CX Elämää kesäkuun kynnyksellä

Aurinkoista lauantaita kaikille! Lämpö hellii meittiä, mikäs sen mukavampaa. Ei ole satanut moneen aikaan, joten ei pääse uusi peltikatto näyttämään, millaista rummutusta aiheuttaa. Systerillä olemme sen heidän yläkerrassaan kokeneet, ihan kotoiselta ja mukavalta kuulostaa.

Hjuva, taas toimii mobiilitse(kin) kuin se kuuluisa junan vessa. Saaren mieskin päässee näin lyhyeen ketjuun ilman ongelmia. Paitsi jos on luuri pudonnut järveen, tai kadonnut kalanperkeiden joukkoon. Onneksi Sony on veden- ja kalanpitävä.

Itse tässä on lähdettävä kaupunkiin ostoksille. Jääkaapissa ei ole jäljellä kuin valo, joten täytettä sinne olis tarvis.

Joku kehui pensasmustikoita, ovat minunkin herkkuani. Voittaa tavalliset mustikat mennen tullen, ainakin maussa. Pensasmustikat ovat nykyään pitkälle jalostettuja, lajikkeita löytyy kymmeniä.

Lauantai on kulunut leppoisasti. Nuoret lähtivät äsken Keravalle tapaamaan ystäväpariskuntaa, U vei heidät sinne. Olen rakennellut salaattisatsia, että kun tulevat saavat syödä eilen paistamaani karjalanpaistia, keitettyjä pottuja ja huomiselle U perkasi jo kaksi broitsua, joista huomenna syömme 6 hengen kesken. Poikamme tulee tytärtään tapaamaan ja avecinsa aikoo uida rannassamme. En kuitenkaan kehoita häntä mereen juuri tässä kohdassa, mistä tiistaina nostettiin se vanha Porche.

Nuoret ovat meillä viikon ja aikovat nuohota entiset ystävät, Lintsit ja kaikki mahdolliset Tropicanat läpi, ennen kuin palaavat taas Kauhajoelle/Kurikkaan, joissa molemmissa tällä hetkellä asustavat vuoronperään.

Hiljaasta on tänä aamuna täällä pihallakin, linnutkin melkein ääneti. Aavemaista. Ja rutikuivaa. Metsäpalovaroitus melkein koko maassa, lieneekö koskaan aikaisemmin ollut moista toukokuussa? Edes nurmikko ei ole kasvanut paljoakaan.

Nyt olis upeat lomakelit. Töistä ei meikäläisellä ole pulaa, ei taida olla mahdollisuuksia loman viettoon tänäkään kesänä.

Ja hitto vie, luulin osaavani kirjoittaa. Mitä vielä, viidestätoista vain kaksitoista oikein.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005695145.html

Minulla sama juttu, en osaa siis enää oikeinkirjoitusta kympin edestä, kuten kouluaikoinani. Onkohan sääntöjä muutettu? Tai alkava alzheimer, hui.

Minulla on kotihommia ollut nuorison takia, tänään tulee vielä poikamme avec meille, joten ruuanlaitossa piisaa. Nytkin on niska limassa painettu töitä. Sitä se tekee, kun harvoin kokkaa useammalle kuin kahdelle. Miniä aikoo pulahtaa mereen. Saa nähdä, uakaltaako.

Kyllä minäkin hyppelin eilen. Niin kuin Nukke Nieminen: "sekä siellä että täällä". Oli yhtiömme talkoot ja hommien ohella olin taas sapuska- ja juomavastaava. Juomia piti pariinkin kertaan hakea lisää. Joko ihmisillä oli kuuma ja jano tai sitten muuten vain latkivat taukoja pitääkseen.

Kun yhtiön hommat tuli tehtyä haettiin lapset yökylään ja siinä meni loppuilta. Vähän aikaa sitten vasta loppui sekin huki. Kerkisin tytön kanssa viettää tallillakin pari tuntia. Nyt odottelen vielä riiviötä pariksi tunniksi hoitoon. Kun se on haettu kotiin, saatan etsiä telkasta katseltavaa, tai jos ei tule mitään pistän tallennuksia pyörimään, ja vain töllötän. Kaksi Kieslowskia on odottamassa.

Kävin tässä välissä jo lenkilläkin kettiksen kanssa. Sillä on nyt ihan mahdoton iili tyttökoirien perään. Vetääkin koko ajan niin että kurkku korisee. Minulla siis talutuskäsi ojossa, etukroppa menee edellä ja selkä sen takia etusnujussa, mikä vähin erin alkoi sattua niin pahuksesti ristiselässä, että tuskan hiki nousi otsalle. Aurinkokin, etenkin tuo tähän kellonaikaan päin naamaa tuleva säteily tuntuu silmissä, eikä aurinkolasini tarpeeksi sitä tummenna. Viime kesänä silmälääkäri käski käyttää laseja aina kun vain vähänkin paistaa, ja niin olen tehnytkin, mutta pitänee mennä ostamaan vielä tummemmat lasit, kun nykyiset, aika tummat nekin, eivät enää auta. Vanhuus ei tule yksin, sanotaan.

Nyt menen lämmittämään iltapalaksi naapuripariskunnan omatekemään pitsaa. Heillä on terassillaan kiviarinalla varustettu pitsauuni. Isäntä tekee taikinankin itse - sitä seisotetaan kolme vuorokautta jääkaapissa - päällä minun pitsassani on juustokastiketta, tomaattia, heidän itse savustamiaan muikkuja ja kapriksia, siipalla tomaattikastiketta, juustoa, salamia ja kesäkurpitsaa. Emme ole koskaan syöneet niin herkullista pitsaa. Italiaanot menkööt mökkiinsä omien lätyköittensä kanssa. Nyt rupesi vesi valumaan suupielestä. Päivällä söimme pitsoista osan ja nyt siis loput.

Leppeää kesäiltaa!

PS. kiitos Cee taas uuden sivun kääntämisestä!

Minulla taas ei ole mitään järkevää kirjoittamista. Teen lähtöä mökille bussilla, mutta liki mahdotonta on löytää netistä ajan tasalla olevia aikatauluja. Paikallinen linjuriasema on lopetettu, joten sieltäkään ei voi kysyä. Matkahuolto, jonne soitin, taas ei tunnu olevan selvillä pikkupysäkeistä, pysähtyykö jokin vuoro jossain vai sen tienhaarassa. Jalkamiehelle koiran ja pakaasien kanssa pysähtymisen tarkka paikka on tärkeä tietää, muuten sitä huomaa olevansa maantien varrella ei-missään.

Tyttären kyydissä pääsen takaisin mutta en halua vaivata häntä kuljettelemaan edestakaisin. Joku nyt tietysti kysyy, miksi minun pitää reissata edestakaisin, miksen pysy paikallani kuten se tuntemamme kalamies. No, siihen tarvittaisi vähän muita taitoja kuin tällaisella kaupunkilaishempukalla on. Esim. taito kaivaa itselleni maakellari ruokien säilyttämistä varten. Myöskään kanisterissa viikkoja seisonutta vettä ei ole kiva juoda, kauppa juomineen on kymmenen kilometrin päässä. Hyvät hyttyskarkottimet siellä kyllä on ja metsän täysi saunapuita, jopa muutama kuutio hakattujakin. Telkkaria parempaa seuraakin on, joutsenista, teeristä ja korvan juurella kukkuvasta käestä.

Joten tällaista etujen ja haittojen punnitsemista on elämäni koko kesäkauden. Mutta niin kai se on monella muullakin mökkiläisellä. En valita, kunhan kälätän.

Noin keskipäivää. Suulis skriinaa, partsilla 33, aukaisin klasin. Pojantytär tilasi mobiilillaan itselleen ja kaverilleen junaliput torstaiksi E-Pohjanmaalle ja minun kortillani. Tilaamisessa tapahtui joku häikkä ja kun hän meni uudelleen sille VR:n sivulle, niin oston jälkeen huomasimme, että tuli tilattua neljä lippua. Soitto VR:lle, kehottivat netin kautta tekemään reklamaation rahojen takaisin saamiseksi, koska oli netistä tilattukin. Melkoinen operatsuuni, tiedä sitten, saako rahat takaisin. Menevät minun luottokortiltani. Kerran kävi sama juttu erään hotellilaskumme maksamisessa. Häikän tapahduttua hotellis respa väitti ettei maksu onnistunut, joten laitoin korttini uudestaan maksulaitteeseen ja kun laskun aika tuli, oli hotellimaksu veloitettu kahteen kertaan. No silloin sain asian oikaistua. Mutta hotellille piti soittaa ja he taas eri firmaan, joka laskutukset hoitaa.

Miniä ei sitten uinut eilen. Olisi kyllä uskaltanut, mutta oli ollut jo jumpassa ja sen jälkeen saunassa ja suihkussa, ettei enää viitsinyt kastautua taas uudelleen.

Nyt on lapsenlapsi lähtenyt ip:llä Tropicaliaan, vai mikä eläintalo jossain Sturenkadulla, matkakortissa oli arvoa kuulemma 12 e, nyt soittivat, että olisivat tulossa takaisin mutta ratikan laite ilmoitti ettei ole arvoa tarpeeksi ja jäivät pois ratikasta jossain Flemarilla. No, U lähti hakemaan heitä sieltä jostain Flemarin nurkilta. Mitähän nappuloita lienee painaneet maksaessaan kun meikäläisen arvot olivat menneet bittitaivaisiin. Luin eilen jostain, että matkakortilla maksaessa Helsingin sisäisen liikenteen maksu velottaa 2,20 e/nenä. Näin ollen matkakortissani olisi pitänyt olla hyvin vielä arvoa paluulippuun. On tää stadi kallis asuinpaikka. Minulla ei ole juuri tajuakaan näistä paikallisista hinnoista HSL:llä kun U vie aina minut joka paikkaan.

Ohoh, yritin vastata äskeiseen, mutta viesti poistettiin sääntöjen vastaisena. Toivottavasti se vastauksesikaan ei enää tule esiin. Siinä vain kerroin, etten tajunnut mitään, mitä olisi pitänyt katsoa ja huomata.

Selvisi sekin,mihin matkakortin varat hävisivät, pojantytär oli painanut numeroa 3 bussissa eli oli ostanut lipun itselleen ja poikaystävälleen jolla olisivat päässeet varmaan Kirkkonummelle, kun olisi riittänyt että painaa numeroa 1, eli Hgin sisäistä liikennettä. Voihan kehveli, siksi eivät päässeet enää takaisin sillä arvolla, mikä lippuun jäi.

Jokohan se kylmä alkaisi tulla;) Minua odottaisi yhden rinteen nurtsin ajo, kun jämähti kone kesken raadannan. Joku on nyt kuulemma sen ehjännyt ja nyt voisin jatkaa. Mutta on aivan liian kuuma.

Kettislenkilläkin tuli kunnon lämmin, vaikka en muuta ponnistellut kuin pidin vastaan koiran ponnekasta vetoa: käveltiin pitkään 50m toisen koiran perässä, ja sehän se meitä vei. Käytinkin sitten ukon järvessä jäähyllä. Jos olisi ollut kunnon järvi, olisin voinut itsekin edes kahlailla, mutta tuo mutajärvi ei siihen houkuta. Ties vaikka olisi iilejä.

Nyt pitää ruveta kirjoittamaan isovanhempien näkökantoja pojantytön ongelmiin. Tytön terapeutti on niitä pyytänyt, että saavat mahdollisimman laajan kuvan ongelmista. Paljon meillä onkin asiaa, mutta en tiedä oikein mitä kaikkea voi sanoa, ja miten. Täytyy miettiä tarkkaan. Helposti menee miniän mollaukseksi, jos ei pidä varaansa. Faktoissa kuitenkin tulee pitäytyä. Tosin moni niistä ikävistä osoittaa äitiin, joten sanamuoto pitää valita pitää huolella, ettei tule silkkaa moitetta. Vaikea tehtävä, mutta pitäisi tällä viikolla saada tehtyä. En olisi uskonut, että tällaiseenkin joudun. Pari vuotta sitten kaikki oli vielä hyvin. Ainakin paljon paremmin kuin nyt. Mutta tytön toipumisen vuoksi teemme ihan mitä tarvitaan.

Mitenhän Aran tyttären koirat "tarkenevat" näillä helteillä. Niillähän turkitkin ovat ihan toista luokkaa kuin esim. meidän kettiksellä ja sekin läähättää niin, että kieli laahaa asfalttia. Ei ole elikoillakaan helppoa jos sitten monilla ihmisilläkään, ainakaan vanhoilla. No, huomenna jo lupialivat ainakin väliaikaista helpotusta ja ensi viikolla lisää. Luonto kyllä jo huutaa kuivuuttaan. Samoin kaikki viljelykset. Sadetta saisikin jo tulla, eikä vain yhtä, kahta rajua kuuroa vaan pitkää tasaista sadetta.

Hyvää iltaa. U on parasta aikaa Helsingin iltaristeilyllä Doriksella lapsenlapsemme ja hänen kaverinsa kanssa. Reitti on 2 ja ½ tuntia merellä kiertäen Itä-Helsinkiä, eli laiva menee esim Santahaminan sillan alta, Tai ei se mahdu sillan alta, vaan silta käännetään laivoille kahdesti tunnissa. auki. Niillä nurkilla aiemmin asuimme. Aina ovat laivat olleet lähinäköpiirissämme, paitsi silloin kun asuimme Malmilla. Sää on ollut mitä leppoisin tänäänkin. Nuoret lähtevät huomenna iltapäivällä takaisin E-Pohjanmaalle, Olivat siis 6 päivän lomalla meillä. Seuraavaksi tulee pojanpoikamme vaimonsa ja pikkuisen 2-vuotiaan kanssa, vielä ei ole aikataulua lyöty lukkoon. Hekin asuvat siellä E-Pohojanmaalla.

Lämmintä illanjatkoa kaiklle, meillä on ainakin melkein hellettä vielä toistaiseksi.

Olen ostanut joskus maailmassa U:lle Landolan kitaran, siitä on kolme kieltä katkennut jo vuosia sitten ja uudet ostettu yhtä kauan sitten, nyt pojantyttären poikakaveri laittoi kaikki uudet kielet kitaraan eilen ja myös viritti ne. Voihan nenä, Niin se toisilta käy.

Minusta olisi ihanaa, jos edes joku lähisuvussani osaisi soittaa flamencoa, mutta se vaatii jo erilaisen kitarankin.

https://www.youtube.com/watch?v=cv2Fyjk0GGM

Tässä yksi varsinainen flamencon mestari Carlos Montoya, joka soittaa jossain kirkon näköisessä tilassa, on iäkkäänäkin todella taipuisat sormet tähän perinteiseen Farruca-flamencoon.

Helteestä en tykkää, mutta jotenkuten senkin kanssa pärjään niin, että kerkisin jo tottua lämpimiin. Nyt ulkona lähes hyytää, vaikka mittarissa on sentään 20graadia. No, kymmenen asteen pudotus kyllä on sen verran suuri, että pakkohan sen on jossain tuntua.

Onneksi ei tänään ole tarvinnut kettislenkillekään mennä, ja olen voinut lämmitellä sisällä:)). Kettis on lomalla, syvemmällä böndellä. Se saa siellä viettää iloista tarhaelämää ja haukkua ohikulkijat, niin ihmiset kuin elukatkin, ja kaiken lisäksi kilpaa naapurin koiran kanssa. Naapuritilan lehmätkin on haukuttava. Niitä on siinä kymmeniä päitä ja jokaisen pään kun haukkuu niin kyllä ääntä piisaa.

Siippa läksi hakemaan koululaisia meille yökylään. Isänsä joutui lähtemään äkkiseltään Turkkuseen entraamaan erään vehkeen ohjelmistoa, joka oli aamulla ruvennut tökkimään ja pitää nyt ehdottomasti saada huomisaamuksi testauskuntoon. Lapset kyllä reippaina sanoivat, että voivat kyllä kaksistaankin kotona olla, mutta ei niitä ihan vielä niin jätetä. Joten nyt on edessä yhden ylimääaräisen aterian laitto illansuussa. Itse emme kahta kertaa päivässä syö, vaan pärjäämme lounaalla ja pikkupurtavilla.

Lounaaksi olin itselleni suunnitellut ottaa pakastimesta lohilaatikkoa. Vaan kuinkas kävikään: purkin päällä luki "l-laatikko", joka sitten osoittautuikin jouluiseksi lanttulaatikoksi. Ja höh. Oli sitten syötävä samaa kuin siippa: paistettuja perunoita ja nakkeja salaatin kera. Hyvää oli sekin, mutta olin niin orientoitunut kalan syöntiin, että lähes harmitti. No, otin sitten kuhaa sulamaan ja kohta väsään siitä taas cevicheä. Onpa sitten kala-annos kuitenkin nautittavissa.

Nyt väsäämään jauhlihapihvitaikina. Siitä tulee lapsille ja miksei meille aikuisillekin pihvit grillissä.

Toivokasta torstaita!

Terveisiä maalta. Lähtiessä oli hellettä, mutta jo yöllä kävi kova tuuli pohjoisesta. Mittari näytti kahtena päivänä neljäätoista, nyt näyttää aurinko lämmittäneen partsin peräti 18-asteiseksi. Ekana iltana vietin kuistilla aikaa hellemekossa, sittemmin edes villapaita ja sen päällä takki eivät riittäneet. Kaasutakka tuli hyvään tarpeeseen. Mutta hyttysiä, niitä oli pirusti. Raidilla sumutin, silti heräsin yöllä ininään korvan juuressa. Täälläkin niitä on, mutta valkoseinäisessä huoneessa ne erottuvat paremmin kuin tummassa puumökissä.

Koiratarhassa ollaan iloisia sään muuttumisesta. Ei tarvitse enää yhden paksuturkkisen kaivaa tunnelia Kiinaan asti.

Missähän Alkuperäinen Rapu piileksii?

Meiltä nuoret lähtivät tänään junalla kohti S-jokea, olivat meillä siis 6 päivää ja yötä ja täytyy sanoa, että nuoret jaksavat syödä ihan tavattomasti. Ei meilläkään lämmintä ateriaa syödä kuin kerran päivässä, yleensä päivällinen tai illallinen, muut ovat aamiainen ja väli/iltapalat. Nukkuivatkin pitkälle aamupäivään, minulla ei siis ollut hätää aamupalan teossa jo aikaisin.

Nyt syömme U:n kanssa pari päivää jämiä, eli eilen tehtyä jauhelihamureketta.

Minäkin yritin moneen kertaan raapustaa eilen tänne, mutta aina se oli voe, voe, rikki. Nyt ilmeisesti taas toimii.

Tänäänkin oli taas aika aikainen herätys, kun koululaiset tekivät lähtöä opinahjoonsa viimeistä kertaa tänä keväänä. Nopeasti onkin taas lukuvuosi mennyt. Ja ikää meille vanhoille, ainakin minulle, tullut samalla mitalla. Vai riittääkö edes yksi lukuvuosi! Lapset tietysti innoissaan, kun ovat taas vähän vanhempia. Eilen illalla oltiin myös ala-asteen kevätjuhlassa. Oli aivan ihanaa seurata lasten eläytymistä esityksiinsä. Liikuttavia olivat pienet ekaluokkalaiset. Lähes kaikki opettajatkin osallistuivat musiikkinumeroihin, kuka mitäkin soitinta soittaen. Se varmaan innostaa oppilaita vielä lisää, kun tekevät kaikki yhdessä, lapset ja aikuiset, juhlaansa.

Parit kasvitkin on tässä jo keritty istuttaa. Vielä olisi muutama jäljellä. Pitäisi myös käydä ostamassa vähän täydennystä pariin, vielä tyhjänä ammottavaan ruukkuun. Keksin myös konstin, millä (luultavasti) muistan lannoittaa kesäkukkiani. Lannoite on jauhoa, jota pitää sekoittaa, jotta se liukenee veteen. Sekoitustikun päähän pistin vielä liehumaan lapun "muista lanta". Jospa se auttaisi muistiani. Ja kukkia.

Minustakin olisi mukavaa, jos kaikki voisimme täällä kirjoitella. Tämä Elämä on kuitenkin minullekin tutuin paikka. Vuosien kuluessa olen juurtunut tänne, ystävieni joukkoon. Varmaan n. kolme kertaa koko S24:n aikanani olen käynyt muualla "kylässä", jos tuota naapuriketjua ei lasketa. Ymmärrän siis itsekin, monesti ihan "ansiottakin", päin lättyä saaneena oikein hyvin, jos haluaa pysytellä tutussa seurassa. Toivottavasti kaikille löytyy se oma paikka, jossa tuntee olevansa kotonaan.

Mukavaa, alkanutta viikonloppua!

Aurinkoista perjantaita kaikille. Sopivan lämmintä riittää. Olen tointumassa nuorten käynnin jäljiltä, enkä ole innostunut vielä pahemmin siivoushommiin. Heidän lakana- ym pyyhepyykkinsä jo pesin, (siis kone pesi) olisi myös imuroitava ym että kämppä olisi taas valmiina ottamaan uusia vastaan. Eivät ole vielä ilmoittaneet, milloin tulevat. Minulla ei ole robotti-imuria, olen katsonut niistä mainoksia, mutta ei meidän pienessä asunnossa sellaisella pysty mitään tekemään. Olen kyllä katsellut videoita, missä kissa matkaa bobotti-imurin päällä asunnossa, missä tyhjää lattiatilaa riittää. Ihan hauskalta näyttää.

Huomenna koululaiset lopettavat taas kevätjuhlilla koulunsa loppumisen ja kesäloman alkunsa, ylioppilaat juhlivat kuka missäkin. Meidänkin sukuun tuli taas yksi uusi yo, mutta kutsua ei ole tullut, hyvä niin, en olisi ollut halukas lähtemäänkään. Hän on aikuislukion suorittanut tänä keväänä, joten ei se lähes 3-kymppiselle merkkaa sellaista kuin "oikeassa" iässä valmistuneelle. Poislukien varmaan se 8-kymppinen mies, josta näin eilen uutisissa.

Olen ollut yhteydessä poikansa menettäneeseen ystävääni. Elämä tuntuu voittavan, on pakko koska kiirettä hautajaisten ja muiden loppuselvittelyjen kanssa piisaa. Oman surun rinnalla huolettaa pojanpojan vointi. Parikymppinen nuorimies tuntuu vaipuneen masennukseen. Hän syyttää itseään isän kuolemasta, koska isä kuoli etsiessään häntä.

En pääse täältä muistojuhlaan, mutta sovimme ystäväni kanssa, että lähdemme yhdessä matkalle, kunhan muutama este on poistunut. Näitä ovat parit putkiremontit ja ennen kaikkea parin kymmenvuotisen koiran saattaminen elämänsä loppuun. Johon voi mennä viisikin vuotta.

Toivossa on hyvä elää, kuka nyt elää mitenkin ja pitkään.

Kaunista lauantaita!

Oli hyvä hankinta se Esla citypotkuri. Eilinen matka labraan viemään sitä p-näytettä, samoin kuin tämän aamun kauppareissu sujuivat kuin vettä valaen, kilsan matka viidessä minuutissa. Aamulla oikea polvi oli niin kipeä, että jopa epäröin asioille lähtöä, mutta kummasti se vetreytyi siinä potkutellessa. Nyt on oikein hyvä mieli, kun sai kokea melkein vauhdin hurmaa. Ikänsä pyöräilleelle se on tärkeää. Pyöräilykin toki sujuisi, mutta satulasta alas tullessa polvi voi pettää, sen verran laskeutuminen tärähtää. Uuden fillarin koeajolla niin tapahtuikin.

Täällä kun tuota julkista liikennettä on heikonlaisesti, moni ikäiseni ja nuorempikin käyttää näitä "apupyöriä". Kaikkein vanhimmat tietysti tepsuttelevat rollaattorin kansa. Paikkakunnan etuna ovat valtavan leveät, isommallekin ihmisvirralle suunnitellut jalkakäytävä/pyörätiet. Hgissä tuskin olisi mahdollista tällainen citypotkuilu ilman että joutuu taistelemaan vastaantulijoiden kanssa elintilasta.

Aurinkoista lauantaita täältä rannikoltakin. Aamuyöllä 2-3 aikaan oli tullut vettä aivan ropisemalla, mutta aamun lämpö kuivatti kaikki paikat. Toivottavasti oravat ja siilit saivat jostain lätäköstä vettä juodakseen, nämä eläimet kun kärsivät kuivuudesta tällä hetkellä, luin lehdestä.

