Suhteen alusta asti pitää olla tietoinen siitä, ettei asiat aina mene kuten itse toivoo ja haluaa. Samoin siitä, että molemmat puolisot muuttuvat ajan saatossa. Mihin suuntaan, sitä ei voi etukäteen tietää.

"Kommunikointi on tärkeä, että tiedetään mitä isku vyön alle tarkoittaa "

Ihan normaalilla arkijärjellä pärjää tässä. Isku vyön alle pikaopas: tärkeintä on kohdella kumppania hyvin; ei arvostella, arvioida, tuomita, syyllistää. Puhumattakaan että haukkuisi tai pilkkaisi yms.

"Tuossa vyönalle kommentissa kerrot jo ettei se toimi. "

Mistäköhän vedit noin väärän johtopäätöksen? On paljon ihmisiä, jotka eivät koe tarpeelliseksi kommunikoida joka asiasta kaikenaikaan, ja selittele vielä kertomansa pisteitä ja pilkkuja. Koska jos näin olisi, suhde ei toimisi ainakaan. Parisuhteen pitää olla joustava ja "arkijärkinen" automaattisesti. Jos ongelmia on, ne eivät ole aina kuitenkaan joustavuudessa, arkijärjessä eikä edes väärässä tavassa riidellä. Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy, , ei ota huomioon, on välinpitämätön, ehkä mitätöi tms. Tällaista suhdetta ei toimivaksi saa mitenkään, ei etenkään suoraan kommunikoinnilla.

Lue lisää

Olen jo huomannut, että y15:n kanssa ei voi keskustella. Kun sanoo jotakin, hän lausuu jonkin psykologistisen opin, ja taas joutuu keskustelemaan eri aiheesta jne. Johdonmukaisuutta ja kiinteyttä ei voi saavuttaa, vaan koko ajan keskustelu velloo, ilman että mikään tulee valmiiksi. Suoraan sanoen, ei kannata.

Aargh kirjoitti:

Yt15, ole hyvä ja lopeta jo. Sinä olet yhtä mieltä, joku toinen toista. Ei se selittämällä mihinkään muutu. Kiitos.

Kuten sanoin nikille jed_, ei kannata yrittää keskustella y15:n kanssa. Hän ei noudata normaalia loogista keskustelutapaa.

rennostiM kirjoitti:

Olen jo huomannut, että y15:n kanssa ei voi keskustella. Kun sanoo jotakin, hän lausuu jonkin psykologistisen opin, ja taas joutuu keskustelemaan eri aiheesta jne. Johdonmukaisuutta ja kiinteyttä ei voi saavuttaa, vaan koko ajan keskustelu velloo, ilman että mikään tulee valmiiksi. Suoraan sanoen, ei kannata.

Lue lisää

Todista väitteesi, kerro esimerkki,

Kysymys taitaa olla pelkästään siinä, ettet hyväksu muita ajatuksia kuin omiasi.
On turha syytellä geenejä, kyllä omalla toiminnalla on suuri merkitys,

jed_ kirjoitti:

Teet vapaasti ja huoletta aivan vääriä tulkintoja. Sitten ylistät kommunikaatiota. Voihan nenä. Yritän vielä, ehkä olen hölmö:

"Suhteen alusta asti pitää olla tietoinen siitä, ettei asiat aina mene kuten itse toivoo ja haluaa. Samoin siitä, että molemmat puolisot muuttuvat ajan saatossa. Mihin suuntaan, sitä ei voi etukäteen tietää. TÄTÄ MINÄ JUURI TARKOITIN, MUTTA KOMMUNIKOINNILLA ON MAHDOLLISUUS, SELVITÄ MYÖS ELÄMÄN HAASTEISSA."

Kyllä, nimenomaan MAHDOLLISUUS. Mutta pelkällä kommunikaatiolla ei ole mahdollisuutta onnistua parisuhteessa. Parisuhteen kommunikoinnissa mukana on oltava mm. arvostava, rakkaudellinen asenne, myötämielisyys, yhteispeli (molemmin puolin).

" Ihan normaalilla arkijärjellä pärjää tässä. Isku vyön alle pikaopas: tärkeintä on kohdella kumppania hyvin. SIIS SINUN MIELESTÄ HYVIN TÄNÄÄN, MITEN HUOMENNA"

Miten huomenna? No mahdollisimman hyvin tietysti, vastoinkäymisissäkin. Paljon on se kun muistaa ettei iske kumppania vyön alle.

" ei arvostella , arvioida, tuomita, syyllistää. SIIS MISTÄÄN SINUN HENKILÖKOHTAISESTA ASIASTA EI SAA PUHUA, TAI MUUTEN LOUKKAANUT "

Toki saa, muttei arvostella, tuomita, syyllistää.

"Puhumattakaan että haukkuisi tai pilkkaisi yms. OLETKO KOSKAAN MIETTINYT MISTÄ ERIMIELISYYDET SYNTYVÄT, NE SYNTYVÄT YLEENSÄ VÄÄRIN YMMÄRRYKSISTÄ. VÄÄRINYMMÄRRYKSET USEIN SYNTYVÄT KUN EI KOMMUNIKOIDA AVOIMESTI."

Erimielisyydet? On täysin mahdollista, jopa yleistä olla eri mieltä asioista. Eri ihmisillä on usein eri mielisyyksiä, eikä se haittaa mitään, KUNHAN molemmat hyväksyvät tämän normaalin asian. Ellei hyväksy, erimielisyydestä puhkeaa usein riita. Riidellään siitä kumman mielipide on tärkeämpi ja arvokkaampi. Jopa niin, että haukutaan toista, pilkataan tai vastaavasti mitätöidään, vähätellään tms.

Erimielisyys voi olla vain asioista, ei esim. toisen persoonasta tai identiteetistä muuten.

"On paljon ihmisiä, jotka eivät koe tarpeelliseksi kommunikoida joka asiasta kaikenaikaan, ja selittele vielä kertomansa pisteitä ja pilkkuja. JOS NOIN ON TULEE HELPOSTI VÄÄRINYMMÄRRYKSIÄ Koska jos näin olisi, suhde ei toimisi ainakaan.ASIOISTA JOTKA HÄIRITSEVÄT, ON KESKUSTELTAVA ETTEI TULE VÄÄRIN YMMÄRRYKSIÄ, "

No ei tule väärinymmärryksiä, kun molempien arkijärki toimii automaattisesti. Siihen ei tarvita satuja, vaan arkijärkeä, tai sosiaalista älykkyyttä miten sitä nyt kuvaisikaan.

"Jos ongelmia on, ne eivät ole aina kuitenkaan joustavuudessa, arkijärjessä eikä edes väärässä tavassa riidellä. Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy,JA TÄMÄ SYNTYY SIITÄ ETTÄ KOMMUNIKOINNSSA EI OLLA ONNISTUTTU , ei ota huomioon, KUMPPANIN TULEE TIETÄÄ MITÄ TARKOITAT"

Toisinpäin. Kun toinen ei milloinkaan jousta, ei ota huomioon (positiivisesti), ei käyttäydy arvostavasti, kuuntele mielipiteitä yms. niin hänen käytöksestään syntyy toiselle tämä tunne > en ole arvokas/hyväksyttävä. Ja siihen tyrehtyy kommunikaatio. Tietysti asiasta voi puhua ja jauhaa, vaikka vuosia. Mutta toisen käytökseen, siihen miten hän kohtelee kumppaniaan sillä on aniharvoin vaikutusta.

"Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy, , ei ota huomioon, on välinpitämätön, ehkä mitätöi tms. Tällaista suhdetta ei toimivaksi saa mitenkään, ei etenkään suoraan kommunikoinnilla. KERRO MILLÄ MUULLA SE ONNISTUU"

Usein ei mitenkään. Mieti itseäsi. Jos et hyväksy kumppaniasi, et ota huomioon, olet välinpitämätön häntä kohtaan, mitätöit jne. Yksinkertaistetusti sanottuna kumppanisi on sinulle yksihailea, itsestäänselvyys. Suhteenne on kuollut, luonnollisesti, sillä jos sinulla olisi rakkaudentunteita tai edes välittämisen tunteita, et olisi välinpitämätön häntä kohtaan, ottaisit huomioon. Tässä kohtaa kumppanisi voisi sanoa sinulle "rakasta mua". Luuletko sillä olevan vaikutusta? Heräisikö rakkautesi? Muuttuisiko käytöksesi? Ehkäpä, ehkä ei. Sanonta "ei kukkokaan käskien laula" pätee erittäin hyvin tässä. Ei voi pyytää rakkautta, käskeä toista rakastamaan, ja tsädäm, niin tapahtuisi. Voi joskus tietysti tapahtua, mikäli kumppanisi ei olekaan sinulle itsestäänselvyys, vaan "heräisit" eloon hänen herättelyn myötä ja suhteenne voisi jatkua. Mikäli se sinusta kiinni on.

Kumppania voi myös ohjailla ja herätellä muilla keinoin kuin suoraan sanallisilla (kuten edellä rakasta mua). Esim. kertomalla miten paljon kumppani itselle merkitsee, tekemällä rakastavia tekoja. Mutta harva moneen kertaan mitätöity itsestäänselvyys -puoliso innostuu aktivoittamaan välinpitämätöntä kumppaniaan. Itseasiassa todella tervettä, ettei innostu. Rakkaus, parisuhde niiden pitää olla vastavuoroisia, ei yksipuolisia.

Lue lisää

"Jos ongelmia on, ne eivät ole aina kuitenkaan joustavuudessa, arkijärjessä eikä edes väärässä tavassa riidellä. Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy,JA TÄMÄ SYNTYY SIITÄ ETTÄ KOMMUNIKOINNSSA EI OLLA ONNISTUTTU , ei ota huomioon, KUMPPANIN TULEE TIETÄÄ MITÄ TARKOITAT"

Toisinpäin. Kun toinen ei milloinkaan jousta, ei ota huomioon (positiivisesti)MITEN KUMPPANI OSAISI OTTAA ASIAT HUOMIOON ELLEI, OLE ASIASTA TIETOINEN TAI EI OLE YMMÄRTÄNYT MITÄ TARKOITAT/HALUAT, ei käyttäydy arvostavasti, kuuntele mielipiteitä yms. niin hänen käytöksestään syntyy toiselle tämä tunne > en ole arvokas/hyväksyttävä. MIETI JOS ET ITSE OLE KYENNYT ESITTÄMÄÄN ASIAASI RIITTÄVÄN SELKEÄSTI, MITEN KUMPPANI VOI TEHDÄ ASIALLE MITÄÄN ELLEI TIEDÄ (MELKOINEN VAATIMUS, PITÄISI OLLA KRISTALLI PALLO) Ja siihen tyrehtyy kommunikaatio. Tietysti asiasta voi puhua ja jauhaa, vaikka vuosia. Mutta toisen käytökseen, siihen miten hän kohtelee kumppaniaan sillä on aniharvoin vaikutusta. OLETKO AJATELLUT KOSKAAN SITÄ, ETTÄ SINUN OMASSA KOMMUNIKOINNISSA OLISI PUUTTEITA JOS VAIKUTUKSIA EI SAAVUTETA. EN OIKEEN USKO

"Vaan yksinkertaisesti tunteessa siitä, ettei kumppani hyväksy, , ei ota huomioon, on välinpitämätön, ehkä mitätöi tms. Tällaista suhdetta ei toimivaksi saa mitenkään, ei etenkään suoraan kommunikoinnilla. KERRO MILLÄ MUULLA SE ONNISTUU"

Usein ei mitenkään. Mieti itseäsi. Jos et hyväksy kumppaniasi, et ota huomioon, olet välinpitämätön häntä kohtaan, mitätöit jne. Yksinkertaistetusti sanottuna kumppanisi on sinulle yksihailea, itsestäänselvyys. Suhteenne on kuollut, KERRON TOTUUDEN KUMPPANILLE AVOIMESTI JA REHELLISESTI, KUTEN TEI ITSE. luonnollisesti, sillä jos sinulla olisi rakkaudentunteita tai edes välittämisen tunteita, et olisi välinpitämätön häntä kohtaan, ottaisit huomioon. Tässä kohtaa kumppanisi voisi sanoa sinulle "rakasta mua". TÄMÄ JUURI ON KOMMUNIKOINTIA? Luuletko sillä olevan vaikutusta? Heräisikö rakkautesi? Muuttuisiko käytöksesi? Ehkäpä, ehkä ei. Sanonta "ei kukkokaan käskien laula" pätee erittäin hyvin tässä.HUONO KOMMUNIKOINTI JOHTAA USEIN NIMENOMAAN ETÄÄNTYMISEEN, KUN PUOLISOT OLETTAVAT USEI TIETÄVÄNSÄ MITÄ TOINEN PUOLISO AJATTELEE. Ei voi pyytää rakkautta, käskeä toista rakastamaan, ja tsädäm, niin tapahtuisi. Voi joskus tietysti tapahtua, mikäli kumppanisi ei olekaan sinulle itsestäänselvyys, vaan "heräisit" eloon hänen herättelyn myötä ja suhteenne voisi jatkua. Mikäli se sinusta kiinni on. ON TURHA VÄKISIN OLLA YHDESSÄ, ERO ON USEIN PARAS RATKAISU KUN ASIAT OVAT MENNEET SOLMUUN, EIKÄ KOMMUNIKOINTI TOIMI.

Kumppania voi myös ohjailla ja herätellä muilla keinoin kuin suoraan sanallisilla (kuten edellä rakasta mua). Esim. kertomalla miten paljon kumppani itselle merkitsee, tekemällä rakastavia tekoja. Mutta harva moneen kertaan mitätöity itsestäänselvyys -puoliso innostuu aktivoittamaan välinpitämätöntä kumppaniaan. Itseasiassa todella tervettä, ettei innostu. Rakkaus, parisuhde niiden pitää olla vastavuoroisia, ei yksipuolisia. ALKUVAIHEEN HUUMASSA ASIAT MENEVÄT KUIN UNELMA, MUTTA VUOSIEN JÄLKEEN ASIOILLE ON TEHTÄVÄ JOTAKIN. SE EI AUTA PÄTKÄÄKÄÄN ETTÄ HAAVEILEE MITEN PITÄISI TOIMIA, SE AUTTAA KUN ASIAT OTTAA ESILLE JA PARAS TAPA ON KOMMUNIKOINTI, KERTOA OMAT TOIVEET, SEKÄ HALUT KUMPPANILLE. TÄMÄN JÄLKEEN NE POSITIIVISET TEOT JA RAKKAUDEN OSOITUKSETKIN TOIMIVAT.

MIKSI ON MAHDOTON YMMÄRTÄÄ ETTÄ ONNELLISUUS VAATII MOLEMPIEN VASTUUN OTTOA, JOS KUMPPANI EI TÄTÄ YMMÄRRÄ, HÄNELLE ON SIITÄ KERROTTAVA, SITEN ETTÄ HÄN YMMÄRTÄÄ MITÄ HALUAT. MUUTEN KÄYTTÄYDYT KUIN PRINSESSA JOTA PALVELLAAN PYYTEETTÖMÄSTI.

