Olen miettinyt, että mitä hyötyä ateisteille ja ei raamattuun uskoville on siitä kun he levittävät informaatiotaan siihen mihin itse uskovat raamattuun uskovien palstoilla.
Vai onko se niin, että ei ateistikaan ole varma siitä mihin uskoo.
Vai onko se niin, että ei ateistikaan ole varma siitä mihin uskoo.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei ihmisen tarvitse olla ateisti huomatakseen sen, että uskonlahkot kusettavat ja ne keskittyvät yksinomaan bisneksen tekoon. Valtava joukko uskovia on huomannut kusetuksen ja ovat eronneet yhteisöistään. Ei heistä ole välttämättä tullut ateisteja, mutta he kokevat, että heitä on huijattu ja nöyryytetty pahemman kerran olemattomien Raamatun jumalien nimissä.
On reilua varoittaa ihmisiä lahkon ja sen eliitin kusetuksista. On vastuutonta jättää varoittamatta.
Ateisteilla on missio. He yrittävät saada ihmisiä luopumaan uskostaan ja kääntymään agnostikoiksi tai ateisteiksi. He ovat omassa missiossaan ahkerampia kuin monet kristityt. Sitten on myös puhtaasti pahantahtoisia ateisteja, joiden tarkoitus on vain aukoa päätään ja pilkata. Vain osa sellaisista on uskontojen uhreja.
Mietin tänään sitä, miten nimeltä kristillisestä uskostaan luopuneet ihmiset tyypillisesti käyttäytyvät käännyttyään ateisteiksi. Siitä ei ole varmaankaan mitään tilastoja olemassa vai onko? Osa sellaisista alkaa pilkata niitä ihmisiä, jotka uskovat Jeesukseen kristukseen herranaan ja vapahtajanaan, mutta liekö paljon myös niitä, jotka häpeävät entistä uskoaan ja sen oppien valtaan alistumista, niin että ovat hiljaa luovuttuaan? Tai onko paljon niitä, jotka kunnioittavat edelleen entisiä uskonveljiään eivätkä pilkkaa heitä?
Sellainen uskostaan luopunut, joka pilkkaa entisiä uskonveljiään, on saattanut kokea tulleensa väärin kohdelluksi uskovien yhteisössä ja hän kostaa sen kokemansa vääryyden, mutta kohdistaa koston keneen tahansa uskovaiseen ihmiseen sen sijaan, että kostaisi juuri niille, jotka ovat häntä satuttaneet. Jos joku ei ole tullut väärin kohdelluksi ja alkaa silti pilkata entisiä uskonveljiään, niin hän on pelkästään paha ihminen, jonka kanssa ei kannata juurikaan olla tekemisissä.
Riippuu nyt vähän siitä, mitä tarkoitat pilkkaamisella. Joidenkin uskovaisten mielestä jo se on pilkkaa, ettei ole valmis uskomaan sokeasti ja kritiikittä heidän todistamattomiaan ja perusteettomiaan väiteitä. Joku kokee pilkaksi, että toteaa sen tosiasian, ettei hänen uskonsa kohteesta ole mitään objektiivisia todisteita. Joku kokee pilkaksi sen, että hänen uskonsa kohdetta vertaa jonkun eri uskonnon edustajan uskon kohteeseen. Joku kokee pilkaksi sen, että osoittaa esim. Pekka Reinikaisen valehtelevan törkeästi.
” Sellainen uskostaan luopunut, joka pilkkaa entisiä uskonveljiään, on saattanut kokea tulleensa väärin kohdelluksi uskovien yhteisössä ja hän kostaa sen kokemansa vääryyden, mutta kohdistaa koston keneen tahansa uskovaiseen ihmiseen sen sijaan, että kostaisi juuri niille, jotka ovat häntä satuttaneet.”
