Käytti härskisti "sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä" oman karaktäärinsä edistämiseen. Mutta voidaanko häntä oikeastaan siitä syyttää. Politiikka on taistelua vallasta ja jotkut ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan kuten Kekkonen. Tai sitten väärässä paikassa väärään aikaan kuten Ryti ja Tanner. Tämän enempää myönnytyksiä en tee. Ainakaan tällä erää.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Ei kyllä Kekkosen toimintaa voi erityisen isänmaalliseksi sanoa. Vaikka ns. sotasyyllisten tuomitseminen oli pakon sanelema, eli välirauhan ehdot sen vaativat, niin Kekkonen oli yliaktiivinen toimija. Tätä hän käytti oman valtansa edistämiseen ja Neuvostoliiton suosioon päästäkseen ja siinä hän kieltämättä onnistui.
Hyvä, että edes joku ymmärsi asian, Paasikiven ohella.
Joo mutta jos kaikki olisivat toimineet tuolla lailla olisimme sovjetisoituneet. Täytyy jälleen kerran korostaa K.A. Fagerholmin hallituksen merkitystä 1948-1950. Tahra Kekkosen CV:ssö on myös keskustelut NL:n ja kommunistien kanssa tämän hallituksen kaatamiseksi.
Tätä juuri tarkoitinkin että Kekkonen oli täysverinen poliitikko ja pyrkyri. Hyvässä ja pahassa. Lähtien tietysti takinkäännöstä Pekka Peitsen "Ei kuku meille R...n käki" sloganeista lusmuiluun rauhanoppositiossa mikä oli tosiasiallisesti vihollisen hyväksi toimimista.
Sotasyyllisten tuomitsemista vaativat myös länsiliittoutuneet. Saimme itse asiassa harvinaisen edullisen tarjouksen tuomita sotasyyllisemme itse ja vapauttaa ennenaikaisesti heti, kun olivat käyneet vain hieman vankilailmaa nuuhkimassa. Toisenlainen kohtalo oli Nürnbergissä tuomituilla.
Kekkosen käännös perustui realismiin.
Ihan sattumaa ei ole sekään, että tuo sodan lopputuleman ennakointi tapahtui Rovaniemellä.
Siellä kun oli Saksan pohjoisten joukkojen johto, ja Kekkonen tiedustelumiehenä (Hillilän avulla) pystyi hankkimaan heiltä paremman kuvan Saksan todellisesta sotamenestyksestä kuin konsaan Helsingissä majaillut ja Saksaan tiukasti kytkeytynyt hallituksemme.
Kekkonen siis ymmärsi, ettei itäisen naapurin kommunistinen komento pääty, vaan siitä tulee sodan voittajavaltio. Isänmaallisena miehenä Kekkonen katsoi, että sodasta on päästävä hyvissä ajoin ennen lopullista murskautumistamme ja sodan jälkeen voittajien kanssa on tultava toimeen. Muutoin meiltä menee kallis itsenäisyytemme ja sodan uhrit olisivat turhia. Kekkonen oli siinä oikeassa. Säilyimme demokratiana ja pidimme itsenäisyytemme.
Varmasti osittain näin. Pääasiassa kuitenkin säilyimme demokratiana ja pidimme itsenäisyytemme "Taantumuksellisten Oikeistovoimeien" viivytystaistelun 1945-1962 ansiosta.
Kommunismia vastusti iso joukko suomalaisia, ei se mikään oikeistovoimien yksinoikeus ollut.
Maalaisliitto puolueena, osa demareista ja Kokoomus niiden taantumuksellisten oikeistovoimien lisäksi olivat kommunismin vastaisessa työssä mukana. Kekkonen itse myös. Joitakin Kekkosen hännystelijöitä oli, joilla puurot meni vellien kanssa sekaisin, ja vuoden 1966 jälkeen SDP rysähti rähmälleen Moskovan suuntaan, meni varsinaiseen slaavikyykkyyn, siitä alkoivat todelliset vaaran vuodet Suomelle. SDP olisi ajanut meidät NL:n syliin jos itäblokki ei olisi romahtanut 1980 luvun lopulla.
