Kesällä 1944 punatautiepidemia uhkasi suomalaissotilaiden taistelukykyä Karjalan kannaksella.
Kesällä 1944 puhkesi Karjalan kannaksella punatautiepidemia ja lähes kaikki Kannaksen taistelijatsairastuivat tähän kuumeiseen veriripuliin. Punatauti (shigelloosi, dysenteria) on shigellabakteerin aiheuttama haavainen suolistotulehdus. Sen jälkitautina voi esiintyä krooninen niveltulehdus, virtsaputken ja sidekalvon tulehdus sekä ihottuma.
Tämä sotatautina tunnettu veriripuli on ratkaisevasti vaikuttanut useiden sotien kulkuun ja se
ohjasi myös toisen maailmansodan kulkua. Satojatuhansia saksalaisia ja neuvostoliittolaisia sotilaita sairastui punatautiin itärintamalla, Stalingradissa ja Kurskissa vuosina 1942-1943. Noin 150 000 suomalaista ja 250 000 neuvostoliittolaista sotilasta sairastui punatautiin Talissa, Ihantalassa, Äyräpäässä, Vuosalmella ja Viipurinlahdella kesällä 1944.
Ensimmäiset suomalaissotilaat sairastuivat veriripuliin jo Kuuterselän ja Siiranmäen
taistelujen aikana, mutta suomalaissotilaiden joukkosairastuminen alkoi vasta heinäkuun puolivälissä. Kun ripuli oli uhkaamassa IV Armeijakunnan taistelukykyä antoi kenraali Taavetti
Laatikainen 16.7.1944 käskyn ripulin ehkäisystä ja torjunnasta. Käskyn mukaan kaikki juomavesi oli keitettävä. Ripulipotilaita hoidettiin antamalla heille teetä, kauralimaa ja mustikkakeittoa.
Puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan kannaksella loi hyvät edellytykset ripuliepidemian
syntymiselle. Elintarvike-,vesi-, käymälä- ja käsihygienia huononi. Valkeasaaressa 9.6.1944 puhjennut puna-armeijan tulimyrsky synnytti sekasortoa ja pakokauhua. Lika ja pöly levisi
kaikkialle. Vedenottopaikat saastuivat. Myös puna-armeijan desantit ja partisaanit
saastuttivat suomalaisjoukkojen vedenottopaikkoja. Vetäytymisvaiheen aikana suomalaissotilaat käyttivät juomavetenä yleisesti purojen ja suosilmäkkeiden pintavettä tai maanpintaa pitkin valunutta sadevettä. Käskyistä huolimatta juomavettä ei puhdistettu eikä desinfioitu. Epidemian kulku ja tartuntalähteet Päämajan bakteriologisen laboratorion
päällikkö, lääkintämajuri U.P. Kokko selvitti epidemian kulun ja tartuntalähteet. Saastunut juomavesi oli tärkein tartuntalähde. Punatauti levisi myös kosketustartuntana sotilaasta toiseen
joko suoraan tai esineiden välityksellä.
Etulinjan läheisyydestä puuttuivat käymälät ja ripuliin sairastuneet levittivät tartuntaa
tahraamalla ulosteillaan etulinjan läheisyydessä olevan maanpinnan, Vetäytymis- ja viivytysvaiheen aikana käsien pesemiseen ei ollut mahdollisuuksia ja huono käsihygienia edisti tartunnan leviämistä kädestä käteen. Venäläisten sotahistorioitsijoiden mukaan punatautiepidemia uuvutti puna-armeijan sotilaat Karjalan kannaksen suurtaisteluissa, Viipurinlahdella,Ihantalassa ja Vuosalmella. Kun suomalaissotilaiden joukkosairastuminen alkoi
heinäkuun puolivälissä olivat Karjalan kannaksen suurtaistelut jo laantumassa ja suomalaissotilaat olivat saavuttamassa torjuntavoiton.
Kesällä 1944 puhkesi Karjalan kannaksella punatautiepidemia ja lähes kaikki Kannaksen taistelijatsairastuivat tähän kuumeiseen veriripuliin. Punatauti (shigelloosi, dysenteria) on shigellabakteerin aiheuttama haavainen suolistotulehdus. Sen jälkitautina voi esiintyä krooninen niveltulehdus, virtsaputken ja sidekalvon tulehdus sekä ihottuma.
Tämä sotatautina tunnettu veriripuli on ratkaisevasti vaikuttanut useiden sotien kulkuun ja se
ohjasi myös toisen maailmansodan kulkua. Satojatuhansia saksalaisia ja neuvostoliittolaisia sotilaita sairastui punatautiin itärintamalla, Stalingradissa ja Kurskissa vuosina 1942-1943. Noin 150 000 suomalaista ja 250 000 neuvostoliittolaista sotilasta sairastui punatautiin Talissa, Ihantalassa, Äyräpäässä, Vuosalmella ja Viipurinlahdella kesällä 1944.