Itselläni ei ole mitään pahaa sanottavaa entisestä uskovien yhteisöstäni, siis nuoruuteni kotikaupungin luterilaisesta seurakunnasta. Vielä uskovaisena ollessani olin aktiivinen seurakuntanuori. Minulla ei ole mitään syytä tai tarvetta demonisoida niitä aikoja tai muita seurakuntalasia. Kun olin menettänyt uskoni, suhtauduin silti kunnioittavasti uskovaisiin ja pidin heitä edelleen ”parempina” ihmisinä.
Kaksi asiaa muutti suhtautumiseni noin kymmenen vuotta sitten: muutin kaapelitalouteen, jossa ensi kertaa sain televisiooni TV7-kanavan (olin toki kuullut siitä useasti ennenkin) ja jo sitä ennen aloin harrastamaan aktiivisemmin keskustelupalstoja, ennen kaikkea Suomi24:ää.
TV7 tutustutti minut ”aivot narikkaan ja Raamatulla päähän” –tyyliseen fundamentalismiin ja Suomi24 siihen, miten huono yleissivistys fundamentalisteilla on, miten tökeröitä väitteitä he esittävät ja ennen kaikkea, miten maltillisemmatkin uskovaiset ovat valmiita sulkemaan silmänsä fundamentalistien valheilta. Ja juuri nettikeskustelut, joissa vastaväittäjä kehtaa yhä uudelleen jankata samaa kysymystä ja jossa uskovainen ei kykene kasvotusten keskusteluun verrattuna niin helposti viemään keskustelua sivuraiteelle, paljastivat miten perusteettomia uskovaisten väittämät olivat. Siihen asti olin ajatellut, että vaikka en itse enää uskonut Jumalaan, niin uskolla olisi kuitenkin jotain perusteita.
Ilmiselvien valheiden hyväksyminen on se, joka eniten hämmästytti minua. Ja hämmästyttää vielä kymmenen vuoden jälkeen edelleenkin. Ymmärrän kyllä, että moni vilpittömästi uskoo väitteitä joita levittää, eikä siis tietoisesti valehtele. Tiedän myös kognitiivisen dissonanssin niin sanotun ”Mortonin demoni” –ilmenemismuodon, jossa henkilö ei yksinkertaisesti kykene sisäistämään maailmankuvansa vastaista faktaa ja siitä syystä vaikuttaa valehtelevan toistaessaan yhä uudelleen ja uudelleen moneen kertaan hänelle vääräksi osoitettua väitettään.
Mutta ihan selvääkin valehtelua on. Se käy parhaiten ilmi siitä, kun kysyy fundamentalistilta ”onko valehtelu uskon puolesta väärin” tms. Joitain vuosia sitten kreationistipalstalla oli viestiketju, jossa kreationisteilta kysyttiin asiaa. Ketjua pidettiin ”ylhäällä” pitkään ja jos joku kreationisti toisissa ketjuissa syytti muita valehtelusta, niin kuin usein käy, häntä pyydettiin vastaamaan valehtelu-ketjun kysymykseen. Lopputuloksena oli, että yksikään palstan lukuisista rekisteröimättömistä tai rekisteröidyistä kreationistikirjoittajista ei vastannut kysymykseen. Vastaavan pienämmän mittakaavan esimerkin sain alkuvuodesta helluntailaispalstan ketjussa, jossa minä ja muut osoitimme rautalangasta vääntäen, lukuisten linkkien kera aloittajan väitteen kuluneeksi valheeksi. Minä keksin kysyä palstaan kirjoittaneilta uskovaisilta, että hyväksyvätkö he tuollaisen törkeän uskon puolesta valehtelun. Toistin kysymystäni yhä uudelleen ja uudelleen. Yksikään ketjuun kirjoittaneista uskovaisista ei tuominnut valehtelua, vaan itsepintaisesti oli huomioimatta kysymystäni.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15168149/onko-evoluutiotiede-valhe#comment-93688769
Nämä olivat kaksi esimerkkiä lukemattomista keskusteluista, joita olen joko kommentoinut tai vain lukenut. Jos kyseessä on tietämättömyys, niin mikä estää sitten totuuden tultua selville tuomitsemasta valehtelua. Selvästi kysymys on kiusallinen, koska siihen ei vastata. En pysty keksimään muuta syytä itsepintaiselle vastaamattomuudelle, kuin että valhe tiedostetaan valheeksi, ja uskon puolesta sellainen ollaan valmis hyväksymään, mutta sitä ei vai oikein kehdata tai voida myöntää. Eli vaikka valehtelun tiedostetaan olevan väärin, se silti hyväksytään.
