Voivatko aspergerit tuhota työyhteisöä? Miten he pärjäävät esimerkiksi hoitotyöyhteisöissä, kun heidän sosiaaliset pelinsä ovat voimakkaita ja kömpelöjä? Minkälaisia hätävalheita aspergerit voivat keksiä? Eivät ainakaan varmaan ajattele hätävalheidensa seuraksia niiden kohteelle, kun saattavat huonoon valoon jonkun.
Aikuinen asperger äityy kai helposti narsistiseksi
shamaaninoikku
2813262
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 281
Vanhimmat
Mä+en+nuorempana+osallistunut+sosiaaliseen+peliin+ollenkaan.+Se+oli+0%+peliä.
Tyypillisesti Aspergerit eivät käytä edes valkoisia valheita.
Narsisti ja Asperger on aivan eri asioita, vaikka Aspergerkin voi olla narsistinen.
Aspergerista ei tule muita helpommin narsistista.
Tyypillisesti Aspergerit ovat huonoja valehtelijoita, mutta oletan että mikäli kuitenkin Asperger alkaa valehtelemaan valheet ovat kullakin persoonansa mukaan. En usko että Aspergerot valehtelisivat tietyllä tavalla yleisesti.
Aspergereille on tyypillistä keskivertoa korkeampi kiinnostus eettisyyteen ja sääntöjen noudattamiseen.
http://www.kennethrobersonphd.com/what-strengths-are-common-to-adults-with-aspergers/
Luettelo myönteisista Aspergerpiirteistä
Jos se luuriväki olisi pystynyt muuttamaan mun mielipiteeni, en mä ehkä mikään oikea Asperger olisikaan.
Ja paremmin menee mun psykopaatinkin kanssa kovapäisenä. Me ei selvitty siitä mun aivojen pehmenemisestä- kun ollaan kaikki totuttu oleen kovapäisiä-
Kiinnostus...? Entä saavuttaminen?
Mitä kun joutuu vaikeuksiin työyhteisössä jossa tyypillisesti on tehtävä työtä saumattomasti muiden kanssa?
Tuosta siis oli kysymys.
Et varmaan pysty vastaamaan kun et ilmeisesti ole sellaista työtä tehnyt koskaan.
Toivottavasti joku muukin pohtisi tätä.
Eivät varmaan osaakaan käyttää valkoisia valheita, kun ovat ns. totuudentorvia.
Mutta hätävalheet ovat tavallisia heillä.
Toivon muuten että tämä p... ei yksin täyttäisi tätä ketjua kokonaan, että nämä aloittajan kysymykset pysyisivät näkyvillä.
Vastaan alkuoeräiselle kysyjälle nyt. Aspergerit voi ola huonoja sellaiseen yhteistyöhön jossa kaikkien pitää tehdä joku asia samalla tavalla. Hän saattaa äityä vänkäämään että tekee omalla tavallaan. Minusta nuorena jotkut sai yhteisöolosuhteissa itsekeskeisen vaikutelman koska mulle oli järjestetty muista poikkeava ruoka, nukkumapaikka ja pesutila.
Tarkemmin sanottuna sain käyttää johtajien yksityisempää tilaa.
Tuommoinen voi näyttää narsistiselle vaikka syyt siihen ovat aivan muut. Mutta varmaan jotkut luuli sen johtuvan ylimielisyydestä että mulla oli tollaset ehdot osallistumiselle.
Muuten toivon että tämä p... ei yksin täyttäisi tätä ketjua kokonaan, että nämä aloittajan kysymykset pysyisivät näkyvillä.
En minä kirjoita enää, toivotaan että joku muu vastaa sinulle.
Ylläpito voi minun puolestani poistaa viestini tästä ketjusta.
Ei ole tarvetta poistaa. Vastauksesi ovat hyviä ja asianmukaisia. Mutta olen huomannut että sinulla taipumusta saada ketjut nopeasti täyteen lähes yksin. Että sitä vain.
Toivon vain että pysyisit kohtuudessa.
Mitä mieltä olet hätävalheesta? Minulla paljon kokemusta tuosta aspergerin taholta.
Joo osaankin vastata tähän jotain nimittäin minä muistan tietoisesti varsinaisesti valehdelleeni vain kaksi kertaa elämässäni ja molemmat olivat pelastautumiseen eräänlaisesta hätätilanteesta. Mutta olin vaikeassa tilanteessa joka ei ollut minun aiheuttama, vaan minut oli huijattu eräänlaiseen loukkuun, niin karkasin sieltä hätävaleella. Valeeni uskottiin täysin koska minut tunneettin jo tuolloin naiivina henkilönä joka aina puhuu totta.
Olen myös alle kouluikäisenä ottanut salaa hoitopaikasta mukaani pikkueläinkanan koska minun pikkueläimissäni ei ollut kanaa. Muita huijauksia omaan pussiin en ole tehnyt.
Pidän valehtelua eräänä maailman vahingollisimmista asioista. Kuitenkin hyväksyn valeen, jos sillä kyetään estämään jokin vahingollinen teko.
Eli tietynlaisen "hätävaleen" nimenomaan hyväksyn, mutta ei sellaista johon uskominen voi aiheuttaa jonkin muun vahingon.
Ja joo olen liialla kirjoittamisella pilannut oman imagoni, ja valitettavasti ihmiset ei ymmärrä ettei se ole minun ainoa persoonallisuuteni puoli. Siis voin käyttäytyä myös toisella tavalla jos saan siihen mahdollisuuden, mutta en yleensä saa, koska kaikki uskovat siihen yksipuoliseen kuvaan jonka ovat kirjoittamisestani saaneet.
Ja mä meinaan sitten täyttää kaikki tyhjät tilat kun minusta näyttää sille ettei kukaan kirjoita tai vastaa mitään. Tai kirjoitusta on hyvin vähän. Ei minua tarvi ujostella. Ohiotseni voi kyllä kirjottaa.
Mielestäni tilanteessa jossa epäeettisyyteen pyrkivä henkilö yrittää kerätä tietoja, niitä ei tarvitse kertoa rehellisesti.
"Valehtelen" myös mikäli toisten henkilöiden yksityisyyden turvaaminen sitä vaatii. Siis sallin valehtelun mikäli sillä on jokin tottapuhumistakin eettisempi päämäärä siinä tilanteessa.
Mulla on siis itselleni tosi tarkka eettinen säännöstö valehtelelulle. Mikäli valehtelen minulla on jokaikiselle valeelle takataskussa eettinen perustelu. Näin olen toiminut koko aikuisikäni poikkeuksetta.
Noloa. Unohdin suurimman valeeni. Olen tavallaan valehdellut itseni syylliseksi tietäen olleeni syytön. Tuolle ei oikein ole hyvää ettistä perustelua mulla. Se johtui siitä kun kukaan muu ei halunnut olla syyllinen, niin jotenkin tuli tyhmä idea ottaa syyt niskoilleni. Kun kaikilta tuli mulle jotain tämmöstä viestiä: "Syyllinen on joku muu kuin minä-" . Ja mä olin ainoo joka ei halunnu tuommoisia kirjoitella tai puhella.
Noh, tuosta seurasi sitten tämä mitä kaikki ihmettelee että miksi minulla on kummallisia vääriä luuloja syyllisyydestä. Johtunee tuosta kun en itsepuolustautunut silloin kun olisi pitänyt. Ja se johtunee siitä että kun just sillon sain sen hermostovamman.
Yliempaattisuus on aika kauheakin ominaisuus, kun alkaa sitte niin ottaan sydämestä toisen puolesta jos hän on jonkinlainen syyllinen että alkaa houkuttaa ottaa se syyllisyys.
Ja tietenkin sitten vielä helpommin jos on se monien kokema kuoro ympärillä että: "Säkö muka joku pyhimys olet joka ei ole mitään pahaa tehnyt". Niin tulee paine keksiä joku olematon syyllisyys itselleen päästäkseen tuosta pinteestä.-
Tässä tulikin aloittajalle esimerkki tyhmimmästä ja kummallisimmasta hätävaleesta jonka Asperger voi oikeasti keksiä-
Ja traagista siinä on se, että siitä seuraa kauhea sotku koska on ilmeisesti psykologisesti varsin epätavallinen tapa valehdella. ..siis itseään vastaan.
Minulla on tuosta vähän saman tyyppistä kokemusta. Tosin useimmiten vähän kummallisempana ja ei niinkään omasta aktiivisuudesta johtuvaa sotkua, vaan jotenkin niin, että koko keskustelu on lähtenyt oletuksesta että olen jotenkin syyllinen ja sitten olen ollut kyvytön ja joskus väsynyt ja haluton korjaamaan tätä oletusta. Mutta kyllä siinä on olettaja mielestäni ensimmäinen epäeettinen. Sitä on jotenkin sopeutunut pitkässä juoksussa tällaisiin kummallisiin kohtaamisiin ja vuorovaikutustapahtumiin. Niistä on selkeästi ollut minulle tuhoisia seurauksiakin, joista vastuussa kyllä pitäisi olla ihan joku muu kuin minä.
Joo, ymmärrän. Minunkin kohdalla tuollaista.
Mutta mä koitan ottaa vastuun kaikesta koska muut ei ota. Sitten ihmetellään että kun niin jännitän saanko meneen asiat oikein. Tottakai kun mä kannan vastuun monen muunkin puolesta yksin.
Mä koen että mun on pakko ottaa tää homma tehtäväkseni koska muuten monelle ihmiselle koituisi ikävyyksiä .
Mun vanhemmat on tottuneet että asiat hoituu olemalla Ellun kana. Mut ei se niin mene, joku muu sit joutuu kantamaan vastuun.
"Mutta kyllä siinä on olettaja mielestäni ensimmäinen epäeettinen. "
Jotkut väärinkäsitykset vain ovat sellaisia, jotka on täysin todella hyvä selvittää perusteellisemmin. Joskus kyse ei ole edes väärinkäsityksestä, niinkuin tässä aloittajan tarkoittamassa tapauksessa. Tilanteeseen sisältyy eräs asinosaisista ulkopulinen taho joka tekee asiasta sellaisen, että aloittaja on "olettaja" (minä), oikeassa asiassa toiminut oikein ja tämä toinen henkilö pelastautunut (liioiteltua) tilanteesta hätävalheella, joka mustamaalannut aloittajaa.
Hätävalhe sanana kuvaa valhetta hyvin. Hädässä ei ole ajateltu nenää pidemmälle.
Joskus vain pitäisi taipua ottamaan vastaan, että ei ollutkaan täydellinen.
No ensinnäkin käsittääkseni aspergerien työllistymisaste ei ole kovin korkea , kuten ei muidenkaan joilla on joitain rajoitteita.
Edelleen kun nykyään perinteiset yksin tehtävät työmuodot ovat vähentyneet ja kaikkialla vaaditaan sosiaalisuutta, vuorovaikutusta, tiimitaitoja ym. niin niiden suhteen assit ovat heikoilla.
Tuossa kun viittasit mm. hoitotyöyhteisöihin niin minun on vaikea nähdä että he pärjäisivät siellä, kun se jos mikä on sosiaalista kanssakäymistä, joten en usko, että heitä siellä juurikaan on jos ei joissain tutkimustyössä.
Tuossa jossain kohtaa tuo poiu toikin jo hyvän esimerkin, että oli saanut "oman" huoneen, kun tosiaan assit helposti uupuvat jos joutuvat olemaan jatkuvasti tekemisissä toisten ihmisten kanssa.
Nykyään ajattelelisin ns. etätyön tuovan uusia mahdollisuuksia myös Aspergereille, kun työtä voi tehdä kotoakin käsin ja vuorovaikutus hoituu interntin välityksellä, ettei muut ihmiset tule tavallaan liian lähelle.
Tuossa olet oikeassa.
Ennenkuin mun Aspergerista tiedettiin mulla oli vaikeuksia pystyä selittämään miksi mä en sovellu hoitotyöhön vaikka olen sellainen herkkä empaattinen ihminen päällepäin. Arvaapa mitä Yhteenlaskutoimitus. Kun olin nuori minusta yritettiin tehdä työkkäristä vanhusten hoitajaa ja olin pulassa selittää etten todellakaan sovellu työhön. Tuttavani lähihoitaja purskahti nauruun kun kuuli että minusta vanhusten hoitaja mukamas.
Nyt on taas erikoisasiantuntija äänessä. Kyllä he pystyvät olemaan jopa yleisopetuksessa mukana nykyaikaisilla erilaisilla tukimuodoilla ja myös lääkityksellä. Todennäköisesti soveltuvat erinomaisesti joillekin tietyille aloilla, koska esim. voi olla intohimona tutkia jotakin perustallaajaa kiinnosta. Että vähän muinaiselta kalskahtaa kokemuksesi.
Siis+juu+minun+kokemukseni+on+niiltä+ajoilta+joilloin+asseja+ei+paljon+vielä+Suomessa+diagnosoitu...enkä+itse+tiennyt+että+mulla+olis+Asperger.+Puhun+ajoista+yli+20+vuotta+sitten.+
Mut opettajat kummiskin tykkäs minusta koska olin täysin häiriötön. Käytös tietenkin aina 10 kuten siihen aikaan kaikilla.
Ja monesti mä olin suorastaan esimerkillinen. Eihän sitä välttämättä kukaan tiennyt etten kuunnellut paljon mitään koulussa ja koin sen siten tylsäksi istua siellä päivät pitkät vaivalloisessa asennossa.
Kyllä nääkin nettikirjotukset on kirjotettu polvet leuan alla., eli vähän luonnollisemmassa asennossa.
Muinaisuudessa oli muinainen maailmakin, kuten jo yksi kirjoittaja kirjoittikin, enne tehtiin enemmän työtä yksinkin.
Asseja tungetaan hoitoalalle myös, tietoa on. Ja hoitoaloilla heitäkin on, työskentelemässä yhdessä muiden kanssa. Ovat sitten väsyneempiä tai eivät.
Työpaikoilla liikkuu omituisia puheita ja on omituisia riitoja, huonoa henkeä, ratkaisemattomia ongelmia henkilöstöllä. Hätävalheet saattavat olla yksi syy.
No minua ei hoitoalan työhön mielestäni pidä edes päästää. Oon kyllä välittävä ja vastuuntuntoinen, mutta muilta osin täysin soveltumaton.
Jaa joku on ilm. taas nähnyt punaista ja ollut niin kiire kommentoida, ettei ole ehtinyt kunnolla edes lukea mihin vastaa
Koulunkäynnistä ja opiskeluista ei ny sinällään kyse ollut vaan totesin, että niin asseilla kuin muillakin joilla on rajoitteita on heikko työllisyystaso.
