Meitä yksilöihmisiä, kansakuntia ja koko ihmiskuntaa hallitsevat elämän ikuiset lait. Vaikka tekninen ja tieteellinen kehitys kulkee eteenpäin huimin askelin ja aineellinen hyvinvointi ja tiedon määrä lisääntyy, pysyvät ihmistä hallitsevat henkiset lainalaisuudet iäti muuttumattomina ja vain näiden henkisten lainalaisuuksien tuntemus ja huomioonottaminen voi turvata yksilölle, kansakunnalle ja koko ihmiskunnalle menestyksen ja tulevaisuuden. Toki on hyvää se, että esim. meillä Suomessa eletään yleisesti ottaen korkeaa aineellisen hyvinvoinnin aikaa, mutta varjopuolena tässä on ollut se, että vastaavassa suhteessa henkinen pahoinvointi on lisääntynyt ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Eli ulkoinen hyvinvointi ei ole turvannut yksilöille sisäistä hyvinvointia ja niinpä jotain meillä on mennyt pahasti pieleen.
Huumeet ovat yksi ajanmerkki ja osoitus yksilöiden, ennen kaikkea nuorten, henkisestä hätätilasta ja pahoinvoinnista. Jo vuosia, jopa vuosikymmeniä, on julkisuudessa käyty keskustelua huumeiden vaarallisuudesta ja lukemattomat ovat ne nuoret, jotka huumekoukkuun tartuttuaan ovat kuolleet kesken nuoruutensa parhaiden vuosien ja kuitenkin tästä valistuksesta ja varoittavista esimerkeistä huolimatta huumeet leviävät ruttotaudin tavoin maamme pienimpiinkin syrjäsopukoihin. Missä ovat syyt tähän kehitykseen?
Jos lähdemme vilpittömästi etsimään syitä tapahtuvaan kielteiseen kehitykseen niin meidän on mentävä yksilöiden henkiseen minään ja vallitsevan yhteiskunnan henkiseen ilmapiiriin. Sillä mitä muuta nykyiset nuoret omine elämänarvoineen, ihanteineen ja käyttytymisineen ovat muuta kuin niin kodeissa, kouluissa kuin muuallakin yhteiskunnassa vallitsevan henkisen ilmapiirin kasvatteja.
Kuten aiemmin on jo ollut esillä, yksilö tarvitsee kasvaakseen ehyeksi, vapaaksi ja vahvaksi persoonaksi ehyen kodin tarjoaman henkisen suorakuoren, jossa äidin rakkaus ja isän vahvuus tarjoavat lapselle rakastavan ja turvallisen henkisen kasvuympäristön. Nyt näen, että viimeisten vuosikymmenien seksuaalinen holtittomuus on johtanut siihen, että aviollisella uskollisuudella ei ole enää merkitystä ja niinpä jo puolet solmituista avioliitoista päättyy avioeroon. Tässä käytännössä kaikkein suurimpia kärsijöitä ovat pienet lapset, joiden henkisestä kehityksestä jää puuttumaan joko äidillinen rakkaus tai isän miehinen turvallisuus. Samoin isäpuolen tai äitipuolen ilmestyminen kuvaan johtaa usein siihen, että lapsi kokee itsensä ulkopuoliseksi ja hylätyksi. Seurauksena ovat häiriökäyttäytymiset kotona ja koulussa sekä turvallisuuden etsiminen jengeistä, joissa usein huumeet ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Niin kuin lähes päivittäin saamme uudiskuvista nähdä ja kuulla.
Nyt kaikkein ensimmäinen askel kotien, koulujen ja koko yhteiskunnan henkisen eheytymisen tiellä on se, että jokainen meistä omalta kohdaltaan syventyy tutkimaan kodin merkitystä lasten henkiselle kehitykselle ja lähtee suuntaamaan elämäänsä korkean sukupuolimoraalin ja aviollisen uskollisuuden tielle. Koti on se kansakunnan perussolu, josta koko kansakunta rakentuu ja kodit ovat ne, jotka nuorison ja tulevat isät ja äidit kasvattavat. Särkyneiden kotien lapsissa on liian paljon niitä "pieniä enkeleitä, jotka kaiken turhaan antaneena ovat asfalttiin särkyneet", ovat joutuneet häikäilemättömän hyväksikäytön ja huumekuriirien uhreiksi ilman minkäänlaista tulevaisuutta.
Toinen askel paremman tulevaisuuden tiellä on siinä, että nuoriso-ongelmien hoidossa lähdetään entistä enemmän henkisen sielunhoidon tielle. Eli tarjoamaan "asfalttiin särkyneille pienille enkeleille" tarvittavat henkiset turvarakenteet ja täyttymys heidän henkisiin tarpeisiinsa. Suuren Nasaretilaisen sielunhoitajan opetus on, että lyödyt eivät lyömällä parane eikä kovalla kurilla asioita auteta silloin kun ongelmat ovat syvällä ihmisen kovan ulkoisen suojakuoren sisällä. Vain sisäinen tykökäyminen rakkauden ja anteeksiantamuksen hengessä voi luoda jotain todella uutta ja johtaa pysyviin muutoksiin niin yksilöiden kuin kansakunnankin elämässä.
Huumeet ovat yksi ajanmerkki ja osoitus yksilöiden, ennen kaikkea nuorten, henkisestä hätätilasta ja pahoinvoinnista. Jo vuosia, jopa vuosikymmeniä, on julkisuudessa käyty keskustelua huumeiden vaarallisuudesta ja lukemattomat ovat ne nuoret, jotka huumekoukkuun tartuttuaan ovat kuolleet kesken nuoruutensa parhaiden vuosien ja kuitenkin tästä valistuksesta ja varoittavista esimerkeistä huolimatta huumeet leviävät ruttotaudin tavoin maamme pienimpiinkin syrjäsopukoihin. Missä ovat syyt tähän kehitykseen?