OLEN SINUN KANSSA TÄYSIN SAMAA MIELTÄ, MUTTA PITKÄ KOKEMUS ON OPETTANUT ETTEI ALKUHUUMA OLE IKUISTA, PARISUHTEEN ETEEN PITÄÄ JOKAISEN ITSE TEHDÄ TÖITÄ, JOS TOINEN EI YMMÄRRÄ ON HÄNELLE KERROTTAVA ETTÄ YMMÄRTÄÄ, KUKAAN EI OLE ENNUSTAJA, ENKÄ OIKEEN USKO ETTÄ KUKAAN TEKEE SITÄ ILKEYTTÄÄN.

Intohimo on kuin tuuliviiri. Jos sen varaan rakentaa, niin varmasti sortuu.

Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. Mutta kyllä mun mielestä tietynlainen intohimon säilyminen liitossa on myös tärkeää. Itse näen, että kaikki liittyy kaikkeen. Suhteen alku kannattaa kuitenkin rakentaa intohimonkin päälle.

tärkeitäjuttuja kirjoitti:

Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. Mutta kyllä mun mielestä tietynlainen intohimon säilyminen liitossa on myös tärkeää. Itse näen, että kaikki liittyy kaikkeen. Suhteen alku kannattaa kuitenkin rakentaa intohimonkin päälle.

Lue lisää

Tottahan toki suhteen alku rakennetaan intohimon päälle, mutta että intohimo kantaisi pitkälle, on kuvitelmaa. Asia on näes biologinen ja geneettinen. Intohimo kestää keskimäärin noin kaksi vuotta. Siis keskimäärin, joillakin vähemmän, joillakin enemmän. Sen biologinen funktio on, että lapsi ja äiti tulee ravituksi ja suojelluksi kriittisimpänä aikana.

Jos henkilö, mies tai nainen, rakastuu myöhemmin johonkin, alkaa uusi intohimon kausi. Monet kyselevät palstallakin, miten saisi seksielämään piristystä, ja oppaat tulvivat keinoja vaihteluun. Ei tepsi. Kun intohimo laantuu, se laantuu.

Olimme tästä täysin tietoisia, kun ajattelimme elämäämme, vaimoni ja minä, toisen pariskunnan kanssa. Vaihtelu, joka on usein esitetty parinvaihdon motiiviksi, oli meille täysin poissuljettu. Olisimme luoneet olon, jossa olisimme luontevasti laajentaneet ystävyytemme myös seksiin toisen puolison kanssa. Aluksi seksi olisi ollut kiihkeää, sitten vaimenevaa. Ts. se olisi ollut aivan samanlaista kuin avioliitossa. Ero avioliittoon verrattuna olisi vain ollut, että voi olla kahdenkin kanssa yhdynnässä, ja että olisimme viihtyneet joka suhteessa toisen parin kanssa. Vaihtelun tai intohimon etsintä on virvatulien ajamista.

Olen eri mieltä. Uskon, että intohimon saa jollakin tasolla säilymään. Mutta siihen vaikuttaa paljon myös kuinka paljon sitä intohimoa on alkujaan ollut, kuinka leikkimielisiä ihmiset yleensä on, muut hiertävät asiat, kommunikaatio. Näin siis naisella ja tietty kuinka paljon se mies heiluttelee sitä ruusuista peenistään.

tärkeitäjuttuja kirjoitti:

Olen eri mieltä. Uskon, että intohimon saa jollakin tasolla säilymään. Mutta siihen vaikuttaa paljon myös kuinka paljon sitä intohimoa on alkujaan ollut, kuinka leikkimielisiä ihmiset yleensä on, muut hiertävät asiat, kommunikaatio. Näin siis naisella ja tietty kuinka paljon se mies heiluttelee sitä ruusuista peenistään.

Lue lisää

Meillä taas on tapahtunut juuri niin kuin odotimme ja niin kuin kirjoista luimme. Seksitarve on vähin erin vähentynyt pitkän liittomme aikana, ei missään vaiheessa loppunut, vaan vähentynyt.

Lienee kielellinen kysymys, minkä kukin nimittää intohimoksi. Emme koskaan tiedä tarkkaan, mitä toinen käsitteellä tarkoittaa.

Ennen ehkä pidettiin odotettavampana, että intohimo loppuu. Nyt taas on joillakin vallalla käsitys, että normaalitila olisi, ettei se lopu, jos tekee oikeat temput ja metkut. Kun seksihalun hiipuminen sitten on eritahtista, suurempihaluinen luulee, että kumppani on jotenkin vialla ja kysyy neuvoja näillä palstoin. Yritetään monenlaisia konsteja puolison halun nostamiseksi, mutta niin kuin näkyy, ne eivät toimi pitkäaikaisesti, korkeintaan hetkellisesti, ja taas pitäisi löytää uusi konsti.

Seksi tuo mielihyvää, mutta yritys saada siitä irti vielä enemmän on minusta jotenkin pakonomaista. Tähän helposti sortuu, jos odottaa enemmän, kuin on todellisuus. Tietysti sekin on luonnekysymys. Minä tarvitsen ennen kaikkea rauhallisuutta, jopa rutiinia. Olen sen kyllä huomannut muissakin asioissa. :-)

tärkeitäjuttuja kirjoitti:

Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. Mutta kyllä mun mielestä tietynlainen intohimon säilyminen liitossa on myös tärkeää. Itse näen, että kaikki liittyy kaikkeen. Suhteen alku kannattaa kuitenkin rakentaa intohimonkin päälle.

Lue lisää

Jos eroaa intohimon ptarpeen takia, on turha yrittää perustella sitä lasten kautta.

"Sen sijaan eron syyksi ei mielestäni riitä, että "välillämme ei ole enää intohimoa", "olemme enemmän kavereita, rakastavaisia""

Miksei riitä? Vaikka kyse ei olekaan sinun tai minun mielipiteestä, jos joku em. syistä eroaa. Jokaisen liitto on erilainen. Itseasiassa monet riidat syntyvät siitä, ettei hyväksytä toisten, puolisonkaan erilaisuutta. Jos puoliso haluaa erota, koska hänen mielestään parisuhteesta puuttuu intohimo, niin sehän on vain ikävä tosiasia, etenkin jos itsellä on intohimoisia tunteita jäljellä.

8786 kirjoitti:

"Sen sijaan eron syyksi ei mielestäni riitä, että "välillämme ei ole enää intohimoa", "olemme enemmän kavereita, rakastavaisia""

Miksei riitä? Vaikka kyse ei olekaan sinun tai minun mielipiteestä, jos joku em. syistä eroaa. Jokaisen liitto on erilainen. Itseasiassa monet riidat syntyvät siitä, ettei hyväksytä toisten, puolisonkaan erilaisuutta. Jos puoliso haluaa erota, koska hänen mielestään parisuhteesta puuttuu intohimo, niin sehän on vain ikävä tosiasia, etenkin jos itsellä on intohimoisia tunteita jäljellä.

Lue lisää

Samaa mieltä. Jokaisella oikeus olla onnellinen ja lapset voivat hyvin, kun vanhemmat ovat onnellisia.

Minun äijä sai tarpeekseen minusta muustakin perheestä ja lähti elämään omaa elämäänsä. En tiedä onko onnellinen, mutta lapset eivät ainakaan ole, kun isänsä on käyttäytynyt niin omituisesti ja vihamielisesti, ettei hänen kanssaan voi olla tekemisissä. Niin että ei se ero tee lapsista aina hyvinvoivia.