Lapsia ja nuoria toki tuetaan koulunkäynnissä ja opiskeluissa ja kuten jo totesinkin nyk. digiaika/internet yms. saattaa tarjota enemmänkin asseillekkin työmahdollisuuksia kun on mahdollista tehdä etätyötä.
Hoitotyöhön he eivät juurikaan sovellu, kun se on semmosta jatkuvaa vuorovaikutusta, sosiaalisuutta ja pitää olla ns. "monena", kun taas assien kolme voimakkainta piirrettä liittyvät vaikeuksiin juurikin tuolla saralla
"Nämä piirteet ovat poikkeava kommunikaatio, sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet ja pakottavat rutiinit sekä erityismielenkiinnon kohteet."
Että kuten jo itsekin totesin niin sos-ja terv. alalla heitä toki voi olla jossain tutkimustyössä tai sellaisessa jossa ei niitä ihmiskontakteja niin paljon ole.
Mitä tulee tuohon "Ovat sitten väsyneempiä tai eivät", niin tuo väsyvyys on erilaista kuin normaalella ihmisillä. Hyvin monilla on myös aistiyliherkyyksiä liittyen tuntoon, kuuloon, näköön, hajuihin tms. etttä jo pelkästään ne aiheuttavat haittaa, etteivät pysty työskentelemään ns. normaalissa työympäristössä, saati vuorovaikutuksessa ottamaan katse tai muutakaan kontaktia toiseen ihmiseen.
Minä en ny täysin ymmärrä, miksi tässä keskusteluketjussa ny tunnutaan tehtävän nimenomaan asseista työpaikan häirikköjä sillä tavalla, että he olisivat syynä huonon ilmapiiriin, kun
" Valitettavasti aikuisenakaan AS-henkilöt eivät aina välty kiusanteolta, sillä työyhteisössäkin he erottuvat outolintuina, jotka on syytä ”palauttaa ruotuun” tai jotka on helppo unohtaa."
Että olisko enemmänkin ny kyse siitä, ettei työyhteisössä ymmärretä näiden henkilöiden erilaisuutta. Tottakai assien ongelmat varmasti vaikuttavat koko työyhteisöön, mutta ei ole mitään keinoa tehdä heistä ns. normaaleja, että mielestäni sen "terveemmän" sitten pitää yrittää sopeutua ja yrittää ymmärtää.
http://www.puoltaja.fi/vapaaehtoisuus/aspergerin-oireyhtyman-liitannaisoireet-ja-mielenterveys
Minä myös ihmettelen vähän että miksi juuri assit olisivat aloittajan mielestä erityisen haitallisia ja vaikeita yhteisötoimijoita, kun asia on varmaan useammin päin vastoin. Ei varmaan mitään ilmapiirin myrkyttäjiä par excellence. Todennäköisesti myrkyllisyyden helppoja kohteita ja kanavoijia ennemminkin. Mikä ei tietenkään edesauta yhteisöissä toimimista raskaan ekstrataakan kantajina.
Tuo on varmasti totta, mutta ehkä assista voi tulla tahtomattaan ikäänkuin kierouksien paljastaja kun hän ei pysty pelaamaan niissä mukana, niin hän on sitten se ongelma.
Yhtäkkiä oonkin tässä asiassa Yhteenlaskutoimituksen kanssa samaa mieltä. Ihmeen hyvin kirjoitettu vaikka välillä hän ei ymmärrä asseista mitään.
Just tommoinen etä- tai tutkimustyyppinen työ sopii periaatteessa ainakin mulle, mutta käytännössä pelkällä peruskoulutodistuksella jne. on vaikea saada etätutkimustyötä-
Siis mä en saa semmoista työtä jota kenties osaisin tehdä hyvin. - Mä en yksinkertaisesti saa sitä- kuitenkaan.
Eihän mulle olla valmiita maksamaan siitäkään, jos tekisin analyysin mitä auttavissa puhelimissa voisi olla asiakkaiden kannalta parannettavaa. Vaikka ei sitä tiedä vaikka mun ideoilla tulisi hyviä tuloksia.
Tuo on kyllä sääli ja iso menetys. Sinulla olisi varmasti osaltasi paljon annettavaa joidenkin ihmisten asemien ja mahdollisuuksien parantamiseksi. Tosin en ole varma halutaanko heidän asemaansa parantaakaan se kun merkitsisi "parempien" tai sosiaalisesti arvostetumpien ihmisten etuoikeuksien horjumista... niin että voi olla ettei ihan pikkutitteleilläkään mahdollistu.
Niinpä :).
Jos mä olisin hyväkuntoinen, en hermostovaurioinen. Niin osaan mä yhtä sosiaalistakin juttua hieman. Siis menneisyydestä mulla on hiukan kokemusta siitä. Neuroerilaisten tai herkkien lasten aseman parantamista ryhmässä.
Jaa ja joku on näköjään vielä näsäviisaskin liki kuuskymppisenä...
Kuule kun kyllä tuo tietämys asseista on sinun myötäsi huimasti lisääntynyt.
En tiedä sitten kun täällä on nykyään niin vähän kirjoittajia, mutta toivoa sopii, että jollain muullakin kuin pelkästään minulla.
Mutta sanotaanko niin, että ihan aina sitä ominaisuuttasi ei muista ottaa huomioon, että tulee sitten lauottoa mitä sattuu ja sinä sitten ymmärrät sen miten ymmärrät, hieman eritavalla mitä alkuperäisesti tarkoitin.
Mutta joo, tää keskustelu tässä aloituksen aiheesta viittaa kyllä mun mielestä siihen, ettei ihan kauheasti ole tutustuttu Aspergerien ominaisuuksiin. Toki muistan jostain lukeneeni, ettei Aspeger sulje pois, ettei voisi olla muitakin sairauksia, ongelmia, kuten tuossa laittamassani linkissäkin todetaan tähän tapaan
"Yhtä mieltä ollaan kuitenkin siitä, että autismin kirjon oireyhtymien yhteydessä ilmenee huomattavasti enemmän muitakin neurologisia tai psykiatrisia häiriöitä, joista osa on synnynnäisiä ja perinnöllisiä ja osa taas kehittyy ikävien elämänkokemuksien kuten kiusaamisen ja syrjinnän myötä. Osa mielenterveyden häiriöistä voi olla myös seurausta Aspegeriin usein kuuluvasta vaikeudesta ilmaista tunteita."
http://www.puoltaja.fi/vapaaehtoisuus/aspergerin-oireyhtyman-liitannaisoireet-ja-mielenterveys
Luin tuolta ylempää aloittajan täsmennyksen ja ymmärsin, että kyse olisi ollut jostain tietystä tapahtumasta, jossa se vastapuoli (asperger) olisi valehdellut jonka tuloksena aloittaja koki tulleensa mustamaalatuksi Aspergerin taholta.
Aloittajan otsikko myös viittasi, että että Asperger ihminen sitten olisi tuon tapahtuman myötä myös narsisti ja kysyttiin myös, että voiko Aspergerit myös tuhota työyhteisön.
Jotenkaan en ny jaksa uskoa tuohon, että Aspergerit ny tuskin liittoutuvat kenenkään kanssa, saati suunittelisivat tuhoavansa työyhteisönsä. . Eivätköhän he pyri tosiaan olemaan enempi omissa oloissaan ja tuskin osaavat kovinkaan mitään sosiaalisia pelejä pelata, kun tosiaan ovat hyvinkin rehellisiä.
Ai mukava kuulla että näin.
Joskus kun sanojn psykopaatilleni että ehkä mä voisin tehdä jotain lisätäkseni aspergertietoutta niin hän oli sitä mieltä että aika mulla vaan hukkaan menisi moisessa. Että voisi vähän hämmästyä kommentistasi...tai ei sttenkään vaan hän sanoisi: "kyllä mä ton aina olen tiennyt !"
Mutta tosiaan se on vähän erilainen ilmiö ehkä jos on vain Asperger tai sitten jos on Asperger ja monia muita ominaisuuksia siinä mukana. Ja itselläkin tuli nyt myöhemmin esiin että on kai sitten jotain muutakin vielä fyysisemmin ilmenevää poikkeavaa fyysisessa hermostossa. Ehkä halvaannunkin muita helpommin tai jotain. Sitä tosin ei ole saatu seville mikä juttu se on.
Väärinkäsitykset rasittaa asssien psyykea joten siitä varmaan tulee osalle psyykeongelmia sitten lisäksi.
"Että olisko enemmänkin ny kyse siitä, ettei työyhteisössä ymmärretä näiden henkilöiden erilaisuutta."
Tietenkin, kun siellä työssä on sitä muutakin kuin se yksi. Ihan tarpeeksi. Kiva olisi itse kullakin päästä yhdeksi jäseneksi omaa työyhteisöään, mutta kun siellä on niin valtavasti sitä muuta huomioonotettavaa ja vielä se yksi sen kuorman päällä.
Voi meitä pakanoita ja perxxleitä, kun olemme niin rajallisia.
Mä ymmärrän tuon siinä koska se on tosi hankalaa kun assin ympärille syntyy sosiaalista hämminkiä vaikkei hän olisi tehnyt mitään väärin, vaan kaiken tarkasti mm. eettisten periaatteiden mukaan. Ja siinä sitte osotellaan jotakuta muttei kukaan osaa sanoa mitä he osottelee ja miksi.
Mä olenkin välillä tuonut esiin että se on kaikkien etu että mä pysyn poissa semmosista sosiaalisista porukoista hämminkiä aiheuttamasta ja hoitelen asioitani vaan itekseni.
Kun siis mua ei silleen mitenkään kauheesti loukkaa jos mua ei haluta johonkin porukoihin, kun ei meinais ittekään niitä jaksaa.
Niinku nyt ne luuritkin. En mä nyt kovin avoimesti vastaanotetuksi oloani tuntenu, mutta en mä kyllä itekään lopulta siihen maailmaan olis halunnu.
Mutta mulle kyllä sanottiin myös ettei sinne kuulukaan kenenkään kuulua.
Mutta se kun sitte päätyy siksi "toi yks", niin voi siten tuntua muille narsistiksi äitymiselle. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka tää kun mä täällä yksin täytän ketjuja. Mutta mä olen kyllä aivan varma ettei mulla oo narsistista persoonallisuutta sisällöltään mitä siihen kuuluu. Mutta itseensä sulkeutumista voi olla mutta se ei ole narsismia vaikkamunkin kohdalla nuorena luultiin kai kun yhteisöolosuhteissa en ollut sellanen aktiivisesti sosiaalinen, niin jotenkin sitä saatettiin ymmärtää ylimielisyydeksi kun ei osallistu ja seurailee sivusta.
Mutta asperger voi äityä narsistiseksi. Mun isä on mun mielestä jonkinlainen Aspergerin ja narsistin välimuoto.
Mutta tänään isä ilmoitti uuden tosi hyvän piirteen. Että hän tykkää kukista. Valokuvasi minun orvokkinikin. Tämä on jotain uutta ja mielenkiintoista.
"Aspergerit ny tuskin liittoutuvat kenenkään kanssa, saati suunittelisivat tuhoavansa työyhteisönsä. "
Voivat "liittoutua" ihmisten kanssa, jotka käyvät auttamaan heitä.
Mistä luit että kyse suunnitelmallisuudesta. Ennemminkin vahingoista, jotka seurausta juuri tuosta " tuskin osaavat kovinkaan mitään sosiaalisia pelejä pelata, kun tosiaan ovat hyvinkin rehellisiä. "
Rehellisyys on koetuksella, jos ei osaa sulautua yhteisöön ja tulee hätävalheita. Rehellisyys voi revetä siihen helpommin kuin muilla, sosiaalisemmilla ihmisillä, joilla ei tarvetta hätävalheisiin.
"kun assin ympärille syntyy sosiaalista hämminkiä vaikkei hän olisi tehnyt mitään väärin, vaan kaiken tarkasti mm. eettisten periaatteiden mukaan."
Tai syntyy sosiaalista hämminkiä kun ei ota huomioon riittävästi muita ihmisiä. Olen nähnyt pahoja väärintekoja joissa eettisyydellä ei osaa eikä arpaa. Sitten vuosikymmenten hätävalheet peitoksi, vaikka muiden päät olisivat vaarassa, niin oma napa lähinnä.
Sinäkään et voi tietää kuin oman rehellisyytesi ja oikeassa olemisesi. Täällä nähty ja koettu muuta.
Joo totta.
Uskon että Aspergerhenkilö voi valehdella. Mutta sitä ei oletettavasti aiheuta Aspergerin oireyhtymä vaan jokin muu seikka.
Ja esim. mun isä on semmonen että sulkee silmänsä kaikelta minkä kokee liian vaikeaksi. Voi väittää ettei olemassaolevia asioita ole olemassakaan. Se oli mulle vaikeaa aikoinaan.
Niin joo ja kun Aspergerissa on poikkeava empatia, niin joillain voi olla sen puute, niin silloinhan se muistuttaa enemmän narsismia. Mutta harvemmin esim. jollain herkemmilla naisasseilla on sitä empatian puuttumista, Mutta joillain Aspergereilla on.
Niin, oman käsitykseni mukaan Aspergerit ny kuitenkin haluavat enimmillään olla ns. "yksinäisiä susia" työelämässäkin ja keskittyä pelkästään työhönsä, kun sosiaaliset suhteet eivät ole heidän juttunsa ja runsas kanssakäyminen ja hälinä kuormittaa ja väsyttää heitä.
Minun on hyvin vaikea kuvitella Aspergereita soosaamassa ja riitelemässä jossain sosiaalissa jutuissa. Oman kokemukseni mukaan useimmat vetäytyvät niissä tilanteissa omaan maailmaansa. Että pitänee paikkansa etteivät osaa sillain sulatua yhteisöön, kun tarvitsevat paljon sitä yksinäisyyttä/omaa tilaa ja vurovaikutustilanteet on vaikeita
Että tuo kommenttisi
"Tai syntyy sosiaalista hämminkiä kun ei ota huomioon riittävästi muita ihmisiä "
kyllä pitää paikkansa. Kun assit ny saattavat olla melkoisia töksäyttelijöitäkin ja tosiaan ottavat monetkin sanomiset ihan kirjaimellisesti.
Niin täältä sivusta ny on hyvin vaikea ottaa kantaa johonkin tiettyyn asiaan, kun ei asiasta ole sinällään mitään tarkempaa tietoa, mitä nuo pahat väärinteot ja vuosikymmenien hätävalheet pitävät sisällään.