Auroralla on fillarinsa kanssa samanlainen historia kuin minulla, näköjään. Minulla tapahtui uuden fillarin kanssa sama, eli satulaaan nousu ja alastulo olivat sitä sun tätä kipeiden ranteiden ja polven takia. Onneksi lensin pehmeään ojaan aivan kotikulmillani ja U oli vetämässä minut sieltä pois. Sen jälkeen sekin pyörä on ollut tyhjänpanttina talomme pyöräkellarissa. Täytyisi varmaan laittaa lappu siihen, että viekää, kuka tahtoo. Avaimen saa meiltä. Se on sellainen 3-vaihteinen naisten pyörä. En tule ikinä sillä enää ajamaan, pojantytär sillä muutaman kerran ajoi täällä meillä ollessaan.

Aurinkoista sunnuntai-aamua. Lämpöä riittää vielä pari päivää, meteloogit ainakin uhkaavat että tiistaina kylmenee. Katsotaan ja tunnetaan nahoissamme, käykö niin.

Tyhjensin eilen firefoksini välimuistin niin kuinka ollakaan, siellä oleva kuvake hävisi vieden mennessään sähköpostimme, sen yhteisen. Löydän sen kyllä toisaalta, mutta en siis tunne hyvin, miten tulikettu toimii. Pitääpi olla varovainen tämän kanssa.

Hiljaista on kuin huopatossutehtaalla. Osa on ollut eilen juhlimassa koulujen päättäjäisiä, ei omiaan, mutta lastenlasten tai muiden sukulaisten. Itse emme saaneet kutsua yojuhliin, vaikka yksi yo tuli sukuun, hyvä, ettei kutsuttu, en olisi oikein jaksanut/viitsinyt lähteä.

Kyllä minä olen välillä käynyt täällä lukemassa, mutta kirjoittaminen on jäänyt. On juuri lomalta palanneen miniän takia taas ollut sellainen rumba, että hetken näytti jo siltä, että joudutaan kutsumaan paikalle päivystävä sossu pelastamaan lapset. Onneksi ei siihen tarvinnut mennä, mutta lasten isä, tytön kummit ja me olemme sitten päivystäneet. Ei meinaa enää jaksaa tämmöistä. Sydän särkyy lasten takia.

Aika hurjalta näyttää ensi viikko, siis kylmältä. Onneksi en vielä laittanut karvasaappaita naftaliiniin ja tumputkin ovat pyykkikaapissa pesua odottamassa, josta ne helposti saa käyttöön. Minäkään en ole mikään hellediggari. Semmoinen parikymmentä on ihan hyvä Suomen kesäsää ja riittää minulle hyvin. Liian kuumalla ei muuta juuri jaksa kuin hikoilla. Toisaalta, tartteeko sitä aina jaksaa? Tässä iässä.


Kohta lähdemme käymään rääppiäisissä. Yksi pariskunta täytti 140v, mutta viettivät sitä "matkoilla", ja tänään tarjoavat sen, mitä reissusta käsiin jäi: laivalta ostettua skumppaa ja pikkupurtavaa.

Leppoisaa pyhäpäivää!

Minäkään en ole auringon lapsi, syntynytkin marraskuussa, kun luonto on harmaa ja lohduton, talviunille vetäytyvä, sinä Aurora olet oikein syvän talven lapsi, tammikuussa syntynyt. En rusketu hyvin, saan paukamia auringosta, aivan kuin olisi hyttyset syöneet, vaikka hiukseni ovat aina olleet tummat. Sisareni, heinäkuussa syntynyt, oli aina kesäisin kuin papu, siksi meitä luultiin usein mustalaisiksi, mitä sanaa ei saa nykyään käyttää, vaan he ovat romaneja. Äidilläni oli kyllä lapsina ollessamme romaninainen ystävänä, joka tosin pukeutui kuin valkolaiset, meni naimisiinkin valkolaisen kanssa, mutta äidin uusi mies (isäpuolemme) ei tykännyt jostain syystä tästä äidin naisystävästä, joten muistan, että kävimme kylässä salaa tällä naisystävällä.

Ei sisarenikaan enää rusketu kuten nuorena, joten vanhemmiten pigmentitkin, ne jotka olivat joskus hyvät suojaamaan auringolta, ovat lähes kadonneet häneltäkin.

Olin äsken skypeyhteydessä sukumme nuorimpaan ja hän oli taas innokas puhumaan koko ajan. Katseli keittiön ikkunasta ulos ja halusi naapurin pikkupojan kanssa pihalle leikkimään. Pieni tytsy on nyt siinä kysymisvaiheessa, mikä tämä on jne. Kysymyksiä riittää aamusta iltaan, vaikka saa vastauksen, kysyy taas uudestaan. Muistan saman omalta pojaltamme kauan kauan sitten. Esim oppi tuntemaan kaikki automerkit, joita kyseli jatkuvasti, kun autot ajoivat ohi. Oli mahtava automerkkien tietäjä jo 3½ vuotiaana. Isänsä ne hänelle tietenkin opetti, en minä. Toki minäkin tutuimmat automerkit tunnistin nuorena äitinä.

Huomenta

Minä olin yhteen aikaan varamummina pikkupojalle, joka kuusivuotiaana tunsi Helsingin julkisen liikenteen kuin omat taskunsa. Hänen yksinhuoltajaäidillään ei ollut autoa, mutta sitä ahkerammin tämä kuljetti poikaa bussi- ja metroajeluilla. Äiti oli äskettäin muuttanut Rovaniemeltä Helsinkiin ja teki kaikkensa, että lapsi kotiutuisi ison kaupungin vilinään. Minä taas olisin tutustuttanut häntä luonnon ihmeisiin, mutta yllättäen poika pelkäsi metsää. Mitä lie muurahaisia uskoi siellä kimppuunsa käyvän. Mökillä poika oli erityisen kiinnostunut halkoliiteristä. Luontaiset kädentaidot tulivat esille halussa veistellä ja sahata kaikenlaista.

Olen usein ajatellut miehiä jotka muuttavat maalta Helsinkiin, jonka betonilokeroissa ei ole mitään mahdollisuuksia toteuttaa luovuuttaan esim. puun käsittelyssä. Ilmankos kesämökkeily on monelle elintärkeää.

Ketähän muuten imartelisi ettei vaikuta ihan puupökkelöltä? Onneksi tänne Elämään saa huonompikin small talkin taitaja sepustella omiaan.

No, sanottakoon että Ravun aamuterveisiä kaipaan.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Minä tulin juuri labrasta ja Prismasta ruokaostoksilta. En ymmärrä, kun työttömiä on vaikka kuinka, niin miksi firmat ei palkkaa tarpeeksi henkilökuntaa, ettei maanantaina, puolenpäivän jälkeen asiakkaiden tarvitseisi ihmetellä suuren kaupan tyhjiä hyllyjä. Näin oli nyt Malmin Prismassa. Huomautin siitä kassalle ja nähtävästi saman huomautuksen oli tehnyt joku muukin, sen aistin. Kassaneiti/rouva sanoi, että kun ei ole tarpeeksi henkilökuntaa purkamaan tavaroita. Suuret tavaralavetit tukkivat kaikki menotiet, niin ettei minnekään meinannut mahtua kärryjen kanssa. Kotimaisia uusia perunoita oli (vähän alle 8:san euroa kilo), mutta tuoretta tilliä ei ollut, mitä uudet perunat ehdottomasti tarvitsevat. Maustevihanneshyllyissä ei ollut mitään maustevihanneksia. Pelkkää tyhjää. Kautta linjan myös muut hyllyt ammottivat tyhjinä.

Tässä oli kauppakatsaus! Sää on ainakin vielä hieno. Lämmintä piisaa edelleen, vaikka toisin luvattiin.

Hyvää puolustusvoimain lippujuhlanpäivää. Onneksi on vielä hyvä sää, pääparaati on tänä vuonna Seinäjoella. Kai täällä stadissakin jotain järjestetään, ainakain eilen oli Kaivopuistossa lentonäytös ja jotain laivojen esittelyjä sekä avoimien ovien päiviä. Penskana juoksin aina sisareni kanssa paraateja katsomaan, kun asuimme melkein keskellä kaupunkia. Minusta oli mukavaa katsoa varsinkin sitä soittokunnan marssimista, kun se kapellimestari käveli keulassa ja heilutti sitä koristeellista sauvaansa musiikin tahdissa.

Tänne se jäämeren kylmävirtaus on jo ehtinyt. Tuulee kovasti ja välillä tulee sadekuuroja, taivas on mustanpuhuva. Lämpötila 12 astetta. Kävin nelipyöräiselläni apteekissa kyselemässä apua kipeään polveeni. Tulehduskipulääkettä suosittelivat ja kylmägeeliä. Minulla on jäljellä vielä puoli purkillista vahvaa Panadolia, jota määrättiin olkamurtumaan, mutta se ei tunnu auttavan polveen yhtään.

Lähetin sotaveteraanien suruadressin ystävälleni. Kirjoitin mukaan yhden kauneimman tietämistäni sururunoista:

Kaita polku kaivolta ovelle
nurmettuu.
Ikkunan edessä pystyyn kuivunut omenapuu.
Reppu naulassa ovenpielessä,
siinä linnunpesä.
Kun olen kuollut, kun olen kuollut,
kesä jatkuu, kesä.

Lauri Viitaahan se.

U tuli kauppareissulta kotiin, ei saanut sitä lääkettä minulle, jonka nimi on Felodipin. Farmaseutti näki koneeltaan, että olin lähettänyt uusintapyynnön, mutta sitä ei ollut vielä käsitelty. Joten olen nyt ilman sitä tämän illan ja huomisen aamun ainakin. se oli se lääke, mikä minulle määrättiin viime vuonna entisten bisoprololin ja losartaanin lisäksi. Farmaseutti oli pyytänyt minua soittamaan lääkärille, ihme juttu sinänsä, eräänä vuonna farmaseutti soitti itse sille lääkärille, onhan tämä terkkari ja apteekki samassa talossa. Kerros vain välissä. Mutta nyt on uusi apteekkari vaihtunut tänä keväänä, huomasin paikallislehdestä.

Norppalive on loppu tältä kesältä - mutta "kesä jatkuu!"

Tämä näkemäni norppa juttu (2.6.) on seksistinen, mutta harvoin kaupunkilainen sellaista näkee. En ole minä ainakaan nähnyt aiemmin.

Norppa, nimeltään Päivö (kuulin sen nimen tänään), loikoili kalliollaan lauantaina. Se rapsutteli itseään ja sai aikaan niin suuren mielihyväntunteen itselleen, mistä lienee haaveillut?, että päätti sitten näyttää "miehuutensa" - komea oli. Siinä sitten kellisteli auringossa "paikat paljaana". Olisin ottanut valokuvan, mutta ei tällä minun kännykkäkameralla saa mitään kunnon kuvaa otettua, joten se jäi. En tiedä olisiko ollut luvatontakin?

Lähetin palautetta tuonne Norppaliveen sähköpostilla ja kysyin, onko tuo miten yleistä, että norpat esittelevät itseään noin?

Tänään oli Juho sieltä WWF Suomi, vastannut minulle. Kiitti siitä, että katselen Norppaliveä ja kertoi, että tuo havaitsemani norppa on nimeltään Päivö. Se on nuori uros ja uros norpat kuulemma joskus paljastelevat. Juho kertoi, että muutamia vuosia sitten myös Pullervo näytteli! Ei kuulemma ole kovin harvinaista. Nyt kun meni katsomaan norppaliveä, niin se oli lopetettu tämän kesän osalta.

Tuo oli norppajuttuni!

Huomenta!

"Kaduilla tuulee...", nyt voisi laulaa noin.

Mittari näytti 9 astetta aamulla, eikä ole siitä vielä lämmennyt. Aurinko kyllä paistaa siniseltä taivaalta. Puuskainen tuuli riepottaa välillä tuossa ikkunani alla olevan männyn latvoja niin, että pelkään niiden osuvan pian tänne yläkerran ikkunaan. Rikkoo ikkunan ja tietokoneenikin!

Olen laiskotellut niin, että nyt en tiedä mistä aloittaisin työnteon? Kaikki hommat ovat kertyneet ja se ahdistaa. Silitettävääkin on että hirvittää! Onneksi tänään ei tarvitse lähteä kauppaan, siihenkin menee aina aikaa.

Mukavaa kesäpäivää kuitenkin kaikille - hommia tehden, tai laiskotellen!

Nythän sitä sitten eletään normaalia kesää. Takki oli päällä, huivi kaulassa kun kettislenkkiä tehtiin. Mutta lenkin jälkeen oli hiki niin, että piti vallan ruiskussa käväistä. Pentu piti vauhdista huolen.

Joitakin aikoja sitten taisin uumoilla, että ehtivätkö juhannusruusutkin aueta ennen kuin toukokuu on lopussa. Ja ehtivät, osa niistä. Nyt juuri pensaat ovat parhaimmassa kukassa, ja jos raaskii avata ovea pihalle, niin ihana tuoksu niistä tulee sisälle. Juhannuksena siis ei ole mitään kukkivaa. No, ehkä amppeleissa ja ruukuissa istuvat kesäkukat sentään. Paitsi huonosti ne kukkivat jostain syystä, vaikka lannoitettakin annan joka kastelukerralla. Tähtisilmiä minulla on ollut joka kesä, ja ovat kukkineet hullun lailla, viime kesänäkin. Mutta nyt kukkivat pois ne kukat, mitkä ostaessa oli eikä yhtään uutta kukkaa ole syntynyt. Taidan heittää ne hittoon ja ostaa jotain tavallista tilalle, pelakuita ja markettoja. Ei väliä mitiä kuhan kukkisivat.

Minunkin pitäisi mennä labraan ensi viikolla, ja sen jälkeen lekuriin. On pumpun rytmit taas sekoilleet lasten takia, joten pitänee kysyä, josko pilleriä pitäisi muuttaa tai ehkä vahvistaa. Ihan tarpeeksi jo rassaa kun yöt valvon, mutta kun vielä pumppu samalla sekoilee, niin sehän rassaa vielä lisää. Ja aamulla on sitten kuin junan alta noussut.

En voi ymmärtää ihmistä, äitiä, joka miniän lailla lastansa piinaa. Ja jos puuttuu asiaan niin heti saa hirveät huudot. Mutta niin kauan puutun, kun näen ja kuulen, että lasta kohdellaan väärin, eikä se edes riitä, vaan kohdellaan törkeästi. Olemme siipan kanssa ihan sanattomia, pojastamme puhumattakaan. Vielä ei olekuulunut mitään lastensuojeluilmoituksista - niillä kuulemma kamala ruuhka. Kovasti odotamme, että asiohin tulisi joku selvyys ja lasten äiti saataisiin tajuamaan käytöksensä törkeys lapsiaan kohtaan. Vaan kuka narsistin saisi uskomaan? Ei kukaan.

Nyt saunan lämmitykseen, että lämpö palaa. Hyvää iltaa ja kauniita unia.

Huomenta - kylmää sään puolesta, mutta lämpöisesti toivoteltuna!

10 astetta näyttää mittari. On se otettava takki, eikä se kaikkein kesäisin, kun lähden Ateneumiin taiteesta nauttimaan. Saa nähdä minkälainen jono sinne on, kun ilmaiseksi pääsee tänään!

Ei tässä nyt sitten mitään ole ehtinyt tapahtua eilisiltaisen kirjoitukseni jälkeen. Aamulla heräsin siihen, että unessa odotin bussia, en tiedä minne olin menossa, ja näin kun bussi tuli - samassa soi myös herätyskelloni.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille - kyllä se vielä sääkin lämpenee!

Pimeätä iltapäivän alkua. Ainakin kodissamme on niin pimeätä, että valoja tarvitsee. Kohta varmaan tulee vettä. Kävin pari tuntia sitten omakannassa katsomassa, onko reseptini uusittu. Ei, olivat vielä käsittelyssä. Aivan kuin olisivat nähneet, että katsoin tietojani, niin heti tuli puhelimeeni kaksi viestiä Kelalta, reseptisi on uusittu. Katsoin tarkemminkin netistä tuota toista lääkettäni, se on kalsiumin estäjää, on pitkäkestoista, yleensä määrätään vain yksi tabletti päivässä, minulla se on kaksi eli aamuin ja illoin. Olen siis varsin kalkkeutuvaa tyyppiä. Annokseni on 2 x 5 mg, eli onhan niitä montaa grammakokoa. Alentaa verenpainetta yhtenä niistä kolmesta mitä minulle on määrätty, kaikki estävät sitä jollain eri tavoilla.

Tänään on myös Normandian maihinnousun vuosipäivä, tuli äsken mieleeni kun on erään tutun synttärit tänään, 6.6.

Tuota vieraan lapsen viemistä päiväkodista myös hiukan ihmettelin, isoisä ja lapsi tapaavat siis niin harvoin, ettei ihme, ettei muista edes lapsen nimeä. Joillakin on niim monta lapsenlasta, ettei todellakaan muista heidän nimiään ja syntymäaikojaan, moni oma isäkään ei muista, jos on paljon lapsia ja siellä sun täällä mm uusioperheissä. Yksi tuttavani sanoi kerran että hänen luokkansa yksi lapsi sanoi kerran hänelle, että tällä viikolla hänellä on iskänä yksi Pena. Oli ala-asteen opettaja.

Tästä uudesta tapauksesta kerrottiin lehdessä, ettei isoisä ole vanha ja muistisairas, vaan kiireinen mies, tuli mieleeni joku 5-kymppinen, jolla on jos jotain menoa oman työn lisäksi. Itsekin tulimme isovanhemmiksi alle 5-kymppisinä. Olisimme tulleet jo aiemmin, mikäli poikamme olisi aloittanut saman ikäisinä kuin me. Onneksi ei aloittanut.

Onko teistä joku saanut pyynnön haastatteluun Suomi24 -keskusteluista? Minä olen saanut jo kahtena päivänä, mutta en halua, että tulisivat kotiini tai jonnekin muualle haastattelemaan, minulle riittäisi pelkkä nettihaastattelu.

Muistan kun aikoinaan HS teki samanlaisen kyselyn, niin silloin Hesarissa haastateltiin mm Dulcamaraa, Raparperiä ja olikohan Durian, ketä niitä tuttuja olikaan silloisilta elämä-palstoilta. Nimimerkeillä tosin, oikeita nimiä ei paljastettu lehdessä.

Vissiin taannoin kerroinkin naapureilta saamastamme pizzasta, jossa (minun osuudessani) ei ollut lainkaan tomaattikastiketta. Valkokastiketta sen sijaan. Ja aivan ihmeen hyvin sekin sopi. Tosin täkyinä minun osuudessani oli savumuikkua, joten tomaatti niiden kanssa olisi saattanut olla epäsopiva makuyhdistelmä. Muuten minunkin pizzassani on aina tomaattia, juustoa ja oreganoa. Täkyinä minulla on yleensä jotain vesielävää, ellei kyseessä sitten ole Berlusconi, jossa on savuporoa.

Näkyi minullekin ilmaantuvan tuo haastattelupyyntö. Onkohan ihan oikea, kun jopa kuudenkympin palkkio luvataan. Nykyään epäilen kaikkia tarjouksia, on ne sitten rahaa tai tavaraa. Muistan kyllä tuon HS:n haastattelun missä tosiaan Dulkkis oli mukana. Joku tieto hänestä kyllä oli väärin. Muistaakseni iän lehti pisti vikaan.

Siipalla on tänään riemuylioppilasjuhla Hän näytti minulle paria valokuvaa, jotka oli otettu juhlan suunnitteluillassa. Jestas, että koko kuva oli täynnä vanhoja valkotukkaisia vaareja, paitsi ne joilla ei tukkaa laisinkaan. Miten he saattavatkin olla niin vanhoja!:)). Joitakin heistä olen viimeksi nähnyt lukiovuosina, joten en meinannut heitä kuvasta tunnistaa. Vaan enhän minä yhtä vanha ole. Enhän?!?

Minunkin luokallani oli kuulemma vastaava juhla viime viikolla. Kutsua en saanut lainkaan, kun eemeliosoitteeni oli kerinnyt muuttua sitten viime tapaamisen. No, en olisi sinne kyllä päässytkään, kun lapsukaiset olivat meillä yökylässä. Ja he menevät kaiken muun ohi.

Juuri äsken lähti kotiinsa entiset naapurimme, ystäväpariskunta, jonka miehen kanssa olemme "kaksoset"', päivälleen saman ikäiset. Rouvan kanssa olemme jakaneet murheitamme lastemme eroasioista. Heidänkin pojallaan hankala vaimo, mutta ei ihan niin kurja tapaus kuin meillä. Hänelle (kuten myös lasten isällekin) lapset ovat kaikki kaikessa. Olisipa meilläkin asia niin. Kaiken muun kestän, mutta en lasten huonoa kohtelua. Ja sitä sorttia on ollut ihan tarpeeksi.

Mutta nyt pitää lähteä siippaa hakemaan asemalta. Onkin jo tulossa kotiin juhlistaan. Vanhat väsyvät?? Toivottavasti hän on ottanut taas kuvia, että pääsee niiden parissa nostalgoimaan. Vai onkos semmoista verbiä olemassakaan; ei taida.

PS. Onkohan robotilta puhti poissa. Ei ole pitkään aikaan näytellyt kuvia.

Kuulin uutisista, että ensi keväänä tulee voimaan laki, jossa lasten ja isovanhempien ja muiden läheisten yhteydet taataan, vaikka erovanhempi haluaisi katkaista yhteydet toisen vanhemman sukuun.

Muutkin totaaliset välirikot pitäisi kieltää lailla, kun on lapsista kysymys. Yksi ystäväni on joutunut kokonaan luopumaan lastenlapsiensa tapaamisesta, koska tytär on katkaissut välit äitiinsä moraalisista syistä. Äiti ei ole ollut esimerkillinen vanhempi alkoholisminsa takia, mutta tämän ihmisen hyvin tuntien tiedän, että mummina hän pystyisi toimimaan ainakin lyhyissä tapaamisissa oikein, mutta tytär on ahdasmielisen miehensä painostuksesta lopettanut kaiken yhteydenpidon tähän "huonoon" mummiin. Nyt on ajauduttu siihen, että joidenkin nuoruuden syntiensä takia mummi ei saa nähdä lastenlastensa kasvavan, vaikka asuvat viereisillä paikkakunnilla. Hyvin julmaa peliä, sanoisin. Mummi on tehnyt kaikkensa, mutta edes joulukorttia ei tyttären perheeltä saa. Tyttären anoppi lietsoo myös tätä välirikkoa. Tytär ei pidä anopistaan, muta ilmeisesti kuka vain kelpaa hänelle paremmin kuin oma äiti.

Pikaiset huomenet kaikille!

On lähdettävä käymään kaupungilla, vaikka oikeanjalanpohje on niin, niin kipeä, että olen kyllä nyt "ontuva eriksson" - en tiedä mikä kramppi siinä on ollut nyt koko viikon.

Eilinen päivä oli mukava (pohje kivusta huolimatta). Olin ystävättäreni kanssa ensin Ateneumissa katsomassa Italialaista taidetta, ja siellä oli ensimmäistä kertaa julkisesti esillä myös Niinistön palapelimuotokuva! En tykkää yhtään. Näytti aivan joltakin "halpahalli" kuvalta! Ei mitään "arvokkuutta."

Sitten söimme jotain pientä ja menimme vielä toiseen paikkaan istumaan ja juttelemaan, missä joimme yhdet cavat.

Kotiin tultuani oli pohje niin kipeä, että piti ottaa Panadol mutta ei se paljon auttanut. Yön sain kuitenkin nukuttua, mutta kipeä se on edelleen. En tiedä miten käy kun lähden tuonne liikenteeseen?

Mutta nyt kuitenkin toivottelen toiveikasta torstaita koko porukalle!

Huomenta. Mikähän ihme Ravun pohkeeseen nyt sattuu. Minullakin välillä aamuisin särkee esim oikean jalan nilkkaa niin ankarasti, ettei tiedä, miten sitä jalkaa pitäisi, mutta se helpottaa, kun nousen ylös.

Minustakin se Niinistön "muotokuva" on kuin jostain Bonk-näyttelystä, ihan kitchiä. Se on ihan eri taiteenlaji, kuin mitä valtiomiesten kuvien pitäisi olla.

