Palstan punikit eivät edes sadassa vuodessa ole saaneet selkoa Vapaussodan tapahtumista.
Punikit olivat aluksi niskan päällä ja siksi senaatti esitti 15.2. avunpyynnön Saksalle.
Punaisten suuri yleishyökkäys käynnistyi 21.2.
Jääkärien etujoukko saapui Vaasaan aselaivan kanssa 18.2. ja pääjoukko 25.2.
Kansanvaltuuskunta ja bolsevikit tekivät valtiosopimuksen 1.3.
Saksa ja Venäjä solmivat Saksan saneleman rauhan B-L:ssa 3.3.
Suomi solmi Saksan kanssarauhansopimuksen 7.3. ja sen lisäksi sopimukset, jotka antoivat Saksalle huomattavia taloudellisia etuja. Saksa saneli ne suomalaisten saamatta näkemyksiään huomioon.
Punaisten uusi hyökkäys alkoi 10.3.
Valkoisten Tampereen operaatio alkoi 15.3.
Svinhufvud saapui Vaasaan 24.3. ja otti poliittisen johdon käsiinsä.
Saksalaiset nousivat maihin Hangossa 3.4.
Sen jälkeen alkoi valkoisten ja saksalaisten voittokulku. Siihen asti tilanne oli täysin avoin.
Punikit olivat aluksi niskan päällä ja siksi senaatti esitti 15.2. avunpyynnön Saksalle.
Punaisten suuri yleishyökkäys käynnistyi 21.2.
Jääkärien etujoukko saapui Vaasaan aselaivan kanssa 18.2. ja pääjoukko 25.2.
Kansanvaltuuskunta ja bolsevikit tekivät valtiosopimuksen 1.3.
Saksa ja Venäjä solmivat Saksan saneleman rauhan B-L:ssa 3.3.
Suomi solmi Saksan kanssarauhansopimuksen 7.3. ja sen lisäksi sopimukset, jotka antoivat Saksalle huomattavia taloudellisia etuja. Saksa saneli ne suomalaisten saamatta näkemyksiään huomioon.
Punaisten uusi hyökkäys alkoi 10.3.
Valkoisten Tampereen operaatio alkoi 15.3.
Svinhufvud saapui Vaasaan 24.3. ja otti poliittisen johdon käsiinsä.
Saksalaiset nousivat maihin Hangossa 3.4.
Sen jälkeen alkoi valkoisten ja saksalaisten voittokulku. Siihen asti tilanne oli täysin avoin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
olisi voinut käydä huonosti.
Punikit olisivat voittaneet ja olisimme olleet osa Venäjää jo kesällä 1919.
Puoli vuotta Saksan osittaisessa käskyvallassa 1918 oli pieni hinta itsenäisyyden säilymisestä.
Sitähän Saksa ei ollut viemässä stallarien sata vuotta myöhässä olevista toiveista huolimatta.
Tuosta aikalinjasta puuttui se, että saksalaiset kutsuivat itsensä kylään Ahvenanmaalle jo 5.3. 1918.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahvenanmaan_miehitys
Tämä tapahtui vain kaksi päivää Brest-Litovskin rauhansopimuksen jälkeen. Saksan ulkoministeriö oli taitava juonittelija, joka osasi hajottaa ja hallita: tehdä keskenään ristiriitaisia sopimuksia eri osapuolten välillä näiden toisistaan tietämättä. Saksa teki sopimuksen Venäjän bolsevikkien kanssa sekä valkoisten että punaisten suomalaisten selkien takana. Saksalla oli mielessä ennen kaikkea Saksan etu, ei pyyteetön suomalaisen rodun ihannointi, kuten valkoinen historiankirjoitus itsepintaisesti halusi asian esittää.
Saksan ulkopolitiikkaa johti sodan aikana Suuri Päämaja eli kenraali Ludendorff. Ulkoministeriö oli usein eri mieltä, mikä johti politikan tempoiluun.
Ahvenanmaalle mentiin, koska jäätilanne salli, eikä Ruotsin haluttu pesiytyvän sinne muuten kuin Saksan liittolaisena. Lisäksi maihinnousu oli tuolloin tarkoitus tehdä valkoisten hallitsemalle alueelle. Reitti varmistettiin.
Brest-Litovskissa Saksa saneli rauhan ehdot. Ei suomalaisilla ollut mitään tekemistä niiden kanssa.