Jotenkin ny vaan jäin miettiin,
et minkälainen työpaikka tuo sitten on, jos tilanne on jatkunut jo vuosikymmeniä. Miten olette asiaa käsitellyt siellä, yhteisissä henkiöstöpalavereissa yms.
Mitä tulee asseihin, niin en usko, että heitä saa ruotuun, toimimaan ja ajattelemaan ei-assien tapaan. Ominaisuus on ja pysyy, toki jonkun terapian kautta he oivat opppia paremmin ymmärtämään itseään ja sitä että miksi ihmiset tuskastuvat heihin.
Samalla tavalla meidän ei-assien olisi hyvä tietää asseista enemmän, niin vältyttäisiin väärinkäsityksiltä , eikä odotettaisi heiltä samanlaista käytöstä kuin ei-asseilta.
https://www.studio55.fi/tositarina/article/toivolla-on-aspergerin-oireyhtyma-mina-olen-poikkeava-ja-muut-niin-sanotusti-normaaleja/5744698
Siis se auttaisi parhaiten tuohon jos en ymmärrä muita, että he yksinkertaisesti kuvailisivat mahdollisimman tarkkaan oman kokemuksensa. Olen silloin hyvä ymmärtämään. mutten osaa arvailla. Mutta jostain syystä ihmiset harvoin suostuvat kertomaan omaa kokemustaan. Valitettavasti en voi silloin huomioida sitä-
Siis samoin jos kuvaan Aspergerkokemusta, toivoisin että mulle kuvailtaisiin nenttikokemustapaa jota en osaa arvata sen paremmin kuin joku muu aspergerkokemustapaa, jos sitä ei kuvailla...
ja nentit vielä harvemmin kuvailee ulkopuoliselle kokemustaan koska pitävät itsestäänselvyyksinä
Nentitkin loukkaantuu jos ei arvaa heidän kokemustaan, mutta sitten vielä alkavat mököttää niin etteivät suostu sitä kuvailemaankaan vaikka kuinka pyytäisi.
Asperger ymmärtää kun selitetään, mutta ei ymmärrä selittämättä.
Ja mä taas ihmettelen koko aika miten on mahdollista ettei ihmiset ymmärrä, vaikka mä selitin ja vieläpä tosi tarkasti ja yksityiskohtaisesti. .
He rupeaakin sitten epäilemään mun selitystä tyylin: "Miks mun sun puhetta pitäis uskoa ???"
Noh, vastaukseni on että siksi, että mulla on se käsitys ettei minua koskeva asia ratkea mitenkään järkevästi jos ei usko minun puhettani.
Minua hymyilyttää (hyväntahtoisesti), kun näköjään opin uuden sanankin, piti googlettaa, en muuten olisi tiennyt mitä nentti tarkoittaa.
Mutta joo, niihin sun luurikokemuksiin liittyen, joista ny olet täällä vaahdonnut hyvinkin pitkään.
Pystytkö sinä myös itse ymmärtämään ettei siellä luurin toisessa päässä ole välttämättä ollut tietoa, että joku assi ihminen on siellä toisessa päässä. Ja vaikka olisit sanonutkin olevasi assi, niin jos kuulijlla ei ole asprgerista mitään tietoa, niin ei hän ymmärrä mitä se pitää sisällään.
Jo pelkästään tuo loputon "puheripulisi" saattaa sivulliselta tuntua tahalliselta häiriköimiseltä. Minäkin aika pitkään luulin niin, että toimintasi on tahallista ja tarkoituksellista ja pyrit omimaan tämän palstan kokonaan itsellesi.
No vaikka ny tosiaan luulen jonkin verran ymmärtävinäkin sinua tai sinunkaltaisiasi, niin ei silti voi vaatia, että joka ikisessä asiassa muistaa ottaa huomioon sen toisen erityislaadun, että yhteentörmäyksiä varmaan sattuu.
Että ymmärrystä tai sen ymmärryksen puutteen huomioimista vaatii puolin ja toisin
Monta kertaa kävi näin:
"Mistä tässä puhelussa on kyse ?"
Ja minä:
"Tässä puhelussa on kyse siitä mitä minä selitän"
Kiitos kuvailustasi. Kiva kun selvensit. Nyt minä sitten saan jo vähän tietoa miksi minun on luultu haluavan omia vaikka mitä, mitä en mitenkään ole ollut omimassa, mm. miehiä joille olen selittänyt pitkästi.
Se kirjaimellisuus on mulla tätä: Asiani sisältyy kokonaan siihen mitä selitän. Ei ole mitään lisämotiivia tai taustamotiivia tms. Mä puhun selittääkseni asian jota selitän.
Puheripuli johtuu ihan siitä että pää koko ajan tuottaa tekstiä. Niin ajoittain päästän sitä ulos aidosti sellaisenaan kuin pää on sen tuottanut. .
Ahaa nentti -sana :)
Noh ehkä se on Aspergerkulttuuria. Siellä neurotyypillisiä sanotaan nenteiksi.
Unohdin ettei se ole yleissana, kun se on jo psykopaattinikin yleissanastossa.
Joten kenties kyseessä on aika kirjaimellisesti: "puheripuli", jota mun aivoille muodostuu etenkin siitä jos joku on syöttänyt sinne jotain pilaantunutta sisältöä-. Mutta samalla tulee ulos ihan kunnollista fiksua juttua.
Jos joku on syöttänyt mulle jotain valetta siitä seuraa mieletön puheripuli kun selitän sitä kummaa kuviota sitten-
Jotkut miehet jopa luulee mun jahdanneen heitä puheripulini takia, mutta totuus on että se olis loppunut siihen paikkaan jos he olis ystävällisesti kääntyneet mun puoleen ja vaikka sanoneet: "Ei hätää, rauhotu, kyllä mä ymmärrän sua".
ja ennenkaikkea jos olisivat sanoneet: "Älä ole hädissäsi. Mä ymmärrän ettei kyse ole siitä että sä olisit jahdannut mua. Sulle on vaan tullu puheripuli."
Ja varsinkin tapauksissa joissa toinen osapuoli olis halunnu seksisuhteen ja mä olen kieltäytyny, ni miten se voi olla niin että mä olen jahdannu ?
Tässä onkin yksi mikä on hyvä siinä että tulin tänne kirjoittamaan. Paljon parempi jos mun luullaan vaikka halunneen omia koko suomi24 palstan narsismiosasto itselleni kuin esim. joku mies.
Siitä on vähemmän ongelmaa jos mun vaikka luultaisiinkin halunneen tää koko narsismipalsta itselleni.
Ja myöskin parempi jos mun luullaan halunneen omia tämä palsta kuin että jos mun luultaisiin halunneen omia auttava puhelin vain itseäni varten- Mullehan tuli siitä kauhea paniikki ja syyllisyydentunteet kun sellasta luultiin ja soitot lisääntyi.
Sama kun nuo miehet. Jos mä vaistoan että he luulee mun jahdanneen heitä, mulle tulee paniikki ja 1000 sivua pitkä perustelu ettei kyse ole siitä.
Kun mulle jää kauhean vaikea olo, jos mä vaan jätän ottamatta yhteyttä ja ilmaan jää se luulo että mä aiemmin jahtasin ja sitte suostuin lopettamaan. Mua ahdistaa semmonen tunteellisesti tosi paljon.
Siis jos mä itse tunnetasolla hyvin tiedän etten mä mitään jahdannu.
Mä olen tosi pidättyväinen suostumaan mihinkään miessuhteisiin ylipäätäänkään.
Mutta tosi mielenkiintoista että nyt kun tässä ei ole kyse mistään miehistä mutta tekstissäni on samoja sisältöjä joita olen selittänyt joillein miehillekin, niin nyt syntyy kokemus, että haluan omia suomi24 narsismipalstan. Mutta sehän on vähän humoristista. MItä minä tällä tekisin itselleni ? :) :) :)
Ja kun totuus on, että minulla on paljon palstavaihtoehtoja joihin voisin kirjoittaa ja myöskin näyttävämpi nettiseuraajajoukko. Niin mikä motiivi minulla olisi omia suomi24 narsismipalsta itselleni ?
Olen täällä yrittämässä oikoa väärinkäsityksiä jotka koen pelottaviksi.
Itseasiassa jos minä olisin työkykyinen keskipalkkaiseen työhön, mulla olis mahdollisuus päästä aika upeisiin paikkoihin, joihin mua on kutsuttu.
Eli jos minä itsekkäällä motiivilla jotain itselleni saadakseni toimisin, niin päämääräni kyllä olisi päästä noihin paikkoihin.
Jos mulla olis terveydelliset mahdollisuudet matkustamiseen ja rahan hankintaan, mulla olis ihan upeeta.
Niinhän sitä puheripulia näyttää koko ajan tulevan. Minä kun tänne kirjaudun niin toi systeemi näyttää josko joku olis vastannut komenttiini ja näytti ny sitte et 24 komenntia oli tullu ja kaikki näytti tulleen poiulta.
Mutta siitä, että "samalla tulee ulos ihan kunnollista fiksua juttua. " en ole täysin samaa mieltä sinun kanssasi , kun suurin osa siittä puheestas on saman toisintoa, ikäänkuin levy olisi jäänyt päälle.
Tuossa Toivo nimisen miehen tarinassa, tuokin asia myös tulee esille tähän tapaan
– Yksi Asperger-ominaisuuksistani on, että pidän melkein aiheesta kuin aiheesta parin tunnin esitelmän. Kukaan ei tietenkään jaksa sellaista kuunnella, mutta enhän minä sitä huomaa.
Hänen vaimonsa sitten hoitaa sen puhetulvan hillitsemisen, että Toivo itsekin huomaisi, että liika on liikaa.
https://www.studio55.fi/tositarina/article/toivolla-on-aspergerin-oireyhtyma-mina-olen-poikkeava-ja-muut-niin-sanotusti-normaaleja/5744698
Mutta joo, tuskin toi sun puheripuli ny juurikaan ketään täällä häiritsee, kun täällä ny ei nykyään ketään ole kirjoittelemassa, että siltä osin kaiketi aivan sama kuka ja mitä tänne kirjoitellaan.
Mutta jäin miettiin, että oletko koskaan ajatellut, että myös vanhempasi saattavat kiusaantua puhetulvastasi ja siitä syystä sitten ovat sitä luuria parin sanan jälkeen korvaasi lyöneet.
Edelleen mietin niitä luureja , että mihinkähän olet mahtanut soitella, kun yleensä nuo ns. puhelin auttajatkin ovat orietuneet jonkin tietyn aiheen mukaan.
Edelleen niissä oletetaan, että soittaja on jonkinlaisen avun tarpeessa, haluaa vähintääkin keskusteluapua , kun taas sinulla ilm. on enemmänkin tarve vaan selittää omia ajatuksiasi.
No tää on tämmöstä, ymmärtää ja ei ymmärrä
Mutta tämä ei näyttäisi niin kummalliselle jos kaikki 24 viestiä olisi yhtenäisenä tekstinä. Välillä minusta tuntuu siltä että kaikki ihmiset ovat suuttuneet minulle sellaisesta syystä, että tekstini on kirjoitettu teknisesti pieninä pätkinä. Mikä johtuu muista seikoista kuin persoonallisuudestani.
Siis että on kauhean itsekästä jos teksti tulee 50 pätkänä yhden yhtenäisen tekstin sijaan. No jos se on anteeksiantamatonta ihmisten mielestä niin olkoon. Tiedän että olisi parempi että ne olisivat yhtenäisesti, mutta se on ollut täällä mahdoton totuttaa köyhyyteni takia, koska tietokoneessani ei riitä muisti pitkään viestiin. Ja sähköpostini meni pätkinä koska aivovauriossa ei kirjottaminenkaan ollut ihan helppoa.- Jos mä en tommosta saa anteeksi , etin uudet ihmiset.
Mä joudun täälläkin kärsivällisesti kirjottamaan useat viestini moneen kertaan koska tietokoneeni yhtäkkiä sulkee ikkunan kesken kirjoituksen, kai jos muisti ei riitä. Jos esim. yhteenlaskitoimituksen viestot pätkisi parin rivin pätkiin, niin kyllä niistä aika monta viestiä tulisi.
Ihmiset närkästyy mulle vain siitä että viestittely ei mene viesti minulta ja toiselta vuoronperään. Mutta jos noin pienestä syystä ei mua tarvita elämässään niin olkoon.
Joo ja toisintoa tulee niin kauan kuin väärinkäsitys jatkuu.
Mä mahdollisesti lopetan puhetulvan vasta sitten kun ihmiset lopettaa syrjimästä mua noin viattomasta syystä-
Ja miksi sitten taiteilijaseurassa mulla ei oo mitään poikkeavaa puhetulvaa ?
Koska mua kohdellaan kunnioittavasti ja tasavertaisesti. Hyväksytään joukkoon, eikä laitetaan mihinkään kummallisiin tilanteisiin joita pitäisi selittää ja selittää.
Kukaan ei taiteen parissa puutu mun persoonaan ylipäätään, niin mun ei tarvi mitään selittääkään. Kaikki selitykset ovat saaneet alkunsa minun persoonani arvostelusta tai siihen puuttumisesta.
Kaikki sai alkunsa siitä kun nuorena mun kanssa olis haluttu seksiä ja mä vain puhuin filosofiaa ja sitten mua alettiin sanoa egosentriseksi.
Et todellakaan ymmärtänyt : Minulla on todella ollut hätä päästä varpaisiin vakavasti vammautuneena ja yksin hylättynä. Se minulle on oudointa tässä kaikessa että kuinka jotkut ihmiset ei hahmota tuollaista tilannetta oikeaksi ongelmaksi. Mulle se kuulostaa silmittömän törkeelle.
Ja miten sä perustelet sen että sä opit multa uusia asioita, vaikka mun tekstissä ei ole mitään fiksua sisältöä vaan pelkkää ripulia ?
Oot sinäkin yks kun täällä kuukausitolkulla luet ripulia :)
Muut ihmiset ja taiteilijat vois sitten ihmetellä kun heillä ei ole minusta ollenkaan samoja havaintoja.
Nuo taideväki kirjoittaa mulle kohteliaasti ja mä vastaan kohteliaasti takaisin. Joten sitten siitä muodostuu vuoropuhelu, Ja monologit on sitte taiteilijaesittelyissä-
Mä pärjään parhaiten sosiaalisessa ympäristöissä joilla on yksinkertaiset pelisäännöt: Kaikki puhuu kaikille kunnioittavasti ja kohteliaasti ja hienotunteisesti.
