Pannaanpa pikku galluppi pystyyn: Eli mitä raamattu merkitsee tämän palstan ihmisille? Onko se Jumalan sanaa vai satua? Jos se on Jumalan sanaa, niin onko se sitä kokonaan sanasta sanaan vai ihmisten kirjoitusta Jumalan inspiroimana? Ehkä jopa ihmisten kommentoimaa Jumalan sanaa? Ja jos se on satukirja, niin tekekö se siitä täysin naurettavan ja hyödyttömän vai voiko sitä käyttää ohjenuorana tai historianopuksena paimentolaisheimojen elämästä tuhansia vuosia sitten?
Haluaisin nyt kuulla kaikkien osapuolten mielipiteitä. Rakentavasti, please.
Haluaisin nyt kuulla kaikkien osapuolten mielipiteitä. Rakentavasti, please.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Se on mielestäni viisas kirja, jonka viisauksia noudattavat monet sellaisetkin jotka eivät ole uskossa. Se on minulle tärkeä ja tutkimista siinä riittää koko loppualämän ajaksi...!
Olen monista syistä tullut johtopäätökseen, että Raamattu on luotettava kirja. Muutamat perustelut:
http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm / Raamattu
Ihmiset, jotka hylkäävät Raamatun sanoman, eivät löydä sitä Jumalan voimaa, joka on evankeliumissa.
Ja maa on lätty!
Sinä olet yksi niistä, joiden mielipiteen aiheesta erityisesti haluaisin kuulla. Etkö tosiaan löydä raamatusta mitään positiivista kun tunnut noihin kohtiin takertuneen?
Asia on nyt niin, että "nuo kohdat" ovat olemassa ja ne todistavat, että kunnolliset ihmiset joutuvat suhtautumaan raamattuun varauksella.
että valehtelee jo ensinmäisissä lauseissa.
Meinaatko, että jos kirjassa on positiivisia kohtia x kappaletta, ja negatiivisia y kappaletta, ja mikäli x on suurempi kuin y, niin kirja on kokonaissaldoltaan positiivinen?
Vähän sama, kuin jos pedofiilimurhaajan puolustusasianaja vetoaisi siihen, että Jammu-poika pelasti kissanpentuja kiduttajan käsistä.
Enhän minä muuta halunnut kuin kuulla sinun pukevan sanoiksi oman mielipiteesi raamatusta. Tarkoittaako tuo, että sinä pidät raamattua täytenä jumalan sanana sanasta sanaan, ja siksi noiden sairaiden kohtien vuoksi tuomitset niin jumalan kuin häneen uskovatkin?
Osuiko edes lähelle?
Mikäli Raamattu olisi Jumalan sanaa, niin siellä ei voisi olla niin jumalatonta tekstiä. Raamattu voidaan todistaa ei-jumalalliseksi Raamatulla itsellään.
Ihmisen keksimää Jumalaa ei minun ole tarvis tuomita, koska en tuomitse muitakaan mielikuvitusolentoja. Raamattuun uskovia sen sijaan pidän ns. pöljinä ressukoina, koska he uskovat asioihin jotka voidaan todistaa paikkansa pitämättömiksi.
Buddhalaisena luen Raamattua historiallisena teoksena erään kansan vaiheista ja heidän uskostaan vuosituhansien kuluessa. Raamatussa on paljon viisautta, samoja viisauksia löytyy myös buddhalaisuudesta ja muista uskonnoista.
Minulle raamattu on Jumalan ilmoitusta. Meille muslimeille Jumala on antanut uudemman ja täydellisemmän ilmoituksen . Olen lukenut raamattuanne ja varsinkin nasaretilaisen profeetta Jeesuksen teot tekivät minuun vaikutuksen. Me muslimit uskomme, että myös kristityt voivat pelastua noudattamalla Jumalan sanaa. Näinä aikoina tosin pelastuvien kristittyjen määrä on pieni. Kristitty kirkko on epäonnistunut ja tästä todistaa mm. viime päivien Turun piispan teot. Jos kristittyjen johtava hengellinen johtaja käyttäytyy näin niin mitä se kertoo tavallisista kristityistä?
