kun kauhea meteli Krimistä mutta kukaan ei puhu mitään kun Kiina ottaa pikkuhiljaa koko Etelä-Kiinan meren, kansainvälisen merialueen. Ryöstää itselleen jopa naapurivaltioitten rannikkosaaretkin eli uskomattoman röyhkeetä.
Mutta miten reagoidaan, kaikki valtiot kilvan lisäävät kaupankäyntiään Kiinan kanssa ja sillä kaupan ylijäämällä Kiina rahoittaa sotilaallisen varustautumisensa, jolla se ryöstää kv.alueita ja naapurien saaret.
Voisi jopa sanoa, että Venäjän vastaisessa kiimassa eli kv.politiikassa ei kaikki ole sitä miltä näyttää, hyridisotaa kaikkenaan.
Mutta miten reagoidaan, kaikki valtiot kilvan lisäävät kaupankäyntiään Kiinan kanssa ja sillä kaupan ylijäämällä Kiina rahoittaa sotilaallisen varustautumisensa, jolla se ryöstää kv.alueita ja naapurien saaret.
Voisi jopa sanoa, että Venäjän vastaisessa kiimassa eli kv.politiikassa ei kaikki ole sitä miltä näyttää, hyridisotaa kaikkenaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksi oleellinen ero on noin 2,2 miljoonaa asukasta.
No niinpä. Tosin Venäjällä on enemmän kuin 2,2 milj. asukasta.
Krimillä on se runsaat 2,2 miljoonaa asukasta enemmän kuin jokseenkin asumattomilla Etelä-Kiinan meren saarilla ja atolleilla.
Meinaat sitten, että Kiina saa ottaa sen vapaasti omaksi alueekseen vaikka näiden saarten lähivesillä on valtavia öljy- ja kaasuesiintymiä ja merialue on kalaisa. Onko nyt sitten näin, että mikä maa tahansa saa alkaa omimaan merialueita jos niillä ei asu ketään. Vaikka Kiinasta on saarille 1000 km mutta naapurimaista vain 100 km tai alle.
Itämerenkin selällä ei asu ketään joten Venäjä voinee sitten halutessaan julistaa Itämeren omaksi sisäjärvekseen, jossa liikkumiseen tarvitaan sen lupa.
Itse kommentoin vain sitä, että 2,2 miljoonaa asukasta sisältävän niemimaan suora sotilaallinen kaappaus on julkisuudessa isompi juttu kuin asumattomien saarten ja atollien.
Molemmat ovat toki tuomittavia tekoja, mutta onhan mittasuhteet otettava huomioon.
Eikös ne Amerikassa rähise ZTE:sta. Tilanne on päinvastainen Nixonin aikaan nähden.
Kiinalaiset ammuskelivat vielä jokin aika sitten poliittisia vankejakin, mutta sekään ei haitannut kaupankäyntiä eikä sijoittamistoimintaa maassa.
Näin ne länsimaat puolustavat ihmisoikeuksia, aivan kuten noudattavat maiden rajoja Afganistanissa ja Irakissa. Toki Afganistanin hallinto ei mikään ihmisoikeuksien mallioppilas ollut, mutta ei loputon sota ole kyllä asiaa korjannut: amerikkalaiseen tapaan sodassa kuolee ja vammautuu miltei enemmän syyttömiä ja sivullisia kuin talebaneja, mutta sitähän amerikkalainen elämänmuoto on ja on jo pitkään ollut heidän omassa maassaankin. Sen lisäksi amerikkalaisten tuella nyt valtaa pitämään pyrkivä hallinto on sekin korruptoitunut mitätön paska kuten amerikkalaisten tukemat ja valtaannostamat hallinnot yleensä ovat kaikkialla, Baltian ja Itä-Euroopan maat mukaan lukien, mutta Israel totta kai poislukien.
Mutta onhan se toki hienoa pelätä venäläisiä ja Putinia, joka kieltämättä entisenä sotilastiedustelun miehenä on melko ravakka kaveri otteissaan. Kaikessa katkeruudessaan itäeurooppalaiset eivät kuitenkaan ole tehneet kovinkaan hyvin tiliä menneisyytensä kanssa. Ennen toista maailmanlaajuista sotaa niissä lähes kaikissa, Jugoslaviaa lukuunottamatta, oli totalitaariset oikeistohallinnot, osin kukistettujen punakapinoiden seurauksena, jotka tukahduttivat myös maltillisen vasemmiston toiminnan. Jäljelle jäivät Moskovan suojiin paenneet kommunistit, joiden riveihin siirtyi myös katkeroituneita maltillisia. Kun sitten vielä sodan päätteeksi Puna-armeija marssi alueiden läpi ja toi mukanaan kommunistit takaisin, oli tulevaisuus sinetöity. Totuushan on, että myös noissa maissa vasemmiston kannatus oli suuri sodan jälkeen, mutta vasemmistoon ei niissä kuulunut juuri muita kuin kommunisteja.
Mitä tästä opimme? Jokainen Itä-Euroopan maa olisi tarvinnut oman SDP:nsä ja Väinö Tannerinsa. Tai Per Albin Hanssoninsa ja Tage Erlanderinsa. Ja ripauksen pohjoismaista kylmäpäisyyttä ja harkitsevaa rauhallisuutta.