Onpa taas kaunis päivä. Aika koleaa kuitenkin, ainakin oli, kun joku aika sitten avasin terassin oven ilmanalaa nuuskiakseni. Olisi hyvä kettislenkkisää, mutta poika pitää tänään etäpäivän ja käyttää riiviön itse lenkillä. On kuulemma taas aamulla ollut ihan mahoton.

Saas nähdä lähdetäänkö mökillä käymään. Se riippuu suuresti siitä, millä mielialalla lapset taas tänään aloittavat isäviikon. Kuluneella viikolla emme ole olleet yhteydessä heihin kuin tekstareilla. Yritämme välttää ärsyttämästä äitiä, ja sen aiheuttaa jo puhelinsoitto lapsille. Lapsetkaan eivät ole meille päin soitelleet. Tekstareihin siis olemme joutuneet tyytymään.

Siipan kuntokin voi liittyä mökkireissun toteutumiseen. Hän meni tänään sairaalalle kuulemaan lääkärin madonluvut suoritetusta terveystarkastuksesta, labroista ja kuvista. Toivottavasti ei enää tarvitse lääkekuureja jatkaa. Nyt loppunut kuuri oli aika tymäkkää tavaraa ja siippa olikin niiden takia aika väsynyt. Päikkäreitäkin saattoi ottaa parikin kertaa päivässä. No, kohtahan se kuullaan, mikä on miehen kunto.

Kerroin tuossa aiemmin, että siipalla oli reimuyo-tapaaminen. Paikalla oli myös aikoinaan poikien kanssa penkkareihin osallistuneita tyttökoulun oppilaita. Siippa oli ottanut pari kuvaa samanlaisilla asetelmilla kuin penkkarikuvissa. Parit kasvot niistä osasi yhdistää, mutta muita ei. No, 50 vuotta tekee tehtävänsä melkein kelle vain.

Nyt pitää lähteä käymään puutarhalla Pari vielä tyhjää ruukkua pitäisi täyttää. Ruusbegonioita niihin meinaanlaittaa. Ne kestävät hyvin kaikenlaisia säitä ha minun heikohkoa hoitoa.

Mukavaa viikonloppua toivotan!

Laitoin juuri kukkakaalipaistoksen uuniin, sen jälkeen teen meille "lankkupihvit" seitistä, eli kalaa, joka tarvitsee paljon sipulia, ruohosipulia, rakuunaa, suolaa, mustapippuria ja voita, jotta maistuu muullekin kuin sille marmorinpalalle, joita pannulle laitan 4 kpl. Kalalle ne ainakin tuoksuvat ja hyviä ovat syödessä. Salaatti on jo valmiina.

Mitenkä A-mummun ja siipan mökkireissu mahdollisesti onnistuu?

Meille seuraava lapsenlapsen perheen vierailu menee tuonne ensi kuulle. Sen ilmoittivat. Itsellämme olisi mökkiyö kuukauden lopussa tuolla noin 300 km:n päässä,

Myöhään illalla keittiömme ikkunan yläpuolella olevista neonvaloputkista toinen alkoi vilkkua, luulin jo, että silmiini tuli joku vika, mutta lamppuhan se oli. U avasi sen kuoren aamulla ja kuinka ollakaan, lampun pidike katkesi, olivat jo niin hapertunutta muovia, Voihan perskuletto, saakohan siihen edes uutta lamppua kiinnitettyä ilman ilmastointi (puhekielessä jeesus) teippiä. No sehän nähdään. Aina nämä tapahtuvat perjantaina, ei sovi meille ainakaan se laulu, voi, kun aina olisi perjantai!

Huomenta "pohjekipuiselta" - Ei hyvin mene, kun täytyy kärsiä kuin puukonviilloista pohkeessa joka askeleella. Ehkä nyt tänään tuntuu hieman paremmalta yön jälkeen, mutta tiedä sitten, jos lähtee ulos kävelemään? En mene tänään. Yritän lepohoitoa jalat kohti kattoa.

Ulkona en ole vielä käynyt yhtään, mutta ikkunasta katsoen sää on aurinkoinen ja mittarista katsoen kylmä!

Miten maksetaan "nolla" euron lasku? Luin Ilta-Sanomista, että verottaja on lähettänyt jollekin yrittäjälle nolla euron laskun, mutta kun yrittäjä ei sitä maksanut, niin nyt hän on saanut perintälaskun 30.10 euroa? Valittaa kuulemma voi!

Mukavaa, tai ainakin siedettävää lauantain viettoa kaikille!

Huomenta. Mikähän juttu tuo 0 euron lasku on? Ei nyt ole edes aprillipäivä. Siihen laskuun on täytynyt tulla virhe, 30,10 on täytynyt olla alkuperäinen summa.

Ja, köh, mihin se ystävällinen (tiedän kyllä kenen) saksankielinen aamutoivotus hävisi?

Juu, "robo" onkieltänyt saksan kielen

Nyt kun sattui olemaan maitoa, perunajauhoja ja vanilliinisokeria, tein lapsuuden herkkujälkkärin maitokiisselin. Laakealle vadille lakkahillosilmillä niin a vot. Peittoaa jogurttivalmisteet mennen tullen.

Ystävän pojan hautajaiset olivat menneet kauniisti. Paitsi että pappi sekoili etunimissä. Etupenkissä istuva pojanpoika oli vähän järkyttynyt, kun pastori kuulutti vainajan nimeksi hänet. Moka lienee inhimillinen, isän ja pojan nimet olivat nelikirjaimiset ja lähellä toisiaan.

Hyvää viikonloppua!

Meillä aikoinaan koulussa, köksässä keittämämme maitokiisseli oli nimeltään kuutamokiisseliä. Se oli/on hyvää, etenkin hillosilmän kanssa. Olen sitä joskus jälkeenkin päin tehnyt, mutta siitä on kyllä aikaa. Pitäisiköhän taas kunnostautua. Taannoin kävi eräs ystäväpariskunta iltakylässä, Grillattiin ja jälkkäriksi tein ihan tavallista mansikkakiisseliä, vähän kermavaahtoa ja pari mintun lehteä. ja herkullista oli sekin. Kiisseleiden keittoa pitäisikin lisätä. Ne ovat hyviä jälkkäreitä ja välipalojakin. Ja helppoja tehdä. Eipä muuten taida monikaan ravintola kiisseleitä pitää listoillaan. Taitaisi joutua taantuneiden ruokaloiden listalle.

Mökille pääsimme sitten oikein hyvin. Siippa sai terveen paperit. Tosin vielä loppukesällä pitää käydä kontrollikuvissa. Tässä istun ikkuna vieressä ja katselen jävelle, joka pläkätyyni. Tulee mieleen radiosta kuulemani Aristoteleen kantapään viikon sitaatti: "pysähtyneisyys polkee paikallaan". Järvi on just siinä tilassa.

Melkoinen ruuhka oli tullessamme tässäkin kylässä, kun vietettiin perinteistä kesän alkajaista kulkueineen, torimyyjineen. Emme muistaneet, että se tapahtuma oli juuri tänään. Ihmisiä oli kuin helluntaiepistolassa. Kaupassakin piti jonottaa kassalle. Sitä ei ole tarvinnut aiempina kertoina juurikaan tehdä. Voimme yleensä kesälläkin onneksi ajoittaa kauppareissut niin, että vältämme isommat mökkiläisten ryysikset. Talvellahan täällä ei mökkiläisiä juurikaan ole ja paikkakuntalaisia ei oikein jonoiksi saakka piisaa.

Kuulin juuri, että meidän kettis oli lähtenyt kasvattajansa ja kolmen muun kettiksen kanssa näyttelyreissuun. Onneksi vain jonnekin täällä kotimaassa. Muistan kun aikoinaan edellinen kettis oli näyttelyreissulla Wienissä saakka. Sieltä kun se tuli takaisin oli aivan vauhko. Ei koskaan selvinnyt, mitä siellä oli tapahtunut, mutta mm. autoilupelko oli matkalla sille tullut, samoin kovien äänien pelko. Niistä raukka kärsi koko loppuelämänsä. Koiranäyttelyt muutenkin on kovien ihmisten hommaa. Niissä harva koira on ihmisen rakas ystävä. Ne ovat vain näyttelyesineitä, joille ei aina edes jakseta olla ystävällisiä. Minä en koiraani näyttelyyn laittaisi, mutta meidän kettikselle yrittävät saada paperit, joilla sitä voitaisiin käyttää pentujen tekoon. Ja silloin pitää käydä näyttelyissä. Harmi. Kahdessä näyttelyssä kettis on jo ollut ja oli niissä luokkansa paras. Vielä kai pitäisi yksi sellainen saada. Jospa se sitten tulee tänä viikonloppuna.

Nyt täytyy laittaa jotain iltapalaa. Söimme lounaan kahden aikaan eikä sen jälkeen mitään, edes huulta leivän päälle. Nyt maha huutaa leippä, leippä.

Rauhaisaa lauantai-iltaa!

Meillä oli köksässä tuo kiisseli nimeltään vaniljakiisseli. Ainakin siinä keitettiin vaniljatankoa ja syötiin hillon kera.

Tähän ketjuun pääsee vielä nippanappa osallistumaan meikän (hiukan paremmalla) luurilla, toiseen ketjuun ei mitään jakoa ilman tietsikkaa. Ihmettelen kalastajan tavoin miten nää on näin huonosti toimiviksi onnistuttu pilaamaan, edellisen uudistuksen ideana kun oli juurikin parantaa mobiilitoimivuutta. Haluttiin tai ei, mobiilissa on tulevaisuus.

Luurin nettiyhteysteho ei ole ongelma, koska läppärillä saitti toimii normaalisti käyttämällä luuria hotspottina, elikkä siis käyttämällä luurin nettiyhteyttä.

S24:n algoritmi lienee aivan liian monimutkainen näin yksinkertaisen sivuston toimintaan nähden. Toimiihan paljon raskaammat, moninkertaisesti näkyvää informaatiota sisältävät sivustotkin nikottelematta keskinkertaisilla luureillakin.

Säätilat näyttävät sensijaan hyviltä, samoin vastakeitetty oli suorastaan erittäin hyvää.

Saimme juuri kutsun toisen kummipoikamme maisterijuhlakahveille ensi lauantaina, toiset ne jaksavat opiskella koko ajan ja pidemmän kaavan kautta. Mikäpä siinä jos jaksaa.

Peijakkaan koipi jaksaa särkeä! Olisipa edes yhtä "kunniakasta" kuin Suezilla saatu ulkomainen lyijy kuten Hyacinthin majurituttavalla, mutta kun on ihan arkista suomalaista vanhuusiän nivelrikkoa.

Tokan kerroksen parvekkeellekin ovat hyttysen pirulaiset löytäneet. Täytyy kai käydä Tokmannilta hyttysansa Thermacell.

Ovatkohan nuo "peijakkaan koivet" tarttuvaa lajia. MInullakin on parin päivän ajan sattunut toiseen takajalkaan niin, että esim. noustessani mökin aika jyrkkiä portaita pitää ähkäistä joka toisella portaalla.. Samoin yöllä on kinttu välillä ollut niin kipeä, että viime yönäkin nousin pillerin pyöritykseen.


Näin viime yönä ihan kamalaa unta. Kettis oli annettu pois ja tilalle otettu kaamea karvakasa, jonka mahakarvat laahasivat maata ja turkissa oli lilaa, punaista ja vihreätä. Kun menin hakemaan sitä ulos, niin puri pirulainen minua. Heräsin itku kurkussa. Uni varmaan johtui siitä, kun poika kertoi, että kettis ei voinutkaan osallistua näyttelyyn, kun oli nostanut korvansa pystyyn; kettiksen korvien kuuluu olla kärjistään lopallaan. Kasvattaja, jonka kanssa se oli reisussa ollut oli kuulemma kovin pettynyt. Ei saanut itselleen meriittejä (olen pari kertaa tavannut sen miehen ja on tosi tyly koirilleen). Oiskohan kettis edellisellä kerralla saanut näyttelystä jonkun trauman. Ainakin sen edeltäjä sai juuri samaisen miehen kanssa näyttelyreisussa oltuaan.


Tuo unen koiran värillinen turkki taas varmaan johtui havainnosta, jonka sisarelleni puhelimessa kerroin. Eilen ajelimme hänen mökkikylänsä läpi ja tiellä tuli vastaan serkkumme, joka jo melkein parikymppisenä harmaantui ja sillä tukalla kulki näihin päiviin saakka. Eilen hänellä oli tukassaan värjäys, jossa paljon punaista harmaan kaverina. - Unet ovat kummia.

Ny pitää lähteä laittelemaan paikkoja kuntoon. Kotimatkalle lähdemme kohtapuoliin. Illalla on tarkoitus mennä vähäksi aikaa vahtimaan lapsia. Isällään joku työhön liittyvä iltajuttu ja poika sai tänään kipsin jalkaansa, kun perjantai-iltana varpaansa murtui ja liikkuminen pakettijalan kanssa on huonoa. Koti on kahdessa tasossa ja sauvojen kanssa portaiden könyäminen on aika jännittävää. Kurjasti alkoi pojan loma. Sitä kyllä ihmettelemme, että lastenklinikallakaan ei viikonloppuna ollut kipsin laittajaa, vaan pojalle laitettiin hätäapusidos varpaaseen ja tänä aamuna sitten varsinainen kipsi.

Leppoisaa kesäviikkoa kaikille! Whoollekin, vaikka töitä vielä joutuukin paahtamaan. Miten paahtaneekaan kalastajaeemeli siellä urakoidensa ja itikoiden keskellä!

Huomenta. Noin 40 valkoposkea kaakattaa tuossa kadunpuoleisella nurmikolla. Aurinko paistaa ja on lämmintä. Ihan kelpo kesäsää.

U hankki meille taas uuden imurin Tvinsiltä, se tuli perjantaina. Siinä on suuttimia joka lähtöön, voi imuroida jopa kirjahyllyn päältä nousematta tuolille, paitsi että onhan sieltä ensin otettava tavarat pois. Kävi heti imuroimassa autonkin sisältä. Se on sellainen kädessä pidettävä laite, ei kuitenkaan mikään ns pöytäimuri. On pitkää ja lyhyttä suutinta, on sellainenkin, taipuisa, pitkä suutin, jolla pääsee kapeisiin, ahtaisiin väleihin.

Nythän meitä on sitten neljä jalkavaivaista täällä. Taisi muuten Akenttikin jalkaansa valittaa ennen maalle muuttoaan.

On kyllä ihme sääntöjä koirien roduissa, ettei korvat saa olla hetkeäkään pystyssä, jos niillä on oltava ne lupallaan. Jos koiralla on häntä, senkin on oltava tietyssä asennossa näyttelyssä. Ja seisoma-asennot oltava mitä kummallisempia, ilmankos koirilla on niin paljon lonkkavikojakin.

Kun katsoo missien ja mallien kävelyä, on sekin täysin luonnotonta ihmiselle, pitää kävellä kuin lankkua pitkin, vaikka ei ole kyse trapetsitaileilijasta eikä puomivoimistelusta.

Iltapäivää!

Minun piti tällä viikolla lähteä mökille, mutta katsoin 10 päivän säätä ja se näytti varsin koleaa huomiselle ja keskiviikolle: ylin lämpö jotain kymmenen ja alin neljä astetta, joten peruin koko reissun. Ei ole kiva könytä ulkohuussiin yöllä paljain säärin liki pakkasessa ja jos rupeaa pukeutumaan vessareissulle, siinä meni yöuni kokonaan. Polvet eivät enää taivu ns. puskapissalle, kellahtaa vielä kanervikkoon ja jää sinne.

Minun koirani rotu AHT, American hairless terrier, karvallinen muunnos, on vihdoin kelpuutettu Suomen Kennelliitossakin viralliseksi roduksi. En vain voisi kuvitella noin aran koiran raahaamista näyttelykehään. Siellä se luimistelisi häntä koipien välissä eikä edes yrittäisi olla edukseen.

Katson joskus kissanäyttelyitä. Varsinkin rag doll -rotuiset antavat väännellä ja käännellä itseään miten vain, nuo hauskat räsynukkekissat. Suvussamme on muutama norjalainen metsäkissa, puolen ilveksen kokoinen peto. Niiden seurassa sai todella pelätä omien pikkukoiriensa puolesta.

Nyt huomasin, että meillä on näköjään pihatalkoot taloyhtiössämme. Enhän minä mitään huomaa, koska en ole käynyt rapun ilmoitustaulua lukemassa. Meille ei mitään kutsua tule postiluukusta, koska emme omista asuntoamme. Istuttavat siis jotain kukkia pihallemme. Nyt on kyllä siihen erittäin sopiva sää.

https://www.unicometan.com/

Tässä pitäisi olla jotain kuvia, en kyllä löytänyt ihan samannäköistä. Koirani on muuten täysvalkoinen, vain pää ja korvat vaaleanruskeat. Paino vain 5 kg, joten se on hyvin pieni jopa narttukoiraksi.

Aamupäivää. Yöllä on satanut, nytkään ei aurinko paista, joten ilma tuntuu suorastaan kolealta.

Putkimies kävi eilen vaihtamassa keittiön hanaamme tiivisteet ja kiristi sen kiinnitystä, tuntui nimittäin välillä että koko hana irtoaa pöydästä, kun se oli niin jäykkä ja kalkkeutunut. Nyt se toimii tosi keveästi.

Katsoin aamupäivällä mustahaikaran pesään, siellä oli kolme poikasta ja heidän höyhenensä olivat kuin sahajauhoissa taikka siitepölyssä pyöritettyjä, vaaleanruskeata nöyhtää täynnä, näyttivät kuin olisivat olleet märkiäkin. Merikotkan poikanenkin oli äske pesän ulkopuolella, vaikka kamera on asennettu kohdilleen.. Tainnut tehdä ensilentonsa seuraavalle oksalle.

Minäkin käin nyt Eka kertaa lintukierroksella. Näyttävät seilin ja kalakotkas 1 pesät jääneen ilman pesijöitä tänä kesänä.
Koitan vielä kaivaa sen merikotkaksen esiin mitä en heti löytänyt vanhasta valikostani.
Kohta on taas iltamyrkkyjen aika. Saa ottaa yhden pikkuputkellisen "taikasientä", mikä kohentaa mieltä, ilon ja lämmön palauttaaa, ettei tarvitse itseään halolla päähän kalauttaa

Kesäiset huomenet - keskipäivät kaikille!

Ennen kuin käyn imuria hurruttamaan, tulin hetkeksi koneelle. Ulkona en ole vielä käynyt, mutta aurinko näyttää paistavan, eikä kai ole kovin kylmäkään. Tänään ei tarvitse lähteä Malmille. Huomenna sitten kyllä.

Pohje tuntuu tänään hieman kivuttomammalta, ehkä se siitä tokenee. Eilen oli Helsinki-päivä ja kaikenlaisia tapahtumia olisi ollut tarjolla aivan ilmaiseksi, mutta piti jättää väliin. Ystävätär soitti ja puhuimme sitten eilen aamupäivällä puhelimessa melkein kaksi tuntia, vaikka olimme muutama päivä sitten olleet yhdessä Ateneumissa ja vähän siellä sun täällä kaupungilla. Hän meni joihinkin tapahtumiin nauttimaan musiikista eilenkin.

Minäkin olen tehnyt taas tänään tuon Viron linnunpesä kierroksen. Poikaset kasvaa ja kukoistaa. Yhtään kovin heikonnäköistä poikasta ei ole missään pesässä, niin ettei joudu jännittämään sen selviämistä. Joku näistä linnuista (mikähän se nyt oli - suurkotkas)? taitaa olla yksinhuoltaja kun en ole nähnyt sillä pesällä koskaan kahta lintua? Nytkin emo oli varmaan hakemassa ruokaa, kun kaksi hyvin pientä poikasta oli keskenään. Yleensä emot eivät jätä isojakaan poikasi valvomatta.

Nyt kyllä on ryhdyttävä töihin, ettei tämäkin päivä karkaa laiskotellessa ohitse.

Mukavaa viikonjatkoa!

Sain viime yönä tekstiviestin puhelimeeni ja oli pakko nousta lukemaan se, kun en yöllä niitä normaalisti saa. Ettei vain jollekin lähisukulaiselle ole tapahtunut jotain, oli pelkoni. No se oli entiseltä työkaveriltani, että eräs toinen työkaverimme oli kuollut edellisyönä. Oli vasta 6-kymppinen. Tällä työkaverillani on tapana viestitellä jopa yöllä kun sai tietää puhelinnumeroni. Aiemmin asuimme jopa vierekkäisissä taloissa ja hänellä oli vain U:n puhelinnumero.

Sitten toinen työkaverini (ei viimeöinen) kysyi voiko tulla tänään kylään. Sopiihan se minulle mainiosti. Hän on ollut minulle tuttu myös entisenä työkaverina, plus että asuimme myös lähekkäin yhdessä vaiheessa. Hän on minua paljon nuorempi ja on nyt uransa huipulla, kyllä hän on opiskellutkin aivan tavattomasti, aikuisiällä kuitenkin. Itse jäin opistotasolle, hän on nyt korkeakoulutettu. Näin se elämä soljuu kenellä mitenkin. Olen kuitenkin tyytyväinen omaan olemiseeni. Varsinkin laiskotellessa.

Illansuuta!

Sen verran leuto ilma on, että istuin avoparvekkeella juomassa iltapäiväkahvit. Liikenne pääkadullamme oli hiljaista, mutta taustalta kuului koko ajan Pielisen rantaa sivuavan rautatien kolina. Mitä lie tukkikuormia siellä järjestänevät.

Rupesin oikein miettimään, miksi tuo ääni tuntuu niin kotoisalta, häiritsemättömältä. Lapsena asuin liki Leppäsuon satamarataa, nykyistä baanaa. Osan kouluvuosistani vietin varsinaisessa junakaupungissa Kymenlaaksossa. Hgissä avioliiton ensi vuodet rantaradan alapuolella eivät muistojälkeä jättäneet, niin paljon oli kaikkea muuta. Myöhemmin oli joku kaupunginosa, johon radan ääni ei kantautunut, mutta sitten muutimme paikkaan, joka kai oli maan junajärjestelyn keskus, koska kahdenkin kilometrin päähän kuului ratapihan rautaista sekameteliä öisinkin, kun muu liikenne oli vaiennut. Ilmala.

No juu, se siitä nostalgiasta. Kävin apteekissa ostamassa tukea kipeälle polvelleni. Kolmella eurolla olisin saanut pitkän kiepautettavan ideaalisiteen, mutta satsasin valmiiseen kolmenkympin polvitukeen. Aika ällö tunnen koiran kanssa liikkuessa, että polvi hervahtaa alta.

Huomenta. Aurinko paistaa kauniisti, ainakin partsilla on lämmin.

Tuosta ratapihan äänistä, minäkin asuin Malmilla nelisen vuotta ihan ratapihan vieressä, että kiskojen kolina oli hyvin tuttua ja jokapäiväistä. Ja pienlentokoneet pörräsivät talon kattojen yläpuolella ja laskuvarjohyppääjät olivat tuttu näky kesäisin.

Onpas tänne tänään hankala päästä. "Ei yhtään keskusteluja" saa jatkuvasti vastaukseksi kun yrittää ketjuun. Monen "kiertotien" kautta sitten taas päästää, jos yrittää ja yrittää. Koko päivä on ollut samanlaista.

Nyt katselin Poldarkin tv:stä ja tilasin uuden Poldark-kirjan, mikä ilmestyy heinäkuun loppupuolella. 19. varausta oli ennen minua. Enni Mustosen uusimman kirjan varauksia oli 1 510 ennen minua - kyllä kansa lukee!

Nyt sitten kaikille Hyvää yötä!

Huomenta!

Yö meni ja nukuttua tuli, mikä on hyvä asia. Tulin kokeilemaan pääseekö tänne tänään kiertelemättä ja pääsi, kuin pääsikin.

Sää on aika hyvä. Näyttää vähän tuulevan, mutta muuten on sellainen "utuisen" kaunis aamu ainakin täällä päin. Kävin eilen kaupoissa, niin tänään ei tarvitse kotoa lähteä minnekään.

Eipä nyt muuta tällä kertaa. Hyvää viikonlopun alkua kaikille ja kaikkialle!

Huomenta ja hyvää perjantaita. Vaikeuksia oli äskenkin päästä tänne. Illallakin keskustelut äkkiä hävisivät.

Aurinko paistaa ja ulkona on hiljaista. Aivan kuin olisi joku sunnuntai.