KaikenlaisiaTapauksia kirjoitti:

Minun äijä sai tarpeekseen minusta muustakin perheestä ja lähti elämään omaa elämäänsä. En tiedä onko onnellinen, mutta lapset eivät ainakaan ole, kun isänsä on käyttäytynyt niin omituisesti ja vihamielisesti, ettei hänen kanssaan voi olla tekemisissä. Niin että ei se ero tee lapsista aina hyvinvoivia.

Lue lisää

Kun lastesi isä käyttäytyy omituisesti ja vihamielisesti, hän ei ole onnellinen. Eikä tietysti lapsetkaan täysin. Mutta silti lapset ovat onnellisempia näin, kuin jos asuisitte yhdessä heidän vihamielisen isänsä kanssa.

tärkeitäjuttuja kirjoitti:

Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. Mutta kyllä mun mielestä tietynlainen intohimon säilyminen liitossa on myös tärkeää. Itse näen, että kaikki liittyy kaikkeen. Suhteen alku kannattaa kuitenkin rakentaa intohimonkin päälle.

Lue lisää

Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. TÄMÄHÄN TARKOITTAA SITÄ ETTEI TOINEN OLE YMMÄRTÄNYT MITÄ OLET HALUNNUT TAI TARKOITTANUT, KUN PUHUT VÄÄNTÄMISESTÄ TÄMÄ MIELESTÄNI VAHVISTAA ASIAA, ET HYVÄKSY ETTEI TOINEN YMMÄRRÄ SINUN VIESTIÄ, JOSKUS PUHUTAAN MYÖS MYÖS ETTÄ TOINEN TEKEE ILKEYTTÄÄN , MUTTA TÄHÄN EN USKO. Mutta kyllä mun mielestä tietynlainen intohimon säilyminen liitossa on myös tärkeää. MIELESTÄNI INTOHIMO PAKOLLISTA HYVÄSSÄ AVIOLIITOSSA., Itse näen, että kaikki liittyy kaikkeen. Suhteen alku kannattaa kuitenkin rakentaa intohimonkin päälle. HARVOIN SUHDETTA ALKAA ELLEI INTOHIMOA OLE.

Tietenkin on paljon kiinni siitä miten intohimo sanan ymmärtää.

y15 kirjoitti:

Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. TÄMÄHÄN TARKOITTAA SITÄ ETTEI TOINEN OLE YMMÄRTÄNYT MITÄ OLET HALUNNUT TAI TARKOITTANUT, KUN PUHUT VÄÄNTÄMISESTÄ TÄMÄ MIELESTÄNI VAHVISTAA ASIAA, ET HYVÄKSY ETTEI TOINEN YMMÄRRÄ SINUN VIESTIÄ, JOSKUS PUHUTAAN MYÖS MYÖS ETTÄ TOINEN TEKEE ILKEYTTÄÄN , MUTTA TÄHÄN EN USKO. Mutta kyllä mun mielestä tietynlainen intohimon säilyminen liitossa on myös tärkeää. MIELESTÄNI INTOHIMO PAKOLLISTA HYVÄSSÄ AVIOLIITOSSA., Itse näen, että kaikki liittyy kaikkeen. Suhteen alku kannattaa kuitenkin rakentaa intohimonkin päälle. HARVOIN SUHDETTA ALKAA ELLEI INTOHIMOA OLE.

Tietenkin on paljon kiinni siitä miten intohimo sanan ymmärtää.

Lue lisää

Meidän liitossa ei koskaan tapeltu ja monessa asiassa oltiin ihan samaa mieltä ja arvot samat , mutta ero tuli ,puoliso rakastu tempperamettisempaan ihmiseen ,kun minä, minä kuulemma olin tylsä puoliso ja rakkaus vaan niinkun hiipui , no erottiin ihan sovussa ja saatiin kivuttomasti omaisuus jaettua, lapsi oli jo aikuinen opiskeli Helsingissä.
Nyt kumpikin uusissa liitoissa.

y15 kirjoitti:

Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. TÄMÄHÄN TARKOITTAA SITÄ ETTEI TOINEN OLE YMMÄRTÄNYT MITÄ OLET HALUNNUT TAI TARKOITTANUT, KUN PUHUT VÄÄNTÄMISESTÄ TÄMÄ MIELESTÄNI VAHVISTAA ASIAA, ET HYVÄKSY ETTEI TOINEN YMMÄRRÄ SINUN VIESTIÄ, JOSKUS PUHUTAAN MYÖS MYÖS ETTÄ TOINEN TEKEE ILKEYTTÄÄN , MUTTA TÄHÄN EN USKO. Mutta kyllä mun mielestä tietynlainen intohimon säilyminen liitossa on myös tärkeää. MIELESTÄNI INTOHIMO PAKOLLISTA HYVÄSSÄ AVIOLIITOSSA., Itse näen, että kaikki liittyy kaikkeen. Suhteen alku kannattaa kuitenkin rakentaa intohimonkin päälle. HARVOIN SUHDETTA ALKAA ELLEI INTOHIMOA OLE.

Tietenkin on paljon kiinni siitä miten intohimo sanan ymmärtää.

Lue lisää

"Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. TÄMÄHÄN TARKOITTAA SITÄ ETTEI TOINEN OLE YMMÄRTÄNYT MITÄ OLET HALUNNUT TAI TARKOITTANUT, KUN PUHUT VÄÄNTÄMISESTÄ TÄMÄ MIELESTÄNI VAHVISTAA ASIAA....."

Riitely, vaikeneminen, tai vaikkapa se että puhutaan vain neutraaleista asioista ei läheskään aina tarkoita sitä, ettei olla ymmärretty. Vaan ollaan hyvinkin ymmärretty suhteessa olevan perustavanlaatuinen EMOTIONAALINEN ongelma, jota ei voi parhaimmallakaan kommunikoinnilla ratkaista. Sellaisen miettimiseen ja etenkin ratkaisuun menee aikaa. Kumpikin voi selvitellä tunteitaan vain omalta osaltaan. Erityisesti silloin, kun on sellainen fiilis kuten tuossa sanottu "ei enää jaksa vääntää", niin ei pidäkään vääntää. Se on selvä merkki siitä, että parisuhde ainoastaan stressaa ja kuormittaa, ihminen on hälytystilassa. Silloin on kuunneltava tunteitaan, punnittava parisuhdetta - plussat ja miinukset. Tällaiset ns. tilinpäätöksen paikat ovat useinkin elämän rasittavinta aikaa. Toisaalta jossain sisimmässä tietää jo, ettei homma toimi, vaikka kaikkea on yritetty. Ero on väistämätön, mutta ihmiset eivät halua tehdä hätiköityjä ratkaisuja elämän suurissa muutoksissa. Varsinkaan silloin, kun toinen on erosta ihan eri mieltä.

Onnistuneessa kommunikaatiossa on paljon erilaisia elementtejä. Tärkein niistä kuitenkin on molemminpuolinen luottamus kumppaniin (luonnollisesti myös molemmilla luottamus itseensä). Ilman luottamusta ei synny todellista kommunikaatiota eikä ainakaan läheistä parisuhdetta. Toisaalta läheisen parisuhteensa voi menettää, nopeastikin, samalla kun menettää kumppaninsa luottamuksen.

", ET HYVÄKSY ETTEI TOINEN YMMÄRRÄ SINUN VIESTIÄ"

Harvemmin ihminen ei hyväksy sitä ettei toinen ymmärrä mitä sanotaan. Itse en juuri koskaan ole ollut tällaisessa tilanteessa, paitsi selvittäessäni perhe- ja sukulaisuussuhteita yms....jotka kieltämättä ovat aika monimuotoisia.