Vähän Aspergeriin ehkä paradoksaalisesti, mä olen aina ollut aika hyvä käyttäytymään juhlallisissa tilaisuuksissa.
Sanotaan nyt näin että mä osaisin käyttäytyä luontevammin eduskuntavierailulla kuin tuttavien kanssa saunaillassa.
Mutta nythän tilanne on se että kukaan muu ei minulta enää saa eikä tule saamaan monologia kuin suomi24 palsta. Joten sitä rasitetta ei enää ole kenelläkään muulla.
Ja muutenkin silloin kun sanomani ymmärretään lyhyellä puheella, eihän mun silloin tarvitse puhua pitkästi. Siis en mä puhu koskaan silloin pitkästi kun mut on lyhyesti ymmrretty oikein,
Tai en voi sanoa en koskaan, mutta yleensä. Monissa tilanteissa olen jopa hiljaisin, mutten ole puhelimessa hiljaa.
Jos joku haluaa torjua minut siksi että minun tekstini eivät ole olleet aivovaurion aikana hyvin teknisesti koostettuja, niin sille en sitten voi mitään.
En mä usko että ne välttämättä lopettaa syrjimästä jos ne kerta on päättänyt syrjiä. Mutta sinä voit varmaan ihan kepein mielin antaa niiden poistua elämästäsi jos niitä kiinnostaa pääasiassa kirjoituksesi muotoseikat tai he arvostavat lähinnä teknistä sujuvuutta ja sen mahdollistamaa viimeisintä teknologiaa. Vähän nauratti mielikuva sinusta jahtaamassa miehiä seksisuhteisiin :) Ehkä heillä on paljonkin kokemusta että naiset juoksevat kintereillä seksi mielessä kun se kerta on heidän ainoa mahdollinen tulkinta tilanteesta. Ja sitten saavat ryöpyn.. filosofiaa? :)
Mutta asiasi on vakava eikä siinä autakaan varmaan olla kovin herkkä aistimaan ensisijassa sosiaalisia tunnelmia ja hienotunteisesti sipsutella vallitsevan normiston puitteissa kun niitähän pitäisi juuri murskata ja muuttaa. Siinä pitää olla tietenkin kyvykkäitä vastaanottajia asiallesi, eli tuskin ihan heti niistä löytyy keitä vallitsevat rakenteet ja ajatukset palvelevat sinun tuhoksesi. Tuntuu että omalla kohdalla tilanne on niin umpinainen ettei sellaista oikein löydy...
No sehän todellakin on huvittavaa (kiitos ymmärtämyksestä), kun minä en ole vielä melkein viisikymppiseksi ehdittyäni mennyt vielä ketään miestä omasta aloitteestani nappaamaan. :)
Ja noin on joillein miehille käynyt että onkin yllätykseksi tullut niskaan ryöppy filosofiaa.
Mutta mun filosofia onkin sitten muka epätoivoista miehen jahtaamista, Mutta siis valitettavasti minä olen niin suora, että jos minulle semmonen miehen jahtaamispää oikeasti iskisi, niin minä en sitä millään kiertoilmaisuilla ilmaisisi. Että kyllä sen sitte tietää jos minulle semmonen on tullut.
Joo kun siis jotkut varmaan panostaa valtavasti soidinmenoihin ja semmoseen viettelyyn "napatakseen" jonkun miehen kun ei varmaan sit tärkeämpää tekemistä ja asiaa ole. Luulevat kai että niin muutkin. Kyllä tuolta miehiä saa joka tarkoitukseen eikä siinä tarvi kai kauhean kiero olla. Se ettei ole perheellinen ja miehekäs näissä ikäkantimissa varmaan tulkitaan joidenkin rajoittuneimpien normibiografisten ja nenttien mukaan merkiksi jostain viasta liasta tms. epäkelvosta KUN ei ole kelvannut. Ihan kuin se olisi joku ensisijainen päämäärä tai jotain? Omahyväistä ja röyhkeää, sanoisin.
Joo siis se on kyllä epämukavaa keski-ikäisessä sinkkuudessa, kun sitten helposti tosiaan luullaan että on tarve epätoivoisesti yrittää jotain.
Mutta kun ei tarvi olla edes ulkonaliikkumakykyä, kyllä heitä nykyään tulisi netin kautta lentokoneella ja suoraan kotiovelle jos vain olis valmis kutsumaan. Tosin sitä ei kyllä kovin tarkkaan sitten tietäisi että ketä he oikein olisi. Ja mä haluan päästä helpommalla, en halua mitään seikkailuja. Mun elämässä on ihan liikaa seikkailua omalla tavallaan ilmankin mitään lisäsekkailuja.
Mulla on ainoostaan semmonen haave jos joskus jonkun kaa vois tehdä yhteisen taideprojektin.
"kun ei varmaan sit tärkeämpää tekemistä ja asiaa ole. "
"Ihan kuin se olisi joku ensisijainen päämäärä tai jotain? Omahyväistä ja röyhkeää, sanoisin."
Mikä on tärkeämpää kuin perheen perustaminen a i k u i s e n a?
Nuorilla tietenkin usein koulutuksen ja ammatin hankinta, ja nuorilla aikuisillakin voi vielä pitkään olla niitä muita tavoitteita.
Mutta jotenkin on keskeneräinen, jos ei missään vaiheessa herää ajatukseen, että voisi olla kelvollinen lisääntymään ja saamaan omia lapsia. Sen sijaan että vain tekisi toisten eteen ja raataisi ikänsä, että muiden lapset voisivat lihavasti.
Mikä saa vieraan ihmisen uhrautumaan toisten eteen?
Sitten voi herätä jossain vanhuudessa ajattelemaan, että olisi itsekin voinut saada oman perheen, kun melkein kaikilla muillakin on.
Itsekästä... ehkä, mutta miksi kukaan haluaisi vain ruokkia toisten "itsekkyyttä" saamatta itse koskaan mitään?
Mitään moitteita asiasta en tietenkään hyväksy, kun ei koskaan voi tietää toisten vaikuttimia.
Eikä tämä maailma lopu ainakaan tällä hetkellä siihen, että yksittäiset ihmiset jossain kaukana pohjoisessa kieltätyvät lisääntymästä. Afrikasta ja Aasiasta käsin täytetään varmaan joka neliö lopulta.
Kaipa sitä melkein jokaisella jonkilaisia hinkujia ollut jossain vaiheessa.
Toisilla enemmän, toisilla vähemmän.
No niinpä. Eihän nyt kukaan minut oikeesti tunteva ole ikinä luullut minua miksikään miesten jahtaajaksi ja nauraisivat kyllä koko jutulle, mutta vieraammat voi tietty luulla mitä vain.
Mutta siis kukaan semmonen mies ei varmasti luule kuka on ikinä yhtään pidempään ollut mun seurassa.
Filosofiat ei niin vaan lopukaan.
? En ymmärtänyt kysymystäsi? Mikäköhän voisi olla asemassamme tärkeämpää?! Varmaan kuule ihan kaikki muu alkaen ihan perusasioista selvitäkseen taas seuraavaan päivään.
Minä ainakaan en ole enää edes työkykynen enkä todellakaan hoida kenenkään lapsia korvausta vastaan saatika ilmaiseksi. Olemme poiun kanssa jo ohittaneet lastentekoiän ja perheellistymismahdollisuudet. En myöskään näe mitään järkeä omistautua jollekin miehellä kun ei kerta lasta ole. Sallinet?
Joo siis, tämä tuli tosi selvästi ja tragikoomisesti ilmi halvaukseni aikana.
Tuolloinkin sain jotain ikäänkuin seksiehdotuksia netistä, mutta sanokaa vaan mitä tunnottomaksi halvaantunut tekisi seksillä ? Kyllä siinä on ihan muut asiat silloin etusijalla tosiaankin. Kyllä minä jollein miehelle sanoin, että saa tulla minua ulos kävelyttämään (koska en kunnolla pystynyt kävelemään) jos haluaa, mutta ei muuta. Ei halunnut kävelyä.
Tosiaan niinku ne perusedellytykset ainakin pitäisi olla, kuten jokseenkin toimivat aistit, että vois olla miehistä kiinnostunu. Jos ei sitä miestä edes näe, niin komeuskin menee sitte hukkaan.
Tiedoksi että tuo yks on lukenut täällä palstalla lukenut jo pienen ikuisuuden kaikenlaiset tekstit... ihan vuosikymmenen alkupuolelta jo.
Kaikkea ei voi perustella teknisillä ongelmilla. Teknisiin ongelmiin ongelmiin vedoten ei voi tehdä mitä tahansa tai päätyä mihin tahansa...
Tällä palstalla on valitettu perinteisesti eri tyyleistä, kyseinen yks mm. tapasi päättää melkein kaiken sanomansa pisteihin... josta hän taisi saada jonkun liikanimenkin. ym. ym.
Minä puolestani aion valittaa runsaasti jos ikinä alat viljelemään jotain törkysanoja alamittaiseen tyyliin toistona... niinkuin tuolla yhdessä kommentissasi uhosit.
Mene muualle harjoittelemaan. Pidän itseäni lievästi sivistyneenä, enkä moista temmellystä halua nähdä...
Älkää koskaan liittäkö aspergeria narsismiin. Kyse on aivan eri kontekstista.
Narsismi on suunnitelmallinen ja älyllisesti muodostettu tunnetason kujanjuoksu
ja valhelukkiutuma joka on traumaperäinen persoonallisuushäiriö, mitä asperger ei ole.
Johtui mistä tahansa, en osaa sanoa, kummasta ilmiöstä on kysymys tässä tapauksessa. Luulisin että jommasta kummasta.
Minulle vaikea vannoa, että as ei voisi olla narsistinen, kun on näkemystä asiaan ja kokemusta. Narsistinen on eri asia kuin narsistinen persoonallisuushäiriö.
Miksi muuten asperger, joka synnynäinen ominaisuus, ei olisi voinut kohdata samanlaista läheisyydenpuutekokemusta lapsena, kuin mistä narsismi muotoutuu, ja siten olla sekä as että narsisti? Mikä tuon kombinaation estäisi?
Tosi hyvin kuvattu tuo narsismi: Suunnitemallinen tunnetason kujanjuoksu ja valhelukkiutuma.
Semmosta vastaan olen tässä kamppaillut jo vuosikymmeniä.
Minun tunteitani on jopa virallisesti valehdeltu ja muutenkin sosiaalisesti laajasti valehdeltu jopa useammassa sosiaalisessa ryhmässä jotka eivät ole tekemisissä keskenään. ja toki se tuntuu oudolta, kun ei itseltäni kysytä mitä tunnen. Tällä perusteella katson olevani narsismin uhri.
Aloin tuon pitkään jatkuessa vakavasti kadottaa yhteyttä itseeni ja omiin tunteisiini, mistä minulle muodostui ongelmia. Halusinkin etääntyä kaikista päästäkseni eroon tuosta tunnevalehtelusta. Joten minua ei haittaa se että minut hylättiin hermostovaurioituneena ja osittain halvaantuneena asuntooni vuosiksi. Aloitin taideprojektin , jossa julkisesti tutkiskelen tunnemaailmaani ja asetan tutkiskeluni kaikkien nähtäville. Olen saanut nyt parituhatta nettiseuraajaa (ja jättänyt taakseni kaiken entisen), eikä olo ole enää yksinäinen ja tunneilmaisu alkaa olla kunnossa.
Olettaakseni asia on näin:
Asperger aspergerina ei ole mitenkään narsistinen, enemmänkin päinvastainen,
mutta on mahdollista kuten kirjoitat että Aspergerille muusta syystä muodostuu narsistista käytöstä. Minun mielestäni isäni on sellainen. Voihan olla että vanhempani ovat tunnelukkiutumassa jossa ruokkivat toistensa narsistista käytöstä mitä ovat purkaneet minuun vaikka toetävät sen olevan väärin, mutta kokevat ettei sille voi mitään...
Minä kyselen sitten koko aika: "Mitä pahaa minä olen tehny ?"
Vastaus kuuluu raivoisana: "Et mitään !".
Jatkan kyselyä koska ei kuulosta sille. Sitten ollaan jo tosi vihaisia: "Usko kun kerran sanotaan ja lopeta jankkaaminen !" ja luuri lyödään korvaan.
Ja sitten minä saan noista minuun kohdostetuista raivoenergioista sairauskohtauksia ja kyselen että eikös tämä sitten ole epäoikeudenmukaista ?
Vastaus kuuluu: "On se varmaan, mutta kun ei sille voi mitään !!!"
Ja sitten kun mä kerron jollein muille ihmisille etten tule juttuun vanhempieni kanssa tai en voi olla kanssaan tekemisissä kun minulle koituu sairauskohtauksiakin.
Niin minä olen sitten kaikkien mielestä epäilyttävä, että mitä motiiveja minulla on juttujeni takana. Ja sitten kaikki epäilee mua ja se tunne lisääntyy että: "Mitä pahaa minä oon tehny ?" Mistä mua epäillään ?"
Ja sitten minusta tulee epämääräisten mitenkään perustelemattomien epäilysten kohde sosiaalisesti eli tietyssä mielessä "syntipukki". Ja kun minä tunnistan tuon epäilystunteen energian kohdistumisen itseeni, alan itsekin epämääräisesti epäillä itseäni kun eläydyn tunteeseen.
Sitten tulee se ilmiö mitä narsismin uhrius aiheutta: ihminen ei enää luota itseensä , omiin havaintoihinsa jne. (gaslighting). Ja mulle tuo tapahtui eritoten koska samaan aikaan sain muusta syystä hermostivaurion jonka johdosta mun aistit osittain halvaantui.
Ja siksi mä olin luureissa: "Please ei mitään mielikuvitusta (tai psykologista teoriaa) ! Mä tarviin aistihavaintoja " Faktaa ! Tietoa niistä !!!"
Mutta jouduin mielettömään mielikuvitusralliin....
Tähän se aika ja energia pitkälti kuluu kun pitää varmistella todellisuuden tulkintaansa koko ajan moneen kertaan ja monelta kantilta. Samalla pitäisi joten kuten hoitaa itsensä ja omaa hyvinvointiaan, jota tällä toiminnalla koetetaan romuttaa ja vaikeuttaa. Kun itsensä hoitaminen ei ole ihan helppoa jos ei tunnisteta ja tunnusteta niihin vaikuttavia tekijöitä tai ne on jotenkin vääristetty tai tabuasia. Ja vai että vielä kouluun ja perheen perustamiseen ja miehen pyydystämiseen pitäisi tosissaan investoida? Tuskinpa.