Lyhyenä yhteenvetona: traumaattiset kokemukset eivät ole syy, miksi ”pilkkaan” uskovaisia, vaan se, että he esittävät perusteettomia väitteitä tosina, tai levittelevät – tietoisesti tai tietämättään – valheita uskoaan puolustaakseen.
"Riippuu nyt vähän siitä, mitä tarkoitat pilkkaamisella. Joidenkin uskovaisten mielestä jo se on pilkkaa, ettei ole valmis uskomaan sokeasti ja kritiikittä heidän todistamattomiaan ja perusteettomiaan väiteitä. Joku kokee pilkaksi, että toteaa sen tosiasian, ettei hänen uskonsa kohteesta ole mitään objektiivisia todisteita. Joku kokee pilkaksi sen, että hänen uskonsa kohdetta vertaa jonkun eri uskonnon edustajan uskon kohteeseen. Joku kokee pilkaksi sen, että osoittaa esim. Pekka Reinikaisen valehtelevan törkeästi."
Oletko samaa mieltä kiusaamisesta kuin pilkkaamisesta? Kiusaaminen on kiusatun henkilön sisäisesti kokema asia. Voivatko pilkka ja kiusaaminen olla myös muuta: todellisia tapahtumia, jotka myös ulkopuoliset tutkijat tunnistavat pilkaksi ja kiusaamiseksi?
Jos olet sitä mieltä, että on olemassa todellista pilkkaa ja kiusaamista, niin voisitko asian tuntevana kertoa meille muille, mitä sellainen pilkka ja kiusaaminen on? Mitä tarkemmin määrittelet sanat "pilkka" ja "kiusaaminen" sitä parempi. Olisi hyvä elävöittää selontekoasi muutamalla esimerkillä todellisesta elämästä, jotta sanoma menisi paremmin perille.
"Tiedän myös kognitiivisen dissonanssin niin sanotun ”Mortonin demoni” –ilmenemismuodon, jossa henkilö ei yksinkertaisesti kykene sisäistämään maailmankuvansa vastaista faktaa ja siitä syystä vaikuttaa valehtelevan toistaessaan yhä uudelleen ja uudelleen moneen kertaan hänelle vääräksi osoitettua väitettään. "
Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta. Jumalan olemassaolosta ei ole yhtään todistetta.
Voit korvata halutessasi sanan "Jumala" sanalla "luoja".
"Lyhyenä yhteenvetona: traumaattiset kokemukset eivät ole syy, miksi ”pilkkaan” uskovaisia, vaan se, että he esittävät perusteettomia väitteitä tosina, tai levittelevät – tietoisesti tai tietämättään – valheita uskoaan puolustaakseen. "
Oletko koskaan harkinnut sellaista vaihtoehtoa, että et pilkkaisi uskovaisia? Olisiko siitä mitään hyötyä? Onko pilkkaamisesta jotakin haittaa? Satuttaako se ja vahingoittaako se pilkan kohteena olevia ihmisiä? Jos vastaus on "kyllä", niin onko sinusta oikein vahingoittaa ja satuttaa muita ihmisiä: harjoittaa henkistä väkivaltaa heitä kohtaan? Jos oma perheenjäsenesi uskoo Jumalaan (tai luojaan), niin pilkkaatko myös häntä?