Mutta olen kyllä todistanut lukuisia tilanteita, jossa vastaanottaja TORJUU viestin sanomalla "en ymmärrä". Torjunta puolestaan on yleinen (etenkin suomalaisilla) puolustus- eli defenssimekanismi. Eri defenssimekanismien avulla ihminen säätelee omaa mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Ts. torjunta on keino pysyä ns. koossa, olla menettämättä kasvojaan tms.. Siksi ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, usein tiedostamattakin jotain hänelle vaikeaa asiaa, vaikka kertoja kommunikoisi täysin loistavasti ja moni muu hänen ympärillään sen ymmärtäisi. Mielenkiintoisinta ehkä on nähdä tämänlainen tapahtuma, kun puoliso "ei ymmärrä" (= siis torjuu) mitä toinen kertoo. Lapset, jotka kuulee saman asian myös, ymmärtävät heti. Sitä he eivät ymmärrä miksi toinen vanhemmista ei ymmärrä. Ehkä lapsillekin jo pitäisi kertoa defenssimekanismeista.

minda kirjoitti:

"Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. TÄMÄHÄN TARKOITTAA SITÄ ETTEI TOINEN OLE YMMÄRTÄNYT MITÄ OLET HALUNNUT TAI TARKOITTANUT, KUN PUHUT VÄÄNTÄMISESTÄ TÄMÄ MIELESTÄNI VAHVISTAA ASIAA....."

Riitely, vaikeneminen, tai vaikkapa se että puhutaan vain neutraaleista asioista ei läheskään aina tarkoita sitä, ettei olla ymmärretty. Vaan ollaan hyvinkin ymmärretty suhteessa olevan perustavanlaatuinen EMOTIONAALINEN ongelma, jota ei voi parhaimmallakaan kommunikoinnilla ratkaista. Sellaisen miettimiseen ja etenkin ratkaisuun menee aikaa. Kumpikin voi selvitellä tunteitaan vain omalta osaltaan. Erityisesti silloin, kun on sellainen fiilis kuten tuossa sanottu "ei enää jaksa vääntää", niin ei pidäkään vääntää. Se on selvä merkki siitä, että parisuhde ainoastaan stressaa ja kuormittaa, ihminen on hälytystilassa. Silloin on kuunneltava tunteitaan, punnittava parisuhdetta - plussat ja miinukset. Tällaiset ns. tilinpäätöksen paikat ovat useinkin elämän rasittavinta aikaa. Toisaalta jossain sisimmässä tietää jo, ettei homma toimi, vaikka kaikkea on yritetty. Ero on väistämätön, mutta ihmiset eivät halua tehdä hätiköityjä ratkaisuja elämän suurissa muutoksissa. Varsinkaan silloin, kun toinen on erosta ihan eri mieltä.

Onnistuneessa kommunikaatiossa on paljon erilaisia elementtejä. Tärkein niistä kuitenkin on molemminpuolinen luottamus kumppaniin (luonnollisesti myös molemmilla luottamus itseensä). Ilman luottamusta ei synny todellista kommunikaatiota eikä ainakaan läheistä parisuhdetta. Toisaalta läheisen parisuhteensa voi menettää, nopeastikin, samalla kun menettää kumppaninsa luottamuksen.

", ET HYVÄKSY ETTEI TOINEN YMMÄRRÄ SINUN VIESTIÄ"

Harvemmin ihminen ei hyväksy sitä ettei toinen ymmärrä mitä sanotaan. Itse en juuri koskaan ole ollut tällaisessa tilanteessa, paitsi selvittäessäni perhe- ja sukulaisuussuhteita yms....jotka kieltämättä ovat aika monimuotoisia.

Mutta olen kyllä todistanut lukuisia tilanteita, jossa vastaanottaja TORJUU viestin sanomalla "en ymmärrä". Torjunta puolestaan on yleinen (etenkin suomalaisilla) puolustus- eli defenssimekanismi. Eri defenssimekanismien avulla ihminen säätelee omaa mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Ts. torjunta on keino pysyä ns. koossa, olla menettämättä kasvojaan tms.. Siksi ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, usein tiedostamattakin jotain hänelle vaikeaa asiaa, vaikka kertoja kommunikoisi täysin loistavasti ja moni muu hänen ympärillään sen ymmärtäisi. Mielenkiintoisinta ehkä on nähdä tämänlainen tapahtuma, kun puoliso "ei ymmärrä" (= siis torjuu) mitä toinen kertoo. Lapset, jotka kuulee saman asian myös, ymmärtävät heti. Sitä he eivät ymmärrä miksi toinen vanhemmista ei ymmärrä. Ehkä lapsillekin jo pitäisi kertoa defenssimekanismeista.

Lue lisää

Monesti huonossa liitossa se elämä on jatkuvaa riitelyä tai vaihtoehtoisesti vaikenemista, jos ei enää jaksa vääntää. TÄMÄHÄN TARKOITTAA SITÄ ETTEI TOINEN OLE YMMÄRTÄNYT MITÄ OLET HALUNNUT TAI TARKOITTANUT, KUN PUHUT VÄÄNTÄMISESTÄ TÄMÄ MIELESTÄNI VAHVISTAA ASIAA, ET HYVÄKSY ETTEI TOINEN YMMÄRRÄ SINUN VIESTIÄ, JOSKUS PUHUTAAN MYÖS MYÖS ETTÄ TOINEN TEKEE ILKEYTTÄÄN , MUTTA TÄHÄN EN USKO.

Riitely, vaikeneminen, tai vaikkapa se että puhutaan vain neutraaleista asioista ei läheskään aina tarkoita sitä, ettei olla ymmärretty. Vaan ollaan hyvinkin ymmärretty suhteessa olevan perustavanlaatuinen EMOTIONAALINEN ongelma, jota ei voi parhaimmallakaan kommunikoinnilla ratkaista. TARKOITATKO ETTÄ PUOLISO, ON YMMÄRTÄMÄTÖN TAHALLAAN JA ILKEYTTÄÄN Sellaisen miettimiseen ja etenkin ratkaisuun menee aikaa. Kumpikin voi selvitellä tunteitaan vain omalta osaltaan. Erityisesti silloin, kun on sellainen fiilis kuten tuossa sanottu "ei enää jaksa vääntää", niin ei pidäkään vääntää. Se on selvä merkki siitä, että parisuhde ainoastaan stressaa ja kuormittaa, ihminen on hälytystilassa. Silloin on kuunneltava tunteitaan, punnittava parisuhdetta - plussat ja miinukset. Tällaiset ns. tilinpäätöksen paikat ovat useinkin elämän rasittavinta aikaa. Toisaalta jossain sisimmässä tietää jo, ettei homma toimi, vaikka kaikkea on yritetty. Ero on väistämätön, mutta ihmiset eivät halua tehdä hätiköityjä ratkaisuja elämän suurissa muutoksissa. Varsinkaan silloin, kun toinen on erosta ihan eri mieltä. EN YMMÄRRÄ MITEN PALJON OLET KÄYTTÄNYT AIKAA, ASIASI PERUSTELUUN, MITÄ JOS OLISIT KÄYTTÄNYT TUON PARISUHTEESEEN JA KOMMUNIKAATION KEHITYKSEEN. TÄMÄN KALTAISESSA AJATTELUSSA SYY ON AINA TOISESSA.