"Saksalla oli mielessä ennen kaikkea Saksan etu, ei pyyteetön suomalaisen rodun ihannointi, kuten valkoinen historiankirjoitus itsepintaisesti halusi asian esittää."
Tuollaista on esitetty vain stallarien valeissa.
Saksa tilasi avunpyynnön omien tavoitteidensa mukaisesti. Suomella ei ollut vaihtoehtoa. Saksan apu katsottiin pelastusrenkaaksi, johon tartuttiin ainoana vaihtoehtona.
Täyttä pötyä!
1918 suomalaisiet olisivat kukistaneet sisällissodassaan punaiset helposti ilman saksalaisia. Punaisten sodan johto oli alusta asti täysin kykenemätön tehtävässään.
Saksalaiset kutsumalla tehtiin ulkopolitiikkaa. Kuviteltiin, että maailmansodan voittajaksi nouseva Saksan keisarikunta hyvittää Suomea myöhemmin. Pieleen meni!
"Saksalla oli mielessä ennen kaikkea Saksan etu,"
Tämä on itsestään selvää! Saksa pyrki pohjoisella rintamallaan varmistamaan sillanpääaseman hyökkäystoimien jatkamiseksi Venäjälle. Saksa kuitenkin kukistui länsivaltojen hyökkäyksen edessä kesällä 1918.
Kenelläkään suomalaisella ei jääkäreita ja ryssänupseerejä lukuunottamatta ollut sotilaallista koulutusta.
pahasta tilanteesta Saksan avulla ja omin ponnistuksin.
Punikkien kapina epäonnistui.
Niinpä on sitten yritettävä valehtelemalla paikata tilannetta.
Suomi tosiaan oli puoli vuotta vahvasti Saksan vaikutuksen alla.
Entä sitten? Ei itsenäisyyttä missään vaiheessa kiistetty.
Turun suojeluskunnan päällikkö Stahel riehui Suomessa lahdattuaan yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin Puolassa. Stahel oppi todennäköisesti täällä rotuvihaa slaaveja kohtaan,
Perheen muutettua takaisin Saksaan Stahel pestautui ensin asesuunnittelijaksi ja kansalaisuuden vaihduttua Luftwaffen aseupseeriksi. Sotilasura urkeni ensin Luftwaffen valvontakomission esikuntapäällikkönä vuoden 1940 Vichyn Ranskassa ja jatkui taisteluosaston komentajana Stalingradin lohkolla 25. syyskuuta 1942 – 31. tammikuuta 1943, mistä ylennettiin kenraalimajuriksi. Hän toimi arvostettuna ilmatorjunnan ylipäällikkönä Messinansalmella liittoutuneiden maihinnousun yhteydessä kesällä 1943. Stahel toimi samalla Rooman kaupungin komendanttina Italian antauduttua 10. syyskuuta 1943 ja ravisteli ohella Pyhän istuimen jalkoja holokausti-neuvonpidossa.
Puna-armeijan vyöryessä Baltian Stahel toimi viisi päivää Vilnan kaupunkikomendanttina heinäkuussa 1944 ja ylennettiin kenraaliluutnantiksi 22. heinäkuuta 1944. Hänet siirrettiin Varsovan kaupunkikomendantiksi 25. heinäkuuta 1944, kun elokuussa alkoi koko kaupungin tuhoon johtanut kansannousu. Hän sai viimeisen komennuksensa komendantiksi Bukarestiin 26. elokuuta 1944, mutta joutui pari päivää myöhemmin romanialaisten joukkojen pidättämäksi. Romanialaiset puolestaan luovuttivat Stahelin sotavangiksi Neuvostoliittoon.
Stahel kuoli eri lähteiden mukaan joko 1952 Vladimirin vankilassa tai sydänkohtaukseen 1955 Voikovon vankileirillä saatuaan tietää mahdollisesta siirrostaan Saksaan.
Ei ne Varsovaan ketä tahansa lähettäneet. Käsky tuhota Varsova kokonaan ja muuttaa se suoalueeksi tuli itse Hitleriltä. Stahelin kanssa yhteistyössä Varsovassa toimi Dirlewangerin porukka.
Punakaartien tappio oli selkeä heti alun alkaen, he eivät yksinkertaisesti pystyneet toteuttamaan edes tärkeintä suunnittelemistaan operaatioista Haapamäellä. Punakaarteja tietenkin voi yrittää hehkuttaa varteenotettavana vastuksena, mutta sitä he eivät olleet, vaan todellisuudessa olisivat halunneet lopettaa taistelut.
