https://www.hs.fi/tiede/art-2000005662201.html
60 % masennuksesta johtuu kuitenkin muista tekijöistä kuin geeneistä. Itse en kauheasti usko tuohon masennuksen genetiikkaan. Itsekin olen ollut masentunut aikoinaan ja minulla se kyllä johtui ympäristön olosuhteista. Tietysti ihmiset reagoivat eri tavalla persoonansa ja maailmankatsomuksensa ja kokemustensa mukaan järkkyihin tapahtumiin. Mutta pitäisi tutkia myös sitä, millaiset elinolosuhteet on verrokeilla ollut, ovatko he kokeneet rankkoja elämänkoettelemuksia.
Uskon, että masennus johtuu ulkoisista tekijöistä, elämänkohtaloista ja elinolosuhteista ja järkyttävistä tapahtumista yms. Tietysti masennuslääkkeet auttavat joitakuita, mutta en usko, että masennuss on vaan joku täysin irrallinen sairaus kuten flunssa, joka vaan tulee tyhjältä taivaalta.
Mielestäni masennus on tärkeä tila huonoissa olosuhteissa, silloin miettii tilanteita, mahdollisia tekemiään virheitä, elämänsä suuntaa, omaa minuuttaan. Se on pysähtymistä silloin, kun menee liian lujaa ja on kokenut liian paljon, kuin mitä on pystynyt käsittelemään. Sen aiheuttamana voimattomuus estää ihmistä kuluttamasta energiaansa turhaan johonkin typeriin asioihin. Toki myös muihinkin asioihin. Pidän masennusta luonnollisena osana elämää ja tiettyjä olosuhteita.
Mutta nyky-yhteiskunta ei usko pysähtymiseen ja retrospektiiviin, vaan jatkuvaan juoksuun oravanpyörässä ja kuluttamiseen kapitalismissa. Vain tekeminen ja liike on jotain ei pysähtyminen ja ajattelu.
Itse käsittelin masennukseni terapoimalla itseäni. Ajattelemalla kiivaasti kaikia kokemiani järkytyksiä ja elämäntilanteita; kirjoittamalla paperille ja piirtämällä noita kokemuksia ja asioita. Nämä olivat lähinnä luonnosmaisia ja tunnepiirustuksia, ei mitään mestariteoksia. Vaan jotain, millä saada tunteet ja möykyt sisältä ulos.
Jotkut myös sanovat, että masennus on turhautunutta vihaa. Vihaa, jota ei ole saanut purettua ulos tai ilmaistua ja käsiteltyä.
Tässä omia ajatuksiani masennuksesta.
60 % masennuksesta johtuu kuitenkin muista tekijöistä kuin geeneistä. Itse en kauheasti usko tuohon masennuksen genetiikkaan. Itsekin olen ollut masentunut aikoinaan ja minulla se kyllä johtui ympäristön olosuhteista. Tietysti ihmiset reagoivat eri tavalla persoonansa ja maailmankatsomuksensa ja kokemustensa mukaan järkkyihin tapahtumiin. Mutta pitäisi tutkia myös sitä, millaiset elinolosuhteet on verrokeilla ollut, ovatko he kokeneet rankkoja elämänkoettelemuksia.
Uskon, että masennus johtuu ulkoisista tekijöistä, elämänkohtaloista ja elinolosuhteista ja järkyttävistä tapahtumista yms. Tietysti masennuslääkkeet auttavat joitakuita, mutta en usko, että masennuss on vaan joku täysin irrallinen sairaus kuten flunssa, joka vaan tulee tyhjältä taivaalta.
Mielestäni masennus on tärkeä tila huonoissa olosuhteissa, silloin miettii tilanteita, mahdollisia tekemiään virheitä, elämänsä suuntaa, omaa minuuttaan. Se on pysähtymistä silloin, kun menee liian lujaa ja on kokenut liian paljon, kuin mitä on pystynyt käsittelemään. Sen aiheuttamana voimattomuus estää ihmistä kuluttamasta energiaansa turhaan johonkin typeriin asioihin. Toki myös muihinkin asioihin. Pidän masennusta luonnollisena osana elämää ja tiettyjä olosuhteita.
Mutta nyky-yhteiskunta ei usko pysähtymiseen ja retrospektiiviin, vaan jatkuvaan juoksuun oravanpyörässä ja kuluttamiseen kapitalismissa. Vain tekeminen ja liike on jotain ei pysähtyminen ja ajattelu.
Itse käsittelin masennukseni terapoimalla itseäni. Ajattelemalla kiivaasti kaikia kokemiani järkytyksiä ja elämäntilanteita; kirjoittamalla paperille ja piirtämällä noita kokemuksia ja asioita. Nämä olivat lähinnä luonnosmaisia ja tunnepiirustuksia, ei mitään mestariteoksia. Vaan jotain, millä saada tunteet ja möykyt sisältä ulos.
Jotkut myös sanovat, että masennus on turhautunutta vihaa. Vihaa, jota ei ole saanut purettua ulos tai ilmaistua ja käsiteltyä.
Tässä omia ajatuksiani masennuksesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.