Niinpä juuri.
Siksi minä niin kovasti sitä "apua" kritisoin.
Koska olen tullut siihen johtopäätökseen, että jopa vanhemmistani on vähemmän vahinkoa kuin niistä jotka yrittävät vääntää todellisuuden (mm. vanhemmistani) joksikin aivan muuksi kuin se on.
Sitä minä ihmettelin luureissa koko ajan että miten he ei ymmärrä että jos asian ajattelee toisenlaiseksi kuin se oikeasti konkretiassa on ja on ollut se johtaa eräänlaiseen harhamaailmassa elämiseen mistä ei voi seurata mitään hyvää.
Mulla on ollut nuoresta asti sanonta: Mikä tahansa totuus on parempi kuin vale !
Mun tapauksessa pääasialisesti keskusteluavusta ei ole mitään hyötyä, koska se vain sotkee päätä vääntelemälle todellisuutta ja olo menee sen myötä sekavaksi. Mihin kukaan tarvitsee "uusia näkökulmia" jotka ovat kaikki mielikuvitusta, joilla ei ole yhtettä todellisuuteen ?
Siis vääristellään todellisuutta minkä kerkiää. Mihin sitä tarvitsee ja mitä hyötyä siitä on ?
Kyllä mun oma alunperäinen näkökulma vastaa todellisuutta tarkiten.
Jos mä esim. koen jonkun mitä mun psykopaatti sanoi jollakin tavalla, mihin mö tarvin jotain ulkopuolista keksimään sille sanonnalle jonkun uuden tulkinnan ? Mulla olis niin vajaa pää, etten itse osaisi keksiä erilaisia tulkintoja samoille sanoille ?
Ja esim. minä olen elänyt kohta 50 vuodesta sinkkuna yli 49,5 vuotta.
Eikä mulla ainakaan edelleenkään ole se miehen pyydystys etusijalla, koska mä koen etten mä tarvi sellaista miestä mihinkään, johon mä en koe jotain yhteyttä merkitysten maailmassa,
Joten mulle etusijalla on se merkitysten etsintä ja jos mä sen myöstä kohtaisin ihmisen jonka kanssa merkityksiä pystyy mielekkäästi jakamaan, niin sitten voisin olla kiinnostunut jonkinlaisesta ihmissuuhteesta, mutta en minä sitä osaa sanoa kuuluisiko siihen seksiä tai ei. Riippuisi ehkä niistä merkityksistä.
Mutta semmonen mua ei kiinnosta yhtään, että joku jostain luurista alkaa väännellä mun elämän merkityksiä omalla tavallaan. Se oli kauheeta.
Sitten sieltä sanotaan niinkuin Yhteenlaskutoimituskin jotain sen tapaista on tuonut esiin.
Ai se et tarvikaan oikeesti mitään apua, sä haluat vain itse puhua!
Siis onko apu sitä joidenkin mielestä, että heidän pitää manipuloida autettavan ajattelu omanlaisekseen ? Fyysisistä vammoista jne. viis. Vammaantuminen päästä varpaisiin ei ole oikea ongelma, jos siinä yhteydessä ei koe tarvetta ajatustensa ja mielipiteidensä muuttamiseen auttajan mielen mukaisiksi ? Onko sellainen apua ? Vai toisen heikon fyysisen tilan hyväksikäyttöä henkisen vallan ottamiseen toisen mieleen ?
joo siis puistattavaa. Silloinhan toiselle voi(s) tehdä mitä vaan ja heittää päälle minkä tahansa merkityksen viis veisaamatta mitä toinen tuntee kokee ja havainnoi. Todellinen dystopia, jossa koenkin monin paikoin eläneeni näine kokemuksineni näissä ajoissa ihan tähän saakka. Minullekin merkitysten jaettavuus olisi kaikkein tärkeintä ja mielekkäintä ihmissuhteessa, mutta se on vaikeaa jos ei toinen ole kokenut läheskään samoja asioita, tiedä sellaista olevankaan, saatika ole valmis edes kuuntelemaan sinun asiaasi ja merkityksiäsi (ja uskomattoman paljon on tullut törmättyä myös ylenkatseeseen ja vähättelyyn). Niin että keneköhän kanssa sekin sitten haluaa ihmissuhteilla. Ehkä myös monia ratkaisukeskeisiä ihmisiä sitten turhauttaa kun ei kyse ole jostain halkipoikkipinoon -jutusta, jonka jälkeen kaikki oisi... jotain? Hänen mielensä ja mielekkyyden ja tarinatajunsa mukaista?
Tosi mielenkiintoista. Minun kohdalla miehet on nuoresta tytöstä asti ihmeissään kyselleet että mitä ihmettä minä oikein haluan, ja sitten mua on kiusattu luullen minua ylimieliseksi kun minulle ei kelvannu kaikkein kommeimmatkaan.
Mulla on just mielessä ollut koko aika tuo merkitysjuttu silloinkin. Todella mielenkiintoista sinun viestisi lukea. Ensimmäistä kertaa tulee vastaan ihminen joka kokee samantyyppisen asian tärkeimmäksi. Nyt tämä oli minulle antoisa keskustelu.
Noin mulle on just merkitystasolla tehtykin: mitä vaan ja siitä tulee juuri se kokemus sen tyyppisestä epäoikeudenmukaisuudesta kuin episteeminen epäoikeudenmukaisuus.
Ja siksi mielestäni ei suinkaan ole yhdentekevää myöskään se mitä joku jossain luurissa sanoo ja miten merkityksellistää. Kun jotkut oli sitä mieltä että ei kai killä ole mitään merkitystä mitä puhutaan kunhan saa puhua. Mun mielestä semmonen puhuminen ilman harkittuja merkityksiä on aivan kammottavaa ja saa aivot kamalaan tilaan
Ja mikä tarve Yhteenlaskutoimituksella on loukata minua samoin kuin niillä auttajilla-. Minun isäni lyö luuria korvaan kaikille lähipiirissä kolmen minuutin sisällä, koska ei kauempaa jaksa toisen ihmisen asiaa kuunnella. Joten isäni kanssa en ole koskaan keskustellut edes puhumattakaan monologista- Siinähän asian ydin juuri on.
Psykopaattini taas aikoinaan laittoi minut puhumaan monologia itselleen kertomatta minulle mitään itsestään , niin sai tietää kaiken minusta ja henkisen vallan.
"Ja mikä tarve Yhteenlaskutoimituksella on loukata minua samoin kuin niillä auttajilla"
Niin piti tarkistaa, että mitäs minä ny sitten eilen kirjoitinkaan. Tosiaan puhetta oli sinun kanssasi tuosta puheripulista, joka on Aspergereille tyypillistä, kuten tuossa esimerkin Toivon tapauksessa.
No itse olit sitä mieltä tuosta puheripulisi laadusta "että samalla tulee ulos ihan kunnollista fiksua juttua" , johon kommenoin, että "en ole täysin samaa mieltä sinun kanssasi , kun suurin osa siittä puheestas on saman toisintoa, ikäänkuin levy olisi jäänyt päälle."
Niin tosiaan sitte ilmeisesti koit tuon loukkuksena.
Jäimpä sitte ny vähän miettimään, että pidätkö sinä oikeasti kaikkea sitä mitä ajattelet ja ns. suustasi tai näppäimistön avulla tuot esille kunnollisena ja fiksuna juttuna.
Entä sitten se määrä, osaatko ajatella tuon Toivon tapaan "Kukaan ei tietenkään jaksa sellaista kuunnella, mutta enhän minä sitä huomaa." Tuot hyvin usein esille myös empaattisuuttasi, mikä tarkoittaa kykyä asettua toisen asemaan.
Niin kykenetkö sitten asettumaan tullaisen luuri ihmisen asemaan, joka vastaa puheluusi, eikä hänellä oikein ole mitään kuusaa mikä olet "miehiäsi", kuten olet itsekin todennut jossain kohtaa sinua on pidetty jopa häirikkönä.
Mietin vaan niitä luurikokemuksiasikin, että puhut ja puhut ja vastapuoli ei ymmärrä, eikä osaa auttaa, mutta silti vaan jatkat. Olisiko niissä tapauksissa ollut viisaampi laittaa luuri kiinni, niin olisit sitten välttynyt siltä kertomaltasi manipulaatioiltakin.
Niin vielä siitä empatiakyvystä, tosiaan sitä pitäisi riittää myös tyhmille ja tietämättömillekkin. Mietis onko sekään fiksua, et paasaa ja paasaa loputtomiin, eikä toinen ymmärrä. Me kaikki ihmiset ollaan sillä tavalla rajallisia, kaikkea ei osata, tiedetä eikä ymmärretä.
Ilmeisesti myös loukkaannuit viittauksestani, että voisiko olla niin, että myöskään vanhempasi eivät jaksa aina kuunnella sinua. Eikö heilläkin ole oikeus päättää omasta elämästään/ajankäytöstään, myös siitä milloin haluavat tai eivät halua keskustella kanssasi.
Sinä olet jo aikuinen, mietin vaan, että voisiko olla todellisuudessa niin, että vanhemmalla pitää aina olla aikaa aikuiselle lapselleen juuri sillä nimenomaisella hetkellä ja niin kauan kun se aikuinen lapsi haluaa.
No tämmöstä ny tähän kohtaan, kun tosiaan jonkun verran silmälin noita kommenttejasi ja loukkaantumisesi toit esille.
En minä sitä kokenut loukkaavana, vaan sen että vanhemmat olisivat muka väsyneet minun monologiin. Tuo ajatus vääristää niin täysin koko kuvion. Minun monologihan on saanut alkunsa siitä kun isä ei kykene kommunikoimaan lainkaan ja äiti on halunnut minusta tietoa yksipuolisesti kertomatta itsestään mitään. Niin käänsit jutun päälaelleen
Siis mun isä yksinkertaisesti ei jaksa keskittyä vuorovaikutukseen toisen kanssa kuin yleensä noin minuutin enintään päivässä.
Hän ei ole kuullut koko elämässäni yhtään monologia. Eikä suostu kuulemaan.
Äiti taas on kuunnellut 40 vuotta monologia suostumatta vastaamaan minulle juuri mitään vaikka olisin itkein anellut. Ja sitten jos hän on lopulta avannut suunsa se oli aina jotain mahdollisimman satuttavaa, niin että purskahdin itkuun ja sitten äiti jäi kuuntelemaan itkua suostumatta sanomaan mitään. Noin lähes joka päivä
Toistokin on voinut tulla osittain puheeseeni siitä että elän kuviossa jossa vanhemmat hokee nytkin jo viidettä vuotta samaa päivittäin.
https://www.psychopathfree.com/articles/10-warning-signs-of-word-salad.147/
Ajoittain mun psykopaatti päpättää sanasalaattia niin ettei suostu lopettamaan ja puhuu väkisin päälle sitä salaattia
No minä nyt olen lukenut noita Aspergeriin liittyviä juttuja muualtakin, että perustan mielipiteeni muuhunkin kuin tuntemiini tapauksiin tai sinun tapaukseesi.
Kuten tuossa aiemmassa Toivo nimiseen mieheen liittyvässä artikkelissa oli puhetta siitä ja hänkin oli tietoinen, että "Kukaan ei tietenkään jaksa sellaista kuunnella, mutta enhän minä sitä huomaa."
Tosiaan olen lukenut monenlaisia artikkeleita ja ihan tutkimustietoakin ja niissä tuli myös ilmi tuo seikka, että monetkin vanhemmat saattavat olla hyvin uupuneita , jos heidän assinsa on "yhteen asiaan keskittyviä puhekoneita." (ilmaisu on peräisin jostain Aspergeria käsittelevästä artikkelista)
En ny tähän hätään lähde sitä kaivelemaan, kun kohta pian taas iltavuoro kutsuu. Löydät varmaan itsekin aiheesta jotain jos haluat tarkistaa. Toki samassa artikkelissa kuvattiin myös Aspergereita, jotka eivät juurikaan ilmaise sanallisesti itseään, ettei tuokaan asia ole mikään kiveen hakattu, että kaikki assit ovat puhekoneita.
Mutta joo, jos nyt oikein ymmärsin vastauksestasi , niin näetkö sinä sitten tuon puheripulisi johtuvan nimenomaan vanhemmistasi ja se on sitten ajan saatossa yleistynyt normi puhetavaksesi, esim. tällä palstalla sen huomaa. Ts. on vanhempiesi syytä, että sinulla on tuollainen ominaisuus.
Ajatteletko, että Asperger on vanhempien syytä, että jos vanhemmat olisivat toisenlaisia niin ei syntyisi lapsia, joilla diagnosoidaan jossain vaiheessa elämää Asperger, joillakin ehkä vasta aikuisena, kun henkilö itse hakee vastauksia elämänsä ongelmiin.
Mut mä soitin eilen mun psykopaatille ja sanoin totuuden etten mä kuitenkaan haluaisi että mun äiti olisi kukaan muu kuin hän. Ja sanoin häntä aidosta sydämestäni raakkaksi noita-akakseni ja lisäsin että kun mä voin tätä rakkautta jaella kun mulla on mistä jakaa. Häntä nauratti vähän ja sitten sanoi että hänen tv:n katselunsa keskeytyy takiani joten pitää lopettaa.
siis rakkaaksi sanoin vaikka ehkä tuo raakkaksi kuulostaisi sopivammalle :)
Minä olen häntä paljon rakkaaksi äidikseni nimittänyt, eikä hän siihen koskaan vastaa mitään rakasta tytärtä- tms.
Minä olen häntä paljon rakkaaksi äidikseni nimittänyt, eikä hän siihen koskaan vastaa mitään rakasta tytärtä- tms.
Minä tiedän kyllä kaveeraavani psykopaatin kanssa.
ja niin tietää isäkin.
Isäkin on ollut sitä mieltä, ettei sitä esim. kukaan terapeutti voisi huomata.
Minä en ole muodostanut poiusta mielikuvaa ylettömästä puheripulioitsijana. Ennemminkin äärimmäiseen umpikujaan ajetusta ja omaelämäkerrastaan ja äänensä oikeudesta hätääntyneestä ihmisestä jolla on tässä joku alusta mihin purkaa kokemuksiaan ympäristön suoltaessa täysin invalidia mielensisältöään häneen. Muistaakseni hän on moneen kertaan painottanut nimenomaisesti malttia kielenkäyttöön ja harkintaa ilmaisuun jotta se vastaisi tarkoitustaan. Ei se tietenkään ole mikään todiste etteikö poiu tosiasiallisesti voisi olla silti kova höpöttämään, mutta sitä me emme voi tietää. Tällainen kuva minulla.