Jostakin syystä minun perheenjäseneni ja läheiseni ovat pilkanneet minua siitä lähtien, kun tulin uskoon ja aloin pitää totena Raamatun kirjoituksissa kuvattuja asioita. En tiedä, miksi he alkoivat niin tehdä, mutta oletan, että se on heidän mielestään oikein. Totta ovat myös nämä Jeesuksen sanat:
10:34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
10:35 Sillä minä olen tullut 'nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
10:36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.'
Ja rinnakkaisevankeliumit hieman eri muodossa samasta aiheesta.
En silti sano, että omat perhekuntalaiseni vihaisivat minua erityisen paljon, mutta he suhtautuvat vihamielisesti siihen sanomaan, jota pidän totena ja pitävät yleensä uskoani Jumalaan/kaiken luojaan "järjen vastaisena" tai "typeränä". Toki heidän joukossaan on myös niitä, jotka uskovat itsekin jollakin tasolla vähintään "korkeampaan voimaan", mutta Raamatun kirjoitusten mukaan eivät kovin monet heistä Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kuitenkaan usko.
Puhun tässä lopussa myös etäisistä sukulaisistani, joiden kanssa en ole kovin usein tekemisissä, mutta tiedän heidän uskovan jollakin tavalla korkeampaan voimaan tai luojaan tai jopa Raamatun kirjoitusten ilmoittamaan tai kirkkojensa opettamaan Jumalaan ja Jeesukseen. Yksikään lähisukulaiseni ei pidä totena niitä asioita, joita minä pidän totena, pois lukien oma vaimoni, joka uskoo Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen kristukseen olematta silti aktiivinen uskonsa levittämisessä tai fundamendalisti.
” Oletko samaa mieltä kiusaamisesta kuin pilkkaamisesta? Kiusaaminen on kiusatun henkilön sisäisesti kokema asia.”
Kiusaaminen ja pilkkaaminen voivat olla yksi ja sama asia: kiusaaminen pilkkaamalla.
” Voivatko pilkka ja kiusaaminen olla myös muuta: todellisia tapahtumia, jotka myös ulkopuoliset tutkijat tunnistavat pilkaksi ja kiusaamiseksi?”
On olemassa selkeitä kiusaamistapauksia, esim. jos joku moittii jatkuvasti toisen sellaisia piirteitä, joille tämä ei voi mitään, se on selkeää kiusaamista. Mutta monesti asia ei välttämättä ole selkeä, esim. entä jos ystävänsä terveydestä vilpittömästi huolestunut ihminen huomauttelee tälle hyvässä tarkoituksessa tämän syömisistä; ylipainoinen ystävä kokisi tämän kuitenkin luultavasti kiusaamisena ja ulkopuolinenkin tarkkailija luulisi helposti niin. Ei ole olemassa mitään rajaa ja selvää määritelmää sille mikä on kiusaamista ja mikä ei.
” Jos olet sitä mieltä, että on olemassa todellista pilkkaa ja kiusaamista, niin voisitko asian tuntevana kertoa meille muille, mitä sellainen pilkka ja kiusaaminen on?”
Mistä ihmeestä oikein keksit, että olen asiantuntija?
” Mitä tarkemmin määrittelet sanat "pilkka" ja "kiusaaminen" sitä parempi.”
Mitä ihmettä? Minä pyysin Sinua kertomaan, mitä tarkoitat pilkaamisella, ja sen sijaan että vastaisit, käännätkin asian niin, että on minun tehtäväni määritellä sanat. No, minä käytän niitä ihan sanakirjamerkityksessä.
pilkka: Väheksyvä, halveksiva, usein naurettavaksi tekevä puhe tai muu, taimuuta menettely, pilkanteko, iva, irvistely.
kiusaaminen: häiritseminen, ärsyttäminen, kiusanteko, kiusaaminen kysymyksillä,kärttäminen, haittaaminen, vaivaaminen, kidutus, kärsimys, piina,pakottaminen, uhkailu.
https://www.suomisanakirja.fi/pilkka
https://www.suomisanakirja.fi/kiusaaminen
Niin kuin huomaat, noissa on tulkinnanvaraa.