Tarkoitinkin "Taantumuksellisilla Oikeistovoimilla" SDP:n Tannerilaisia, Kokoomusta ja Maalaisliiton isänmaallisia. Täytyy toki muistaa ettei yksikään SDP:n poliitikko ehdottanut välirauhan solmimispäivää uudeksi itsenäisyyspäiväksi.
Voidaan myös yhtälailla väittää että se että SDP meni rähmälleen vasta 1966 pelasti Suomen.
Kepu se Sleepersejäkin Karjala takaisin-biisistä piinasi. Virolainen ja Sukselainen vinkuivat yhdessä Tennilän, Väyrysen ja muiden 'maakuntien poikien' kanssa. Kekkoslovakia oli voitto elätti-Suomelle ja suunnaton tappio Uudellemaalle, Kymenlaaksolle ja Varsinais-Suomen nettomaksaja Turulle. Turkuhan on Salon kanssa Varsinais-Suomen kantavia voimia. Meillä isäntä oikein huusi masikilla 'höristellessään', että 'Eiks oo komia Sorsan ja Virolaisen takii'. Nokia pelasti onneksi hetkeksi, vaikka siitäkin elätti-Suomi sai suurimman hyödyn. Kekkoslovakian selkärangasta käytetään nykyään nimitystä elätti-Suomi.
Ketään ei kiinnosta tuomitut. Nämä itse rakensivat yhteiskunnan palvelemaan roskaa. Vasemmisto on kyllä merkillistä sakkia. 1918 räyhättiin isännistä ja lopulta pyllisteltiin isäntien isännälle, lahtari Kekkoselle. Ensinnäkään Lex Kalliota ei olisi pitänyt tehdä. Mäkituvat ja torpat olisi pitänyt muuttaa kolhooseiksi. Isäntien maatilat oltaisi liitetty kolhooseihin. Saatanan yritystuilla ja maataloustuilla elävät äärivasemmistonkin siunaamat loiset!
Tuon kappaleen nimi jouduttiin sitten muuttamaan muotoon "Takaisin Karjalaan". Sellaista oli elämä 1970-luvun Suomessa.
Eikö Hitleri nuoliota saisi?
Jaha. Pietarissakin herättiin keskusteluun mukan.
Sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä Kekkonen ei sentään käyttänyt oman uransa edistämiseen, muita manöövereitä kylläkin.
Kekkonen, Paasikiven ohjaamana ja tämän tuella, viivytti ja vetkutti koko sotasyyllisyysasian käsittelyn aloittamista, kuten alkuperäisdokumenteista hyvin asian voi tarkistaa. Ei kannata luottaa viihdekirjallisuuden kertomaan kun asiat voi tarkistaa alkuperäislähteistä. Kun lopulta paine NL:n ja Valvontakomission taholta kävi ylivoimaiseksi, Paasikivi myöntyi ja Kekkonen hoiti käytännön järjestelyt.
Paasikiven ja silloisen hallituksen päätöksen taustalla on Lontoossa 8.8.1945 tehty sopimus akselivaltojen johdon saattamisesta oikeudelliseen vastuuseen, jonka jälkeen valvontakomissio ilmoitti, että jos Suomi ei itse selvitä sotasyyllisyyskysymystä asia otetaan pois Suomen hallitukselta. Valvontakomissio jopa julkaisi päivälehdissä 11.9.1945 tiedotteen painostusmielessä, ja siinäkin ilmoitti asian käsiteltävän kansainvälisen oikeuden periaatteiden mukaan. Jos emme olisi ryhtyneet säätämään lakia, silloin meidänkin johtajat olisivat olleet kansainvälisen sotilastuomioistuimen armoilla, sehän istui sittemmin Nurnbergissä. Lontoon sopimuksen osana onkin tuo kansainvälisen sotilastuomioistuimen (IMT) peruskirja, jossa tuomittavaksi määritellään rikokset rauhaa vastaan, sotarikokset ja rikokset ihmisyyttä vastaan, kaikista näistä rikoksista seurasi rikosoikeudellinen vastuu.