No kiitos. Aika hyvin sinä minua ymmärrät.
Siis joo, voin ajoittain höpöttää juuri stressaantuneena kun minun päähäni on suollettu liikaa höpöjuttua. Mutta en ole lähtökohtaisesti puheripuloitsija vaan kannatan periaatteessa erittäin harkittua puhetta, johon en ole itse päässyt koska pääni ripuloi koska sinne on suollettu sopimatonta ainesta.
Koska mulla on myös semmonen niinkuin nauhuripää, että kaikki mitä mulle puhutaan menee sinne kuin CD:lle. Mulla on varmaan tuhansia semmosia CD:itä päässä ja se on kauhea taakka.
Oli mikä oli, mutta saa ennätysajassa tämänkin ketjun hautautumaan kun tulee se 500 tappiin.
Aina löytyy joku säälittävä selitys.
Että niinkuin hävittää keskusteluja...
Just siksi toivoisin että mulle puhuttaisiin harkiten, ettei minun tarvitsisi säilöä paskaa ja tämä on nyt johtanut siihen että olen saattanut nyt itse puhua paskaa eteenpäin joidenkin toisten arvokkaiden aivojen säilöttäväksi mikä on mielestäni erittäin sopimatonta ja häpeän sitä-
Raamatussakin on se kohta että se meidät likaa mikä meidän suusta tulee ulos ei se mitä laitamme sieltä sisälle, tai jotakin sen tapaista en muista tarkkaan. Siksi suuri määrä tekstiä ei ole hyvä koska sinne jää paskaa joukkoon, mutta kuntoni vuoksi en ole jaksanut hioa kirjoituksiani
Jos olisin niin kunnossa että jaksaisin hioa tekstini huippulaatuiseksi, silloinhan mun paikkani ei olisikaan täällä
Monologi ei ole nähdäkseni niin paha ominaisuus että sen muodostumisen syyllinen pitäisi saada kiinni.
"kuntoni vuoksi en ole jaksanut hioa kirjoituksiani "
....huoh!
Tämä on keskustelupalsta. Tietenkin täytyy olla tietokone, että voi keskustella täällä...
Jos on vain puoli tietokonetta, niin täytynee harkita, voiko osallistua nettikeskusteluun.
Mutta välttämättä en usko sinua ihan kaikessa. Varsinkin se, että tietokoneesi ei salli sinun kirjoittaa muutamaa sanaa enempää, kuulostaa hiukan tekaistulta.
Kun tuota puheripulia tulee tiuhaan juuri johonkin tietynlaiseen vastaukseen... että se siitä.
Mutta oikestaan! Ketjun aihehan koskettaa hätävalhetta, että kävisikö tuo vastauksesta. On muuten juuri tuon tyyppiset tavanomaisia niillä aspeilla joita minäkin tunnen. Eli paljon sellaista enemmän tai vähemmän harmitonta, mutta ajanmittaan kurjaa eikä lisää luottamusta.
Vaikea myöntää että itsessä pientä vikaa.... vikaa.... vikaa... vikaa... vikaa...
No mä pystyn helposat todistaan tän tietokoneeni laadun sellaselle tutulle joka voi mun konetta kattoa. Mä oken nytkin joutun yhden viesti kirjoittamaan 5 kertaa kun aina meni koko näyttö mustaksi ensin ja sukeutui. Joskus se musta lähtee pois niin, että voinkin lähettää viestin
"ympäristön suoltaessa täysin invalidia mielensisältöään häneen. "
Minulla samanlaisia oloja kuin poijulla, vaikken olekaan asp. Ympäristö suoltaa täysin invalidia mielensisältöä minuun. Yksikin päivä vaatekaupassa myyjä ehdotti minulle huivia, vaikka minun dekorteessani ei mitään vikaa, eivätkö huivit pysy minun kyydissäni. Luulisi että olisi sen verran nähnyt, mutta ei! Ja kaikenlaisa muuta skeidaa.
Mutta ennenkaikkea, eteenpäin! Ei voi jäädä tuleen makaamaan.
Eikä tuo vielä mitään mitä ylt poijulle kirjoittaa, tuohonhan voi jopa vastata.
Minulle aikoinaan väitti sinnikkäästi että minun monta ajattelun tulostani oli kuin narsistilla, vaikka olin hyvin väsyneessä ja kipeässä tilanteessa narsistin jälkeen...
Mutta mitä tuosta, ei kun eteenpäin.
Mutta ylt haastaa kyllä.
Neuvoksi:
Älä provosoidu. Jos vastaat, niin vastaa vähän pitemmästi ja harkiten.
Älä kosta hävittämällä mielenkiintoista ketjua.
Mieti mitä vastaat, niin tulee edes vähän vähemmän tuota ripulaa.
Hajoaa sitten varmaan pian. Ehkä sinun olisi syytä tehdä asialle jotain, kun sinulla niitä kuvataidejuttujakin siellä. Tuo ei nyt ihan kuulosta hyvälle, joka tapauksessa. Et saa täyttää muiden aloittamia ketjuja tuollaisella sipulalla.
Olispa kiva kun nyt saataisiin tähän oikea todistaja kumpi valehtelee, nimittäin tästäkin asiasta on olemassa selvä totuus ja selvä vale. Se ei ole mielipidekysymys-
Niin josko tällä selviäsi minkä tyyppisia ne assien "valeet" ovat. Tämä olisi niin helppo esimerkki, kun selviäisi vaan sillä kun tietokoneasiantuntija konettani vilkaisisi. Niin sillä selviäisi kumpi meistä valehtelee.
Kyllä mun pitäs saada niin kauan kun mut pidetään näin köyhänä etten saisi edes pesulla joka päivä käydä.
Ennustan että kohta Suomen köyhäillistö tosiaan haisee.
En ota valituksia vastaan jos vähän lemahtelen kassajonossa. Tosin se voi vaikuttaa aina oudolle että vanhempi nainen jota näköjään nykyään kassallakin teititellään sillätavoin oudosti lemahtelee
Itseasiassa mulla on koko aika ollut suunnitelmissa että sitten kun fyysisiä vaurioita on enempi korjaantunut, otan seuraavaksi projektiksi hiotumman verbaliikan. Valitettavasti ihmiset eivät ole olleet valmiita odottamaan. Tämä ilmaiu ei välttämättä ole edes mitenkään erityisesti persoonani mukainen , siis paljon pätkiä monologia, se on enemmänkin olosuhteideiden tulos
Mä joudun koko aika kamppailemaan hermostoni kanssa samalla, en mä voi vain istua ja kirjoittaa kuten ennen.
Mä olin äärimmäisen hillitty ihminen ennen hermostovauriota, mutta hermosyovauriossa joutu niinkuin vaurioituneen hermoston vangiksi ja oli vaikea ilmaista enää mitään sisältään ulos, niin mä otin sen linjan että ilmaisen kaiken mikä vaan ulos tulee, enkä häpeile vaikutin miltä sitten vaikutinkaan. Noh ihmiset hylkäs mut tän uuden vaikutelman takia. Hermosovauriion asti mä olin ns. "hyvä tyttö". Kaikki tunti mut semmosena. Siis erittäin hillitty jne.
elämä ei todellakaan ole samanlaista hermostovauririon kanssa tai sitä ilman ja tuohon ihmisillä ei riitä empatiaa, ei monilla fiksuimmillakaan
Siinä kunnossa ei niin enää voinut miettiä itsestään tulevaa vaikutelmaa, ja oli ujous ja häpeily lopetettava, koska hävettävää olisi ollut niin paljon
Nolointa oli olla koko takamus täysin puutuneena, en kehdannu kertoa edes lääkärille.
Siis olosuhteisiisi nähden varmaan jopa estynyt. Tarvittiin varmaan joku ulosmurtautuminen jotta taas päästäisiin etiäpäin. J tietysti joku yksoikoinen simppeli sinut tuolla hetkellä ikuisesti sinut sellaiseksi vangitsi. Huohhh.
Joo tää on vähän jännä tää kun mä yhtäkkiä ,muutuin, mutta nyt mä oon alkanut muuttumaan uudestaan ja sit kun ihmisillä on niitä jämähtäneitä uskomuksia millanen olen . Ja sit jotkut joutuu näkemään erehtyneensä, eikä varmaan haluais sitten myöntää erehtyneensä.
Siis tää hermostovaurio varmaan tulkittiin niin että kaikki minua uskoneet ovatkin erehtyneet, etten mä ollutkaan se "hyvä tyttö" vaan ne mustalaalausjuorut että mä olen joku outo, pitääkin sittenkin paikkansa. Mutta kun kyseessä oli minusta riippumaton hermostovaurio mikä ei mitään liittynyt hyvään tyttöön tai mustamaalausjuoruihin.
nyt mä vasta pystyn käveleen omalla kävelytyylilläni suurinpiirtein.
No mutta mähän olen oikein esimerkillinen demonstroija ketjun aiheeseen :)
Voitte pohtia onko tämä narsistiksi äitymistä
Minun perusteluni mukaan ei ole, koska mä kuitenkin rakastan pyyteettömästi, Eikä pyyteetön rakastaja voi olla narsisti näytti miltä näytti.
Mun psykopaatti kerran sanoi mulle: "Sinähän se oot joka sitä rakkautta jakelet".
No joo, Mä oon ottanut uuden linjan : Noh mä jakelen yksipuolisesti, kun kerta mulla on mistä jakaa. ..
Ehkä mä en aiemmin tajunnut että näinhän tää menee, mä jakelen kun mulla on mistä jakaa, ehkei tätä tarvii surra, vaikkei sitä takasinpäin tuukkaan...
"Niin josko tällä selviäsi minkä tyyppisia ne assien "valeet" ovat. "
Ne on sellaisia että eivät ikinä myönnä ennenkuin on ihan pakko.
Tiedät että tällasella palstalla ei sellaista pakkoa tule...
Mutta nyt, poiju...!
"En ota valituksia vastaan jos vähän lemahtelen kassajonossa. Tosin se voi vaikuttaa aina oudolle että vanhempi nainen jota näköjään nykyään kassallakin teititellään sillätavoin oudosti lemahtelee "
Jatkan tästä vastaamalla poijun nimikkoketjuun.
Okei siirrytään sinne...hyvä.'
Aloittajalle lisään että itsell
ni ei ole hätävalheet tapana. Mä nolaan itteni avoimesti jos sikseen. Monet ihmettelee avointa itseni nolaamista. Myönnän aina jos oon tullut huijatuksi jne.
Joo mutta minä en ole mitään valehdellut. Mä en pysty elämään valehdellen ja sitäkään ei luureissa tajuttu. Kun selitin että mun on välttämätöntä pysyä totuudessa en mä saisi valeita päässäno mihinkään järjestyksen menisin aivan sekasin ja siksi mun mielestä ei käy laatuun että mikään kuurikaan yrittää sopeuttaa mua valeisiin. mun pää ei pysty toimimaan valeilla. siinä ei ole vaihtoehtoja. Yksikin vale mahdollisesti pilaa koko elämän logiikan ja elämäntyön kokonaan
siis luurikaan. Jos muut on sopeutunu valeisiin. MÄ EN VOI SITÄ TEHDÄ ! Mun pää ei voi toimia niin !!!
Jos minulta oikeasti ilmenee vale...toivon heti saada tietää asiasta, jotta asian voi laittaa kuntoon
Mutta se pitää olla oikea vale, ei tämmönen kuten tämä tietokonejuttu jonka pystyn todistaan ettei se ole vale
No siis jos mulla on aspergergeeneja eikä kumoikaan mun vanhempi ole koskaan suostunut vuorokeskustelemaan kanssani narsisminsa takia...niin mitäs oletat ? Kotona mä en ole saanut puhua muuta kuin äidille monologia. Mutta mä selvästikin osaan myös vuorokeskusteluja muiden ihmisten kanssa.
Mutta siis jos nyt ilmaisen salatun tunteeni. Niin kyl se tuntuu rankalle kun itse istuu kuin tulisilla hiilillä ja just ja just pystyy istumaan, niin ihmiset niuhottaa viestipätkistä- Enää tilanne ei kuitenkaan ole niin tuskallinen.
Viestipätkien takia mulle tuli mulle arvokkaita menetyksiä, mutta toisaalta ajattelen että ehkä kuitenkin toisestakin päästä puuttui empatiaa. Ja menetys on molemminpuolinen.
Ja kenties sekin että miten ihminen tulkisee viestin pätkäisyyden, kertoo myös jotain hänestä itsestään.
Huvittavaa oli kun katsoin Youtubesta jonkun deittailuohje videon, siinä sanottiin älä missään tapauksessa lähetä lukuisia parin sanan tekstareita peräperää.
Mutta jos mulla olis joku sulhokandidaatti ja hän hylkäis mut tuollaisesta syystä, niin haluisinko mä hänet ?
Voisin melkein tahallani lähettää tekstarit niin testatakseni kannattaako deittailla
Koska jos nyt oikeasti olisi kiinnostunut toisesta, niin voidaanhan se sitten yhdessä myöhemmin sopia miten ne tekstarit lähetetään. Minä olen empaattinen ihminen ja se varmasti onnistuu. Jos esim ihminen kertoo että hänellä on semmoinen neurologia että viestiääni on ongelma, ei varmasti tule häiriötä minulta
Vaikea sanoa kun en voi arviota tehdä toisesta osapuolesta. Mutta tuntien omakohtaisesti ainakin suuren osan yhteisesti jaettua asiaamme ja niihin liittämiämme merkityksiä, niin kyse on varmaan siitä, ettei ihan oikeasti juuri ketään kiinnosta. Surullinen fakta jonka takia olemme ja tulemme jäämään yksinäisiksi ja väärinymmärretyiksi kaikessa ja koko epämuodikkuudessamme iankaikkisesti ja ainiaan.
Siis jos oikeasti minäkin olen just ja just henkeä haukkoen selvinnyt ties mistä helvetistä ja ihmisiä kiinnostaa ensisijaisesti seksisuuntautuneisuuteni ja kumppaneiden määrä niin se on parempi pysyä visusti sisätiloissa.
joo ymmärrän
Mä luulen että sun pitää lopun elämäsi nyt rajoittaa kommunikaatio vain omaan sukupuoleesi ja olla erityisen tyly ja torjuva ihan kaikille miehille osoittaaksesi epäilijöiden yleisölle että heidän oletukset miehen tai miestenmetsäksysestäsi ovat vääriä.
