Toivon etten oo ainoo, jota pelottaa.

Vaik kaikkee paskaa kestänki/
Vaik monii maailmaa tuhoomast estänki/
Vaik koko maailma seisois mun eessäni/
Maa tarvii meitä rakentamaan se ehjäksi/

Ennen kun tän tajusin, mä olin täysin hukassa/
Oli vaikeeta herätä, viel vaikeempi nukahtaa/
Sit kun viimein avasin mun silmäni/
Näin sen, miks monet kii silmänsä pistäsi/

Mua ei haittaa lainkaa vaik saisinki vaa kritiikkii/
Ei sekää, ettei nähä et me ollaa kaikki vaa ihmisii/
Alusta loppuun, kehdosta arkkuun/
Välis on vaa valoo, joka hiljalleen sammuu/

Mut jäljelle jääneet sen näkevät ja kokevat/
Minkä sun jälkeesi jatkuvan oletat/
Kaikki loppuu joskus, mut sehän on selvää/
Haluun silti et mu tulevat lapset tän viel näkee tääl/

Vaadin muutosta! En tyydy tästä vähempään/
Jos et nää muutokseen aihet, on aihet kattoo lähempää/
Nyt o kaik hyvi, mut koht ei oo hyvi kellää/
Jos tää jatkuu, tää maailma kääntää meil selkää/

Kenenkää ei pitäis kärsii siit mitä me tääl tehdää/
Ennenkää meijä elinaikan ei oo tarvinnu pelkää/
Nyt suomes ei nähä nälkää, yläpuolel ei oo pommikoneita/
Kaikki muuttuu samal ku tehää rahan takii hommii sokeina/

Pelottaa etten nää sitä mite meist tulee ryhmä/
Ettei kukaa oo enää yksilö, vaan et kaikki on yhtä/
Me ei sodita mut on meil täs maassa liikaa raivoo/
Toivon etten oo tän mielipiteen kanssa iha ainoo/