On siis lapsellista väitää Kekkosen päsmäröineen sotasyyllisyysasiassa, kyllä se paine tuli ihan ulkoa ja niin Kekkonen kuin Paasikiviki vain yrittivät hoitaa asian mahdollisimman pienin sisäisin vaurioin.
Valvontakomissiossa ainoastaan Neuvostoliitto oli aktiivinen sotasyyllisten saamisessa oikeuteen. Itse Stalin oli siinä primus motor.
Täällä on aiemminkin väitetty lapsellisesti Kekkosen olleen syyllisyysasiassa aktiivinen, täysin vailla perusteita.
Saitin kirjoitukset toki ymmärtää kun katselee niitä tämän saitin kuulun "Kekkos-tutkijan" perspektiivistä, Lehtisen kirjan innoittamana. HO HOO, HO HOO!
Saitilla on myös täysin kritiikitöntä ja älyllisesti epärehellistä Kekkosen palvontaa.
Missä?
Paljon enemmän saitilla on älyllisesti epärehellistä kritiikkiä Kekkosesta. Alkoi aikanmaan älyllisesti vajaan Kekkos-tutkielmasta.
Täytyy tietysti muistaa että kun Kekkosen toimia rauhanoppositiossa arvioidaan niin Rytillä ja Tannerilla ei ollut mahdollisuutta smanlaiseen "oikeassaolon" etuoikeuteen. Kuuluiko Kekkonen 1920-luvulla AKS:ssä vaikuttaineisiin "Vihan Veljiin". Tietääkö joku.
Ei Kekkonen ollut yksin realiteettinsa kanssa. Myös Mannerheim oli arvioinut sodan todennäköisen lopputuloksen ja sen seuraukset. Maamme hallituskin asetti uudet tavoitteet 1942 päättäen pyrkiä rauhaan. Myös eversti Paasonen esitti hallitukselle tilannekatsauksen, joka oli hyvin pitkälle rauhaopposition, Kekkosen, marskin ym. arvioiden mukainen.
Hallituksella oli vaan kädet niin tiukasti sidottu Saksan suuntaan, ettei se voinut tehdä mitään ennen kesää -44 pakoa Karjalasta.
Tarkoitatko Tannerin harrastamaan mustapörssin kauppaa, mistä hän sitten kärähti?
Kiva, että eräänlaisen harhailun jälkeen näyt palanneen entisille jäljillesi;)) Avauksesi on hyvä ja on se jo herättänyt vilkasta keskustelua. Hieman jatkan sitä minäkin:
Kysyt, että kuuluiko Kekkonen AKS:ssakin vaikuttaneisiin Vihan veljiin. Ei hän niihin järjestäytyneenä kuulunut, vaikka tietyille kavereilleen osoittamansa kirjeensä päättikin sanoihin ”ryssän vihassa”. Tuota ”ryssän vihaa” oli kyllä yleisestikin AKS:ssa, jossa vaikuttivat lähinnä kokoomuslaiset ja maalaisliittolaiset nuoret akateemiset opiskelijat ja vanhemmatkin, jo valmistuneet. Vuonna 1932 tapahtuneen Mäntsälän kapinan jälkeen maalaisliittolaiset erosivat seurasta joukolla, heidän mukanaan myös Urho Kekkonen.
Noista asioista olen puhunut enemmän myös täällä (historian palstalla) julkaistussa Kekkos-tutkielmassani. Linkitin sitä tutkielmaani tällekin palstalle ja täällä se tietysti tuomittiin vain Kekkos-vastaiseksi, vaikka se perustui hyvin monipuolisiin lähteisiin, jotka luettelin tutkielmani lopussa.