Vaikeata on todellakin ollut tänne pääsy. Monta kertaa olen yrittänyt, ja jotain lähettänytkin, mutta perille ei näämmä ole tullut. Huonosti hoidettu systeemi. Ja lomien pitäisi vasta olla alkamassa!

Nautiskelen vieläkin mielessäni eilisestä konsertista, joka lajissaan oli minulle jo aika mones. Grigori Sokolov on monena kesänä käynyt täällä, siis Hesassa, soittamassa "oikeaa" pianomusiikkia. Eilen hän taas oli estradilla: yksin, pieni suuri mies, mustan flyygelinsä ääressä ja soitti Haydnia ja Schubertia. Hemmotteli taas runsaalla ylimääräistenkin ohjelmalla. Se mies tuntee yleisönnsä ja antaa sitä mitä kansa pyytää. Salissa ei monta tyhjää jakkaraa ollut. Ja mikä ihmeellisintä, siippakin lähti mukaan ja tykkäsi hänkin. Tosin pojan tyttären piti alunperin tulla kanssani, mutta hän joutui äitinsä määräyksestä lähtemään uusien gerbiilien metsästykseen juuri eilen illalla. No, ihan hyvä niin, koska lapset olivat kovin kallella kypärin, kun yksi gerbiili otti ja kuoli muutama päivä sitten, ja tykkäävät niistä kovasti. Nyt on sitten taas heillä jotain uutta, joka ainakin joksikin aikaa vie ajatukset pois ikävistä asioista, joita vain näyttää piisaavaan. Kun äiti järjestää, niin aina tapahtuu:(.

Justiinsa tulin kettislenkiltä. Siippakin oli mukana. Niin mieltä lämmittää koiran käytös: aina kun lähdemme heidän ovestaan ulos, minä siitä viimeisenä, niin tepastelee ensin kiireissään muutaman metrin siipan edellä, mutta sitten kääntyykin kannoillaan ja kipaisee takaisin päin minun luokseni varmistamaan että mummukin tulee mukaan. Kyllä koira koiran tuntee.

Nättiläinen on tuo Aurorankin koira. Minäkään en aiemmin po. rodusta tiennyt mitään- no, en kyllä monesta muustakaan, tietämykseni melkein rajoittuu kultsuihin ja kettiksiin. Tosi söpö kuva on tuossa linkissä. Meidän naapurissamme on husky, joka luikkaa kaiket päivät yksin kotona ja katselee ikkunasta ulos. Ei ole se huskyn elämää.


Aurora mainitsi jossain viestissään Leppäsuon, joka heti herätti muistoja minussakin. Siellä kirjastossa istuin 60-70-lukujen vaihteen molemmin puolin tentteihin lukemassa. Se oli sitä opiskelijaelämää: aamulla jo jonotettiin ovien aukeamista, että sai vakiopaikkansa. Ja auta armias, jos ei sitä sattunut saamaan, niin koko päivä meni sekaisin. Välillä lukemisien välissä tietysti pidettiin"lakisääteiset" kahvi- ja lounastauot ja niiden aikana kerittiin parantaa maailmaakin. Se oli helppoa elämää. Ainakin kun vertaa nykyiseen.

Nyt pitää lähteä pistämään murua rinnan alle. Aamukahvin jälkeen olen syönyt vain kaksi tomaattia, ja nyt kyllä jo hiukoo. Löysin, muuten, kaupasta aivan ihania kotimaisia tomaatteja: tummanpunaisia, mattapintaisia, pieniä, timakoita, tomaatille tuoksuvia. Ihan kuin aikoinaan kummitätini kasvattamat tomaatit. Eilen sellaisia oli kaupan tomaattilaarissa. Lajikkeen nimeä en tiedä, eikä sitä tiennyt myyjäkään kun kysyin. Pitääpä yrittää löytää netistä jotain tietoa.

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

"pojan tyttären piti alunperin tulla kanssani, mutta hän joutui äitinsä määräyksestä lähtemään uusien gerbiilien metsästykseen juuri eilen illalla." Onneksi oli mieluinen tehtävä tytölle.
Taisi olla äidin veto ettei ole liikaa mummun kanssa.

Sokolovista taisi olla arvostelu konsertistaan tämän aamun Hesarissa. En tullut lukeneeksi.

Huskyn paikka ei ole todellakaan kaupunkiasunnossa ja sisätilassa. Varsnkaan jos se ei ole enää pentu.

Tytär soitti äsken, ja kertoi aivan suurenmoisesta konsertista, missä hän oli ollut eilen yhden ystävättärensä kanssa. Alkujaan tyttären miehen piti sinne lähteä, mutta hän oli sitten ruvennut "epäröimään" ettei taitaisi nyt tykätä sinne lähteä, joten tyttären ystävätär lähti. Tuo konsetti oli sama Grigori Sokolovin, mistä amummu kertoi. Kuusi ylimääräistä oli soittanut ja joku tyttären työkaveri, joka oli ollut siellä myös, oli kertonut että kerran se soitti yhdeksän ylimääräistä. Tuli vain kumartamaan, kun kuulijat taputtivat ja huusivat bravoota, ja kävi jokakerta taas soittamaan. Ei tyytynyt vain kumartelemaan.

Lukeminen ja musiikki - elämän suuria nautintoja!

Keskipäivän hellout!

Ei ole oikeastaan mitään kerrottavaa, mutta herätänpä ketjun valveille.

Luin netistä, että nyt on kesäkeiton aika ja sain minäkin siitä idean, että niinpä. Keitin eilen sitä ja kyllä oli hyvää. On sitä vieläkin, joten lämmitän vain ja nautin nyt sitten valmiista ruoasta. Viimeksi tein kesäkeittoa kai viimekesänä, en muista että olisin sitä talvella tehnyt. Pitäisi tehdä useamminkin.

Viikon päästä on juhannus. Menen joko silloin lauantainaina tyttärelle, tai sitten vasta sunnuntaina. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia. Jos menen lauantaina, niin se on sitten yön yli vierailu siellä.

Kaivoin äsken jotain leivonta reseptejä esiin, jos vaikka pyöräyttäisin jotain huomenna, koska yksi ystävätär saattaa piipahtaa viikolla, eikä pakasteessa ole nyt mitään kahvileipää.

Tänään on saunapäivä ja taidanpa nautiskella löylyjuomana, vilvoitellessa, yhden kuivan siiderinkin. Eikös kesä ja juhannuksen läheisyys ole oikea aika hieman nautiskellakin?

Lauantaikivan toivotukset kaikille.

Hyvää, suorastaan helteistä lauantaipäivää. Kotona on kuuma, vaikka parvekkeen lasit ja ovi ovat auki, samoin keittiön ikkuna, mutta soijaa pukkaa eli sitä ns hikeä. Niskatukan alta tuntuu kostealta. Iltapäivällä menemme kummipojan maisterikahveille. Hän on ikuinen opiskelija. Tein hänelle vitsailukortin, missä hän aloittaa opintonsa alkaen peruskoulusta, rippikoulusta, ammiksesta, aliupseerikoulusta, ja sitten seuraa liuta tutkintoja, joista ehkä viimeisin tulee olemaan tohtorin tutkinto? Toivotan hänelle myös hyvää onnea ja mukavia työpaikkoja tänä lannistavana aktiivi-mallin aikana. Hän on yrittänyt vaikka mitä, ollut välillä jo yksityisyrittäjänä, mutta lopetti, kun isommat firmat talloivat hinnat.

Tunnen jo monta akateemistakin työtöntä. Toisin oli silloin kun olin nuori. Niin on maailma muuttunut. Koulutettua väkeä on jo liikaa, onneksi ei tarvitse olla siellä työpaikkajonoissa.

Maassamme on kymmeniä, ellei jollain tavalla arvioituna, satojakin tuhansia yrittäjiä, jotka todellisuudessa muodostavat maan koossa pitävän ja sitä kehittävän ytimen paljon suuremmalla voimalla kuin konsanaan pörssiyhtiöt.
Mikäpä on pienyrittäjän koulutus. Mitähän soitinta ja musiikkia he suosivat

Aamupäiväntervehdys!

Sää on kaunis ja lämmin. Laitoin juuri uuniin kypsymään Vironperän kakkureseptin mukaan leipomani kakun. Se on helppo tehdä ja on aivan syötävää. Huomenna ajattelin leipoa sellaisen puolukka-kermaviili piirakan. Täytyy ensin käydä kaupassa, kun kotona ei ole kermaviiliä. Piirakan päälle (puolukoiden) tulee vielä erikseen tehtävä murutaikina. Olen sitäkin tehnyt joskua ja muistelen sen olleen hyvää.

Nyt aion mennä hetkeksi viherhuoneen sohvalle ja nostan jalat seinälle. Nautitaan!

Hyvä juhannussää on peruttu. Aattona näyttää sadetta ja 14 asteen viileähköä "keliä". Yksi mitä toivon huomiselle mökkimatkalleni (edes) on reippaahko tuuli, joka hajoittaisi hyttysparvia, joita tänä kesänä on siinnyt erityisen paljon. Täällä kaupungin keskustassakin muutama sitkeä ötökkä päivystää rapun edessä, josko saisi veriaterian.

Minun pitää valmistella syötävää mökkioloihin, josta puuttuvat niin sähkö kuin juokseva vesikin. Ostin kotimaisia uusia pottuja, mutta ne on viisainta pestä jo täällä keittokuntoon. Isolle pelille teen omenapannarin, jonka leikkaan suikaleiksi ja kääräisen rullille. Mitään lihaa en niihin oloihin ota pahentumaan, joten ehkä kokeilen potuille särpimeksi nyhtökauraa tai näitä uusia papuvalmisteita. Tomaatit ja hedelmät säilyvät hyvin huonelämmössäkin. Koiralle ostin sapuskaa kertapurkeissa. Näkkäriä, teetä ja mausteita on mökillä olemassa. Mansikoita olen ahminut viime päivinä koko viikon tarpeiksi. Jäätelö tietysti kuuluisi juhannukseen - ja sitä saankin, koska tulen jo aatoksi kotiin, jossa minulla on yksi kokkojuhla tiedossa.

Keskikesä on kaunis ja kukkiva, satoi tai paistoi!

Kummipoikamme piti todella loistavana älynväläyksenä hänelle väsäämääni maisterikorttia, että miten ihmeessä olen onkinut tietooni hänen kaikki suorittamansa tutkinnot? No, kummitäti muistaa. Minulla on melkoisen hyvä muisti, ei ole vielä alzheimer iskenyt..

Minulla on aina ollut tapana tehdä kortteja, joissa koko ihmisen siihenastinen elämänkaari tulee esiin tavalla taikka toisella. Olen saanut niistä ennenkin 10 pistettä ja papukaijamerkin. Esim apen ja U:n veljen kohdalla. Silloin jaksoin vielä askarrella paljon enemmän, Nytkään ei ole muistini eri asioista vielä pettänyt, mitä tulee läheisiin ihmisiin.

Poikamme oli tänään avecinsa tyttären valmistujaisjuhlassa ja siellä oli käynyt niin, että joku vieraista oli tuonut kultaisen noutajansa sisälle, joka oli kaatanut sen pikku pöydän jossa oli tervetuliaismaljat. No juomat olivat sitten lattialla sirpaleiden seassa. Litkikää sieltä. Olipahan juhlat. Meille ei eilen käynyt niin, perheen koirat ovat niin pieniä, että piti varoa, ettei tallo niiden päälle ja yhden vieraan salukipentu oli ulkona kytkettynä, ettei aiheuta mitään vahinkoa. Ne ovat tosi korkeita koiria ja nopeita käännöksissään.

Lämmintä, aurinkoista maanantaita kaikille. U ei ole saanut tänään kutsua töihin, joten minä keksin sitä hänelle. Sain hänet pesemään keittiön ikkunan, mikä on hankala sen takia, että sen edessä on matala kiinteä kaapisto, joten ikkunan pesussa on noustava jakkaralle ylettyäkseen ikkunan yläosaan. No U:han pesi sen, onhan hänellä ostettuna se moottoroitu vedenimijä ettei lasinpesuvesi valu pitkin ja poikin, vaan härpäke imee ne sisäänsä. Tulikin ulkolasista varsin harmaata vettä "tankkiin" laivaston kielellä sanottuna. Parvekkeen lasit hän pesaisi viime viikolla. Tällä konstilla ei tarvita vanhoja hesareita lasien kiillotukseen.

Onneksi Aurora palaa kotiin jo aatoksi, koska silloin on luvattu tosi kökköä säätä, lämmintä on vain saunassa, väittävät säätieteilijät. No auttaa varmaan siihen ettei kovin moni huku, kun ei innosta uimaan tuleva sää.

Hyvää päivää! Toivottavasti niin on teillä. Minulla ei ole. Olen vihainen kuin takapuoleen ammuttu karhu.

Täällä asuntoyhtiössä jyllää nyt digipolvi-imperiumin vastaisku: posti halutaan laatikoihin sen sijaan että ne kannettaisiin jatkossakin oven luukusta eteiseen, kuten tähän saakka. Syynä on kuulemaa kova hinta ovelle kannosta: 10,50/kämppä, ja siihen kuuluvat aamulehdetkin. Samainen digipolvi ei itke, kun suunnittelevat asumiseen lisäkustannuksia 600-1000€/kk/kämppä. Tuo 10,50 kun saadaan pois, niin talous kohenee kummasti.

Eikä edes Posti (vielä) painosta laatikkokantoon, vaikka se näillä kulmilla on jo aika yleistä. Kyllä kyseinen laitos sitä joka tapauksessa jossain välissä tulee esittämään, mutta pitääkö itse ryhtyä siihen. Täällä on lisäksi jaettu ihmisille tieto, että jos joku asukas haluaa tehdä Postin kanssa oman sopimuksen ja saada postinsa kotioven luukusta, niin se maksaa vain vähän enemmän ja aamulehdet kannetaan joka tapauksessa luukkuun. Ei pidä paikkaansa. Olen tänään asiaa selvittänyt. Jos asukas haluaa saada sekä päivä- että varhaisjakelupostinsa omalle ovelleen, niin maksu on todennäköisesti vähintään viisinkertainen nykyiseen verrattuna, riippuu matkasta postilaatikon ja asunnon oven välillä. Olen raivoissani, joten jatkan joku toinen kerta, kunhan vähän olen rauhoittunut.

Juu, a-mummuhan asuu Tuusulan keisarin lähes naapurissa. Tuusulassa onkin kai affenanmaan ja Närpesin jälkeen maan äveriäimmät ihmiset.
Toisaalta ei siitä varsinaista henkilökohtaista harmiakaan ole olla äveriäs (en siis itsestäni puhu),
Nämä alakerran postilaatikot ovat jo ajat sitten olleet Keski Euroopassa käytössä, Niihin on vaan totuttava vaikka kuinka mielellään kuulisi sen lehjden kopsahtavan omaan luukkuun.
Ja mie hilpasen kohta takasin sairaalaan oletetulle pikareissulle sen nenäletkun vaihtamiseen mahaletkuun, Sitten on yritettävä vähentää näitä verenluovutuksias ja käyntejä tarkastuksissaa. Menee niissäkin hermo.
Tänään otettiin 8 pulloa verta ja kaupan päälle EKG huomista letkunvaihtoa varten. Verta löysi vasta eestiläinen vampyyri neljännellä pistolla. Kolme ensimmäistä tehnyt totesi että nyt meni vampyyri vaihtoon.
Muuten kaikki näyttävätkin olevan lomailemassa jossain järvien rannoilla
A-mummu voisi suunnistaa musiikillisen tuusulanjärven rannalle ja Cee lilainen kuunnella ilmaiseksi konserttia laiturille pysähtyvistä höyrylaivoista

Huomenpäivää! Kohta sataa. Tutka näytti että täällä piti sateen alkaa klo 1115, mutta ei vielä näy. Voihan kaiku tehdä äkillisen reittimuutoksenkin. Mutta vettä kyllä tarvitaan. Kunhan nyt sitten ei ihan koko jussia sataisi. Pääsisivät lapsetkin vihdoin mökillä viettämään vesielämää.

Jussiksi tosiaan mökille mennään, lapsetkin pääsevät. Äiti antoi luvan, vaikka hänen viikkoaan olisi vielä perjantai. Ehkä hänellä itselläänkin on jotain juhannusohjelmaa, jonka lapset sekoittaisivat. Mökille pääsee myös nyt ensimmäistä kertaa kettisriiviö. Olemme pari kertaa sen saaneet jo uimaan täkäläisessä järvessä. Kummia ovat koirat: ei niitä tarvitse uimaopettaa, kun vedessä pohja häviää alta, niin käpälät käyvät kuin kärpän pyytäjällä ihan itsestään, vaistomaisesti. Entinen kettis mökillä dyykkaili rantakiveltä hakemaan veteen heitettyjä keppejä. Se tykkäsi uimisesta hullun lailla ja yhtenä kesänä saikin sitten vesihännän.

En tiedä, missä ne Tuusulan äveriäät ovat, eivät ainakaan meidän mäellä . No, onhan niitä tuolla Rantatien varrella ja vähän vieressäkin. Joku taannoin myi taloaan maininnalla: "Rantatien kulttuurimaisemassa". Ja peet. Talo oli, seisoo vieläkin Järvenpään tien varressa, sen mökässä ja saasteissa. Hinta kuitenkin Rantatien huippua.

Eilen kiukuttelemani postiasia ei pitkälle edennyt. Kävin postissa, soitin asiakaspalveluun, keskustelin HS:n asiakaspalvelijan kanssa. Kukaan niistä kolmesta asiakasneuvojasta ei osannut kysymyksiini vastata. Lupasivat palata asiaan viikon sisällä.

Eilen hallituksessa tuosta postiasiasta keskustelimme aika pitkäänkin. Yksi oli perin närkästynyt siitä, että joutuu maksamaan po. kympin postin kotiin kannosta, kun sitä vain osa asukkaista haluaa, hän ei halua. Minä taas kerroin, että minua vesinuukailijana närkästyttää maksaa (meillä ei ole asuntokohtaisia vesimittareita) siitä, että ihmiset lotraavat surutta vesiä ja haluavat hautoa itseään talvellakin 26 asteen lämmössä; patterit paahtavat punaisella ja porukka käyskelee kodeissaan sortseissa ja spagettiolkaintopeissa. Mutta se ei ollenkaan ollut asiallista kritiikkiä. Lämpö ja vesi ovat kuulemma asumismukavuuskysymyksiä. Postin kantoko ei? No ei heille. Ei ole ihme, että tää digipolvi on vähän uuvana yhteiskunnan ja maailman asioissa. Hehän eivät käytä uutisia, FB:ssa on tarvittavat tieto!! Uutiset, etenkin sanomalehdet ovat kalkkiksia varten.

Nyt pitää ruveta kolaamaan kaapin perukoilta jotain tuuleen ja sateeseen sopivaa vermettä. Kettis odottaa jo koivet ristissä ja sää on nyt ihan jotain muuta, mihin olemme tottuneet. Taitaa irrota tukka toisestakin päästä sen verran näyttää tuulevan.

Postilaatikko tai luukku ovessa. Mitä hittoi ne ovat?

Synkältä näyttää ulkona, on jo jonkin verran satanutkin. Lammikoita ei ole vielä kertynyt. Kolealta tuntuu.

Hesarissa oli paljon juttua tänään VR:n lipunmyynnistä ja junien asemien muutoksista ratatöiden takia rautatieasemalla. Viime yönä näin taas unta, että olin rautatieasemalla Mikkelissä ja yritin ostaa lippua lyhyelle matkalle mennäkseni äitiä tapaamaan, No en saanut lippua millään ja jouduin juoksemaan junaan, etten jää pois koko matkasta. Muuten sinne, missä äitini ennen kuolemaansa asui, ei ole mennyt junia vuosikymmeniin. Hän asui vain 15 km.n päässä keskustasta. Ei sinne mene bussiakaan kuin pari kertaa päivässä, joku koululaiskuljetus. Se on tätä nykyaikaa. Kaikilla oltava auto tai matkustettava taksilla. Ei siellä on yhtään kauppaakaan. Mitenkähän ne autottomat vanhukset oikein pystyvät elämään siellä? Ja se on kuitenkin Mikkelin kaupunkia

Kun asuin Malmilla, menin useimmiten bussilla keskustaan, nykyään sieltä ei taida päästä kuin junalla.

Sipoon sukulaisillamme on matkaa omalle postilaatikolleen varmaan noin kilometri. Kun heille vievälle isommalta tieltä käännytään vasemmalle, on siinä heti pitkä rivi postilaatikoita, ehkä 10-12 kpl. Kaikki ovat metallisia, lukittavia samannäköisiä. Ihmettelen, että siinä varrella on niinkin monta taloa, kaikki eivät näy hyvin sen kapean tien varteen. Tie on niin kapea, että jos joku tulee vastaan, on peruutettava jomman kumman, koska levennyksiä ei montaa ole. Koskee tietysti vain autoilijoita, motarilla ja fillarilla hyvin mahtuu. Mielestäni heidän aamulehtensäkin tulee siihen lootaan. Muistelen nimittäin, että aikoinaan kun lootat olivat vailla lukkoa, pyysivät he monesti, että kun tulet, tuo heidän postit, siellä saattoi olla jopa Hesari. Nyt siellä on niin paljon rakennettu uusia taloja, että jo turvallisuussyistä ei ole enää lukottomia ja laatikoiden mallit ovat samat, eivät enää sekalaista seurakuntaa, kuten ennen.

Systerilläni ja miehelläänkin on postilaatikko muutaman sadan metrin päässä kodistaan, sinne tulee heidän aamulänkkärinsäkin eli Länsi-Savo, mikkeliläinen pääaviisi. Hakevat sen useimmiten fillarilla.

Kyllähän monilla on pitkät postin hakumatkat, asuinpaikasta riippuen. Mutta täällä rintamailla on vielä mahdollisuus saada se lähelle, niin miksi sitä mahdollisuutta ei käyttäisi. Tosin ihan hirveitä en minäkään halua siitä maksaa. Pitää vissiin jaksaa elää yli 75v:ksi, niin sitten saa postin ja lehdet kotiin saakka ihan ilman kanssa.

Olipa aikamoinen koiranilma, mutta ei koirakaan tykännyt. Korvat luimussa ukko tepasteli, yritti pari kertaa kääntyä kannoillaankin, asiansa sentään teki, mutta nuuskiminen jäi. Yleensä kulkee kaiken aikaa kuono maassa ja pysähtelee vähän väliä nuuskimaan. Nyt mentiin pientä haipakkaa koko matkan. Sain itsekin samalla aika reippaan lenkin, kun ei tarvinnut seisoskella ja odotella sitä mistä puskasta milloinkin.

Tajusin lenkillä taas kerran ajan kulun. Löysin päälleni ikivanhan sadetakin, jonka ostin aikoinaan lähtiessäni työmatkalle Kanadaan vuodenaikana, jolloin kyseisellä alueella sataa paljon. Siitä on ainakin jo parikymmentä vuotta. Ihme kun takin materiaali ei ollut syönyt itseään. Henkariin jäi kiinni kyllä mustat jäljet, joten jotain materiaalia siitä on sitten "sulanut" vuosien mittaan, muovia tietysti.

Hitsi kun tein äsken hyvää munakasta: munaseokseen kanttarellituorejuustoa ja kermaa, sekaan punasipulia, savupororouhetta ja tomaattia. Mausteeksi rippunen mustapippuria. Piti malttaa, etten syönyt koko annosta. Mutta siipalle kumminkin jätin toisen puolen. Kun tulee free lance-hommistaan on varmaan nälkäinen kuin susi.

Nyt lakkasi sade, ja aurinkokin pilkahtelee. Itse asiassa olisi voinut sataa pidempäänkin. Ei kuiva maa saanut vielä tarpeeksi. No, ehkä pian saadaan uutta. Ainakin niin metelookit lupailevat.

Olen kyllä, juu, herkkupeekin, mutta nyt reseptiin vaikutti nuukuuteni. Kerma oli menossa vanhaksi (ei onneksi ollut koko purkillista ja itse asiassa oli jo vanhaa, mutta maku kunnossa) samoin kanttarellijuuston jämät ja pitsasta yli jäänyt pororouhe. En keksinyt niille muuta käyttöä. Yleensä munakkaani nesteenä on vichy tai vesi, täkyinä tomaattia tai paprikaa, nakkia tai pepperonia, jos niitä kaapissa on ja vanhan juuston raastan myös sekaan. Joskus seassa on pelkkää juustoraastetta ja tomaattia. Ihan pelkkä munamunakas on vähän liian vähän. Mutta yksi tosiasia on ja pätee: kerman kera siitä saat kaksin verroin parempaa - niin epäterveellistä kuin se kai onkin.

