Mitä tunteita helvettiin meneminen teissä herättää?
Minua ainakin kyseinen asia harmittaa, sekä suututtaa erittäin paljon.
Harmittaa ja suututtaa nimittäin se tosiasia, että olen liian heikko tehdäkseni kaiken tarpeellisen sen välttämiseksi. On suorastaan hirveää, että ylipäätään synnyin tähän oksettavan kuvottavaan ahneuden yms.(synnin) täyttämään maailmaan, jonka kapellimestarina toimii tällä hetkellä syystä tai toisesta eräs ahneuden edessä polvistunut Jumalan maailmasta karkoitettu kerubi kavereineen ja jälkeläisineen. (kyseiset ahneuden edessä polvistuneet kerubit yms. menettivät materiaaliset ruuminsa viimeistään tulvassa ja elävät tällä hetkellä siis ilman ruumiita jossain täällätuollasiellämissä meitä riivaten ja eksyttäen yms.. sitä ennen hallitsivat siis maan päällä, jonka huomaa esim. jos tutustuu muinaisten kulttuurien luomiskertomuksiin ja rakennelmiin yms.) Eniten suututtaa se, että tajuan missä mennään ja mikä on nykyihmisen elämän tarkoitus, mutta en siltikään taida tulla näkemään valituille luotua uutta maailmaa ja taivasta, koska olen liian heikko kulkeakseni Jeesuksen osoittaman tien. Elän minulle erittäin rakkaan ihmisen kanssa, jonka jättäminen on liian vaikea asia. Ei Jumalan mielestä, mutta minun mielestäni ja tälle en voi mitään. Jos olisin yksin, niin pelastuisin, joten kysynkin, että MIKSI KOETTELET MINUA NÄIN JUMALA? MIKSI EN VOI TODISTAA USKOLLISUUTTANI JOLLAIN MUULLA TAVALLA KUIN HYLKÄÄMÄLLÄ RAKKAIMPANI? MIKSI MINUN PITÄISI OSATA RAKASTAA JOTAIN, JONKA KANSSA EN OLE IKINÄ ASUNUT TAI YLIPÄÄTÄÄN EDES NÄHNYT? MIKSI? Itse tunnen sen niin, että vain Jumalan tahdolla on merkitystä ja siitä on rakkaus, sekä välittäminen luotua kohtaan mielestäni kaukana. Tunnen oloni siitä johtuen enemmän kuin turhaksi. Olen mitä luultavimmin väärässä, mutta sille en voi mitään, koska en itse pysty valitsemaan mitä ymmärrän ja mitä en.
Haluan TODELLA kertoa Pelastuksesta, eli Jeesuksesta kaiken kaikille, enkä todellakaan pelkää ihmisiä tai heidän mielipiteitään, mutta miksi vaivautua, jos paikkani on kumminkin helvetissä? En kykene ymmärtämään, miksi Jeesuksesta kertominen, totuuden rakastaminen, sekä valheen vihaaminen ja niiden tuominen ihmisten tietoisuuteen ei riitä?! Ymmärrän jotenkin sen, että Jumala rankaisee meitä ensimmäisten ihmisten tekemästä synnistä, mutta en kumminkaan, koska Jumala olisi halutessaan voinut eristää meidät kaikelta synniltä. Outoakin oudompaa, mutta tietäen maailmassa hallitsevan ''arvojärjestyksen'' hyväksyn tämän. En halua kapinoida vaan mielummin tyydyn valitettavaan kohtalooni. Itse luulen, että Jumala vihaa synnin lisäksi myös ihmistä ja haluaisi perua kaiken ihmiseen liittyvän ja tästä johtuen pelastuksen tie on tehty niin vaikeaksi. Haluan olla vapaa, sekä itsenäinen, mutta Jumalan läheisyydessä ja opastuksessa.. Taitaa olla vasta seuraavan maailman hommia nämä.
Minua ainakin kyseinen asia harmittaa, sekä suututtaa erittäin paljon.