No, kyllä minulla tietynlainen käsitys Kekkosesta on, eikä Sinunkaan käsityksesi hänestä näy kovasti siitä poikkeavan. Tuothan tuossa esille mm. sen rauhanopposition, johon tuo mm. Pekka Peitsenä ”ryssän vihaa” uhkunut ja talvisodan rauhantekoa kiivaasti vastustanut mies soluttautui, kun jatkosodan lopputulos alkoi olla selvä. Varsin osuva mielestäni on sotien aikaisen Maalaisliiton puheenjohtajan Viljami Kalliokosken määritelmä: ”Urho Kekkosen politiikan ainoa sisältö ja päämäärä on Urho Kekkonen”.
Joo. Ja kuten jo ylempänä viittasin Rytillä ja Tannerilla ei asemansa puolesta ollut mahdollisuus tehdä reaalipolitiikkaa. Kyllä minä sikäli olen pehmentänyt tai tehnyt näkemykseni moniulotteisemmaksi Kekkosesta. 1970-luvulla NL:n sotaharjoitusten torjuminen ja EEC:n vapaakauppasopimuksen ajaminen läpi olivat kunnioitettavia tekoja. Toki nuo olisi voinut tehdä joku muukin kuin Kekkonen. Vaakakupissa on niin paljon kyseenalaista etten edelleenkään nosta Kekkosta presidentinä kuin ehkä Halosen tasolle. Koivisto ja Ahtisaarikin menevät kirkkaasti ohi. Samoin nykyinen tasavallan presidentti.
Luulen että noissa "Vihan Veljissä" oli kyse erränlaisesta tietoisesta nuoren kansakunnan identiteetin rakentamisesta projisoimalla se yhteiseen "viholliseen". Erinomainen kirja on Eljas Simojoesta joka fasistina ja pappina oli ristiriitaisuudessaan oikeastaan kiehtova hahmo nimeltään "Unelma ja Utopia".
Poikkeuslain juuret muuten juontavat siihen että Kekkonen suuttui 1968 Virkkusen ja Vennamon saadessa 99 valitsijamiestä eikä suostunut enää vapaissin vaaleihin.
Vuoden 1978 vaaleja pidän nimellisesti vapaina.
Rytillä ei ehkä asemansa vuoksi ollut mahdollisuus tehdä reaalipolitiikkaa, mutta Tannerilla olisi ollut.
Tekihän SDP:n Fagerholmkin tuota reaalipolitiikkaa ministerinä toimiessaan, mikä tosin sittemmin maksoi hänelle potkut ministerin postilta, mutta Kekkosen lailla hän näki reaaliteetit. Ja puhui niistä jo Kekkosta aiemmin samaisessa Tukholmassa, jossa Kekkonenkin teesinsä julki toi.
Tannerkin toki näki reaaliteetit, mutta hän junttautui ryssävihaansa eikä ymmärtänyt maailmanmenoa, eikä etenkään osannut arvioida tulevaa.
Kekkosesta tuli presidentti, Fagerholmista ei. Siksipä noiden samaa reaalipolitiikkaa ymmärtäneisiin suhtaudutaan eri tavalla esi,- Lehtisen hupikirjoissa. Fagerholm on hyvä, Kekkonen paha. Tietysti hupikirjallisuudessa voikin tehdä tuollaista, mutta kun joku ottaa ne vakavasti, niin silloin ollaan heikoilla eväillä liikkeellä.
Reaalipolitiikka oli kielen työntämistä musikan takalistoon ja isännän korottamista. Onneksi Väinö Tanner ei ollut maataloustuista äänestämässä.
Joopa joo täältäkin. En ole erimielinen tuossakaan sanomastasi. En Kekkostakaan koskevasta näkemyksestäsi. Samaa mieltä olen myös Vihan veljiä koskevasta näkemyksistä, sen perusteista.