Jos lähdemme vilpittömästi etsimään syitä tapahtuvaan kielteiseen kehitykseen niin meidän on mentävä yksilöiden henkiseen minään ja vallitsevan yhteiskunnan henkiseen ilmapiiriin. Sillä mitä muuta nykyiset nuoret omine elämänarvoineen, ihanteineen ja käyttytymisineen ovat muuta kuin niin kodeissa, kouluissa kuin muuallakin yhteiskunnassa vallitsevan henkisen ilmapiirin kasvatteja.
Kuten aiemmin on jo ollut esillä, yksilö tarvitsee kasvaakseen ehyeksi, vapaaksi ja vahvaksi persoonaksi ehyen kodin tarjoaman henkisen suorakuoren, jossa äidin rakkaus ja isän vahvuus tarjoavat lapselle rakastavan ja turvallisen henkisen kasvuympäristön. Nyt näen, että viimeisten vuosikymmenien seksuaalinen holtittomuus on johtanut siihen, että aviollisella uskollisuudella ei ole enää merkitystä ja niinpä jo puolet solmituista avioliitoista päättyy avioeroon. Tässä käytännössä kaikkein suurimpia kärsijöitä ovat pienet lapset, joiden henkisestä kehityksestä jää puuttumaan joko äidillinen rakkaus tai isän miehinen turvallisuus. Samoin isäpuolen tai äitipuolen ilmestyminen kuvaan johtaa usein siihen, että lapsi kokee itsensä ulkopuoliseksi ja hylätyksi. Seurauksena ovat häiriökäyttäytymiset kotona ja koulussa sekä turvallisuuden etsiminen jengeistä, joissa usein huumeet ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Niin kuin lähes päivittäin saamme uudiskuvista nähdä ja kuulla.
Nyt kaikkein ensimmäinen askel kotien, koulujen ja koko yhteiskunnan henkisen eheytymisen tiellä on se, että jokainen meistä omalta kohdaltaan syventyy tutkimaan kodin merkitystä lasten henkiselle kehitykselle ja lähtee suuntaamaan elämäänsä korkean sukupuolimoraalin ja aviollisen uskollisuuden tielle. Koti on se kansakunnan perussolu, josta koko kansakunta rakentuu ja kodit ovat ne, jotka nuorison ja tulevat isät ja äidit kasvattavat. Särkyneiden kotien lapsissa on liian paljon niitä "pieniä enkeleitä, jotka kaiken turhaan antaneena ovat asfalttiin särkyneet", ovat joutuneet häikäilemättömän hyväksikäytön ja huumekuriirien uhreiksi ilman minkäänlaista tulevaisuutta.
Toinen askel paremman tulevaisuuden tiellä on siinä, että nuoriso-ongelmien hoidossa lähdetään entistä enemmän henkisen sielunhoidon tielle. Eli tarjoamaan "asfalttiin särkyneille pienille enkeleille" tarvittavat henkiset turvarakenteet ja täyttymys heidän henkisiin tarpeisiinsa. Suuren Nasaretilaisen sielunhoitajan opetus on, että lyödyt eivät lyömällä parane eikä kovalla kurilla asioita auteta silloin kun ongelmat ovat syvällä ihmisen kovan ulkoisen suojakuoren sisällä. Vain sisäinen tykökäyminen rakkauden ja anteeksiantamuksen hengessä voi luoda jotain todella uutta ja johtaa pysyviin muutoksiin niin yksilöiden kuin kansakunnankin elämässä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suoraan sanoen. Tuota pitkäpiimäistä juttua en jaksanut lukea kuin ensimmäisen kappaleen.
etsin kaiken aikaa yhteyksiä syvähenkisiin ja asioita ja niiden taustoja ymmärtäviin ihmisiin voidaksemme lähteä yhdessä muuttamaan ajan tuhoisia tuulia myönteisemmäksi ja kääntämään ajan virtaa ennen kuin se on liian myöhäistä.
Presidentti Kekkonen oli oman aikansa vastavirtaan soutaja ja sai valtavan paljon hyvää aikaan. Tarvittaisiin vain enemmän tällaisia vastavirtaan soutajia. Valitettavasti sinä et ollut sellainen, joten hyvää matkan jatkoa.
...sellainen lyhytpinnainen pyrkyri-juppi,joka ei osaa tai uskalla tutkiskella sisintään/"sieluaan" kunnolla,vaan luotat enemmän toisten jo valmiiksi pureskelemiin ja muovaamiin "totuuksiin"
ja kertakäyttökulttuuriin...?!?
Vai oletko kenties laktoosi-intoleraktikko,kun ei
piimä maistu ?!?
taisi mennä niin metsään, niin metsään, kuten muutkin ”korkealentoiset” parin lausahduksesi yön pimeydessä, maustettuna keinotekoisella ”ikään kuin” kirjoitustyylillä. Josta mistään tietämyksestä, tai ajattelukyvystä ei ole näkynyt ensimmäistä merkkiäkään.
Sanoisin, näin ei-uskovana, että pikemmin kuin uskovaisten kauhuna, olet naurahdus.
Minusta Saddamisti on oikein hyvä tyyppi ja aina jotain järkevää sanomista huumorilla vielä maustettuna.
Älä sinä piipitä siinä ollenkaan.