:)
:)
Hyvät ohjeet
Muahan oltiin nuorena viemässä nunnakoulutukseen oikeesti, mutta sitten mulle tulikin mies lirkuttelemaan eka kerran elämässäni siellä nunnakoulutuspaikassa. Ei siitä mitään sen kummempaa seurannut, siis ei mitään suhdetta. Mutta tommonen omanlaisensa kokemus.
Tuntuko sinusta kivalta, kun mies sinulle lirkutteli? Nunnat sitten päättivät, ettet sovellu vai miten se meni?
No munkit oli kertoneet äidilleni sijaintipaikkani ja sovin sitten äidin kanssa että minut haetaan kotiin sieltä, joten ei tullut minusta nunnaa eikä morsianta.
Ja yhteenlaskutoimitukselle vastaus....
Minulla on yksi asia jota en meinaa millään ymmärtää vaikka lähes kaiken muun ymmärrän jos vaan minulle selitetään ....ja se yksi asia on: Miten on mahdollista, ettei joku ymmärrä vaikka hänelle selitetään ? Se tuntuu minulle jotenkin aivan käsittämättömälle. Osaisiko joku minulle selittää ? Olen koko elämäni ajan puhunut tuosta psykopaatilleni, mutta h
Olen vuosikymmeniä psykopaatltani kysynyt ja hän ei kerro, häntä tuntuu huvittavan se etten tajua tuota. Mä koen että pystyn aivoillani tajuamaan melkein mitä tahansa jos mulle selitetään perusteellisesti ja loogisesti, mutta en sitä että miten on mahdollista että joku ei tajua senkään jälkeen kun on selitetty ? Siksi minä olen ajatellut etten ole selittänyt tarpeeksi ja olen soittanut lisää. Itse toivon että mulle selitetään kunnes ymmärrän jos en jotain tiedä
Mö olisin luurista tarvinnut sellaista apua että jos aistit on halvaantuneet millä keinoilla voin saada sen tiedon joka yleensä hankitaan aisteilla ? Kyllä mä kaiken semmosen tiesin mihin ei aisteja tarvita vaan selviää pään sisäisellä logiikalla. Ja he sotki nuo- ja alkoi puuttumaan mun hyvin toimivaan logiikaan. Mä tarttin apua vain siihen mitä en pystyny tietämään koska aistit oli osittain halvaantuneet
Soittelin sinne siksi kun en pystynyt aisteillani saamaan tietoa jonka olisin voinut varmuudella tietää olevan pätevää...koska aisit oli osittain halvaantuneet-. Mutta kyllä mun logiikka toimi. Ja se teki huonoa kun vähät välitettiin aistiongelmasta ja alettiin sotkea mun logiikkaa, ainoaa osaa joka ei mennyt piloille hermostovauriossa
Hermostovaurioitahan on monenlaisia ja koska mulla se oli tommonen että logiikka ei vaurioitunut niin pystyin myös tietämään kokemuksellisesti mikä kohta on vaurioitunut ja mikä ei , siis vertaamalla entiseen
Jos mun psyyke vaan kestää kirjoittamisen mä pystyn tuosta hermostovauriosta loogiikallani kirjoittamaan erittäin tarkan kuvauksen ja miten se eteni jne. Ja sen verran mitä olen netistä kattonut se ei mene erinäisten tieteellisten faktojen kanssa mitenkään ristiin.
Olin kuulema jo taaperona semmonen että kaikki asiat meni perille ihan rauhallisesti selittämällä, joten mulla ei sitte ollut uhmaikäkauttakaan.
Mutta mulle on kerrottu varmaan tuhat kertaa se kuinka nolasin isäni kun olin kai puhunut jossain tilaisuudessa ja isäni nipisti minua ja kailotin kovaan ääneen että isi nipisti
Ja murrosiän hulinoiden tilalta mulle tuli filosofia kiinnostus. Ja tuttavat ynnä muut lohdutteli vanhempiani että se on varmasti ohimenevää, mutta se ei mennyt koskaan ohi eikä tule menemään.
minä minä minä minä minä minä minä....
Et sitten mitenkään voi täyttää noita sinun nimikkoketjujasi.
Nyt toivon oikeasti että lopetat.
Noh tää vähän vahingossa lähti tähän ketjuun kun jotku kirjotti tänne liittyen minuun niin monta viestä
siis kirjotin itse monta mutta lähti juttu sitten jatkumaan ja jatkumaan kun tuli minuun iittyviä viestejä tänne lisää
Lapsesta asti totuus on ollut mun oleellisin kiinnostus ja teen kaiken mahdollisen sen löytääkseni ja siinä piilee motiivi miksi en halua suostua valehtelemaan. Koska jos itse valehtelee on kutakuinkin mahdoton saada selville totuutta. Mutta jos sä puhut aina totta, sun kertomukseen ei tule ristiriitoja ja saat itsellesi jotain mitä vasten voit erottaa valeen.
Jos sä valehtelet, muutkin pystyy valehteleen sulle etkä sä huomaa
Luin tutkimuksen että kun aivot tottuu valehteluun kynnys valehdella laskee, mutta jos aivot ei ole tottunut valehteluun kynnys valehteluun on korkea. Tuon kynnyksen laskemista mä en pidä mielekkäänä psykologisena apuna. Se on aivojen pilaannuttamista
Niin tyyppi joka pitää itseään rehellisenä ja asia on jopa tärkeämpi kuin jollekin toiselle, niin se onkin sitten noloa myöntää valehdelleensa.
Minun elämässäni kertynyt muutamakin tapaus, kun as on sellaisen valheen päästänyt (hätävalheen), niin sitten minua on tarvinnut vääntää ihan solmuun kun ei voi myöntää että on tullut keksaisseeksi hätäsellaisen... Ja minä ikäänkuin elävä todistaja heidän epäonnistumiselleen siinä asiassa. Ja ilmeisesti jatkuva muistutus ja vaara.
Niinkuin sinäkin täällä olet monta kertaa todennut, haluat oikaista kaikki väärinkäsitykset..
Mutta mitenkä oikaisee jos on jotain sössinyt kunnolla, niinkuin ne raiskaussuunnittelijatkin?
Kävipä kömmä. Kirjoitin vahingossa tähän ketjuun.
Kopioin vastaukseni siihen toiseen ja jatkan siellä.
Aspergerille voi, ihan samalla tavalla kuin kenelle tahansa muullekin, kehittyä erilaisia persoonallisuushäiriöitä kuten narsismi. Arvelen, että asperger on varhaislapsuuden traumojen suhteen nenttejä suuremmassa riskissä vakaville persoonallisuushäiriöille tai muille mielenterveysongelmille (dissosiaatiohäiriö, psykoosit jne...) johtuen aspergereille tyypillisistä aistiherkkyyksistä. Aspergereista kasvaa useimmiten ihania, empaattisia, rehellisiä ja herkkiä aikuisia, mikäli saavat turvallisen ja hyvän lapsuuden sekä hyväksynnän itselleen ja omille erityispiirteilleen.
Niinpä. Tunnen ainakin yhden joka pitää itseään ihanana, muista viis.
Kysyn vielä miten tavis voisi saada hyväksynnän itselleen ja omille tavallisemmille piirteilleen? Onko hyviä ehdotuksia?
Menemällä niiden joukkoon joilla on itsellään niitä samoja tavallisia ominaisuuksia . Jos et löydäkään sellaisia kenties et olekaan tavis vaan luulet vaan ....
Olen+todella+huonossa+kunnossa+seurauksena+seuraavasta.+En+tiedä+kuinka+elämä+tästä+jatkuu.+
Mitä tekemistä yhteiskunnalla on tämän hömpötyksen kautta. Minä olen osa tätä yhteiskuntaa jossa saman yhteiskunnan yksi osatekijä nimeltä poiju sinnittelee ongelmansa kanssa, mutta minulla ei mitään tekemistä tuon puhelinrumban kanssa.
Et sitten hyvistä neuvoista huolimatta edes aio lopettaa soittelemista...
Minä en käsitä miten tilanteesi helpottuisi irrottamalla kokonaisuudesta joku palanen ja käsittelemän ne tämä palanen kerrallaan. Paitsi jos nyt ihan oikeasti koet ongelmasi olevan "vain" halvaantuminen ja siitä johtuvat komplikaatiot ja "loput" kykenet hoitamaan sitten itse kunhan vain tervehdyt.
Omalla kohdallani olen joutunut tarkastelemaan paitsi useampia henkilöhistorioita niin myös kulttuurisia vaikuttaneita tekijöitä ja arvostuksia. Siis tosi monia näkökulmia ja suurempia koulukuntaisia virtauksia ja vaikuttavia trendejä osatakseni jotakuinkin paikannella itseni ja asemani mahdollisuuksineen ja mahdottomuuksineen kartalle.
Harvemmin kukaan on kovin eläytyneesti ollut kiinnostunut minusta niin paljon kuin minä olen joutunut kiinnostumaan ns. auttajistani ja heidän päänsisällöistään, mikä on tietysti ollut monissa kohdin ylivoimaisen rasittavaa.
Juuri noin on minun käynyt. Ja nyt on niin etten voi enää eläytyä auttajien pään sisältöön, koska siinä tapauksessa minun pääni saattaa räjähtää. Eli minun on nyt pysyttävä visusti hiljaa poissa, jottei tilanne äidy todella pahaksi. Muuta ei ole enää tehtävissä. Olen täysin menettänyt luottamuksen systeemiin. Ainakin asioitani on käsitelty hyllymetri kaupalla. Tätä ei voi enää jatkaa. Tämä on täysin vinksaa menoa kokonaisuudessaan. Yhtäkään sopankeittäjää ei enää tarvita. Voin vain yrittää vetäytyä hiljaa. Se on ainoa mitä enää voi....
Olin kyllä hoitamassa asioitani erittäin asiallisesti. Mutta kuulijakunta on niin epäluuloista ja ennakkoluuloista väkeä ettei sillä tavalla mitään asioita voi hoitaa kuntoon.
Minulla ei ole enää pienintäkään yleisöä, koska tajusin lopulta hankkiutua eroon siitä. En ole kutsunut enkä tule kutsumaan ketään vuorovaikuttamaan palstan ulkopuolella millään tavalla kanssani nykyisen muutaman henkilön lisäksi, paitsi sinua olisi kyllä ollut kiinnostava tavata. Entisestä "yleisöstä" ei helpotuksekseni ole kukaan pyrkimässä takaisin, joten ei kai tarvitse varautua kohtelemaan yhtä epäkunnioittavasti kuin he minua.
Minä tajuan vasta nyt ihan murskana hankkiutua koko "yleisöstä" eroon. Toivottavasti en liian myöhään.
Mä en tiedä mitään niin kauheaa ja tuhoisaa kuin keskustelu "apu".
Olen nähnyt nyt pari viikkoa helvettiä.
No nyt on sitten asia selvä, olen niin huonossa kunnossa, etten jaksa enää välittää vanhemmistakaan.
Mun mielestä tarjotut keskusteluavut on pääosin hyvin epäempaattisia, epäinhimillisiä, traumatisoivia ja erilaisia ihmisiä syrjiviä- (muutamaa parhaansa yrittänyttä inhimillistä puhujaa lukuunottamatta jotka ei kuitenkaan nähdäkseni voi enempää auttaa nyt kun on näin vaikeaksi minulla mennyt)
Mun elämä meni suht hyvin siihen asti kun en tän yhteiskunnan tahojen kanssa keskustellut,
Se stereotypia mitä täällä mulle tarjotaan tuottaa mulle äärimmästä pahoinvointia. Minä en sen mukanen ole enkä tule. Ok ja sen jälkeen kohtelu on ihmisarvotonta...
Mun vanhemmat sanoo että olen täysin idiootti yrittäessäni puhua ihmisille jotka tietenkään ei ikinä voisi minua ymmärtää. Oon kuulemma niin erilainen että mua on mahdotonta ymmärtää.
Mun psykopaatti sanoi ettei hän vois kestää semmosia keskuteluja kuin enintään kerran .
Ja mä parka olen saanut aivopesua satoja kertoja. Psykopaattini lienee vahingoniloinen.
Mitäköhän stereotypiaa sulle tarjotaan? Sitä huijaria?
Omani ovat varmaan helpottuneita havaitessaan että heillä on niin paljon puolustajia ja he ovat hyvässä suojassa nykyisessä arvomaailmassa ja sen pohjustamissa käytännöissä.
Joo ei näillä psykopaateilla/narsisteilla ole hätäpäivää siinä mielessä. Nuo munkin vaikuttaa niin fiksuille että voivat olla ihan mitä vaan sen varjossa.
En pysty tällä erää kirjottamaan siitä strereotypiasta koska se lienee mieltäni ja tunteitani eniten ahdistava tekijä joka aiheuttaa mun muun oireilun...
kun mä astun maailmaan jossa sitä stereotypiaa ei ole mun hyvinkin rankat oireet voi kadota muutamassa tunnissa. Siis oireet joiden oletettaisiin vaativan vuosien terapiaa. Kun vaan saan ne streotypiat pois tajunnastani, olen kunnossa,
Nämä köyhille tarjotut terapiat perustuu yhteiskunnan stereotypioihin sopeuttamiseen, joten mun kohdalla n e aiheuttaa rankkaa oireilua. Poikkean siitä stereotypiasta niin paljon siihen sopeuttaminen vastaa kovan luokan kidutusta. ..josta seuraa tasan tarkkaan rankan kidutuksen oireet.
Sitten ne luureissa vain kohauttelee olkiaan kun näkevät niiden oireiden lisääntymisen ja tekevät lisää sitä mikä ne aiheutti. Haluavat että kokeillaan lisää ja lisää .
Ei taju herää, että metodi on aivan väärä- Ei se toimi kaikille. Jotkut se voi tuhota. Ainakin ne ihmiset jotka ovat maailmassa muuta tarkoitusta varten kuin sen strereotypian toteuttaminen
Ihan tosi. Osalla ihmisistä ei ole sellaista psyykeä kuin psykologian kirjoissa opetetaan. Olen lapsesta asti tuntenut sen. Luurikokemuksen hurjat kauhut vahvistivat käsitykseni. Typerykset koittaa sörkkiä tuntematonta mieltä. He ei voi ikinä tietää mitä sieltä rajähtää käsiin kun summissa sorkkivat. Mä en ikinä koittais kenenkään aivoja sorkkia. ..en mistään hinnasta ! Koska tosiaan siellä voi olla kelläkin ihan mitä tahansa yllättävää.
