Miltä se kuulostaisi jäädä huomion ja ryhmien ulkopuolelle? Tai seistä vaikeuksissa yksin ja kukaan ei tulisi nostamaan päätäsi? Sanoisitko: "Katsohan itse eteesi." Tai jos joskus uskaltaisit jollekulle sanoa jotakin, häntä ei kiinnostaisi? Menisi kylmästi ohi ja jättäisi siihen. Tai se, että saisit tuntea jatkuvasti ikään kuin olevasi ilmaa?
Minun eräässä unessa oli vastakkainasettelun aika. Riitaa ja sanaharkkaa, niin että tuttuni hartiat lösähtivät kasaan. Näin, ettei hänellä ollut voimaa. Kun rohkaisin häntä sanoen"Jumalan voimalla" ja myöhemmin uudestaan "Jeesuksen voimalla", niin hänen selkänsä suoristui ja hän sai rohkeutta. Rohkeus kuitenkin häviää varmaan useimmilla, jos ei saa kunnioittavaa ja huomioivaa kohtelua. Tällöin tilalle tulee masennus ja arkuus.
Minun eräässä unessa oli vastakkainasettelun aika. Riitaa ja sanaharkkaa, niin että tuttuni hartiat lösähtivät kasaan. Näin, ettei hänellä ollut voimaa. Kun rohkaisin häntä sanoen"Jumalan voimalla" ja myöhemmin uudestaan "Jeesuksen voimalla", niin hänen selkänsä suoristui ja hän sai rohkeutta. Rohkeus kuitenkin häviää varmaan useimmilla, jos ei saa kunnioittavaa ja huomioivaa kohtelua. Tällöin tilalle tulee masennus ja arkuus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hyvä aloitus.
Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseäsi. Näin on elämänmeno tarkoitettu ja 10 Jumalan antamaa käskyä on ymmärrettävästi selitetty Lutherin Vähä-katekismuksessa.
Vuoden 1960-luvun kiitollinen kansanmieli muuttui -70-luvulla ahdistuksen mieleksi pikkulasten kodeissa. Aikataulutettu päivä sitoi nuoret perheet lopullisesti tehtaisiin ym. suuriin laitoksiin kokopäivätyöhön. Lapset sopeutuivat siihen itsestään selvyytenä, että oma äiti ei rohkaise ei lohduta pitkän päivän aikana. Kun hoitajat jatkuvasti vaihtuvat, kuinka heihin voisi luottaa? Väittäisin, että ihmisen äärettömän herkkä itsetunto, rohkaisun kaipuu ja alakulo juontaa juurensa vain lapsuuden orpoudesta. Miksi sitä alakuloa on nyt jokapuolella ja lääkitään vain lääkkeillä.
Rohkaisun merkitys on suuri läpi koko elämän sellaiselle, jonka persoonallisuus on vaurioitettu lapsuudessa tavalla tai toisella. On kuin tabu, että lapsuuden ongelmia ei pidä tutkia lapsuuden päiväorpouden näkökulmasta. Vielä vähemmän siltä osin , mitä esimerkkiä vaihtuvien hoitajien persoona jättää lapseen. Siis nimenomaan vaihtuvien!
Uskoisin, että tasapainoinen , iloinen ja rauhallinen lapsuus kodissa , missä vallitsee kiitollinen mieli, antaa lapselle rohkean ja elämään luottavan pohjan. Ennen se pohja sai vahvistua 7-vuotiaaksi saakka. Lapsi tahtoi pienestä pitäen osallistua kodin töihin, jos vain annettiin. On täydellisesti eri asia saako lapsi elää lapsuutensa omassa tutussa kodissaan vai lähetetäänko hänet joka-aamuiseen "leivänhakuun" . Vaihtuvien ihmisten "rohkaistavaksi".
Ylläoleva on siis syiden etsimistä, miksi on nyt liian paljon rohkaisua kaipaavia! Epävarmaksi työkuormin orjuutettu äiti siirtää kaiken tämän lapseensa luonnostaan. Jos vielä kapinahenki hiipii äidille, sekin siirtyy lapseen.
En lakkaa ihmettelemästä masennuslääkkeiden määrän syöttämistä maamme nuorelle kansanosalle.
Jeesus voi kaiken hyväksi muuttaa ja antaa kiitollisen mielen, kun Häneen turvaamme.
Hän on edelleen ainoa Tie, Totuus ja Elämä
Ihan+tutulta+arjelta+kuulostaa+tuo+yksin+jääminen+ja+ulkopuolinen+näkymätön+oleminen.
Ilmestyskirjassa kerrotaan heistä, jotka ovat pitäneet Jeesuksen uskon. He pääsevät lasiselle merelle veisaamaan Mooseksen ja Karitsan virttä.
Joh. Ilm. 15. 2. Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.
3. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas
Joh. Ilm. 14. 12. Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.