Mainitsemaasi kirjaa Elias Simojoesta en liene lukenut, vaikka eräistä muista kirjoista olen lukenut hänestä paljonkin. Varsin erikoinen persoona hän oli. Käy ilmi hyllyssänikin olevasta Sakari Virkkusen kirjasta ”Elias Simojoki - legenda jo eläessään”. Vielä legendaarisemmaksi hän tuli kuollessaan, kun vapaaehtoisena talvisotaan osallistuessaan hän haavoittunutta hevosta lopettamaan mennessään kuoli vihollisen luoteihin Impilahden Koirinojan jäällä.
Kyllä minä myönnän Kekkosella olevan ansioitakin maamme johdossa murrosaikoina. Mm. noissa EEC:n vapaakauppasopimuksen aikaansaamisessa ja NL:n tavoittelemissa yhteisten sotaharjoitusten torjunnassa - josta kyllä suurin ansio kuuluu silloiselle pv:n komentajalle kenraali Sutelalle. Mutta kai hänen aikaisempi ”takinkääntönsä” jäi minua niin vaivaamaan, että en koskaan häntä presidentinvaaleissa äänestänyt.
Vuoden 1956 vaaleissa minulla ei ollut vielä äänioikeutta, olin alle 21-vuotias, vuoden 1962 vaaleissa ehkä äänestin Paasiota, joka kai oli sdp:n ehdokkaana, vuoden 1968 vaaleissa äänestin kokoomuksen Matti Virkkusta, sen muistan varmaksi. Sanomasi vuoden 1974 poikkeuslain perusteista pitää varmaan paikkansa, mutta silti olen sitä mieltä, että - poikkeuslaki on laista poikkeamista, toiselta nimeltään rikollisuutta. Vuoden 1978 vaalien aikana palvelin YK:n rauhanturvajoukoissa Siinailla ja vaikka en ole koskaan ollut mikään äärioikeistolainen, silloin Suomen eteläisimmässä äänestyspaikassa Abu Rudeisissa äänestin Perustuslaillisen kansanpuolueen ehdokkaana ollutta Ahti M Salosta.
Eipä kai tähän tarvitse muuta kuin vain Hyvän Yön toivotukset!
Jälleen palataan vuosiin 1948-1950 ja Fagerholmin hallituksen jämäkkään toimintaan mm. Kemin vallankumousyrityksen kukistamisessa.
Päinvastoin, Fagerholmin hallituksen ja poliisin toiminta oli lepsua Kemissä
Rettelöitsijöitä ei ammuttu kuin kaksi, ja iso osa kapinoitsijoista ei saanut edes tuomiota rettelöinnistään.
Jämykkyys olisi tarkoittanut koko kapinan johtoporukan ampumista jo tapahtumapaikalle, ja jokaisen kapinaan osallistuneen elinkautistuomiota. Fagerholm kuunteli rysssää eikä uskaltanut jakaa kunnon tuomioita.
No ei kai pääministerin tehtävä ole jakaa tuomioita vaan oikeuslaitoksen?
Mo miten sitten Fagerholm muka toimi jämäkästi?
Jos kerran ei vaikuttanut syyllisten rakaisemiseen, eikä antanut paikanpäälläkään ampua kuin kaksi kapinallista?
No miten sitten Fagerholm muka toimi jämäkästi?
Jos kerran ei vaikuttanut syyllisten rakaisemiseen, eikä antanut paikanpäälläkään ampua kuin kaksi kapinallista?
Kekkonen oli eurojackpot kepuleille ja meille muille saatanallinen maataloustuki kirous. Mikäs sitä esimerkiksi oli Kukkosella lusia, linnasta päästyään odotti tuettu maatila.
Alottajalla menneet karriääri ja karaktääri sulosesti sekasin...
Minuakin usein huvittaa kun joku aloittajan tapainen heikon älynlahjan omaava käyttää sivistysanoja väärin.