Harmittaa ja suututtaa nimittäin se tosiasia, että olen liian heikko tehdäkseni kaiken tarpeellisen sen välttämiseksi. On suorastaan hirveää, että ylipäätään synnyin tähän oksettavan kuvottavaan ahneuden yms.(synnin) täyttämään maailmaan, jonka kapellimestarina toimii tällä hetkellä syystä tai toisesta eräs ahneuden edessä polvistunut Jumalan maailmasta karkoitettu kerubi kavereineen ja jälkeläisineen. (kyseiset ahneuden edessä polvistuneet kerubit yms. menettivät materiaaliset ruuminsa viimeistään tulvassa ja elävät tällä hetkellä siis ilman ruumiita jossain täällätuollasiellämissä meitä riivaten ja eksyttäen yms.. sitä ennen hallitsivat siis maan päällä, jonka huomaa esim. jos tutustuu muinaisten kulttuurien luomiskertomuksiin ja rakennelmiin yms.) Eniten suututtaa se, että tajuan missä mennään ja mikä on nykyihmisen elämän tarkoitus, mutta en siltikään taida tulla näkemään valituille luotua uutta maailmaa ja taivasta, koska olen liian heikko kulkeakseni Jeesuksen osoittaman tien. Elän minulle erittäin rakkaan ihmisen kanssa, jonka jättäminen on liian vaikea asia. Ei Jumalan mielestä, mutta minun mielestäni ja tälle en voi mitään. Jos olisin yksin, niin pelastuisin, joten kysynkin, että MIKSI KOETTELET MINUA NÄIN JUMALA? MIKSI EN VOI TODISTAA USKOLLISUUTTANI JOLLAIN MUULLA TAVALLA KUIN HYLKÄÄMÄLLÄ RAKKAIMPANI? MIKSI MINUN PITÄISI OSATA RAKASTAA JOTAIN, JONKA KANSSA EN OLE IKINÄ ASUNUT TAI YLIPÄÄTÄÄN EDES NÄHNYT? MIKSI? Itse tunnen sen niin, että vain Jumalan tahdolla on merkitystä ja siitä on rakkaus, sekä välittäminen luotua kohtaan mielestäni kaukana. Tunnen oloni siitä johtuen enemmän kuin turhaksi. Olen mitä luultavimmin väärässä, mutta sille en voi mitään, koska en itse pysty valitsemaan mitä ymmärrän ja mitä en.
Haluan TODELLA kertoa Pelastuksesta, eli Jeesuksesta kaiken kaikille, enkä todellakaan pelkää ihmisiä tai heidän mielipiteitään, mutta miksi vaivautua, jos paikkani on kumminkin helvetissä? En kykene ymmärtämään, miksi Jeesuksesta kertominen, totuuden rakastaminen, sekä valheen vihaaminen ja niiden tuominen ihmisten tietoisuuteen ei riitä?! Ymmärrän jotenkin sen, että Jumala rankaisee meitä ensimmäisten ihmisten tekemästä synnistä, mutta en kumminkaan, koska Jumala olisi halutessaan voinut eristää meidät kaikelta synniltä. Outoakin oudompaa, mutta tietäen maailmassa hallitsevan ''arvojärjestyksen'' hyväksyn tämän. En halua kapinoida vaan mielummin tyydyn valitettavaan kohtalooni. Itse luulen, että Jumala vihaa synnin lisäksi myös ihmistä ja haluaisi perua kaiken ihmiseen liittyvän ja tästä johtuen pelastuksen tie on tehty niin vaikeaksi. Haluan olla vapaa, sekä itsenäinen, mutta Jumalan läheisyydessä ja opastuksessa.. Taitaa olla vasta seuraavan maailman hommia nämä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Odotan innolla, mutta veikkaan helvetin olevan uskonharhoissaan kieriskelevien ihmisten keksintöä.
Näin on. Osa ihmisistä vain uskoo satuihin.