” Oletko koskaan harkinnut sellaista vaihtoehtoa, että et pilkkaisi uskovaisia?”
En. Jos tällä pilkalla tarkoitetaan sellaisia uskovaisten pilkaksi kokemia asioita joita luettelin.
” Olisiko siitä mitään hyötyä?”
Ei, lopettamisesta ei olisi mitään hyötyä. Sen sijaan ”pilkkaamisella” saan toivottavasti jonkun sivullisen lukijan ja ehkä itse kirjoittajan, jota kommentoin, huomaamaan, että valheet olivat valheita ja perusteettomat väitteet perusteettomia väitteitä.
” Onko pilkkaamisesta jotakin haittaa? Onko pilkkaamisesta jotakin haittaa? Satuttaako se ja vahingoittaako se pilkan kohteena olevia ihmisiä? Jos vastaus on "kyllä”
No ehkä jollekin kreationistille tulee paha mieli, kun osoittaa saarnaaja, johon hän sokeasti ja kritiikittä uskonut on härski valehtelija. Mutta mielestäni karvas totuus on vähemmän haitallinen kuin makea valhe.
” Jos vastaus on "kyllä", niin onko sinusta oikein vahingoittaa ja satuttaa muita ihmisiä: harjoittaa henkistä väkivaltaa heitä kohtaan?”
Tämä on nyt juuri sitä mihin aiemmassa viestissäni viittasin, eli miten maltillisemmatkin uskovaiset ovat valmiita sulkemaan silmänsä fundamentalistien valheilta. Sinulle ei voine olla epäselvää viestini luettuasi, että ”pilkkaamiseni” koskee perusteettomia väittämiä ja suoranaisen valehtelun osoittamista. Ja Sinä tunnut moittivan minua tästä. Tämä ihan oikeasti hämmästyttää minua, miten monet muuten ihan järkevältä tuntuvat uskovaiset eivät ainoastaan ole huomioimatta vaan jopa puolustelevat fundamentalistisempien uskovaisten valheita ja perättömiä väittämiä.
Vastaus kysymykseesi: Kyllä, ihmisiä on oikeus ”satuttaa ja vahingoittaa” ja ”harjoittaa henkistä väkivaltaa” jos nämä tarkoittavat sitä, että valheet osoitetaan valheiksi ja perättömät väitteet perättömiksi väitteiksi.
” Jos oma perheenjäsenesi uskoo Jumalaan (tai luojaan), niin pilkkaatko myös häntä?”
Kyllä, jos hän esittäisi minulle perusteettomia väitteitä tai suoranaisia valheita. Samoin esittäisin kysymyksiä, vaikka ne olisivat hänelle kiusallisia.
Oletko unitaari koskaan miettinyt tekeväsi jotain oikeasti hyödyllistä näiden vailla jörkeä olevien höpötystesi sijaan?
Ei tarvitse vastata.
>>Olen miettinyt, että mitä hyötyä ateisteille ja ei raamattuun uskoville on siitä kun he levittävät informaatiotaan siihen mihin itse uskovat raamattuun uskovien palstoilla.
Vai onko se niin, että ei ateistikaan ole varma siitä mihin uskoo.>>
Onko se nyt sen kummempaa kuin se, että uskovaisetkin pyrkivät levittämään uskonsa mukaista sanomaa ilmeisesti toivossa, että joku uskoisi heidän julistamaansa sanomaan.
Ateistien tilanne vain koko ajan ahtaammaksi kun Islam levittäytyy maailmalle ja sen arvostelu on kielletty. Siitä tulee sakkoa ja syyte uskonrauhan rikkomisesta. Nyt onkin sivistynyttä antaa ihmisten uskoa vaikka hieman väkivaltaisiinkin uskontoihin sekä sellaisiin, jotka polkevat alleen ihmisoikeuksia. Meidän omat lahkolaiset ovat siinä asiassa oppipoikia.
Ateistien jorinoille tulee loppu.