Mun käsityksen mukaan olen saanut Asperger diagnoosinkin osittain siitä syystä, että tajutaan olla sörkkimättä mun aivokoppaani sopimattomilla metodeilla enemmän vahingon välttämiseksi. Ainakin itse osittain siksi suostuin siihen diagnoosiin.
Mutta niissä luureissa he ei kunnioiteta mitään. Jos vaikka lääkärin mielipide ei vastaa heidän omaansa, he neuvoo vaihtamaan lääkäriä- He haluaa muokata maailman oman mielensä mukaisiksi ja sinne luurin soittajat sovittaa siihen. Minä en muuta motiivia toiminnassaan huomannut.
Mun psykopaatin aloitteesta minulle ne Asperger tutkimukset tehtiin.
Sitten psykopaattini tahallaan altisti minut niille luureille tasan tarkkaan tietäen katastrofaalisen seurauksen. Syyttävät nyt että itse soitin. Olisko mun pitänyt hiljaa mahdollisesti kuolla asuntooni ?
Siis kuolla niihin rajuihin neurologisiin oireisiin ??? Niin ettei kukaan edes tietäisi mitä on tapahtunut. ?
Nettiä lukemalla olen saanut käsityksen että Aspergereja kuolee suhteellisen usein hieman oudoissa olosuhteissa.
Mä meinaan oksentaa siitä miten ihmiset reagoi sanaan psykopaatti.
Se on jotain paljon kamalampaa kuin psykopaatit.
Jos kukaan mun kanssa ikinä puhuu niin tuo sana kuuluu kiinteästi lähes päivittäiseen sanavarastooni eikä asia tule muuttumaan. Jos mä tästä vielä selviän, en ikinä enää altista itseäni sille kiduttavalle epäoikeudenmukaiselle ja syrjivälle reaktiolle joka antaa reagoijasta vajaaälyisen vaikutelman. niin vajaaälyisen ettei uskois olevan olemassa. Sellaisen vajaaälyisyyden vaikutelman kohtaaminen on äärimmäisen aivoja kiduttavaa. Siihen meinaa melkein kuolla.
Ymmärrän. Minulla on muutamia muitakin asiakokonaisuuksia, joista olen saanut sellaisia reaktioita että olen joutunut arvelemaan josko kyse on jostain vaikeahkosta jälkeenjääneisyydestä. Kuitenkin ihan toimivia yhteiskuntaihmisiä kaikkine tunnuksineen. On myös niitä surkuhupaisia absurdikkoja jotka tulevat opettamaan minua asian liepeiltä lukaisemansa lehtiartikkelin perusteella, ihan tohduksissaan ja tosissaan, kuin lapset konsanaan. Pitääkö niille sitten ojentaa karkki, kehua, vai vai?
Mulle on tehty tuota koko elämän ajan. Nuorena sitten näyttelin asioista tietämätöntä jotta he tulisivat iloisiksi.
Tosin sen arvioiminen mitä toinen tietää on minulle itsellenikin hyvin vaikeaa. Joiltain osin olen luultavasti huomattavasti yliarvioinut ihmisten tietomäärän. Koska mulle on sanottu että mun äly on hyvää keskitasoa niin olen sitten olettanut että muilla on suunnilleen saman verran ymmärrystä. Ja lähtenyt siitä oletuksesta.
Nyt mä tosin olen ilmeisesti jo päässyt niin sisälle psykopaattien läheisten alakulttuurikieleen ja käytän sitä jo niin itsestäänselvästi ja sujuvasti, ettei kommunikaatio tuohon alakulttuuriin perehtymättömien kanssa onnistu. Samalla tavalla olen perehtynyt myös autistiseen alakulttuuriin
Näissä pitää tietää nentit, lentävät apinat, trauma bondit jne. jotta voi ymmärtää missä mennään kuten missä tahansa vieraassa kulttuurissa.
Olen uupunut eläytymään siihen auttajien kulttuuriin jossa olen hyvin huonosti sisällä varsinkin ennen niiden luurien uutta "kulttuurikoulutusta" jota olen saanut....
He voisivat nyt vuorostaan eläytyä nenttien, lentävien apinoiden ja traumabondien ihmeelliseen maailmaan...kurkistaen tuohon maailmaan toista kautta...se on nähdäkseni sitä mitä nimitetään empatiaksi,,,
Onkohan heille koskaan tullut edes mieleen kokeilla asettautumista toisen kenkiin oikeasti. ..lähteä matkalle tuntemattomaan maailmaan....
Olevinaan jotain asiantuntija hienostelijoita joiden maailmassa ei ole psykopaatteja.
Onko sellainen maailma todellinen ? Vastaus on yksiselitteinen: Ei
Ällöttävää miten jopa minua täydellistä typerystä vähemmällä tiedolla varustetut on olevinaan tietäväisiä. Laitetaan vaikka johonkin testiin ne niin heillä on jopa pienemmät tietovarastot kuin mulla.
Psykopaatti sanoi ettei heitä ole opetettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä.
Ehkäpä he eivät arvosta kokemusta ja tietoa? Tai ylipäänsä toista ihmistä? Peruskunnioitus tietysti kuuluu kaikkia tuntemattomia kohtaan iästä riippumatta. En näe mitään syytä antaa perusteetonta erityiskunnioitusta kenellekään ihmiselle pelkästään iän perusteella.
MInä lähdin periaatteesta että kunnioitan kaikkia, mutta kaikki ei oikein osoittautuneet sen arvoisiksi. Ei munkaan mielestä iän perusteella mitä erityiskunnioitusta. Ainoastaan ymmärrys että 70 vuodessa ehtii todennäköisesti nähdä enemmän erilaisia ilmiöitä kuin 20 vuodessa. 20 vuotias voi sitten luulla ettei ole olemassa ilmiöitä joita ei ole nähnyt.
Lapsiltahan ja asianmukaisuuden nimissä vaaditaan salattaviksi maailman rankemmat ilmiöt koska aivonsa ei voisi käsitellä niitä-. Niin ei niitä parissa vuodessa ehdi nähdä-
Ja koville ottaa munkin aivoille niin että ne välillä sammuu...
Alan sättimään ihmisiä koska kohteliaisuudestani ei ole seurannut mitään oikeudenmukaista.
Vaikka kuinka sivistyneesti selittää, niin eivät kuule muuta kuin omat ennakkoluulonsa.
Kun minä puhun kauniisti mulle vastataan kuin teinitytölle vaikka kerron ikäni. Joten pakko kai sättiä.
Mulle on hiippaillut kanssa sellaista tunnetta että taidanpa itsekin ryhtyä ensin hutkimaan ennen kuin tutkimaan tai kuuntelemaan, kun ei mitään kauhean kuuntelemisen arvoista ole korviin tullut vaikka kuin höristelis. Siihen kyllä tarvitaan tunnetta jos se on vastoin muuten luontevaa vuorovaikutustyyliä. Mutta minäpä luulen että muutos siihen suuntaan on nyt tapahtunut.
en ole enää mukava ihminen ...kiitos noiden vittumaisten puhelinten kulttuurikoulutuksen. mun pää on nyt täynnä paskaa ja liityn paskanpuhujien joukkoon puhumaan paskaa johon mut on nyt lopultakin hyvin koulutettu että kuinka puhutaan ihmisille epäkunnioittavasti.... ...
Mä harjottelen nyt tähän palstalle ensimmäisen kerran elämässäni rumasti puhumista, katsotaan olinko lahjaton vai löytyykö minulta siihenkin lahjoja....en vaan ole käyttänyt. Kinkakohan luovia rumia juttuja saisin aikaiseksi.
Heikkoa avutonta ihmistä houkutellaan hädässään soittamaan tuommoisiin auttaviin puhelimiin traumatisoitaviksi ja mielen saastutettaviksi....
ja sieltä lähetettäisiin eteenpäin vielä lisää manipuloitavaksi.
Varmasti kyse on ollut kovin tietämättömistä ja reflektointikyvyttömistä ihmisistä. Ehkä myös nöyryys uuden tietämättömän ja tuntemattoman edessä on puuttunut. Kuulostaa pelottavalta.
Olin lopullisessa prosessissa irtautua 50 vuotta jatkuneesta henkisestä väkivallasta minkä asian selitin, joku vastasi että tällainen ratkaisu voi joskus olla välttämätön vaikka ei helppo. Olin ilahtunut-. Mutta sitten en vointkaan saada muutamaa reipasta puhelua prosessin toteuttamiseksi johon olin kaikki henkiset voimani tsempannut, vaan olisi pitänyt kelalta lähteä hakemaan siihen terapia-avustusta, perustelulla että "eivät moudosta asiakassuhteita" . Romahdin täysin. Vitun vitun vitun törkeää terapiabisnestä...
Voivat olla varmoja että tästä kidutuksesta ei yksikään terapeutti tee euroakaan ei minun eikä kelan maksamana....
Sitten seurasi selostusta rahoittajansa ohjeista. Eli minun henkinen prosessi piti romuttaa toisten taloudellisten intressien johdosta. Kiitos, en täm
n yhteiskunnan apuja enempää tarvitse. Ei ole röyhkeydellä rajoja.
Kovasti mainostivat puhelintaan muita ammattilaisemmaksi. Minun kokemukseni oli että se oli henkisesti kaikkein vahingollisin.
Kun sitten vielä selitin tilannettani, vastattiin nihkeän vastahakoisella äänellä: "No voidaan me nyt ehkä sen verran."
Eli siis kutakuinkin kaikki auttavat tahot ovat kieltäytyneet pienestä tsempistä pahasta kuviosta irti pääsemiseen. Jotenkin aivan uskomatonta.
Mulla oli prosessi päällä ja sanoin että mun pitää vaan saada tämä "trauma bond" nyt samantien poikki.
Eiii...kun mun pitää mennä anomaan terapiaa koska mähän sanoin "trauma bond". Voi hemmetti. Sain kauheita kauhukohtauksia eilen ajatuksesta että sitoisin itseni pysyvästi narsisti/psykopaattikuvioihin joidenkin virallisten prosessien kautta.
Toivottavasti kaikki on kunnossa en tajua eilisestä mitään. Nyt vasta pää selkiää.
Olen sen verran periaatteen nainen että mulle ei todellakaan toimi mikään epäeettisesti toteutettu terapia.
Tiedän että olin oikealla tiellä, kun mut sitten houkuteltiin soittamaan tuohon puhelimeen, jossa mut ensin lirkuteltiin avautumaan ja sitten iskettiin kapuloita rattaisiin.
Jostain syystä mun psykopaatti tiesi tuon. Hän sanoi mulle eilen: "Voi ne ensin vähän puhua sulle ystävällisesti niin että susta tuntuu että....
Eilisestä en tiedä millä tiellä olen ollut. Ainakin hoipertelin psykopaattini taloon.
Mä en avaudu enää kelleen tässä yhteiskunnassa kuin enintään julkisesti jos semmonen paikka tulee . Toivottavasti ei kuitenkaan.
Mä tarkotin sillä trauma bondilla vaan sitä että mun ja mun vanhempien välillä ei ole muuta yhdistävää tekijää, joten kuvion voi huoletta laittaa poikki pidemmittä puheitta.
Itselläni on varmasti samaa, mutta henkisellä tasolla, koska en juurikaan ole ollut vanhempieni kanssa fyysisesti tekemisissa. Sitä ajaa toivo ja odotus jostain jota ei koskaan tapahdu. Aina minä kuitenkin sen toiveikkaan odotuksen onnistun jotenkin rakentamaan uudelleen. Sillä tavalla he onnistuvat hallitsemaan elämääni pitämällä odotushuoneessa kunnes kuolema erottaa. Nyt toivon sitä lopullista ratkaisua, mutta siellähän edelleen istutaan sen hallitsevan toiveen kanssa.
Mä olen viime viikon kokenyt jotain niin kauheaa että mä rukoilen Jumalaa että rakkaus mun vanhempia kohtaan minussa sammuu.
Mun mielestä psykopaatti on niin erilainen ihminen ettei häntä pitäs käsitellä minkään tavallisen ihmisstereotypian valossa.
Mä pystyisin kyllä jo itse hyväksymään ettei se toive toteudu että mun vanhemmat olisi empaattisia ihmisiä- He on kuin demoneja ja mä voin sen jo hyväksyä- Mutta ahdistaa ne muiden minuun projisoimat tunteet perheistä-
Mä en oikein tykkää siitä että naureskellaan psykopaateille ja noita-akoille ja demoneille. Ne ei ole mikään vitsi niinkuin he luulee.
Me jotka täällä tätä eletään , ei meitä niin tää naurata, paitsi välillä mun vanhempia pirullisesti hiukan
Jotkut oikeesti muistuttaa enemmän noita-akkaa kuin äitiä. Ja se noitamaisuus senkun lisääntyy. Oli niin pistäväkatseinen eilen että !!!! ja jotenkin muita ihmisiä skarpimman oloinen
Meidän perheessä (siis vanhempani)on pelattu täysin toisenlaista psykologista peliä kuin tavallisissa perheissä-
Se on konkreettinen fakta uskoivat nämä auttavat tahot tai eivät. Meidän perheessä ei ole päivääkään eletty sellaista elämää kuin se heidän ja se on konkreettinen fakta vaikka se tuntuisi heille kuinka mielikuvitukselliselle.
Jos minut nyt ohjataan yhtäkkiä elämään sitä heidän todellisuuttaan, siitä tulee kutakuinkin harhaista millä ei ole yhteyttä minun todelliseen itseen ja minään, koska se on fatka etten minä konkreettisesti ole semmosesta elämästä koko 50 vuoteen. .
He ihmettelee onko tällästä olemassa ? On.
Psykopaattini selitti että välttämättä edes hyvin älykkäät eivät ymmärrä minua koska tämä on jotakin niiiiiiiin erilaista....
Mitä tekemistä yhteiskunnalla on tämän hömpötyksen kautta. Minä olen osa tätä yhteiskuntaa jossa saman yhteiskunnan yksi osatekijä nimeltä poiju sinnittelee ongelmansa kanssa, mutta minulla ei mitään tekemistä tuon puhelinrumban kanssa.
Et sitten hyvistä neuvoista huolimatta edes aio lopettaa soittelemista...
No olin kauheassa tilanteessa ja tarjottiin uutta numeroa josta voin kysyä tukea.
Sun elämäsi lienee helpompaa ja oot yhteiskunnassa jotenkin vahvemmassa asemassa . Tämä yhteiskunta tosiaan on täysin eri paikka hyvä- ja huono-osaisille. ..eivätkä he päädy juuri lainkaan kohtaamaan samoja ilmiöitä.