73:1 Aasafin virsi.
Totisesti,
Jumala on hyvä Israelille,
niille,
joilla on puhdas sydän.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua,
askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan,
kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti,
he ovat voimakkaat
ja lihavat.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia,
eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena,
väkivalta on puku,
joka heidät verhoaa.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan,
heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
He pilkkaavat
ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa,
he puhuvat kuin korkeuksista.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta,
ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin
ja särpii vettä kyllälti.
Ja he sanovat:
"Kuinka Jumala sen tietäisi,
onko tietoa Korkeimmalla?"
Katso,
nämä ovat jumalattomat;
kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa
ja rikastuvat yhäti.
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana
ja pessyt käteni viattomuudessa:
minua vaivataan joka aika,
ja minä saan joka aamu kuritusta.
Jos olisin sanonut:
"Noin minäkin puhun",
katso,
niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen;
mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin
ja käsitin,
mikä heidän loppunsa on oleva.
Totisesti,
sinä panet heidät liukkaalle,
perikatoon sinä heidät syökset.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon!
He hukkuvat,
heidän loppunsa on kauhistava.
Niinkuin unen käy herätessä,
niin sinä,
Herra,
kun heräjät,
heidän valhekuvansa hylkäät.
Kun minun sydämeni katkeroitui
ja minun munaskuihini pisti,
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt,
olin sinun edessäsi kuin nauta.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun luonasi,
sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan
ja korjaat minut viimein kunniaan.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa!
Ja kun sinä olet minun kanssani,
en minä mistään maan päällä huoli.
Vaikka minun ruumiini
ja sieluni nääntyisi,
Jumala on minun sydämeni kallio
ja minun osani iankaikkisesti.
Sillä katso,
jotka sinusta eriävät,
ne hukkuvat,
sinä tuhoat kaikki,
jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä,
minä panen turvani Herraan,
Herraan,
kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Totisesti,
Jumala on hyvä Israelille,
niille,
joilla on puhdas sydän.
Mutta minun jalkani olivat vähällä kompastua,
askeleeni olivat aivan liukahtaa.
Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan,
kun minä näin jumalattomien menestyvän.
Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti,
he ovat voimakkaat
ja lihavat.
Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia,
eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä.
Sentähden on ylpeys heillä kaulakoristeena,
väkivalta on puku,
joka heidät verhoaa.
Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan,
heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
He pilkkaavat
ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa,
he puhuvat kuin korkeuksista.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta,
ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin
ja särpii vettä kyllälti.
Ja he sanovat:
"Kuinka Jumala sen tietäisi,
onko tietoa Korkeimmalla?"
Katso,
nämä ovat jumalattomat;
kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa
ja rikastuvat yhäti.
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana
ja pessyt käteni viattomuudessa:
minua vaivataan joka aika,
ja minä saan joka aamu kuritusta.
Jos olisin sanonut:
"Noin minäkin puhun",
katso,
niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen;
mutta se oli minulle ylen vaikeata,
Kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin
ja käsitin,
mikä heidän loppunsa on oleva.
Totisesti,
sinä panet heidät liukkaalle,
perikatoon sinä heidät syökset.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon!
He hukkuvat,
heidän loppunsa on kauhistava.
Niinkuin unen käy herätessä,
niin sinä,
Herra,
kun heräjät,
heidän valhekuvansa hylkäät.
Kun minun sydämeni katkeroitui
ja minun munaskuihini pisti,
silloin minä olin järjetön enkä mitään älynnyt,
olin sinun edessäsi kuin nauta.
Kuitenkin minä pysyn alati sinun luonasi,
sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan
ja korjaat minut viimein kunniaan.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa!
Ja kun sinä olet minun kanssani,
en minä mistään maan päällä huoli.
Vaikka minun ruumiini
ja sieluni nääntyisi,
Jumala on minun sydämeni kallio
ja minun osani iankaikkisesti.
Sillä katso,
jotka sinusta eriävät,
ne hukkuvat,
sinä tuhoat kaikki,
jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä,
minä panen turvani Herraan,
Herraan,
kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.