Tiedän kokemuksesta että suurinosa erimielisyyksistä johtuu juuri siitä ettei ymmärretä, mitä toinen tarkoittaa, oli kysymys työyhteisöstä, sukulaisista ja puolisosta. Tiedän myös ettei edellisiä tehdä ilkeyttään, vaan yleensä oletetaan mitä toinen ajattelee ja se ei ole mahdollista, tähän tarvitaan kommunikointia


¨Onnistuneessa kommunikaatiossa on paljon erilaisia elementtejä. Tärkein niistä kuitenkin on molemminpuolinen luottamus kumppaniin (luonnollisesti myös molemmilla luottamus itseensä) KOVIA VAATIMUKSIA, TÄYSIN ILMAN OMAA TYÖTÄ, JOS HALUAT SAAVUTTAA LUOTTAMUKSEN HELPOIN TAPA ON SAAVUTTA SE, ON KEHITTÄÄ AVOINTA, REHELLISTÄ KOMMUNIKOINTIA, TÄMÄ VAATII MOLEMPIEN AVOINTA REHELLISTÄ SUHTAUTUMISTA ASIAAN. . Ilman luottamusta ei synny todellista kommunikaatiota eikä ainakaan läheistä parisuhdetta. LUOTTAMUSTA EI VOI OSTAA SE SAAVUTETAAN AVOIMELLA, REHELLISELLÄ KOMMUNIKOINNILLA

ET HYVÄKSY ETTEI TOINEN YMMÄRRÄ SINUN VIESTIÄ, JOSKUS PUHUTAAN myös ETTÄ TOINEN TEKEE ILKEYTTÄÄN , MUTTA TÄHÄN EN USKO.

Harvemmin ihminen ei hyväksy sitä ettei toinen ymmärrä mitä sanotaan.TÄMÄ VÄITE ON TÄYTTÄ POTASKAA, OLEN TÄMÄN USEITA KERTOJA JOUTUNUT HAVAITSEMAAN JA ONNISTUNUT SEN MYÖS KORJAAMAAN Itse en juuri koskaan ole ollut tällaisessa tilanteessa, paitsi selvittäessäni perhe- ja sukulaisuussuhteita yms....jotka kieltämättä ovat aika monimuotoisia.PERHE JA SUKULAIS SUHTEISSA OMAT TUNTEET VOIMISTUVAT

Mutta olen kyllä todistanut lukuisia tilanteita, jossa vastaanottaja TORJUU viestin sanomalla "en ymmärrä". OLEN TYÖSKENNELLYT ISOJEN RYHMIEN KANSSA (SATOJA IHMISIÄ), PIENIEN (KYMMENIÄ) JA YKSILÖIDEN KANSSA, TIEDÄN ETTÄ SUURIMMAT ONGELMAT SYNTYVÄT JUURI SIITÄ ETTEI OIKEASTIKYETÄ YMMÄRTÄMÄÄN TOISIA, VAAN OLETETAAN ASIOITA. Torjunta puolestaan on yleinen (etenkin suomalaisilla) puolustus- eli defenssimekanismi TÄLLÄ EI OLE SUOMALAISUUDEN KANSSA MITENKÄÄN ENEMPÄÄ TEKEMIST. Eri defenssimekanismien avulla ihminen säätelee omaa mielentilaansa ja käyttäytymistään ylläpitääkseen psyykkistä tasapainoaan. Ts. torjunta on keino pysyä ns. koossa, olla menettämättä kasvojaan tms.. Siksi ihminen kieltäytyy ymmärtämästä, usein tiedostamattakin jotain hänelle vaikeaa asiaa, vaikka kertoja kommunikoisi täysin loistavasti ja moni muu hänen ympärillään sen ymmärtäisi. Mielenkiintoisinta ehkä on nähdä tämänlainen tapahtuma, kun puoliso "ei ymmärrä" (= siis torjuu)PITKÄ SELITTELY JA SITTEN TOTUUS SE ON PUOLISON SYY mitä toinen kertoo.

Lapset, jotka kuulee saman asian myös, ymmärtävät heti. Sitä he eivät ymmärrä miksi toinen vanhemmista ei ymmärrä. Ehkä lapsillekin jo pitäisi kertoa defenssimekanismeista.
OLET SELKEÄSTI SEKOITTANUT OMAT LAPSESI AVIOEROON JA SE ON TODELLA VÄÄRIN

Anteeksi, meni pekutus alaspäin, mutta se ei kai edes näy muille kuin rekatuille nimimerkeille.

Siskoni kuuli aikuisena, että naapuri oli soittanut isälleni joka taas riehui ja pahinpiteli meitä lapsia, että jos meno ei lopu, hän soittaa lastensuojeluviranomaisille. Kesämökin naapuri kertoi vaimolleni, että isäni oli ollut kamala.

Kyllä uskon, että on minussa hyvinkin perustavanlaatuista vikaa, ahdistuneisuutta ja alkoholismia, mutta katson niiden syyksi geneettisen perimän, en olosuhteita, kuten psykologistit. On olemassa myös reaktiivisia häiriöitä, mutta silloin ympäristövaikutuksen pitää olla todella voimakas.

rennostiM kirjoitti:

Anteeksi, meni pekutus alaspäin, mutta se ei kai edes näy muille kuin rekatuille nimimerkeille.

Siskoni kuuli aikuisena, että naapuri oli soittanut isälleni joka taas riehui ja pahinpiteli meitä lapsia, että jos meno ei lopu, hän soittaa lastensuojeluviranomaisille. Kesämökin naapuri kertoi vaimolleni, että isäni oli ollut kamala.

Kyllä uskon, että on minussa hyvinkin perustavanlaatuista vikaa, ahdistuneisuutta ja alkoholismia, mutta katson niiden syyksi geneettisen perimän, en olosuhteita, kuten psykologistit. On olemassa myös reaktiivisia häiriöitä, mutta silloin ympäristövaikutuksen pitää olla todella voimakas.

Lue lisää

Isäsi on ollut hirviö... Syyt lienee siihenkin, mutta niillä ei voi puolustella hänen väkivaltaista käytöstään.

Syy on aina syissä. Jopa niin, että geneettisellä perimällä on pienin osuus siihen, millaisia olemme ja millaisiksi kehitymme. Vanhemmat, sosiaalinen perimä, ympäristö ja olosuhteet ovat kaikkein ratkaisevimmat.

On ihmeellistä, että olet edes jotakuinkin järjissäsi ja paljon enemmänkin. Itse en olisi, jos isäni olisi ollut tuollainen. Sinulla täytyy olla poikkeuksellisen joustava ja taipuisa geneettinen perimä, että olet selvinnyt kaikesta tuosta. Et jää murehtimaan turhia. Monien "kirouksena" on juuri perimä, se että jäädään jumiin menneisiin painajaisiin. Kaikki tietysti pääsevät traumoistaan, mutta joidenkin geeneillä siihen tarvitaan moninkertainen työ.

tuttaT kirjoitti:

Isäsi on ollut hirviö... Syyt lienee siihenkin, mutta niillä ei voi puolustella hänen väkivaltaista käytöstään.

Syy on aina syissä. Jopa niin, että geneettisellä perimällä on pienin osuus siihen, millaisia olemme ja millaisiksi kehitymme. Vanhemmat, sosiaalinen perimä, ympäristö ja olosuhteet ovat kaikkein ratkaisevimmat.