Olipas illalla melkoinen myteri. Ukkonen paukkasi niin, että korviin sattui. Tällä kertaa ei mennyt Elisaviihteen boxi rikki, kun älysin ottaa sen irti sähköstä. Kaksi boxia on meiltä jo mennyt ukkosen kitaan, vaikka siippa on laittanut jonkun ylijännitesuojauksenkin (tjms).

Tänäänkin kiukuttaa, mutta onneksi vähemmän kuin pari päivää sitten. Eilen illalla pesin keittiön maton kylppärissä ihan harjalla ja mäntysuovalla - samalla sain nokkaani vähän hajua kesäiseltä mattolaiturilta. Tänä aamuna vein sen ulos kuivumaan. Huomasin, että siipan matolle pudottaman grillisudin tuhrut eivät olleet lähteneet. Illalla niitä en huomannut. Nyt on pakko pistää vielä Vanish töihin. Toivottavasti lähtevät sillä.

Nyt ryhdyn kuuntelemaan radiosta Maisteri Lindgrenin ohjelmaa Jussi Björlingistä. Hyvää päivää kaikille. Toivottavasti Aurorankin mökkeilykin sujuu mukavissa merkeissä.

Tulinkin maalta jo etuajassa. Eilen oli valtava ukkosmyrsky, jonka tuhojen takia tyttären oli tultava aamulla kaupunkiin. Hänen läppärinsä meni salamaniskusta mykäksi. Myös aikomus lämmittää vettä koiralauman iltaruokaa varten kaatui siihen, että liesi ei lämmennyt. Sen sijaan pakastin ja jääkaappi toimivat kuin ihmeen kaupalla. Sähkömiesten partio Joensuusta ehti apuun kuultuaan, että mittaritaulu on pimeänä. Eli ei siis mittaa sähköä, jos vaikka omistaja sitä joissakin laitteissa onnistuisikin käyttämään.

Mielelläni minäkin sieltä omasta mökistäni lähdin, olinkin kaksi vuorokautta tapellut hyttysiä vastaan. Jopa laittaessani ruokaa kuistilla, jolla ihmelaite Thermacell sohotti hyttysmyrkkyä minkä ehti. Vaikka sen kaasun oli määrä suojata hyttysiltä jopa 20 neliön ala, siinä ne vain ilkkuivat trangian ympärillä.

Ukonilma oli kylläkin komea näytelmä sähköttömän mökkerön ikkunasta katsoessa. Samoin rankkasateen rummutus lampeni pintaan oli rattoisaa kuultavaa.

Kyllä maalla on mukavaa... ainakin saa erilaisia kokemuksia.

Joku onneton jossain vaiheessa toukokuuta kirjoitti lehdessä, että ei tule hyttysiä kun on niin kuivaa. Ja peen marjat! Meillä mökillä ei yleensä kovasti hyttysiä ole, kun paikka on kuiva kallio ja altis tuulille. Vaan auta armias sitä itikoiden määrää toissa viikonloppuna! Minäkin, joka en kovin herkkä itikoille ole jouduin nostamaan kädet pystyyn niiden edessä ja pakenemaan sisätiloihin. Eli taannoinen kuivuus ei niitä estänyt syntymästä. No, sitten radiossa joku hyttystietäjä kertoi, että kosteikkojen hyttyslaumat ovat syntyneet kaikki yhtaikaa helteiden edesauttamana ja siksi niitä on niin paljon. Meillä mökin lähistöllä on vain yksi kosteikko: järvi, mutta se onkin sitä isompi.


Saa nähdä, miten paljon hyttyset nyt kiusaavat kun sinne taas mennään. Täytyy ampua niitä järeillä ainakin siksi aikaa kun syödään. Ulkona joka tapauksessa syödään vaikka sataisi akkoja äkeet selässä.

Huomenta!

Aurinko paistaa, ei sada, myrskyä, eikä ole mitään muutakaan valittamisen aihetta - ainakaan vielä näin aamusta.

Eilinen päivä meni rattoisasti. Ystävätär oli luonani käymässä, ja pojan tytär (11v.) ystävättärensä kanssa tupsahti myös visiitille yllättäin. Onneksi olin leiponut kakun ja puolukkapiirakan, niin oli kahvileipääkin. Toissapäivänä, juuri kun sain piirakan uunista, tuli naapurin rouva piipahtamaan ja joimme päiväkahvit maistellen juuri uunista otettua herkkua. Se oli herkkua, uskokaa pois. Jäätelöä päälle - kuuma ja kylmä!

Tänään en aio tehdä mitään kummempaa, kunhan nautin laiskottelusta. Jalka oli jo sunnuntaina kivuton, mutta kun maanantaina raahasin ostoksia Malmilta, niin tuo jo paranemassa oleva pohje nuljahti jotenkin, astuin varmaan jotenkin vinoon taakkojeni kanssa ja se revähti, niin että meinasin polvilleni lentää, kipu oli sitä luokkaa. Oli vaikea päästä kotiin linkuttaen, tuskasta "irvistellen." Nyt se on taas jo melkein kivuton, ei kuitenkaan aivan kunnossa. Yritän nyt astella varovaisesti, että pääsisi paranemaan kunnolla. Joku lihasrevähtymä se on.

Nyt taas toiveikasta torstaita kaikille toivottelen!

Minä syyllistyn jopa muovisten jätekassien ostoon, mutta tyynnytän itseäni sillä, että ostan myös paperisia jätekasseja, joihin meidän biojäte laitetaan, muovit kerään erikseen muoviroskiin, niistähän tehdään uutta muovia ja sekajätteet laitan muovipussiin, koska nykyään meidän sekajäte poltetaan Vantaalla uudessa jätteenpolttolaitoksessa, eli niitä ei viedä kaatopaikalle. Siellä se muovipussikin palaa iloisesti. Olen kuitenkin lukenut, että ihmisten sekajätteeseen laittamat metellipurkit tukkivat arinan pohjaa, minä en siihen syyllisty, meillä on taloyhtiössä omat peltiroskikset, samoin lasipurkeille omat, sekä pahville ja sanomalehdille omat. Kierrätän siis tehokkaasti.

Pullot palautamme aina kauppaan, samoin paristot ja lamput, jotka ovat sekajätteeseen kelvottomia. Vanhat lääkkeet palautan apteekkiin, en ikinä laita niitä mihinkään muualle. Elektroniikka ym jåtettä viemme silloin tällöin Kivikon sorttiasemalle. Nytkin sinne vientiä odottaa yksi tulostin ja pölyimuri, yksi paistinpannu jne. Tulostimien tyhjiä värikasetteja olen jopa lähettänyt Ranskaan pakkauksessa tulleen lähetyspussin mukana, nyt meillä on monta tyhjää vietäväksi Itikseen, siellä on firma, joka ottaa niitä vastaan ja jopa täyttää, mikäli on itsellä vielä siihen sopiva tulostin. Meillä ei nyt ole, jokaisessa on erilainen säiliö.

Vilkaisin juuri Viron kameroihin, siellä kolme mustahaikaranpoikasta söivät kaarnaa niistä risuista mitkä ovat valkoisena heidän omasta ulosteestaan, en ole sattunut näkemään emoa pesällä moneen päivään, en toki sinne alvariinsa katsokaan, nyt kuitenkin kolme poikasta ovat tasakokoisia ja se yksi muna jäi kuoriutumatta, joten ei ole ollut pesästä poisheitettävää muuta kuin se muna, merikotkan poikanen on jo melkein isompi kuin emonsa, eilen näin, että emo syötti poikaselleen jotain muuta kuin kalaa, koska siinä oli vaaleita höyheniä, nyt ovat tuhrineet varmaan ulosteillaan kameran, kun siinä on niin iso varjokuva, hyljerannikolla oli eilen tosi isot laineet, Käsmun kamera on täysin pimeänä ja sääksi oli ottanut kaikki kolme poikastaan siipiensä suojaan. Harmaahaikarat pysyvät myös pesissään, jotka ovat muuttuneet tosi ahtaiksi. Se yksi kotka poikasensa kanssa on tosi syrjäisessä paikassa, siellä ei tunnu olevan mitään vaaroja eikä kovia tuulia. Kamerakin on niin kaukana ettei paljoa näy, mitä pesällä tapahtuu. Mägeriä en ole nähnyt tänä kesänä kertaakaan.

Suomalaisia sääksenpesiä on jäänyt seuraamatta, koska se Seilin pesäkin jäi ilman asukkeja, vaikka aluksi näytti, että oli uros sisustamassa pesää. Paltamossa ja parissa muussa paikassa olen nähnyt haudottavan. Enemmän olen seurannut USA:n sääksiä ja valkopäämerikotkia, sekä Brittien sääksiä.

Näinhän se on, kuten Who sanoi, että emme kaikki elä samassa todellisuudessa. Silti peikot ja noidat rakastavat lintuja sääksistä viherkerttusiin, ei kuitenkaan sääskiä.

Nyt se sitten taas on - keskikesä! Keski-kesä! Huomenta ja hauskaa juhannusta kaikille. Ei tee mieli mennä tuonne pihalle "keinumaan" keinuihin. Tuuli niitä näyttää heiluttelevan ihan tyhjinä, kun katson ikkunasta tuonne leikkipihalle.

Kun pojantytär (11 vuotta), kävi eilen täällä, niin hän muisteli, että oli hauskaa, kun hän kesällä täällä ollessaan monena vuotena siivosi aina tuon leikkimökin. Hän touhusi innoissaan tyhjentäen mökin tyhjäksi ja puhdisti hiekasta kaikki puhtaaksi. Minä istuin penkillä aina seurana, vaikka olisi jo voinut jättää tuohon turvalliselle pihalle lapset keskenäänkin. Niin se aika kuluu!

Nyt ei sää houkuttele kokoille. Minä käyn pian vaihtamaan lakanoita vuoteeseen. Saunon myöhemmin ja nautin rauhasta! Huomenna, illalla, minut haetaan tuonne Kirkkonummelle, ja taas saunomme. Koivuvihdan kanssa. Tytär ja minä käymme aina tekemässä nuo vihdat lähimetsästä.

Mukavaa aaton viettoa sinne sun tänne - maalle ja vesille. Varokaa kuitenkin aaltoja ja tulta!

Hyvää juhannusta täältäkin kaikille. Yöllä tuli vettä kuin aisaa, oikein kaatamalla. Nyt yrittää aurinko paistaa. Tuulee aika navakasti ja sadepilviä näkyy taas kertyvän taivaalle. Ei ole varmaan tänään menijöitä Kaunissaareen taikka Söderskäriin.

Tuli pieni hiljainen hetki, kun muu porukka läks naapurikaupunkiin toimittamaan loput kauppa-asiat ja hakemaan yhteen puhelimeen laturin johtoa. Lapset käsittelevät noita laitteitaan niin hulvattoman huolettomasti, että kauan eivät heidän käytössään johdot pysy ehjinä.

Osa porukasta kyllä vielä puuttuu, tulevat iltapäivällä. Tällä kertaa saadaan tänne kaksikin eläintä. Toinen niistä tietysti meidän kettisriiviö ja toinen on rag doll, karvakasa. Pojan uusi naisystävä omistaa sellaisen, eikä saanut sille hoitopaikkaa. Saa nähdä alkaako karvat pöllytä, kun elukat kohtaavat. Itse en oikein kissoista piittaa, mutta kaipa siinä muun sutinan seassa yksi kattikin menee. Onneksi kuulemma paljon oleilee omassa matkahäkissään.

Viime yönä sitten satoi kaatamalla. Luulisi, että kokkokeli siitä syntyi. Aamullakin vielä tuli vettä semmoisella ruminalla, että aattelin jo katonkin antavan periksi. Aiemmin ei sadetta kuullutkaan kun vielå oli vanha katto, mutta pari vuotta sitten laitatimme peltikaton, niin nyt sitten rumiseee. Ei kuitenkaan niin kovasti kuin silloin ennen kattoremonttia pelkäsin.

Koleata täällä on. ja tuulista. Vähän jännittää tuleeko sähkökatkoja. Muutenhan niidenkin aikana pärjää hyvin, mutta huolettaa ruokatilanne, jos jääkaapit lakkaavat käymästä. Onhan täällä kyllä kellarikin, mutta ei se niin kylmä ole, että esim. lihat ja kalat siellä pitkäänkään säilyisivät. No, sitten ei auta muu kuin kypsentää kaikki ja pistää porukat syömään.

Vaikka aika hyistä oli eilen illallakin, niin tyttö hyppäsi järveen ja pulasi siellä uimapatjan kanssa pitkään ja hartaasti. Minulle tuli sinä aikan moneen kertaan kylmä pelkästään katsoessa. Saas nähdä menenkö tänään edes saunan jälkeen järveen. Luultavasti en. Vaikka vähän on semmoinen olo, että savusaunaan kuuluu aika ehdottomasti järvessä käynti. Mutta onko pakko jos ei taho? Ei oo.

En ole lukenut nyt kirjoituksianne, kun on niin paljon kaikkea muuta. Sen verran huomasin viestijonoa selatessani, että joku sinilintu on ollut asialla. En vielä keksinyt, mitä se tarkoittaa, mutta


toivotan kaikille iloista ja sateista huolimatta hyvän mielen aurinkoistamaa Jussi-juhlaa!

Löysin tällaisen juhannusrunon, jonka olen joskus saanut:

Kesä alkaa päivänkakkarasta
jussi kaljakorista ja makkarasta.
Molempia nauti mutta maltti muista,
ei tule kipeät otsaluista
eikä täyty yäkpussit
siis hyvät Jussit!

Luin lehdistä, että tuhansilta talouksilta on sähköt poikki, joutuvat siis pakosti grillaamaan ulkona, mikäli aikovat jotain lämmintä syödä.

Onneksi mekään emme ole nyt merellä, Tallinnan risteilyllä, mitä ajattelimme alkuviikosta vielä. Ei maistuisi ruoka, vaan täyttyisi paremminkin yäkpussi.

Olin kivassa alkottomassa juhlassa. Ensin näytti, että tuuli oli liian navakka kokon polttamiseen, mutta onnistuihan se. Varhainen ajankohta johtui siitä, että mukana oli lapsiperheitä ja vanhuksia, jotka eivät tietenkään voineet odottaa tulien syttymistä keskiyöhön. Joen ranta ja sillat sekä itse joki veneineen olivat täynnä väkeä. Juhannusilta on aina yhtä ajaton keskikesän kohokohta.

Ceelle huomautan, että on muitakin mahdollisuuksia lämpimän ruuan laittoon kuin sähkö ja grilli. Spriillä toimivaa trangiaa voi käyttää jopa kerrostaloasunnon parvekkeella.

Niin meni juhannusaatto, tuo juhlista jaloin! En oikeastaan kaivannut mitään juhlahumua. Videolta katselin Seurasaaren kokkoa, missä ihmiset olivat lämpöisen näköisissä vaatteissa. Ei heiluneet kukkamekkojen helmat! Saunoin ja katselin löylyjen välillä viherhuoneesta käsin luontoa ympärilläni. Järviradio huolehti musiikkipuolesta. Minun kinttuni revähti taas eilen noissa portaissa ja vaikka linkutankin, niin kuljen jaloin." Tänään, mutta vasta illansuussa minut haetaan tuonne maalaismaisemaan. Toivottavasti siihen mennessä pohkeen kipu hieman laantuu?

Aurinko paistaa, mutta ei taida olla kovin lämmintä. En nyt ole katsonut mittaria.

Mukavaa juhannuspäivää kaikille!

Meilläkin on aurinko paistanut koko päivän aamusta alkaen. Yhtäkään kokkoa en eilen nähnyt, paitsi netistä. U torkkuu partsilla, söimme juuri eilen tekemääni possunsisäfilepaistia herkkusienikastikkeen kera, tänään tein sen lisäksi valkosipuliperunat.

Juhannusaatto on näköjään sujunut rauhallisesti siellä sun täällä, sää on jo estänyt pahimmat hukkumis- ym tapaukset.

Jalan paranemisisa minäkin toivon kaikille, itselläni on taas 29.6. jalan verenpainemittaukset ja ultrat, saankohan silloinkaan loppuraportin viimevuotisten operaatioiden jälkeen, toivottavasti saan.

https://youtu.be/y_htiJPaIlo

Uusimaalaisen menneisyyteni muistoksi täällä kaukana merestä.

Auringotonta sunnuntaita. Juhannuksen aika on taas lopuillaan, alkaa taas arkinen aherrus muilla paitsi niille, jotka aloittivat loman. Etelän lomatkaan eivät kiinnosta enää, saan aika paljon esitteitä sähköpostiini. Asuntomme sijaintikin auttaa siihen, ettei tee mieli, kun on lasitettu parveke, auringonpaisteella lämpötila hipoo 40, meri kimmeltää ja kadulla näkyy aika usein tummia ihmisiä:-)) Uimarantakin on vieressä ja erilaisia veneitä seilaa pitkin päivää. En myöskään pidä lentomatkoista, joten parempi pysyä kotomaan kamaralla.

Hiljaista on, hiljaista on, kun ei mitään kuulu, niin hiljaista on... tai jotenkin tuohon suuntaan lauloi aikanaan Martti Huuhaa. Täällä tosiaan on nyt hiljaista. Osa porukasta läksi jo kotia kohden, toinen puoli on järvellä soutelemassa. Me kaksi vanhaa varista istumme mökissä, kumpikin konettaan kropaamassa:)) Mutta annan sen ainakin itselleni anteeksi, kun juhannus on jo mennyt - siipasta en nyt sitten tiedä. Eilen en kerinnyt edes vilkaista säätietoja, Hommaa piisasi. Ja melskettä kun koirat, kissat ja tenavat pitivät huolen äänistä. Tai ei kissa kamalasti mekasta, kehrää ja maukuu välillä. Eli kaiken sen melskaamisen jälkeen nyt juuri on ihan outoa kun ei mitään kuulu. Tai, no, vähän näppikset napsuu.

Kaksi ihmistä meidän sakista on käynyt uimassa. Ja se toinenkaan en ole minä. En siis saunastakaan rohjennut jonkkaan hypätä, niin hyistä sen vesi on. Kokkokin näkyi toisen mökin rannalta. Itse emme tulia sytytelleet. Ja muutenkin enimmäkseen vain oltiin, syötiin hyvin, juotiin kuohista ja valkkaria, ja joo tunnustan: yksi Tullismoukkukin meni kurkkuun, saunottiin ja oltiin iloisia.

Nyt tuli käsky sytyttää hyttyssavut. Terassilla pitäisi kyetä kohta istuksimaan ja minä kuulemma osaan savut sytyttää kaikkein parhaiten.;)
Hyvää pyhää!

Meidätkin on kutsuttu ensi lauantaina Keski-Suomeen serkku-mökkeilyn merkeissä. Ihan kauhistuttaa jo ajatus itikoista. Säätilastakaan ei ole vielä tietoa, taidan ottaa villasäärystimet mukaan, niin itikän kärsä ei ylety niiden läpi imemään verta nilkoistani, Hyttysmyrkkyä kun niihin säärystimiin vielä suihkuttaa, niin luulisi itikoilta ruokahalut menevän. Päähän sellainen vati tai sydvesti, jonka päälle hyttysverkko.

Katsoin äsken kanadalaista ohjelmaa remppa vai muutto, niin siinä maalari oli keksinyt oivan keinon seinän malaukseen sieltä ylhäältä, hän oli teipannut jalkoihinsa puujalat. Toisessa kädessä oli maalipönttö, toisessa suti, ei tarvinnut tikapuita eikä muita telineitä.

Maanantaipäivää. Aurinko ei paista, joten viileätä on. Sisällä ei kyllä palele, partsinkin mittari näyttää silti 21 astetta, ei se kyllä siltä tunnu.

Ulkona on hiljaista, ei tämä meidän talomme edustalla oleva katu ole muulloinkaan kovin meluisa, lähibussi kulkee kahdesti tunnissa tuonne metroasemalle, muu liikenne on myös melko vähäistä, ei tarvita meluaitaa täällä. Rantatiellä kulkee lähinnä lenkkeilijöitä ja koiranulkoiluttajia.

Illalla oli ollut valtava ruuhka vielä kymmenen aikaan viitos- ja nelosteillä, jonot matelivat 10-20 km:n tuntivauhtia. Onneksi emme olleet tulossa Mikkelistä, kun emme olleet siellä.
Ihmettelen, että siis useimmat juhannuksen viettäjät eivät jääneet lomalle.

Hiljaista on, hiljaista on, Aurinko paistaa, on lämmintä, katson hetken Kummelien hauskaa hömppää töllöstä, kestää vain puoli tuntia. Äsken katsoin norjalaista "selviytyjät"-tyyppistä ohjelmaa, miten selvitään kuivatun kapakalan urasta kalastajan näkökulmasta ja siitä erilaisiin tuotteisiin ihmisten ruokapöytiin. Minulle tulisi jo kapakalasyndrooma tuosta kilpailuhengestä. Olen itse nähnyt noita kalakuivaamoja Norjan matkoillamme.

Muistan eräältä Portugalin matkaltamme päivän tapahtuman, jolloin menimme Algarvelaiselle maatilalle suureen latoon syömään paikallista herkkua, hiillostettuja sardelleja taikka makrilleja, jälkkärinä oli hapan aplari, joka piti kuoria itse.

Portugalilaisten lempikala on kuivattu turska, eli kapakala, bagaljao, mistä tuo norjalainen ohjelma juuri kertoi. Ymmärrän portugalilaisten kapakalan ihannoinnin, hehän tarvitsivat ravitsevaa ruokaa niillä pitkillä purjehduksillaan valloittaessaan maailmaa.

Nykyään saan usein sähköpostiini tarjouksia ilmaisesta pelirahasta. Kun katsoin osoitelähdettä, olen kuulemma antanut heille markkinointiluvan s-postiini. En kyllä ole antanut, en harrasta minkäänlaista rahapelaamista. Mainos oli suomalaiselta lähettäjältä, mutta firma Maltalla. Laitoin sinne kiellon mainostamisesta. Äskenkin sain tarjouksen joltain, että ota pikalainaa, no en ole ikinä ennenkään ottanut pikalainaa mistään. Keneksiköhän minua luulevat? S-postiini tulee kyllä mainoksia firmoilta, joilta olen jotain ostanut netin kautta, mutta en ole ikinä sieltä pelirahaa taikka lainoja ottanut.

https://www.youtube.com/watch?v=dzFv3HWE4Qg

Yritän saada tänne yhden lempikipaleeni vuosikymmenien takaa. Veljekset soittavat niin ihanan kappaleen tuolta lat.amerikasta. Katsotaan onnistuinko.

Luin äsken Ospreyn foorumilta, että Janakkalan pesällä kaksi poikasta kuoli juhannusaaton kovassa sateessa ja tuulessa, kun emo oli pelästynyt jotain ja oli ollut kauan pois pesältä eikä lämmittänyt poikasia. Harvoin tuolla pesällä on pesintä onnistunut. Yksi muna on siellä vielä kuoriutumaton ja nyt emo yrittää hautoa sitä vielä.

Seilissäkään ei ole poikasia näkynyt, Paltamossa on kolme hyvinvoivan näköistä poikasta.

Kuinkas Rapu yhteinen huolenaiheemme,"peijakkaan koipi", jaksaa? Sain lopulta tilatuksi lääkäriajan ja onnistui jopa samaksi päiväksi. Huomisaamuna menen röntgeniin, ja jos nivelrikkoepäily osoittautuu oikeaksi. minulle määrätään nivelrikkolääkettä, jotta ei tarvitse rasittaa suolistoaan apteekinhyllyn tulehduskapseleilla.

Hurmaava nuori medisiinari, jolle oli helppo uskoutua muistakin vaivoista, esim. huonounisuudesta. Sain turvallista melato... jotain; koska tässäkin iässä pelätään nukahtamislääkkeiden aiheuttavan riippuvuutta.

Olisihan se kamalaa jos vetäisi viimeiset hengenvedot addiktoituneena johonkin muuhun kuin papin siunaukseen.