Kyse oli komissaarien ja vahvan keskusjohdon puutteesta. Ei suomalainen tiennyt mikä komissaari oli, vaikka Koskela satukirjassa ampuu perääntyviä. Punakaarteista lähti paljon porukkaa takaisin kotiin.
Punakaartissa pääsi plutoonan eli ryhmän johtajaksi tuollalailla toimimalla ryssän upseerien apureina komentamalla ukkoja takaisin puolustusketjuihin ja taisteluhautoihin. Sotajutuista saa sen käsityksen kuin Tampereella olisi ollut suuria vaikeuksia pitää asemapaikat miehitettyinä, mutta tihutyön tekijöitä ja sala-ampujia riitti paljon enemmän kuin käskystä uhrautumista, mitä taaas Mannerheim edellytti. On aivan selkeää, että M. kirottiin alimpaan helvettiin myös valkoisten sk-puolen miehistössä.
Mannerheimia, joskaan ei juuri kiiteltykään. Miestä ei tunnettu. Hyvä, jos nimi tiedettiin. Suojeluskunnat lähtivät vapaaehtoisesti Vapaussotaan. Kutsunnoissa otetut olivat sitten eri asia.
Takuulla tiedettiin, hänhän kinusi niitä tapettavaksi ja torui joukkoja jatkuvasti, kun eivät suostuneet maaliltauluiksi joka paikkaan.
Pohjanmaalla ei ollut kuultu edes Mannerheimin nimeä.
Toisaalta Mannerheim hankki nopeasti arvovaltaa alkuvaikeuksien jälkeen.
Hän sai sk-joukkojen luottamuksen jo Pohjanmaan aseriisunnassa ja ensimmäisissä torjuntataisteluissa, mutta ei häntä rintamalla juuri nähty.
Jääkärit Mannerheim sai puolelleen taitavalla ratkaisullaan antaa heille johdettaviksi vielä paljon suuremmat joukot, kuin olivat itse harkinneet.
Päiväkäskyissään Mannerheim antoi jatkuvasi tunnustusta joukoilleen ja ylensi rintamakomentajia kenraaleiksi asti.
Valkoisen kansanosan sankariksi hän nousi valtionhoitajakaudellaan kiertäessään maata Vapaussodan 1-vuotismuistojuhlissa..
Vilppulassa oltiin.
Suomalaisten porukassa vallitsi vielä Svoboda, vaikka Koskela uhosi ampuvansa sen ja sen. Oliko Puna-Armeija kurinalainen 1946 on asia erikseen. Ei suomalaisista ollut uhkailemaan kenenkään perheitä. Venäläinen pystyi tappamaan veljensä ja kavaltamaan isänsä. Venäläinen olisi käskenyt Akseli Koskelaa ampumaan Jussia päähän Salpakarin symppaamisesta.
Tottelivat entistä niin sanottua ryssänupseeria ainoastaan Paul von Gerichin takia. Baltiansaksalainen meni takuuseen siitä. Äijät eivät ymmärtäneet, että ukolle Suomi oli välietappi matkalla kohti uutta valkoista Venäjää.
Jos Saksa ei olisi hävinnyt sotaa, olisimme kuningaskunta. sarvipäät hallitsisi meitä. Silloin Suomi jäi tyhjän päälle ja joutu omin voimin tulemaan toimeen, kuten sitten Talvisodassa, ryssä petti ja saksa petti, syn timantti: tarvisodanhenki; ollako vaiko eikö olla.
Ukkia tul tultiin hakemaan taisteluun, mutta mummu oli viimeisillään ja pirtissä pieniä kakaroita, "ei tota voi viedä, ei noi tu täällä toimeen ilman äijää, antaa olla". Sitä ei tiedetty kumpia hakijat olivat, punaisia vai valkoisia.
Saksan apu saatiin 1918 pyytämättä, koska Saksa tuli Suomeen hoitamaan omia etujaan.
Suomella ei ollut vaihtoehtoa.
Sama tilanne toistui 1941.
Apua saadaan tänäänkin, jos tarvetta on. Siksi stallareilla on vimma muuttaa historian kulkua.
Tärkeintä että ollaan erossa Venäjästä. Tappelusankari Wilhelmi oli yli kymmenen vuotta aiemmin kekistellyt Nikolai Verisen kanssa.