Ensimmäiset suomalaissotilaat sairastuivat veriripuliin jo Kuuterselän ja Siiranmäen
taistelujen aikana, mutta suomalaissotilaiden joukkosairastuminen alkoi vasta heinäkuun puolivälissä. Kun ripuli oli uhkaamassa IV Armeijakunnan taistelukykyä antoi kenraali Taavetti
Laatikainen 16.7.1944 käskyn ripulin ehkäisystä ja torjunnasta. Käskyn mukaan kaikki juomavesi oli keitettävä. Ripulipotilaita hoidettiin antamalla heille teetä, kauralimaa ja mustikkakeittoa.
Puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan kannaksella loi hyvät edellytykset ripuliepidemian
syntymiselle. Elintarvike-,vesi-, käymälä- ja käsihygienia huononi. Valkeasaaressa 9.6.1944 puhjennut puna-armeijan tulimyrsky synnytti sekasortoa ja pakokauhua. Lika ja pöly levisi
kaikkialle. Vedenottopaikat saastuivat. Myös puna-armeijan desantit ja partisaanit
saastuttivat suomalaisjoukkojen vedenottopaikkoja. Vetäytymisvaiheen aikana suomalaissotilaat käyttivät juomavetenä yleisesti purojen ja suosilmäkkeiden pintavettä tai maanpintaa pitkin valunutta sadevettä. Käskyistä huolimatta juomavettä ei puhdistettu eikä desinfioitu. Epidemian kulku ja tartuntalähteet Päämajan bakteriologisen laboratorion
päällikkö, lääkintämajuri U.P. Kokko selvitti epidemian kulun ja tartuntalähteet. Saastunut juomavesi oli tärkein tartuntalähde. Punatauti levisi myös kosketustartuntana sotilaasta toiseen
joko suoraan tai esineiden välityksellä.
Etulinjan läheisyydestä puuttuivat käymälät ja ripuliin sairastuneet levittivät tartuntaa
tahraamalla ulosteillaan etulinjan läheisyydessä olevan maanpinnan, Vetäytymis- ja viivytysvaiheen aikana käsien pesemiseen ei ollut mahdollisuuksia ja huono käsihygienia edisti tartunnan leviämistä kädestä käteen. Venäläisten sotahistorioitsijoiden mukaan punatautiepidemia uuvutti puna-armeijan sotilaat Karjalan kannaksen suurtaisteluissa, Viipurinlahdella,Ihantalassa ja Vuosalmella. Kun suomalaissotilaiden joukkosairastuminen alkoi
heinäkuun puolivälissä olivat Karjalan kannaksen suurtaistelut jo laantumassa ja suomalaissotilaat olivat saavuttamassa torjuntavoiton.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jospa ne olisivat paskat housussa vapauttaneet vielä kaukana olevan Helsingin.
Idästähän olisi tullut oikea paskavyöry musikouden jatkaessa. Sisämaahan oli muutama tie kannakselta ja nekin soraisia. Berliiniläisten naisten mukaan päällä makasva musikka toki löyhkäsi sonnalle. Oliko ne mussikat sellaisia, että kolikkoreikäkin pyyhittiin nokkosilla.
Berliinissä saksalaiset naiset saivat ensi kerran oikein kunnon seksiä. Olivat kovasti otettuja.
Saivat musikalta yllätyksen. Raiskauksen jälkeen kusella käyminen kirveli.
Keväällä 1945 tehtiin Saksan kansasta rauhaa rakastava. Sitä ennen se rotuöyhötti ja esiintyi kuin paraskin öykkäri.
Miksi kusetat tuon nimimerkkisi kanssa? Niin usein olet uskotellut jo muille, että tuo idioottimaisten kommenttien tuotanto loppuu, mutta eikä mitä...
Suomalaiset naiset synnyttivät toistasataa lasta neuvostoliittolaisille sotavangeille. Ei auttanut äärioikeiston ryssäviha. Naiset halusivat miestä sota-aikana ja neuvostoliittolaisilla oli värkit sitä varten. Samaan aikaan suomalaiset sotilaat seisoskelivat muna kädessä vartioimassa Syvärillä ja Kannaksella.
No tuohan on aika mitätön määrä verrattuna siihen, että rupusakkia oli täällä 60 000 ja iso osa maaorjina tilluksilla vankileirien sijaan.
Oliko tuolloin biologista sodankäyntiä. Neukut joivat siitä purosta johon suomalainen oli sontinut verta ennen perääntymistään. Toivottavasti venäläiset ovat ainakin Syyriassa oppineet käyttämään ehkäisyä, koska desinfioimattomalla veitsellä silvotulla musliminaisella voi olla tulehduksia sen väliviivassa.