Huomenta. Sisareni kertoi eilen, millaista kohtelua hänen miehensä täti sai muutama päivä sitten sairaalan polilla. Hänellä oli ranne paksuna ja siinä oli iso patti, joten häntä kehotettiin menemään näyttämään sitä, ettei vaan ole murtunut. Täti on yli 90-v dementikko, eikä muistanut, onko kaatunut. Sairaalassa oli ystävällinen hoitohenkilökunta, ranne kuvattiin ja sitten lääkäri kutsui tädin sisään. Lääkäri ei katsonut tädin rannetta, ei koko ihmistä huoneeseen menon jälkeen, sitä ennen vilkaisi päästä jalkoihin pientä naista, joka istui pyörätuolissa, vaikka ei hän käytä rollaattoria edes kotonaan, vaikka sellainen hänellä on. Lääkäri katsoi röntgenkuvaa koneeltaan ja alkoi huutaa, ranteessa ei ole mitään vikaa, vanha vaiva, pois, pois, pois ja osoitti kädellään ovea kuin doc Martin konsanaan. Olihan tädin ranne murtunut neljä vuotta sitten, mutta oli silloin parantunut. Nyt ei sitten ollut mitään vikaa, miten lie turvonnut. Tädillä on vuosien vaivana ollut osteoporoosi, mihin hän on syönyt vuosia sekä fosamaxia että kipulääkkeitä.

Lääkäri oli nuori mies, puheesta päätellen ei kantasuomalainen. Sisareni kirjoitti valituksen sairaalan käytävällä olevaan laatikkoon, mihin saa kertoa mielipiteensä saadusta palvelusta.

Oma koti kullan kallis. Saas nähdä muuttuuko tänä iltana vielä kalliimmaksi, kun yhtiökokous päättää tulevista remonteista. Varmaa vain on se, että puhetta ja kinaamista piisaa. Täytyy varmaan siipalle tuputtaa rauhoituspilleriä. Hän käy niin kuumana po. remontista ja voi olla, että suustaan pääsee illalla vaikka mitä. No, tuskin hän on ainoa kuumissaan oleva. Asia on herättänyt asukkaissa melkoista polemiikkia, jopa paniikkia. Enkä ihmettele. Jos päätös on juu, niin monen talous menee täysin sekaisin. Ainut toivo vielä on, että pankki ei antaisi tarvittavan suuruista lainaa, vaan pienemmän, mikä seurauksena remontit täytyisi suunnitella uudestaan: asuntokohtaisiksi. Nythän kaikki kämpät pitäisi korjata samalla sapluunalla vaikka tarvetta ei olisi. Osa asunnoista oli tutkimuksissa ihan kunnossa. No, nähtäväksi jää. Illalla olemme viisaampia.

Eilen tulimme mökiltä. Lapset olisivat halunneet jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta tytöllä on se kesätyö, mikä sanelee menemisiä. Hänellä on myös tällä viikolla golf-kurssi, mihin äitinsä hänet halusi pistää. Äidin uusi miesystävä pelaa ja äiti haluaa olla mukana harrastuksessa. Joskus aikoinaan kovasti moitti poikaamme samaisesta harrastuksesta. Että se on ihan tyhmää, kallista ja aikaa vievää. No, ihminenhän voi muuttaa mielipiteitään. Poikakin oli ilmoitettu kurssille, mutta ei voi osallistua kun on kipsi koivessaan. Sanoi olevansa tyytyväinen, ettei tarvitse mennä, golf ei kiinnosta häntä yhtään. Ei tyttökään innoissaan ollut, mutta isänsä sai puhuttua hänet ympäri. Isäkin golfaa edelleen, mutta aika pienesti nykyään. Se vie niin peijakkaasti aikaa, jota ei määräänsä enempää ole jaettavana lasten, työn, opiskelun, uuden naisystävän ja kotihommien kesken.

Onneksi pojan opiskelut ovat loppusuoralla, joten siitä jää jossain vaiheessa lisää jaettavaa aikaa. Kunhan ei vain lentäminen tulisi uudelleen mukaan kuvioihin. Lupakirja on ollut hyllyssä pidempään ja poika on jo muutaman kerran sivunnut puheissaan sen uudelleen voimaan saattamista. Minä en kannusta siihen pätkääkään. Tulisi vain uusi stressin aihe. Minusta helikopterilentäminen on ilmailumuodoista yksi pelottavimmista. Ja kaiken lisäksi hirveän kallista.

Viime yönä taas valvoin monta tuntia sen jälkeen kun kissatappeluun heräsin kahden aikaan. Naapurustoon on pienellä ajalla muuttanut kolme kissaa entisen kahden, tällä mäellä jo asuvien lisäksi. Ja viime yö taisi olla kissojen yö: heräsin tosiaan karmeaan meteliin, kun kissat tappelivat meidän makkarin ikkunan alla. Joku niistä varmaan muksahti taistoissa seinääkin vasten, kun melkoinen tömähdys kävi yhdessä vaiheessa. Nyt varmaan jossain nuoleskelevat haavojaan. Kuullaankohan ensi yönä uusintaottelu.

Pitäisi ruveta hoitelemaan muutama pankkiasia ja sitten hakea yksi taulu, jonka ostin viime viikolla. Paikka olkkarimme seinällä on ollut valmiina jo pitkään, mutta olen odottanut po. taulun hinnan tippumista. Ja viime viikolla se tapahtui. Puolet hinnasta putosi pois, ja niinpä sen kävin varaamassa. Olen kytännyt sitä jo toista vuotta myyntipaikassaan. Joskus siis odottaminen palkitaan. Tauluja en olekaan huusholliimme itse ostanut vielä koskaan. Olemme saaneet pari lahjaksi, siippa peri kotoaan muutaman ja on ostanutkin yhden. Minä en vielä talkoisiin ole osallistunut, en perimällä enkä ostamalla (saati sitten itse tekemällä;) Mutta nyt tuli siihenkin asiaan korjaus. Taulu ei ole kenenkään nimekkään tekemä, joten hintakin ihan kohtuullinen, mutta se viehättää kovasti silmää. Taiteen tärkeät kriteerit minulle ovat: kuvan pitää viehättää silmää, musiikin korvaa ja hinnan pitää olla sopiva.

Hyvää pikkulauantaita!

U:n veli suoritti lentolupakirjan 17-vuotiaana ja tekikin osan elämästään lentämistä pienkoneilla ihan työkseen. Se koitui sitten 41-vuotiaana hänelle kuolemaksi, onneksi oli yksin koneessaan, ei käynyt kuin lentäjäystävälleen, joka kuoli viemällä 6 ihmistä mukanaan siinä onnettomuudessa.

Yksi työkaverini suoritti aikanaan helikopterilentäjän lupakirjan. Hän sai ainakin väliaikaistyön jossakin lääkärikopterissa. Jatkosta en tiedä.

Apen jäämistöstä jäi liuta tauluja, me otimme vain kaksi, osan otti U:n veljen lapset, osan otti apen seinänaapuripariskunta, Taulut olivat suht kuuluisien tekijöiden, mutta eivät miellyttäneet meidän silmää, joten emme sellaisia halunneet seinillemme tällaiseen pieneen asuntoon. Seinänaapuripariskunta on ollut niihin tyytyväinen.

Minunkin apellani oli tauluja niin, että seinät eivät enää riittäneet. Loput olivat pitkin asunnon lattioita tai huonekaluihin nojaamassa. En edes tiedä niiden lukumäärää, eikä tiedä siippakaan. Osa tauluista oli nimekkäiden taiteiljoiden tekemiä, ja ne muutamat, jotka hän siipalleni antoi jo eläissään olivat sieltä keskihintaisten päästä. Siipan sisko sitten vei loput, kun appi kuoli, vei jo heti seuraavana päivänä niin, ettei siippa kerinnyt öötä sanoa. Ja sille tielle jäivät. Sama tapahtui aikoinaan kun anoppi kuoli, siipan sisko meni seuraavana päivänä ja vei kaikki anopin turkit ja korut - eikä niitä ollut vähän. Hänen mukaansa kuuluivat hänelle, kun hän oli ainut nainen perikunnassa. No, kai ne sitten tarpeeseen menivät.

Nyt on sitten minullakin ihan itse ostamani taulu. Ei todellakaan mikään arvoesine, mutta silmä
lepää siinä. Se on pääasia. Tehkööt perikunta sille sitten mitä haluaa. Todennäköistä on, että yrittävät mahdollisimman nopeasti päästä kaikista tavaroistamme eroon, kun meistä aika jättää. Eivät jälkipolvet perusta meidän vanhojen vanhanaikaisten rojujen keräämisestä.

Meillä on yksi tuttavapariskunta, hyvin varakas sellainen, joka ravaa jatkuvasti huutokaupoissa - ei mitään tyyliin Aki Hirvaskankaalta - ja ostelee kaikkea arvokasta. Heillä on nimekkäitä ja siis kalliita astiastoja, vanhoja kelloja, hopeaesineitä, aterinsarjoja, taidelasia, lasisarjoja, tauluja, ym. vaikka muille jakaa. Olen käynyt heidän valtavassa kellarikerroksessaan, joka on täynnä laatikoita, joissa taiten pakattuja arvotavaroita. Sanovat itse, että yhtä astiastoista käyttävät jouluna, kaikki muu vain makaa laatikoissaan vuodesta toiseen. Heidän lapsensa ovat sanoneet, että lavalle menevät, kun vanhemmat täältä häipyvät. Ovat sanoneet, että eivät edes viitsi nähdä sitä vaivaa, että alkaisivat myydä niitä. Kyllä mekin monesti olemme ihmetelleet, mikä on se vimma joka saa ostamaan isolla rahalla tavaraa, jota ei itse koskaan käytä/tarvitse.

Omakin siippani on aikamoinen orava, mutta muuta tavaraa ei juuri ostele kuin erilaisia sähköisiä vempaimia - ja villasukkia, jos eteen tulee!! Enimmäkseen kyllä kamat (paitsi villasukat) ovat varaston hyllyjä täyttämässä ja tietysti niitä on mökilläkin, ihan liikaa. Mutta "aina voi tarvita", on siipan mielilause.

Nyt päiväkaffelle.

Voi elämän kevät eiku kesä! On taas hieno päivä, mutta vähän vielä potuttaa eilinen kokous, missä äänestyksissä hävittiin niukasti. Eli hirveän remontin suunnittelu alkaa ja postin palvelu ovelle lakkaa (ellemme sitten solmi postin kanssa omaa sopimusta; luultavasti niin teemme ainakin sanomalehtien jakelun suhteen). Ei postin hakeminen laatikosta meillekään ole mikään ongelma, vaan ennemminkin periaatekysymys, kun siitä muodostui eräälle hallituksen jäsenelle henkilökohtaisen voiton jahti. Sanoikin, että nyt hän on saanut jo kaksi omaa asiaansa läpi. Luulin, että hallituksessa edistetään yhtiön asioita. Vaan luulohan ei ole tiedon väärti. Onneksi päästin eroon hallitustyöstä. Siippa kyllä on nyt sitten mukana. Yleensä, jos kokouksissa suunsa aukaisee, niin mukaan joutuu. Hallituksiin ei koskaan ole ollut tunkua.

Tuo vuokralle vai omaan-kysymys oli meilläkin aikoinaan tapetilla. Helsingissä asuimme siipan kanssa naimisiin mentyäni kymmenen vuotta. Kun tuli eteen vanhemman pojan kouluun lähtö, totesimme, että nyt böndelle asumaan. Tuusulan eksyimme eräällä böndekierroksella, joita teimme melkein joka viikonloppu, kun asuntoa etsimme. Vuokrakämppää ajattelimme aluksi, mutta samoihin aikoihin sain valtiolta vakiviran, mikä kallisti meidät omistuskämpän puoleen; uskaltauduimme velkavankeuteen. - Ei prekariaatti ole mikään tämän päivän juttu. Itsekin tein toista kymmentä vuotta duunia valtiolla pätkämääräyskirjoilla. ja niin tekivät monet muutkin tuttuni.

En oikein osaa ajatella näitä kulmia "Kaliforniana", kai kun täällä jo kohta neljä vuosikymmentä olemme asuneet - läheltä ei näe hyvin. Kyllähän tänne tietysti paljon on muuttanut porukoita, joille kuntamme asuinpaikkana on jotenkin ylentävä. Ehkä se on tämä kulttuurihistoria, millä tietyt tyypit ratsastavat saadakseen sillä itselleenkin meriittejä. Niin, ja meinasin unohtaa: onhan meillä pormestari!! Senhän on ihan pakko olla hienoa.

Me kyllä kovasti olemme tykänneet täällä asua, mutta tulevaisuus huolettaa. Kunnalla on hirveä halua haalia ihmisiä pienille alueille; sanomme niitä slummeiksi. Nyt on rakenteilla uusi alue, mille kaavaillaan asukkaita lähes puolet koko kunnan nykyisestä asukasmäärästä. Tolkuton määrä pyörimään tässä suht pienessä kylässä. Mutta tulevaisuushan ei ole meissä vanhoissa. Me olemme katoava luonnonvara.

Nyt pottuja raapimaan.

Poikammekin muutti ensimmäiseen omistusasuntoonsa Tuusulassa olevaan rivitalokämppäänsä sen hetkisen petollisen tyttöystävänsä kanssa, joka houkutteli poikamme sinne asumaan ja ottamaan velkaa asunnon ostoon ja siellä ostettuihin huonekaluihin, vaikka kihlatulla oli jo katsottuna toinen mies. Asunto oli täysi fiasko alusta alkaen, makkarin ikkunaseinä valui vettä jo ensimmäisenä asuinvuonna. Onneksi heidän liittonsa päättyi ennen kuin ehtivät avioon. Olisivat mieluummin vuokranneet sieltä asunnon, eivätkä ostaneet omaa. Olisivat niiltäkin jättiveloilta selvinneet helpommalla.

Tyttären kanssa voevoteltiin, ettei Hgistä tullut mukaan ne kaikki rautaiset paistinpannut ja padat. Heitettiin muka tarpeettomina kiertoon. Nythän niitä olisi tarvittu, kun saatiin vetämään tuo Porin Maija. Vanha puuhella.

Ensi viikolla Kolille. Vaikka asun kartan mukaan ihan rannassa, satamaan on pitkä matka. Suomen suurin sisävesien autolautta on taloudellisten vaikeuksien takia myyty, mutta onneksi kulkee yksi Express, että l...salaisetkin ja heidän vieraansa pääsevät vesiteitse oman kunnan ylpeyttä katsomaan eli vastarannalle Kolin kansallispuistoon.

On tässä matkailujutussa jotain parantamisen varaa. Olisipa vaikka illallisristeilyjä Kauppatorin alusten tapaan. Olisipa pikkukaupungin satamassa edes auki oleva jäätelökiska. Siellä pennut vain sukeltelee veteen. No, niillehän tämä on koti- ja uimapaikka.

Minäkin olen kerran eläissäni käynyt kolilla, mutta siitä on vuosia juuri tänä kesänä 50. Upea maisema, jonka sitten vuosia myöhemmin olen nähnyt toiselta puolen järveä. Aikoinaan, nuorempana tehdyt automatkat pohjoisen suuntaan kulkivat aina kun vain mahdollista itärajan tuntumassa. Sieltä löytyy vaarojen lomassa niin mahtavia maisemia, että niiden katselemiseen ei kyllästy koskaan. Se mikä silloin ja vieläkin ihastuttaa ovat ne ihanat luonnonniityt - kai niitä vielä on?! Niitä olen nähnyt juuri sellaisina kuin parhaimmissa valokuvissa: kumpuilevana, vehmaana, sateen jälkeen hieman utuisena, erilaisia kukkivia kasveja, tuuheaa heinää/ruohoa yms. Sielu lepää sitä katsellessa.

Mut nyt hakemaan lapsia pitsalle. Juhlitaan pienesti tytön golf-kurssin pättymistä ja uutta green cardia. Saan samalla itsekin valmista nokkani eteen. Mukavaa viikonlopun aloitusta!

Terveisiä sateiselta rannikolta. Olin tänään taas Meikussa, ensin tehtiin jalkojen verenpainemittaukset, sitten tehtiin UÄ-tutkimus jalassa oleviin siirteisiin, veri kulki ihan hyvin paitsi taas siellä kantapää-jalkapohja-kohdassa. Kulki se sielläkin, mutta yhtä huonolla virtauksella kuin huhtikuun tutkimuksessa. Hoitaja kävi kysymässä kirurgilta, miten jatkossa toimitaan. Kirurgi oli sitä mieltä, että verenpaine- ja uä-seuranta lopetetaan viimevuotisten leikkausoperaatioiden kohdalta, mutta määräsi, että minulle varataan magneettikuvaus ja katsotaan, onko jossain ylempänä mahdollinen tukoksen alku, koska jalkaani operoitiin niin pitkältä matkalta. No, se tietää taas kuukauden tai kahden kuluttua siihen koneeseen menoa, mikä viime vuoden maaliskuussa tehtiin.

Auroran rautapannuista ja -padoista tuli mieleeni, että minullakin nuorena vaimona oli iso, raskas valurautainen pannu, millä ruuat tein. Sillä saakin hyviä makuja aikaiseksi, kun luin että siitä irtoaa rautaa ruokaankin. Sen käyttö loppui nivelreuman iskiessä. On meillä edelleen yksi valurautapata, sillä paistan aina karjalanpaistin uunissa. Mutta siitäkään ei tule ikinä niin maukasta kuin olisi tehty puilla lämmitetyn uunin arinalla tai peräti hiilloksen päällä.

Unohtui äsken taas kerran kehua Berlusconi-pizzaa. Se ON hyvä. Etenkin kun vielä käytetään tuoretta valkosipulia eikä mitään jauhoja tai rouheita. Suosittelen. Nam.

Vuonna 62 syksyllä olin ensimmäistä kertaa Napolissa. Suomessa ei silloin oltu edes kuultu pizzasta vaan ensimmäisen pizzerianan perusti Lappeenrantaan vasta 60 luvun loppupuolella Adriano Vinciquerra, joka olo saapunut muusikkona Suomeen Napolin lahden pikkukaupungista, Torre di Annunziata.
Minä bähtyäni ensimmäisen kertran sitä paistettavan suuressa halkohiiliuunissa, öin monta peräkanaa vaikka kyseessä oli ihan napolilainen peruspizza eli pohja, mozzarellaa, tomaattia ja oreganoa.

Napolilainen pizza ei synny mistä tahansa eikä se oikea maku, vaan siihen vaaditaan taikinantekoon vanha taikinapohja eli juuri, durum vehnää, napolin sulfaattipitoista vettä, ja täytteitä sitten maun mkaan. Ilman puuhiiliuunia siitä ei kuitenkaan koskaan saa aitoa Napolin pizzaa

Tuoreet tarvikkeet ovat luonnollisesti a ja o. Valkosipulia säilöttynä tai jauhettuna ei kukaan italialainen kokki edes suostuisi käyttämään. Tomaatistakin on muistettava, että se on tuliperäisessä maapohjassa aidossa auringossa kasvanutta tomaattia eikä mitään vesikupissa keinovalossa kasvatettua Närpiön tasalaatuista

Tässä kerran oikoluettu versio (aihe ansaitsee oikoluennan):

Vuonna 62 syksyllä olin ensimmäistä kertaa Napolissa. Suomessa ei silloin oltu edes kuultu pizzasta vaan ensimmäisen pizzerianhan perusti Lappeenrantaan vasta 60 luvun loppupuolella Adriano Vinciquerra, joka olo saapunut muusikkona Suomeen Napolin lahden pikkukaupungista, Torre di Annunziatasta.

Minä nähtyäni ensimmäisen kerran sitä paistettavan suuressa halkohiiliuunissa, söin monta peräkanaa vaikka kyseessä oli ihan napolilainen peruspizza eli pohja, mozzarellaa, tomaattia ja oreganoa.

Napolilainen pizza ei synny mistä tahansa eikä se oikea maku, vaan siihen vaaditaan taikinantekoon vanha taikinapohja eli juuri, durum vehnää, Napolin sulfaattipitoista vettä, ja täytteitä sitten maun mukaan. Ilman puuhiiliuunia siitä ei kuitenkaan koskaan saa aitoa Napolin pizzaa

Tuoreet tarvikkeet ovat luonnollisesti a ja o. Valkosipulia säilöttynä tai jauhettuna ei kukaan italialainen kokki edes suostuisi käyttämään. Tomaatistakin on muistettava, että se on tuliperäisessä maapohjassa aidossa auringossa kasvanutta tomaattia eikä mitään vesikupissa keinovalossa kasvatettua Närpiön tasalaatuista

Voi olla, että Napolissa saa sitä "oikeaa" pizzaa. Siellä en ole ollut, mutta joissakin muissa Italian paikoissa kyllä. Niillä reissuilla suurista odotuksistani huolimatta en sellaista pizzaa saanut, joka olisi vastannut mielikuvaani tuosta Italian herkusta. Ehkä odotukseni olivat liian suuret. Kotimainen Berlusconi hakkaa mennen tullen ainakin ne.

Naapurillamme on puuhiiliuuni pihassaan, missä tekevät usein pizzaa. Mekin olemme saaneet maistiaisia, ja ne ovat olleet lähes sitä, mitä Italiassakin odotin saavani. Jotain kuitenkin vielä puuttui. Olisiko ollut juuri se auringossa paahtunut tomaatti.

Täytyypäs tulla tänne kulinaarien joukkoon hetkeksi.

Yllätykset ovat kokemuksia nekin ja harrastan tulevaisuudessa ruokapaikoissa seuraavaa taktiikkaa. Ulle dulle dof menetelmällä valitsen ruokalistalta kohtuuhintaista purtavaa tai lusikoitavaa. Koetan kuitenkin välttää, jos mahdollista, brändituotteita. Onnekseni tietämykseni on huomattavan vajaata myös näistä brändeistä.

Minua helpottaa jälkiarvioinneissa se, että makuaisti on kiikun kaakun.

Toisaalta sitten on kait niinkin, että siinä lautasella on myös pala historiaa, mikä sinänsä on mielenkiintoista. Mutta että Parmaan kinkun vuoksi. Mieluummin Sipooseen uuden perunan vuoksi. Huom. siis ei Lopelle.

Täkäläisten rehellisyydestä sain hyvän näytön tänään. Olin mennyt virvokekauppaan juuri ennen sulkemisaikaa, ja kassalla maksaessani - hyvin vähäisiä ostoksia - huomasin citypotkurini avaimen kadonneen. Etsimme myyjien, kissojen ja koirien kanssa minikokoista avainta - turhaan. Nolona palasin ulos sen penkin luo, johon olin nelipyöräiseni lukinnut. Ja siinähän pikkuavain törrötti keltaisen vaijerilukon päässä.

Helpotuksesta huokaisten menin takaisin markettiin kiittämään A:n myyjiä... unohtaen reppuni juomineen sille penkille, jonka vierellä kulkuneuvo jökötti.

Eipä ollut kukaan huomannut myöskään mustaa reppua ja takavarikoinut sitä juomineen .Reppu on Nalle Puh -merkkiä, ammoin ruotsinlaivalta ostettu. Jos joku on sen havainnutkin, ei arvannut sen sisältävän aikuisten puhdasta kultajuomaa.

Nyt istun kylpypuhtaana nautiskelemassa parvekkeella. Aurinko paistaa kokopäiväisen sateen jälkeen.

Tule nyt Rapu kertomaan mitä sinulle kuuluu. Weepeliä saamme ehkä vielä hetken odottaa.

Minulle tulee kaksi naistenlehdiksi luokiteltavaa lehteä, Kotiliesi ja Anna. Jälkimmäisen tilauksen aion lopettaa heti, kun maksamani jakso loppuu. Olen perin juurin kyllästynyt sen jatkuvasti paksunevaan "Life style"-osastoon, missä sivutolkulla esitellään erilaisia "rummuuventorjunta"-aineita", muotia, kauniiksi laittautumiskikkoja, melkein epätodellisilta vaikuttavia koteja, vegesapuskoita, julkkuja, ym. minulle merkityksetöntä. Toisin kuin esim. mainitsemassanne Eevassa tai ET:ssä po. lehdessä on hämmästyttävän usein juttuja ihmisistä, joilla masennusta, siihen terapiaa ja nousua niistä. Jossain jutussa haastateltava sanoi jotenkin siihen suuntaan, että kaikkien ihmisten pitäisi jossain vaiheessa päästä terapiaan. Näinkö on!

