KÄYTTÖVOIMAVEROFARSSI –KALLISTA TEATTERIA
Käyttövoimaverofarssi tuhlasi turhaan kansakunnan varoja ja resursseja. Yhteiskunnan kannalta ei oikeastaan ole merkitystä, voittiko verottaja vai veronmaksaja. Mietitään siis vain prosessin suoranaisia kustannuksia ajattelematta siinäkään vielä, kuka minkäkin maksaa.
Kustannuksia ovat:
-lainsäädäntöprosessin kustannukset: valmistelut, käsittelyt ja tiedoksianto
-toimeenpanon kustannukset
-katsastus- ja rekisterimuutokset
-tekniset muutokset autoissa, penkkien ja kiinnityspisteiden pysyvä poistaminen käytöstä, pysyvästi poistettujen kiinnikkeiden ”helppo” palauttaminen käyttöön muutaman kuukauden kuluttua
-ajokilometrit katsastukseen ja rekisteröintiin
-tuottavasta työstä menetetty veronmaksajan työaika
-muutamien vuosien päästä mahdollinen ruostepommi ja turvallisuusriski, kun istuimien kiinnitykset ruostuvat muuta autoa nopeammin.
Lopputuloshan oli, kuten tiedämme, täysi nolla tai negatiivinen. Parilla aikaisemmalla lakimuutoksella lakia vietiin kaksikäyttöautoja suosivaan suuntaan, mutta viimeisellä lakimuutoksella sitten nollattiin edelliset muutokset kunnolla ja palattiin johonkin -90-luvun tilanteeseen.
Varovasti arvioiden ovat nämä prosessin kustannukset ovat 200 eur per auto. Farssin kustannukset ovat siis vähintään 3 miljoonaa euroa. Toisella arviolla kustannukset saattaisivat olla moninkertaiset. Syyllinen: Ymmärtämätön lainsäätäjä ja huolimattomat verovalmistelijat. Käytännön maksaja: Autonkäyttäjä.
Tässä suuria rahoja koskeviin päätöksiin tottunut päättäjä saattaa tuhahtaa, että kyseessähän on suhteellisen pieni raha. Näin voi olla, mutta jos lainsäädännön hyötysuhde on kovin usein negatiivinen, niin ei hyvältä näytä. Kansalaisen tulee voida luottaa, että yhteisesti maksettuja verovaroja käytetään tehokkaasti ja huolellisesti yhteisia asioita edistäviin tarkoituksiin.
Kyseessä on kuitenkin sen luokan virhe, että se tulisi tutkia. Päättäjiä emme saa millään edes poliittiseen vastuuseen. Ainakin valmistelussa mahdollisesti tehdyt puutteellisuudet ja virheet on löydettävissä ja selvän laiminlyönnin tai virheen tekijät saattaa vastuuseen. Virheistä voi myös oppia. Senkin takia selvitys on tarpeen. Kansalaisina odotamme, että asia tutkitaan virkatehtävänä.
Muuten olen sitä mieltä, että dieselvero on aikansa elänyt ja vaikeuttaa Kioton sopimuksen rajojen täyttymistä.
Käyttövoimaverofarssi tuhlasi turhaan kansakunnan varoja ja resursseja. Yhteiskunnan kannalta ei oikeastaan ole merkitystä, voittiko verottaja vai veronmaksaja. Mietitään siis vain prosessin suoranaisia kustannuksia ajattelematta siinäkään vielä, kuka minkäkin maksaa.
Kustannuksia ovat:
-lainsäädäntöprosessin kustannukset: valmistelut, käsittelyt ja tiedoksianto
-toimeenpanon kustannukset
-katsastus- ja rekisterimuutokset
-tekniset muutokset autoissa, penkkien ja kiinnityspisteiden pysyvä poistaminen käytöstä, pysyvästi poistettujen kiinnikkeiden ”helppo” palauttaminen käyttöön muutaman kuukauden kuluttua
-ajokilometrit katsastukseen ja rekisteröintiin
-tuottavasta työstä menetetty veronmaksajan työaika
-muutamien vuosien päästä mahdollinen ruostepommi ja turvallisuusriski, kun istuimien kiinnitykset ruostuvat muuta autoa nopeammin.
Lopputuloshan oli, kuten tiedämme, täysi nolla tai negatiivinen. Parilla aikaisemmalla lakimuutoksella lakia vietiin kaksikäyttöautoja suosivaan suuntaan, mutta viimeisellä lakimuutoksella sitten nollattiin edelliset muutokset kunnolla ja palattiin johonkin -90-luvun tilanteeseen.
Varovasti arvioiden ovat nämä prosessin kustannukset ovat 200 eur per auto. Farssin kustannukset ovat siis vähintään 3 miljoonaa euroa. Toisella arviolla kustannukset saattaisivat olla moninkertaiset. Syyllinen: Ymmärtämätön lainsäätäjä ja huolimattomat verovalmistelijat. Käytännön maksaja: Autonkäyttäjä.
Tässä suuria rahoja koskeviin päätöksiin tottunut päättäjä saattaa tuhahtaa, että kyseessähän on suhteellisen pieni raha. Näin voi olla, mutta jos lainsäädännön hyötysuhde on kovin usein negatiivinen, niin ei hyvältä näytä. Kansalaisen tulee voida luottaa, että yhteisesti maksettuja verovaroja käytetään tehokkaasti ja huolellisesti yhteisia asioita edistäviin tarkoituksiin.