On ihmeellistä, että olet edes jotakuinkin järjissäsi ja paljon enemmänkin. Itse en olisi, jos isäni olisi ollut tuollainen. Sinulla täytyy olla poikkeuksellisen joustava ja taipuisa geneettinen perimä, että olet selvinnyt kaikesta tuosta. Et jää murehtimaan turhia. Monien "kirouksena" on juuri perimä, se että jäädään jumiin menneisiin painajaisiin. Kaikki tietysti pääsevät traumoistaan, mutta joidenkin geeneillä siihen tarvitaan moninkertainen työ.

Lue lisää

Olipa voittopuolisesti kysymyksessä geenit tai ympäristö, ja jos siihen lisätään vielä sattuma, siinä ovat kaikki vaikuttavat tekijät. Vapaata tahtoa ei ole. Toimimme samalla tavalla kuin muutkin koneet.

"Syylisyys" on vain ihmisen ja yhteiskunnan luoma näennäiskäsite, sana ilman merkitystä. Agressiivinenkaan ja levotonkaan ihminen ei voi vähääkään vaikuttaa itseensä. Mutta myös on lupa pysyä heistä erossa. Olen iloinen, ettei minun tarvitse enää olla vanhempieni kanssa missään tekemisissä, koska he ovat jo ajat sitten kuolleet. Minulla on lupa karttaa myös muita aggressiivisia ihmisiä. Ja niin teen.

Samaa mielipuolta. Omat vanhempani kyllä riitelivät tämän tästä etenkin ruuhkavuosina (alkoholilla ei ollut ikinä mitään osuutta heidän/meidän lasten elämässä). Kun ap:n tarinaa luki, niin tuntuu vanhempieni riitely todella sopuisalta, pieneltä suunsoitolta.

minda kirjoitti:

Samaa mielipuolta. Omat vanhempani kyllä riitelivät tämän tästä etenkin ruuhkavuosina (alkoholilla ei ollut ikinä mitään osuutta heidän/meidän lasten elämässä). Kun ap:n tarinaa luki, niin tuntuu vanhempieni riitely todella sopuisalta, pieneltä suunsoitolta.

Lue lisää

Niin, keskityin tässä alustuksessani vanhempieni tappeluun. Näin jäi kertomatta, että isäni usein pahoinpiteli minua hakkaamalla milloin milläkin esineellä ja vaati, että en saisi itkeä, tai hakkaa vielä lisää. Samalla huusi karmeita uhkauksiaan. Helvettiähän se oli, mutta onneksi ohi.

Nyt elän rauhassa suloisen vaimoni kanssa, niinkuin olen elänyt jo 50 vuotta.

rennostiM kirjoitti:

Niin, keskityin tässä alustuksessani vanhempieni tappeluun. Näin jäi kertomatta, että isäni usein pahoinpiteli minua hakkaamalla milloin milläkin esineellä ja vaati, että en saisi itkeä, tai hakkaa vielä lisää. Samalla huusi karmeita uhkauksiaan. Helvettiähän se oli, mutta onneksi ohi.

Nyt elän rauhassa suloisen vaimoni kanssa, niinkuin olen elänyt jo 50 vuotta.

Lue lisää

Sul oli paska faija, mun faija ei lyönyt, mutta oli muuten erittäin wittumainen haukku ja huusi väheksyi ja koskaan ei kehunut mistään, vaan aina oli jotain vikaa oli sitte kysymys koulusta tai kotitöistä, se oli samanlainen myös mutsille, mutsi oli ihana aina kannusti ja sanoi älkää välittäkö faijasta se nyt on tuolaanen, kun oli sodan käynyt ja lievästi haavoittunut veteraani.

äitinitytär kirjoitti:

Sul oli paska faija, mun faija ei lyönyt, mutta oli muuten erittäin wittumainen haukku ja huusi väheksyi ja koskaan ei kehunut mistään, vaan aina oli jotain vikaa oli sitte kysymys koulusta tai kotitöistä, se oli samanlainen myös mutsille, mutsi oli ihana aina kannusti ja sanoi älkää välittäkö faijasta se nyt on tuolaanen, kun oli sodan käynyt ja lievästi haavoittunut veteraani.

Lue lisää

Eipä ole sinullakaan ollut helppoa. Siihen aikaan kaikki miehet olivat sotaveteraaneja. Selitettiin isien käyttäytymistä sillä, mutta en minä tiennyt toista hermonsa niin menettänyttä. Varmaan et sinäkään.

rennostiM kirjoitti:

Eipä ole sinullakaan ollut helppoa. Siihen aikaan kaikki miehet olivat sotaveteraaneja. Selitettiin isien käyttäytymistä sillä, mutta en minä tiennyt toista hermonsa niin menettänyttä. Varmaan et sinäkään.

Lue lisää

Hirveä isäukko sinulla on ollut, kuten myös nimimerkillä äitinitytär . Oma isänikin oli sotaveteraani, mutta ikinä ei lapsia hakannut eikä koskaan ilkeillyt eikä puhunut rumasti. Sama juttu ystävälläni, jonka isä oli tismalleen samanikäinen sotavetaraani kuin omani.

En lähtisikään selittelemään väkivaltaista ja veemäistä käytöstä sodalla. Kyllä sen takana on paljon, paljon muuta.

amalia kirjoitti:

Hirveä isäukko sinulla on ollut, kuten myös nimimerkillä äitinitytär . Oma isänikin oli sotaveteraani, mutta ikinä ei lapsia hakannut eikä koskaan ilkeillyt eikä puhunut rumasti. Sama juttu ystävälläni, jonka isä oli tismalleen samanikäinen sotavetaraani kuin omani.

En lähtisikään selittelemään väkivaltaista ja veemäistä käytöstä sodalla. Kyllä sen takana on paljon, paljon muuta.

Lue lisää

Kauheahan hän oli. Sotaveteraaniteoriaa on usein esitetty. Se oli sen ajan tyhjästä nyhjäisty oppi, mikä vieläkin joillakin kummittelee. Niin silloin kuin nykyäänkin, monet naiset yllättyivät alkuhuuman jälkeen, että tuollainenko se mies olikin. Ei siinä ollut eroa silloisen ja nykyisen välillä, vaan silloi nykäistiin se selitys, joka oli tarjolla.

rennostiM kirjoitti:

Kauheahan hän oli. Sotaveteraaniteoriaa on usein esitetty. Se oli sen ajan tyhjästä nyhjäisty oppi, mikä vieläkin joillakin kummittelee. Niin silloin kuin nykyäänkin, monet naiset yllättyivät alkuhuuman jälkeen, että tuollainenko se mies olikin. Ei siinä ollut eroa silloisen ja nykyisen välillä, vaan silloi nykäistiin se selitys, joka oli tarjolla.

Lue lisää

Sinulla on tosiaan ollut niin kamala isä kuin mahdollista voi olla. Isä ei tuosta paljon voi pahentua. Paras puoli on, että jäit sentään henkiin, toisin olisi voinut käydä, ja kirjoittelet vieläpä tänne suomi24 palstalle. Kiitos siitä rennostiM, että jaoit asian kanssamme. Samalla muistutit palstan lukijoita minkälaisia kauheuksia voi kätkeytyä lasten elämään, vaikka he eivät asu avioeroperheissä. Itse tiedän nyt jo aikuisia lapsia, jotka ovat ydinperheessään lapsena kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä, jopa raiskaamista. Monilla on kestänyt vuosikausia kertoa asiasta.

zaza_ kirjoitti:

Sinulla on tosiaan ollut niin kamala isä kuin mahdollista voi olla. Isä ei tuosta paljon voi pahentua. Paras puoli on, että jäit sentään henkiin, toisin olisi voinut käydä, ja kirjoittelet vieläpä tänne suomi24 palstalle. Kiitos siitä rennostiM, että jaoit asian kanssamme. Samalla muistutit palstan lukijoita minkälaisia kauheuksia voi kätkeytyä lasten elämään, vaikka he eivät asu avioeroperheissä. Itse tiedän nyt jo aikuisia lapsia, jotka ovat ydinperheessään lapsena kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä, jopa raiskaamista. Monilla on kestänyt vuosikausia kertoa asiasta.