Onko niin, että nykyään se, että välillä menee huonosti on terapian paikka? Onko niin, että jos aina ei ole onnellinen ja hyvällä mielellä on se merkki jonkin tasoisesta mielenterveysongelmasta, joka tarvitsee ainakin terapiaa, ellei lääkehoitoakin? Itselläni erinäisistä syistä johtuen on aika pitkään jo ollut huono mieli, mutta ei ainakaan vielä ole tullut mieleen terapiaan meno lääkereseptistä puhumattakaan. Kuka on sanonut ja missä säädetty, että ihmisen elämän pitäisi olla jatkuvaa auvoa. Jos niin olisi, niin kohta siinäkään mikään ei enää tuntuisi miltään.

Sairauksissa ihmisen kestokyky on koetuksella. Esimerkkejä täällä Elämässämmekin on monta. Mutta niiden kanssa kuitenkin olette pärjänneet ja valoisan asenteen jaksaneet säilyttää. Luulen, että vastaavissa tapauksissa itse en niin hyvin pärjäisi. Olen nuorena kyllä sairastanut, mutta siitä on niin kauan, että jos nyt jotain pahempaa pukkaisi, niin varmaan joutuisin aloittamaan alusta sen mentaalisten vaikutusten puimisen. Nuoruus tosiaan meni sairastaessa, mutta en siitä mitenkään katkeroitunut. Nyt jos terveys menisi niin, että joutuisin vaikkapa luopumaan lastenlasten tukena olemisesta, niin luultavasti se olisi tämän ikäiselle minulle monin verroin raskaampaa kuin nuoruuden hullutuksista luopuminen aikoinaan oli.

Jahas, ja nyt jorinoinnista arkisiin puuhiin, vaikka pyhä onkin: lounaan laittoon, ja sitä ennen parin tarvikkeen hakuun kaupasta.

Pyhän rauhaa!

Eli a-mummu on mennyt mätkimään tulevaa ruokaa ainakin mielikuvien valurautapannulla.
Tulevaisuius onkin muuten melkoinen muuttuja. Ajatellaanpa nyt sitä ruokaa:
Eräässä tulevaisuuden alkuvaiseessa se oli joko itävä tai muuten lisääntyvä siemen. Sitten se oli kasvi tqai eläin. Sitten mitä ei jo siinä vaiheessa syöty muuttettiin esimerkiksi valurautapannun avulla ruoaksi. Hetken päästä tuklevaiosuudessa se ruoka muutettiin !"Paashaksi". Pasha lapioitiin takaisin peltoon ja tulevaisuuden kiertoliike alkaa alusta.
Loppuyhteenvedoksi jää, että ilman Pashaa ei ole safkaa eikä tulevaisuutta!

Hyvää sunnuntain alkuiltaa kaikllle. Olemme kotiutuneet sieltä kekisuomalaiselta kesähuvilalta U:n serkkutapaamisesta, ettemme jää lähellä olevien suviseurojen karavanaareiden jalkoihin nelostiellä. Meiltä oli tuonne 300 km , eli auton mittariin tuli 600 ja rapiat yhtensä eilen ja tänään. Meitä oli 5 pariskuntaa, kuten yleensä näissä tapaamisissa. Enemmänkin olisi, mutta tämä on vakiutunut käytännöksi, että kaikki eivät ota osaa mihinkään.

Paikka oli loistava, hiekkapohjainen ranta, sauna ja kylpytynnyri rannalla, Vierasmaja isolla lasiterassilla, huvimaja/grillikatos myös täysin lasitettu, mikä oli hyvä kovan tuulen takia. Erilaisia pöytä/tuoliyhdistelmiä pitkin pihaa, sisävessa, ulkovessa ja yksi vaja, jossa oli pöytäkalusto ja vanha reki. Paikka oli kuin Aki Palsanmäen aarteita pullollaan, Ruokailimme siellä vierastalon lasitettulla terassilla, missä oli iso kaasugrilli, pöytä ja tuolit kymmenelle. Siellä kaikki ihmeherkut, täytetyt herkkusienet, täytetyt paprikat, grillatut raakamakkarat ja halloumit, runsaat salaatit, keitetyt uudet perunat ja silli, ym nautimme posliinilautasilta, oikeilla aterimilla ja laseilla juomat joka lähtöön, että oikein hävetti, kun veimme sinne kaertakäyttöastioita ja -aterimia, koska arvelimme, ettei emäntä halua tiskata, siellä ei näet ole tiskikonetta. Emäntä kielsi sen jyrkästi, hän inhoaa kertakäyttöastioita. No ei sitten, toimme ne kotiin, jos niille olisi joskus käyttöä. Ruokaa oli niin paljon, että illemmalla makkaroiden grillaus siellä grillikodassa jäi, Kahvitkin juotiin mansikkakakun kera, jonka taas yksi serkuista (mies) oli paistanut, aamukahvinkin jälkeen sitä vielä tänään jäi, kun oli niin turkasen iso.

Meille kaikille viidelle pariskunnalle oli siis myös hyvät makuutilat, kuin konsanaan viime tapaamisella Himoksella, vuokrahuvilassa. Itikoiden puremaksi nyt kuitenkin jouduin, niitä siellä riitti kovasta tuulesta huolimatta. Ja ulkohuussin laipiossa oli ampparinpesä, onneksi heillä oli myös sisävessa, sellainen moderni, joka jotekin tuhoaa ne jätökset pitämällä sellaista hurinaa kun kansi suljetaan tarpeiden jälkeen.

Nyt serkukset taas kaipasivat niitä Venäjän Karjalan matkoja, joita olemme moneen kertaan jo tehneet pitkin Karjalaa. Nyt oli myös Kolin matka tapetilla jopa tänä syksynä vielä, mutta se kaatui, kun kaikille ei sovi. U ja minä olemme siellä jo ennenkin olleet erään kiteeläisen ystäväpariskuntamme innoittamina ja muutenkin silloin nuoruuden innolla. Nyt minut kai saataisiin sinne heivattua jollain hissillä.

Kun muistinvaraisesti siteeraa, jotain menee aina pieleen. Anu Kaipaisen lause kuuluu: "Kesäyö on ainoa portti rakastavaisen, runoilijan ja hullun vapauteen."

Eli ilman valoisia kesäöitä olisimme vielä enemmän hukassa.

Huomenta. Olen vieläkin ihan puhki autossa istumisesta, yhä väsyttää, koska nyt on niin hämärää täällä kotona kun aurinko ei paista, vettäkin tihuutti äsken. Nukuin yöllä liikaakin. Ihan kurkkukin on karhea, varmaan kuorsannut.

Luin lehdestä, että Areenassa on videoita 58-vuotiaasta miehestä, joka pukeutuu välillä minihameeseen ja korkkareihin, kiroileekin kovasti, mutta on myös hauska ihminen, jonka toilauksia seurataan niin paljon, että Yle palkkasi hänet. Pitänee mennä katsomaan, sanoi ettei enää seitsemänkymppisesä viitsi olla ranssu, johan suonikohjutkin sen jo estävät.

Huhhuh, rauha taas maassa. Vietettiin perhepiirissä siipan synttäriä, ja porukka just läksi. Tein kaksi täytekakkua, mansikka- ja mangositruunajuustokakun, grillattiin ja tein myös elämäni isoimman juustosalaatin, pottuja en ruvennut keittämään. Ja mikä ihmeellisintä, kaikki ruoka meni kahta kanan palaa lukuunottamatta, vaikka niitä oli yli puolitoista kiloa. Lisäksi erilaisia makkaroita oli varmaan toiset puolitoista kiloa. Lapset olivat taas aika nälissään, kun äiti ei ruoan laittoon paljon energiaa pistä, ja hänen viikollaan lapset syövät, mitä jääkaapista löytävät. Aina ei sieltä löydy kuin äidin rahkamömmöjä. Onneksi sentään kuulemma pakastimessa on leipää. Minun ymmärrykseni ei riitä tajuamaan, että lapsia voidaan pitää nälässä. Äidin tehtävä ei ole seistä hellan edessä;((

Mutta kettiksellä oli kemuissamme täysi työ:ei tiennyt kenen syömistä olisi vahtinut. Ja kun ei osannut päättää, niin pisti maaten. Ei melkein tuntenut ukkoa. Sehän ei yleensä makoile, vaan vohottaa ympäriinsä. Lapset antoivat sille nimen parcour-koira. Se nimittäin hyppii sohvalle, siitä sohvapäydälle, välillä käy lattialla ja sitten hyppää jonkun syliin. Aika tavaton se on vielä, kun ei emäntä ole kerinnyt kouluttaa; teatteriharrastuksensa on vienyt kaiken ajan. Nyt kuitenkin on oppinut paikallaan istuen odottamaan lupaa jonkin herkun hakemiseen. Kiva katsoa, miten se tehtävän tekee: tarkkaavaisena ja iloisena.

Keli on tuhnuinen ja kolea. Päivällä kauppareissulla piti olla ihan villaröijy lämmityksenä. En kaipaa helteitä, ja tämä keli on vaihteluksi ihan mukavakin. Toivottavasti huomenna vähän parempi. Menemme miniän kesäteatteria katsomaan, ja katsojilla on siellä ihan mukava olo katoksessa, kun vain itse pistää tarpeeksi päälle, mutta näyttelijöitä sade huuhtelee armottomasti, jos niikseen tulee. Mutta poutakeliä olen tilannut. Katsotaan, mikä on toimitus.

No jo vain on matkailtu ja "sosialisoitu". Sattuneesta syystä kaikki matkakertomukset ovat minun mieliluettavaaani.
Tässä välillä pöytätietokoneeni alkoi ryppyillä tukevasti eilisiltana. Sen näytönasus vaihtoi paikkaansa propelin lailla ja jos sai hetkeksi näytönkierrolla kiinni niin muut alkoivat poikia kuin brunbergin pusut siitä anhasta vitsistä. En saanut hommaa ite hallintaan heti vaan meilasin nörtti musikantilleni että oiskohan tässä koneessa aika jo tehdä täyspuhdistus ja ajaa sissään Win 10 ja Office puhtaalle alustalle.
Hän kertoi listan syitä miksi tyhmät ihmiset osta vat uusia laitteita.
Heti osasinkin yhdistää missä vika oli ja sain sen korjattua, paitsi että vasta tänään sain uuden kiipparin. Kiipparissa oli johtamishäiriö mikä oli itseni aikaansaama eli Letkusuppiloa täyttäessäni kiipprille läikähtänyt kaakao.

No, poitsu tulee kuitenkin torstaina asentamaan win 10 ja officen eli teen sen vihoviimeisen käyttöjärjestelmän upgreidauksen. No väliaika meni läppärillä. Juuri pääkoneen mahdollisen hajoamisen vuoksi minulla on toimiva läppäri ja melko tiuhaan ulkoiselle levylle back upit.

Paikallis Edisonit ovat kohta rikkaita. Kohta on liikenteessä Raision Saunataksi, Pehmoisten hevosvetoliikenne Inc.

Oli muuten suhteellisen viileätä päivällä. Tein normaalin sight seeing kierroksen eli ensin Prismasta kiipparit joista toinen varalle kun muuttosiivouksessa linkosin kaikki varakiipparit hevoisen taksiin. Sitten Hyrylään -Keravalle-Kortston liideliin ja takaisin.
Ehkä pitää alkaa laajentamnaan reviiriä ja ulottaa koillisen matka Hyrylästä Jokelaan jotta näkis miten luxusta ne tuusalalaiset oikein asuu.
Minulle on tässä yksiössäkin tilaa ja tekemistä tarpeeksi

Otti taas nämäkin liikunnat hiukan lonkkiin ja säärilihakset tuntuivat ylirasitetuilta. Ei tavallaan ihme sillä molemmasta säärestä on otettu noin 25 cm matkalta melkoinen määrä lihaskudost.

Vasemmasta lavasta oteettu vastaavankokoinen määrä taikaakin olla siksi, että sieltä poistettiin imusolmukkeita urakalla ja siksi vasen käsi ei oikein korkealle nouse enää

Huomenna taas labra ja päälääkärireissu

Ihmisten henkilökohtainen lämmönsieto eli se hyvinvointi lämpöalue poikkeaa melkoisesti. A-mummu tuolla ylemppänä oli tänään itselleen sopivassa lämpötilassa. Suurin osa suomalaisista ja nuoremmista ilmeisesti myös.
Kautta oman historiani olen määritellyt oman huippumiellyttävän lämpötila alueeni olevan 15- 25C. Lyhytkestoisesti korkeampikin, mutta unen saannin tilassa max se 25C

Nyt ikääntyessä ja nopeastikin Persianlahden reissut lopetettuani on lämpötilantarve kasvanut jostain syystä. Nyt ei ?25 tunnu muuta kuin normaalilta. Yölämpötilakin on saanut kiivetä korkeammalle. jopa lähelle sitä 25C. Mahtaneeko johtua pintaverrenkierron ikäheikkenemisestä vai luonnollisesta ikääntymisestä.

Toisaalta itsekin huomaan, että ulkoilman viileys tai kuumuus on normaalilämpöjen alueella ihan puhdas vaatetuskysymys. Tänäänkin tuo kolea ilma muuttui melko ohuella puuvilla takilla hyvin siedettäväksi

Edson ja Lännen lokari eli Raision Traktoritaksien omista Johtaja Whoo eivät tämmöisiä lämpöongelmia kärsi, kun molemmat tunnetun ahkerina painavat töitä kirjaimellisesti henkensä edestä.
Joskus ihan hävettää olla tällanen työtä vieroksuva eläkeläislaiskuri.
Nyt ei edes tarvitse keittää sapuskaa ittellensä, sekin tulee reseptillä, mutta ei suinkaan ilmatteeksi. Mieluummin samalla rahalla kokkaisin ja hotkisin suun kautta

Ei ollut röntgen löytänyt polvesta mitään vikaa. Ja luettuani tuon faktan Omakannasta polvi tuntui heti paremmalta.

18 astetta olisi minullekin sopiva nukkumalämpö. Mökillä sen järjestää helposti, mutta täällä kerrostalossa joudun kärsimään "Rion kuumista öistä". Kaislahameet van puuttuu.

Vaikka muu kroppa kylpee hiessä, jalat ovat silti kylmät kuin kalikat. Kädet taas kuuluvat lämpimään sektoriin.

Ei ole muuten robo hätistellyt moneen kuukauteen. Kai se on löytänyt sukulaissielun: toisen planeetan asukkaita ollaan molemmat.

Koleata tiistaita. Vettäkin taas ropautellut. Minua robo on kyllä kiusannut, eilenkin esitteli kaikenmaailman kyltit, tiet, linja-autot, sillat jopa patsaat.

Illalla katsoin koneeni Areenasta suomalaisen elokuvan laivaristeilystä vuodelta 1989. Siinä jonkin lehden lukijaporukka oli voittanut matkan ja porukka kerättiin kokoon terminaalissa ja saivat kukin samanlaiset valkoiset lätsät päähänsä. Neljän miehen porukka sai neljän hengen hytin, aviopari sai yhteisen, samoin pari naista jne. Matkalaisia oli parikymmentä. Oli tosi ahdas niiden neljän miehen hytti, joista yksi suurin kooltaan lysähti heti alapunkkaan nukkumaan kun oli niin kännissä. Ei ruokailuunkaan ehtinyt, Muut söivät ja joivat, tanssivat ja kävivät taxfreessä. Yöllä kerääntyivät samaan hyttiin puhumaan ja nauramaan, niin että naapurihytistä hakattiin seinää ja käskettiin olla hiljaa. Oli siis todella realistinen kuva eräästä matkasta, huh. Elokuvan käsikirjoittajaporukkaan kuului mm näyttelijä Liisa-Maija Laaksonen. Näyttelijät olivat hyviä, monet jo kuolleita, mm Marita Nordberg, Maija Karhi, Esko Nikkari, Leo Lastumäki. Leffan nimi on Irti maasta.

Nukkuminen kuumassa on tosiaan painajainen. Meillä makkarissa on toinen tuuletusikkuna auki ympäri vuoden. Lämpötila huoneessa on 17-19graadia, vuodenajasta riippuen. Sen kuumemmassa nukkuminen, sen yrittäminen on tuskaa. Talvella lämpötilan ylläpito on helppoa. Kesällä välillä tarvitaan apuvoimia jäähdyttimestä. Reissuilla, hotelleissa, on usein vaikeata saada unta, kun huoneiden lämmöt niin korkeita. Viimeksikin eräässä hotellissa lämpötila oli säädetty (hotellin perusasetus, sanottiin respassa) 25:een! Ja ilmastointisysteemi oli sen verran heikko, että kesti tunteja saada lämpötila alenemaan.

Monilla ihmisillä on halu oleskella talvellakin kotonaan sortseissa ja hellepaidassa. Pari vuotta sitten kiersin LVI-ukon kanssa yhtiömme kämppiä, kun hän vaihtoi ja huolsi pattereiden termostaatteja. Ja hiki virtasi. Termarimieskin ihmetteli sitä, miten ihmiset itseään haluavat hautoa. Meidän yhtiössä onkin melkoiset lämmityskustannukset. Ppostin kotiin kannosta kuukausittain maksettava kymppi sen sijaan oli liikaa!! Ihmeellisiä ovat ihmisten ajatusten tiet. No, toisaalta ne, jotka lotraavat vettä ja lämpöä saavat laajasti subventiota yhtiön toisin eläjiltä, joten antaa palaa lienee heidän mottonsa.

Onkohan tuo polvikipu tarttuvaa. Siippani on ontunut jo pari viikkoa, välillä pitää keppiäkin käyttää, niin kipeä polvensa on. Lääkäriin ei vain ukkoa saa. Ilmeisesti on vanha laskettelussa saatu vamma, joka nyt alkanut vaivata. Hän on sitä mieltä, että ei lääkäri mitään sille voi tehdä. Ylipainosta ei hänen tapauksessaan ole kyse. Kettis tulee lauantaina meille viikoksi hoitoon, joten alan jo mielikuvitella, että vaiva onkin ehkä itsesuggestion tulos: rämäpolvisena hänen ei tarvitse lähteä kettislenkille;)). Minä sitten teenkin lenkin viisi kertaa päivässä. No, minullehan siitä hyöty tulee. Mutta mitäs sitten, jos minunkin polveni alkaa vinkua. Siksi mietin, että onkohan se tarttuvaa.

Nyt eilen jääneesta kahdesta kananpalasta salaattia tekemään. Tulee siihen tietysti vähän muutakin kuin vain kaksi kananpalaa suupaloiksi pilkottuna. Jääkaapista löytyy yhtä sun toista sekaan heitettävää. Saatan keittää sekaan vähän pastaakin. Alkaakin tässä nälättää, kun kirjoittelee ruokasanoja. Eiku syömään. - Hyvää päivän kulkua!

Kipukilpailu!

Ei ole helppoa kenelläkään, varsinkin kun kroppa hieman rapistuu, mutta ei se ole aina helppoa nuorenakaan jos ei ole kaikki elimistössä aivan kunnossa.

Olen lueskellut näitä molempien ketjujen leikkauspöytäkertomuksia hyvin suurella myötätunnolla ja näitä lukiessa tuli mieleeni monen kymmenen vuoden takaiset omat leikkauskertomukset. Sen synnynnäisen sydänvian korjauleikkaus, mikä piti tehdä kaksi kertaa, vuoden välein. Ensimmäinen leikkaus ei onnistunut aivan sataprosenttisesti, mikä kuulemma olisi ollut mahdollista ja tarkoitus myöskin. Juhannustakin vietin silloin Meikussa. Juhannusaattona sairaalassa oli hiljaista ja käytävällä tuoksui selvästi konjakki. Kirurgeilla taisi olla juhannusjuhlat!

Kotiin päästyäni luin leikkauskertomuksen ja kauhistuin. Rintalastaa ei avattu edestä, kun kylkiluut olivat kuulemma niin joustavat, että taipuivat, niin rintakehä avattiin selänkautta vasemman lapaluun ympäri. Kertomuksessa luki että vasen keuhko kiedottiin suolavedellä kasteltuun liinaan ja nostettiin ulos. Sydän oli jonkun aikaa kokonaan pysäytetty (en muista kuinka kauan, enkä halua kaivaa sitä leikkausselostusta esiin. Siinä se kyllä lukee) ja kone hoiteli sydämen hommat. Kun leikkaus oli tehty, keuhko palautettiin paikoilleen ja sydän käynnistettiin. Toimii edelleen. Kyllä meillä on hyvät lääkärit. Oli jo silloin. Kyllä tuo "kauhukertomus" on jossakin tallella, mutta ei ole oikein tehnyt mieli sitä lueskella sen koommin.

Olemme me kyllä aika sitkeä joukko joka on yhteen nivoutunut "Elämän" kautta!

U:n siskon miehen selkä taas Ausseissa operoitiin vatsan kautta, ei selän kautta, kuten kai normaalisti tehdään. Häneltä luudutettiin 4. ja 5. nikaman väli kovien selkäkipujen takia. Vatsa avattiin, suolet nostettiin pöydälle ja selkä operoitiin . Ei hänen kipunsa silti siihen jääneet. Hänelle on tehty jo monia leikkauksia, mutta kivut ovat jääneet pysyviksi. Hänen sairautensa alkoi, kun hyppäsi meren rannalla korkean hiekkavallin yli, etteivät uudet lenkkarit kastu ollessaan kalastamassa siellä. Tuli aitahyppääjillekin tuttu lihasrevähtymä jalkovälin lihakseen, oikein kunnon revähtymä, pari senttiä leveä ja 12 cm pitkä. Ei näy päällepäin, on siellä sisällä. Sitä ei ole koskaan ommeltu kiinni, tuli selkävaivat sen myötä ja monia leikkauksia tehty, aivan ihme juttu. Ei pysty kunnolla istumaan eikä kävelemään, syö vahvoja kipulääkkeitä. On minun ikäinen. On taidemaalari, on jo pystynyt maalaamaan uusia tauluja, pitänyt jo näyttelyitä, että saavat elantonsa siitä. Pitävät myös tilallaan lihakarjaa jotka sitten myyvät kun ovat lihoneet myyntikuntoon, ostajat lähinnä arabeja. Näitä mulleja heillä on vain noin tusina kerrallaan, jotka rakastavat klassista musiikkia, mitä niille soitetaan. Veden puute ja kuivuus estävät isompaa määrää karjaa pitämään. Naapureilta saavat välillä luvan laiduntaa heidän maillaan.

Itse en voisi kuvitellakaan eläväni heidän kaltaistaan elämää. Ovat aika omavaraisia kuitenkin vihannesten ja joidenkin hedelmien suhteen, heillä on myös neljä kanaa, jotka munivat neljä munaa päivässä. Jokaisella on nimi ja ovat eri rotuisia.

Karmeita juttuja nuo teidän keuhkot ja suolet suolasäkkiin välillä ja sitten takaisin. Ei olisi minusta sairaanhoitajaksi eikä kirurgiksikaan. Sen sijaan jo opistoaikoina merenkulkuopiston lyhennetyssä ensiapulääketieteessä olin valokuvamuistini kanssa aivan mato
farmakologiassa. Kirjaimellisesti osasin sen ajan Remedia Fennican ulkoa kannesta kanteen.
Tosin pakkotilanteessa tikkaisin kyllä repeämiä umpeen. mutta enemmän nimenomaan olisin kuin se iltapäiväohjelman brittitohtori Ellingham. No blood please.!

Melkoisia tilanpitäjiä näyttää olevan siellä U sisterin Aussilassakin. Toisaalta on nostettava hattua jokaiselle, joka noinkin pahoista ongelmista huolimatta jaksaa notkua mukana ja vielä olla tuottava

Minä pitäisin tuollaisesta uudisraivaaja elämästä. Life at rthe frontier!, mutta minusta ei ole lapsuus, eikä koko aikuisikänäni ollut paikallaan pysyjäksi. Edelleenkin on vas'tenmielistä joutua näkemään liikkumisen rajoittumisen enemmän ja enemmän ja matkailun nautintojen katoavan mielikuvituksen varaan.