Pidän Raamattua pääasiassa satukirjana. Mutta satukirjakin on arvokas, niin myös Raamattu. Sillä hyviin satuihin sisältyy aina jokin opetus, ja Raamattukin antaa eri kertomuksineen paljon ajattelemisen aihetta tosielämään. Toimii se myös paikoin mielenkiintoisena historiallisena ajankuvauksena ja lakikirjana.
Mutta Totuutta maailmankaikkeudesta ja Jumalasta Raamattu ei kerro. Näin se vain on.
Yhtä hyvin voisin Raamatun asemasta siteerata Tuhannen ja yhden yön tarinoita, jotka myös ovat valtavan mielenkiintoisia.
Juuri tällaista, hyvin perusteltua kommenttia kaipasinkin. En nyt ala väittelemään tuosta totuudesta. Vain yksi jatkokysymys:
Onko sinusta väärin että ihminen haluaa seurata elämässään raamatun opetusta? Enkä tarkoita tällä niitä homojen ja naisten oikeuksien polkemista vaan sitä oleellista opetusta.
jossa oppilaan itse on kyettävä seulomaan tosi epätodesta?
Jos sama opettaja opettaa pienelle lapselle, että älä varasta, ja lapsen on tuo uskottava, niin mistä lapsi seuraavalla oppitunnilla tietää, ettei opettajan homojentappokäskyä pidäkään noudattaa?
Ongelma onkin siinä että kukaan ei ole vielä pystynyt esittämään kiistattomasti sitä Raamatun "oleellista opetusta". Uskovaiset kun haluavat painottaa Raamatusta eri asioita, yleensä omien mielipiteidensä mukaisesti.
Totta kai Raamatussa on nykypäivänkin soveltuvia sääntöjä, mutta kyllä siinä on myös Helvetin paljon käsittämätöntä paskaa. Se paska, ja yleinen opetuksien ristiriitaisuus nakertaa niin paljon Raamatun uskottavuutta, että en voi pitää kyseistä opusta muuna kuin historiallisena satukirjana.
Raamatun ns. hyvien opetusten miettimisessä ja soveltamisessa ei ole mitään vikaa, mutta Raamatun kertomuksia totena pitävät ihmiset eivät selvästikään pysty erottamaan satuja todesta. Myös jos ei uskalla kyseenalaistaa Raamatun ristiriitaisuuksia, kertoo ihmisen kyvyttömyydestä käyttää omia aivojaan.
Miksi nykyisen elämän, lakien, normien, ihmisten ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta pitäisi perustella satukirjan avulla? Miksi halutaan vieraantua todellisuudesta? Miksi ihmiset eivät uskalla laittaa omia mielipiteitään likoon?
>>Onko sinusta väärin että ihminen haluaa seurata elämässään raamatun opetusta?
Eikös se Raamatun oleellisin opetus ole sama kuin kaikissa muissakin uskonnoissa. Jos kaikista uskonnoista pitää löytää yhteinen tekijä, se on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. En ole vielä törmännyt keneenkään uskikseen joka pitäisi jotain Raamatun opetusta tätä tärkeämpänä.
Olen samaa mieltä kanssasi siinä ettei kaikkea Raamatussa olevaa voi nykyaikana ottaa kirjaimellisesti, vaan ne pitää asettaa kontekstiin. Maailma on muuttunut. Kysyt: Miksi nykyisen elämän, lakien, normien, ihmisten ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta pitäisi perustella satukirjan avulla? Ehkä siksi että sieltä ne ovat tulleet. Suurin osa ihmisten moraalikäsityksistä ja laista tulee juuri Raamatusta. Albert Schweitzerin sanoin: minusta on ällistyttävää että ihmiset ovat keksineet 40 miljoonaa lakia vain noudattaakseen kymmentä käskyä.
Esimerkkisi ovat utopistisia, tilanteita joita ei todellisuudessa tapahdu. Mitä tulee hyvään kysymykseen otsikossasi niin minusta tämä on juuri uskonnon opetuksen ydin. Että jokainen joutuu tutkimaan itse itsensä kanssa, mihin uskoo. Kaikki eivät tähän pysty vaan haluaisivat valmiiksi pureskellun paketin. Sellaisiakin on tarjolla ja monet joko hyväksyvät ne kyselemättä tai kieltävät ne täysin. Uskonkysymyksissä jokaisen on itse löydettävä vastauksensa.