Lue lisää

<<Paras puoli on, että jäit sentään henkiin, toisin olisi voinut käydä, ja kirjoittelet vieläpä tänne suomi24 palstalle.>>

Elämistä en ole koskaan arvostanut. Jo pienenä toivoin, että kuolisin mahdollisimman pian. Pari kertaa olen luullutkin kuolevani. 50 wee sitten olin kovassa kuumeessa, harhoissa ja sunnattoman tuskainen. Yhtäkkiä tuntui, että nyt kuolen. Tuntemus oli äärimmäisen hyvä. Runsas 10 wee sitten sain aivoverenvuodon. Ensin meni liikuntakyky. Kun taju oli pakenemassa, oli ajatukseni vain "nyt se loppui". Taas tuntui hyvältä. Petyin molemmilla kerroilla.

Odotus on ollut perin pitkä, mutta koko ajan on vähemmän jäljellä, ja vielä se loppuukin.

Tsemppiä sinulle! :-)

Jotenkin en osaa oikein yhtyä kuoroon, joka kertoo, ettei vanhempien pitäisi erota lasten vuoksi.

Joka tapauksessa olen ollut jo 50 vuotta suloisen vaimoni kanssa rauhallisessa liitossa, joten kärsimys on pysyvästi ohi. :-)

rennostiM kirjoitti:

Jotenkin en osaa oikein yhtyä kuoroon, joka kertoo, ettei vanhempien pitäisi erota lasten vuoksi.

Joka tapauksessa olen ollut jo 50 vuotta suloisen vaimoni kanssa rauhallisessa liitossa, joten kärsimys on pysyvästi ohi. :-)

Lue lisää

Itse puhun mieluummin eron puolesta kuin sitä vastaan. On täysin hyödytöntä ja kaikkien osapuolten onnettomuus jatkaa avioliittoa hampaita kiristellen. Pitäisi ymmärtää erota.

amalia kirjoitti:

Itse puhun mieluummin eron puolesta kuin sitä vastaan. On täysin hyödytöntä ja kaikkien osapuolten onnettomuus jatkaa avioliittoa hampaita kiristellen. Pitäisi ymmärtää erota.

Lue lisää

Että "ei pitäisi erota lasten vuoksi" on suusta suuhun kulkeva hokema, jota eivät ollenkaan diggaa sellaiset, jotka ovat joutuneet olemaan riitelevien ja väkivaltaisten vanhempien näennäishyvässä kodissa ja joutuneet kokemaan kauhua ja pelkoa, silkkaa helvettiä. Ne taas, joilla ei ole ollut tällaista kokemusta, voivat kuvitella, että jos ei erota ja varsinkin jos vielä käydään kaikkiosaavalla avioliittoneuvojalla, asiat ovt kunnossa. Ja eroa on vältettävä.

Mikä ei näy, sitä ei ole, ja kaikki on "hyvin" .

rennostiM kirjoitti:

Että "ei pitäisi erota lasten vuoksi" on suusta suuhun kulkeva hokema, jota eivät ollenkaan diggaa sellaiset, jotka ovat joutuneet olemaan riitelevien ja väkivaltaisten vanhempien näennäishyvässä kodissa ja joutuneet kokemaan kauhua ja pelkoa, silkkaa helvettiä. Ne taas, joilla ei ole ollut tällaista kokemusta, voivat kuvitella, että jos ei erota ja varsinkin jos vielä käydään kaikkiosaavalla avioliittoneuvojalla, asiat ovt kunnossa. Ja eroa on vältettävä.

Mikä ei näy, sitä ei ole, ja kaikki on "hyvin" .

Lue lisää

"Mikä ei näy, sitä ei ole, ja kaikki on "hyvin" . "

Niinpä.

Kehotan kaikkia niitä, jotka yrittävät estellä toisten ihmisten eroa, puhuen avioliiton puolesta, miettimään mitä kaikkea hirveää liitto voi kätkeä sisälleen. Ja eikö olisi parempi olla ihmisten/ihmisten eikä avioliiton puolella? Ihmiset ovat erilaisia, myös herkkyydeltään. Jotkut kestävät paremmin suukopua ja kaikenlaista riitelyä, toiset eivät juuri ollenkaan. Jokainen tietää omalta kohdaltaan mitä kestää mitä taas ei. Kumpikaan ei ole "parempi".

zaza_ kirjoitti:

"Mikä ei näy, sitä ei ole, ja kaikki on "hyvin" . "

Niinpä.

Kehotan kaikkia niitä, jotka yrittävät estellä toisten ihmisten eroa, puhuen avioliiton puolesta, miettimään mitä kaikkea hirveää liitto voi kätkeä sisälleen. Ja eikö olisi parempi olla ihmisten/ihmisten eikä avioliiton puolella? Ihmiset ovat erilaisia, myös herkkyydeltään. Jotkut kestävät paremmin suukopua ja kaikenlaista riitelyä, toiset eivät juuri ollenkaan. Jokainen tietää omalta kohdaltaan mitä kestää mitä taas ei. Kumpikaan ei ole "parempi".

Lue lisää

Tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Eräiden mielestä on yleispäteviä ohjeita. Ei ole. Ainoa yleispätevä on minusta kehotus rakastaa. Sen arviointiin, miten tämä milloinkin parhaiten toteutuu, käytämme järkeä. :-)

rennostiM kirjoitti:

Tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Eräiden mielestä on yleispäteviä ohjeita. Ei ole. Ainoa yleispätevä on minusta kehotus rakastaa. Sen arviointiin, miten tämä milloinkin parhaiten toteutuu, käytämme järkeä. :-)

Lue lisää

"Ainoa yleispätevä on minusta kehotus rakastaa. "

Hienosti sanottu. Millään muulla ei ole kovin merkitystä paitsi rakkaudella; järki ja tahto siinä vahvasti rinnalla. En tarkoita rakkaudella pelkästään romanttista, "parisuhderakkautta", vaan rakkautta elämäntapana. Kaikkeen elämässä, kokemiinsa suuriin muutoksiin ja kriiseihin voi valita itse suhtautumistapansa ja asenteensa.

ghjkg kirjoitti:

"Ainoa yleispätevä on minusta kehotus rakastaa. "

Hienosti sanottu. Millään muulla ei ole kovin merkitystä paitsi rakkaudella; järki ja tahto siinä vahvasti rinnalla. En tarkoita rakkaudella pelkästään romanttista, "parisuhderakkautta", vaan rakkautta elämäntapana. Kaikkeen elämässä, kokemiinsa suuriin muutoksiin ja kriiseihin voi valita itse suhtautumistapansa ja asenteensa.

Lue lisää

<<En tarkoita rakkaudella pelkästään romanttista, "parisuhderakkautta", vaan rakkautta elämäntapana.>>

Juuri näin, juuri näin. Eräs yliopistonopettajani tutki erästä outoa yhteisöä ja julkaisi tutkimuksensa tuloksen kirjassaan. Hän kertoi luennolla, että kirjan julkaisun jälkeen hän oli saanut yhteisöltä kirjeen: "Ette ole kaukana totuudesta." Välitän nämä sanat nyt sinulle. :-)