Onneksi saatan vielä tämän kesän aikana päästä ainakin silmällä maisemia kääntämään.
Mutta se suun kautta ruokailun oleminen paussilla tai pahassa tapauksessa ohi on kyllä henkisesti matkanautintoon rankka isku. Paikallinen syöminen ja aromit kun ovat kiinteä, lähes erottamaton osa, matkailua.
Nyt on ohjelmoitu enää vain ensi perjantaille ontelon huuhtelu ja sitten seuraava käynti 28.08 päälääkärille. Tänään luulin vuorossa jo olevan päälääkärin mutta olikin huuhtelu ja jutustelulääkäri. Mukava nuori mies joka oli ihan kiitettävästi potilaasta kiinnostunut ja mietti selvästi vaihtoehtoja ennen jonkin kirjaratkaisun tempaisemista kehiin

Kaihan teille muillekin taistelutantereella olleille, Rapunzel, mukaan lukien on selvää, että lääkäritkin ovat yksilöitä ja toiset oikeasti kokonaisparempia kuin toiset ja että jos potilas on itse valaistunut yhtään asioista niin hänen on myös hiukan katsottava mitä lääkäri suunnittelee tai tekee. Ihan varmistuksen vuoksi vaan sillä jos jokin toimenpide tuntuu virheelliseltä niin oman mielipiteensä voi kohteliaasti esittää, kunhan ei amatöörinä turhan vahvasti tunge sitä lääkärille.

Tännekin nuo hyvän yön toivotukset lähetän. Kaikilla meillä vastuksia, jotka häiritsevät yöunta. Kunhan vain niiden voittajaksi pääsemme, niin unta piisaa. Itse olen niin surkea tyyppi, että annan valtaa ankeuksien puimiselle. Yöllä ei sitä pitäisi tehdä, koska yö suurentaa ongelmat dekadeilla. Vaan minkäs teet. Ainakin minun päätäni on vaikea pistää toiseen moodiin, jos huolehtimismoodi on päässyt käyntiin.

Nukkukaa hyvin!

Se on se moodin vaihto tosi vaativaa hommaa. Naisilla on vielä miehiin verrattuna nimenomaan tuo huolehtimismoodin suurempi osuus. Toisaalta se on puhdasta ihmisyyttä joten se olisi kai jollain tavalla kauniisti osattava säädellä. Tosin millään vuorenvarmuudella en huolehtimisvietin vaikutuksesta pysty keskustelemaan kun sitä säätelee ilmeisesti eri hormooni kuin pääosin miehiä säätelee..
Nuoremman siskoni sitten auto-onnettomuudessa kuolleesta pojasta taisin kantaa huolta enemmän kuin omistani ja se siksi, että olin hänelle eräänlainen isän korvike ja roolimalli.
Unta kuitenkin tarvitaan ja sitä pitää hankkia jollain keinolla niinä huonoinakin nukkumispäivinä.

Taitaakin olla suurin osa joukosta jo unten mailla. Omaani saan varmaankin odotella vielä tunnin - kaksi. No se menee miettiessä miten saisin tänne sen 2-2,.5 metgriä pitkän jalompipuu työpöytätason. jonka ympärille saan koostettua oman asumiseni ja toimintani päätekijät.
eli tietokoneen alle ja monitori pöydälle, tarvikelaatikosto alle ja riittävästi tilaa pöydällä pidettäville tarvikkeille

Aurinkoista aamupäivää hyvin nukutun yön jälkeen. Nukuin yhdestä yhdeksään.Aamutee juotu, hesari luettu, tiskikone käynnistetty jne.

Auroralle osui kaunis päivä Kolin reissulle. Kelpaa purjehtia Pielisen aalloilla.

Olipa hieno aamu. Ihan kuin ei olisi koskaan satanut. Nyt taas on taivas jo vetäytynyt pilveen, sadetta kuitenkin luvattu isommalla todennäköisyydellä vasta illansuussa. Ainakin niin väittävät molemmat suomalaiset sääntekolaitokset. Vesi on kyllä tehnyt luonnolle hyvää. Meidän nurtsikin kasvaa silmissä. Vasta sunnuntaina siippa sen ajoi mutta nyt jo huutaa uutta käsittelyä; naapurin kattikin joutuu märässä, pitkässä ruohossa nostelemaan tassujaan korkealle.

Tänään on kumma päivä, ei menoja enää. Aamummalla olin liikenteessä, mutta nyt taas jo kotona kaikessa rauhassa, kun siippakin siipaisi freelance-hommiinsa. Pitäisi setviä pyykkejä, mutta inspiraatio ei vielä ole iskenyt.

Nyt olisi hyvää aikaa selvitellä myös lapsille lupaamaamme kesäreissua Kuopioon. He eivät ole koskaan matkustaneet muulla kuin lähijunalla, ja ovat innoissaan asiasta. Minä ja lapset junaan, siippa autolla, jolla sitten hoituisi paluumatka parissa muussakin Suomen kesäkaupungissa poiketen, Savonlinnassa ja Lappeenrannassa. Kuopiossa meininki ainakin on katsella vanhoja asuinseutujamme ja sään salliessa tehdä laivakeikka Kallavedellä. Lokilla se ei harmiksemme enää onnistu, mutta muita paatteja on sen sijaan. Poikiemme kouluakaan ei valitettavasti enää ole, koska vanha purettiin ja tilalla on nyt uusi. Vänärillä pitää myös ehdottomasti käydä. Sen kentän laidalla on muutamakin muurinpohjalettu tullut paistettua KuPS:n hyväksi. Voi niitä aikoja!!

Menipä nostalgian puolelle. Mutta nyt tähän päivään ja pyykkien kimppuun. Voikaa hyvin!

No kyllä on Ceenkin elämässä tapahtunut yhtä sun toista. Hyvä että olet sentään itse selvinnyt täyteen aikuisikään ja etenkin täysissä järjissä.

Minä otin nyt "viimeisen" tietokoneloikan ja vaihdatin musikantilla tähän pääkoneeseeni täyden win-10.

Menihän siihen taas runsaat 37 sekuntia ennenkuin sen kanssa oli riittävän sinut.

Nyt voi alkaa suunnittelemaan läppärinkin päivittämistä kympille. Nyt se on seiskalla ja pääkone oli 8.1

Paidassa muuten tuntuu että mauttomalla letkuruokadieetillä ollaan. Arvelisin painoani pudonneen jo hyvinkin yhden Whoon verran.

Huomenna kaupaan tekemään kaloripitoisia hankintoja ja letkuruokaa apoteekista. Kermaa, rypsiöljyä, oliiviöljyä. Kuituja hain jo männä päivänä (Psyllium kuitu)
Ehkä pitää vielä hankkia uusi hiano pieni super tehosekoitin jolla saa kermat ja öljyt kunnon letkuemulsioksi.

Auringotonta torstaita. Eipä tarvitse haikailla rannalle makoilemaan taikka istuksimaan.

Minulle tulee lähes joka päivä mainos sähköpostiini, että ota lainaa, saat heti tilillesi, jopa korottomasti. Ei kai sellaista firmaa olekaan, joka oikeasti ei ottaisi mitään kuluja ja korkoja. Tämä on taas eri firma, sille maltalaiselle annoin jo kiellon. En myöskään mitään lainaa tarvitse,

Minua ei rassaa tähän tietsikkaan tulevat mainokset. Olen niille immuuni, kuten telkankin mainoksille ohjelmien välillä: en näe enkä kuule niitä. Mutta se, mikä todella rassaa ovat laina- ja pelitarjoukset, jotka tunkevat sähköpostiini. Osa niistä onneksi menee spam-kansioon, mutta ihan riittävästi=liikaa niitä tulee julkikin.

Minäkään en tarvitse lainaa enkä pelaa mitään muuta kuin tietsikalla neljän maan Spideriä (olen jäänyt monen vuoden tauon jälkeen taas koukkuun). Luultavasti en edes osaa lotota tai kenota netissä, muista peleistä puhumattakaan. Kaupankaan kassalla en voisi sitä tehdä siitkään syystä, että minua ottaa pattiin jonottaa kassalla ruokieni kanssa, kun joku edelläni veulaa pelilappujensa kanssa. Pitäisi olla erikseen pelejä vastaanottava kassa. Niin olikin kaupassamme aiemmin, mutta nyt kaikki kassat myyvät pelejä. Kun vielä kauppamme otti hoitaakseen postin, niin harmitus on iso, kun ensin pelataan ja sitten kassa vielä juoksee toimittamaan asiakkaan postipalveluja. Ei hyvä. Mutta mitäpä kauppias ei tekisi saadakseen asiakkaita. Tuskin esim. postin hoito on hyväntekeväisyyttä.

Juuri rupesi taas satamaan, ja minun on meininki lähteä asioille. Piti jo pari päivää sitten käydä passikuvassa, mutta se jäi siltä aamulta. Passi meni vanhaksi - muistin, että menee tän kuun lopulla, mutta olikin vanhentunut viime kuun lopulla. Elokuussa on tarkoitus lähteä taas Tallinnaan Birgitta-juhlille ja henkilötodistus pitää olla. Otankin passin ohella sen virallisen henkilökortinkin, netissä hakiessa saa kuulemma jonkun pienen alennuksen, kuten passistakin. Kuvaan pitää mennä niitä varten, ja olen juuri saanut laitettua tukkani ojennukseen, ja nyt sade sen sitten sotkee;) Vaikka niinkin on, että etsintäkuulutettu passikuvassa kuitenkin näkyy teki sitten naamalleen ja tukalleen mitä tahansa. Siippa sanookin, että vanhemmiten sitä alkaa muistuttaa passikuvaansa.

Mukavaa, melkein perjantaita!

Passikuvista puheenollen, niin siellä Omanin Surissa maantietarkastuksessa miliisejä nauratti katsoessaan minun kuvaani Omanin lupadokumentissä ja kun kysyimme että mikä niin hihityttää, niin he sanoivat että minä olen kuvassa ihan Hulk Hoganin näköinen
Varmaan siitä kirjoitin ja naureskelin jo silloin 2013, mutta kun passikuvista puhutaan niin menköön uusiksi
Hitto, että aika rientää. Tuossakin on 5 vuotta mennut tuosta vain.
Eihän tuo minua enää haittaa, mutta ne nuoret kuten Metsänhoitaja Edson ja Lännen tattikeisari Lokari vanhenevat silmissä tällä samalla vauhdilla.

Mainosimmuniteetistä on pakko mainita parisanaa siksi, että vaikka uskoisi vahvasti olevansa immuuni mainonnalle, niin ei välttämättä kuitenkaan täysin immuuni ole ja kauppiaat ottavat jokaisen mahdollisuuden irti ihmisen mielen heikkouksista.

Itseäni olen myös pitänyt täysin immuunina mainonnalle, mutta sitten eräs tapahtuma pisti ajattelemaan mainonnan ydintä ja miten sillä vaikutetaan.
Vuosia sitten Mansessa kyläillessäni vanhemman siskon luona hänen pojantyttäriään oli porisemassa samaan aikaan ja he keskustelivat mistä ja miten saa jollain epsanjan matkaalla löytämiään Oreo keksejä.
Keksit olivat minulle täysin tuntenattomia kun ei itselläni mitään hillitöntä täytekeksihimoa koskaan ole ollut.
No, nyt on niin, että joka kerta kun kuljen kaupassa niin Oreo keksipaketit sattuvatkin silmään ja pikaisesti käy mielessä ajatus että pitäisköhän ostaa ennenkuin muistaa että minähän viis kekseistä.

Voi olla että yksittäisen väläysmainoksen perusteella ei sorru ostamaan, mutta ne muovaavat aivot valmiiksi ostopäätökselle ja sen suunnalle silloin kun se hetki osuu kohdalle.. Tietenkin jotain investointikamaa hankkiessa päätös perustuu vertailun pohjaan.

Muuten TV shop mainonta on ihan oksettavaa tunnistettavine vaikutuspyrkimyksineen
Joskus ihmetyttää, että minkälaisille ihmisille ihan järjettömiä perusteluja tarjotaan ja se laittaa vahvasti epäilemään nuorempien ihmisten kykyjä rationaaleihin päätöksiin.

Tosin meidän oletetussa ikäryhmässä välillä 60-120 ei ole edes mitään erityistä investointitavarahanketarvetta vaan kulutustavaratarvetta. Tietysti jos on kauheesti lapsenlapsia niin heille lahjuksia. Minäkin raijasin Persiinalaiselta torilta vuositolkut Mansen tytöille, Tukholman populaatiolle ja Hampurin pojalle sitä sun tätä
Nyt nekin ovat hiljentyneet useimpien kasvettua lapsen kengistä ulos

Hyvää suven ja runon, Eino Leinon päivää. Kovin suviselta ei ulkona näytä. No ainakin upean vihreätä, tuulista ja vetisen näköistä, eikä meri ole jäässä.

Just niin, ilon kautta: meri ei ole jäässä:)). Ei todellakaan sää ole ihan parhaasta päästä, mutta toisaalta olemme saaneet nauttia ihanasta kesästä jo enemmän kuin monena muuna vuonna.

En ole vieläkään saanut aikaan mansikoiden ostokeikkaa. Kylällä on kaksi myyntipaikkaa ruokakaupoissa, mutta ovat niin sikakalliita, etten sellaisia hintoja viitsi maksaa. Kysehän on vain mansikoista. Eivätkä samat mansikat enää pakasteesta otettuna kuuna päivänä vastaa tuoreita, joten joku tolkku pitää hinnallakin olla. Jos ei tolkkua löydy, niin ei meikäläisen maailma siihen kaadu. Marjojen käyttö ei kovin kovaa meillä kahdella vanhalla olekaan. Lapsille ne ovat enimmäkseen menneet. Jos tekisin noita terveysmössöjä, niin niihin mansikkaa voisi ympätä, mutta kun en tee.

Huomenna alkaa hurja kettisviikko. Sen jälkeen varmaan voinkin ilmoittautua kävelymaratonille; onkohan sellaisia missään. Viisi kertaa päivässä lenkki, niistä ainakin pari pidempää - riippuu virran määrästä, mitä otuksella kulloinkin on - useimmiten sitä piisaa. Koirahan ei väsy kuin väsyttämällä, minä taas väsyn pelkkään olemisen sietämättömään keveyteen: kun on tekemättä mitään, on mukava välillä levätä. Toisessa hoitopaikassaan riiviö voi olla paljon irti, ja onkin sitten illalla ihan töötti, kun on päivän vetänyt runtua pitkin tantereita. Täällä se väsytys ei onnistu, en voi päästää sitä menemään. Autojen alle.

Hyvää viikonloppua!

A-mummu taitaakin olla thriathlonisti jonka perusharjoituksiin kuuluu juoksuttaa "eläintä"
Siinä kunto nousee niin, että jaksaa tehdä oopperamatkoja Baltiaan ja Eurooppaan
No käynhän itsekin lähes joka päivä pitkällä lenkjillä -- autolenjkillä hahaa! Käyhän se liikunnasta sekin, että ilma liikkuu ohitse ja maisema vaihtuu.
Maisema ja kaikki minkä näette riippuu ihan kokonaan siitä mistä sitä tarkkailette.

Tässä on syvä filosofia jemmattuna ja se paljastaa yleensä subjektiivisen suhtautumisemme asioihin.

Kuvitelkaapa olevanne junassa joka ajaa vuoren ohi. Kas kummaa se vuori näyttääkin ihan erilaislta kun juna tuo sen näkyviin eri kulmista.

Kaikilla asioilla on eri kulmat ja ne tulevat esiin vain tarkkailemalla itse asiaa sen kaikista kulmista

Tulitteko yhtään viisaammiksi?

Lao Tse: Vuorelle johtaa monta polkua, mutta näköala on aina sama.

Ping Jo Hon : Mennessäsi näytti aivan toisenlaiselta kuin tullessasi.

Joo, minun thriatlonini koostuu todellakin toistaiseksi vain kävelystä. Voi olla että lisään pari muuta lajia heti jo seuraavassa elämässä (siis pienellä eellä). Tässä juuri odottelen hoidokkini saapumista. Terassin auki olevat ovet on teljetty haitarin muotoisilla kasvituilla. Niidenkin aukoista se yrittää työntyä ulos, mutta ei mahdu, kun on kaksi haitaria päällekkäin ja aukot siten pienempiä. Voi kyllä olla, että haitarit saavat kyytiä, jos kettis juuri silloin rakosista tiirailee kun naapurin katit tulevat pihallemme.

En inhoa, saati vihaa kissoja, nämä naapurin uudetkin katit ovat ihan kilttejä, pentuja vielä, mutta inhoan niiden omistajia, kun päästävät ne jatkuvasti kulkemaan irrallaan. Nämä pennut eivät kai vielä saa lintuja kiinni, mutta isot, naapureissa myös asustelevat kolkkaavat linnun harva se päivä. Sulkia ja ruumiiden osia löytyy meidänkin pihalta usein. Inhaa.

Hitsi, kun rupesin mielimään myös paistettuja silakoita, kun Whoo niistä mainitsi. Mutta pitää ootella. Puolentoista viikon päästä menemme siipan kanssa Savonlinnaan, ja eilen lisäsin ohjelmaamme konsertin lisäksi oopperaillan. Ostin liput Faustiin, ja siippa lupautui siihenkin mukaan!!!! Huomasin netistä, että juuri po. illan esityksessä on toisessa pääroolissa on suomalainen Tuuli Takala, aivan upea sopraano, joka pääasiassa laulaa ulkomailla, mutta nyt siis myös Suomessa. Ja lähes pakko on päästä häntä kuuntelemaan. Ja Savonlinnassa syön paistettuja muikkuja, vadenvarmasti ainakin kaksi kertaa, kolmantena päivänä ehkä jo jotain muuta, siipan seuraksi. Siippa kyllä kärsivällisesti istuu kanssani muikun hajussa ja yrittää siinä samalla nauttia omasta ruoastaan, joka siis ei missään tapauksessa ole minkään lajin vesielävää.

Mutta missä on Aurora! Onkohan lähtenyt uudelle mökkireissulle. Rapunenkin on ollut hiljaa.

Seuraavissa kirjoituksissani voi olla sekavia. Kettiksellä on tapana hypätä emäntänsä syliin, kun hän on koneella, joten mukaan tulee usein koirankin käpälän jälkiä. Sama voi tapahtua meilläkin. Siis jo ennen näkemätöntä sökellystä ilmestyy viesteihin, niin ei huolta, se on vain koira.

Leppeätä lauantai-iltaa!

Jonkun pitäisikin varmaan avata uusi ketju, tämä on jo vanhentunut sikäli, että odotetaan kesäkuun alkua ja on jo heinäkuu pitkällä. Rapunen ei jostain syystä halua kirjoitella tänne, hän on kuitenkin ahkera Hesarissa, missä on aiheet annettu, ei tarvitse keksiä sanottavaa, mikäli sitä ei ole. Ei sitä aina itse kullakaan ole, koska olemme vältelleet kirjoittamista päivän lehtien otsikoista, niistähän juuri pääsee kirjottamaan noissa lehtien palstoilla. Mutta siellä ei aina pääse ilmaisemaan mielipidettään, se joko sensuroidaan taikka siellä ei ole otettu aiheesta edes vapaata sanaa. Siksi meillä on mahdollisuus tämä S24 ja siksi täällä voimme kirjoittaa vaikka mielipiteitämme päivän lehtiotsikoista ja olla jotain mieltä esim tv-ohjelmista ja kukaan ei niitä pahemmin sensuroi.

Me kirjoittelemme täällä oman elämämme asioista ja tapahtumista, Olkoot sitten miten puisevia joidenkin mielestä.

Auroralle: Minullakin todettiin muutama vuosi sitten helicobakteeri ja se vei kuntoni todella alas, esim Hb oli 104. Rankka antibioottikuuri selätti sen, nyt on Hb noin 125 kaikkien viimevuotisten leikkauksien jälkeen jolloin Hb:ni laski jopa 57:ään. Kävin jo varmaan kurkkaamassa hiiliosastolla.

Nyt on tapetilla suomalainen keksintö, bidee-käsisuihku, joka täyttää 50 vuotta. En käsitä, miten nuo keski-eurooppalaiset ja etelän hotellitkaan eivät ole sitä keksineet, että olisi edes yksi sekoitushana, josta vesi tulisi lavuaariin, vaan kahdesta eri hanasta lasketaan kylmä ja kuuma vesi erikseen. Kukaan järkevä ei siinä altaassa kyllä naamaansa pesisi. Taikka se bidee-allas, jossa on kaksi hanaa, joista lasketaan siihen altaaseen vesi, että siinä voisi pestä alapäänsä, pitäisi olla alakroppa paljaana, ilman mitään vaatteita ja kenkiä etteivät kastu, voihan nenä. Koko lattia nimittäin lainehti, kun ammeesta vesi laskettiin ja lattiakaivo ei vetänyt hyvin. Ja niiden ammeet, katossa joku suihku, jota ei saa otettua alas, mikäli ei halua hiuksiaan pestä joka kerta, ole siellä sitten takakenossa, että saat tietyt osat vartalosta pestyä. Kaikkea sitä on kestetty. On sitä kaikkia paikkoja tullut pestyä ajan saatossa ihan pesuvadissakin. Kantovesi, sisään ja ulos, kuka jaksoi kantaa. Lapsuuden muistoja.

Suomalainen bidee-suihku, nerokas keksintö. Muslimitkin käyttävät sitä kuulemma vain jalkojen huuhteluun, jokaisella oma suihkusuutin mukana, miksi siellä minareetissa ei ole yhtä ainoaa, jolla jokainen huuhtelisi jalkansa? Siihen vesiletkuun kun saa vain yhden liittimen kuitenkin kerrallaan.

Kävimme tänään Itiksen Prismassa ostamassa autoomme lapsen korokeistuimen, tulevat meille tiistaina ja U käy hakemassa heidät rautatieasemalta. Korokeistuin on tarkoitettu 15 kiloiselle lapselle ja siitä ylöspäin, tämä on vasta noin 11 kg, mutta kun matkat täällä ovat noin 15 km:n luokkaa, emme osta sitä varsinaista turvaistuinta. Tulevat nimittäin junalla ja heidän ei tarvitse tuoda aina sitä turvaistuinta mukanaan. Katsoin netistä ennen menoamme sinne Prismaan, että sitä korokeistuinta löytyy sieltä, mutta emme tienneet missä siellä niitä on. Yksi nainen joka täytti hyllyjä kemikaliosastolla, arveli, että niitä löytyy yläkerrasta, no siellä ei ollut. Kysyimme nuorelta naisvartijalta joka tiesi, että löytyy alakerrasta, eli sieltä, missä olimme juuri olleet, mutta eri päässä sitä jättimyymälää. Nuo hehtaarihallit ovat kamalia, kun ei tiedä, missä mitäkin tavaraa löytyy. Varsinkin kun käymme siellä niin harvoin ja näitä lastentarvikkeita emme ole vuosiin tarvinneet.

Totta on, että tässä iässä väsyy helposti. Kaksi asiaa jos toimitan samana päivänä niin iltapäivällä olen jo ihan töötti. Töötti kyllä olen nytkin, eikä - huom. Whoo! - se ole putelien ansiota. Töötti olen tuon kettisriiviön vahtimisesta ja nyt erikoisesti aikaisin noususta: piti lähteä sen kanssa ulos jo puoli kahdeksan aikoihin, ja se on minulle lähes itkun paikka.

Nyt juuri koirakin makaa lattialla kuin tapettu mato riehuttuaan pari tuntia lelujensa kanssa ja muissa "askareissa", kuten esim. sohvan istuintyynyjen väliin kaivautuessa. Ei antanut lukea lehteä, vaan koko ajan hänki minuakin leikkimään. Ei siinä sitten auttanut kuin ryhtyä kaveriksi. Nyt sitten väsähti. Saas nähdä jaksaako huilata sen aikaa, että kerkiän lukea lehdet. Sitten pitääkin jo lähteä päivälenkille. Sen jälkeeen aion itse ottaa päikkärit ja saa siippa vuorostaan vahtia riiviön tekemisiä. Mieluisin tekeminen sille on jyystää etuhampailla kahdesta matosta kuteita. Ne ovat jotain sisalin sukuista kuitua ja ilmeisesti koiran hampaille mukavan tuntuista jyystettävä.

Minäkin käyn välillä HS:ssa lukemassa kommentteja, mutta en itse sinne kirjoittele. Rapusella oli taannoin siellä mainio kommentti sarvikuonoista vs. ihmiset. Antoi hyvät naurut. Oikeassa siinä olet, Rapunen.

Nyt tiadan turauttaa toiset aamukahvit, ensimmäisistä on jo tunteja. Hyvää pyhää kaikille!

Lämmintä sunnuntaita. Partsi on kuin pätsi. Lehdessä oli hauska juttu: Tumputin tulee.

Pyysin U:ta pesemään vessan lattian, hänellä kun on niitä ostettuja härpäkkeitä: suostui oitis. Nyt surruttaa siellä pitkävartisella sähköharjalla, ei tarvitse olla kontallaan.