Kyseessä on kuitenkin sen luokan virhe, että se tulisi tutkia. Päättäjiä emme saa millään edes poliittiseen vastuuseen. Ainakin valmistelussa mahdollisesti tehdyt puutteellisuudet ja virheet on löydettävissä ja selvän laiminlyönnin tai virheen tekijät saattaa vastuuseen. Virheistä voi myös oppia. Senkin takia selvitys on tarpeen. Kansalaisina odotamme, että asia tutkitaan virkatehtävänä.
Muuten olen sitä mieltä, että dieselvero on aikansa elänyt ja vaikeuttaa Kioton sopimuksen rajojen täyttymistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Antaa kuvan lainsäädännön heikkouksistamme. Ja myös osoittaa, että kansanedustajat eivät ole ajantasalla.
Valitettavasti vastaavia flainsäädännön farsseja maassamme on muitakin.
Toisaalta määräajaksi alennettu käyttövoimavero lisäsi selvästi uusien (paketti)autojen myyntiä ja lisäsi huomattavasti verotuloja. Jatkossa ei ehkä enää onnistu niin hyvin - kuluttajat eivät luota lainsäätäjien päätöksiin.
No minkälaisia pykäliä itse tekisit jos olisit vallassa, joka olisi parempi kuin nykyinen, kerro?
Olisko ulosottomies ovella muutaman vuoden päästä, jos niitä "viisaita" lakeja tehtäisiin, kävisi pian kuin jos vihreät olisi ollut vallassa lujemmin pidempään, olisi vasaramies kolkuttelemassa
Minä ainakin tekisin sellaisia pykäliä, jotka olisivat voimassa hieman pidemmän aikaa.
Tällaiset, jotka muutuvat alle vuoden (8kk) välein, ovat varsin hanurista. Varsinkin asiat, jotka vaikuttavat monen vuoden kestäviin hankintoihin, kuten auto ja talo, pitäisi olla varsin vakioita, tai niiden muutos tietää mahdollisimman hyvin etukäteen.
Verotus on se millä valtio pystyy asioita säätelemään totaalisen kieltämisen ohella.
Se, että ostan uuteen taloon öljypolttimen ja valtio mätkäiseee seuraavana vuonna polttimille 500 ekin rangasitusveron on epäoikeudenmukaista. Mitenkä raasu voisi tietää tämän etukäteen. Tekee kalliimman sijoituksen öljypolttimeen vs. sähkö ja luulee säästävänsä pitkällä juoksulla, mutta sekä investointi, että käyttö osoittautuu kalliimmaksi.
Ja edellinen esimerkki sopii aivan yhtä hyvin nykyiseen pakujen verotukseen. Joku ostaa auton, joka käy halvemmalla polttoaineella, mutta maksaen enemmän, uskoen, että alkuinvestointi maksaa itsensä takaisin tulevaisuudessa. Valtio taasen toiminnallaan saa investoinnin näyttämään täysin typerältä.
En kyllä yhtään ihmettele miksi suomessa on niin vähän dieselautoja ja talot lämpiävät suoralla sähköllä. Halpoja ostaa ja tulevaisuudesta kun ei tiedä mitä valtio keksii.
Omat monimutkaiset Suomi-viritykset ovat yleensä huonoja. Nykyinen on nimenomaan pitkään ja hartaasti tehty suomi-viritys.
äänestettiin liitytäänkö eu,hun luulin että päätös valta siirtyisi brysseliin niin voitais lomauttaa ne 200 pelleä eduskunnasta.Nyt jos päästäisiin eun uudesta perustuslaista äänestäisin vastaan.
Pyrkisin tekemään johdonmukaista lakien kehittymistä "strategian" mukaiseen suuntaan. Pyrkisin huolellisemmin analysoimaan lain vaikutukset eri käyttäjäryhmiin ottaen huomioon myös pienemmät käyttäjäryhmät.
Pyrkisin ratkaisuun, joka tuntuisi kaikista suunnilleen tasapuoliselta. Pyrkisin toimimaan siten, että kansalaisten luottamus politiikan tekoon säilyisi.
En säätäisi lakeja periaatteella: "Kokeillaan tätä, ja vedetään sitten tiukasti takaisin, jos ei onnistu." Tämä kokeileminen on kyllä näin internet-aikana valitettavasti aika yleinen mentaliteetti.
Jos olisin tehnyt selvän virheen, tunnustaisin sen ainakin itselleni. En sälyttäisi virheen vaikutuksia kokonaan siitä jo kärsineiden lakeihin luottavien kansalaisten niskoille. Pyrkisin porrastetusti tai siirtymäajoilla toteuttamaan lakien kehitystä siten, että kansalaisilla olisi aikaa sopeutua niiden vaikutuksiin.
Pitäisin kuitenkin alkuperäisen "strategiani" mielessä edelleen ja pyrkisin säilyttämään kehityssuunnan sen mukaisena.
Pyrkisin muuttamaan eri ajoneuvoryhmien verokohtelua lähemmäksi toisiaan, jolloin ei olisi jyrkkiä rajoja, joiden lähellä autonkäyttäjille tulee "verokikkailu" mieleen.
samaa mieltä. Eiköhän tulevaisuudessa pidetä h-autot h-autoina ja p-autot p-autoina.
Henkilö- ja pakettiauto jako vain on pääosassa EU:ta käsittämätön, joten tiedämme sen poistuvan muutamassa vuodessa Suomestakin. Sen takia oli tarpeetonta muuttaa lakia takaisin.
Oleellista tässä on, että kriisivalmiuden takia saataisiin tulevissa verotusjärjestelmissä taas aavistuksen suosittua tonniluokan nelivetoisia.