Tarkoitatko, että kaikki nykyiset lait ja käsitykset kaikkialla maailmassa yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta ovat peräisin raamatusta? Onko esim. yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen aikoinaan pyrkinyt marxismi vain raamatun tulkintaa? Oliko Kungfutse perehtynyt raamattuun ennenkuin kirjoitti oikeudenmukaisesta hallitsemisesta?
Onko Kiinalaisten ja Intialaisten (jotka yhteenlaskettuan ovat lähes 1/3 maailman väestöstä) lait ja moraalikäsitykset peräisin raamatusta vai kenties jostain muualta.
Hyviä opettajia on. Raamattu ei ole hyvä opettaja, koska Raamatussa vilisee niin paljon virheitä ja ei-tosia asioita. Koraanissa on vähemmän todistettavasti vääriä väittämiä.
>> Suurin osa ihmisten moraalikäsityksistä ja laista tulee juuri Raamatusta. Albert Schweitzerin sanoin: minusta on ällistyttävää että ihmiset ovat keksineet 40 miljoonaa lakia vain noudattaakseen kymmentä käskyä.
.. ei ole Jumalan sanaa, ainakaan, jos puhutaan Jumalasta kristinuskon opettamassa mielessä. Raamattu ei minun mielestäni sellaisesta Jumalasta ilmoita.
Satuvaihtoehto sopii paremmin. Kuitenkin, koska satu- käsitettä tässä yhteydessä hiukan vierastetaan, niin sanotaan vaikkapa, että VT on pääosiltaan kansantarusto samalla tavalla, kuin niitä maailmassa on kymmeniä ja satoja, meillä täällä Kalevalamme.
Evankeliumit ovat VT:n suora jatkumo, myyttimuotoon rakennellut rautalankamallit, jotka eivät olleet enää kansan, vaan oppineiden (viisaiden) käsialaa kansan pelastamiseksi. Pelastamiseksi miltä? Omistavalta elämänasenteelta (olen sitä mitä omistan), jolle vastakohtana oli oleva elämänasenne (olen oma itseni, sellaisena arvokas). Tuota ongelmaa voi kutsua myös vieraantumiseksi omista tunteistaan.
Vanha juttuhan tämä jo on, koska VT:n profeetat tuollaisen elämän kiroista varoitti tuhansia vuosia sitten.
Raamattu ei suinkaan ole naurettava ja hyödytön. Se on viisauskirja samalla tavalla, kuin muutkin kansantarustot. Sen varsinainen sanoma on kätkettynä vertauskuviin, jotka aukeavat kenelle aukeavat, lapsenmielisille erään version mukaan.
Raamattu kertoo ihmisestä, on siis tunnepuolen kuvausta. Se toimii kuten peili. Lukija näkee siitä kuvan itsestään, ei kasvoista, vaan mielestään (tunteistaan), jos tajuaa vertauskuvat. Ellei tajua ei peilikään peilaa. Ihminen on siinä mielessä omituinen kapine, ettei hän opi tunteitaan tuntemaan ilman tällaisia peilejä, ilman toista ihmistä tai myyttisiä tarinoita.
No, miksi sitten on tärkeätä tuntea itsensä(tunteensa). Siksi, että vieraantumisesta johtuu käyt. kats. kaikki ihmiskunnan ongelmat, kaikki "kuolemansynnit" ovat tuosta vieraantumisesta kotoisin. Itsensä tunteminen on avain mielenrauhaan (taivasten valtakuntaan).
Itse tulkitsen niin, että evankeliumit olivat sen ajan viisaiden miesten viimeinen yritys antaan konkreettiset ohjeet tuhoon vievältä tieltä kääntymiseksi. Kuitenkaan evankeliumeja ei ole ymmärretty ja Jeesuskin äänestettiin aikanaan Jumalaksi. Jouduttiin ojasta allikkoon.
Raamatun myytit ovat minun mielestäni sisäiseltä tasolta (vertauskuvien takaa) psykologiaa.
Teologia on perustettu myyttien ulkoisen tason, tarun varaan.
Taitaa vain olla niin, että ei (kulttuuri)evoluutiota käytännössä tiedostamalla ja kohtuutta valitsemalla voi ohjata. Kehitys jatkuu niinkuin jatkuu. Kaipa evoluutio lopulta poistaa myös ihmisen muonavahvuudesta, kuten se on aiemmin jo tehnyt lukemattomien muidenkin lajien suhteen.