Jeesushan laittoi opetuslapset saarnaamaan syntejä anteeksi lukittujen ovien takana. Itse olen vanhoillislestadiolainen ja näen asiat siten, että on yksi joukko. En hyväksy ylpeyttä ja ahneutta. En tavaran enkä rahankaan ahneutta. Jos on tarve jollain tapaa seuloa kavereita, jotka kuitenkin ovat uskovaisia, ja jättää yksinäisyyteen joku, niin mielestäni siinä on kyse ylpeydestä tai arkuudesta. En tarkoita, että huonoon seuraan pitäisi mennä. En itse ole sellainen, joka kaipaisi "sääliseuraa". Se jopa ärsyttäisi, että joku tuppautuisi seuraan säälistä, kun näkisi, miten yksinäiseltä näytän. No, jossain surutilanteessa olisi paikallaan lohduttava seura. Eiköhän sen voisi synniksi lukea, jos ei menisi esimerkiksi ystävää lohduttamaan, jolta olisi kuollut läheinen. Tai lohduttamaan sellaista , jolla ei ole ketään ihmistä lähellä. En myöskään minkään pahan työn tai huomaamattomuuden hyvityksenä kaipaa jotakin seuraa.
Meillä ei ole hirveästi kyläillyt ihmisiä. Aina ei ole ollut sellainen tilannekaan, että mahdollista olisi. Mutta yhden kerran näinä kävi meillä enkeleitä. Kuulin sen. Oltiin kuunneltu yksi suviseurasaarna ja sen jälkeen kuulin laulua. Ensin luulin laulun tulleen tietokoneelta. Mutta kun tarkistin, niin ei saarnan perässä ollut laulua eikä myöskään ollut automaattinen toisto päällä. Lisäksi laulu häipyi vähitellen eikä meistä toinen sitä kuullut. Eli he, jotka luulevat, ettei heillä käy ketään, niin kyllä siellä saattaa enkeleitä vierailla. Ja onhan Raamatussa kerrottu heistä. Itselleni on myös uninäyssä Jeesus ilmestynyt. Hän haki siinä taivaaseen.
Lisäys ja tarkennus. Me ei olla yksinäisiä kuitenkaan, kun meitä kutsutaan kylään ja on ollut myös joskus joku tulossa, mutta tilanne ei ole ollut otollinen vastaanottaa. Joskus on joku käynyt. Ei olla siis unohdettuja yksinäisyyteen. Meidän opetuskin on sitä, ettei saisi ketään jättää yksin ja pitäisi itse kunkin pitää silmät auki. Jos joku näyttää jäävän yksin, niin mennä hänen luokseen. Myös puoliso tuo seuraa. Jumala sellaisen on antanut ja varmaan antaa erityisesti yksinäisyyteen muuten taipuville. Itse pidän erittäin tärkeänä leskien luona vierailun, jos puoliso on juuri kuollut. Myös myöhemminkin olisi hyvä vierailla. Tietenkin se menee niin, että läheiseksi ja ystäväksi koetun seurassa ollaan. Ehkä introverttien luonne ja elämäntyyli ei ole niin kiinnostavaa ulospäinsuuntautuneiden joukossa. Naimisiinkin mennään kaltaisensa kanssa, vakka kantensa valitsee. Toisaalta introvertit eivät ole niin aktiivisia, joten se kotikissan elämäntyyli voi olla luontaista.
Mukavaa tekstiä sinulla vaikka harhaileekin asiasta toiseen. :)
Kyllä tuo introverttiys taitaa olla suurin syy ja se ettei tiedetä kuka on yksin ja kuka ei.
Mutta se yksinäisyyskin vaihtelee, toisinaan on kauheaa ja toisinaan ihan mukavaa.
Ja kun siihen iän myötä tottuu niin ei enää edes välitä vaikka olisi "näkymätön".
Mutta se "seurakuntaperhe" pysyy salaperäisyytenä vuodesta toiseen......
Kiitos aloittajalle
Jer. 15:17 En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjäin seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni, sillä sinä olet täyttänyt minut vihallasi.
Valitusvirret koko kirja !
Room. 9:19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
Joopa joo
ja lisää kahvia
Vapaatahto?
ei vaan, JOS olen kuollut, ei ole tahtoa olenkaan.
ja selvä on SANA, me olemme kuolleet ja Hänen tulee kasvaa täyteen mittaan. mutta meidän tulee olla kuolleita.
Esikuvana itse Herra Jeesus.
EI niinkuin minä tahdon vaan, vaan kuten Sinä.
Luuk. 22:42
sanoen: "Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun".
Ja mitä Herra Jeesus opettaa meille:
Matt. 6:9
Rukoilkaa
siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10 tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa;
Kaduttaako minua omat rukoukset?
Tänäpäivänä kyllä, huomisesta en tiedä, sillä sekään ei ole minun tahtoni, valtani, valintani, vallassa.
Nyt jos sitten Herra Jeesus, ja Isä, Jumala Kaikkivaltias, Herra Sebaot pettää minut, koettelee liiakaa ja liian kauan, mitä voin sanoa. KUKA, voi olla minulle ja Hänelle, TUOMARI joka sitten ratkaisee asian OIKEIN.
Joten, ei ole vapaata tahtoa, ei valintaa, joten tejotka uskovia OPETATTE, opettakaa OIKEIN!
no sama se.
Onneksi elämäni on kohta ohitse. ja maali viiva onjo edessä.
Voitto kuten juoksija radalaan KIIRUHTAA kohti voitto palkintoa:
Kuolema!
Fil. 1:21
Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.
Vielä hetki ja voitto on saavutettu.
ja lisää kahvia